Operaatio Pujottelu

Kipiteltiin tänään kolme starttia Oulussa KAS:n kisoissa, ja otettiin kaikista komeat hyllyt. Komeat sikäli, että (jälleen kerran) tulosta olisi syntynyt ilman pujottelua, johon jokainen startti tyssäsi. Siltä osin jäi hyvä fiilis, sillä koira oli tosi motivoitunut ja pysyi hyvin hanskassa. Kontaktit eivät menneet ihan puhtaasti pysähdyksillä, mutta koira kuitenkin jarrutti (ja kontaktien pinnat ovat tosi liukkaat, joten Jepen vauhdilla on aika vaikea stopata A:n alatulolle). Keinun se jarrutti ihan hienosti.

Aiemmin päätin, että jos koira törttöilee, vihellän pelin poikki ja nappaan koiran kainaloon. No näin teinkin A-radalla (agility), kun pujottelu oli kolmanneksi viimeinen este. Koira ei mene pujottelua --> koira kopataan kainaloon. B-radalla (agility) pujottelu oli kolmas este, joten kompasteltiin pujottelua hyllyyn asti ja sen jälkeen jatkettiin sitten loppurata malliikkaasti. C-hyppyradalla pujottelu oli taas kolmanneksi viimeisenä, joten yritin ottaa koiran tarkasti haltuun heti putken jälkeen ja se lähtikin pujotteluun oikein, mutta sen pinna ei kestänyt loppuun asti. Toistettiin samaa mokaa hyllyyn asti ja yritin sitten napata koiran kiinni. No sehän karkasi pois mun luota ja putkeen, ja putkeen, kunnes sain sen kutsuttua hyppyjen kautta maaliin. Kohtuullisen noloa. Tässäpä video C-radasta, suurkiitos kuvaamisesta Eevaliisa Pohjaselle.

Videota katsoessa tajusin: vaikka meillä kummallakin oli mukavaa, onhan tuosta meidän tekemisestä oikeasti riemu kaukana! Koiran näkökulmasta pujottelusta tehtiin nyt tosi paska este, jota ei kannata edes yrittää, kun sen jälkeen tulee kuitenkin "pyyhkeitä" eli koira kopataan syliin.

Vaikka kisaamisesta on ollut varmasti hyötyä (sillä meidän tekeminen on parantunut koko ajan näiden 9 startin aikana), kisoista jää meille molemmille paska fiilis, kun ikinä ei päästä maaliin ilman epäonnistumista. Nyt yritetään kääntää tää homma vielä voitoksi ja aloitetaan operaatio "pujottelu on pop". Siihen sisältyvät varmaan seuraavat elementit:

• Verkot takaisin käyttöön.
• Tarvittaessa pujottelun lyhentäminen neljään tai kuuteen keppiin.
• Ihan hullun hyvät palkat namialustalta, kädestä, avustajalta, sekä leikkimistä ja muuta ilottelua aina kun pujottelu sujuu.
• Kisoihin mennään seuraavan kerran vasta kun pujottelu on oikeasti mukavaa.
• Hyviä neuvoja otetaan vastaan - kommentoikaa jos teillä on kokemusta tällaisista haasteista!

Onneksi paikalla Peltokosken ratsastusmaneesilla oli paljon taitavia koirakoita, joten oli kiva seurata muiden menoa. Oli mukava tavata pitkästä aikaa Ari Korteniemi, joka järjesti keväällä 2009 mainion parson weekendin; Iines ja silloin syntynyt pentunsa Wilmer kisaavat jo 2. luokassa ja tekivät ihan loistavat suoritukset C-radallaan (hyppyrata), jota jäin katselemaan omien suoritusten jälkeen. Kiitos Ari, että tulit juttelemaan, vaikka en ensin sinua tunnistanutkaan ;-) Ja ollaanhan me edistytty Jepen kanssa hitusen tuosta parson weekendistä, jossa Jeppe järjesti kurssilaisille ohjelmaa karkaamalla heti kättelyssä, jonka jälkeen kurssiohjelma muuttui ensin jepenetsinnäksi, ennen kuin päästiin varsinaisiin aiheisiin... ;-))) Tai ainakin itse olen oivaltanut sen, että Jeppeä EI päästetä vapaaksi, ja toisaalta agilityradalla se kuitenkin tekee jo samaa rataa mun kanssani (mitä ei todellakaan tapahtunut kesällä 2009 kun lajia ajoiteltiin).

Näpsin myös joitakin kuvia, vaikka valo ei meinannutkaan riittää eikä radan sivulle oikein päässyt hyviin kuvausasemiin. Tässä joitakin otoksia ja lisää Picasan kuvagalleriassa:

* * *
Today 3 starts in official agility competitions, all failed due to weave poles. Otherwise progress, Jeppe was eager to run with me (instead of choosing his own course plan), put now we'll put our competition wishes on hold for a while to fix the weave pole problem.