Kevätlumilla

Kaivoin juuri itseni, siskoni ja siskon naapurin ulos kotoansa metrisen lumikinoksen takaa. Viimeöinen lumipyry motitti osan meidän pihapiirin asunnoista ihan kunnolla! Jeppe the hienohelma käveli tien laitaan, kakkasi ja paineli takaisin sisälle. Luca sen sijaan pörisi lapiointiapuna niin innolla, että sai kertaalleen alumiinilapiosta purukalustoonsa. Verta ei kuitenkaan tullut ja kaikki legot näyttivät olevan tallessa...

Pertsaa ollaan hiihdelty innolla, mukavaa hommaa! Eilen käytiin myös tutustuttamassa Tea ja Valtteri Teemun työpaikkaan ja patikoimassa Myllykoskella, kuvia löytyy kuvagalleriasta (talvi 2009-2010 -kansion lopusta). Nähtiin koskikara ja koettiin jännittäviä hetkiä Myllykosken portaissa. En uskaltanut päästää Jeppeä vapaaksi, joten jouduin kantamaan sen portaat alas...

Tänään on agilitytreenit, jos saan houkuteltua Jepen ovesta ulos ;-)

It's been snowing - again! I had hard time getting out of the door after last night's snowstorm. I rescued my sister and her neighbour since they could not open their doors at all behind a one meter high snow wall.

We've been skiing Nordic style and it's good fun, perfect pace for Jeppe. We also went hiking at Myllykoski with Tea and Valtteri, photoes at photogallery (at the end of Talvi 2009-2010 folder). We saw a white-throated dipper and experienced some exciting moments when carrying Jeppe down the steep stairs (since I didn't dare to let it run loose down the stairs).

Today is agility training day - that is if I can lure Jeppe to step outside, since he just did his "things" quickly in the morning and ran indoors ;-)

Pertsa on pop!

Sain vihdoin eilen illalla voideltua uudet perinteisen sukseni ja pistettyä pitoteipit pohjiin. Ja aamulla olikin odotetusti hulppea hiihtokeli, joten lähdimme lenkille Talvijärvelle kahden koiran voimin. Luca oli minulla vapaana (se juokseen fiksusti ladun laitoja komennosta) ja Jeppe oli vetokoirana. Onhan siinä kieltämättä mittasuhteet vähän pielessä, mutta tuota taskurakettia ei voi tunnetusti päästää vapaaksi...

Perinteinen hiihtotyyli osoittautui Jepen kannalta ehdottomasti paremmaksi vaihtoehdoksi kuin luisteluhiihto. Vauhti oli tasaisempi ja Jeppekin jaksoi juosta aiempaa paremmin. Toki upea sää ja Lucan "henkinen" vetoapu saattoivat auttaa asiaa, mutta hiihdimme eka kertaa tälle talvelle Talvijärven lenkin kahteen kertaan. Kotimatkat mukaan lukien lenkille tuli pituutta hulppeat kuusi kilometriä ;-) Ei mopolla mahottomia...

Kokeilin ottaa myös välillä Lucan vetämään Jepen rinnalle. Sinänsä kahden koiran vetotouhut sujuivat hienosti; Jeppe juoksi innolla kun kaveri kiritti edellä, mutta Lucan vauhti oli niin valtava, ettei hiihto meinannut pysyä oikein kasassa! Luca on siis selvästi luisteluhiihtokoira.

Lähettäjä Jepen kuvia talvi 2009-2010

I finally got my Nordic skis waxed and ready to go! Sunshine, only a couple of minus degrees and great skiing! Nordic style is definitely better for Jeppe than skating style (whereas Luca on the other hand is way too fast for Nordic). We had an enjoyable 6 km ski trip on Talvijärvi lake, Luca running free and happy on the side of the ski track most of the time and Jeppe "skiing" happily with me.

Oppia kerrakseen!

Olin eilen ja tänään palveluskoiraliiton koirankouluttajakurssilla. Tosi mielenkiintoinen kurssi ja paljon jäi mietintäreppuun. Eilen oli teoriapäivä ja tänään meillä oli koiratkin mukana - minulla oikein monikossa, sillä otin matkaan sekä Jepen että Lucan. Kameraa en kylläkään muistanut ottaa mukaan, taaskaan.

Lucan kanssa treenasimme innokkaampaa kontaktia ja napakkaa sivulla oloa/seuraamista. Tavoitteena on saada sen hiipiminen ja paineistus vähenemään. Luca vastasi jämäkämpään ja tavoitteellisempaan ohjaukseen oikein hienosti, se on kyllä niin fiksu koira! Jepen kanssa treenasimme kontaktia, joka sujui alussa yllättävän hyvin (Erja oli keittänyt hyvät lihamakupalat). Käytännön osion lopussa teimme kaikkien koirien kanssa makkararinkiä ja Seuraa johtajaa -leikkiä. Pyysin Päiviä (joka oli joutunut jättämään Rukan kotíin) ohjaamaan Jeppeä ja touhusin itse Lucan kanssa. Päivi sai Jeppeen hienosti kontaktia, vaikkakin Jepestä oli jo kaiken odottelun jälkeen havaittavissa lievää hapannaamaisuutta ja kylkimyyryä. Aiemmin pidättyväinen Luca tykkäsi Päivistä niin estottomasti, että vaihdoimme viimeisessä osiossa koiria ja Luca meni tosi reippaasti Päivin kanssa. Kyllä oli Lucan mamma kotona mielissään! Ja minä raahasin sitten meidän hapannaamaa perässä viimeisen osuuden ;-)

Mutta olen oikein toiveikas sen suhteen, että hapannaamaa vilahtelee jatkossa aina vain vähemmän. Sain paljon hyviä vinkkejä ja oivalluksia Jepen kanssa touhuamiseen. Ensinnäkin meidän pitää opetella leikkimään! Ja lisäksi aletaan harjoitella myös esineiden ja ihmisten etsimistä. Ja luoksetulon yhteydessä voimme hyödyntää viestikokeen ideaa - koira lähetetään yhdeltä ihmiseltä toisen luo. Tätä olemme tehneet jo satunnaisesti, jos Teemu on sattunut tulemaan kotiin juuri kun olemme olleet palaamassa lenkiltä. Nyt aletaan tehdä tätä vähän enemmän treenimielessä. Eli kaikenlaista kivaa on tiedossa!

Jeppe makaa nyt kotona ihan turvoksissa kaikista nameista. Katselin sen vyötärölinjaa muutenkin vähän tarkemmalla silmällä pari päivää sitten, ja nyt pitää jättää nameja vähän vähemmälle tai vaihtaa kevyempiin maksanameihin tms. Frolicissa on kuitenkin aika lailla energiaa. Ja välillä voisi muutenkin vähentää makupaloja, jotta niistä tulisi entistä houkuttelevampia. Konstit on monet!

Kevät tulee!

Kevät tulee kohisten, aurinko lämmittää jo selvästi, vaikka yöt ovatkin kylmiä ja hanget korkeita. Muutamana päivänä on saanut jo miettiä, tarvitseeko Jeppe lainkaan takkia päälle... mutta ollaan kuitenkin pidetty palttoo niskassa vielä varmuuden vuoksi. Ja meidän lähilammelle laskeutuessa mennään kyllä luonnon omaan pakastimeen, siellä on ollut aamuisin ja iltaisin huomattavasti kotipihaa kylmempää.

Sunnuntaina piipahdettiin taas agilityssa, ja ihan hienosti sujui. Jeppe "kuumuu" kerta kerralta vähemmän, mutta on sen sijaan alkanut ottaa varaslähtöjä starteissa, joten treenattiin myös paikoillaan pysymistä lähdöissä. Ja kepit ovat edelleen haastavat. Ja ohjaajahan oli taas hetkittäin auttamattoman töppöjalkainen ja hidasliikkeinen, mistä Jeppe muisti kyllä heti kommentoida... Mutta mukavaa oli, ja mukana oli ihanasti parsontyttöjäkin. Vanillan masu pyöristyy, vielä taisi olla kolme viikkoa H-hetkeen ;-)

Hiihtämään ei olla uskallettu lähteä vähään aikaan mun luomenpoiston takia, mutta huomenna saan tikit pois ja sitten tempaistaan taas ladulle! Aamuisin ollaan aina noukittu Luca-poika matkaan ja mukavaa on, kun koirat pörräävät keskenään ja osittain itsekseenkin. Luca kun kyttää pikkurillin asennostakin kiinnostavaa komentoa, ja Jeppe nuohoaa polkuja kuono maassa, joten niiden kiinnostuksen kohteet ovat aika lailla eri suunnissa. Nyt mietiskelen, onnistuisiko jatkossa aamuhiihto kahden koiran kanssa, voi olla kyllä aika haastavaa...

Jeppe kävi eilen myöskin pitkästä aikaa ulkoiluttamassa itse itseään jänisten jäljillä, kun Rohkea Isäntä päästi sen kulkemaan pelkässä kaulapannassa 30 metriä naapuriin päivälliselle. Samainen Isäntä pääsi sitten ruokapöytään vähän meitä muita myöhemmin, kun oli ensin metsästänyt Jepen kiinni Lucan avustuksella. (Luca taisi kyllä vain pöristä seurana ihan muuten vaan...) Eli pitkän narun treenit jatkuvat edelleen, vapaaksi en kyllä aio Jeppeä päästää. Karkasi se tosin minultakin pari päivää sitten, kun narun pää luiskahti kädestä koiran sännätessä yhtäkkiä huimaan vauhtiin. Se oli haistanut naapurin Miisa-koiran, ja Miisan luo päästyään se näki lammella 100 metrin päässä lisää koiria - ja narun pää vilahti juuri nenäni edestä kun Jepen karkuretki jatkui. Onneksi lammella oli juuri se ainoa lähitienoon koira, jota Jeppe pelkää (Atla), joten hetken päästä Jeppe säntäsi oikein innolla takaisin mamman helmoihin...

Ensi sunnuntaina ei päästäkään agilityyn, sillä osallistun viikonloppuna koirankouluttajakurssille. Kurssilla on mahdollisesti harjoituksia oman koiran kanssa, mutta minäpä ajattelin vetää siihen tilanteeseen ässän hihasta ja pyysin jo ennakkoon Erjalta Lucaa lainaksi tähän tarkoitukseen. Jepen kanssa treenit menevät nimittäin ihan kissanhännänvedoksi, Lucan kanssa saatan itsekin jopa oppia jotain ;-) Ja sen jälkeen oppeja voi testata meidän paksunahkaankin.

Kuvia ei ole tullut räpsittyä, joten alla arkistokuvaa Picasasta; kaverukset Jeppe ja Kamu kylki kyljessä.