9.2.2013

Pelihousujen repimistä

Jaahas, taas on kuukausi vierähtänyt edellisestä blogikirjoituksesta. Kerron siitä pelihousujen repimisestä tuossa vähän alempana, kun mukaviakin asioita on tapahtunut kuukauden aikana, päivä pitenee ja aurinko alkaa paistaa, ja koirien kanssa harrastetaan innolla. Jallu kävi kontrollissa ja sai epäviralliseksi kyynärtulokseksi vasemmalle (leikatulle) jalalle ykkösen ja oikealle jalalle nollan, mikä oli huojentava kuulla. Samoin vasen lonkka oli B ja oikea A. Vasemmassa kyynärässä on pieni nivelrikon alku (luupiikki), joten harrasteiksi suositeltiin metsästystä (ei kuitenkaan pitkiä päiviä). Agilityn osalta eläinlääkäri oli vähän varovaisempi; kisakoiraa tästä ei ikinä tule, mutta omaksi iloksi voidaan harrastaa pehmeillä alustoilla ja matalilla rimakorkeuksilla. Pahin vaikutus on kovalle alustalle laskeutuvalla hypyllä, josta lähdetään heti voimakkaalla käännöksellä uuteen suuntaan. Joten sellaisia pitää nyt sitten välttää, tosin koirahan ei sitä tiedä kun se touhottaa menemään metsässä ihan mahdottomalla vauhdilla...

Joka tapauksessa alan vetää pentuagilitya viikon päästä ja Jallu toimii mulla siinä mallikoirana; mallikkaasta en niin tiedä, mutta ainakin joitain juttuja pystyy Jallun kanssa näyttämään kurssilaisille. Ja onneksi Jallu on sekä ahne että pallohullu, eli sikäli hippasen helpommin koulutettavissa kuin Jeppe aikoinaan. Pujottelu meinataan muuten treenata Jallun kanssa Susan Garrettin 2x2-metodilla, tosin etenemme siinä nyt vielä hitaasti kun koira on alle vuoden ikäinen. Saimme ihanalta Heidi-ystävältä lainaksi tähän treeniin tarvittavat kahden kepin pujottelukeppisetit.

Kävimme tammikuun lopulla Aaltosen Mikon treeneissä Kiimingissä. Olipas taas mahtavat treenit, Mikko on kyllä huippuvalmentaja ja jaksaa sinnikkäästi kouluttaa jopa Jepen ja minun kaltaisia puolitoivottamia tapauksia! Yritin etsiä jotain hyvää videopätkää näytettäväksi, mutta tarjolla oli lähinnä katastrofeja, joten laitetaan nyt sitten niitä ;-) 

Tässä ohjaaja on hieman myöhässä kepeille viennissä eikä koira selvästikään tunne koko estettä tai jarruttamisen käsitettä... (Okei, ohjurien laittaminen ei helpottanut asiaa, kun viime aikoina ei olla käytetty mitään apuvälineitä pujottelulla...)


Tässä menee jopa kohtalaisen hyvin, paitsi kun pitäisi saada koira puomille putken sijaan... 


Tässä treenailtiin saksalaista, koira löysi ihan uusia hyppylinjoja siivekkeen yli...


Ja tämän viikon treenien videoista löytyy nolouden huipennus: Revin pelihousuni - siis ihan kirjaimellisesti; törmäsin siivekkeeseen ja pöksyt tarttuivat siivekkeestä törröttäneeseen naulaan.


Mutta kyllä meillä kehitystäkin tapahtuu, vaikkei sitä ehkä ihan heti huomaakaan ;-) Jepen kanssa ollaan tehty rauhoittumistreeniä agilitytreenien yhteydessä, ja se alkaa tuottaa tulosta. Lisäksi olen vaihtanut treeninamiksi kinkkua (todella tykätty herkku) ja kuljetan koiraa tarvittaessa radan alkuun sylissä kantaen tai maksapasteijatuubin avulla vedättäen, se on Jepen mielestä superherkkua ja rauhoittaa koiraa yllättävänkin paljon. Muutenkin kotosalla Jeppe on melkoinen mussu, toisen koiran läsnäolo on tehnyt Jepestä paljon helpomman käsiteltävän. Toki takaiskujakin sattuu, pari päivää sitten Jeppe vei Jallun kävelylle takapihan aidan yli (kun lunta alkoi olla takapihalla yli oman tarpeen), mutta koirat olivat  näkymättömissä onneksi vain pari minuuttia ja kun huudeltiin niitä takaisin, Jeppe tuli yllättäen ensimmäisenä ja Jallu heti perässä.

Tässä muutama kuva meidän mussukoista, lisää kuvia kuvagalleriassa





Nyt tehdään vielä kevään aikana Jepen kanssa paljon perustreeniä kontaktiesteillä ja pujottelun lähestymiskulma ja -vauhtitreeniä, jotta saadaan Jeppe kuulolle kesän kisoja varten. Ehkä käydään joku kisa maalis- tai huhtikuussa, mutta pääosin keskitytään ihan perustreeniin. Eikä tuolla pehmeähiekkaisella maneesilla ihan valtavan monimutkaisia kuvioita tai pitkiä ratoja pysty edes tekemäänkään.