Ulos, ulos ja tulos!

Pienen kisatauon jälkeen juostiin tänään kolme agilityrataa Tornion Elorallissa. A-rata oli Jepeltä taas perinteistä sikailua; varasti startissa, ryykäsi kontaktit (paitsi puomilla pysyi hämmärstyttävästi) ja possuili pujottelussa. Toisaalta ohjaus oli vieläkin luokattomampaa kuin koiran meno: olin vakaasti päättänyt keskeyttää heti jos koira pöljäilee, mutta tämä päätös unohtui autuaasti jos ihan alussa koiran karatessa radalle. Hylly tuli koiran karatessa väärään putkeen, ohjaajan moka kun yritin vastakääntöä hypylle ja ohjauskin taisi olla ihan myöhässä...



B-rata meni jo yleisesti ottaen paremmin, koira pysyi startissa mun edetessä parin esteen päähän. Kierroksia oli kuitenkin sen verran, että eka rima kolisi. Pujottelun ekaa väliä haettiin vähän ja A:lla koira ei pysähtynyt 2on2off (mutta jäi kuitenkin odottamaan A:n jälkeen). Eli 10 virhepistettä oli kasassa kun koira tuli hienosti putkestä renkaan ohi - unohdin käskyttää äänellä renkaan ja vaikka olin vastaanottamassa sen takana, Jeppe juoksi komeasti ohi (eikä ollut muuten ainoa koira, jolle näin kävi). Kun lähdin palauttamaan sitä renkaalle, se lipesi (aika odotetusti) uudelleen putkeen. Puomilla taas hieno alastulo, siitä jäi hyvä mieli!



C-radalta saatiin sitten jo tuloskin (15 vp) täysin kaamealla ohjauksella! Olin suunnitellut radalle hienoja niistoja ja persjättöjä, sen sijaan juoksin sinne tänne ja valssailin kuin apina ja unohdin muka vielä radankin (kun koira oli puomilla kuten pitikin, onneksi se ei kääntynyt sieltä takaisin mun sekoillessa). Taisin jaakottaa itseni sekaisin ennen puomia, eikä jaakotus edes auttanut, koiran linja valui silti aika pitkäksi. Virheitä ropisi TAAS ekalta hypyltä riman pudotuksena sekä pujottelulta (ekan välin löytyminen vaati kaksi yritystä, tosin itsepä taisin ohjata koiran juurikin siihen kakkosväliin). A:lla koira ei taaskaan pysähtynyt 2on2off vaan vasta esteen jälkeen, mutta puomi meni taas tosi hienosti. Kaiken kaikkiaan koira toimi tosi hienosti, ohjaajan tipuaskelin tapahtuva kehitys ei vain yllä samalle tasolle ;-) Kiitos Arille viimeisen radan kuvaamisesta ja Annelle vinkeistä pujottelun suhteen, nyt on taas vähän "kättä pidempää" seuraaviin treeneihin!



Kepo ei tosiaan ehtinyt kuvaamaan viimeistä rataa, koska Bokseri "kuoli" kisapaikalle päästyämme. Ensin luulimme auton akun tyhjentyneen, mutta vika olikin ilmeisesti jossain muualla, sillä sulakkeiden yms. räpläily sai sähköt mystisesti palaamaan. Vilpitön kiitos Teemua avustaneelle karavaanari-kanssakilpailijalle, asiantuntemuksesta oli apua vaikka varsinaista vikaa ei lopulta löytynytkään! Pitänee viedä pirssi huoltoon, jotta ei jäädä tien päälle saman ongelman takia uudelleen.

Muuten eka reissu Bokserilla sujui ihan hyvin, vaikka jokunen elämää helpottava esine jäikin pakkaillessa kotiin (kuten pressu auton edustalle kompostiverkkoaitauksen alustaksi, nyt soraa kantautui sisään aika tavalla). Viriteltiin koirien boksit sängyn alle, Jepen boksi oli enimmäkseen auki (mutta koira viihtyi siellä niin hyvin, että tuli asuintilan puolelle vasta kutsuttaessa). Jallu puolestaan sinkoilia autossa sinne tänne, joten se pääsi aina välillä jäähylle suljetun oven taakse boksiinsa. Yöt koirat nukkuivat kyllä nätisti bokseissa. Samaan häkkiin niitä ei kyllä voi vielä ajatella laitettavaksi, sillä Jeppe murisi Jallulle aina kun Jallu laitettiin boksiin (eli kun Jallu tuli liian lähelle Jepen valtakuntaa). Mutta tämä järjestely on aika jees, boksit eivät pääse ajon aikana juurikaan liikkumaan (kun muuta tavaraa on yllättäen sängyn alus täynnä) ja sängyn alla on omat ilmankiertosuuttimensa ilmanvaihdosta huolehtimassa.

Meidän leiri oli pystyssä ystäviemme Eevan ja Kaitsun vuokra-asunnon pihapiirissä Torniojoen rannassa ja lauantai-iltana nautiskeltiin sitten porukalla saunasta, uinnista, hyvästä ruoasta ja viinistä heidän luonaan. Illan kruunasi joen vastarannalla gosbel-festareilla soittanut tosi hyvä soul/funk-bändi Ole Börud, oli kyllä mahtavat soundit, harmi että ei hoksattu bändiä heti kun se aloitti, vaan missattiin osa biiseistä.

Lauantaina varustelin Bokseria IKEA:n kokonaisedullisilla tuotteilla sillä välin kun Teemu oli koskimelomassa Kaitsun kanssa. Mm. oven päälle ripustettavat koukut istuivat mainiosti hattuhyllyn ja vessan viereisen seinän reunalle (koko autossa ei ole muutoin yhtään ripustuskoukkua vessaa lukuunottamatta), biojätteille ja tyhjille tölkeille on nyt oma säilytysratkaisunsa ja autosta löytyy nyt lisäksi kaikenlaista muuta pientä kivaa. Kävin myös IKEA:n viereisessä rakennuksessa olevassa Djurmagasinetissa, joka oli tavaramäärästään huolimatta vähän pettymys; paljon blingblingiä, mutta loppujen lopuksi vähän esim. kuivattuja koiran herkkuja irtomyynnissä, suppea valikoima dameja ja valjaita. Turkinhoitotuotteita ja lisäravinteita yms. toisaalta löytyi monta hyllyllistä.

Kaiken kaikkiaan tosi kiva kisareissu. Seuraavat startit ovat sitten sunnuntaina 2.9. Oulussa; lauantaina 1.9. käydään patsastelemassa ryhmänäyttelyssä Limingassa. Koiran trimmaus on tosin vielä vähän kesken, vatsanalus pitänee leikellä harvennussaksilla kun sen nyppiminen tekee koiralle ilmeisesti niin kipeää, että se pitäis muutoin nyppiä karva kerrallaan. Ja persposkia pitää myös saksia (vielä vähän lisää), jotta koiralla nyt oleva pyrstö saadaan jonkinmoiseen järkevään kuosiin. Ja kai sitä esittämistäkin pitäis treenata...

Oulangalla melomassa

Eilen vietettiin meidän perheen perinteistä melontapäivää Oulankajoella. Sää oli aivan fantastinen, aurinkoinen eikä liian kuuma. Jallulta poistettiin tikit perjantaina ja samalla jätettiin tassuside pois (se oli hangannutkin vähän kainalosta, joten annettiin ihon vähän toipua). Olihan se jalka tosi hervoton pitkän siteissä olon jälkeen, mutta aika nopeasti koira alkoi varata jalalle ja käveli pian melkein ontumatta. Lauantaiaamuna Jallu pisteli jalalla menemään niin koreasti, että ei laitettu uutta sidosta edes jokiretkelle. Ja hienosti meidän toipilas on pärjännyt, tosin menoa pitää kyllä rajoittaa välillä pistämällä kaveri omaan boksiinsa lepäilemään, kun ainakaan kipu tai järki eivät näytä rajoittavan menoa...

Yllättäen reissun jännittävimmästä hetkestä vastasi Jeppe, joka pääsi epäonnisesti omille teilleen kanoottien nostopaikalla (pikkanen takauma parin vuoden takaa melontareissulta, silloin kävi ihan samoin mutta  Jeppe ehti jo aika paljon kauemmas ennen kuin se saatiin kiinni). Kukaan ei hoksannut, että ärrieri vaelteli porukassa hihna perässään, kunnes äitini onneksi näki sen hipsuttelevän tietä pitkin sadan metrin päässä. Äiti kutsui sen takaisin ja koirahan totteli kutsua - hämmästyttävää kyllä - ihan viivana. Ja sai siitä kyllä ihan megahyvät palkat, nakkia posket pullolleen! Kyllä siitä alkaa tulla aika fiksu koira!

Reissusta jäi muistoksi vain muutama kuva, alla parhaimmistoa. Kiitokset taas Erä-Suden Safari Cafen Tapsalle loistavasta palvelusta, ihan paras reissu!

Lähtötunnelmissa

Jonna, Erja ja Luca rantautumassa Nurmisaarenniemeen tauolle

Iloinen joukkio paluumatkalla, Jallu levyttää

Tänään perehdyttiin karavaanarielämään auttamalla äitiä ja siskoa asuntovaunujen siirrossa Rukan vaunualueella (vanhat vaunupaikat poistuivat uuden SkiBistron ja lasten rinnealueen tieltä). Eniten aikaa meni etutelttojen pystyttämisessä uudelleen. Jallu puuhasteli sielläkin innolla apuna, tosin välillä sen meno oli niin vauhdikasta, että se joutui "pakkolepoon". Vajaan parin viikon toipilasaika näytti jo eilen kostautuvan valtavana vauhtina ja korvattomuutena, joten tänään mulla oli taskut täynnä herkkuja (nakkeja ja keitettyä hirven munuaista). Jallu pysyikin näillä eväillä aika mukavasti parin metrin säteellä ja touhusi hienosti mukana. Vielä ei lähdetä varsinaisesti ulkoilemaan, lähinnä tosiaan touhutaan omassa pihapiirissä tai muutoin pienellä alueella. Varmaan vielä tämä viikko menee näin ja sitten aletaan katsoa, miten jalka kestää pieniä hihnalenkkejä. Samalla voidaan treenata luoksetuloa ja hallintaa, joissa tuntui olevan pieniä haasteita ennen leikkausta. Tötteröstäkin päästään varmaan kohta eroon, kun koira ei pyri enää nuolemaan leikkaushaavoja.

Edessä on ihanan vauhdikas harrastusviikko: maanantai-iltana vedän agilityn möllitreenit ja tiistaina ohjatun vapaavuoron (jonne otan varmaan myös Jepen mukaan treenaamaan). Keskiviikkona alkaa Jallun pentukurssi. Torstaina ja perjantaina (jos pystyn livistämään töistä) olisi taas poronraadon etsintäkoulutusta. Torstai-illan kisaavien agilitytreeni jää väliin kun koira saattaapi olla aika sippinä päivän etsintähommista. Ja perjantaina ajellaan Tornioon ja pistetään Bokseri ekaan koko perheen yöpymistestiin (Teemu kävi jo ennakkotestaamassa yöpymisolot kyyhkysmetsällä torstaiyönä); lauantaina Teemu menee varmaan meloskelemaan koskille ja minä käyn katsomassa agilitykisoja eli Elorallin kolmosluokan ratoja. Sunnuntaina meillä on Jepen kanssa sitten kolme omaa starttia. Kotona ollaan varmaan vasta maanantaiyön puolella...

Ruokajutuista vielä sen verran, että Jallulle vaihdettiin nyt Hill'sin penturuoan (Medium Chicken) tilalle kokeiltavaksi Virbacin Baby-ruoka, sillä Jallulle kertyy aika paljon töhnää korviin. Muutoin Hills kyllä tuntui sopivan Jallulle tosi hyvin, sapuska maistui ja kakka oli kiinteää. Tikkien poiston yhteydessä tosin Jallulta tyhjennettiin anaalirauhaset eka kertaa, sillä jostain syystä ne eivät olleet tyhjentyneet itsestään (eivät kuitenkaan olleet tulehtuneet ja neste oli ihan kirkasta). Ja koska Virbac maistuu Jallulle ja kakka pysyi hyvänä, tilaan huomenna varmaan Virbacin Junior-ruokaa (Baby-ruokaa suositellaan syötettäväksi korkeintaan 6 kk asti ja Jalluhan on jo kohta 5 kk ja ruokasäkit on ovat aika isoja, joten sama siirtyä suoraan seuraavan ikäryhmän sapuskaan). Ja Jeppe jatkaa vielä ainakin jonkin aikaa Hill'sin Sensitive Stomach -ruoalla (kakka on kiinteämpää eivätkä anaalit vaivaa, ja ruoka maistuu tosi hyvin).

Koipitoipilas, osa 1

Tiistaina käytiin Jallun jalkaleikkauksessa Oulussa. Kasvuhäiriön takia siis katkaistiin liian hitaasti kasvava kyynärluu ja laitettiin väliin lonkasta vähän rasvaa, tavoitteena saada luu luutumaan hieman nykyistä pidemmäksi. Leikkaus meni hyvin ja illalla ajeltiin takaisin Rukalle. Matkalla koira valitteli jonkin verran kipujaan ja yritti järsiä tassusidettä, joten päädyin matkustamaan takapenkillä, koira oli mun vieressä kopan pohjaosassa ilman kopan kattoa. Se rauhoittui selvästi kun jompikumpi meistä oli sen lähellä.

Kotona järjestelimme vierashuoneen Teemulle ja Jallulle yöpymiskuntoon, mutta Jallu oli itsepintaisesti päättänyt nukkua kylppärissä, joten myös Teemu meni sinne pötköttelemään retkisängyllä. Yöllä Jallu oli alkanut vähän valitella, mutta rauhoittui kun Teemu otti sen viereensä sänkyyn. Se siitä periaatteesta, että meillähän ei koirat nuku ihmisten sängyissä...

Keskiviikko ja torstai sujuivat erittäin hyvin. Jallu oli mun mukana töissä, sillä se yltää järsimään tassusiteen päätä tötteröstä huolimatta. Torstaina eläinlääkäriasema Otuksestakin soiteltiin ja kysyttiin Jallun vointia. Jalluhan oli yhtä energinen kuin yleensäkin eikä tuntunut kipuilevan jalkaa.

Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt rajoittaa vähän enemmän sen liikkumista, innoissaan se ei varmaan aina huomaa, jos liikkuminen vähän sattuu. Perjantaina ja tänään lauantaina koira on nimittäin ontunut aiempaa enemmän. Eilen vaihdettiin tassuside, joka näytti alkaneen antaa vähän periksi nilkan kohdalta. Haava oli tosi siisti, samoin kuin tuo lonkassa oleva haava. Ensialkuun uusi side näytti tukevan nilkkaa hieman liian vähän, joten Teemu lisäsi toisen itsestäänliimautuvan idealsiteen. Se tuli ilmeisesti liian tiukalle, kun koira alkoi valittaa jalkaa. Jätimme toisen siteen pois yöksi ja Teemu laittoi sen uudelleen tueksi aamulla. Nyt ollaan yritetty pitää koiraa levossa tämän päivän ajan. Kaulurikin on ollut päässä aiempaa enemmän, sillä koira selvästi kipuilee jalkaa välillä ja yrittää järsiä sidettä. Lisäksi tötterö hidastaa vähän koiran menoa muutenkin.

Kotona leikkauksen jälkeen

Tötteröpäät päivänokosilla

Paino selkeästi terveellä etutassulla

Auringonpalvojat

Jallulla on tuo tassuside pari viikkoa ja sitten tikkien poiston jälkeen vielä toinen pari viikkoa rajoitettua liikuntaa. Ikävä yllätys oli se, että kasvuhäiriöt on rajattu koiravakuutuksen ulkopuolelle. Nyt meille räpsähti siis itse maksettavaksi melkein tonnin lasku. Ja jos toisen jalan tilanne huononee, sekin pitää sitten leikata... Toivottavasti ei, mutta pitää joka tapauksessa varautua pahimpaan.

Kaksi jännää seuraamusta tästä Jallun sairastamisesta on ollut: Pissoja tai kakkoja ei ole tullut sisälle eilen tai tänään, kun jompikumpi meistä on ollut jatkuvasti päästämässä koiraa terassille tarpeilleen. Toisaalta yksinolo tuntuu nyt olevan koiralle tosi vaikeata, kun se on tottunut jatkuvaan vierihoitoon. Ensi viikolla voi siis olla vähän vaikeaa, kun en voi enää ottaa sitä töihin mukaan, vaan pääsen ainoastaan tarkistamaan sen vointia lounastauolla. Tosin jos homma menee oikein hankalaksi ja koira on levoton tai repii tassusidettä, voin onneksi varmaan tehdä etätöitä kotoa käsin. Mutta koira lepää varmasti enemmän, jos se on itsekseen kylppärissä.

Jallu on ollut tietenkin kaiken hössötyksen keskipisteenä, mutta onneksi päästiin Jepen kanssa agilitytreenehin torstaina. Ja Jeppehän oli pätevä kuin mikä - alla meidän treenirata (1. lk rata), tuloksena periaatteessa 5 vp (rima ennen keinua), poislukien mun palautus puomin alastulolle. Itse juoksen taas tyypillistä tätijuoksua, mutta koira toimii kyllä ihan kivasti. Pujottelukin menee ok! Ja kerrankin ymmärsin lopettaa kun sujui; otimme eka setissä vain tämän onnistuneen suorituksen ja toisessa setissä sitten neljän esteen sarjan puomille asti, jotta saimme treenattua puomin alastuloa - siinä koira hakee vielä pysähtymispaikkaa, joten puomia pitää muistaa kerrata. Koira oli kyllä kovin hämmentynyt, kun palautin sen boksiin yhden radan jälkeen - sen harasi vastaan ja olisi halunnut uudelleen radalle, mutta kerrankin oli parempi lopettaa onnistumiseen! Ja taas Jeppe lenkkeili lämppärin ja jäähdyttelyn vapaana; alussa korvat olivat vähän koristeena, mutta lopussa koira kulki vaan nätisti vierellä ja suorastaan kerjäsi namipaloja - siis meidän riistaviettinen, ruoalla vaikeasti motivoitavissa oleva tosikko-Jeppe, voitteko uskoa!



Jepen seuraavat agilitykisat ovat tiedossa Torniossa kuun puolivälin jälkeen; sununtaina 19.8. juostaan kolme starttia ja kotona ollaan varmaan sitten vasta maanantaiaamun puolella... Syyskuussa käyn varmaan Jepen kanssa kahdessa kisassa Oulussa; kuun alussa kisakeikkaan yhdistetään ryhmänäyttelyvisiitti Liminkaan. Lokakuussa olisi sitten tiedossa erkkari eteläisessä Suomessa - tavoitteena Jepen saaminen parsonien uroslistalle. Jos molemmat näyttelyt menevät mukavasti, uroslistan vaatimuksista puuttuu enää tuore silmätarkastustulos, eli pitää alkaa kyttäilemään silmätarkastuspaikkaa Kuusamossa.

Meidän autohankinta eli Peugeot Boxer Casa Car on aivan ihana, mutta ei ole ehtitty vielä keskittyä juurikaan sen varustamiseen tässä Jallun jalkahössötyksessä. Jospa huomenna olisi hyvä sää, niin voitaisiin pistää Bokseri parkkiin pihalle ja alkaa tsuumailla tavaroita paikoilleen. Siskoni Erja osti Bokserin "tuparilahjaksi" kevyet kesäpeitot ja äiti liinavaatteet, ja itse kävimme hieman keittiö- ja matkailuautotarvikeostoksille, joten kyllä sillä reissuun voi jo lähteä, kunhan saadaan nämä kamppeet paikoilleen. Testataan Bokseria sitten Tornion kisareissulla! Ja eka pidempi ajo tehtiin tiistaina Ouluun - auto oli yllättävän ketterä ja vakaa ajettava, ja matka-ajossa kulutus oli eka laskelman mukaan alle 8 l/100 km, mikä oli ihan positiivinen yllätys. Minäkin olen uskaltautunut sompailemaan sillä jopa Kuusamon keskustaan, hyvin mahduttiin sinnekin (ainakana ei rutattu ketään tai mitään ;-).

Kääntyvät etupenkit ja "olohuoneessa" istuimet kahdelle turvavöineen

Paljon tavaratilaa sängyn alla!

Ajotila & kääntyvät etupenkit

Makuuhuone

Tupakeittiö-olohuone