Mission (im)possible, part 2

No niin, nyt on Jeppeä trimmattu hieman lisää. Pepusta, mahtasta ja rinnasta otettiin vielä vähän karvaa pois. Näyttääpi tältä (edestä otettu kuva on hirviösilmillä, kun en jaksanut muokkailla silmiä, punasilmien poisto ei tehoa koirien silmiin...):

Ehkä vielä pitäis saksia peppua enemmän, vai mitäs tuumaatte? Peppua ei pysty nyppimään, se sattuu Jeppeen liikaa, joten harvennan karvoja harvennussaksilla. Mahanalus alkaa kai olla ihan kohdillaan. Entäs rintaryijy?

Sitten pitäisi päättää, yritänkö esittää Jeppeä seisoen (jolloin häntä saa olla vapaasti kippuralla) vai pitelenkö häntää suorempana, jolloin mä joudun kyykkimään koiran takana. Mun seisoessa Jeppe tosin helposti istuu, jolloin mulla menee hetki, ennen kuin mä saan taas pepun ylös (ja pallien alta nostaessa se köyristää aina vähän selkää samoin kuin vatsan alta nostaessakin). Ehkä yritän nostaa sitä tarvittaessa takareisien kohdalta, se saattais toimia parhaiten.

No, näitä ehtii vielä pähkäillä. Tuomarikin vaihtui Tanya Ahlman-Stocmarista Pirjo Aaltoseen, eipä sillä varmaan ole meille mitään merkitystä. Pitää toki varmaan treenailla vielä vähän tuota liikkumistakin, vaikka kylkimyyryksi se varmaan menee... No eikä mene, me mennään hienosti fiiliksellä niinkuin agilityssa!

Ja tämän fantastisen aasinsillan myötä hypätään sitten tiistain Oulun-keikkaan Mikko Aaltosen treeneihin. Olipas taas mahottoman mukavaa, ja kehitystäkin oli havaittavissa, sillä Jeppe pujotteli lyhyellä radanpätkällä ihan oikein ilman verkkoja (jotka eivät mahtuneet kyytiin, kun tultiin yhdellä autolla 4 ihmisen ja 4 koiran voimin). Tältä se näyttää, vauhti on vielä verkkainen, mutta ainakaan koira ei ota tavallisia keppikilareitaan:



Nyt tilattiin sitten Mikon suosituksesta koirakerholle pujotteluohjurit, jotta saadaan jokin välimuoto verkkojen ja pelkkien keppien välille. Jepen kanssa kokeiltiin ohjureita syksyllä Active Dogilla, ja silloin se rynni niiden läpi. Nyt kuitenkin Jepen pujottelussa alkaa olla jo hieman malttia, joten ohjureista saattaisi olla apua.

Tässäpä radan alkupätkää, hienosti meni kunnes sössin itse keinulle viennin:



Korjattiin sitten keinun osuus, Jeppe menee kyllä keinun tosi nätisti:



Tässä Mikon suunnittelemia kiemuroita, voisin taas juosta vähän suorempana, mutta muuten ohjauksissa alkaa jo olla  jotain järkeä. No, eihän koira tietenkään pysähdy pöydälle (jota ei ole harjoiteltu pitkään aikaan) ja painelee puomin sijasta putkeen, tosin sinne taisin itse sen ohjatakin ;-)



Mutta huisin mukavaa oli, yritetään saada Mikolta nyt keväälle treeniaikaa vähintään kerran kuussa. Tänäänkin olisi ollut kova polte mennä toistamaan Mikon rataa maneesille, mutta pakkaskeli pitää meidät juuri nyt sisätiloissa. Ensi viikolla ei ehditä, mutta ehkä sitten näytelmien jälkeen. Siihen asti treenaillaan kotona kaikenlaista pientä kivaa!

Pitkästä aikaa: agilitya

Käytiin eilen treenailemassa agilitya piiiitkän joulutauon jälkeen. Koiralle asiat palailevat mieleen yllättävänkin hyvin, ohjaajalle vähän heikommin ;-)

Tässä Jepen pujottelua neljällä verkolla.



Tässä sitten koko radanpätkä. Keinua edeltävä persjättö on vähän kökkö samoin kuin keinulle vienti, keinun jälkeinen takaaleikkaus hieman pyllöttävä ja valssit edelleen tökkiviä. Putken jälkeen olis pitänyt jarruttaa, mutta kääntyipä toi koira aika napakasti ilman sitäkin. Tokavikan hypyn päällejuoksusta mä oon aika ylpeä. Kerrankin asiat tapahtuivat ajoissa!

Keinulla koira ei pysähdy targetille, sitä pitää vielä tuumailla ja kehitellä. Toisaalta Jeppe kuitenkin jarruttaa tosi hienosti, ja on turvallisempaa, ettei se ryysi ihan keinun päähän. Kontaktialueella käydään kuitenkin, joten sen osalta ei ole huolta. 



Uusi kamera toimii siis ihan mallikkaasti, vaikka maneesissa on tosi vähän valoa.

Ensi viikolla mennään taas Ouluun Aaltosen Mikon oppiin, mukavaa! Sieltä sitten tarkempaa raporttia.

Mission (im)possible: Jeppe näyttelykuosiin?

Nyt ovat hyvät vinkit kullanarvoisia! Jeppe on trimmattu ja näyttää tältä:

Te näyttelyharrastajat ja/tai parsonihmiset: kertokaapas, mitä vielä voitaisiin tälle poikakoiralle tehdä, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä näyttelytulos? Mahan alle (piipun viereen) on jätetty vielä vähän pidempää karvaa, jotta jykevä rintakehä ei korostuisi. Pitäisikö nämä haivenet kuitenkin nyrhiä pois? Entäs pepun tienoo, pitääkö hännän alta vielä nyppiä enemmän karvaa? Häntä on tosi kippura - miten siitä olisi paras pitää kiinni?

Näin hienosti mä en tietty saa sitä seisomaan, kun se vaan kiskoo joka suuntaan (lähinnä narttujen suuntaan). Esittämistä on toki harjoiteltu, mutta uusien koirien läsnäolo on yksinkertaisesti Jepelle ihan liian kiinnostava juttu. Kinkkua otetaan toki apuvälineeksi ja pieni vinkulelu myös, mutta eivätpä ne välttämättä tehoa. Jospa tällä silti se tavoiteltu H irtoaisi...

LUT B-asteet suoritettu!

Jeppe debytoi luolakoirien taipumuskokeessa Karttulassa la 14.1.2012 loistavin tuloksin: B 43 pistettä ja päivän Lupaavin Koira -palkinto. Kokeen järjesti savolaisella leppoisuudella erinomaisen hyvin Itä-Suomen Mäyräkoirat ry. Jos luolakoirien taipumuskoe ei ole entuudestaan tuttu, kokeen kulkuun voi tutustua Kennelliiton sivuilla.

Tuomari Jukka Kinnunen arvioi Jepen suoritusta näin: 

"Ahdinkoputken läpäisy vaivaton. Tyhjän luolan tarkistus muriseva, vajaa (-1p; yksi pesä jäi tarkistamatta). Riistakoe: Koira innokkaasti luolastoon. Raivoisa haukku luukulla. Luukkujen avauduttua kettu oikeaan päätepesään. Koira käyttää hetken hakupesässä, jona aikana kettu siirtyy vasempaan päätepesään. Koira seuraa ja aloittaa määrätietoisen ja kiivaan lähestymisen pyrkien ketun pelotehyökkäyksistä huolimatta samaan tilaan. Koe keskeytetään eläinsuojelullisista syistä. Kiivasluonteinen luolakoira." Kokeen kesto 1 minuutti.

Tyhjän luolan tarkistus oli tosiaan erikoinen, Jeppe ärisi kaikissa pesissä. Yleisöllä oli hauskaa, sillä koiran edetessä luolastossa kuultiin kyllä varsin selvästi, mitä sillä oli mielessä ;-) 

Kokeen jälkeen käytiin vielä tekemässä luonnonluolan tarkistus, jonka Jeppe suoritti hyväksytysti. Tunnelmat olivat huipussaan, vaikka päivä olikin ollut pitkä ja koko porukkaa meinasi viluttaa enemmän tai vähemmän ulkotiloissa vietettyjen tuntien jälkeen. Majoituimme 10 minuutin ajomatkan päähän Eevantaloon, jossa ohjelmassa oli sapuskaa ja saunomista. Mukava majapaikka, kiva omistaja ja ihan kohtuulliset hinnat. Voin suositella lämpimästi! 

Sunnuntain kokeeseen lähdettiin toiveikkain mielin edellispäivän säpäkän suorituksen jälkeen. Ja tällä kertaa tulikin sitten oikein mallikas LUT B 44 pisteen suoritus, jota tuomari Tomi Tarvainen arvioi näin:

"Ahdinkoputken läpäisy hyvä. Tyhjän luolan tarkistus täydellinen, lähes äänetön. Riistakoe: Koira nopeasti luukulle. Luukulla hyvä haukku. Luukun auettua kettu siirtyy oikeaan peräpesään. Koira seuraa nopeasti aloittaen painostuksen ketun lähietäisyydellä. Koe keskeytetään eläinsuojelullisista syistä." Kokeen kesto 1 min. 

Olimme suoritusjärjestyksessä ihan alkupäässä, joten loppupäivä kului sitten tulosten lukua odotellessa. Pakkanen paukkui ulkona -15 C tienoilla ja Teemu piti autoa ja koiraa lämpimällä autoilemalla ympäriinsä. Itse seurasin pikkupakkasessa entisessä navetassa melkeinpä kaikkien viidentoista koirakon suoritukset. Taipumuskoetta on mukava seurata, kun kyseessä ei ole kilpailu, ja kaikki kannustavat vilpittömin mielin toistensa koiria. Suurin osa koiranohjaajista tsemppasi koiraansa ahdinkoputkeen (kavennettu aloitustunneli) tosi mukavasti, koiria ei (muutamaa yksittäistä tapausta lukuunottamatta) mitenkään pakotettu tai painostettu. Toki koirien vieteissä oli selvästi eroa, ja ahdingon vauhdilla selvittäneet koirat työskentelivät selvästi muita rohkeammin kettua painostaen.

Loistavien järkkäreiden ansiosta pääsimme kokeen jälkeen kokeilemaan vielä hiekkaesteen kaivamista A-astetta varten. Ensin tehtiin vähän matalampi hiekkakasa, jonka läpi Jeppe kaivoi vaivatta. Sitten kokeiltiin ns. tavallisen korkuisella hiekkakakulla. Jeppe aloitti kaivamisen, tuumaili ja vinkui hetken ja puski sitten vauhdilla hiekkakasan läpi ketun luo luukulle. Nyt siis ollaan melkein valmiita A-asteen kokeeseen Oulussa 18.3., vain yksi pikkujuttu eli yli 15 kk ikäisenä saavutettu näyttelytulos (vähintään H) puuttuu!

Niinpä eilen Jepestä pestiin ketunkakat pois ja tänään koiraparka pääsi päällimmäisistä karvoistaan. Trimmausta täytyy ehkä vielä vähän jatkaa, edellisestä trimmauskerrasta on sen verran aikaa, että trimmaajakin on taas vähän ulapalla. Keuruun ryhmänäyttelyä 4.2. ollaan nyt katsottu "sillä silmällä", ilmoittautumisaikaa olisi vielä pari päivää. Näyttelyyn meno ei suoraan sanottuna ihan kamalasti houkuttele, sillä Jeppe on ihan liian kiinnostunut muista koirista liikkuakseen fiksusti. Mutta onneksi se käyttäytyy hyvin pöydällä ja liikkumistakin ehditään vielä treenata, joten toivottavasti tavoiteltu H (hyvä) irtoaa. Majoitus järjestynee kätevästi Teemun vanhempien mökiltä Vilppulan tienoilta. Kilometrejä kertyy, mutta mitäpä sitä ei tuon karvakasan eteen tekisi! Kun katsoo alla olevaa kuvaa, on vaikea uskoa, että tuomari arvioi tämän koiran "kiivasluonteiseksi luolakoiraksi", vai mitä mieltä olette?

Repovaaran Baikal LUT B 43 p ja 44 p + päivän Lupaavin Koira -pysti

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi vaihtui ihan ohimennen ainakin täällä meidän blogissa. Tosielämässä olikin sitten kiireisempää. Pääsimme Teemun kanssa joulukuussa (sammutustyökurssin käytyämme) mukaan Rukan vapaapalokunnan toimintaan, ja arvata saattaa, että uudenvuoden aikaan oli sitten vähän säpinää. Mutta tämä uusi "harrastuksemme" on tosi palkitseva ja uutta opitaan koko ajan.

Saimme vuodenvaihteeksi Jepen supersuosikin Lucan kyläilemään, ja onnistuimme ylipuhumaan koiran hoitoomme loppiaiseen asti. Naapurin nartun juoksu aiheuttaa "jätkien" välillä hieman haasteita, sillä Jeppe yrittää koko ajan astua Lucaa. Onneksi Lucalla on äärimmäisen pitkä pinna ja mahtavasti auktoriteettia, joten se pistää aika ajoin Jepen tonttiin pelkästään katseen voimalla. Valitettavasti parsonin muisti on tässä(kin) asiassa vain sekuntien mittainen, joten tätä huvittavaa valtataistelua käydään päivässä useita kymmeniä kertoja. 

Alfauros ja groupie. Huomaa tassut.

Jepen älykkyysosamäärä tuntuu aina hieman kasvavan, kun Luca on kyläilemässä; ehkäpä fiksusta koirasta tarttuu joitain vaikutteita? Tosin urpoilun määrä myös tuplaantuu hetkittäin, ja valitettavasti olemme onnistuneet opettamaan Lucalle myös pahoja tapoja: se varasti tänään röyhkeästi ovikellotreeniä varten varattuja kinkunpalasia keittiön apupöydältä (tosin Jeppe ei tällaisia harrasta, liekö liian pieni ruoka-annos vai kasvanut liikuntamäärä johtanut Lucan tähän epätoivoiseen tekoon).

Agilitya käytiin treenailemassa Jepen  kanssa edellisen kerran ennen joulua. Otettiin vähän Oulussa tehtyjen parsontehotreenien toistoa pienissä pätkissä. Tässä ekassa pätkässä ohjaajalla oli haastetta valssaamisen kanssa (pujottelun jälkeinen hyppy).

Seuraavaksi haastettiin taas ohjaajan ehtimistä. Kokeilin erilaisia vaihtoehtoja putkeen ohjaamiseen (jotta ehtisin itse paremmin hypyille), mutta tämä oli ainoa toimiva toteutus; mutkat menevät vähän pitkiksi, mutta ainakin koira menee sinne  minne pitääkin.



Tämä viimeinen treeni oli sitten meille jo aikalailla vaikea, mutta tarkalla ohjauksella koira saatiin menemään putken sijaan pujotteluun (ja etenemään siellä; suurin osa yrityksistä johti siihen, että koira vain pyörähti ekassa välissä ja ilman verkkoja aloitti yleensä vielä väärältä puolelta).



Muutenkin huomattiin, että pitkä tauko tekee pujottelutreenille hallaa; koira ei meinannut selvitä kepeistä millään ilman muutamaa verkkoa. Joten nyt pitää alkaa raivata kalenterista taas aikaa omallakin treenille. 

Jatkossa saattekin treeneistä nähtäväksi hippasen tasokkaampaa materiaalia (ei varmaan niinkään suorituksen kuin tekniikan osalta), sillä joulupukki toi minulle kauan kaivatun videokameran, Sony HDR CX115E. Hyvä paketti edulliseen hintaan, ja kamera on ihan hurjan pieni, menee kätevästi taskuunkin! Mielenkiintoista päästä kokeilemaan sitä maneesille, sillä yksi valintaperuste oli laadukas hämäräkuvaus. Onhan tällä Teemun järkkärilläkin saanut vaikeissa olosuhteissa ihan katsottavaa kuvaa, mutta järkkäri on kuitenkin ensisijaisesti tarkoitettu still-kuvaukseen, joten oletettavasti oikealla videokameralla saadaan parempaa materiaalia. Treenien sisällöllisestä puolesta en tosin anna mitään takeita ;-) 

Luca on siis meillä ainakin perjantaihin asti ja sunnuntaina tilalle tulee mahdollisesti hoitoon heti toinen koirakaveri eli Kamu. Kaverukset ovat tavanneet toisiansa viime aikoina vähän harvakseltaan, joten totuttautumiseen menee varmasti hetki. Mutta aiemmillakin visiiteillä ollaan päästy jo hetken päästä leikkitouhuihin, joten koirien yhteiselo sujunee tälläkin kertaa. Muistin virkistykseksi alla oleva otos (varmaan kolmatta kertaa tässä blogissa, mutta tää on niin maino kuva).

Ja seuraavan viikon lopulla tiedossa on reissu Oulun kautta Karttulaan Jepen ensimmäisiin luolakokeisiin (la-su). Olemme ilmoittautuneet myös Oulussa su 18.3. järjestettävään luolakokeeseen. Jos hyvin menee, kesällä pitäisi sitten hakea vielä vähintään H:n arvoinen näyttelytulos, jotta Jeppe saisi virallisen nimensä eteen hieman arvokkaampia kirjaimia KoiraNetissä. Jännää! Mutta eipä mennä asioiden edelle, parsonin kanssa voi tapahtua ihan mitä vaan!

Raatoja ja Riisin Rääpäsy

Taas on kulunut hetki edellisestä postauksesta. Kiirettä on pitänyt kaikenlaisissa harrasteissa. Poronraatojen etsintäkoulutuksen syksyn viimeinen osio oli tämän viikon alussa, ja Jeppe pääsi komeasti Kalevaan ja Koillissanomiin (viimeksi mainitussa oikein kansikuvapojaksi). Toimittajat olivat kirjoittaneet erittäin fiksut ja asiapitoiset jutut poronraatojen etsinnästä. Kirjoittelin tuttuun tapaan itsekin raportit Koillismaan Koirakerhon Facebookiin. Koulutus jatkuu sitten keväällä kun lumitilanne sallii maastoon lähtemisen. 

Teemun vanhemmat Soile ja Pepe ovat meillä kyläilemässä, ja tänään käytiin Riisitunturilla kävelemässä Riisin Rääpäsy, rapiat 4 km. Sää oli mitä hienoin (ainakin jos edellispäiviin vertaa). Soile ja Teemu räpsivät komeita kuvia maisemista ja vähän ihmisistäkin. Valoa vain tuppaa olemaan aika vähän tähän aikaan vuodesta. Ja vinkkinä muille reitille aikoville: nyt pääsee vielä ilman lumikenkiä, mutta seuraavan lumisateen jälkeen ei kannata ihan jalkaisin yrittääkään huipulle, sen verran hyvin siellä oli jo lunta! Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Agilityssa ollaan keskitytty lähinnä kontaktitreeneihin kotona, mutta kyllä jossain vaiheessa ehditään taas maneesillekin treenailemaan.

Porojen etsintää

Fiilistellään hieman alkuviikon hienon poronraatojen etsintäkoulutuksen tunnelmissa: päästiin vihdoin (tiedossa olevilla raadoilla tehtyjen harjoitusten jälkeen) tositoimiin etsimään raatoja - ja meidän porukka löysi yhden ihan uuden raadon! Remu & Lotta olivat jäljillä (mutta kääntyivät takaisin), ja niin myös Jeppe, jonka tyhmyyksissäni käänsin pois jäljeltä noin 20-30 metriä ennen kuin olisimme löytäneet raadon, sillä edellämme oli jo yksi koirakko. Niinpä Marjaana ja Bim saivat kunnian toimia löytäjinä, hieno homma! Raportti löytyy Koillismaan Koirakerhon Facebook-muistiinpanoista.

Marjaana ja Bim raadolla

Raatoharjoittelua: raato oli hyvin peitelty, mutta niinpä vain Luna löysi jostain kauempaa koivenkappaleen! Nemo lipoo huuliaan osinkojen toivossa ja Mikaa naurattaa ;-)

Oli todella hienoa huomata, miten koirat ovat syttyneet raatojen etsintään. Pikkuhiljaa opin itsekin lukemaan Jepen ilmaisua. Tuon yllämainitun raadon vainuttuaan Jeppe terävöityi selvästi, mutta en ollut vielä varma, jäljestikö se vain jänistä vai oltiinko "oikealla asialla". Nytpä tiedän, miltä koira näyttää kun sillä on oikeasti "työhommat" mielessä!

Toinen kerta toden sanoo

Nyt treenaillaan Oulun oppien mukaan, eilen tehtiin pari pätkää Marin 5.11 olleesta radasta. Tässä näkyy meidän perusongelma välistävedoissa: ohjaaja on ihan liian hidas:



Tässä vähän parempi yritys, silti koira ehtii pysähtyä ennen viimeistä välistävetoa, mutta perille päästiin silti ,-)



Kiva soveltaa oppeja rauhassa, ja perusasiat tosiaan toimivat. Ohjaajan on oltava koiran edellä ja ohjaajan rintamasuunta kertoo koiralle, minne ollaan menossa. Kyllä tästä vielä jotain tulee - hyvää en uskalla vielä luvata, mutta jotain kumminkin ;-)

Uusi alku

Takana on rankka mutta antoisa agilityviikonloppu Mikko Aaltosen ja Mari Kaplaksen opissa Haukiputaalla, parsonien teholeirillä. Tuloksena paljon oivalluksia ja toisaalta myös karun mutta ihanan totuuden hyväksyminen: aloitamme ohjauskuvioiden treenaamisen ihan kokonaan alusta, koiralähtöisesti ja loogisesti. Kun ohjaaja tekee oikeita asioita oikeaan aikaan, koira toimii kuin unelma! Viikonlopun aikana treenattiin neljällä yli 20 esteen radalla, joista jokaisesta saan palasteltua useita pieniä treenejä. Näissä riittää tekemistä koko talveksi!
 

Tästä - koko viikonlopun viimeisestä - suorituksesta olen kaikkein onnellisin, vaikka kyseessä on vain yksi este: Jeppe meni (kuumumatta) vauhdista pujottelun vain yhdellä verkolla! Lisää videoita www.youtube.com/sariruka.

Lisäksi Mari palautti meidät kaikki maan pinnalle koiran huoltoa koskevalla "palopuheellaan", jonka sisältö oli kyllä 100%:sti totta. Koiran tulisi olla tämän lajin (ja ylipäänsäkin koiranomistamisen) keskipiste ja tärkein asia. Koiran hyvinvoinnin pitää siis olla agilitytreeneissäkin aina se ensisijainen seikka. Saimme hyviä vinkkejä lämmittelyyn, koiran valmistamiseen radalle ja jäähdyttelyyn. Kaikki sellaisia juttuja, joista aina puhutaan itsestäänselvyyksinä, mutta joita sitten itse kukin (minä mukaan lukien) toteuttaa vähän sinne päin. Koiran kustannuksella, pahimmassa tapauksessa koiran terveyden kustannuksella.

Mari puhui heti viikonlopun alussa siitä, että jos koira väsyy (henkisesti tai fyysisesti), sen kanssa ei jatketa treeniä. Tämä tuntui aluksi vähän turhalta, mutta niinpä vain esimerkiksi Nyytti väsähti sunnuntai-iltapäivänä niin, että Ansku sai ottaa/joutui ottamaan varakoira-Vanillan kehiin - Nyytti ei olisi voinut saada treeneistä enää enempää irti. Vanillalle tämä tietty sopi kuin nenä päähän ja pikku-V oli onnellinen, kun sai tehdä vähän möllitason treenejä. Jeppekin läähätti viimeisissä starteissa jo kovasti, mutta oli kuitenkin innolla mukana menossa. Vasta illalla kotona ja seuraavana aamuna tajusin, kuinka väsynyt koira oli - se ei suostunut lähtemään pissalle illalla eikä edes aamulla ennen töihin lähtöäni, vaan kävi eka kerran ulkona vasta puolenpäivän jälkeen (onneksi Teemu oli kotosalla, muuten koira olisi pitänyt kantaa aamulla pihalle pissalle). Ja taas koira vetää sikeitä. Venyttelin sen toki illalla ja Teemu venytteli sitä päivällä, ja onnistuivat käymään pienellä palauttavalla kävelylenkilläkin. 

Toki koiran väsymiseen vaikutti myös ylipäänsä reissussa olo. Jeppe ja "tytöt" tulivat tosi hyvin juttuun, ja Vanillan kanssa Jeppe leikki ihan mahtavasti aina iltaisin. Meno oli ihan erilaista kuin "poikien" leikeissä, varsinkin kun leikkikaveri oli samankokoinen. Tähän asti useimmat Jepen leikkikavereista ovat olleet reilusti Jeppeä isompia, ja sekös käy terrierin luonnolle ;-) Kiitos mukavasta matkaseurasta, Ansku, Nyytti ja Vanilla!

Agilitytreenailua

Käytiin piipahtamassa maneesilla, ohjelmassa oli pientä pyöritystä hyppyesteillä ja sekä pujottelun ja keinun treenaamista. Eka kertaa pitkästä aikaa radalla ei ollut lainkaan putkia, outo fiilis sekä koiralle että ohjaajalle ;-)

Tässäpä muutama video. Hyppyesteiden kuvio oli lähinnä aivojumppaa ohjaajalle, koira seurasi hienosti, tosin sitä piti vielä viedä aika lähellä esteitä (saahan sitä toki haaveilla ohjaavansa koiraa vain neliön keskeltä...)



Pujottelussa oli taas parempi päivä (ainakin viime viikkoon verrattuna). Tässä mennään ihan ilman verkkoja!



Keinulle meno viistosti tuottaa haasteita, mutta ongelma on onneksi hoidettavissa, jos itse ohjaan koiraa tarkasti. Tässä Jeppe pysähtyy nätisti ihan keinun päähän (mitä se ei välillä muista tehdä), joten se saa tyylinäytteestään palkinnoksi kaikki loput treeninakit "jackpot"-tyyliin ;-)

Lintumetsällä

Käytiin eilen Pyhävaarassa lintumetsällä. Saalista ei tullut, mutta maisemat olivat komeat. Lintuja oli kyllä metsässä ihan mukavasti, mutta karkkosivat ennen kuin Teemu sai hyvän ampumalinjan. Jeppe löysi kyllä linnut hienosti, mutta meidän oli vaikea liikkua kuuraisessa metsässä riittävän hiljaisesti.

Alla muutama kuva reissun maisemista, kuvagalleriassa lisää kuvia.

Metsästäjät Teemu ja Jeppe

Kuuraa

Jeppe ja Ruka

Pyhävaaran hiihtoreitin kota

Pyhäjärvi

***
We did a bird hunting trip to a nearby Pyhävaara hill yesterday. The weather was great, though the frozen forest made it difficult to move quietly, so we did not manage to catch any birds this time. More photoes in photo gallery.

Aktiiviset koirat

Tänään käytiin syksyn eka treenireissu Oulun kupeeseen Active Dogin areenalle Anskun, Nyytin ja Vanillan kanssa (ja tietty myös Jeppe mukana). Mikko Aaltonen veti meille taas erinomaisen treenin, kyytiä saivat niin jalat kuin pääkoppakin. Edellisen kerran käytiin Mikon treeneissä toukokuussa, ja kyllähän onneksi jotain kehitystä on tapahtunut myös tässä välillä. 

Treenattiin välistävetoja (kääntyen peruuttamaan), päällejuoksuja (vain vastakäsi/hartialinja kääntyy, alakroppa jatkaa menosuuntaan) ja "käytännön pakosta" aika paljon kontaktien alastuloja, kun Jeppe ryykäili niitä. Ohjauskuviot sujuivat omasta mielestäni yllättävänkin hyvin (paitsi päällejuoksu on mulle vaikea, tuppaan peruuttamaan), mutta voi kökkö meidän kontakteja! Niitä saadaan nyt treenata oikein urakalla ennen marraskuun alun parsonien teholeiriä Active Dogin tiloissa Mikon ja Mari Kaplaksen vetämänä...

Koskapa asiat tuppaavat unohtumaan, kirjasin Mikon ohjeita muistiin. Nämä ovat nimenomaan Jepelle tarkoitettuja juttuja, ei siis kannata yleistää (eritoten toi kurinpito sopii varmaan vain toiselle yhtä kovapäiselle jäärälle kuin meidän Jeppe). 

Muutama unohtunut perusasia

• Ota koira hihnaan aina suorituksen jälkeen – älä anna sen haahuilla itsekseen äläkä varsinkaan päästä sitä karkaamaan putkeen. 
• Ärähdä sille kunnolla, kun se törttöilee (varsinkin jos se alkaa räksyttää). Mikko näyttää alla mallia (tuloksena hölmistyneen nöyrä koira ;-)

Kontaktiesteiden treenaaminen

• Sijoita namialusta riittävän kauas, jotta koira ei ehdi karata sille suoraan alastulon läpi juosten.
• Jos koira ei pysähdy oikein alastulolle, ÄRÄHDÄ KUNNOLLA, palauta se alastulolle ja vapauta, mutta älä palkkaa. Aloita uudelleen sieltä mistä lähdit edelliselläkin kerralla (älä palaa pelkästään kontaktiesteen alkuun, sillä siten koira oppii, että kontaktiesteen alastulon ryykäämällä se saa toistuvasti palkkaa lyhyistä suorituksista).
• Liiku alastulon ohi (rauhallisesti, vauhdilla, nopeutta vaihdellen); seisahdu ja vapauta koira namialustalle.
• Treenaa ilman namialustaa, lisää namialusta (itse tai avustaja lisää) tai nakkaa lelu palkaksi. Koiran tule kestää liikettä, koira saa liikkua palkalle vasta vapautuskäskyllä. Voit alkaa vapauttaa koiraa ollessasi myös itse liikkeessä.
• Sijoita namialusta tai lelu hyppyesteen taakse; koiran tulee kestää se, että palkka tuleekin vasta seuraavan esteen jälkeen. 

Tässä meidän viimeinen, jokseenkin onnistunut suoritus A-esteeltä (tosin videon alkuosassa juoksen taas tönkkönä ja kyyryssä, kun keskityn niin kovasti siihen, miten saan koiran kääntymään hypylle putken sijaan).



Pujottelun treenaaminen (verkoilla, ilman verkkoja)

• Lähetä koiraa pujotteluun aina muutaman esteen kautta erilaisista kulmista; pyri ohjaamaan se ensimmäiseen väliin selkeästi. 
• Jos koira tekee virheen, aloita aina uudelleen samasta paikasta (ei pujottelun alusta, vaan estesarjan alusta). Kiellä koiraa päättäväisesti kun se oikoo!

Pujottelua ehdittiin kokeilla vain pari kertaa (aika meinasi loppua hieman kesken, ensi kerralla pitänee varata enemmän kuin 30 min/koira), mutta halusin katsoa, miten Jeppe menee pujottelun vieraassa paikassa. Kotipihalla ja koirakerhon koulutusalueella se nimittäin pujottelee hienosti, mutta kisoissa homma menee ihan pipariksi. Ja näinhän siinä tapahtui myös tällä kertaa. Kokeiltiin ohjureilla (kun minä hölmö unohdin ottaa verkkoja mukaan), mutta Jeppe oikoi ohjurien ali tai yli. Mentiin pari kertaa siten, että Mikko ohjasi Jeppeä hihnalla. Tämän jälkeen mentiin myös (pienellä aloitusvauhdilla) ilman hihnaa. Tämä sujui, mutta pujotteluun meno hypyn kautta ei onnistunut. Tarvitaan siis hulluna toistoja verkkojen kanssa. 

Pujottelusta ei ehditty ottaa videokuvaa, mutta tässäpä pätkä radan alkuosalta mukaanlukien mun kankea päällejuoksu (ennen puomia).



Mikko antoi Anskulle ja Vanillalle hyviä vinkkejä irtoamisen treenaamiseen, joten kirjoittelenpa ne samalla tähän, jotta muistan kokeilla niitä myös itse.

Irtoamisen treenaaminen yhdellä hypyllä:

• Sijoita palkka hypyn taakse, kutsu itse koira hypylle lähellä palkkaa.
• Siirry aina kerta kerralta kauemmaksi palkasta; takaviistoon sivulle.
• Toista kunnes olet itse melkein koiran lähtölinjalla.
• Tämän jälkeen aloita sama alusta, mutta palkka tulee lentävänä leluna (lähelle edellisen palkan sijaintipaikkaa) sinulta juuri kun koira on hypännyt hypyn yli (juuri ennen kuin koira ehtii katsoa sinua). Siirry aina kerta kerralta kauemmas hypystä takaviistoon sivulle.

Lisää videoita: www.youtube.com/sariruka. Jäi kyllä hyvä mieli treeneistä, ja oli ihana päästä treenaamaan valoisaan, lämpimään sisähalliin. Marraskuussa ei mennä erikseen Mikon treeneihin, kun saadaan nauttia tätä harvaista herkkua kahden päivän ajan parsonleirillä. Mutta muutoin talvella  on tarkoitus käydä Mikon luona kerran kuussa. Vaikka hommaan tuhraantuu koko päivä, rutkasti dieseliä ja yksityisopetuksen hinta, on se kyllä sen arvoista! 

Lahjattomat treenaa

Niinpä niin, kun ohjaajalle ei ole suotu noita juoksemisen lahjoja eikä koiralle hyvähermoisuutta, sitä on vaan treenattava kehittyäkseen. Tehtiin Anskun kanssa pikaisesti pikkanen rata ja minä keskityin juoksemaan "lantio edessä" ja koira treenasi pujottelua verkoilla. Ja hyvinhän se meni molempien osalta! Tässä mennään vielä verkoilla (käteen palkaten; alussa tehtiin myös namialustalla), mutta lopulta otettiin kaikki verkot pois, ja ihan yhtä hienosti meni silloinkin. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu! 

Jeppe on ollut innolla Teemun mukana metsäkanalintujahdissa ja saalista on tullut melkeinpä jokaisella metsäkävelyllä; alussa pyitä, nyt jo riekkoja, koppeloita ja metsoakin on jallitettu. Alla olevan kuvan metsoa Jeppe ei tosin ollut kellistämässä (kun sen piti samaan aikaan väistellä pujottelukeppejä Oulussa ;-) mutta koska Jepen hienosti saalistama koppelo jäi kuvaamatta ennen sen karusti kokemaa sulkasatoa, Jeppe pääsi yhteiskuvaan isännän ampumien metson ja jäniksen kanssa.

Jeppe ja pupu

Metso ja Jeppe - saalis on koiraa isompi ;-)

Lisää kuvia kuvagalleriassa ja videoita Youtubessa. 

* * *
Agility training with two tasks: me trying to stand tall while running and Jeppe training weave poles with nets. We ended up taking all the nets off in the end and he was just as cool as on the video above (with nets on). Beats me why he can't do the same in competitions.

And also some hunting trophies, some even bigger than the hunter himself ;-)

Operaatio Pujottelu

Kipiteltiin tänään kolme starttia Oulussa KAS:n kisoissa, ja otettiin kaikista komeat hyllyt. Komeat sikäli, että (jälleen kerran) tulosta olisi syntynyt ilman pujottelua, johon jokainen startti tyssäsi. Siltä osin jäi hyvä fiilis, sillä koira oli tosi motivoitunut ja pysyi hyvin hanskassa. Kontaktit eivät menneet ihan puhtaasti pysähdyksillä, mutta koira kuitenkin jarrutti (ja kontaktien pinnat ovat tosi liukkaat, joten Jepen vauhdilla on aika vaikea stopata A:n alatulolle). Keinun se jarrutti ihan hienosti.

Aiemmin päätin, että jos koira törttöilee, vihellän pelin poikki ja nappaan koiran kainaloon. No näin teinkin A-radalla (agility), kun pujottelu oli kolmanneksi viimeinen este. Koira ei mene pujottelua --> koira kopataan kainaloon. B-radalla (agility) pujottelu oli kolmas este, joten kompasteltiin pujottelua hyllyyn asti ja sen jälkeen jatkettiin sitten loppurata malliikkaasti. C-hyppyradalla pujottelu oli taas kolmanneksi viimeisenä, joten yritin ottaa koiran tarkasti haltuun heti putken jälkeen ja se lähtikin pujotteluun oikein, mutta sen pinna ei kestänyt loppuun asti. Toistettiin samaa mokaa hyllyyn asti ja yritin sitten napata koiran kiinni. No sehän karkasi pois mun luota ja putkeen, ja putkeen, kunnes sain sen kutsuttua hyppyjen kautta maaliin. Kohtuullisen noloa. Tässäpä video C-radasta, suurkiitos kuvaamisesta Eevaliisa Pohjaselle.

Videota katsoessa tajusin: vaikka meillä kummallakin oli mukavaa, onhan tuosta meidän tekemisestä oikeasti riemu kaukana! Koiran näkökulmasta pujottelusta tehtiin nyt tosi paska este, jota ei kannata edes yrittää, kun sen jälkeen tulee kuitenkin "pyyhkeitä" eli koira kopataan syliin.

Vaikka kisaamisesta on ollut varmasti hyötyä (sillä meidän tekeminen on parantunut koko ajan näiden 9 startin aikana), kisoista jää meille molemmille paska fiilis, kun ikinä ei päästä maaliin ilman epäonnistumista. Nyt yritetään kääntää tää homma vielä voitoksi ja aloitetaan operaatio "pujottelu on pop". Siihen sisältyvät varmaan seuraavat elementit:

• Verkot takaisin käyttöön.
• Tarvittaessa pujottelun lyhentäminen neljään tai kuuteen keppiin.
• Ihan hullun hyvät palkat namialustalta, kädestä, avustajalta, sekä leikkimistä ja muuta ilottelua aina kun pujottelu sujuu.
• Kisoihin mennään seuraavan kerran vasta kun pujottelu on oikeasti mukavaa.
• Hyviä neuvoja otetaan vastaan - kommentoikaa jos teillä on kokemusta tällaisista haasteista!

Onneksi paikalla Peltokosken ratsastusmaneesilla oli paljon taitavia koirakoita, joten oli kiva seurata muiden menoa. Oli mukava tavata pitkästä aikaa Ari Korteniemi, joka järjesti keväällä 2009 mainion parson weekendin; Iines ja silloin syntynyt pentunsa Wilmer kisaavat jo 2. luokassa ja tekivät ihan loistavat suoritukset C-radallaan (hyppyrata), jota jäin katselemaan omien suoritusten jälkeen. Kiitos Ari, että tulit juttelemaan, vaikka en ensin sinua tunnistanutkaan ;-) Ja ollaanhan me edistytty Jepen kanssa hitusen tuosta parson weekendistä, jossa Jeppe järjesti kurssilaisille ohjelmaa karkaamalla heti kättelyssä, jonka jälkeen kurssiohjelma muuttui ensin jepenetsinnäksi, ennen kuin päästiin varsinaisiin aiheisiin... ;-))) Tai ainakin itse olen oivaltanut sen, että Jeppeä EI päästetä vapaaksi, ja toisaalta agilityradalla se kuitenkin tekee jo samaa rataa mun kanssani (mitä ei todellakaan tapahtunut kesällä 2009 kun lajia ajoiteltiin).

Näpsin myös joitakin kuvia, vaikka valo ei meinannutkaan riittää eikä radan sivulle oikein päässyt hyviin kuvausasemiin. Tässä joitakin otoksia ja lisää Picasan kuvagalleriassa:

* * *
Today 3 starts in official agility competitions, all failed due to weave poles. Otherwise progress, Jeppe was eager to run with me (instead of choosing his own course plan), put now we'll put our competition wishes on hold for a while to fix the weave pole problem.

Kaikkea kivaa

Päivät kiitävät vauhdilla, edellisestä postauksesta on melkein kuukausi. Silloin kirjoittelin agilitykisatunnelmissa ja vähän samoissa tunnelmissa mennään tänäänkin, sillä ilmoittauduin juuri KAS:n kisoihin la 1.10. Ekat hallikisat, jännää! Pujottelu ei tosin suju aina vieläkään, mutta hui hai, osanotto on tärkeintä! ;-) Tai ehkä me yritetään ennätystä hylättyjen kisatulosten määrässä KoiraNetissä...

Ollaan me toki treenattu tässä välillä, viime viikonloppuna oli Jari Tienhaaran erinomainen koulutus täällä Kuusamossa. Treenailtiin kolmosluokan radalla, rakennettiin ratasuoritusta pieninä paloina ja sunnuntaina Jari sai meidät hapoille juoksuttamalla nollaratatreeniä. No eihän me Jepen kanssa ikinä sitä nollaa nähty kun unohdin radan kolmesti samassa kohtaa (how stupid can you be?), mutta muuten oli mukavia kuvioita. Edelleen unohduin välillä kykkimään radalla, mutta sain hyviä vinkkejä ja kokeiltiin kaikenlaista uutta. Alla meidän nollaratatreeniä kunnes mun aivot meni solmuun, loput parhaat palat www.youtube.com/agikoiko (kaikkia videoita en edes ladannut kun niitä oli niin paljon). 

Keskiviikkona osallistuimme poronraatojen etsintäkoulutuksen aloitustilaisuuteen, josta kirjoittelin jo erillistä raporttia Koillismaan Koirakerhon Facebookiin. Tosi mielenkiintoista asiaa, ja vaikka Jeppe ei pääsekään tekemään hakua vapaana, tästä voisi löytyä meille uusi, hyödyllinen harrastus (eritoten sitten kun se "oikea" metsästyskoira tulee taloon eikä Jeppeä oteta enää mukaan metsälle, nyyh...) Mihin liittyen: pentuasia ei tällä hetkellä etene oikein mitenkään, odotetaan seuraavia astuttamisia. 

Kouluttaja Reijo Hynynen testaa Jepen leikkimistä ja taistelutahtoa

Lokakuun lopussa jatketaan tuota koulutusta hajustamalla lelu poron hajulla ja treenailemalla verijälkeä. Innostuin tosin touhusta niin, että tein lyhyen verijäljen heti eilisiltana lähimetsään ja Teemu veti sitten tänään piiitkän jäljen koulutuskentän lähimaastoon sillä välin kun juostiin Jepen kanssa agilityrataa. Vieläkään Jarin rata ei mennyt ihan nollaratana, mutta jokainen vaikea kohta tehtiin ainakin kerran menestyksekkäästi. Pujottelu sujuu jo välillä ilman verkkoja, tosin koiran huomio herpaantuu heti jos namialusta poistetaan pujottelun päästä. Luvassa siis lisää treeniä kotipihalla käteen palkaten...

Mutta siihen tämän illan verijälkeen: se hajustui vain vajaan tunnin verran pienessä vesisateessa ja tuulessa - enempään ei ollut aikaa ennen pimeän tuloa, ja toisaalta ei oltu aikaisemmin tehty tuommoista 300 m jälkeä, joten pelattiin varman päälle. Jäljelle lähtö takkuili hieman, Jeppe ei meinannut lähteä mihinkään suuntaan (varmaan sai nokkaan liikaa hajuja, sillä läheltä oli juossut porotokka hieman aikaisemmin). Mutta kun alkuun päästiin, niin vain pötkylä paineli jäljen perään komealla tuulivainulla ja pienillä poikkeamilla päästeli jäljen loppuun asti - ja vauhdilla kaadon yli, kun itse jäljestäminen oli niin kivaa! Palautin sen sitten kaadolle, jossa kokeiltiin uutta palkintoa: veressä lilluvia kinkunpaloja. Kyllä maistuivat! Jepelle on siis ihan turha yrittää mitään sorkkia tms, mutta Reijon vinkistä kokeilin verta, ja se tuntui kiinnostavan.

Paluumatkalla autolle löydettiin sitten sattumalta vanha poronraatokin, ja kehuttiin Jeppeä kovasti tästäkin löydöstä. Palkkaa en älynnyt antaa siinä tohinassa, mutta koira tuntui muutenkin olevan itseensä tyytyväinen.

Ja onneksi vielä Jeppe on haluttu kaveri Teemun metsästysreissuille, sillä se jäljestää oivallisesti mahdolliset haavakot ja vainuaa muutenkin lintujen olinpaikat. Jostain syystä Jeppe ja Teemu saalistavat pääosin pyitä, vaikka lähtevät aina hakemaan sitä isoa ukkometsoa ;-) Pakastin täyttyy siis hitaasti, mutta varmasti.

* * *
In short: our days (besides work) are full of agility and grouse hunting. We are taking part in training in finding reindeer carcasses - vey interesting. And also looking for possible puppies and waiting answers from potential kennels. Next agility competition nearby Oulu on Saturday 1.10.2011. Our performance is still a bit "unfinished" but winning is not the point anyhow ;-)

Hyvä hylly, huono hylly

Käytiin mukava mutka Oulussa KAS:n agilitykisoissa juoksemassa yksi hyppyrata ja yksi agilityrata. Hylkäys tuli molemmilta radoilta, tosin hyppyrata olisi mennyt oikein mallikkaasti ilman pujottelua.  Video on valitettavasti pokkarilaatua, mutta kyllä siitä kai koiran ja ohjaajan erottaa.



Agilityradalla Jepellä sen sijaan lähti mopo keulimaan oikein kunnolla. Saimme hyllyn heti kolmannen esteen jälkeen Jepen karattua puomin alastulolta pysähtymättä hypylle väärään suuntaan. Eikä se ollut ainoa väärä este... Kun oltiin sekoiltu pujottelulle asti (jota se ei todellakaan tehnyt oikein), tajusin vihdoin kopata koiran kainaloon ja viheltää itse pelin poikki. Samalla tein päätöksen, että jatkossa lopetan radan suorittamisen heti jos vastaavaa tapahtuu - aivan sama, kuinka kauas kisaa varten on reissattu. Joku roti sentään! Tässä surkuhupaisaa naurunauhaa:



Onneksi kisajoukkueeseemme kuuluivat myös fiksut Ansku ja Nyytti, jotka sijoittuivat kolmannelle sijalle kummassakin lähdössä. Kaivattu nousunolla agilityradalta jäi koirakolta silti vielä uupumaan, eli seuraavaksi aletaan kartoittaa kalenterista uusia kisareissuja.

Ansku ja Nyytti palkintopallilla

* * *
Agility competition in Oulu today: failed both courses, jump course unfortunately due weave poles (not a surprise) despite of otherwise great performance. Agility course was a total disaster and finally I realized to grab the dog and exit, should have done that way earlier ;-) However Ansku and Nyytti finished 3rd on both courses, congratulations to them!

Noutaja-parson

Vesilintujen metsästys alkoi viime lauantaina, ja pyssyleikit ovatkin sitten ollut miesten iltapuhteena jo useampana iltana. Tänään minäkin lähdin mukaan reippailemaan koiranohjaajaksi - Jepellä on sen verran laaja haku ;-) että se täytyy pitää hihnassa. Lähinnä se toimii siis noutajana veteen (rannan lähelle) pudonneelle riistalle.

Ensimmäisellä lammella saatiin saaliiksi ainoastaan komeita kuvia, mutta toisella lammella Teemu ampui alas lehtokurpan ja Jeppe sai tehdä elämänsä ensimmäisen vesinoudon. Ennen lähtöä kotipihalla haapanan siivellä harjoitellessa homma ei vaikuttanut kovin lupaavalta, sillä Jeppe ei suostunut ottamaan siipeä suuhunsa. Mutta tositilanteessa noutaja-parson oli täysin tehtävänsä tasalla; se markkeerasi pudotuksen tarkkaan ja malttoi silti kiertää yhden ison ojan hihnassa kauempaa, jotta Teemu pääsi lähestymään saalista. Noutomatkaa vedessä ei onneksi ollut kuin pari metriä ja lintu oli pieni eli Jepelle helposti kuljetettava. Eikä koira epäröinyt yhtään, tavoite oli sille ihan selvä. Luovutuksen osalta jouduttiin taas hieman keskustelemaan, mutta kyse oli silti vain sekunneista. Koiran ote saaliista on varsin napakka, eli sikäli se soveltuu paremmin vähän isomman saaliin noutamiseen ;-)

Harmillista kyllä saalista ei päästy ihailemaan kotona, sillä innokas metsästäjä sitoi sen laukkuun roikkumaan näin jälkikäteen huonoksi havaitulla narulla ja tirppa putosi kaislikkoon... No, ilta olisikin jo ollut liian täydellinen, jos kaikki olisi mennyt nappiin. Alla kuvia ja lisää kuvagalleriassa.

Teemu vaanii kaislikossa viattomia lehtokurppia, taustalla Konttainen

Henkka ja Jeppe

Näkymä Konttaiselle

Kumpuvaara

Henkka ja joutsen; lampi oli ajoittain liian pieni molemmille.

Myös agilityrintamalla koettiin tänään onnistumisia; treenasimme kotipihalla pujottelua ihan ilman verkkoja, ja varsinkin oikealta puolelta ohjatessa Jeppe suoritti pujottelun ihan nappiin! Vasemmalta puolelta ohjatessa sisäänmeno tuntui olevan koiralle haastava, joten minun pitää merkata se koiralle tarkkaan; oikean sisäänmenokohdan löydyttyä koira kyllä jatkaa pujottelua itsenäisesti ja hyvällä vauhdilla.

Edistystä!

Käytiin tänään treenailemassa Anskun, Nyytin ja Vanillan kanssa. Huolellinen suunnittelu (ja suunnitelman noudattaminen!) toivat tulosta; yksittäisten kontaktien ja pujottelun treenaamisen jälkeen pystyttiin tekemään kohtuullisen järkevä ratasuoritus, jossa Jeppe pysähtyi kaikille kontakteille niin kuin pitääkin, ja meni pujottelun ilman verkkoja ihan oikein (ja vieläpä vasemmalta puolelta ohjattuna). Jippii! Radalla tapahtui toki meille perinteiseen tapaan kaikkea muuta ylimääräistä, mutta sellaiset mokat menevät aina ohjaajan piikkiin. Ensi sunnuntain viralliset kisat Oulussa eivät enää tunnukaan niin epätoivoiselta koitokselta ;-)



Lisää videoita/more videos: www.youtube.com/sariruka. 

* * *

Today I planned our agility training carefully and - more importantly - even managed to follow my plan. After training each contact obstacle separately we linked them on the course and ended up with a considerably clean course (what comes to contact obstacles). Jeppe even managed to run through weave poles in the right way without any helping nets - on a course! I'm soooo pleased with him! We've signed in an official agility competition in Oulu on next Sunday, and after today's training I'm looking forward to the competition!

No news from Stawaskogens yet. Puppies are due by the end of August so we may have to wait until next week... Exciting!

Ihana Oulankajoki

Käytiin tänään melomassa meidän perheen naisväen perinteinen "kolmen sukupolven naisten melonta" Oulankajoella. Aamulla keli oli vähän viileä, pilvinen ja tuulinen, mutta muuttui päivän myötä ihanan aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Jonna 5v jaksoi reissun tosi hienosti, Saana 2 v meinasi vähän pitkästyä pienessä paatissa viimeisellä osuudella. Mukavaa oli, viimeistään vuoden päästä taas uusiksi!

Jeppe jatkoi vielä Teemun kanssa sorsametsälle ("sota" alkoi tänään), tosin Teemu juuri soitteli ja ilmoitti, että koira aivastelee yhtenään ja kirsusta on tullut jopa verta, joten katsotaan tilanne kun metsämiehet kotiutuvat iltalennolta. 

Anneli, Erja, Saana, Jonna, Jeppe, Sari, Luca ja Marja

Luca ja hivenen väsynyt Jeppe

Jeppe tarkkana (näin se päivysti koko melontamatkan)

Luca ottaa rennosti

Viime viikonloppuna käytiin Jepen kanssa haukkumassa kettua Utajärvellä Terrileirillä. Jeppe pääsi (käsittääkseni) tekemään kokeenomaisen harjoituksen ja koira toimi loistavasti: se paineli ahdingon läpi salamana ja etsitytyi ketun luo innolla, haukkui ketun edessä eikä olisi millään lähtenyt pois luolastosta. Kasvasttaja Minna Mustalahti ja miehensä Jani olivat myös paikalla seuraamassa koiran touhuja, ja heidän  mukaansa Jeppe on ihan koevalmis, valitettavasti vain seuraavat Oulussa suoritettavat kokeet ovat vasta ensi vuoden puolella ja muut koepaikkakunnat ovat ihan eteläisessä Suomessa. No, pitää katsella silti koekalenteria tarkkaan, jos vaikka jokin Etelä-Suomen reissu osuisi sopivasti samaan saumaan. 

Samalla reissulla käytiin treenailemassa agilityä Active Dogin kentällä Kiimingissä Erjan & Lucan ja Niinan & Taigan kanssa. Bortsut menivät hienosti, vaikka niillä oli ollut jonkin verran taukoa agitreenien suhteen. Jeppe säntäili totuttuun tapaan ja ryykäsi kontaktit, kuten myös epiksissä keskiviikkona. Kisaavien rataa en edes kehtaa laittaa näytille, tässä möllirata, josta (ilman sääntöhelpotusta eli hylkäävien virheiden muuttamista virhepisteiksi) olisi tullut komea hylly kun koira paineli puomin jälkeen putkeen hypyn sijaan - jäin itse sutimaan puomin alastulolle kun mietin, palautanko sen kontaktille, ja koira päätti sitten paremman ohjeistuksen puutteessa suunnitella ihan oman ratajärjestyksen. 

Agilityssä on siis tapahtunut jopa hieman takapakkia, mutta siitä lannistumatta ilmoittauduin silti 28.8. Ouluun virallisiin agilitykisoihin; emme varmaan saa pujottelua riittävän varmaksi siihen mennessä, mutta käydään silti juoksemassa pari rataa ihan huvin vuoksi.

* * *

Photoes above are from our "traditional" family paddling trip on Oulanka river here in Kuusamo. Girls in three generation! Jeppe and Luca totally enjoyed their trip, though Jeppe's day still continued in duck hunting since the season started today. Teemu just called me and things were not going as planned: Jeppe was sniffing everything eagerly and then started sneezing, even bleeding a bit from his nose. We'll se what's going on once they come home.

Referring to my previous post (unfortunately only in Finnish): we are hoping for a new addition to our family to be born at the end of August, if everything goes well ie. if there are any boys being born at Kennel Stawaskogens. The breed is hunting cocker spaniel, a bit more suitable hunting companion for Teemu and hopefully an agility buddy for me as well.

Lomailua, perhesuunnittelua ja agilitya

Siinäpä tärkeimmät kuulumiset. Loma on lusittu, käytiin mun lomakuukauden lopulla vielä reilun viikon reissu eteläisessä Suomessa nautiskelemassa helteistä. Mökillä meille oli varattu pientä puuhastelua, ja hyvin ehdittiin uimaan ja ongelle myös. Jeppe vietti lomaa varmuuden vuoksi pitkässä liinassa, ja pisti silti hengiltä yhden sammakon ja yhden sisiliskon sekä kaikki Teemun onkimat särjet (viimeksi mainitut luvan kanssa). Kerran olin sitonut liinan huolimattomasti ja Jeppe lähti seikkailemaan, mutta epäonnekseen juuri siihen suuntaa, missä oli ihmisiä.

Jeppe nauttii mökkielämästä

Salamatkustaja (tuli laukussa ilmeisesti mökiltä kotiin asti)

Kotiin paluun tohinoissa unohdin tarkistaa piha-aidan portin lukituksen, ja maanantaina juuri ennen agilitytreenejä Jeppe onnistuikin livahtamaan pihalta karkuteille. Onneksi sillä oli panta kaulassa ja pannassa puhelinnumero. Ehdin juoksennella lähimaastoissa reilut puoli tuntia, kun tuli helpottava puhelu Willi's Westistä; Jeppe oli napattu kiinni viereiseltä Safaritalon pihalta, missä se ilmeisesti vanhasta muistista etsiskeli hiiriä terassin alta. Ihana, että ihmiset vaivautuvat ottamaan kiinni vapaana juoksentelevan koiran, 5-tielle ei ollut tuostakaan paikasta kuin 50 m! Ja Jeppe ei ole mikään helppo napattava ;-( Kun hain koiran, Jeppe huomasi juuri 5-tien vieressä olevan porotokan - sydäntä kylmää ajatellakin lopputulosta, jos se olisi ehtinyt porojen sekaan vilkkaan tien lähistöllä...

Suunnitellaan toisen (ehkäpä hieman fiksumman?) koiran hankintaa, ja nyt on kyselyssä metsästyscockerspanielin urospentu Ruotsista, Kennel Stawaskogens. Kyseinen rotu on Suomessa vielä sen verran harvinainen, että pentueita A-lonkkaisista vanhemmista ei ole ihan jatkuvasti tarjolla. Kyseessä on melkoinen monitoimikoira, ylös ajava ja noutava pieni paketti, jonka kanssa on tarkoitus metsästää lintuja, treenailla agilityä ja ehkä jopa tokoa (nyt se on sanottu ääneen ja voitte laittaa mut tilille tästä myöhemmin!). Löysin samanrotuisen narttukoiran Sinnin ihanan blogin, sieltä voi käydä tsekkaamassa, minkä tyyppinen rotu on kyseessä. Sinni on tosin rotunsa edustajaksi pieni, ja meillekin passaisi mainiosti, jos koira sattuisi olemaan pienenpuoleinen, mutta näitähän ei voi ennalta valita. Meitä miellyttää toi punainen väri, ja Stawaskogensin pentueessa siihen on mahdollisuuksia, sillä isä on punainen ja emä musta, joten pentueessa voi olla monen värisiä koiria. Kaikki muut pentujen kyselijät halusivat nartun, joten olemme "hyvissä asemissa" uroksen saamista ajatellen. Mutta sittenpä nähdään, laskettu aika on elokuun lopulla ja luovutus olisi sitten lokakuussa. Jännää!

Lomareissulla pidettiin viikon tauko agilitystä, kovasti olis kyllä poltellut treenaamaan varsinkin kun meidän reissun ajalle sattui Henkan treeniviikonloppu (jossa oli ollut tarjolla tietty ihan loistavia oppeja, mutta sehän me tiedettiinkin...) Eilen käytiin sitten kisaavien treeneissä ja Sanna toi mukanaan piiiitkän radan piirustukset. Eka kertaa pitkään aikaan piti oikeasti juosta (tai ainakin siltä se tuntui, vaikka ei ehkä näyttänytkään vielä juoksemiselta, jonkinlaista epämääräistä kipitystä edelleen). Ja nykytyyliin radalla oli joka välissä takaakiertoja ja välistävetoja, joissa me Jepen kanssa ei olla kovin välkkyjä. Tältä näytti meno yhdellä pätkällä, ohjaaja unohtaa/ei ehdi valssata ennen puomia ja vie koiran puomin jälkeisellä hypyllä varmistellen ihan liian pitkälle, ja kiirehän siinä tulee... Loppuosan kepeille vienti on epämääräinen roiskaisu, mutta toisella kerralla meni sentään vähän paremmin. Mutta positiivista; Jeppe pysähtui kontaktille ja hyppäsi vauhdissakin renkaan ihan oikein.