Keskitalven hiljaiseloa...

...ainakin blogissa, sillä ilman koiraa ei ole ollut oikein koiramaisia kirjoittamisen aiheita. Jeppe on Teemun kanssa tekemässä elävää kuvaa Ylläksellä, tosin tuhlaajapojat palaavat kotiin ensi keskiviikkona.

Jeppe on ollut siis poissa kotoa 2,5 vk. Tämä on ollut minulle mukavaa treeniaikaa, sillä ilman koiraa olen ehtinyt mäkeen monena iltana. Toki kävely- ja juoksutreenit ovat jääneet vähemmälle, mutta eilen kävin korkkaamassa maastohiihtokauden Rukan ympärysreitin hiihdolla (ensimmäistä kertaa, vaikka reitti avattiin jo viime kaudella). Olipa mukava hiihdellä tykkylumisten puiden keskellä parin asteen pakkasessa, ja reitti oli jo hyvässä kunnossa. Seuraavaksi lähden lumikenkäillen tekemään koiranulkoilutuspolkua läheisten latujen viereen. Kirjoittelen lisää koirakuulumisia kun koira palaa kotiin!

Vaihtelevaa menestystä

Kiirettä on pitänyt ja blogiin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, pahoittelut siitä runsaalle säännöllisten lukijoiden joukolleni ;-) Tällä tahdilla kyllä vähäisetkin lukijat karisevat matkasta...

Jepen isäntä on Ylläksellä työmatkalla joulukuun puoliväliin asti, joten ollaan yritetty pitää kotia pystyssä kaksistaan Jepen kanssa. Ja vaihtelevasti on mennyt, sillä itsekin olen ollut reissussa tai töissä melkein joka viikonloppu marraskuun alusta lähtien. Nyt on ensimmäinen "vapaaviikonloppu" pitkään aikaan, ja siitä on otettu kyllä kaikki irti! Eilen vietin aikaa kummityttöni Jonnan kanssa; käytiin mäessä ja maalattiin Jonnan kanssa yksi jakkara, Jonna (melkein 4 vee) oli hommassa mukana alusta loppuun asti; Jonna oli Maalari ja mä olin Tasoittaja. (Eli Jonna suti jakkaraan ruskeata kuultomaalia ohjeiden mukaan ja minä tasoitin maalin ja pyyhin rievulla liiat pois, sillä lopputuloksesta ei haluttu liian tummaa.) ja kunhan maalinhajut ovat haihtuneet, ylpeät vanhemmat pääsevät ihastelemaan tyttärensä kätten tulosta!

Mutta koirajuttujahan sitä on tarkoitus kirjoitella, ja taas riittää kerrottavaa! Jeppe on lisännyt karkuretkiensä määrää kahdella, mutta määrääkin merkittävämpää on karkuretkien kesto; eka keikka yli kahdeksan tuntia ja toinenkin yli kolme tuntia. Kummallakin kerralla Eki ja Kamu kunnostautuivat karkurin etsinnässä, toisella kerralla kaveri saatiin kotiin vasta puolenyön jälkeen. Kyllä siinä on ollut jo hätä kädessä emännällä :-(

Jeppe näyttää toki pörräävän karkureissuillan lähimetsissä koko ajan, mutta pidemmän karkuretken aikana jäljet näyttivät menevän 5-tien ylitse... Kummankin karkuretken jälkeen sankarilta evättiin ruokailu; ensin yhden aterian verran ja toisella kerralla väliin jäivät sekä iltaruoka että seuraavan aamun eväs. Sen jälkeen koiran kuulo parani kyllä huomattavasti, mutta taas näyttävät jänisten jäljet houkuttavan makupaloja enemmän. Silloin peliin astuu tiukka kuri, koira kävelee emännän perässä ja kurssi kääntyy kotiin heti jos luoksetulo ei hotsita.

Teemme tässä parhaillaan lähtöä agilityn harrastajaryhmän treeneihin. Yrjölän puuro on porisemassa kattilassa (kiehautan puuron ja pistän sen sitten kattilassa hautumaan sanomalehdillä vuorattuun kylmälaukkuun). Kamu tuli sopivasti kylään kuluttamaan Jepestä isoimmat höyryt ennen treenejä. Käydään vielä kävelyllä kaverusten kanssa ja lähden sitten huristelemaan kohti Määttälänvaaraa Jepen kanssa.

Olen muuten tuskaillut Jepen karvanlähdön kanssa, kun karvaa näyttäisi lähtevän "ihan mukavasti", mutta ei ikinä harjatessa. Kaikenlaisia värkkejä on jo kokeiltu, mutta sain vihdoin lyömättömän vinkin Jukalta (siskoni mies): olemme käyttäneet kumisukaa ihan väärin; sillä ei harjata myötäkarvaan vaan pyörivin liikkein. Testasin vinkkiä aamulla kylppärissä loistavin tuloksin: ensinnäkin karvaa lähti ihan pölisten, ja toiseksi Jeppe tykkäsi hommasta kuin hullu puurosta! Toki tarjoilin sille nameja palkkioksi pitkästä pinnasta karvanhoidon aikana, mutta koira palasi aina itse takaisin kylppäriin vaatimaan lisää... Joka päivä voi siis oppia jotain uutta!

In Memoriam: Helmi

Kääpiösnautseri Helmi vierittää nyt rantakiviä jossain siellä, missä jokivarren kivet ovat täydellisen pyöreitä ja Hemppa pääsee aina mukaan joka reissulle.

Hempan aika oli tullut. Voimia Hempan perheelle!

* * *
Our friends' dog Helmi is now rolling rocks on a riverside where each rock is perfectly round. Now she gets to join every trip and has no more pains. It was her time to go.

Nopea koira, hidas emäntä

Olipas mukava agilitytreeni; Jeppe oli hienosti mukana menossa ja saatiin selville myös syy Jepen kuumumiseen: emäntä laahustaa radalla liian hitaasti! Kokeiltiin nimittäin taitavammilla ohjaajilla ja Jeppe meni kuin ohjus (ainakin emännän mielestä ;-) Eli vauhtia vaan lisää! Toki siinä on omat haasteensa, Jeppeä ei nimittäin auta myöskään jättää taakse ohjatessa, joten ohjaajan pitää olla sekä nopea että tarkka!

* * *

Now we know the reason for our problems on agility course: I'm too slow for Jeppe! So, more speed from now on, though I can't leave Jeppe behind my back either, so we need both speed and accuracy...

Jeppe ja hidas emäntä

Jeppe ja vauhdikkaampi ohjaaja

Liitelyä maneesissa

Torstaina päästiin ensimmäistä kertaan treenailemaan agilityä sisätiloissa Hietalan maneesissa. Vapaissa treeneissä oli onneksi Jepen ja Lucan lisäksi vain neljä muuta koiraa, sillä toiset koirat ovat Jepelle edelleenkin ihan liian iso houkutus, ja se karkasi radalta monta kertaa mennäkseen tervehtimään kavereita. Onneksi muut läsnäolijat auttoivat viskelemällä sahanpurua Jepen päälle, jolloin rata alkoikin kiinnostaa enemmän kuin tyttökoirien moikkaaminen.

Luca ja Erja näyttivät osaamisen mallia minulle ja Jepelle. Luca menee radalla hienosti eikä ontumistakaan tapahtunut, joten jospa pieni painonpudotus ja pidemmät lenkit ovat kuntouttaneet meidän kaverin. Jeppe taas sinkoili radalla sinne tänne ja kuumui tavalliseen tapaansa, joten jätin namit kädestä pois ja yritin kannustaa sitä oikein kimakalla äänellä. Erja treenaili myös Jepen kanssa ja sai sen kulkemaan huomattavasti minun ohjaustani paremmin, mitä oltiin kyllä vähän uumoiltukin. Minä kokeilin myös Lucan ohjastamista, ja Lucahan totteli hienosti, mutta tarkkana sain olla, pienikin vartalon virhesuunta ohjaa vauhdikkaan koiran väärälle esteelle.

Edellispäivänä Jeppe oli treenaillut maastossa ihan itsekseen, sillä se karkasi minulta heti lähdettyämme lenkille töiden jälkeen. Etsimme sitä kolmen tunnin verran, ja se juoksi innokkaasti karkuun aina kun pääsimme lähelle. Lopulta se oli tullut haukkumaan pihalle ja naapurin Janne päästi sen sisälle sillä välin kun olimme etsiskelemässä sitä lähimaastoissa. Ensimmäistä kertaa koira päätyi kotiinsa hakematta sitä metsästä, joten lohdullista tietää, ettei se ainakaan sinne jää. Toisaalta raivostuttavaa, kuinka se huumaantuu vapaudesta niin, että ei anna kiinni kenellekään; kiinniottoyrityksissä olivat nimittäin ansiokkaasti mukana myös Ellu ja Nemo sekä Anni ja Usva, kiitos kaikille!

Nyt treenaillaan ulkoilua taas lyhyellä taluttimella ja vaihtelevasti pitkällä narulla, mutta tiukalla kurilla. Tänään on taas agilitytreenit (harrastajaryhmä). Katsotaan, millaista hässäkkää Jeppe onnistuu siellä aiheuttamaan, kun koiria on läsnä hieman enemmän. Toivottavasti kaikkien pinna kestää meidän terroristia...

Alla näytteitä meidän estejuoksusta.

Erja ja Luca baanalla

Sari ja Jeppe yrittävät mennä samaan suuntaan



Erja ja Jeppe hienossa vauhdissa

We've started our indoors agility season in Hietala stables on Thursday's free trainging. Jeppe is still too interested in other dogs to be able to concentrate on his own performance, but luckily there were just a few dogs and other participants helped me by throwing sawdust on top of him to prevent him from socializing with other dogs.

Erja and Luca gave us inspiration on the course, as well as very good instructions. Erja tried training with Jeppe and - as expected - Jeppe behaved much better with her than me. I tried training with adorable Luca and was clearly too slow and novice for this skilled dog.

Jeppe has also continued his self-contained exercises outdoors by running of on Wed evening. We spent three hours trying to find him in the nearby woods while he ran off again as soon as we saw him. Finally he had arrived home and was let in to our apartment by our neighbour Janne while we were out there looking for him. So he does find his way home (first time for everything), but alltogether it was again really frustrating trying to catch him.

Today we've got agility training in the amateur group. Hopefully Jeppe does behave himself and others don't loose their nerves if he tries to make contact with other dogs. For us it's really important to get to train together with other dogs to try to accustom Jeppe into concentrating in agility course instead of other dogs and people.

Etelänmatka

Palaillaan juuri etelänmatkalta eli siskontytön nimiäisistä Oulusta. Tytöstä tuli Saana Maria ja Jepellä oli mukavaa, kun rapsuttelijoita riitti ja välillä sai leikkiseuraa Lucastakin.

Jepen mielestä reissun kohokohtia taisivat silti olla tämän aamun leikkituokio naapurin suomenlapinkoirien Nasun ja Ilon pihalla sekä siskotytön Penan tapaaminen Haukkukeitaalla. Veljekset Turbo ja Jeppe sen sijaan eivät tulleet toimeen ihan niin hyvin, tappelun tynkää yriteltiin ja kyräiltiin sitten koko ajan iskuetäisyydellä kun juttu jäi vähän kismittämään.

Alla kuva Lucan ja Jepen vetoleikistä. Eero (1,5 v) toimii erotuomarina, pikkujässikkä ei juurikaan koiria pelkää kun kotona on ihana tyttöbortsu Taiga. Siskoni lupaili etukäteen Jepelle leikkituokiota Taigan kanssa, mutta Taigan emäntä ei ollut tästä suunnitelmasta tietoinen, joten Taiga oli jätetty kotiin ;-( Lisää kuvia kuvagalleriassa!

We've been on a trip to Oulu to celebrate the name giving ceremony of my neese. Her name is Saana Maria and she's a cute little thing! Jeppe had so much fun with so many kids petting him. And occasionally my sister's bordercollie Luca deigned to play with Jeppe, too.

Jeppe's dream came true when he got to play with neigbouring Finnish Lappish dogs Nasu and Ilo on their yard. We also met Jeppe's sister Pena and brother Turbo. Jeppe and Turbo didn't get along that well but it's no surprise, two male dogs with one cute girl hanging around...

Above is a photo of Luca and Jeppe playing, with Eero (1,5 yrs) as a referee. Eero is rather famialiar with dogs since he's got a playpal at home, bordercollie girl Taiga. My sister promised Jeppe that he was going to get to play with Taiga but Taiga's "mum" was not aware of this and Taiga was left home ;-( More photoes in photo gallery!

Ikä TUO viisautta!

Tässä ollaan jo hetken aikaa ihmetelty ja ihasteltu sitä, kuinka Jeppe on hissukseen viisastunut ja rauhoittunut. Tänäänkin se oli Teemun mukana töissä ja kulki hienosti matkassa pitkän narun päässä, vaikka sitä selvästi välillä haluttikin lähteä omille teilleen. Samanlaisia kokemuksia on kertynyt viime aikoina enemmän kuin niitä aiemmin niin tuttuja karkureissuja ja tuittuilukohtauksia. Agilitykisoissakin Jeppe pysyi radan tuntumassa, vaikka kävikin moikkailemassa ratahenkilöstöä kesken oman suorituksen.

Ilmeisesti siis ikä tuo viisautta, mutta toinenkin juttu tuntuu vaikuttaneen: aiemmin mainitsemani Jan Fennellin opit alkavat vihdoin tehota. Jepen kohdalla erityisen tehokas on (valitettavasti) äänekäs, matala murahdus tai ärähdys, kun se on aikeissa livistää tiehensä. Kun sille on osoitettu selvästi toiminnan rajat, se pinkoo innolla luo kutsusta. On tätä odotettukin! Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa - odotellaan ja katsellaan, josko tämä olisi oikeasti pysyvä olotila!

Kävijäseurannan perusteella Jepen blogissa käy aika paljon ulkomaalaisia lukijoita, joten aion jatkossa julkaista juttuja osittain englanninkielisinä. Eli samassa postauksessa on jatkossa sekä suomen- että englanninkielinen teksti.

Meillä on kovasti ikävä Kamua, joka (sairas)lomailee eteläisessä Suomessa. Kamu on siis ollut taas kuumeessa ja nyt sen oireiden syytä selvitellään oikein huolella. Toivottavasti syy selviää, jotta saadaan kaveri kuntoon! Alla on pari kuvaa Kamusta agilitytreeneistä 28.9., juuri ennen kuin meille tuli talvi! Jeppe lähettää terveisiä: Kamu, tuu jo kotiin ja leikkimään mun kaa!

According to Google Analytics many of the readers of this blog come from abroad. Thus I decided to start posting in English, too. I'll gather all these posts under one link, too.

Photoes above are taken in our agility training on Sep 28th, just a couple of days before we got permanent snow cover here in Kuusamo (unusually early). Photoes present Jeppe's favourite play pal Kamu (Spanish waterdog).

Briefing about Jeppe: He's now 16 months old and has been a hard trainee due to his stubborn caracter and lust for rabbits. He's locally famous for his unauthorized adventures and otherwise charming character.

I've tried to get him more interested in doing things together with the two-legged instead of chasing game - with varying results. We've been to two unofficial agility competitions: he ran off the course in the first comp (and disappeared for 15 minutes) but managed to get through the course in the second comp though he did also greet everybody in the course personnel during his performance...

We've found Jan Fennell's writings very useful in our dog training efforts. Jeppe clearly has a mind of his own and thus we've been working to gain back our leadership in this family. In Jeppe's case a loud spap or growl works wonders when he's about to elope; he'll stop instantly and wait for us.

Hopefully Jeppe manages to get more friends since he's now bilingual! Please don't be afraid to post a comment if you feel like sharing your ideas about parson russells or dogs in general!

Maaliin asti agilityssa!

Tänään oli Koillismaan Koirakerhon agilitycupin 3. ja samalla viimeinen osakilpailu. Keli oli sanalla sanoen talvinen, sillä lunta oli paikoitellen melkein parikymmentä senttiä. Miniluokan koirille tämä asetti melkoisia haasteita, ja Jeppekin yritti oikoa radalla alittamalla esteen mieluummin kuin ponnistamalla hyppyyn sokerimaisen lumikerroksen päältä.

Me starttasimme kisaan onnennumerolla 1 ja startti tapahtui Jepelle luonteenomaiseen tyyliin: Jeppe syöksyi moikkaamaan ratahenkilökuntaa ja emäntä pinkoi radalla ihan eri suuntaan. Toinen starttiyritys onnistui samaan suuntaan, mutta Jeppe alitti (ja samalla pudotti) ensimmäisen hyppyesteen. Kieltäytymisiäkin tuli radalla melkein joka esteellä ja välillä Jeppe kävi tervehtimässä koko ratahenkilöstön ja valokuvaajat, mutta palasi aina takaisin kinkkupussille. Niin sitä vaan päästiin maaliin asti!

Viimeiseksihän me tulimme, mutta eipä sillä väliä, paremmin meni kuin viime kerralla. Jeppe sai palkinnoksi maukkaan puruluun ja omistaja rutkasti hyvää mieltä. Hienossa säässä oli mukava seurata taitavampien koirakoiden suorituksia. Samalla apumiehet (ja -naiset) pakkailivat agilityesteitä peräkärryihin ja palkintojenjaon jälkeen siirsimme esteet uuteen treenipaikkaan Hietalan maneesiin.

Alla Jepen rotukaverin Nyytin upeaa menoa kisoissa. Lisää kuvia kuvagalleriassa!

Yhteinen suunta agilityssä

Tänään oli upea päivä vaikka keli oli suorastaan kamala, +1 aste ja välillä satoi vettä aika rankasti. Mutta mun mielessä paistoi aurinko, sillä Jeppe oli mukavasti menossa mukana agilitytreeneissä. Pitkästä aikaa onnistuimme kulkemaan yhdessä samaan suuntaan radan alusta loppuun! Se lämmitti sydäntä vaikka muuten meinasikin tulla vilu.

Agilitytreenit pidetään vielä yhden kerran Hirsikankaan raviradan kentällä ja joskus lokakuun puolivälin tienoilla on kuulemma viimeinen agilitycupin osakilpailu. Sen jälkeen esteet siirretään sitten hallille eli jossain päin Määttälänvaaraa sijaitsevaan maneesiin. Itse ainakin odotan innolla treenaamista sisätiloissa; Jeppe saattaisi jopa keskittyä itse asiaan vapaudenkaipuun sijaan.

Jepen karkaamissaldo kasvoi taas lauantaina yhdellä "omatoimiretkellä", kun se livahti jonkun jaloissa ovesta pihalle ollessamme viettämässä iltaa tunturissa. Onneksi Jeppe ei suunnannut tapojensa mukaisesti metsään riistan perään, vaan se päätti yllättäen seurata ihmisiä Karaokekarnevaalien tunnelmaan, joten se napattiin kiinni Zonen kulmilta lyhyehkön karkureissun jälkeen. Koira ei ole kyllä tullut yhtään omistajiinsa, meitä ei nimittäin kovin usein näe tunturin bilepaikkojen tienoilla ;-)

Mutta taas otti kyllä kovasti pattiin, kun koira ei malta millään pysyä meidän seurassa. Tuommoinen pieni pötkylä jää nimittäin pimeässä auton alle aivan liian helposti, vaikka sillä olisi päällä kuinka komeat heijastinvaljaat tahansa... No, "palkkioksi" Jeppe on viettänyt sitten aika lailla aikaa pöydänjalkaan kiinnitettynä aina kun ulko-oven luona on ollut liikennettä. Ei se kyllä tunnu yhdistävän mielessään rikosta ja rangaistusta, mutta eipähän oteta turhia riskejä...

Yritin lisäillä tähän videota Jepen liitelystä, mutta siinä näytti kestävän ikuisuuksia. Pistän videoita ja kuvia tiistaina kuvagalleriaan.

Ensimmäinen pakkasaamu!

Tänä aamuna oli ensimmäisen kerran pakkasta! Kasvien lehdillä oli kuuraa ja lammella upea aamu-usva. Talvi tulee!

Jeppe ei tosin välttämättä innostu koko asiasta ihan kamalasti, sillä nytkin sitä jo vilutti, kun se joutui seisoskelemaan minun valokuvatessani. Pitänee ommella vähän paksumpi palttoo...

Ollaan treenailtu agilityä raviradalla ja kotipihalla. Jepen agilityosaaminen kulkee kahden viikon sykleissä: toissa viikolla Jeppe oli tarkkaavaisena kuin kärppä ja pärjäsi esteillä tosi hienosti. Silloin tosin tehtiinkin enemmän yksittäisiä esteitä ja treenattiin mm. keinua. Tällä viikolla Jeppe karkasi jo ennen treenien alkua, mutta tuli onneksi takaisin hetken harhailtuaan. Treenit menivät loppujen lopuksi ihan mukavasti, mutta Jeppe ei kyllä vielä kestä kovin paljon toistoja tai pitkää rataa. Treenailemme siis enemmän yksittäisiä esteitä ja yritän muistaa palkata Jeppeä radalla aina vähän väliä.

Jepen (ja meidän muidenkin) syksyn kohokohta oli ehdottomasti Kukkiksen synttärimelonta Oulankajoella. Jeppe osoittautui melkoisen taitavaksi laivakoiraksi. Sen paikka oli itseoikeutetusti kanootin keulassa, josta se tähyili vesilintuja ja muuta mielenkiintoista. Leirissä se sai kaverikseen Wendyn ja Naavan, jotka olivat Jepen mielestä aivan fantsuja narttuja. Uskalsin jopa päästää Jepen irti, ja se pysytteli hienosti lähistöllä - siis narttujen lähistöllä, ei suinkaan emäntänsä likellä. Mutta illan mittaan Jeppekin alkoi piipahdella minun luonani kutsusta ja kutsumattakin hakemassa nameja vahvistukseksi.

Varmuuden vuoksi Jepen retkivarustuksena oli pelastusliivi ja vilkkuvalo. Vilkkuvaloa ilkuttiin kyllä hieman homppeliksi, mutta sen avulla Jeppe oli helppo havaita yön pimeydesssäkin. Nuoremmat koirat juoksivat nimittäin rantaa pitkin ristiin rastiin kuin päättömät, mutta Wendy viihtyi leiritulilla ihmisten kainalossa, herkkupatojen äärellä. Ja Kukkiksen järkkäämät padat olivatkin pullollaan maittavia erägourmet-herkkuja!

Jossain vaiheessa iltaa huomasin Jepen kadonneen. Ei hätää, teltan absidissa vilkkui Jepen huomiovalo. Siellähän se Jeppe yritti tehdä lämmintä pesää oman makuualustan ja fleecepeiton avulla. Lämpömittari painui nimittäin uhkaavasti lähelle nollaa. Nukkumaan mennessä otin sitten Jepen telttaan mukaan ja peittelin mukavasti makuualustalleen. Hetken päästä kylkeeni tökittiin vaativasti; myös Jeppe halusi päästä untuvapussiin nukkumaan. Hellämielisenä raotin makuupussin vetoketjua ja sain kainaloon kostean kaverin. Yön mittaan Jepen kuono vain läheni kasvojani ja aamuyöstä Jepellä oli jo pää tyynyllä ;-) Kyllä retkeily on mukavaa!

Aamulla herätessä sateli vielä hieman, mutta hetken päästä aurinko alkoi kuivatella maisemaa. Koirien kielellä tämä tarkoittaa paljon ihania tuoksuja kaikkialla. Jeppe ja Naava katosivat omalla metsästysretkelleen puolen tunnin ajaksi, ja palasivat ihan märkinä ja kuraisina. Mutta kivaa tuntui olleen! Jeppe sai valtavat sydänsurut, kun Naava ja Wendy palailivat kotiin patikoiden, ja me jatkoimme melontaa vielä Jäkälänmutkaan asti.

Ja kotona riitti kyllä unta! Hain Kamun meille kyläilemään, mutta Jeppe ei jaksanut leikkiä lainkaan sen kanssa, vaan kasasi itselleen pyyhkeistä pesän kylpyhuoneeseen ja veteli sikeitä. Kamu keksi itselleen huvia silppuamalla melkein täyden vessapaperirullan olohuoneen matolle. Mysteeriksi jäi, mistä se oli rullan vohkinut... vessan ovi oli nimittäin kiinni! Taitava koira ;-)

Todistusaineistoa: 1. pakkasaamu 18.9.2009


Kalliolammen maisemissa


Annan jo se nami, hanuri jäätyy!


Tyyni pakkasaamu!


Jeppe ei tykkää sadepäivistä, pitää kuivatella kylppärissä ja kaikkea muuta epämukavaa...

Kaksi askelta eteen, kolme taakse...

Siinäpä meidän kuulumiset viimeisen kolmen viikon ajalta. Ollaan otettu edistysaskeleita ja koettu turhankin tuttuja takaiskuja. Jepen agilitykisoissa tapahtuneen karkailutempauksen (ja parin "lisänäytön") jälkeen otettiin kovat keinot käyttöön - ainakin aikaisempaan verrattuna. Agilitytreeneistä saatujen mahtavien vinkkien perusteella lukaistiin pari kirjaa: Jan Fennellin "Koulutan koiraani" ja "Kuuntelen koiraani".

Fennell puhuu pääosin johtajuuden ongelmasta ja hänen esimerkkinsä elävästä elämästä kuulostavat liiankin tutuilta. No, onneksi hänellä tuntuisi olevan konsteja johtajuuden kaappaamiseksi Jepeltä takaisin meille kaksijalkaisille seuraavien tilanteiden mallintamisen avulla:

• Ruokailujärjestys (ihmiset ensin "eleruokintana")
• Tervehtiminen erossa olo jälkeen (ihminen määrää, milloin koira saa tervehtiä)
• "Saalistuksen" johtaminen ulkoillessa
• "Lauman suojelu" kotona, pihalla ja ulkoillessa

Näitä oppeja ollaan siis sovellettu ja selvää edistymistä on tapahtunut. Tähän väliin osui sopivasti myös Jepen (ja Teemun) ensimmäinen linnustusreissu Hailuotoon. Jeppe osoittautui ihan oivalliseksi sorsannoutajaksi yhtä pikkuvikaa lukuunottamatta: linnun luovutus ei vielä ihan oikein onnistu ;-) Mutta Jeppe oli hengaillut metsämiesten luona ihan innoissaan ja sännännyt paikalle aina laukauksen kuultuaan valmiina noutamaan saaliin. Vedessä oleminen ei siis ole mikään ongelma, eikä Jeppe todellakaan ole paukkuarka.

No, takapakkiakin ollaan otettu. Luoksetulo ja sivulla kulkeminen alkoivat sujua ihan loistavasti, joten vaihdoimme taas Jepen taluttimen pitkäksi naruksi. Homma sujui, joten annoimme Jepen kuljeskella vapaana naru perässä. Pari päivää sitten aamulenkillä Jeppe päätti taas ottaa "ritolat" lähimetsässä ja Teemu joutui jättämään sen sinne töihin lähtiessään. Onneksi Ellu ja Nemo ehtivät hätiin ja kävivät noukkimassa Jepen kotiin. Kiitos arjen ritarit! Samana iltana oltiin kyläilemässä ja Jeppe livahti pihalle ilman pantaa tai valjaita. Metsästimme sitten riiviötä lähitienoilla pimeässä, onneksi Jeppe löytyi parisadan metrin päästä jänisten jäljiltä.

Tästä seurasi jääkausi; Jeppeen ei kiinnitetä mitään huomiota paitsi lyhyelle pissalenkille lähtiessä ja ruokailemaan kutsuttaessa. Eipä auttanut, sillä eilisissä agilitytreeneissä Jepen huomio oli ihan jossain muualla kuin emännän kontaktinottoyrityksissä. Nyt Jeppeä saatiin sitten jo etsiä ihan pidemmän kaavan mukaan raviradan lähimaastoista. Jeppeen saatiin kyllä näköyhteys monta kertaa ja se juoksenteli auton perässä, mutta aina auton pysähtyessä lähti karkuun. Olin jo lähettämässä Tean ja Kamun kotimatkalle omalla autollani (ja Teemu olisi tullut kotoa avuksi otsalamppujen kera), kun Jeppe vihdoin päätti ilmaantua laumaan juuri kun saavuimme autolle.

Toisaalta sisätiloissa Jeppe seurailee välillä meidän touhuja ihan intopiukeena, kun sitä ei huomioida muuta kuin luoksetulotreenien yhteydessä. Ja luoksetuloa treenataan ihan koko ajan, sisällä, pihalla ja ulkoillessa. Vaihdettiin kutsusanaksi "Tule", kun "Tänne" oli jo pilattu huonoilla mielleyhtymillä. Ja Jeppehän tulee - kunnes päättää ykskaks olla tulematta. Jeppe joutuu arestiin vierashuoneeseen jos ei tule luokse sisällä tai pihalla ollessaan, mutta eipä se meidän Houdinia paljon masenna, tänäänkin se luikerteli vankeudesta vapauteen liuoven ja seinän välistä puskemalla.

Muitakin omituisuuksia on ilmentynyt: sohvalla nukkuminen öisin on lakannut, mutta sen sijaan Jeppe tulee yläkertaan kun ollaan nukahdettu, jos ei laiteta porttia portaisiin. Sänkyyn se ei sentään yritä, vaan parkkeeraa yleensä päiväpeiton päälle, jos se on mytyssä lattialla. Viime yönä heräsin ja bongasin koiran tuhisemasta tyytyväisenä ison koristetyynyn päältä. Ja kun komensin koiran alakertaan, se livahti oikein surkeana sängyn alle ja pälyili sieltä, kunnes totesi vastarinnan turhaksi. Aamulla löysin sitten koiran nukkumasta vierashuoneen sängystä (oli kuorinut oikein päiväpeiton pois tieltä ja tunkenut itsensä peiton alle). Että näin meillä, kiusaa se on pienikin kiusa.

Alla on kuva Jepestä sorsastamassa sekä kuva väsyneestä sorsanpyytäjästä toiseksi mieluisimmassa puuhassaan (saalistuksen jälkeen).

Agilitytreenit jatkuvat

Agilityn alkeiskurssi päättyi, mutta treenit jatkuvat päätöskisan nolosta menestyksestä (tai oikeammin menestyksen puutteesta) huolimatta. Treenipäivä on maanantai ja treenit alkavat vasta klo 19, joten ei tarvitse hötkyillä töistä ihan hirveän nopeasti.

Eilen oltiin siis jo treenailemassa ja pidin Jepellä pannan ja hihnan varmuuden vuoksi. Jeppe oli kuitenkin taas paljon paremmin mukana touhuissa kuin parilla edellisellä kerralla, ja suoritti rataa ihan innoissaan. Se yritti kyllä vähän komentaakin minua radan loppuosalla kun olin vähän hidas ohjauksessani, mutta muuten meni ihan hyvin. Puomilla se ryykää kamalalla vauhdilla, sitä pitää karsia pois. Hypyt menivät hienosti vaikka rimat kolisivatkin alas hihnan takia. Tarja oli passissa suihkupullon kanssa siltä varalta että Jeppe olisi alkanut nuuskuttelemaan, mutta tällä kertaa ei vielä päästy kokeilemaan suihkupullon tehoa tähän probleemaan, sillä Jepen nenä pysyi ylhäällä.

Oravanhäntäkin oli mukana, mutta Jeppe ei innostunut siitä juurikaan. Muutamaa muuta koiraa se kuitenkin siivitti radalla, joten hyvä niin. Treenien jälkeen jäimme Anskun, Nyytin ja Vanillan seuraksi hieman kuljailemaan metsään ja päästin Jepen vapaaksi. Se pysyi hienosti lähistöllä, tosin yritti kyllä hieroa hieman liian läheistä tuttavuutta Nyyttiin. Luoksetulo oli taas yhtä tuskaa, lopulta sain houkuteltua Jepen lähelle Nyytin avulla. Kiitos Anskulle kärsivällisyydestä, toivottavasti Nyytti ei joutunut paastolle namien takia ;-)

Juteltiin muiden treeniläisten kanssa Jepen ongelmista ja sain hyviä vinkkejä. Tilasinkin jo saman tien Jan Fennellin kirjan "Kuuntelen koiraani" ja käynnistämme tehotreenin johtajuuden palauttamiseksi meille kaksijalkaisille. Kävelylenkeillä hommaa on treenattu jo jonkin aikaa, ja nyt Jeppe kulkee lenkit takana tai vierellä, ihmisen edelle se pyrkii enää vain toisen koiran tai kiinnostavan eläimen hajun huomattuaan. Eikä me lepsuilla: koira palautetaan ruotuun suuntaa vaihtamalla. Aika nopeasti Jeppe tajusi pelin hengen, kun suunta muuttui koko ajan.

Alla videolta napattu otos loistokkaammilta päiviltä eli heinäkuun alusta, kun Jeppe suoritti esteitä ihan innoissaan. Nyt on kotipihalla kyllä ihan hulppea Rengas isolla ärrällä, kiitos Teemu! Siitä ei vielä ole kuvia kun tänään oli sateinen keli enkä viitsinyt mennä kastelemaan itseäni ja koiraa pihalle, mutta laitan kuvia kunhan ehditään treenata renkaalla.

Mahdottomasta totta agilitykisoissa

Niinpä, tänään oli agilityn alkeiskurssin päätöskilpailu, joka oli samalla Koillismaan Koirakerhon agilitycupin 1. osakilpailu. Alkeisryhmän osallistujien rata oli mukavan helppo, eikä radalta voinut saada hylkäystä. Siis periaatteessa. Jeppe nimittäin teki tässäkin tapauksessa mahdottomasta todellista ja karkasi radalta puolivälin jälkeen. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: minun ja koirani tiet eroavat juurikin tässä...

No, onneksi Jepen itsenäinen ulkoilutus jäi viiden minuutin juoksenteluun ja yksi kurssilaisista sai koiran kiinni. Jeppe nautiskeli sitten autossa istumisesta loppuajan. Se sai kuitenkin osallistumisestaan palkinnoksi ihanan savuntuoksuisen luun, joka tarjoillaan sille jonakin toisena päivänä (kun luun saamiseen on oikeasti aihetta ;-)

Oli kisapäivässä onneksi valopilkkujakin: Kamu oli alkeisryhmän maxiluokan voittaja! Iso käsi Kamulle! Tämä tosin selvisi vasta kaikkien luokkien suoritusten jälkeen, mutta Kamun alkeisryhmän suoritus oli jo niin hyvä, että kannustin Tean lähtemään Kamun kanssa mölliluokkaan. Ja sielläkin tuloksena oli hieno kuudes sija! Hyvähyvä!!

Alkeiskurssilaisten joukossa nähtiin ihan todella hienoja suorituksia. Kuvagalleriassa on muutama otos ja video; valitettavasti kameran akku lopahti kesken kaiken. Kuten Mari lopussa sanoikin, kehitystä on tapahtunut monen koirakon osalta ihan huomattavasti. Onnittelut siis kaikille päiväänsä tyytyväisille! Toivottavasti mahdollisimman moni jatkaa maanantain treeniryhmässä. Minä ainakin ajattelin mennä edelleen treenailemaan Jepen kanssa, vaikka sitä joutuisikin pitämään hihnassa.

Kotimatkalla saatiinkin sitten lottovoitto (tosin kyseinen kurre saattoi olla siitä kovastikin eri mieltä): tiellä oli hengetön orava, jonka nappasin kyytiin ja nipsaisin siltä hännän pois kotona. Pistimme hännän pakkaseen loisten karkottamiseksi, tosin näytin sitä jo hetkeksi Jepelle, joka innostui siitä välittömästi ihan valtavasti. Jospa oravanhännistä ja jäniksenkäpälistä löytyisi se riittävän voimakas kannustin, jolla Jeppekin saataisiin pysymään menossa mukana!

Kisakuntoa etsiskellessä

Torstaina on Jepen ensimmäiset agilitykisat, todella epäviralliset sellaiset. Eli kyseessä on pentukurssin päätöskisat, ja kurssilaisten lisäksi kisaamassa on myös "oikeita" kilpaluokkia. Pohdin vieläkin, uskallanko edes päästää Jeppeä hihnasta irti viimeviikkoisen karkaamisepisodin jälkeen. Kyllä kai se täytyy, muuten kaikki hyppyesteiden rimat tulevat kolisten alas.

Tosin maaliin pääseminenkin on niin epävarmaa, että sikäli tuloksella ei ole väliä. Oltiin nimittäin treenaamassa myös eilen, ja Jepen agility meni ihan nuuskimiseksi. Jatkossa pitää ottaa vesipullo mukaan ja "kannustaa" hieman negatiivisella tavalla muuhun toimintaan kuin maanpinnan nuohoamiseen. Rata oli hieman aiempaa vaativampi eikä maali häämöttänyt meidän osalta missään vaiheessa, suorittaminen jäi Jepeltä aina kesken. No, silti on mukava mennä kannustamaan muita ja ihailemaan muiden kurssilaisten ja taitavampien koirakkojen suorituksia. Jospa se osaaminen olisi vaikka tarttuvaa ;-)

Jossain ollaan kuitenkin onnistuttu. Olen treenannut Jepen kanssa naksuttimen käyttöä ja nyt ollaan päästy siihen mahtavaan vaiheeseen, että ensimmäinen temppu on saatu vietyä vihjesanan alaisuuteen. Kyseessä on kieriminen komennolla "rullaa". Tältä se näyttää:

Takapakkia liitotreeneissä

Torstaina oltiin treenailemassa agilitykentällä omalla pikkuporukalla Tean ja Kamun sekä Anskun, Turon ja Oton kanssa. Kamu ja Otto kehittyvät hienosti koko ajan. Molemmat koirat suoriutuvat kaikista tällä hetkellä käytössä olevista esteistä mallikkaasti. Videoklippejä löytyy kuvagalleriasta, tässä Oton virheetön suoritus malliksi (tässä vaiheessa ohjaajan kosketusta koiraan ei lasketa virheeksi ainakaan meidän omissa "kisasäännöissä" ;-).



Samaa ei sitten voikaan sanoa Jepestä, jonka agilityosaamien menee vastaavalla vauhdilla takapakkia. Jeppe kuumuu varsinkin kepeillä niin totaalisesti, että alkaa kiljua, näykkiä ja vihdoin torstaina karkasi omille teilleen varttitunniksi. (vrt. kuvagallerian video). Olin toki odottanutkin kauhulla sitä päivää, jolloin agilitykaan ei enää kiinnosta meidän riistaviettistä riiviötä. Toisaalta olin salaa toivonut, että sellaista päivää ei tule. No, onneksi koira palasi kierrokseltaan takaisin kentälle ja antoi ottaa itsensä kiinni ihan sopuistasti. Koko treeni oli kuitenkin vastaavaa tappelua, ja aika masentuneissa tunnelmissa lähdettiin kentältä kotiin torstaina.

Tänään ja huomenna piti olla agilitykurssi, mutta valitettavasti ohjaaja joutui perumaan tulonsa koiran sairauden takia. Ihan ymmärrettävää, eikä sellaista tilannetta toivoisi kenellekään koiranomistajalle. Vaikka en tunnekaan kyseistä henkilöä, toivon vilpittömästi, että koira toipuu.

Huomenna menen siis raviradalle talkoilemaan koirakerhon porukan mukana, ja ohjatut treenit pitää vaihtaa kotipihatreeneihin. Meille tekeekin ihan hyvää treenata yhtä estettä kerrallaan. Eikä se este taida juuri nyt olla kepit... ;-(

Ensi torstaina 6.8. on leikkimielinen kilpailu alkeiskurssin päätökseksi. Mukana on myös muita kuin kurssilaisia - tietenkin omissa sarjoissaan - eli ihan urheilujuhlan tuntua taitaa olla ilmassa... Meidän alkeiskurssilaisten radalla on lähinnä hyppyjä sekä putki ja pussi. Kontaktiesteitä ei olla treenattu nyt viime aikoina lainkaan niiden kunnostamistöiden takia, joten niitä ei kuulemma tule kisaan. Eikä myöskään keppejä, joten Jeppekin saattaa selvittää radan loppuun asti!

Maanantaina on vielä yhdet ylimääräiset alkeiskurssin treenit aikataulumuutosten takia. Sinne siis mennään, otetaan kurssista kaikki mahdollinen irti ja yritetään olla vielä jollain ihmeen konstilla edustaviakin sitten torstain kisoissa.

Erinomainen näyttelypäivä!

Oulun KV-näyttelyssä parsonit arvosteli tänään Wim Wellens Hollannista ja Jeppe sai ensimmäisen ERInsä eli laatuarvion "erinomainen"! Päästiin siis "isojen poikien" kehään eli kisaamaan Paras Uros -tittelistä. PU-mittelössä Jepelle ei tullut menestystä toinen toistaan komeampien urosten rinnalla, mutta kokemuksena oli hienoa päästä "etenemään" junnukehästä jatkoon. Tyrkyllä ollut varaserti meni ansiokkaasti Jaffalle, onnittelut Mona ja Jaffa!

Tuomarin arvio Jepestä oli seuraavanlainen:

Tyypillinen nuori uros, spannattavissa, oikean tyyppinen kauniisti muotoutunut pää. Kauniit tummat silmät, valpas katse. Oikea purenta, tasapainoiset kulmaukset, mutta kulmauksia saisi olla hieman enemmän. Tuuhea turkki. Liikkeet oikeanlaiset, mutta askel (? stride ) on hieman lyhyt. Mukava luonne.

Junnuluokassa ei ollut muita kisaajia Santun (Pikkuroosan Rising Star) jäädessä pois ilmeisesti ramppikuumeen takia (Marja-Leenalle ja Santun kotijoukoille tsemppiä seuraavaan kertaan, kyllä Santtukin vielä pääsee loistamaan :-). Jeppe oli siis junnuluokan voittaja eli JUK1. Kaikkein eniten mieltä lämmittivät monien kanssakisaajien onnittelut; vilpitön kiitos kaikille mahtavasta tsemppaamisesta!

Alla kuva erinomaisesta Jepestä tuoreeltaan kisapaikalta ja sitten vielä lähikuva pinkin ruusukkeen kanssa äidin pihamaalla.

Jepen ja minun suosikkimimmi Maki oli taas vauhdissa pokaten sertin lisäksi päivän parhaan nartun tittelin, VSP:n ja varmaan paljon muutakin mistä en pystynyt kärryillä. Onnittelut Maki ja Merru, teidän meno oli taas aivan ihanaa katsottavaa! Onnittelut myös kotipuolen koirille: Rocky & Roosa ja Vanilla & Nyytti esiintyivät oikein hienosti!

Oulun KV-näyttelyn 1. päivä

Junnukehässä käytiin ja arvosana oli H eli hyvä (eli hippasen huonommin kuin eka kerralla, jolloin saatiin EH eli erittäin hyvä). Tuomarina oli Kevin Brown Tanskasta ja laatuarvio kuului seuraavasti:

"12 kk ikäinen, hyvän kokoinen koira. Kauniisti muotoutunut pää, mutta poskiluut ovat hieman jykevät. Korvat ovat aika isot, mutta asettuvat hyvin. Kaunis niska, mutta lapojen sijainti voisi olla parempi. Hieman jykevät lavat. Oikeantyyppinen kehon rakenne. Selkälinja ok. Hännän kiinnitys saisi olla korkeammalla. Takakulmaukset normaalit. Liikkuu kauniisti. Hyvä turkki."

Junnuluokassa kisasi Jepen lisäksi vain Jepen velipoika Turbo (Repovaaran Benelli). Turbo sai EH:n, oikein komean näköinen vesseli ainakin minun silmääni. Jeppe käveli kehässä ihan mallikkaasti, mutta paikoillaan seisominen teetti tällä kertaa tavattomia vaikeuksia. Ahteri tipahti kenttään koko ajan eikä takapään nostaminen seisovaan asentoon ollut todellakaan Jepelle mieleen. Älysin vihdoin kääntää koiran oikean kyljen tuomaria kohden, ja sittenhän se seisoikin kuin valettuna. Asentoa en kyllä uskaltanut lähteä ihmeemmin korjailemaan, pääasia että koira seisoi.

Molemmilla näyttelykerroilla ollaan siis saatu kommenttia Jepen raskastekoisesta etupäästä. Järin mahtavia näyttelytuloksia ei siis ole jatkossa odotettavissa, mutta meille onkin tärkeintä, että koira toimii hienosti kotioloissa ja muissa harrasteissa. Huomenna käydään toki hakemassa vielä uutta arviota Jepestä. Meidän kehäesiintymisemme on klo 9.00 alkaen (eli kehä nro 12 aloittaa parsoneista), joten huomenna voisin jäädä katselemaan myös muiden parsonien menestystä. Tänään meillä oli mukana mahtavat kannustusjoukot, joiden kanssa kierreltiin sitten vielä hetki ympäriinsä ennen ruoanlaittoon lähtöä, mutta ei jaksettu jäädä katselemaan muiden parsonien edesottamuksia.

Putkeen menee!

Siis agilityssä treenattiin tänään taas putkea ja hyppyjä hienolla neljän esteen radalla (hyppy, hyppy, putki kaarella, hyppy). Ohjaajan tavoitteena oli valssata putken edessä vaihtaen puolta viimeisen hypyn ohjaukseen. Ja siitäkös se riemu repesi, sillä me ohjaajat oltiin vielä aika kankeita tämmöisissä hienoissa liikkeissä. Hauskaa siis piisasi ja koirat touhusivat radalla ihan innoissaan.

Salama-Jeppe oli taas ohjaajaansa nopeampi ja hieman kärsimätön paikallaan odottamisen suhteen. Varaslähtöjä tuli siis aika tiuhaan, ja Jepen kärsivällisyys loppui aina putkesta viimeiselle hyppyesteelle tultaessa (kieltäytyminen/ohitus viimeisellä esteellä). Yhden ainoan kerran taidettiin selvittää radan loppuosa oikein, tosin silloin jätettiin eka este tekemättä, jotta pinna riitti viimeisen esteen ylitykseen. Mutta vauhtia ja intoa Jepeltä ei taaskaan puuttunut. Lisäksi ylitettiin taas yksi tärkeä ja jännittävä virstanpylväs: Jeppe oli radalla ilman hihnaa - ja pysyi näpeissä!

Kamu sen sijaan tykitti tasaisen varmoja suorituksia alusta loppuun asti. Alla on video ensimmäiseltä kokeilukerralta, jossa Kamun vauhti on rauhallinen mutta se suorittaa radan puhtaasti alusta loppuun asti. Huomatkaa myös Tean komea valssi, kyllähän tuo tanssijalta näyttää sujuvan! Toisella kierroksella vauhtia oli jo huomattavasti enemmän (ja suorituspuhtaus silti säilyi), mutta valitettavasti kameranainen ei ollut hereillä kyseisen huippusuorituksen kohdalla.

Huomisaamuna suunnataan Ouluun virittäytymään kv-koiranäyttelytunnelmaan. Lauantaina Jeppe pasteeraa kehässä joskus 11.30 tienoilla ja sunnuntaina klo 9 aikoihin. Uunissa pöhisee parhaillaan uusi setti maksaherkkua näyttelyä varten. Lisäksi kävin hakemassa Löytölästä puolenkymmentä pientä pehmolelua Jepelle suolistettavaksi sekä uuden salaisen aseen, karvakauluksen (joka tuli siis nahkatakin kera, mutta aioin vielä purkaa kauluksen irti takista tänä iltana ja käyttää sitä paloina Jepen tsemppaamiseen). Jospa kuono pysyisi tällä kertaa irti maasta ja saataisiin ihailla Jepen lennokasta tepastelua...

Mahtavaa liitoa agiltyssä!

Tänään treenattiin uusina esteinä muuria ja pituushyppyä. Jepelle nämä hyppyesteet eivät tuottaneet vaikeuksia, sillä niitä ei voinut alittaa! Kolmantena esteenä mukana oli rengas, ja kaikista edellä mainituista tehtiin lopuksi sitten kolmen esteen yhtäjaksoinen "ratasuoritus".

Kamu oli aivan elementissään, kuunteli Teaa hienosti ja suoritti esteet tosi komeasti. Vauhtia ei ole vielä valtavasti, mutta ihan hyvä niin, eipähän tule häslättyä. Alla Kamun taidonnäyte.

Jepellä puolestaan riitti vauhtia vaikka muille jaettavaksi, mutta koko kolmen esteen radan suorittaminen meinasi aina tyssätä renkaan suorittamiseen ihan jotain muuta reittiä kuin renkaan läpi. Muutaman kerran päästiin kuitenkin startista maaliin asti, todistusaineistoa alla.




Ollaan kuitenkin edistytty jo ihan valovuoden verran eka kerrasta, sillä Jeppe seuraa aktiivisesti ohjausta suurimman osan ajasta. Oma kokemattomuuteni ja hitauteni antavat Jepelle liikaa pelivaraa, joten se suorittaa rataa aina välillä parhaaksi katsomallaan reitillä, kun en ehdi/osaa ohjastaa sitä oikein.

Omaa vuoroa odoteltaessa treenailtiin myös A-estettä ja keppejä. A-este sujuu hienosti, mutta kepit eivät edelleenkään ole meidän kummankaan lempieste. Jepellä palaa pinna heti, jos se onnistuu starttaamaan väärin ja palautan sen uudelleen alkuun ilman palkkaamista. Tosin on ihan käsittämätöntä, miten se mahtuukin puskemaan väärää reittiä kepin ja mun jalan välistä...

Mutta kivaa oli ja on ihana huomata, miten kaikki koirat ovat edistyneet tosi upeasti! Nyt jäädään odottelemaan, kuinka hienon treenirenkaan Teemu ja Eki osaavatkaan väsätä meidän kotipihalle! (Toimitusajasta ei tosin ole ollut vielä puhetta...)

Välillä pitäis keskittyä hieman myös näyttelytouhuihin, sillä seuraava koitos lähestyy hurjaa vauhtia (Oulun KV 18.-19.7.). Trimmausta on treenailtu ja uusi (sovellettu) trimmauspöytäkin on hankittu Biltemasta. Kävin ostamassa kumimaton pöydälle tänään ja tilasin samalla pyörät Jepen kuljetuskopan alle, ne tulevat ensi tiistaina. Ja lisäksi tilasin Mustista ja Mirristä naksuttimia, ensi viikolla tutustutaan naksutinkoulutukseen käytännössä!

Karkureissuja (taas) ja vauvoja

Yhdistetyltä mökkiloma-kajakinvienti-autontestausreissulta päästiin turvallisesti kotiin asti. Tässä vielä "poikien" fiilistelykuva onkiretkeltä, toivottavasti päästään taas pian piipahtamaan mökillä. Ja se aiemmin mainitsemani terassin jatke tuli muuten valettua vesisateesta huolimatta, hyvä Pepe ja Teemu! Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Kotona meitä olivat jo odottamassa kyläilemään tulleet Mari ja Rene-vauva. Siinä tohinassa päästin Jepen sisältä takapihalle sen kummempia ajattelematta - huomatakseni viiden minuutin päästä koiran kadonneen pihalta avoimeksi jääneen portin kautta! Ja vielä ilman "rihman kiertämää" eli puhelinnumerolla varustettua pantaa tai valjaita.

Teemu paineli Jepen "vakiomestoille" lähimetsään ja minä ajelin autolla lähitienoon tiet yrittäen paikallistaa koiraa auton ikkunat ja aistit avoinna. Teemu paikallisti vihdoin Jepen vakiomestoilta ja haki aina uskollisen jälkikoiran Kamun kaveriksi. Kamu kyllä löysi Jepen useaan otteeseen, mutta valkoinen pirulainen pyyhälsi aina pakoon jonkin fantastisen hajun perässä. Minulla paloi jo pinna ja palautin hyvin ulkoilutetun (lue: uitetun) jälkikoiran kotiinsa ja painelin itse saunaan. Teemu jatkoi etsintöjä sinnikkäästi ja onneksi myös tuloksekkaasti: Jeppe oli vihdoin kyllästynyt vapauteen ja laukkasi onnellisena Teemun luo (keskellä Riutantietä, eli koiralla ei ole mitään aavistusta liikennekäyttäytymisestä). Onneksi koira löytyi, mutta jatkossa meillä ei ehkä ole näin hyvä tuuri, joten pitää olla tarkempi.

Kotimatkalla mökiltä luin Esa Viitalan naksuttimen käytöstä kirjoittaman Klikkerikirjan. Ajattelin kokeilla Jepen koulutusta naksuttimen kanssa. Ehdottoman palkkion löytyminen on edelleen ongelma (kun tietyissä tilanteissa mikään nami ei ole riittävä houkutin Jepelle), mutta ainakin naksuttimen avulla palkkaaminen on helpompaa kohdistaa ajallisesti oikein.

Jeppe oli kyllä taas sisätiloissa kuin enkeli varsinkin kun oli vauva kylässä. Jeppe olisi halunnut pussailla Reneä ihan mahottomasti (mutta tosi nätisti), ja kiehnäsi koko ajan Marin kyljessä kun Mari syötteli Reneä sitterissä. Muutenkin koira oli taas niiiin kiinnostunut ihmisten tekemisistä ja itse Tarkkaavaisuus, kun lähistöllä oli muitakin ihmisiä kuin omat tylsät omistajat.

Jepestä ja Renestä olisi saanut monta mainiota kuvaa, mutta niinpä vaan jäivät nekin tilaisuudet käyttämättä. Tänä aamuna vieraiden lähdön tuoksinassa muistin ottaa muutaman kuvan, mutta Jeppe ei ollut oikein poseeraustuulella. Sain joka tapauksessa hurmuripojan ja lentäväkorvaisen koiran samaan kuvaan.

Ja vauvoista voidaan tosiaan puhua näinä päivinä monikossa, kun Teemun sisko Tea pyöräytti maailmaan komean poikavauvan eilen 7.7. Tätähän odotettiin kuin kissa pistoksissa mökillä ollessamme, mutta uusi tulokas ei ihan ehtinyt ulkomaailmaan meidän reissun aikana. No, elokuun Etelä-Suomen reissulla päästään ihastelemaan tätäkin sinappikonetta! Onnea onnea, Tea, Tero ja vauva!

Nyt on taas kotosalla kovin rauhallista, joten hain naapurin rastariiviön eli Kamun hengailemaan Jepen seuraksi. Pihalle pahikset eivät tosin pääse, sillä siellä on edelleen aika märkää yöllisten sateiden jälkeen, ja lisäksi peltisepät kiertävät ulkona paikkailemassa talomme vesikouruja. Kamu yritti haukkua heidät jo hiiteen päivälenkiltä tultuamme, ja Jeppe puolestaan pussailisi nämäkin vieraat hengiltä. Joten koirat köllivät sisällä ja ottavat matsia puruluista. Miten voikin olla, että molemmat koirat haluavat kahdesta samanlaisesta puruluusta aina juuri sen saman...?

Mökkielämää

Mökillä on mahottoman mukavaa. Oltiin perillä vasta puolenyön tienoilla perjantaina, joten pidettiin Jeppe narun nokassa vielä illalla. Lauantaiaamuna kierrätin Jepen tontin reunoja myöten ja tutkittiin uudet hajut. Jeppe kulki hyvin mukana maksaherkkujen voimalla ja tuntui hengailevan innoissaan meidän ihmisten seurassa. Kokeiltiin sitten päästää koira irti, ja sehän hävisi saman tien pihasta kuin pieru Saharaan. Onneksi se suuntasi suoraan naapurien narttukoiran seuraan, ja naapurit palauttivat sen taluttaen meille ennen kuin ehdittiin edes lähteä noutamaan koko koiraa.

No, sitten Jeppe pääsikin taas visusti narun nokkaan. Välillä tosin tarjoiltiin Jepelle sisäfileen leikkaamisesta tulleita "roippeita" eli lihan kalvoja yms. Ja koira seurasi vierellä kuin hai laivaa. Illalla Teemu onki laiturin nokassa ja Jeppe seurasi kalastusta silmä kovana ihan irrallaan. Otettiin Jeppe sitten saunaan meidän kanssa, ja sieltähän se livahti omille teilleen. Tällä kertaa se löytyi ihan vastakkaisesta suunnasta pusikosta jotain eläintä jahtaamasta. Teemu seuraili sen touhuja metsässä ja sai sen vihdoin kiinni. Enää ei tarvitse testata, koira on selvästikin täysin kuriton ja kuuro kun pääsee vapaaksi.

Mutta kaikenlaista kivaa ollaan harrastettu narun nokassa, mukaanlukien vetouistelua järvellä sähköperämoottorin pukkaamana. Jeppeä ihmetytti ensin koko touhu ja taisi vähän palellakin pelastusliiveistä huolimatta, mutta kun aurinko alkoi vähän pilkottaa pilvien lomasta, Jeppekin innostui kurkkimaan maisemia veneen keulassa istuskellen.

Tänään päästään mökkihommiin jos keli sallii: Pepellä on meneillään terassin lisäosan valuprojekti, joka oli päässyt jo hyvään vaiheeseen, kunnes sementti oli loppunut. Nyt olisi tarkoitus sekoitella lisää sementtiä ja valaa loputkin, jotta miehet pääsevät muurailemaan rakennelman väliseiniä.

Keli on aika tuulinen ja viileä, mutta eipähän ole myöskään itikoita kiusana. Sen verran "korvessa" ollaan (ja mäkisen maaston montussa), että mokkulan nettiyhteys pelittää tosi nihkeästi. Joten kirjoittelen lisää sitten kotimatkalla, ja latailen enemmän kuvia myös kuvagalleriaan.

Ikä tuo kokemusta

Eilen oli taas agilitytreenit, ja hienosti sujui! Jepelle oli tarjolla uutta herkkua, agilitytreenikaveri Tarjan neuvomaaa kuivattua maksapaistosta. Ja ai että se maistuikin! Uusina esteinä treenattiin A-estettä ja rengasta. A-esteen ylitys sujui Jepeltä sen verran vauhdikkaasti, että ehdin hädin tuskin jarruttelemaan koiraa alastulon kontaktialueelle. Mitään arkuutta ei ollut A-esteelle menoon, hyvä niin! Rengas tuotti Jepelle muiden hyppyesteiden tapaan vähän haasteita, varsinkin kun Jepen kokoinen koira mahtuu menemään rengaan ali ja sivuilta ihan heittämällä. Vauhdin kanssa rengas sujuisi varmaan paremmin, mutta nyt oli pakko aloittaa ihan renkaan läheltä, ettei Jeppe päässyt "sluibailemaan" väärää reittiä. Pitänee värkätä omalle pihalle tuommoinen rengas, niin voidaan treenata sitäkin. Putkihan meillä jo onkin (tosin "kevytversio" eli IKEAn lastenosaston kangasputki), ja keppilinja on tehty sauvoista, samoin kuin hyppyesteet.

Emäntää ilahdutti erityisesti se, että eilen keppejä treenatessa Jepellä "naksahti" (hyvällä tavalla ;-) ja koira alkoi kiertää keppejä ihan mielellään, pääosin jopa ihan oikeata reittiäkin. Mukana oli tällä kertaa vain 6 koirakkoa, joten pistettiin pystyyn vielä pieni rata, jossa oli 3 hyppyestettä ja putki. Se sujui Jepeltä tosi vauhdikkaasti, en meinannut itse pysyä millään mukana. Hyppyjen rimat tulevat vielä kolisten alas kun en uskalla jättää Jepeltä hihnaa pois, ja hihna vetää rimat mukanaan alas. Mutta nyt oli jo vähän viitteitä siitä, että Jeppe alkaa oikeasti lämmetä agilitylle. Jospa jossain vaiheessa voisin päästää Jepen jo vapaaksikin...

Ajellaan parhaillaan Teemun vanhempien mökille Vilppulaan viikonlopun viettoon. Pohdimme koko ajan, uskallammeko päästää Jepen vapaaksi. Mökin ympäristö on todella tiheää metsää, jossa koiraa on todella vaikea etsiä, jos se päättää lähteä omille teilleen. No, katsotaan tilanne paikan päällä. Olisihan se oikeata koiran elämää, jos pääsisi kirmailemaan ympäriinsä vapaana!

Pistänpä tähän sen Tarjan neuvoman maksaherkun reseptin, jos joku muukin haluaa kokeilla:

n. 400-500 g maksaa jauhettuna (sauvasekoitin toimi maksapihveille ihan hyvin tähän tarkoitukseen)

1 muna

ripaus suolaa (parantanee säilyvyyttä)

tattarijauhoja sen verran, että taikinasta tulee sakeaa velliä (1-2 kukkurallista rkl)

2-3 valkosipulin kynttä (koiran maun mukaan)

Sakoita ja levitä ohueksi levyksi leivinpaperille pellille (voi tulla 2 pellillistä).

Paista 150 C:ssa kunnes levy jähmettyy nahkeaksi.

Kuivata 100 C:ssa kunnes levy on rapeaa.

Itse leikkasin levyt 1x1 cm paloiksi siinä vaiheessa kun levy oli sen verran napakka, että sitä pystyi liikuttelemaan. Sitten kuivatin nuo palaset yhdellä pellillä kiertoilmauunissa yön ajan kuivatustoiminnalla 50 C:ssä, luukku hieman raollaan. Säilytys oletettavasti kuivassa paikassa, en muistanut vielä tarkistaa tätä Tarjalta. Tattarijauhoja on käytetty varmaan siksi, että ne ovat gluteenittomia (muistaakseni) ja täysjyväjauhoa, eli terveellistä tavaraa. Kilohinta ei päätä huimaa, ostin maksan 50 %:n tarjouksella, joten maksan kilohinnaksi jäi noin 6,5 euroa ja jos lisää muut ainekset, päästään korkeintaan 7 egen pintaan per kilo. Tottahan sähköä kuluu valmistukseen jonkin verran, toisaalta tuloksena on sen verran huumaavat tuoksut, että pelkästään niiden innostamana koira seisoo vaikka päällään pari päivää ;-)

Maksaherkku on myös sikäli erinomainen treeninami, että se on vähärasvaista eikä tahraa lainkaan (voi säilyttää vaikka taskussa, tosin tuoksua voi tulla jonkin verran). Kalkkunadieetillä oleva Kamukin on haaveillut maksaherkusta seurattuaan Jepen herkuttelua. Toivottavasti Kamun dieettiä voidaan kohta "löysätä" ja sallia muutkin namit kuin pelkät keitetyt kalkkunat.

Tämä herkku on selvästi ylivoimainen testivoittaja Jepen namitestissä. Testimenetelmänä on yksinkertainen sisääntulotesti: tuleeko Jeppe pihalta sisälle kyseisen herkun nähtyään vai ei. Tulos: tällä herkulla tulee, millään muulla namilla ei tule (kinkku pois lukien, mutta se on spetsiaaliherkku, joka ei valitettavasti kuitenkaan toimi agilitykentällä, mene ja tiedä miksi ei...) Siis aika selvä peli.

Alla Jeppe nuuskuttelee ilmaa - oisko vaikka maksaherkkua tekeillä, pitäisköhän mennä sisälle valvomaan touhua keittiön tienoille...

Jeppe 1 v!

Jepen 1-vuotissynttäreitä juhlittiin parhaan kaverin Kamun kanssa pihamaalla hellekelistä nautiskellen. Jeppe sai Kamulta lahjaksi mahtavan pehmohirven ja omalta väeltä valtavan kokoisen puruluun (joka tätä kirjoittaessa on jo puoliksi tuhottu...) Ihmiset nauttivat hyvästä ruoasta ja koirat leikkimisestä, olipa toki koirillekin tarjolla "kakkua", tosin siitä pääsi nauttimaan vain Jeppe, kun Kamun dieetti jatkuu (vielä 5 kk...)

Jepen 1-vuotissynttärikakku

Jeppe sai Kamulta lahjaksi hirven

Tällä viikolla on ollut ihanan lämmintä, joten olemme päässeet nauttimaan kivoista kesäharrastuksista. Viikolla leikittiin pihalla porukalla ja käytiin mm. kävelemässä tunturin huipulla Soilin ja Hetan (8 kk) kanssa.

Perjantaina käytiin porukalla uimassa (lue: uittamassa koiria ja Teemua) Basecampin rannassa. Kamu ja Teemu uivat, Jeppe ei.

Agilitytreeneissäkin käytiin torstaina, mutta kummallakaan kaksijalkaisista ei ollut tietenkään kamera matkassa... Uusina esteinä olivat puomi ja pussi, molemmat sujuivat kummallakin koiralla oikein mallikkaasti. Jeppe ärisi taas innoissaan pussiin mennessään, ihan samoin kuin aiemmin putkessa. Kamu aristeli vähän eka kerralla, mutta kerran kokeiltuaan rohkaistui jo menemään pussiin vauhdilla. Lisäksi kierrettiin keppejä. Kepit eivät todellakaan ole Jepen lempieste, se ei ymmärrä niiden merkitystä lainkaan. Eikä emännän hitaus helpota asiaa ollenkaan... No, onneksi niitä voi treenata kotipihalla sauvojen avulla! Onpahan Jepellekin jotain hyötyä omistajien talvilajista ;-)

Muisteltiin vielä Jepen ekaa vuotta (tai 10 kuukautta meidän seurassa). Jeppe on rauhoittunut pentuajoista valtavasti, vaikkei se ole mikään varsinainen tehosekoitin ollutkaan missään vaiheessa. Järkeä on tullut selvästi lisää, toisaalta myös tietynlaista äkillistä, valikoitua "kuuroutta" aina kun pitäisi totella koiran mielestä epämieluisia komentoja. Hetkittäin emäntä ja isäntä ovat jo luulleet, että koira ei (karkureissuille lähdettyään) näe ikinä 1-vuotispäiväänsä, mutta onneksi toisin kävi!

Kaiken kaikkiaan meillä on ihanan itsepäinen mutta meille niin rakas vuoden ikäinen parsonpoika Jeppe!

Lisää kuvia kuvagalleriassa!

Riemukas jälleennäkeminen!

Jepen paras kaveri Kamu on ollut hurjan kipeänä (haimatulehduksessa). Eilen Kamulla oli kutakuinkin kuumeeton päivä, joten tänään uskalsimme vihdoin tulla Kamun luo leikkimään. Voi valtava sitä jälleennäkemisen riemua! Siinä saivat kyytiä vinkupossut ja eritoten Kamun uusin lelu Käärme, jota Jeppe ei ole päässyt vielä aiemmin retuuttamaan.

Kamu väsähti ymmärrettävästi aika nopeasti ja nyt molemmat koirat koisivat vierekkäin (Kamun pää visusti käärmeen päällä, ettei Jeppe pääse vohkimaan sitä kauneusunien aikana). Koirat saavat pötkötellä hetken aikaa ja sitten tarjoilen Kamulle herkkulounaan, riisiä ja keitettyä kalkkunaa. Ruoan pitää kuulemma olla mahdollisimman vähärasvaista, jotta haima pääsee toipumaan.

Tein Jepelle aamulla verijäljen läheiseen metsään. Jeppe jäljesti taas hyvin, itse yritin ohjastaa sitä välillä jopa hieman väärään suuntaan kun tulkitsin omat reittimerkintäni väärin, mutta Jeppe oli koko ajan ihan oikealla reitillä. Hyvänenäinen koira, kuten ollaan jo aiemminkin todettu...

Kamu ja Eki huomasivat minut aamulenkillään kun olin tekemässä jälkeä. Olihan se varmaan sivullisen silmin aika omituista touhua, kun harpoin keskellä metsää kiinnittelemässä puihin punaista kreppinauhaa. Kamu haukkui minut ihan pataluhaksi kunnes ehdin riittävän lähelle, jotta Kamu saattoi tunnistaa minut tutuksi. Sovittiin Ekin kanssa, että teemme seuraavasta verisatsista jäljen myös Kamulle. Kamu työskentelee yleensä hyvin nenällään maajälkeä etsien, joten se pysyy varmasti hyvin myös verijäljellä.

Mukava nähdä Kamu taas pirteänä, vaikka se vielä toipilas onkin. Se oli kyllä hetkittäin aika heikossa kunnossa ja kuume huiteli 40 c:n päällä, joten sen olo on ollut varmasti aika karmea. Koputetaan puuta, ettei vastaavia juttuja tulisi uudelleen (tämänkään tulehduksen syytä ei voi varmasti tietää, mahdollisesti Etelä-Suomen reissun aiheuttama stressi).

Teakin laittoi tuossa välillä tekstarin töistä kahvitunnilta: viime kerran agilitytreeneistä tehty juttu oli eilisen Koillis-Sanomissa. En malta odottaa pääseväni lukemaan sen, juttu ja kuva olivat Tean sanojen mukaan oikein hyviä! Jeppehän kyllä osasi kepin kierrot ja sen semmoiset, mutta minä en meinannut millään pysyä menossa mukana...

Agilitya ja edistystä

Tänään käytiin taas agilitytreeneissä, poikkeuksellisesti keskiviikkona torstain sijaan juhannuksen takia. Osa kurssilaisista oli nimittäin lähdössä muualle juhannuksen viettoon heti torstaina. Ja agility sujui kerrassaan mainiosti edelliskertaan verrattuna!

Tänään treenattiin eka kerrasta tuttuja juttuja eli putkea ja hyppyä, mutta nyt jo peräkkäisinä esteinä. Ja uutena esteenä kokeiltiin pujottelua, tosin näin alussa vasta kolmella kepillä (tavoitemäärä on 12 keppiä). Koira keskittyi enimmäkseen tosi hienosti ja olisi varmasti suoriutunut tehtävistä huomattavasti paremmin, jos ohjaaja (allekirjoittanut) olisi ollut vähän nopeampijalkainen ja -älyinen. Näitä treenataan nyt sitten kotipihalla. Myös muut koirakot pärjäsivät hienosti ja kouluttajat vitsailivatkin osallistujien vaihtuneen jossain välissä, kun olimme olleet kaikki niin "pihalla" edellisellä (eka) kerralla.

Agilityssa en taas tietenkään ehtinyt kuvata Jepen touhuja, mutta videoin kyllä muutaman muun koirakon suorituksia malliksi Tealle Kamua varten. Kamu on nimittäin kovasti kipeänä (kuumeessa) ja syytä selvitellään parhaillaan. Jeppekin on ihan ihmeissään, kun ei pääse leikkimään kaverin kanssa. Kovasti tuntuisi olevan ikävä puolin ja toisin. Niinpä taas yleisön toiveuusintana alla oleva keväinen kuva kaveruksista ikään kuin agilityn merkeissä (koirien saaminen paikoilleen yhtä aikaa ei ole nimittäin ihan helppo temppu ;-)

Agilitya ja karkureissuja

Kesä on täällä, ja itikat! Laitoin Jepelle Bayvantic Vet -liuoksen pari viikkoa sitten, mutta jo vain itikat näyttävät pääsevän syönnille Jepen vähäkarvaiseen alavatsaan. Puremat eivät näytä kaveria ihmeemmin kutittavan, mutta ovat kylläkin kamalan näköisiä parin ensimmäisen päivän ajan. Pitänee käydä vielä apteekissa ja/tai Mustissa ja Mirrissä kyselemässä itikkasuihkeita koiralle.

Kaikenlaista touhua on riittänyt. Olin järkkäilemässä Boatercrossin SM-kisoja Myllykoskella viime lauantaina, ja kisajärjestelyt tuottivat kiirettä koko viime viikonkin. Mutta kaikki meni hyvin ja Jeppekin pääsi hengailemaan kosken partaalle osan aikaa. Keli oli kyllä karmean kylmä, luntakin sateli välillä. Niinpä Jeppe vietti suurimman osan kisapäivää sisällä ja pääsi mukaan mestoille siinä vaiheessa kun Teemu vapautui töistä. Olihan siellä kisatoimistossakin kyllä mukavaa, lämmintä ja paljon uusia ihmisiä ;-) Ja Myllykoskella oli toinenkin russeli, tosin jackrussel-mimmi Mira. Miran rinnalla Jeppe on todellakin urokseksi pienikokoinen, kuten kuvasta näkyy. (Ja Jepellä on ihan uudet pelastusliivit.)

Kisakuvia löytyy Kuusamon Koskimelojien kuvagalleriasta.

Kaikenlaisia uusia juttuja ja paikkoja ollaan kokeltu. Käytiin kiipeilemässä Ruoppivaarassa, mutta se ei ollut oikein Jepelle mieleistä puuhaa, kun piti odotella kallion juurella narun nokassa ihmisten keikkuessa köyden jatkona ylhäällä. Ja ne itikat...

Agilitykurssin eka kerta on myös takana. Treenattiin putkea ja hyppyjä sekä haltuunottoa. Putkessa Jeppe oli ihan haka, ja hauskuutti muita kurssilaisia ärisemällä vimmatusti putkessa juostessaan. Jeppeä ei toki yritettykään pitää vapaana, sillä muut koirat, hevosten hajut ja läheisellä suolla pesivät linnut olisivat kyllä vieneet kuusnolla-voiton agilitystä. Hihnan kanssa touhuilu hankaloitti hieman hyppytreeniä, tosin isoin ongelma taisi olla koiran vähäinen mielenkiinto kyseistä estettä kohtaan ja ne itikat... Kotiläksyksi saatiin haltuunoton treenaus ja Jepen osalta myös ohjaajan tekeytyminen koiran näkövinkkelistä hieman mielenkiintoisemmaksi. Siinäpä haastetta.

No, siinä mielenkiintoisena olemisessa ei olla tosiaan ihan onnistuttu. Vaikka kotipihalla luoksetulo ja leikkiminen sujuvatkin jo paljon paremmin, riistavietti vie silti voiton kaikesta muusta. Jeppe on karannut viikon aikana kolme kertaa lähimaastossa pitkässä narussa ulkoiluttaessa. Eka kerralla etsiskelin sitä pari tuntia, ja kaveri löytyi ryteiköstä narusta kiinni juuttuneena. Toisella kerralla näköyhteys säilyi melkein koko ajan ja sain tallottua narun päälle. Kolmas kerta tapahtui eilen. Kolmen tunnin etsiskelyjen jälkeen sain soiton vieraasta numerosta: ystävälliset ihmiset nappasivat Jepen kiinni pizzerian pihalta, jonne se oli juossut rinteiltä päin. Aikamoisen lenkin koira oli siis tehnyt, ja narustakin oli jäljellä vain lyhyt, poikki purtu pätkä. Osa ajasta oli siis kulunut rattoisasti hyttysten syöttinä jumissa jossain pusikossa...

Konstit alkavat olla aika vähissä, joten päätettiin nyt kouluttaa koiraa hylkäämällä se laumasta karkaamisen jälkeen. Kyllä Jeppe nimittäin ilmeistä ja liikehtimisestä päätellen tiesi, että itsenäinen ulkoiluttaminen ei ollut ihan hyvä juttu. Joten nyt Jeppeä ei huomioida mitenkään, paitsi ruoka-aikana ja ulkoiluttaessa, jos se ottaa itse kontaktia meihin. Koira tuntuisi olevan aika hyvin "hereillä" ja yrittää itse ottaa kontaktia sisällä, mutta nyt jätetään kaikki hellimiset sikseen. Pihalla treenataan vain ja ainoastaan luoksetuloa, ja siihenkin ajattelin ottaa jotain negatiivista kannustetta eli räminäpurkin heittämisen tms., jos homma ei ala muutoin kiinnostaa. Olisihan se kiva, jos koira tulisi luokse pelkästä luoksetulon ilosta (palkinnon ja hellittelyn toivossa), mutta Jepen osalta sellainen haavekuva ei taida toteutua, joten myös luoksetulon tekemättä jättäminen pitää ilmeisesti tehdä Jepen kannalta epäkiitolliseksi touhuksi.

Kaikanlaisia kuvia parin viikon ajalta löytyy Jepen kuvagalleriasta, tosin agilityssa ei juuri ehtinyt kuvata.

Jepen tulos Pello 24.5.2009

Junnuluokassa siis oltiin: EH, JUK2.

Tuomarina Lillian Lieton, Tanska. Arvio Jepestä:
Quite good size. Masculin head, good bite. Quite good ears. Shoulders are a bit heavy. Quite good front and bone. Nice bodylength. Well made hindquarters. Good coat.
Needs a bit of ringtraining. Moves quite well when he wants to.

Sama suomeksi:
Aika hyvän kokoinen. Maskuliininen pää, hyvä purenta. Aika hyvät korva. Hartialinja aika raskas. Aika hyvä etuosa ja luusto. Hyvä vartalon pituus. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkki.
Tarvitsee hieman kehätreeniä. Liikkuu aika hyvin silloin kun haluaa.

Niinpä, kyllähän Jeppe kotona kävelee hienosti, mutta kehä on ihan eri juttu... Mutta hienoa, että tuomari näki Jepessä jotain toivoa treenin myötä.

Hulppea Parson Weekend

Nyt ollaan palattu takaisin kotinurkille Pellon visiitiltä. Turnee alkoi eilen aamulla, kun ajeltiin Pelloon Jepen kanssa. Keli oli ihanan aurinkoinen Pellon laitamille asti, mutta Pellon päällä pyöri komeita ukkospilviä ja iltapäivän mittaan saatiinkin sadetta aika ajoin ihan "maahan asti". Saavuttiin Ritavaaran leirikeskukseen hieman etuajassa ja tutkailtiin tiluksia, kunnes Ari karautti paikalle agilityesteet peräkärryssä. Tutustuttiin leirikeskukseen ja Jeppe teki "Jepet" ja päätti lähteä ulkoiluttamaan itseään omatoimisesti avoimeksi jääneen oven kautta. Koira hävisi kuin pieru Saharaan, sen perään oli turha lähteä laukkomaan juuri sillä hetkellä. Muutkin Parson Weekendin osallistujat kurvailivat paikalle ja tutustuttiin toisiimme sekä koiriin. Mukana olivat Merru ja Sami Sodankylästä Makin ja Dimin kanssa, Moona ja Mikael Oulusta Jaffan kanssa sekä lauantain ajan Anne Pellosta Vildan kanssa. Ja tietenkin "järjestävän seuran" Ari Korteniemi ja Veera!

Maittavan keittolounaan jälkeenkään Jeppeä ei ollut vielä kuulunut takaisin rusakkojahdista, joten paikalla olijat osoittivat loistavaa porukkahenkeä ja muodostimme Jepenetsintäpartion. Tunnin samoilun jälkeen Jepestä saatiin silminnäkijävinkki ja hetken päästä Jeppe löysi minut Ritavaaran laskettelukeskuksen huipulle johtavan tien varrelta. Koira oli ihan läkähdyksissä, mutta muuten kunnossa.

Sitten päästiin varsinaiseen asiaan eli Ari kävi läpi MEJÄn perusteita ja hyökättiin joukolla lähimetsään tekemään jälkeä omille koirille. Tehtiin näin ekakertalaisina ihan suoria, noin 40-50 m pitkiä jälkiä, joissa oli merkattu vain lähtö, sienellä vedetty verijälki ja "kaato". Jäljet saivat muhia reilun parin tunnin ajan (kun kävimme nauttimassa taas maittavia antimia) ja sitten päästiin kokeilemaan koirien kanssa. Kaikilla homma sujui ihan mallikkaasti. Jeppeä piti vähän tuuppia oikeaan suuntaan kun se olisi jäänyt vain kuoputtamaan lähtöpaikkaa. Muutoin Jeppe eteni kyllä ihan hienosti, pari kertaa kävi vähän jäljen ulkopuolella noin 5 m päässä, mutta palasi aina itse takaisin jäljelle. Joten tätä tullaan ehdottomasti treenailemaan omalla porukalla!

Lisäksi kokeiltiin vähän agilityesteitä ja saatiin ainakin todeta, että mikään hyppyeste ei ole Jepelle liian matala alitukseen! Hyppäämistä pitää siis tsempata ihan huolella! Lisäksi käytiin katsomassa Arin ja Johannan parsonin Iineksen edellisyönä syntynyttä pentuetta. Pennut olivat ihan hurjan pieniä! Ilta meni saunoessa, takkatulen ääressä rupatellessa ja reippaampien näyttelyveteraanien kanssa esittämistä treenaillessa. Jeppekin piipahti "stagella" kerran: puoliunessa ja herätyksestä ärtyneenä se juoksi tuvan päästä päähän ja paineli saman tien takaisin omaan koppaan. Jätettiin sitten näyttelytreenit sikseen...

Tänään oli sitten eka virallinen näyttely Pellon Rohki-Hallissa. Tunnelma oli tiivis eli meidän ensikertalaisten kannalta huisin jännittävä. Tilaa oli tosi vähän ja ulkona satoi vettä, joten Jeppe odotteli vuoroaan muiden koirien tavoin omassa kopassaan. Esittäminen meni aika huonosti (eritoten verrattuna edellisviikon väljissä ulkotiloissa olleeseen mätsäriin), mutta silti saatiin EH. En ollut oikein perillä väreistä ja luulin meidän ensin saaneen jopa ERIn (mitä suuresti kyllä hämmästelinkin), mutta olen tosi tyytyväinen siihen, että saatiin meidän "konkoilulla" ylipäänsä hyväksyttävä tulos ja vielä EH:n tasoinen. Otto oli meidän lisäksi ainoa junnu-uros ja sai samoin tulokseksi EH ollen luokkansa paras ja paljon muutakin, mistä en pysynyt lainkaan kärryillä.

Ihasteltiin vielä Jaffan ja Makin upeat esiintymiset, eritoten Maki pärjäsi aivan loistavasti, mutta se onkin kyllä ihan fantastinen nuori narttu! Ja olihan mukana myös muitakin tuttuja, mutta suoraan sanottuna en pysynyt ihan kärryillä muiden menestyksestä. Tulosten pitäisi olla jo näkyvillä Kennelliiton sivuilla (ei näkynyt vielä 20:15). Kiertelin vielä hetken hallissa ja tutustuin tunnelmaan, sitten lähdettiin paahtamaan kotia kohti ja poimittiin Rovaniemeltä Tea kyytiin juttuseuraksi. Koira oli ainakin niin kuittina, ettei siitä ollut oikein "turisemaan".

Kuvat löytyvät kuvagalleriasta ja kirjoittelin tuomarin arvion Jepestä omana tekstinään. Kaiken kaikkiaan mahtava viikonloppu ja iso kiitos vielä Arille erinomaisen onnistuneista järjestelyistä!

Arkitottelevaisuuskoulutuksessa

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa Koirakerhon arkitottelevaisuustreeneissä (arki-toko tai mölli-toko) nyt kun pentukurssi on suoritettu. Kesän aikana treenit pidetään Nilon koulun urheilukentällä. Paikalla oli aika monen tasoisia koiria, joten saimme kaikki hieman yksityisopetusta Elinalta. Jepen kanssa keskitymme edelleenkin kontaktiharjoituksiin ja luoksetulon vahvistamiseen. Tea sai puolestaan vinkkejä siihen, miten Kamua voisi totuttaa isoihin työkoneisiin, rekkoihin yms.

Tänään huomasin Koirakerhon sivuilla tietoa 8.6. alkavasta agilityn alkeiskurssista, mutta valitettavasti koiran tulisi olla 12 kk ikäinen. Jeppe täyttää vuoden vasta 27.6., joten meidän agikurssi taitaa mennä ensi kesään. Pitänee väsätä vähän omia esteitä pihamaalle ja perehtyä agilityn treenaamiseen netin ja kirjallisuuden avulla.

Kamu oli meillä hoidossa ja pitämässä Jepelle seuraa iltapäivällä, jotta sain tehtyä rauhassa töitä. Kamun kahden viikon kyläily on tehnyt Jepelle hyvää, sillä kun lopetin työt ja istuskelin säkkituolissa koirien kanssa, Jeppe tunki ihan kylkeen kiinni ja haki selvästi huomiota, jotta en olisi paijannut Kamua. Mustat sukat, hyvä niin ;-)

Koirat viihtyivät välillä pihalla ihan keskenään, mutta tekivät minulle mukavan jekun sisälle tullessaan: kummallakin oli käpy suussa, mutta en huomannut tätä ennen kuin kävyn siemenet oli levitelty komeasti pitkin mattoja. Siinä sai sitten sutia harjan ja rikkalapion kanssa ympäri kämppää...

Valokuvia en ole ehtinyt ottaa, kun Teemulla on oma kameransa töissä mukanaan ja minun kamerani akku kestää kokonaisen yhden kuvan verran. Pitääkin alkaa tsekkailla, mihin hintaan uuden akun saisi tilattua netistä...

Mätsäristä punainen nauha

Jepen ensimmäinen koiranäyttely on nyt siis takana! Kyseessä on tosin epävirallinen Match Show eli "mätsäri", jossa koirat kisasivat kolmessa luokassa: pennut, aikuiset ja veteraanit. Ensimmäisellä kierroksella kisattiin "koira koiraa vastaan" -periaatteella; punaisen nauhan saanut koira pääsi "jatkoon" ja sinisen nauhan koira oli siis hyvä kakkonen. Tämän "matsin" jälkeen kehään kutsuttiin sinisen nauhan saaneet koirat ja niistä palkittiin kolme parasta. Sitten vastaavasti punaisen nauhan saaneista koirista kolme parasta "sijoittui" palkinnoille. Ihan mätsärin alussa pidettiin myös vielä vähemmän vakavamielinen "lapsi ja koira" -kilpailu, jossa kaikki osallistujat palkittiin.

Punaisten nauhojen voittajien kisassa emme valitettavasti enää pärjänneet komeille kilpakumppaneille, mutta saaliina oli siis "niskavoitto" ensimmäisen kierroksen kilpakumppanista punaisen nauhan arvoisesti. Taisimme (vastoin emännän ennakkoluuloja) pärjätä kyllä treenikokemuksen avulla, sillä Jeppe kulki kehässä todella mallikkaasti ja seisoi myös ihan hienosti aina kun piti esiintyä paikoillaan. Kilpakumppani oli nimittäin komeasti lajiaan edustanut yksilö (laji jäi tosin pistämättä mieleen), mutta ilmeisesti hieman vähemmän treenattu. Ja luokkana oli siis pentuluokka, vaikka oikeassa näyttelyssä päädymme jo junnuluokkaan iän perusteella.

Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen ensimmäiseen kilpailuun, sillä Jeppe käyttäytyi huomattavasti paremmin kuin mitä olin odottanut. Ensimmäisen puolen tunnin ajan ( näyttelyn alkua odotellessa) "Kylkkis" tosin kiskoi menemään aika holtittomasti, mutta kulutti ilmeisesti turhan energian tähän kohkaamiseen ja keskittyi kehätouhuihin loppujen lopuksi tosi hienosti.

Päivän kruunasi näyttelytreenikaveriemme nuoren Matildan ja 8 kk ikäisen Abban upea menestys pentuluokassa 2. sijan arvoisesti. Matilda ja Abba ovat treenanneet valtavasti, ja se kyllä näkyi! Palkintosijoja on tullut kuulemma pentunäyttelyissäkin - iso käsi molemmille!

Parsoneita paikalla oli yhteensä kolmen yksilön verran, kun Ansku toi näytille Vanillan ja Nyytin. Kumpikin sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut luokassaan. Vanilla alkaa olla jo todella rohkea ja reipas tyttö, joten harjoittelu tekee mestarin hieman aremman koirankin kanssa!

Mätsäristä ei valitettavasti jäänyt muita kuvia kuin muistikuvia, kun matkassa ei ollut sen kummemmin kameraa tai kuvaajaakaan. Eikä Teemu olisi näissä "missikisoissa" viihtynytkään; muutama mies manaili tapahtumaa "karmean pitkäveteiseksi", ja ymmärrän kyllä täysin kyseiset kommentit, vaikka tuomarin työskentelytahti olikin ihailtavan ripeä ottaen huomioon, että häneltä riitti mukavasti vinkkejä varsinkin pentuluokan osallistujille.

Nyt suunnataan katseet viikon päähän Pellon näyttelyyn. Sitä ennen tiedossa on trimmausta ja esittämisen eli seisomisen treenausta. Tämän päivän saldona on muutenkin hieman enemmän rentoutunut ja emännän seurassa viihtyvä koira, joka tulee luokse reippaasti kutsun kuultuaan. Mahtavaa! Alla kuva meidän komistuksesta!

Pentukurssin valmistujaiset!

Pentukurssi on nyt kunniakkaasti suoritettu. Kamu käyttäytyi aivan loistavasti, sillä tällä kertaa otimme suihkupullon käyttöön hallin pihalla kun Kamu meinasi möykätä muille koirille (ja aitauksessa oleville hevosille). Muutama suihkauskerta riitti, ja Kamu oli hipihiljaa! Uskomatonta! Jatkossa pitänee hankkia taskuun pieni vesipyssy ja hiljentää Kamu sillä kävelylenkeillä...

Pentukurssin viimeinen kerta sisälsi aiemmin treenattujen harjoitteiden toistoja. Ensimmäinen treeni oli maahanmenoa testaava kilpailu - ja Kamu selvisi upeasti voittajakaksikkoon! Lisäksi tehtiin paljon kontaktikävelyä mahdollisimman lähellä toisia koiria, ja tästäkin Kamu suoriutui hienosti. Ainoa haaste oli oikeastaan Jeppe, jonka luokse Kamu yritti kiskoa itseään hetkittäin.

Jepen suorituminen tehtävistä sujui sen sijaan vähän huonommin. Frolic-napit eivät maistuneet, ja muiden eväät ja koirat kiinnostivat enemmän kuin isännän komennot. Kyllähän Jeppekin teki kaiken mitä pyydettiin, jos siihen vain sai kontaktin... Pitää vaihtaa taas namia vaikkapa lihapulliin, niiden perään se tuntui olevan menossa... (Huomaa Jepen diplomissa lempinimi Kylkkis eli Kylkimyyry-Jeppe ;-)

Tämän jälkeen jatkamme arkitottelevaisuuden alkeisryhmässä (möllitokoksi sitä kai kutsutaan) maanantaisin. Kuulemma Jepen kaltaisetkin jästipäät ovat tervetulleita... Jospa sieltä tarttuisi mukaan lisää viisautta ja yhteistyökykyä!

Onnittelut meidän puolestamme kaikille pentukurssin osallistujille. Kaikki koirat edistyivät hienosti kurssin aikana. Viimeisen kerran rauhallista ryhmätyöskentelyä ei todellakaan olisi voinut kuvitella ensimmäisen kerran perusteella! Toivottavasti näemme samoja "naamoja" myös möllitokossa!

Jännittävä kevät

Tänään aamulenkillä pidin Kamua irti vastoin järjen ääntä, ja sain taas hyvän muistutuksen tyhmyydestäni. Kamu näki jäniksen ja lähti luoksetulokomennosta huolimatta sen perään. Onneksi jäljestyslenkki jäi tosi lyhyeksi ja näköyhteys koiraan säilyi melkein koko ajan, mutta toisinkin olisi voinut käydä.

Jäniksenjälkiä tuntuisi olevan joka paikassa, ja porojakin pyörii lähimaastossa. Eli jatkossa molemmat koirat pysyvät kiinni niin pitkään kuin luonnossa on näin paljon säpinää. Jeppeä en ole uskaltanut muutenkaan päästää vapaaksi muutoin kuin aidatulla kotipihalla. Pihalla ollaan sitten treenattu luoksetuloa, ja pientä edistystä on havaittavissa. Alussa Jeppe oli todellinen "epäluuloinen einari", eikä tullut luokse lainkaan kutsusta. Nyt luoksetulo sekä pihalla että hihnassa on jo enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikkakin se tapahtuu usein hitaasti madellen ja kiinnostavia tuoksuja matkan varrella nuuhkien. Jos/kun siinä alkaa ilmetä myös enemmän intoa ja oma-aloitteisuutta, voidaan pohtia Jepen päästämistä vapaaksi joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Ehkä. Tai sitten meidän koira kulkee vain hihnassa, eikä sille mahda sitten mitään. Mutta treenejä jatketaan sinnikkäästi.

Alla kuva Kamusta unilla (silmät auki) lelusika kainalossa.

Huikea temppurata!

Teemu rakensi meidän takapihalle aivan mahtavan temppuradan koirille. Ja kun koiratkin vielä innostuivat siitä, saatiin aikaan hienot treenit. Ellu ja Nemokin liittyivät seuraan loppumetreillä ja Ellu sai loistavan idean: pidetään kesällä kulmakunnan koirien temppukisat! Joten luvassa on treeni-iltamia, jotka huipentuvat mahtavaan kisahuumaan jossain vaiheessa kesää!

Kamu temppuradalla:



Jeppe temppuradalla:




Lisäksi laitoin mukaan pari kuvaa tynnyrien päällä komeilevista koirista. Osassa kuvista ilmeet ovat niin poskettomia, että latasin kuvat pienessä koossa, jolloin kuvaa klikkaamalla saa näkyviin isomman version.