Rentoutusta ja reissaamista

Tällä viikolla jäivät agilitytreenit väliin, sillä torstaina Heidi tuli käymään ja hieroi Jeppeä taas rennommaksi. Tässä ollaan melko rentona,vaikka Heidi räplääkin ärsyttävästi varpaita:

Jumeja saattoi tulla tosin lisää, sillä viikonlopun aikana hurautettiin melkein 2000 km Passatin mittariin. Kävimme sukuloimassa Hyrylässä ja saimme samalla toivottaa tervetulleeksi maailmaan Teemun siskonpojan. Olihan se pikkuinen nyytti, kun käytiin sitä katsomassa alle puolen vuorokauden ikäisenä...

Meidän oma "nyytti" on puolestaan kasvanut kovasti. Se oli heti pentulaatikon reunalla ensimmäisenä vastassa, kun käytiin katsomassa sitä tänään. Oikein reipas pentu, häntä heilui koko ajan ja ihmisten kanssa puuhastelu oli selvästi mieleistä hommaa. Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Käytiin katsomassa myös pentujen isää, Nicceä (Friisin Kaira). Nicce on pentujen emän Sissin tavoin aivan mahtava luonne, otti vieraat vastaan avosylin. Nicce on mukavan kompaktin kokoinen; ei haittaisi, vaikka meidän pentumme tulisi isäänsä koon puolesta.  

Myös ensi viikon agilitytreenit taitavat harmittavasti jäädä sikseen, sillä illat menevät palavereissa ja torstaina siirretään agilityesteet maneesilta kentälle (jos koulutusalueelle johtava tie ei ole kelirikon vallassa). Perjantaina olen mukana mätsärin järjestelyissä. Ehkä lauantaina ehtisi treenailemaan, jos kenttä on jo sulanut...

Ihan helppo agitreeni...

... tai niin ainakin luulin, kun nappasin pikaisella vilkaisulla mukaan agilitytreeneihin netistä joskus tulostamani muutaman esteen ratapätkän. No, siinäpä oli sitten sopivasti putkenpäitä tarjolla ja ohjaajalle useampi valssikohta vauhdikkaalla radalla. Eli soppa oli valmis ja sattumia piisasi!

Tässä on treenin alkupuolelta huiskimalla läpi juostu rata, ihmeesti toi koira vaan eteni radalla harvinaisen sekavasta ohjauksesta huolimatta!



Harjoiteltiin J-putken oikeaan päähän menoa ja muutettiin pujottelua edeltävän hypyn suoritussuunta, jotta saatiin koira putken sijaan pujotteluun...



J-putken haluttu (eli vasemmanpuoleinen) pääkin löytyi kun ohjaaja ymmärsi juosta suoraan (kiitos Heidin tarkan silmän). Pujotteluun mentiin hölmösti takaaleikaten, mutta koirahan kesti senkin. Sillä on aika kova pää sekä kuvainnollisesti että ihan fyysisesti, kuten tämän alla olevan pätkän viimeisestä putkeenmenosta voi päätellä. Ei ihan osunut eka kerralla... Ja loppusuoralla hieno irtoaminen namikipolle (koiran itse valitsemansa palkan eli J-putken sijaan), kun ohjaaja älysi juosta radan ulkolaitaa - kiitos tästäkin oivalluksesta, Heidi!



Positiivista on, että pujottelut sujuvat tosi hienosti, kunhan eka väli löytyy oikein. Putki pujottelun vieressä on vielä vähän vaikea, pitää helpottaa treeniä ja antaa koiran etsiä pujottelun aloituskohta eri tulokulmista ensin ilman putkia lähistöllä ja sitten hiljalleen häiriöputkia lisäten. Ja irtoamista saa näköjään myös harjoitella samalla idealla; ensin ilman putkia ja sitten häiriöputkia pikkuhiljaa lähemmäs tuoden.

Ja ohjaajalle määrätään lisää juoksutreeniä ilman pyllistelyjä ja tönkköjä käsiä...

Meille tulee pentu!

Nyt se on päätetty: Kuusiviidan kennelistä tulee meille käyttölinjainen cockerspanieliuros. Emä on Sanaigmore Jessie (Sissi) ja isä Friisin Kaira. Pennut syntyivät 20.3.2012 ja eilen käytiin niitä katsomassa eka kerran. Pentuja on kolme, kaksi urosta (musta ja maksanvärinen) sekä yksi narttu. Musta uros tulee siis meille. Nimeä pohditaan nyt kuumeisesti! Parin viikon päästä käydään ohikulkumatkalla ihastelemassa taas lisää, ja pentu kotiutuu meille sitten joskus toukokuun puolivälissä. Alla muutama kuva ja lisää kuvia galleriassa.

Meidän "poika"

Koko pesue

Valkoinen viiru rinnassa

Pikkuinen vielä

Teemun tuleva metsästyskoira