Kisakuumetta

Meillä oli Luca kylässä pari viikkoa, joten treenailin sen kanssa monta kertaa. Ihana koira! Lucan ongelmana on ollut paineistuminen starteissa (ja se masentuu, jos tulee epäonnistumisia), mutta luonto tarjosi tähänkin ratkaisun: paineistuminen loppui kun Jeppe "ärjyi" radan laidalla odottamassa omaa vuoroaan. Viimeisessä treenissä Luca oli melkeinpä Jeppeä äänekkäämpi, mitä ei olis kyllä ennalta uskonut! Ja Jeppe puolestaan tsemppasi radalla tietäessään, että jos töpeksii, mä vaihdan sen saman tien fiksumpaan koiraan. Winwin!

Viime viikolla oli Agilityn Kuusamo Cupin 1. osakilpailu. Starttasin kaikki mahdolliset lähdöt kummallakin koiralla ja hyvin meni! Mölliradalla oltiin kakkosia ja kisaavien radalla (joka on meidän cup-ratavalinta) ykkösiä! Pokaalia siis pukkasi, Luca sai sen mukanaan Kempeleeseen ja Jeppe kasvattaa palkintohyllyn helyjä. Tässä meidän menoa, perinteiseen tapaan Jeppe käskyttää ja minä tanssin sen pillin mukaan ;-)

Kuvaaja: Mari Aikio

Viikonloppuna ollaan menossa ekaan viralliseen agilitykisaan Kokkolaan. Hommahan on vielä ihan levällään, pujottelu ei mene oikein, mutta mitäpä siitä. Käydään juoksemassa huvin vuoksi neljä rataa ja talkoillaan samalla kisajärjestelyissä.

Tänään oli "tyhjennysharjoitukset" pikkasen kimurantilla radalla. Koko rataa ei ikinä päästy alusta loppuun asti oikein (tai siihen olis mennyt koko ilta ja pirusti nakkeja), mutta jotkut pätkät menivät edes sinne päin (vaikka hylly olis tullut tälläkin suorituksella kun Jeppe hyppäsi - tai pikemminkin jyräsi - yhden hypyn kahteen kertaan). Peruselementit jälleen mukana eli Jeppe käskyttää mua pilli suorana ja minä juoksen kuin apina. Mutta muuten menee koko ajan paremmin ja kivaa on - sehän on tärkeintä! 

Ei mopolla mahottomia...

Taas ollaan treenailtu agilityä, pienin askelin mennään eteenpäin. Kotipihan tai Poussun treeneihin verrattuna koulutuskentällä on niiiiin paljon enemmän häiriöitä, että Jeppe meinaa mennä ihan sekaisin. Toissapäivänä se jopa lähti haahuilemaan radalta ihan kentän toiselle laidalle, ja tänäänkin se kävi moikkaamassa kavereita pikaisesti radan reunalla. Mutta kyllä me edistytäänkin, kontakteja ollaan jo otettu osana rataa, vaikka se vaatii vielä runsaasti avustajia:



Nopia koira, hidas emäntä, lopputulos on sitten enimmäkseen tätä eli emäntä jää koiran jalkoihin:



Mutta huisin kivaa oli ja Jeppekin on aina ihan "eri koira" treenien jälkeen, tosi skarppi ja innokas treenailemaan muutakin.

Maanantaina minä aloitan sitten tositoimissa agilityn alkeiskurssin parissa ja jatkossa meillä on Jepen kanssa treenit torstaisin.

Ja vaikka tää onkin (enimmäkseen) koirajuttuja sisältävä blogi niin voin vähän hehkuttaa, että Jepen Kamu-kaverin perheeseen on tullut ihanaa lisäystä pienen tyttövauvan muodossa. Kohta koko poppoo kotiutuu Rovaniemeltä Rukalle ja jossain vaiheessa päästään varmaan ihmettelemään nyyttiä!