Kevättä kohden

Kuusamossa eletään ennätyksellisen lumista talvea, maisemat ovat mahtavan näköiset. Kevään ensimmäiset merkit ovat jo nähtävissä, tänään on ollut hienon aurinkoinen päivä, pakkasta toki vielä yli 10 astetta. Mitä mainioin päivä hiihtolenkille, mutta kärvistelen kotona flunssan kourissa. Niinpä on aikaa päivittää blogiakin pitkän tauon jälkeen...

Maisemia Rukalta Valtavaaralle päin tammikuussa 2015

Jallu ja Teemu ovat porskuttaneet hienosti eteenpäin pelastuskoiraharrastuksen parissa, ja läpäisivät syksyllä hienosti Suomen Pelastuskoiraliiton loppukokeiden päivä- ja pimeäosuuden. Keväällä/kesällä edessä on viranomaisten suorittama käyttöönottotarkastus ja sen jälkeen pojat ovat valmiina hälyhommiin. Kehitys on ollut vauhdikasta ja mielekäs tekeminen on ollut selvästi avuksi Jallun kanssa myös arkielämässä. Jallu on selvästi mielissään onnistumisista ja moottoriahan Jallusta löytyy, joten oikein motivoituna tekemisessä ei tule ihan heti rajoja vastaan.

Meidän lauma

Jopo onkin sitten aivan erilainen luonne, vaikka silläkin virtaa piisaa ja moottoria löytyy. Jopo on mamman mussu, innokas miellyttämään ja aina valmis antamaan parhaansa yhdessä tekemiseen. Olen panostanut sen kanssa ihan eri lailla rauhoittumisen harjoitteluun, ja pikku hiljaa treeni alkaa tuottaa tulosta. Ja kuten edellisessä postauksessa uhkailin, Jopoltakin tosiaan poistettiin piilokivekset syksyllä terveyssyistä. Vaikka operaatio oli hieman suurempi kuin Jepen tapauksessa, Jopokin parantui hienosti.

Mamman mussu

Metsästysjuttuja treenailtiin hiljakseen syksyn mittaan. Jopo on ollut aika arka ottamaan riistaa suuhunsa, ja kun siihen yhdistettiin vielä sen spontaani halu omia kaikki suuhun saatu "saalis", ollaan tosissaan menty eteenpäni tipuaskelilla. Cockeritiimin treenit ovat olleet meille tosi loistavia tilaisuuksia saada vinkkejä ja nähdä osaavampien koirakoiden etenemistä. Nyt talvella on niissä merkeissä ollut vähän hiljaisempaa, mutta eiköhän taas kohta herätellä treenejä käyntiin. 

Brittien kisaolosuhteet

Metsästyskoulutuksen merkeissä vietin talvilomani tammikuussa vihreällä saarella seuraten Iso-Britannian cockerspanielien mestaruuskokeita. Reissu oli erittäin antoisa ja tapahtumarikas, lähden ehdottomasti uudelleen. Reissu tuli muutenkin sopivaan saumaan kun vuodenvaihteessa meillä vieraili eka kertaa kennelyskä, joten kaikkien lajien treenit olivat "jäissä" melkein 2 kk. Yskä oli kyllä lievintä mahdollista sorttia, kumpikin kokkeri yskähti ehkä kerran ja parsoniinhan ei tietty tartu mikään tauti... Jallu toki jatkoi sitten vielä showtyyliin pienellä pissatulehduksella, mutta siitäkin selvittiin antibioottikuurilla.


Agilityssa ollaan edetty hiljalleen, pysäytyskontakteja ollaan treenattu paljon kotona, mutta muita juttuja voidaan harjoitella vain maneesilla treeneissä. Keinu on Jopolle aika jännä juttu (sekä keinahduksen että paukahduksen takia), joten ollaan nyt keskitytty keinun ja pujottelun treenaamiseen. Pujottelu alkaa olla aika hyvällä mallilla, ollaan jo tehty joitakin kertoja 12 kepin settiä. Opetusmetodinahan meillä on 2 x 2, mutta harmittavasti meiltä ei löydy kahta kuuden kepin settiä, joten ollaan treenattu vähän soveltaen 4 ja 6 kepin seteillä. Käyhän se näköjään niinkin! Jopon pujotteluvauhti oli kuuteen keppiin päästäessä todella hyvä, mutta nyt 12 kepin kanssa vauhti on hieman hiipunut. Palaillaan tarvittaessa hieman takaisinpäin ja palastellaan treenejä, jotta saadaan koiralle hyvä itseluottamus tekemiseen ja rakettimainen vauhti takaisin.

Muu agilityosaaminen on tullut kyllä jotenkin ihan sivussa, parin viime treenin aikana ollaan tehty niistoja ja saksalaisia ihan tuosta vaan, vaikka niitä on treenailtu aiemmin lähinnä yksittäisillä esteillä pieninä osasina. Viime treeneissä Jopo teki eka kertaa sokkoputkea (mutkaputki) ja meni joka kerta täysin oikein, vaikka sellaista ei oltu tehty ikinä aiemmin. Jopo on tosi hienosti kuulolla radalla ja reagoi ihanasti ohjaukseen. Kunhan työrintamalla vähän rauhoittuu, haluaisin päästä treenailemaan Jopon kanssa Aaltosen Mikon luona Kiimingissä, kohta tarvitaan nimittäin uusia oppeja juuri tämän koiran ohjaamiseen. Jeppe on ollut minulle toki erinomainen treenikappale, jos sen kanssa saa jonkun ohjauksen onnistumaan, onnistuu kyllä Joponkin kanssa.

Jeppe talvehtii

Jepen kanssa ollaan tosiaan vain treenailtu agilitya, kisoissa ei olla käyty viime kesän jälkeen. Koira on paljon rauhallisempi kun sille ei laiteta suuria suorituspaineita. Treenaan usein Jopon kanssa ekana, mikä saa selvästi Jepen tsemppaamaan ja keskittymään enemmän kun sen kanssa treenaaminen ei ole enää itsestäänselvyys. Toki Jeppe pääsee varmaan taas kisakentille sitten joskus kun aloitan kisaamisen Jopon kanssa, mutta suuria tulostavoitteita ei ole - Jepen mielenliikkeistä riippuen tavoitteena on joko hauskanpito yhdessä tai ohjaajan hermojen säilyttäminen...

Agilityn ja metsästyskoulutuksen lisäksi treenailen Jopon kanssa edelleen myös pelastuskoirajuttuja. Syksyllä päästiin jo yhdistämään haukkuiilmaisu hakuun, mutta syyspimeillä tajusin, että haukkuilmaisu on todennäköisesti Jopolle hieman liian vaativa. Jopo on ollut pennusta lähtien ns. mörköhaukkuja pimeällä, paikasta ja tilanteesta riippumatta. Se jätti maalimiehen ilmaisematta muutaman kerran syyspimeällä hakutreeneissä. Olin pohtinut ilmaisun vaihtamista ja tammikuun alussa meillä oli sopivasti maalimiesmotivaatioon liittyvä koulutus, jonka kokeneilta kouluttajilta sain apuja myös sopivamman ilmaisutavan pohdintaan. Päätin siirtyä rullailmaisuun, vaikka Jopon halu omia kaikki noutoesineet jännitti kyllä kovasti. Mutta aloitettiin rullatreenit sopivasti "mielenkiinnottoman" esineen ja riittävän hyvän palkan yhdistelmällä, ja treenit tuntuvat etenevän ihan kivasti. Toki koko rullailmaisu on minulle ihan uusi asia, onneksi saan apuja treenikavereilta ja tarvittaessa pitää hakea sitten oppeja vähän kauempaakin. Ja parhaassa tapauksessa tässä käy niin, että rullailmaisun treenaaminen auttaa myös metsästyskoulutuksen luovutusongelmissa!

Pelastuskoiratouhuihin liittyen piipahdettiin myös lumietsinnän kouluttajaseminaarissa Ylläksellä (päästiin Teemun kanssa peruutuspaikoille, eihän me noviisit muuten pyörittäis vielä tuommoisissa piireissä). Oli mukava tavata pelastuskoiraharrastajia ympäri maata, ja mukana oli myös poliisin ja pelastuslaitoksen edustajia sekä Ylläkseltä lumiturvallisuuskouluttaja. Itsellekin tuli uutta tietämystä lumivyöryistä pelastamisen osalta, huippua! Ja ihan näinä päivinä rakennellaan taas omalle treenialueellemme lumipiiloja - päästään treenaamaan sitten taas lumesta etsimistäkin. Seminaarin seurauksena päädyin mukaan lumietsinnän koulutusmateriaaleja kokoavaan ryhmään; mielenkiintoista päästä tutustumaan pelastuskoiraliiton koulutusjärjestelmään siitäkin näkökulmasta.

Talvimaisemia vuoden 2014 viimeisenä päivänä lumikenkäretkeltä Pyhävaaralta

Kesä tuli ja meni

No hups, nytpäs sitä vasta onkin vierähtänyt pitkä väli edellisestä blogipostauksesta, yli puoli vuotta! Tämä ei johdu siitä, etteikö blogin kirjoittaminen edelleenkin kiinnostaisi; aikaa ei vain löydy kaikelle tekemiselle. Kuten edellisessä jutussa kerroinkin, aloittelimme Jopon kanssa vuodenvaihteessa pelastuskoiratreenejä. Niistä onkin sittemmin tullut iso osa viikko-ohjelmaamme, sillä treenaamme nyt ihan vakavissamme pelastuskoirakokeisiin ja tavoitteena on saada Joposta hälyvalmis koira (ja minusta riittävän osaava pelastuskoiran ohjaaja). Jopo on jo 1 vee, joten pikkuhiljaa aletaan eri lajeissa lähestyä kokeiden alaikärajaa.

Jopo 1 vee 4.7.2014 ja Jeppekin ehti täyttää 6 vee pari viikkoa aikaisemmin.

Peko-treenit ovat sujuneet ihan mukavasti, Jopolle ollaan kokeiltu haukkuilmaisua ja ensimmäiset onnistuneet ilmaisut hakumetsässä on jo koettu. Itse haku ei tuota meille ongelmia, Jopo hakee itsenäisesti ja vauhdikkaasti, kuitenkin minuun yhteyttä pitäen. Kevään rakennusetsinnöissä Jopo oli oikein reipas ja vauhdikas (vähän liiankin kanssa). Samoin raunioilla Jopo on edennyt mukavasti, tosin helteisen kesän myötä raunioilla on käyty vain muutaman treenin verran. Myös jälkitreenejä on kokeiltu, eniten ID-jälkeä heinäkuussa Kuusamossa pidetyn erinomaisen ID-jälkikoulutuksen myötä. Myös makkarajälkeä nurmikolla on tehty lähinnä järkevän jäljestysvauhdin löytämiseksi. Metsäjälki on meille edelleen kaikkein vaikein kun Jopo meinaa jäljestää turhan ilmavainuisesti, mutta siinäkin varmasti kehitytään.

Myös Teemun ja Jallun treenit ovat tuottaneet tulosta, he läpäisivät kesäkuussa Suomen Pelastuskoiraliiton ensimmäisen koetason eli hakuperuskokeen. Treenit jatkuvat kohden loppukokeiden päivä- ja pimeäosuutta (joissa hakualue on peruskoetta laajempi) ja lopullista viranomaistarkastusta, ehkäpä ensi kesänä...

Teemu ja Jallu hakutreeneissä heinäkuussa 2014. Jallu ilmaisee katolle "jumiin jääneen etsittävän".

Jepen kanssa ollaan treenailtu agilityä ja treeneissä parson kulkee kuin raketti, jopa ohjattavuuden osalta enimmäkseen ihan mallikkaasti. Mutta kisoissa tilanne on totaalisesti toinen. Jepen ominta osaamista ovat varaslähdöt starteissa, putkeen karkaamiset ohjauksesta riippumatta, juoksukontaktit (treenien pysäytyskontaktien sijaan) sekä yleinen kilarien saaminen kisaradalla milloin mistäkin aiheesta. Kävimme kesän vakkarikisoissa Kokkolan Klagissa, kaikilta radoilta hylly, ja homma kariutui joka kerta varaslähtöön startissa. Kirsikkana kakussa oli vielä narttukoirien perään sekoilu radalla... Viimeisenä oljenkortena päädyin nyt kastroimaan Jepen, osittain saadakseni hieman malttia kisatilanteisiin (uudet paikat, hajut, koirat jne). Mutta ollaanhan meillä myös elelty hieman veitsenterällä kolmen kastroimattoman uroksen taloudessa. Jeppe ja Jallu ovat käyneet pientä (koko ajan kasvavaa)  valtataistelua. Jo nyt - kolmen viikon jälkeen kastraatiosta - koirien keskinäiset välit ovat parantuneet. Kastraation vaikutuksesta muuhun elämään on vaikea sanoa vielä mitään, kyllä Jeppe edelleen murisee muille uroksille, emmekä ole vielä oikein ehtineet aloittaa agilitytreenejä Jepen parin viikon sairasloman jälkeen.

Jopo ja Jeppe reissussa - sopuisasti samassa häkissä.

Jepellä ei mennyt kovin lujaa pallienpoiston jälkeisissä tunnelmissa

Myös Jopo kokee kastraation riemut syksymmällä vesien jähtymisen jälkeen, sillä sen kivekset eivät laskeutuneet, joten nämä piilokivekset poistetaan kivessyövän riskin ehkäisemiseksi. Joposta on kehkeytynyt melkoinen vesipeto, joten en halua pistää sitä parin viikon sairaslomalle ihan vielä.

Jopon kanssa ollaan treenailtu agilitya hiljalleen, lähinnä pujottelutreeniä muutamalla kepillä (2x2 -tekniikalla), laatikkotreeniä pysäytyskontakteja varten sekä yksinkertaista ratatreeniä. Irtoamista pitää treenata lisää, Jopo kyllä suorittaa esteitä mutta juoksisi mieluiten minun perässäni pitkin rataa eikä välttämättä suorita vielä kaikkia matkalle osuvia esteitä jos niitä ei erikseen ohjata. Helteisen kesän takia osa agilitytreeneistä on jäänyt väliin, mutta nytpä keli vaihtui Kuusamossa ja päästään taas treenaamaan mukavissa ;-) olosuhteissa.

Kesällä käytiin melomassa perinteiden mukaan myös Oulankajoella, useampaankin otteeseen. Jopo oli kanootissa eka kertaa ja otti ihan lungisti.

Laivakoira Jopo neitsytmatkallaan. Pelastusliivit on riisuttu helteen takia.

Laivakoira levyttää

Myös metsästysjuttuja ollaan treenailtu Jopon kanssa. Ollaan mukana Cockerspanielit ry:n Cockeritiimi-nimisessä treeniryhmässä, ja parit yhteiset treenit ovat jo takana, seuraavat edessä tulevana viikonloppuna kanitarhalla. Jopo ei tosin vielä pääse lähellekään pupuja, mutta koko ajan opitaan lisää malttia ja hallintaa. Edellisenä viikonloppuna olin eteläisessä Suomessa norjalaisen Thomas Stokken koulutuksessa, ja sieltä sain erinomaiset opit treenaamiseen.

Tässäpä meidän kevät ja kesä pähkinänkuoressa. Kun tähän lisätään vielä työ (heinäkuun lomaa lukuunottamatta) ja vapaapalokunnan treenit ja hälytykset, meinaa vähän pitää kiirettä... Mutta yritän löytää sopivan raon kuulumisten kirjoittamiseen, sikäli kun tätä blogia vielä joku lukee!

Jeppe, lainapoika Lulca, Jallu ja Jopo kesäkuussa lähilammen maisemissa.

* * *
In English: Too much to do, too little time. Rescue dog training is now a part of our weekly routines and there's not much time for updating our blog. Jopo is doing well in all training; search and rescue dog, agility and gun dog stuff, though the latter is most difficult for us since there's nobody to train with regularly in here, compared to training groups in other sports. Luckily we get support from Cocker Team trainings; we have had two meetings so far in May and June, and at least one more to come next weekend in a rabbit pen.

Teemu and Jallu have succeeded in the first test level of becoming a search and rescue dog. Three more levels to go and our "boys" are progressing well!

Jeppe on the other hand is causing me some headache with his tricks on agility competitions. He's been progressing well in the training but makes a total charade of all contests. He does not have the patience to stay foot in the start, he chooses whatever obstacles he wants (disregarding my leeding) etc. So I ended up trying one more thing: he's now been castrated to make both everyday life and competing a bit easier with him.

So things are ok and we are enjoying our life with our dogs. The hunting season has just started with pigeon hunting, so Teemu will be out there most of the time, but I'll carry on training as usual at least with Jopo. He's not ready for the real gun dog stuff yet, hopefully next August we've improved to that level. I'll try to update the blog a bit more often from now on.

Lunta ja pakkasta

Nyt taidettiin saavuttaa meidän blogissa kyseenalainen ennätys eli pisin väli blogipostausten välillä. Pahoittelut meidän vakkarilukijoille (joista osa ehtikin jo kysellä uusien postausten perään) ja yritetään tsempata jatkossa vähän paremmin. Mutta pistetään tällä kertaa sitten vähän pidemmästi juttua tulemaan jokaisesta koirasta. 

Jopo (Sinnilän Jeejee) 6,5 kk, 38 cm, 10 kg

Jopolla on nyt ikää 6,5 kk, säkä 38 cm, painoa 10 kg eli aika pikkuinen uros. Muutaman sentin saisi ainakin vielä venyä lisää korkeutta, jotta pärjäilee kokonsa puolesta mediluokassa (35-43 cm). Ja boltsit puuttuu edelleen, joten taitavat jäädä kokonaan ilmaantumatta, harmillista mutta ilmankin pärjätään. 

Jopolla on aivan ihana luonne, se ottaa hienosti kontaktia minuun ja on reipastunut viime aikoina mahtavasti, kun ollaan aloitettu sekä agility- että (ihmis)hakutreenit. Metsästysjuttuja treenaillaan tietty myös; yritän treenata jotain pientä noutoon ja hallintaan liittyvää juttua päivittäin, ja aika hyvin Jopo on jo alkanut hiffata noudon perusteita. Ja ollaan jopa kerran käyty ihan tokotreeneissäkin, ja kivaa oli! (Testattiin Tessan ja Kaisan kanssa Rukan maanalaisen, puolilämpimän parkkihallin toimivuutta tokoilussa kovan lumisateen aikana ennen joulua, ja hyvin toimi, sieltä löytyi sopivan rauhallinen nurkka ja mukavasti häiriötä koirille, haastavimpana häiriönä valojen sammuminen jos kukaan ei liikkunut hetkeen, tämä oli ainakin Jopon mielestä aika jännää...) 

Hakutreeneissä ollaan lähinnä tutustuttu ihmisiin (palkkaamista ihmisten luo menemisestä) sisätiloissa ja etsitty ihmisiä lumiluolista, joihin Jopo menee tosi reippaasti ja pysyy kivasti (ja Jalluun verrattuna nätisti) maalimiehen luona kunnes maalimies tulee lukmiluolasta pois. Agilityssä tehdään vasta yksittäisiä esteitä, lähinnä hyppyä ja putkea. Pentutreffeillä joulukuussa saatiin Lotalta ja Hannalta kivoja uusia vinkkejä agilityn opettamiseen pennulle ja nyt treenaillaan niillä opeilla pari kertaa viikossa. 

Pentutreffeillä Längelmäellä 7.12.2013; Ralla, Romu, äippä-Sinni, Jopo ja Kille

Pentutreffeillä oli muutenkin huisin mukavaa, oli ihana tavata kaikki pennut ja pentujen omistajat. Tarkoitus oli tavata uudelleen tänä viikonloppuna Lotan ja Hannan kanssa, mutta työkiireiden takia meiltä jäi nyt reissu väliiin. Ehkäpä sitten keväämmällä...

Jopolla on edelleenkin se yksi pieni pahe, joka meitä ihmisiä vähän harmittaa; Jopo tykkää sisustaa kylppäriä uusiksi aina aika ajoin. Pääasiassa sisustusvimma on kohdistunut puutavaraan, mutta välillä laitetaan uusiksi myös kankaisia kuoseja...

Itsestään hajonnut peti
(josta on myös sälöytynyt jotenkin yksi koristeviiluista
ja viimeisimpänä pedin etureunasta löytyi mittavasti hampaanjälkiä...)

Eteisen matto on siirtynyt mystisesti puoliksi koiraportin taakse kylppäriin työpäivän aikana.
Kuulemma "Jeppe ehkä teki sen, me ei nähty mitään."

Jepen kanssa ollaan treenailtu agilitya maneesilla nyt pari kertaa viikossa ja fiilis sekä koiran että oman jalkavaivan suhteen on aika hyvä! Kana toimii Jepelle treeninamina todella hyvin ja Jopon osallistuminen treeneihin saa Jepenkin tsemppaamaan. Kateus on kantava voimavara koirienkin parissa... Ja olen tosiaan itse pystynyt nyt juoksemaan ainakin maneesin hiekkapohjalla ilman jalkapohjan kipeytymistä, toivottavasti jalka kestää myös kovemmalla alustalla. Edelleen jalka on aina levon jälkeen melkoisen pökkelö, mutta phkeiden ja jalkapohjan venyttely auttaa tosi hyvin. Saunajoogasta on ollut myös yllättävän hyvä hyöty, vaikka siinä ei varsinaisesti pohkeita venytelläkään. Kisakalenteria siis katsellaan, josko helmikuussa lähdettäisiin jo hallikisoihin... 

Jeppe on myös saanut viime aikoina ulkoilla vapaana, koska sille on yllättäen tuntunut syntyvän (viiden ja puolen vuoden jälkeen) jonkinlainen toimiva käsitys aiheesta "luoksetulo". Joulukuun alussa pentutreffien yhteydessä mökillä käydessä tosin luoksetulo ei mennyt ihan nappiin, kun Jeppe lähti omille teilleen sunnuntaiaamuna. Jäljestyskierroksen päätteeksi koira bongattiin rantasaunan lähistöltä kaivautumasta mättäässä olleeseen pesäkoloon (mitälie metsästänyt). Pakkastakin oli kymmenkunta astetta, onneksi koira löytyi niinkin helposti ja läheltä...

Jeppe mökillä karkureissun jälkeen 8.12.2013, edessä pesu ja aresti.
Not a happy puppy ;-)

Jallu on treenaillut Teemun kanssa hakua ja tokoa (jälkimmäistä vähän laiskanlaisesti mutta kehitystä syntyy onneksi siinäkin). Jallun kierrokset nousevat edelleen nollasta sataan ihan sekunnissa, mutta kyllä sillä alkaa pikkuhiljaa olla myös jotain käsitystä siitä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Se ei vain kerta kaikkiaan pysty vieläkään oikein hillitsemään itseään... 

Jallusta otettiin myös viralliset lonkka- ja kyynärkuvat loppuvuodesta ja tulokset olivat kieltämättä mielenkiintoiset. Taustallahan on siis Jallulla puolivuotiaana havaittu radius curvus molemmissa jaloissa. Vasen etujalka on leikattu, sillä nivelrikon riski oli niin akuutti, että ilman leikkausta koira olisi ollut hyvin pikaisesti sairas. Eikä sitä tietenkään saanut leikkauksellakaan terveeksi, ainoastaan lykättiin nivelrikon etenemistä vähän pidemmälle tulevaisuuteen, mutta joka tapauksessa nivelrikko tulee Jallulle normaalia aikaisemmin. Eli koira ei missään nimessä ole terve, eikä sitä suositella käytettäväksi agilityyn, ja metsästystäkin koiralle suositellaan vain helpoissa maastoissa eikä pitkiä päiviä. Syksyllä muutaman kokeiluluontoisen pidemmän (koko päivän) reissun jälkeen Jallu ontui vasenta etujalkaa voimakkaasti. Tätä taustaa vasten oli kyllä erikoista saada virallisiksi tuloksiksi kyynäristä 0/0 ja lonkista A/A kun käytännössä koira on jotain ihan muuta. Täytyy vain toivoa, että edessä on silti monta tervettä vuotta meidän "Jalmarin" kanssa.

Jallu

Virtaahan Jallussa riittää, ja hienosti potentiaalia mm. hakutreeneissä. Joten toivoa täytyy, että koiran paikat kestävät vauhdissa. Hakutreenejä aloittaessa näytti siltä, että Jallun kanssa tullaan opettelemaan rullailmaisu, sillä koira ei haukkunut vaikka kuinka yritettiin haukuttaa. Pallolla houkutellen haukku kuitenkin löytyi alkutalvesta, ja nyt sitten "kärsitään" kolikon toista puolta eli liiallista intoa mennä maalimiehen syliin jos maalimies haukuttaa pallolla. Tauriaisen Mika keksi onneksi tähänkin ratkaisun: palloa täytyy pitää maassa käden alla kaukana kehosta, jolloin koira ei tunge syliin. 

Kevät tulee, luonnonvalo lisääntyy, ehkäpä onnistun päivittämään blogiakin vähän tiuhempaan (vaikka elämä onkin juuri nyt kovin kiireistä töiden ja kaikkien harrastusten kanssa). Lisää Teemun ottamia kuvia kuvagalleriassa!

* * * 

It's been a very long while since our last update, sorry! See photos above and in our photo gallery, quick update below.

Jopo is growing nicely, he's a rather small 6,5 months old youngster now, height about 38 cm and weight 9 kg. He was earlier a bit timid especially to loud noices and other dogs and kids running wildly around, but is now becoming braver. We try to train something small hunting related stuff daily, and we've also started training agility 1-2 times per week (single jumps and tunnel) as well as rescue dog stuff (searching people indoors and under snow i.e. snow quinzees). This has made Jopo much more active with other people and dogs, I'm happy about that. He's very easy to train, rather calm (compaired to Jallu) but still clearly a working cocker spaniel, active and eager to work. He does have a tendency to redocorate our bathroom i.e. demolish the wooden door frames and other chewable (though not so edable) stuff. And sadly, he still has no testicles. Well, nobody's perfect... 

Jallu is continueing training for avalance rescue dog. He's eager to search and now Teemu starts to work with the way Jallu expresses he's found something. A couple of months ago it seemed like Jallu would not express the findings by barking, but this changed by using a ball to lure him to bark - now he barks so eagerly we have to find out to calm him from climbing on the hidden person's lap if this person has a ball as a reward for Jallu. This was solved by hiding the ball under the persons's hand, see video above.

Jallu was also x-rayed for the official elbow and hip results, which (oddly enough concidering Jallu's history with radius curvus) turned out to be top scores.The dog has been ok lately, but suffered limping during heavier days of the hunting season last autumn.

What about Jeppe then? I'm training agility with him usually 2 times per week. He's rather calm and smart, clearly Jopo's presence in the trainings boosts Jeppe to try harder (jealosy is nice sometimes). My leg problems are hopefully ok now so I'm planning on the next agility competitions in February.

Jeppe has also been allowed to run free on our daily walking trips since he seems to have understood the concept of "come here". There are some occasional mishaps though, like the one at the cottage of Teemu's parents in the beginning of December: Jeppe ran of in the morning and Teemu followed the tracks only to find him in 50 meters distance from the cottage, digging some animal's nest underground.

Days are getting longer and we start to get some more light for shooting photoes outside, too. So maybe I manage to update the blog a bit more often... no promises though, life's pretty hectic right now!

Jopon eka talvi!

Maisemat ovat vaihtuneet kovin talvisiksi kahdessa viikossa:

Jopo kävi eilen tehosterokotuksessa, eli ikää on 16 viikkoa, painoa tasan 7 kg (ihan neljän eri punnituskerran perusteella vahvistettu lukema, Jopo nimittäin tykkäsi käydä vaa'alla kun siellä olemisesta sai kanaa, joten Jopo tarjosi tätä toimintoa innokkaasti koko ajan...) mutta palleja ei pikkukaverilla näy vieläkään. Jospa ne kulkuset sieltä vielä putkahtaisivat kun joulunaika lähestyy... Ja tällä kertaa selvittiin rokotuksesta ilmeisesti ilman ripulia; rokoteaine vaihdettiin ja raivotautirokote laitetaan erikseen aikaisintaan viikon päästä. Lisäksi syötin Jopolle aamusta lähtien Biobakia, ja vatsahan on pysynyt muutenkin hyvällä mallilla Maukas Juniorin ja Applaws Puppyn yhdistelmällä. Ja nameina Jopo saa pelkästään uunissa paistettua kanaa. Kyllä kelpaa!

Jopon terveiset joulupukille: "2 kpl kulkusia kiitos!"

Jopon kanssa ollaan treenailtu kaikenlaista pientä. Pentu on ollut mulla päivisin aika paljon töissä edellisessä postauksessa mainitsemani "sisustusvimman" takia. 

Siis mä vaan istuin tässä kaikessa rauhassa ja sit nää säleet vaan sinkoili tuolta listasta!
Mä en kerta kaikkiaan tiedä, mitä siinä oikein tapahtui...

Tuota edellä mainittua pahetta lukuunottamatta Jopo on kyllä aivan ihana pentu, reipastuu päivä päivältä mutta on kuitenkin kivasti kuulolla. Jopo oppii nopeasti ja tarjoaa kivasti erilaisia toimintoja, joista (nopealla palkkauksella) voin sitten valita ne vahvistettavat jutut. 

Jepen kanssa ollaan aloiteltu taas agilityn talvitreenikautta maneesilla, torstaina käytiin treenailemassa vähän hyppytekniikkaa. Okseri toimi kivasti (tosin ilman speed bumpia kun Jeppe ei kerta kaikkiaan halua istua sen taakse) ja myös etäisyysarviointiradalla Jepen hyppäämisen näytti hyvältä. Sunnuntaina treenaillaaan sitten rataa. Treenailemme siis kahdesti viikossa sikäli kuin torstain ryhmässä on tilaa (meidän vakioryhmämme on sunnuntaisin klo 16-18, mikä on sikäli kiva juttu, että kotiin pääsee ihan järkevään aikaan verrattuna torstain vuoroon klo 19.15-21.15).

Kisaamaan ei olla kuitenkaan ihan heti lähdössä, ellen saa Jepelle varakartturia. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, loukkasin kipeän jalkapohjani ihan kunnolla pari viikkoa sitten. Yleislääkäri diagnosoi vanhan vamma uusiutuneen, mutta fysioterapeutti arveli jalkapohjan kalvossa olevan myös pienen repeämän. Lisäksi yllättäen löytyi erittäin kipeä kohta myös nilkan nivelsiteen kiinnityskohdasta. Joten nyt pitää jättää juoksemiset sikseen ja venytellä pohkeita ja jalkapohjia joka käänteessä. Jepen kanssa voin siis treenailla hyppytekniikkaa, startteja, kontakteja ja rauhoittumista. Katsellaan kun toiset treenaavat ja silleen... 

Onneksi metsästyskausi jatkuu vielä hetken aikaa, joten Jeppe pääsee ehkä vielä pari kertaa metsälle Teemun kanssa. Saalista on tosin tullut aika niukasti, metsäkanalinnut ovat olleet tosi arkoja tänä syksynä. Mutta ei se saalis tärkeintä olekaan, metsällä oleminen tuntuu olevan mukavaa puuhaa sekä Teemulle että koirille. Jeppehän ei olekaan varsinaisesti mikään noutaja, se omii saaliin joten se on hihnassa ja tiedottaa saaliin olemassaolosta ja karkottaa sen liikkeelle. Ja tietenkin jäljestää mahdolliset haavakot. Jallun osalta treenit ovat vielä hieman kesken, se hakee kyllä riistaa hienosti (ja sen aiemmn laaja haku on tiivistynyt kun koira on itse tajunnut, että laaja haku on liian työlästä) mutta pysähtyminen riistan karkoituksen yhteydessä ja nouto metsästäjälle ovat vielä työn alla.

Jallun virallisia kyynär- ja lonkkatuloksia odotellaan edelleen. Kasvuhäiriön leikanneelta lääkäriltä on pyydetty (ihan odotetustikin) kuvat ja leikkauskertomus. Nyt kelit ovat niin haastavat, että Jallua ei ole viety metsälle, vaikka koiralla olisikin siihen kyllä selvästi kova into. Pikkuhiljaa eteenpäin... Ja kohta päästään taas treenailemaan hiihtämistä (Jallulla ei toki vedätetä mitenkään kovasti) ja kaikenlaisia muita kivoja talvijuttuja!

Joulukuussa on Sinnin pentujen ensimmäinen pentutapaaminen, odotamme sitä Jopon kanssa innolla. Harmillisesti tosin Teemu jotuuu olemaan töissä, joten huristelemme etelään varmaan vain kaksistaan. 

* * *

Winter is here again, about 15-20 cm snow and lakes are frozen. Surroundings are beautifully white and pure! 

Our working cockerspaniel puppy Jopo is now 16 weeks, 7 kg and still missing his "balls" but hopefully they will pop out at some point. He's cute, smart and everything I hoped for. He does have one bad habit, biting the door frames when left "alone" (with our other dog Jallu) in the bathroom. Hopefully this habit disappears later, at least it did with Jallu (he was the one to start the mission "let's distroy the bathroom door frames" in the first place when he was a puppy). 

Our parsonrussell terrier Jeppe is still working in bird hunting with Teemu since the cocker spaniels are still under training. Jallu is learning slowly but we need to make sure he does not get exhausted due to his front legs' growing disorder. The amount of grouse etch in the forest has been very variable so our freezer is filling only very slowly with game, but the most important thing is to provide the dogs with some interesting activity.

Jopo 14 vk

Niin se aika rientää, Jopo on ollut meillä jo 7 viikkoa! Ja se on myös kasvanut hurjasti, se alkaa näyttää jo enemmän isolta koiralta kuin pennulta.

Me and mini me 15.9.2013, Jopo 10 vk

Jopon ensimmäinen riistakosketus; riista kiinnosti, ja namit myös! Ikää 10 vk

Iltakävelyllä Maston huipulla - Dumbo (12 vk) ja vilukissa

Jopo 12 vk, taustalla syksyinen Rukatunturi - valmiina talveen!

"Mugshot" Jopo 13 vk

Ollaan harjoiteltu ihan perusjuttuja, leikkimistä, istumista ja odottamista ruoan ja ulos menon yms. yhteydessä sekä luoksetuloa kävelylenkeillä. Jopo pysyy koko ajan kivasti lähietäisyydellä ulkoillessa, siitä olen tosi tyytyväinen. Luoksetulo hoituu myös pillikutsulla, ja nyt aletaan hiljalleen opetella myös muita pillikäskyjä. Jopo on selvästi arempi kuin Jeppe tai Jallu, varsinkin äänille. Se on kyllä sikäli jännä juttu, koska Jopo itse osaa kiljua ihan kamalalla ja kamalan kovalla äänellä, jos se jätetään yksin. Onneksi sillä on koiraseuraa koko ajan, Jallun kanssa se viihtyy tarvittaessa kylppärissä ihan hyvin ja autoon Jopon voi jättää kopassa hetkeksi ilman huolta huutamisesta. 

Jopo alkaa olla jo sisäsiisti, tosin yöllä se tarvitsee yleensä vielä yhden pissakäynnin pihalla. Ja uusissa, jännittävissä paikoissa saattaa pissa lirahtaa sisälle ihan vahingossa kun kaikkea pitää tutkia niin innolla, että pissapuuhat unohtuvat. Herkän vatsan kanssa on ollut vähän haasteita; Applaws ja Natures Menun puppy -kuutiot aiheuttivat aika löysää kakkaa, vaikka tilannetta yritettiin parannella Tehobaktin avulla. Vaihdoin sitten ruoaksi Maukas Junior -pakastepötköt ja tasapainottajaksi Biobak, ja vot, vatsa rauhoittui kerralla! Nyt kokeillaan lisätä vähän Applawsia tuon pakastelihaseoksen kaveriksi ja toivotaan parasta.

Jopo on ollut aika paljon mun mukana töissä, sillä Jallu on opettanut sille yhden erittäin ikävän tavan eli kylppärin ovenkarmien järsimisen. Onneksi ei ehditty vaihtaa Jallun tuhoamia karmeja uusiin ennen Jopon tuloa. Mutta siinä missä Jallu järsii karmeista pientä muhjua, Jopo vetelee irti ihan kunnon säleitä, ja tietenkin pelottaa, että pentu nielaisee näitä säleitä  kun ei olla vahtimassa tekemisiä. Ja toisekseen meillä on näin syksyisin aika paljon iltatreenejä vapaapalokuntaharrastuksen parissa, joten Jopo on saanut olla niinä päivinä minun mukanani töissä ja meidän treenien ajan se on aina ollut "hoidossa". Meillä on aivan upea ystäväpiiri (eikä Jopon söpöyskään yhtään haittaa), joten Jopolle on ollut helppo löytää hoitajia. Ja kerta kerralta se on kotiutunut aina helpommin hoitoon tuttujen ihmisten luo. Yksi suurimmista Jopo-faneista on siskoni Marja, joka oli viime kerralla jättänyt hieman "raporttia" hoitosession sujumisesta (sillä kertaa Marja kävi katsomassa Jopoa päivällä, sillä olin itse työmatkalla koko päivän pitkälle iltaan eikä Teemu ehdi käymään kotona työpäivän aikana). Olipa kiva löytää tällainen viesti pitkän työpäivän jälkeen!

Hoitotädin raportti by Marja

Johonkin kaikki aika vain häviää, Jepen kanssa ollaan käyty agilitytreeneissä kerran viikossa. Koira tuntui jo kehittyvän mielenhallinnan osalta ihan jees, kunnes toissaviikon treeneissä sillä levisi pakka taas tuttuun tapaan. Starteissa oli ehkä vielä jotain malttia havaittavissa, mutta ensimmäinen putkihavainto romutti Jepen pelin ihan totaalisesti. Ja kun siihen putkeen ei siis ollut tarkoitus mennä, mutta Jeppehän tietty meni. Jaakotuksella sain hoidettua ekan putken pois päiväjärjestyksestä, mutta toisessa kohdassa rataa koira karkasi aina parin esteen kaarelta putkeen, vaikka kuinka yritin kääntää sitä takaisinpäin kepeille. Lopulta homma onnistui keppien takaa ne kaksi estettä leijeröiden, mutta varmaan vain yllätysmomentin avulla, eikä koira olisi ikinä irronnut leijeröintiin ekalla yrityksellä. Jotain positiivista kuitenkin: kontaktit menivät pääsääntöisesti hyvin, palkkailin toki edelleen 2on2off mutta koira sentään pysähtyi kontakteille itsenäisesti ja pysyi eritoten keinulla hyvin. 

Vaikka treenit eivät menneet kaksisesti, ilmoittauduin Kajaanin kisoihin 13.10 sillä ajatuksella, että olisin tehnyt päätöksen kisaamaan lähtemisestä tämän viikon torstain treenien perusteella. Mutta kartturin ikääntyvä kroppa päätti toisin; loukkasin uudelleen elo-syyskuun ajan parantelemani jalkapohjan, tällä kertaa todennäköisesti vielä aiempaa pahemmin. Joten torstain treenit ja kisaaminen jäivät vain haaveeksi ja huomenna menen lääkäriin kuulemaan, kuinka pitkä lepo tällä kertaa on tiedossa. Miten voikin ihmisen jalkapohja romuttaa kaikenlaisen harrastamisen! Voi pylly!

Toivottavasti pääsen kuitenkin tulevaisuudessa vielä juoksemaan, ja onneksi nyt voin käyttää sitäkin enemmän aikaa Jopon peruskoulutukseen. Jeppeä käy toki sääliksi, onneksi se on sentään päässyt lintumetsälle isännän kanssa, kun Jallulla ei meinaa kestää niissä hommissa pää eikä kroppa. Jallulla on siis ilmennyt pientä ontumista vasemmassa (leikatussa) etujalassa, ja sen takia koira käytettiin kuvauksissa pari viikkoa sitten. (Nyt pistettiin kuvat myös ihan viralliselle lausuntokierrokselle, ihan omasta mielenkiinnosta, jalostuskäyttöön Jallu ei luonnollisestikaan sovellu.) Kuvissa ei onneksi näkynyt mitään hälyttävää, ilmeisesti kyse on enemmänkin lihaskivusta, varsinkin kun vasen etujalka ei ole likimainkaan normaalin mallinen. Joten Jeppe on päässyt tuurailemaan linnustushommissa, ja välillä se kuulemma on ihan kivasti tehtäviensä tasolla, mutta välillä se erehtyy aina poronetsintään (sitähän sen kanssa on treenattu, joten ei siitäkään voi koiraa moittia). Muutaman poronraadonkin se on löytänyt metsästyksen lomassa. Saalista ei ole juurikaan tullut kun linnut ovat todella säikkyjä, mutta luontokokemuksia ja kivaa ulkoilua on pojille ollut tarjolla sitäkin enemmän.

Kohta Jopo pääsee tutustumaan lumeen elämänsä ensimmäistä kertaa ja me ihmiset pääsemme nauttimaan valaistuvasta ympäristöstä, kun lumetuksen ajan täällä Rukalla "yö on kirkkaampi päivää" varsinkin kun rinnevalot heijastuvat yleensä sekä lumesta että pilvistä. Jospa sitten muistaisin ottaa mysö vähän enemmän valokuvia... 

* * *

Our puppy "Jopo" is no 14 weeks old and starts to look more like a dog and less like a puppy or a toy... He's so smart and quick to learn, he's everything I hoped for! He's a bit softer than our other dogs, and is sometimes a bit sensible for loud and sudden sounds. But he recovers quickly from exciting situations and is eager to investigate new things. We are concentrating on basic training; playing and learning how to sit, wait, and of course come when called. He's such a cute little puppy!

Jopo Jokamiehen Mopo on saapunut!

Nyt ollaan saatu ihastella meidän uutta, rauhallista ja kaikin puolin fiksua (kasvattajan toimesta jo melkeinpä puoliksi koulutettua ;-) tulokastamme käyttölinjaista cockerspanielia Jopoa viikon verran, ja ollaan kyllä todella tyytyväisiä pennun valintaan. Eilen kahdeksan viikkoa täyttänyt pentu istuu jo pyynnöstä paremmin kuin Jallu tai Jeppe, joten nyt lähinnä pelätäänkin, millä kaikilla tavoilla onnistutaan pilaamaan tämä fiksu yksilö...

Kiitos kasvattaja Hanna Hyväriselle luottamuksesta, saimme aivan ihanan pennun! Jopon emään Sinniin (Namusillan Mareta) voit tutustua blogissa Sinni Sinnikäs ja pentujen edesottamuksia löytyy pentublogista Sinnin pennut. Meidän valintamme kohdistui tähän yhdistelmään Sinni & Ace emän ja isän terveystietojen ja luonteen perusteella. Ace (Saxondawn Elton at Breezybrook) on brittikoira, joten sen vanhempien tai esivanhempien osalta ei tosin ole tiedossa terveystutkimusten tuloksia. Pidetään peukkuja, että onnistuimme tällä kertaa saamaan terveen koiran (vrt. Jallun radius curvus). Luonteen puolesta sekä Sinni että Ace ovat ihan loistokoiria, ja myös metsästyksellisiä ansioita koirilta löytyy, vaikka kumpikaan ei ole mikään "champiooni". Joten toiveissa on saada minulle agilitykaveri ja Teemulle metsästyskaveri.

Jopon ainoa haaste tuntuvat olevan kovat äänet, lähinnä koiran kovaääninen haukunta. Käytiin torstaina agilitytreeneissä (suunnitelmissa oli tehdä Jepen kanssa rauhoittumisharjoituksia, mutta pääpainopiste siirtyikin sitten nopeasti Jopon totuttamiseen haukkuviin koiriin.) Siinäkin ollaan edistytty (Jepen tiedottessa usein ja isoäänisesti takapihan ohikulkijoista), joten eiköhän tästäkin jännityksen aiheesta päästä nopeasti ylitse.

Jallu on osoittautunut aivan loistavaksi isoveljeksi, se otti Jopon heti siipiensä suojaan ja leikittää pentua tosi hienosti. Välillä toki Jallunkin pitää ottaa hampaat ja isompi kokonsa aseeksi Jopon teräviä naskaleita vastaan, mutta nekin "koulutustilanteet" ovat sujuneet Jallun toimesta järkevällä voimankäytöllä.

Jeppe on puolestaan edelleen sitä mieltä, että pennun palautusoikeus on varmaankin voimassa ja sitä tulisi käyttää, mutta kyllä meidän mörököllinkin sydän alkaa pikkuhiljaa sulaa Jopon sinnikkäiden lähentymisyritysten edessä. 

Tutustumista

Maailman menon ihmettelyä

Välillä ladataan akkuja

Jopo haluaisi kovasti tutustua Jeppeen

I'll be your wingman forever!

Leiki mun kaa!

Söpöliini

Nukkumisasentoja

Söpöstelyä (2 sekunnin päästä Jopo puri Jallua käpälään ja leikki alkoi)

Kännykän nuuskuttelua

* * *
We have a newcomer, a working cockerspaniel Jopo, now 8 weeks. He's extremely sweet, smart and lovable. Jallu and Jopo are already good mates, Jeppe is still considering returning the puppy to the breeder ;-) But he'll come around slowly but surely too!

Blogin muodonmuutos

Kyllästyin vihdoin Bloggerin dynaamisen mallin puutteisiin, suurimpana niistä tuo kiinteän sivupaneelin puuttuminen; muiden kirjoittamien blogien seuraaminen jää itseltä ihan unholaan kun suosikkiblogien lista ei ole jatkuvasti näkyvissä. Dynaaminen malli ei myöskään toiminut kovin hyvin tabletissa tai kännykässä. Toki se oli visuaalisesti paljon päräyttävämpi. Tässä perinteisessä mallissa mulla ei ole edes yläkuvaa lainkaan näkyvissä koska en saanut sitä näkymään sellaisella tavalla, joka olisi miellyttänyt omaa silmääni.

Dynaamisen mallin etuja oli kuvien mahtuminen blogipostauksiin automaattisesti aika isossa koossa, mutta hetken etsiskeltyäni löysin mallin muokkauksesta mahdollisuuden muuttaa perinteisen mallin blogipostausten leveyttä niin, että blogiin aiemmin leveänä lataamani kuvat näkyvät oikein. Joten tällä mennään, kunnes keksitään jotain mukavamman näköistä ja toimivampaa!

Sorsanmetsästyskausi on alkanut, eikä kotona näy sen kummemmin miestä kuin cockeriakaan. Tältä näyttää onnellinen metsästyskoira:

Kuva: Teemu Torvinen

Jeppe-reppana sen sijaan saa tyytyä pyöräilylenkkeihin emännän kanssa. Juoksulenkille olisi tehnyt mieli, mutta minulla on rasitusvamma oikean jalan jalkapohjassa; sitä parannellaan nyt levolla kolmatta viikkoa, saa katsoa hajoaako pää ennen kuin jalka paranee... Jepen kanssa ollaan treenailtu kotona kontaktien alastuloa laatikkotreenillä (pienin edistysaskelin) ja tehty samalla erilaisia rauhoittumisharjoituksia. Ollaan käyty myös agilitytreeneissä istuskelemassa kentän laidalla ja katsomassa muiden treenaamista - rauhallisesti, huutamatta ja jopa kontaktia ottaen, sekä koira ohjaajaan että ohjaaja koiraan. Viime torstaina Jeppe käyttäytyi sen verran hienosti, että pääsi radalla Jennin ohjastamana - kiitos Jennille, se oli ehdottomasti Jepen viikon kohokohta! Jeppehän lähtee radalle kenen kanssa vain, mutta oli kuitenkin tilanteesta sen verran hämillään, ettei edes älynnyt huutaa startissa. Radalla kyllä kuultiin taas perinteistä nuottienlukua kartturille... Kontakteista radalla olivat mukana A ja keinu; jälkimmäiselle koira kyllä pysähtyi (joskin lukitsi sieltä putken vaikka ohjaus jatkui hypylle) mutta A-esteellä Jeppe valahti vauhdilla alastulon ohi. Eli kontaktitreenit jatkuvat, treenaillaan vielä vauhdikasta lähestymistä laatikolla ja aletaan vasta sitten yhdistää laatikkoa puomiin.

Perjantaina retki-Bokserin keula kääntyy taas kohti eteläistä Suomea ja reitti vie Vuorijärven mökin kautta Kangasalalle, josta mukaan lähtee toivottavasti ja todennäköisesti tällainen ihanuus:

Käyttölinjainen cockerspanieli Sinnikkään Jeejee "Jopo",
s. 5.7.2013, kuva: Hanna Hyvärinen

Oulangan lumo

Tähän aikaan kesästä nautitaan aina "takapihan" tarjonnasta eli melonnasta Oulankajoella. Edellisenä viikonloppuna käytiin melomassa siskon tyttöjen ja tuttavaperheen kanssa. Omat kännykällä napatut kuvat eivät olleet kummoisia, mutta onneksi meille kanootit vuokranneen Erä-Suden Mirjalla oli mukana kunnon kamera ja hän sai pari loistavaa otosta Jallusta ja koko porukasta.

Kuva: Erä-Susi/Mirja Pyysiäinen. Mirjan kuvateksti "Etsi kuvasta 3 koiraa" on oikein osuva...

Jallu. Kuva: Erä-Susi/Mirja Pyysiäinen

Jallun sukellus. Kuva: Erä-Susi/Mirja Pyysiäinen

Nuorimmalle melojalle kävi "perinteisesti" eli väsymys yllätti, mutta voimaunien jälkeen puuhaaminen jatkui...

Tänä viikonloppuna lähdettiin taas joelle, tällä kertaa hiihtokoulun porukalla perinteiselle Hiekkaleirille. Kiitos taas Erä-Sudelle loistavasta kanoottivuokrapalvelusta! "What happens in Hiekkaleiri, stays in Hiekkaleiri", mutta tässä muutama otos laivakoira Jepestä nautiskelemassa auringosta ja elämästä.

Jepelle heitettiin pikkasen isompi keppi, ja terrierin peräänantamattomuus toi sen rantaan. Kuva: Erja Kumpuniemi

Turkin kuivausta piehtaroimalla

Taustalla olevan rinteen harjalla kulkee Karhunkierros - komeat on maisemat!

Biitsillä

Mikäs tässä istuskellessa... jokos paistetaan makkarat?

Ja perinteisiin kuuluu ilmeisesti tällä reissulla myös Jepen etsintä, sillä tälläkin kertaa varotoimenpiteistä (pitkällä narulla puunrankaan sitominen) huolimatta Jeppe pääsi karkuun. Koiran karkaaminen huomattiin nopeasti, mutta rannan vierestä alkoi heti tiheä metsä ja etsiminen tuntui aika toivottomalta. Onneksi Jeppe jäi narustaan kiinni puuhun ja haukkui (ilmeisesti poroja) pari haukahdusta, jolloin urhea etsijäpartio Kai & Kalle paikallisti koiran. Pojille iso kiitos! Ja loppuajan Jeppe olikin sitten visusti hihnalla kiinni omistajassaan... Tähän asti olemme periaatteesta jättäneet Trackerit yms. hankkimatta kun olemme ajatelleet, ettei se paljon lohduta nähdä Trackerista, minkä tien varressa se koira makaa auton kolhaisemana raatona, mutta tällaisissa paikoissa siitä olisi kyllä apua. Toki oltiin kansallispuistossa, jossa koirat tulee muutenkin pitää kiinni, joten Trackerin hankinta jää edelleen harkintaan.

Jos sää suosii, säntäämme Oulankajoelle myös ensi viikonloppuna. Siellä on aina niin ihanaa ja reissu on helppo toteuttaa, kun kanoottivuokraan sisältyy nouto alajuoksulta. Nämä kaksi viimeistä reissua ollaan melottu vain Nurmisaarenniemen alapuoliselle maihinnousupaikalle, mutta nälkä kasvaa syödessä ja pohdimme jo siskon kanssa, joko siskontytöt Jonna 8 v ja Saana 4 v jaksaisivat ihan yönylireissun Ansakämpällä (tarvittaessa teltassa) yöpyen. Suunnitellaan, suunnitellaan...

Teemu ja Jallu puolestaan avasivat metsästyskauden eilisaamuna kyyhkylintumetsällä. Saalista tuli ihan kivasti, tosin Teemu keskittyi ampumisen sijaan Jallun rauhoitteluun, kuten oltiin arveltukin etukäteen. Itse luulin koiran huutavan taas pilli suorana kun lintuja lenteli ympäriinsä, mutta kuulemma äänenanto oli jäänyt pieneen vinkumiseen. Jallu oli jopa päässyt etsimään muutamaa hukkaan mennyttä lintua, ja koira löysi yhden linnun elävänäkin - ei uskaltanut itse sitä tappaa tai tuoda elävänä, vaan oli tiedottanut Teemulle tilanteesta komealla haukulla ;-) Ei tuosta taida mitään metsästyskoemestaria tulla, mutta ei se ihan toivotonkaan ole, joten kyllä siitä jonkinlainen metsästyskoira tehdään.

Valmiina "sotaan"

Sotasaalis

Mitäs sitten tehtäis?

* * *
We have spent two weekends on Oulanka river, paddling and enjoying the scenes. We feel blessed to live near such a great place! Planning on a third weekend, maybe staying overnight on a wilderness hut Ansakämppä with my sister's kids too!?

Teemu and Jallu are learning more about spaniel hunting. Hunting season here starts with doves. Jallu was a bit noisy but did not go as nuts as I thought he would. Maybe we'll manage to train him for hunting after all...