Kesä tuli ja meni

No hups, nytpäs sitä vasta onkin vierähtänyt pitkä väli edellisestä blogipostauksesta, yli puoli vuotta! Tämä ei johdu siitä, etteikö blogin kirjoittaminen edelleenkin kiinnostaisi; aikaa ei vain löydy kaikelle tekemiselle. Kuten edellisessä jutussa kerroinkin, aloittelimme Jopon kanssa vuodenvaihteessa pelastuskoiratreenejä. Niistä onkin sittemmin tullut iso osa viikko-ohjelmaamme, sillä treenaamme nyt ihan vakavissamme pelastuskoirakokeisiin ja tavoitteena on saada Joposta hälyvalmis koira (ja minusta riittävän osaava pelastuskoiran ohjaaja). Jopo on jo 1 vee, joten pikkuhiljaa aletaan eri lajeissa lähestyä kokeiden alaikärajaa.

Jopo 1 vee 4.7.2014 ja Jeppekin ehti täyttää 6 vee pari viikkoa aikaisemmin.

Peko-treenit ovat sujuneet ihan mukavasti, Jopolle ollaan kokeiltu haukkuilmaisua ja ensimmäiset onnistuneet ilmaisut hakumetsässä on jo koettu. Itse haku ei tuota meille ongelmia, Jopo hakee itsenäisesti ja vauhdikkaasti, kuitenkin minuun yhteyttä pitäen. Kevään rakennusetsinnöissä Jopo oli oikein reipas ja vauhdikas (vähän liiankin kanssa). Samoin raunioilla Jopo on edennyt mukavasti, tosin helteisen kesän myötä raunioilla on käyty vain muutaman treenin verran. Myös jälkitreenejä on kokeiltu, eniten ID-jälkeä heinäkuussa Kuusamossa pidetyn erinomaisen ID-jälkikoulutuksen myötä. Myös makkarajälkeä nurmikolla on tehty lähinnä järkevän jäljestysvauhdin löytämiseksi. Metsäjälki on meille edelleen kaikkein vaikein kun Jopo meinaa jäljestää turhan ilmavainuisesti, mutta siinäkin varmasti kehitytään.

Myös Teemun ja Jallun treenit ovat tuottaneet tulosta, he läpäisivät kesäkuussa Suomen Pelastuskoiraliiton ensimmäisen koetason eli hakuperuskokeen. Treenit jatkuvat kohden loppukokeiden päivä- ja pimeäosuutta (joissa hakualue on peruskoetta laajempi) ja lopullista viranomaistarkastusta, ehkäpä ensi kesänä...

Teemu ja Jallu hakutreeneissä heinäkuussa 2014. Jallu ilmaisee katolle "jumiin jääneen etsittävän".

Jepen kanssa ollaan treenailtu agilityä ja treeneissä parson kulkee kuin raketti, jopa ohjattavuuden osalta enimmäkseen ihan mallikkaasti. Mutta kisoissa tilanne on totaalisesti toinen. Jepen ominta osaamista ovat varaslähdöt starteissa, putkeen karkaamiset ohjauksesta riippumatta, juoksukontaktit (treenien pysäytyskontaktien sijaan) sekä yleinen kilarien saaminen kisaradalla milloin mistäkin aiheesta. Kävimme kesän vakkarikisoissa Kokkolan Klagissa, kaikilta radoilta hylly, ja homma kariutui joka kerta varaslähtöön startissa. Kirsikkana kakussa oli vielä narttukoirien perään sekoilu radalla... Viimeisenä oljenkortena päädyin nyt kastroimaan Jepen, osittain saadakseni hieman malttia kisatilanteisiin (uudet paikat, hajut, koirat jne). Mutta ollaanhan meillä myös elelty hieman veitsenterällä kolmen kastroimattoman uroksen taloudessa. Jeppe ja Jallu ovat käyneet pientä (koko ajan kasvavaa)  valtataistelua. Jo nyt - kolmen viikon jälkeen kastraatiosta - koirien keskinäiset välit ovat parantuneet. Kastraation vaikutuksesta muuhun elämään on vaikea sanoa vielä mitään, kyllä Jeppe edelleen murisee muille uroksille, emmekä ole vielä oikein ehtineet aloittaa agilitytreenejä Jepen parin viikon sairasloman jälkeen.

Jopo ja Jeppe reissussa - sopuisasti samassa häkissä.

Jepellä ei mennyt kovin lujaa pallienpoiston jälkeisissä tunnelmissa

Myös Jopo kokee kastraation riemut syksymmällä vesien jähtymisen jälkeen, sillä sen kivekset eivät laskeutuneet, joten nämä piilokivekset poistetaan kivessyövän riskin ehkäisemiseksi. Joposta on kehkeytynyt melkoinen vesipeto, joten en halua pistää sitä parin viikon sairaslomalle ihan vielä.

Jopon kanssa ollaan treenailtu agilitya hiljalleen, lähinnä pujottelutreeniä muutamalla kepillä (2x2 -tekniikalla), laatikkotreeniä pysäytyskontakteja varten sekä yksinkertaista ratatreeniä. Irtoamista pitää treenata lisää, Jopo kyllä suorittaa esteitä mutta juoksisi mieluiten minun perässäni pitkin rataa eikä välttämättä suorita vielä kaikkia matkalle osuvia esteitä jos niitä ei erikseen ohjata. Helteisen kesän takia osa agilitytreeneistä on jäänyt väliin, mutta nytpä keli vaihtui Kuusamossa ja päästään taas treenaamaan mukavissa ;-) olosuhteissa.

Kesällä käytiin melomassa perinteiden mukaan myös Oulankajoella, useampaankin otteeseen. Jopo oli kanootissa eka kertaa ja otti ihan lungisti.

Laivakoira Jopo neitsytmatkallaan. Pelastusliivit on riisuttu helteen takia.

Laivakoira levyttää

Myös metsästysjuttuja ollaan treenailtu Jopon kanssa. Ollaan mukana Cockerspanielit ry:n Cockeritiimi-nimisessä treeniryhmässä, ja parit yhteiset treenit ovat jo takana, seuraavat edessä tulevana viikonloppuna kanitarhalla. Jopo ei tosin vielä pääse lähellekään pupuja, mutta koko ajan opitaan lisää malttia ja hallintaa. Edellisenä viikonloppuna olin eteläisessä Suomessa norjalaisen Thomas Stokken koulutuksessa, ja sieltä sain erinomaiset opit treenaamiseen.

Tässäpä meidän kevät ja kesä pähkinänkuoressa. Kun tähän lisätään vielä työ (heinäkuun lomaa lukuunottamatta) ja vapaapalokunnan treenit ja hälytykset, meinaa vähän pitää kiirettä... Mutta yritän löytää sopivan raon kuulumisten kirjoittamiseen, sikäli kun tätä blogia vielä joku lukee!

Jeppe, lainapoika Lulca, Jallu ja Jopo kesäkuussa lähilammen maisemissa.

* * *
In English: Too much to do, too little time. Rescue dog training is now a part of our weekly routines and there's not much time for updating our blog. Jopo is doing well in all training; search and rescue dog, agility and gun dog stuff, though the latter is most difficult for us since there's nobody to train with regularly in here, compared to training groups in other sports. Luckily we get support from Cocker Team trainings; we have had two meetings so far in May and June, and at least one more to come next weekend in a rabbit pen.

Teemu and Jallu have succeeded in the first test level of becoming a search and rescue dog. Three more levels to go and our "boys" are progressing well!

Jeppe on the other hand is causing me some headache with his tricks on agility competitions. He's been progressing well in the training but makes a total charade of all contests. He does not have the patience to stay foot in the start, he chooses whatever obstacles he wants (disregarding my leeding) etc. So I ended up trying one more thing: he's now been castrated to make both everyday life and competing a bit easier with him.

So things are ok and we are enjoying our life with our dogs. The hunting season has just started with pigeon hunting, so Teemu will be out there most of the time, but I'll carry on training as usual at least with Jopo. He's not ready for the real gun dog stuff yet, hopefully next August we've improved to that level. I'll try to update the blog a bit more often from now on.

Lunta ja pakkasta

Nyt taidettiin saavuttaa meidän blogissa kyseenalainen ennätys eli pisin väli blogipostausten välillä. Pahoittelut meidän vakkarilukijoille (joista osa ehtikin jo kysellä uusien postausten perään) ja yritetään tsempata jatkossa vähän paremmin. Mutta pistetään tällä kertaa sitten vähän pidemmästi juttua tulemaan jokaisesta koirasta. 

Jopo (Sinnilän Jeejee) 6,5 kk, 38 cm, 10 kg

Jopolla on nyt ikää 6,5 kk, säkä 38 cm, painoa 10 kg eli aika pikkuinen uros. Muutaman sentin saisi ainakin vielä venyä lisää korkeutta, jotta pärjäilee kokonsa puolesta mediluokassa (35-43 cm). Ja boltsit puuttuu edelleen, joten taitavat jäädä kokonaan ilmaantumatta, harmillista mutta ilmankin pärjätään. 

Jopolla on aivan ihana luonne, se ottaa hienosti kontaktia minuun ja on reipastunut viime aikoina mahtavasti, kun ollaan aloitettu sekä agility- että (ihmis)hakutreenit. Metsästysjuttuja treenaillaan tietty myös; yritän treenata jotain pientä noutoon ja hallintaan liittyvää juttua päivittäin, ja aika hyvin Jopo on jo alkanut hiffata noudon perusteita. Ja ollaan jopa kerran käyty ihan tokotreeneissäkin, ja kivaa oli! (Testattiin Tessan ja Kaisan kanssa Rukan maanalaisen, puolilämpimän parkkihallin toimivuutta tokoilussa kovan lumisateen aikana ennen joulua, ja hyvin toimi, sieltä löytyi sopivan rauhallinen nurkka ja mukavasti häiriötä koirille, haastavimpana häiriönä valojen sammuminen jos kukaan ei liikkunut hetkeen, tämä oli ainakin Jopon mielestä aika jännää...) 

Hakutreeneissä ollaan lähinnä tutustuttu ihmisiin (palkkaamista ihmisten luo menemisestä) sisätiloissa ja etsitty ihmisiä lumiluolista, joihin Jopo menee tosi reippaasti ja pysyy kivasti (ja Jalluun verrattuna nätisti) maalimiehen luona kunnes maalimies tulee lukmiluolasta pois. Agilityssä tehdään vasta yksittäisiä esteitä, lähinnä hyppyä ja putkea. Pentutreffeillä joulukuussa saatiin Lotalta ja Hannalta kivoja uusia vinkkejä agilityn opettamiseen pennulle ja nyt treenaillaan niillä opeilla pari kertaa viikossa. 

Pentutreffeillä Längelmäellä 7.12.2013; Ralla, Romu, äippä-Sinni, Jopo ja Kille

Pentutreffeillä oli muutenkin huisin mukavaa, oli ihana tavata kaikki pennut ja pentujen omistajat. Tarkoitus oli tavata uudelleen tänä viikonloppuna Lotan ja Hannan kanssa, mutta työkiireiden takia meiltä jäi nyt reissu väliiin. Ehkäpä sitten keväämmällä...

Jopolla on edelleenkin se yksi pieni pahe, joka meitä ihmisiä vähän harmittaa; Jopo tykkää sisustaa kylppäriä uusiksi aina aika ajoin. Pääasiassa sisustusvimma on kohdistunut puutavaraan, mutta välillä laitetaan uusiksi myös kankaisia kuoseja...

Itsestään hajonnut peti
(josta on myös sälöytynyt jotenkin yksi koristeviiluista
ja viimeisimpänä pedin etureunasta löytyi mittavasti hampaanjälkiä...)

Eteisen matto on siirtynyt mystisesti puoliksi koiraportin taakse kylppäriin työpäivän aikana.
Kuulemma "Jeppe ehkä teki sen, me ei nähty mitään."

Jepen kanssa ollaan treenailtu agilitya maneesilla nyt pari kertaa viikossa ja fiilis sekä koiran että oman jalkavaivan suhteen on aika hyvä! Kana toimii Jepelle treeninamina todella hyvin ja Jopon osallistuminen treeneihin saa Jepenkin tsemppaamaan. Kateus on kantava voimavara koirienkin parissa... Ja olen tosiaan itse pystynyt nyt juoksemaan ainakin maneesin hiekkapohjalla ilman jalkapohjan kipeytymistä, toivottavasti jalka kestää myös kovemmalla alustalla. Edelleen jalka on aina levon jälkeen melkoisen pökkelö, mutta phkeiden ja jalkapohjan venyttely auttaa tosi hyvin. Saunajoogasta on ollut myös yllättävän hyvä hyöty, vaikka siinä ei varsinaisesti pohkeita venytelläkään. Kisakalenteria siis katsellaan, josko helmikuussa lähdettäisiin jo hallikisoihin... 

Jeppe on myös saanut viime aikoina ulkoilla vapaana, koska sille on yllättäen tuntunut syntyvän (viiden ja puolen vuoden jälkeen) jonkinlainen toimiva käsitys aiheesta "luoksetulo". Joulukuun alussa pentutreffien yhteydessä mökillä käydessä tosin luoksetulo ei mennyt ihan nappiin, kun Jeppe lähti omille teilleen sunnuntaiaamuna. Jäljestyskierroksen päätteeksi koira bongattiin rantasaunan lähistöltä kaivautumasta mättäässä olleeseen pesäkoloon (mitälie metsästänyt). Pakkastakin oli kymmenkunta astetta, onneksi koira löytyi niinkin helposti ja läheltä...

Jeppe mökillä karkureissun jälkeen 8.12.2013, edessä pesu ja aresti.
Not a happy puppy ;-)

Jallu on treenaillut Teemun kanssa hakua ja tokoa (jälkimmäistä vähän laiskanlaisesti mutta kehitystä syntyy onneksi siinäkin). Jallun kierrokset nousevat edelleen nollasta sataan ihan sekunnissa, mutta kyllä sillä alkaa pikkuhiljaa olla myös jotain käsitystä siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Se ei vain kerta kaikkiaan pysty vieläkään oikein hillitsemään itseään... 

Jallusta otettiin myös viralliset lonkka- ja kyynärkuvat loppuvuodesta ja tulokset olivat kieltämättä mielenkiintoiset. Taustallahan on siis Jallulla puolivuotiaana havaittu radius curvus molemmissa jaloissa. Vasen etujalka on leikattu, sillä nivelrikon riski oli niin akuutti, että ilman leikkausta koira olisi ollut hyvin pikaisesti sairas. Eikä sitä tietenkään saanut leikkauksellakaan terveeksi, ainoastaan lykättiin nivelrikon etenemistä vähän pidemmälle tulevaisuuteen, mutta joka tapauksessa nivelrikko tulee Jallulle normaalia aikaisemmin. Eli koira ei missään nimessä ole terve, eikä sitä suositella käytettäväksi agilityyn, ja metsästystäkin koiralle suositellaan vain helpoissa maastoissa eikä pitkiä päiviä. Syksyllä muutaman kokeiluluontoisen pidemmän (koko päivän) reissun jälkeen Jallu ontui vasenta etujalkaa voimakkaasti. Tätä taustaa vasten oli kyllä erikoista saada virallisiksi tuloksiksi kyynäristä 0/0 ja lonkista A/A kun käytännössä koira on jotain ihan muuta. Täytyy vain toivoa, että edessä on silti monta tervettä vuotta meidän "Jalmarin" kanssa.

Jallu

Virtaahan Jallussa riittää, ja hienosti potentiaalia mm. hakutreeneissä. Joten toivoa täytyy, että koiran paikat kestävät vauhdissa. Hakutreenejä aloittaessa näytti siltä, että Jallun kanssa tullaan opettelemaan rullailmaisu, sillä koira ei haukkunut vaikka kuinka yritettiin haukuttaa. Pallolla houkutellen haukku kuitenkin löytyi alkutalvesta, ja nyt sitten "kärsitään" kolikon toista puolta eli liiallista intoa mennä maalimiehen syliin jos maalimies haukuttaa pallolla. Tauriaisen Mika keksi onneksi tähänkin ratkaisun: palloa täytyy pitää maassa käden alla kaukana kehosta, jolloin koira ei tunge syliin. 

Kevät tulee, luonnonvalo lisääntyy, ehkäpä onnistun päivittämään blogiakin vähän tiuhempaan (vaikka elämä onkin juuri nyt kovin kiireistä töiden ja kaikkien harrastusten kanssa). Lisää Teemun ottamia kuvia kuvagalleriassa!

* * * 

It's been a very long while since our last update, sorry! See photos above and in our photo gallery, quick update below.

Jopo is growing nicely, he's a rather small 6,5 months old youngster now, height about 38 cm and weight 9 kg. He was earlier a bit timid especially to loud noices and other dogs and kids running wildly around, but is now becoming braver. We try to train something small hunting related stuff daily, and we've also started training agility 1-2 times per week (single jumps and tunnel) as well as rescue dog stuff (searching people indoors and under snow i.e. snow quinzees). This has made Jopo much more active with other people and dogs, I'm happy about that. He's very easy to train, rather calm (compaired to Jallu) but still clearly a working cocker spaniel, active and eager to work. He does have a tendency to redocorate our bathroom i.e. demolish the wooden door frames and other chewable (though not so edable) stuff. And sadly, he still has no testicles. Well, nobody's perfect... 

Jallu is continueing training for avalance rescue dog. He's eager to search and now Teemu starts to work with the way Jallu expresses he's found something. A couple of months ago it seemed like Jallu would not express the findings by barking, but this changed by using a ball to lure him to bark - now he barks so eagerly we have to find out to calm him from climbing on the hidden person's lap if this person has a ball as a reward for Jallu. This was solved by hiding the ball under the persons's hand, see video above.

Jallu was also x-rayed for the official elbow and hip results, which (oddly enough concidering Jallu's history with radius curvus) turned out to be top scores.The dog has been ok lately, but suffered limping during heavier days of the hunting season last autumn.

What about Jeppe then? I'm training agility with him usually 2 times per week. He's rather calm and smart, clearly Jopo's presence in the trainings boosts Jeppe to try harder (jealosy is nice sometimes). My leg problems are hopefully ok now so I'm planning on the next agility competitions in February.

Jeppe has also been allowed to run free on our daily walking trips since he seems to have understood the concept of "come here". There are some occasional mishaps though, like the one at the cottage of Teemu's parents in the beginning of December: Jeppe ran of in the morning and Teemu followed the tracks only to find him in 50 meters distance from the cottage, digging some animal's nest underground.

Days are getting longer and we start to get some more light for shooting photoes outside, too. So maybe I manage to update the blog a bit more often... no promises though, life's pretty hectic right now!