Kakara kasvaa

Jallu on kyllä ihan mainio pakkaus, ja jopa Jeppe alkaa olla samaa mieltä!

Sopu sijaa antaa

Läskiä läjään

Jallun korvaa kutittaa

Mitäs me karvakorvat

Lisää kuvia kuvagalleriassa >>



Jallu kasvaa ihan silmissä ja oppii joka päivä jotain uuttakin. Luoksetulossa se on aika haka varsinkin jos on sapuskaa palkkana. Jepen ärsyttämisessä se on ihan luonnonlahjakkuus...

***
 Jallu is growing fast and getting along fine with Jeppe. They are playing a lot together, which is a very good thing - I don't need to keep him occupied and out of destroying the furniture.

Hidasta lähentymistä

Jepen ja Jallun yhteiselo kotona on ollut välillä haasteellista, kun naapurustossa on ihanasti juoksussa oleva narttukoira (kiitosta vaan Miina ;-). Näin ollen Jepen herneenkokoisiin aivoihin mahtuu tällä hetkellä vain yksi asia - ja kaikki muut jutut (mukaanlukien Jallu) ovat sitten häiriöitä. Ainoastaan kerran Jepen ärähdys on mennyt ihan Jallun iholle asti, tosin silloinkaan eivät edes karvat kastuneet, mutta pentu kyllä säikähti ja pysyi jopa minuutin verran kauempana. Hetken päästä se oli taas härppimässä Jeppeä leukapielistä, koska "isoveli" on vain kerta kaikkiaan niin ihana...

Käytiin eilen päiväseltään Oulussa ja äitini luona meno oli ihan erilaista, koirat jopa leikkivät vähän keskenään eikä Jepen ärähtelyjä juurikaan tullut. Joten kunhan tästä ympäristön hajumaailma taas vähän helpottuu, eiköhän näistä tule toisilleen hyviä kavereita. Alla on vähän Teemun kännykkäkamerakuvaa tämän aamun lähentymisyrityksistä.

Tässä ollaan jo samalla makuualustalla (Jeppe tosin mököttää).

Pihalla Jallu sai audienssin ihan Jepen kylkeen kiinni!

Tuossa jälkimmäisessä kuvassa Jeppe on pitkässä narussa, koska (kuten kuvastakin näkyy) kuono ilmassa haistellaan koko ajan naapurista tulevia tyttöhajuja. Aidatkaan eivät siis välttämättä pitele kosioretkelle lähtevää, naru ainakin hidastaa vähän menoa.

Jallu on osoittautunut oikein hienoksi autoilijaksi. Se matkustaa omassa kopassaan takapenkillä pääosin ihan tyytyväisenä; vain just ennen nukahtamista saattaa tulla pienoista ulinaa. Kotona toisaalta yksinolon harjoittelu ei olekaan mennyt ihan niin nappiin; kun yritettiin pistää pentu kylppäriin portin taakse, piti hakea pelttorit varastosta, jotta sisällä pystyi olemaan. Ei siis ihme, jos Jepelläkin välillä hermo kiristyy...

Ja kyllähän Jallu on aivan käsittämättömän söpö, varsinkin kun se istahtaa heti alas napottamaan mustilla nappisilmillään, kun se haluaa jotain (ruokaa, syliin, ulos). Tosi fiksu kaveri, ja tunnistaa jo melkeinpä aina oman nimensäkin (nimi on sitten isännän valitsema, kaikille vaan tiedoksi ;-).

Viikonloppuna tehdään Jepen kanssa A-luokan matka parsonien agilityleirille Kaarinaan, ja Jallu puolestaan pääsee (ehkä) Teemun kanssa Ala-Kolkkiin mökille (punkkien, käärmeiden ja muiden mörköjen syötiksi, iik). Laittelen sitten leiriraporttia (toivottavasti videoineen) ja Teemulta tulee varmasti ihania kuvia Jallusta mökkeilemässä.
***
Jeppe and Jallu are slowly starting to get along. There's a sweet bitch in heat in the neighbourhood and Jeppe is a mess due to this. So he thinks Jallu is mostly a disturbance, but luckily there is slow progress, as you can see from photoes above.

Jallu travels fine in his own box on the backseat of my car, without any bigger noise. We are teaching him to be alone in one room at home, but this has proved to be rather challenging: he is howling so loundly that one needs earplugs to be able to stay in the same premises. Hopefully this is just the learning phase...

Pokkaa piisaa!

Juu ei tämä pentu ainakaan arka ole! 

Ilmahyökkäys

Eka yö sujui hienosti, Teemu käytti pentua kerran ulkona pissalla ja puoli seiskan jälkeen heräiltiin sitten uuteen päivään. Kaikki pissat ja kakat on tähän asti tehty ulos, hieno juttu!

Jeppekin alkaa jo innostua leikkimään Jallun kanssa pihalla, tosin Jepen otteet ovat aika ronskit. Aamu on ollut mahtavan aurinoinen (tuulesta huolimatta), joten pojat ovat puuhastelleet pihalla. Teemu haravoi pihan, jotta siellä nähtäisiin joskus taas nurmikkoa. Jallun mielestä harava oli aika pelottava. Ja Kamun haukku oli myös pelottava, joten odotetaan muutama päivä ennen kuin tutustutetaan Jallua uusiin koiriin. Alla muutama otos tältä aamulta ja lisää löytyy kuvagalleriasta.

Jallu tuli taloon!

Käyttölinjainen cockerspanieli Kuusiviidan Lupo "Jallu" muutti tänään Jepen kaveriksi ja meidän toiseksi harrastuskoiraksi. Jepen tavoin Jallun puuhana tulee olemaan linnunmetsästys ja agility. Koetouhuihin pyritään myös jos koira osoittaa siihen taipumuksia (ja ainakin emän ja isän puolelta taipumuksia voisi olla perimässä). Ja tältä se näyttää: 

Kuusiviidan Lupo "Jallu"

Ajelimme tosiaan eilen Joroisille ja testasimme yhden yön verran Hotelli Joronjäljen palveluja (en valitettavasti voi suositella). Aamulla hurautimme Jukka Paroisen luo ja paperihommien jälkeen tutustutimme Jepen ja Jalun toisiinsa. Jallu oli ihan huisin reipas eikä pelännyt Jeppeä yhtään; ennemminkin Jeppe ihmetteli tätä pientä vilperttiä.

Ajomatka sujui oikein mainiosti. Jallu matkusti Teemun sylissä nukkuen suurimman osan aikaa. Pidettiin monta pissatukoa, joista jokaisella Jallu lurautti pissat hienosti pientareelle ja kakkaaminenkin onnistui. Voi sitä "vanhempien" ylpeyttä ;-)

Räntäsateessa pissalla

Iisalmessa nappasimme mäkkäriherkkuja mukaan ja pistimme Jallun ruokailun ajaksi boksiin takapenkille. Tässä vaiheessa selvisi, että meidän uudella pennulla on myös aika kuuluva ääni! Boksissa yksin oleminen ei selvästikään ollut mieluinen juttu... 

Mutta kaiken kaikkiaan matka sujui hienosti. Kotipihalla päästettiin sitten koirat juoksentelemaan ja tutustumaan toisiinsa. Vieraitakin piipahti heti useampia (nuorin 1 v), eikä Jallu ollut menosta moksiskaan. Se vetäisi koko iltana vain muutamat parin minuutin "powernaps" ja sama puuha jatkui. Jeppe oli tulokkaasta selvästi vähän hämillään, välillä yritti pikkasen alistaa sitä ja loppuillasta Jepen päällimmäinen ajatus oli selvästikin "lähtisipä tuo musta salama jo kotiinsa". Nyt molemmat vetävät sikeitä kuorsaten, eli yhteiselo alkoi oikein hienosti. Lisää kuvia kuvagalleriassa.

*** 

In English (after a very long while): We have a new puppy, working cockerspaniel Kuusiviidan Lupo. He's called Jallu. We brougth him to Ruka today from Joroinen (near Kuopio in Central Finland). He's very active, brave and cute - all we hoped for. Jeppe and Jallu get along fine, Jeppe is the boss at the moment even though this little fellow is rather brave for a spaniel.

Uusia juttuja

Myönnetään, nyt vähän jo keulitaan, mutta pennunhakureissulla olon kunniaksi vaihdoin jo blogin otsikkoa ja samalla uudistin vähän ulkoasua. Muutama vanhan ulkoasun elementti tosin tipahti matkan varrella, niiden toteutusta pitää vielä tuumailla.

Vesisateessa ajellaan kohti Joroisia ja huomenna saadaan sitten vihdoin Jallu matkaan. Sitä ollaan kyllä odotettu innolla ja Jeppekin on varmaan vaistonnut tämän odotuksen kun se on käyttäytynyt välillä ihan hassusti. Tai sitten sillä on vaan kevättä rinnassa kun lämpenevät päivät tuovat nokkaan kaikenlaisia jänniä hajuja...

Huomenna sitten lisää kuvia pennusta ja tarinaa kotiutumisesta.

Maisemat auton ulkopuolella ovat aika ankeat, joten pistetäänpä tähän muutama kuva kolmen ja puolen vuoden takaa samoista fiiliksistä ;-)

Jeppe ja Kurre (joka on vieläkin "elossa", tosin moneen kertaan suolistettuna)

Olipas Jeppe silloin pieni

Miten niin tää ei oo sallittua?

 

Supersöpö!

Raadonetsintää ja ulkokenttätreeniä

Viime viikolla jatkettiin poronraatojen etsintäkoulutuksen parissa kahden päivän verran. Eka päivänä heräteltiin koiria hieman lavatreenin avulla. Hajustettua lelua tai poronnahan palasta (koirasta riippuen) sijoiteltiin eri lavan alle ja pyrittiin kohdistamaan koiran huomio nenänkäyttöön ja hajulähteen etsimiseen. Eka päivänä Jeppeä kiinnostivat aika lailla kaikki muutkin hajut, eikä hajustetulla lelulla leikkiminen oikein innostanut. Vaihdettiin lelu poronraadon palaseen, ja leikkiminenkin alkoi kiinnostaa.

Vedettiin myös lähimaastoon pari verijälkeä ja käytiin kahlaamassa ne. Olin pelännyt kelin olevan koiralle haastava, mutta terrierintirri kulki kevyesti hangen päällä - toisin kuin minä! Lumikengistäkään ei aina ollut apua sohjoisessa höttölumessa. Treenipäivä oli suunniteltua lyhyempi, mutta enpä olisi juuri enää jaksanutkaan ainakaan jäljestää, keli vei mehut täysin.

Toisena päivänä jatkettiin lavatreenejä, ja nahanpalasella leikkiminen alkoi kiinnostaa jo Jeppeä tosi kivasti.

Lisäksi treenailtiin myös etsimistä hangen alta, ihan eka kertaa. Jeppe paikansi raadon ihan hyvin, mutta kaivamisesta se ei ensalkuun innostunut. Auttelin sitten vähän kaivamishommissa, ja Jeppe hoiteli raadon tehokkaasti ulos lumiluolasta. Piilotimme tämän treenin jälkeen raadon uudestaan Jepen nähden ja annoimme sen "etsiä"; sillä kertaa se jopa kaivoikin raatoa esille innokkaasti, mutta valitettavasti tämä suoritus ei tallentunut videolle.

Sunnuntaina siirrettiin (reippaan toukokuisen 10 cm lumisateen jälkeen) agilityesteet maneesilta ulkokentälle. Ihanaa! Tänään käytiin sitten treenailemassa eka kertaa. Rakennettiin sama rata kuin mitä treenailin viimeksi yksin maneesilla; tällä kertaa pujottelun viereen saatiin myös ratapiirustuksessa oikeasti ollut rengas.  Videot latautuvat parhaillaan Youtubeen, tässäpä karu yhteenveto: 

• Jeppe pudotteli rimoja (tälläkin kertaa; sama ongelma oli myös viime kerralla). Syy: minä käskytän tai kehun sitä juuri kun se on hyppäämässä. Ratkaisu: lisää hyppytekniikkatreeniä ja ohjaajalle fiksummat aivot ;-)
• Jeppe ei alussa malttanut pujotella (karkaili mm. renkaalle), mutta kun koiran kierroksia sai alas, pujottelu sujui hienosti. Jee! 
• Rengas oli talvitauon jälkeen selvästi mieluinen este, mutta silti vauhdissa se suoritti sen kerran väärin (hyppäsi ali). Syy: liian vähän rengastreeniä. Ratkaisu: lisää rengastreeniä ja ohjaaja sijoittuu tarkkaan, jotta koira näkee ohjauksen ja oman hyppylinjansa renkaan kohdalla. 
• Takaakierto houkutusputken kanssa ei edelleenkään toimi. Lisää haltuunottotreeniä. 

Tässäpä vähän videota. Rengasta ei ole päästy harjoittelemaan koko talvena (kun se ei mahtunut esteiden siirtokuormaan). Niinpä Jeppe huomasi kesken pujottelun, että rengas ois kiva este:



Kyllä meillä oli vähän parempiakin ratoja, ihan nollarataa ei kuitenkaan saatu aikaiseksi kun Jeppe halusi kolistella rimoja alas (huutelin ohjeita just kun se oli ponnistamassa, ajovirheitä siis). Mutta jos kyseessä ollis ollut virallinen kisa, ois oltu oikein onnellisia tuosta kymmenen virhepisteen tuloksesta, tähän asti ollaan noukittu vain hyllyjä...



Huomenna töiden jälkeen suunnataan Passatin keula kohti Joroisia ja meidän käyttölinjaista cockerspanielipentua, jonka nimeksi tulee Jallu (Kuusiviidan Lupo). Nähdään nyt Jallu kolmatta kertaa, ja tällä kertaa se lähtee vihdoin meidän matkassa kotiin. Voi miten jännää!

Talvi taittuu!

Teemu ja Jeppe ahersivat tänään takapihalla; Teemu kolasi lumet aidan toiselle puolelle, jotta on edes jotain toiveita saada piha sulamaan ja kuivaksi ennen pennun tuloa äitienpäivän viikonloppuna. Pakkasöitä on tosin luvassa vielä ensi viikollekin, joten nurmikon esille saaminen voipi jäädä vain haaveeksi... Ja kuten kuvasta näkyy, lunta on ollut paljon, toi viimeinen kinos on sitä paitsi jo sulanut aika lailla...

Eilisaamuna kävin Jepen kanssa pienellä juoksulenkillä ennen töihin lähtöä, ja kun aurinko vähän pilkisteli, koira päätti sitten jäädä pihalle paistattelemaan. Taisi olla vähän vilu, mutta periksi ei annettu:

Torstaina käytiin vielä kuraisella maneesilla treenaamassa agilitya, kun agilityesteiden siirtotalkoot peruttiin koirakerhon koulutusalueelle johtavan tien kelirikon takia. Saatiin treenailla ihan yksikseen. Löysin netistä ihan kivan treenin, jossa tehtiin sama rata kahdella eri tavalla (erilaiset estejärjestykset). Jostain syystä Jeppe pudotteli aika paljon rimoja kummallakin radalla, joten saatiin aika vähän onnistuneita suorituksia. Mutta pujottelu suijui ekaa yritystä (ohjaajan linjavirhe) lukuunottamatta tosi hienosti ja siihen alkaa jo tulla vauhtiakin!

Tässä helpompi ratavaihtoehto, meille haasteita tuotti lähinnä toi 6. hypyn takaakierto:



Toisella radalla piti käyttää jo vähän erilaisia ohjauskuvioita. Loppusuoralla on aina namikippo, jotta saan koiran irtoamaan viimeisille esteille.



Vielä on matkaa ykkösluokan kisaratoihin, mutta mennään pienin askelin, niin saatetaan oppiakin jotain!