Kesä tuli ja meni

No hups, nytpäs sitä vasta onkin vierähtänyt pitkä väli edellisestä blogipostauksesta, yli puoli vuotta! Tämä ei johdu siitä, etteikö blogin kirjoittaminen edelleenkin kiinnostaisi; aikaa ei vain löydy kaikelle tekemiselle. Kuten edellisessä jutussa kerroinkin, aloittelimme Jopon kanssa vuodenvaihteessa pelastuskoiratreenejä. Niistä onkin sittemmin tullut iso osa viikko-ohjelmaamme, sillä treenaamme nyt ihan vakavissamme pelastuskoirakokeisiin ja tavoitteena on saada Joposta hälyvalmis koira (ja minusta riittävän osaava pelastuskoiran ohjaaja). Jopo on jo 1 vee, joten pikkuhiljaa aletaan eri lajeissa lähestyä kokeiden alaikärajaa.

Jopo 1 vee 4.7.2014 ja Jeppekin ehti täyttää 6 vee pari viikkoa aikaisemmin.

Peko-treenit ovat sujuneet ihan mukavasti, Jopolle ollaan kokeiltu haukkuilmaisua ja ensimmäiset onnistuneet ilmaisut hakumetsässä on jo koettu. Itse haku ei tuota meille ongelmia, Jopo hakee itsenäisesti ja vauhdikkaasti, kuitenkin minuun yhteyttä pitäen. Kevään rakennusetsinnöissä Jopo oli oikein reipas ja vauhdikas (vähän liiankin kanssa). Samoin raunioilla Jopo on edennyt mukavasti, tosin helteisen kesän myötä raunioilla on käyty vain muutaman treenin verran. Myös jälkitreenejä on kokeiltu, eniten ID-jälkeä heinäkuussa Kuusamossa pidetyn erinomaisen ID-jälkikoulutuksen myötä. Myös makkarajälkeä nurmikolla on tehty lähinnä järkevän jäljestysvauhdin löytämiseksi. Metsäjälki on meille edelleen kaikkein vaikein kun Jopo meinaa jäljestää turhan ilmavainuisesti, mutta siinäkin varmasti kehitytään.

Myös Teemun ja Jallun treenit ovat tuottaneet tulosta, he läpäisivät kesäkuussa Suomen Pelastuskoiraliiton ensimmäisen koetason eli hakuperuskokeen. Treenit jatkuvat kohden loppukokeiden päivä- ja pimeäosuutta (joissa hakualue on peruskoetta laajempi) ja lopullista viranomaistarkastusta, ehkäpä ensi kesänä...

Teemu ja Jallu hakutreeneissä heinäkuussa 2014. Jallu ilmaisee katolle "jumiin jääneen etsittävän".

Jepen kanssa ollaan treenailtu agilityä ja treeneissä parson kulkee kuin raketti, jopa ohjattavuuden osalta enimmäkseen ihan mallikkaasti. Mutta kisoissa tilanne on totaalisesti toinen. Jepen ominta osaamista ovat varaslähdöt starteissa, putkeen karkaamiset ohjauksesta riippumatta, juoksukontaktit (treenien pysäytyskontaktien sijaan) sekä yleinen kilarien saaminen kisaradalla milloin mistäkin aiheesta. Kävimme kesän vakkarikisoissa Kokkolan Klagissa, kaikilta radoilta hylly, ja homma kariutui joka kerta varaslähtöön startissa. Kirsikkana kakussa oli vielä narttukoirien perään sekoilu radalla... Viimeisenä oljenkortena päädyin nyt kastroimaan Jepen, osittain saadakseni hieman malttia kisatilanteisiin (uudet paikat, hajut, koirat jne). Mutta ollaanhan meillä myös elelty hieman veitsenterällä kolmen kastroimattoman uroksen taloudessa. Jeppe ja Jallu ovat käyneet pientä (koko ajan kasvavaa)  valtataistelua. Jo nyt - kolmen viikon jälkeen kastraatiosta - koirien keskinäiset välit ovat parantuneet. Kastraation vaikutuksesta muuhun elämään on vaikea sanoa vielä mitään, kyllä Jeppe edelleen murisee muille uroksille, emmekä ole vielä oikein ehtineet aloittaa agilitytreenejä Jepen parin viikon sairasloman jälkeen.

Jopo ja Jeppe reissussa - sopuisasti samassa häkissä.

Jepellä ei mennyt kovin lujaa pallienpoiston jälkeisissä tunnelmissa

Myös Jopo kokee kastraation riemut syksymmällä vesien jähtymisen jälkeen, sillä sen kivekset eivät laskeutuneet, joten nämä piilokivekset poistetaan kivessyövän riskin ehkäisemiseksi. Joposta on kehkeytynyt melkoinen vesipeto, joten en halua pistää sitä parin viikon sairaslomalle ihan vielä.

Jopon kanssa ollaan treenailtu agilitya hiljalleen, lähinnä pujottelutreeniä muutamalla kepillä (2x2 -tekniikalla), laatikkotreeniä pysäytyskontakteja varten sekä yksinkertaista ratatreeniä. Irtoamista pitää treenata lisää, Jopo kyllä suorittaa esteitä mutta juoksisi mieluiten minun perässäni pitkin rataa eikä välttämättä suorita vielä kaikkia matkalle osuvia esteitä jos niitä ei erikseen ohjata. Helteisen kesän takia osa agilitytreeneistä on jäänyt väliin, mutta nytpä keli vaihtui Kuusamossa ja päästään taas treenaamaan mukavissa ;-) olosuhteissa.

Kesällä käytiin melomassa perinteiden mukaan myös Oulankajoella, useampaankin otteeseen. Jopo oli kanootissa eka kertaa ja otti ihan lungisti.

Laivakoira Jopo neitsytmatkallaan. Pelastusliivit on riisuttu helteen takia.

Laivakoira levyttää

Myös metsästysjuttuja ollaan treenailtu Jopon kanssa. Ollaan mukana Cockerspanielit ry:n Cockeritiimi-nimisessä treeniryhmässä, ja parit yhteiset treenit ovat jo takana, seuraavat edessä tulevana viikonloppuna kanitarhalla. Jopo ei tosin vielä pääse lähellekään pupuja, mutta koko ajan opitaan lisää malttia ja hallintaa. Edellisenä viikonloppuna olin eteläisessä Suomessa norjalaisen Thomas Stokken koulutuksessa, ja sieltä sain erinomaiset opit treenaamiseen.

Tässäpä meidän kevät ja kesä pähkinänkuoressa. Kun tähän lisätään vielä työ (heinäkuun lomaa lukuunottamatta) ja vapaapalokunnan treenit ja hälytykset, meinaa vähän pitää kiirettä... Mutta yritän löytää sopivan raon kuulumisten kirjoittamiseen, sikäli kun tätä blogia vielä joku lukee!

Jeppe, lainapoika Lulca, Jallu ja Jopo kesäkuussa lähilammen maisemissa.

* * *
In English: Too much to do, too little time. Rescue dog training is now a part of our weekly routines and there's not much time for updating our blog. Jopo is doing well in all training; search and rescue dog, agility and gun dog stuff, though the latter is most difficult for us since there's nobody to train with regularly in here, compared to training groups in other sports. Luckily we get support from Cocker Team trainings; we have had two meetings so far in May and June, and at least one more to come next weekend in a rabbit pen.

Teemu and Jallu have succeeded in the first test level of becoming a search and rescue dog. Three more levels to go and our "boys" are progressing well!

Jeppe on the other hand is causing me some headache with his tricks on agility competitions. He's been progressing well in the training but makes a total charade of all contests. He does not have the patience to stay foot in the start, he chooses whatever obstacles he wants (disregarding my leeding) etc. So I ended up trying one more thing: he's now been castrated to make both everyday life and competing a bit easier with him.

So things are ok and we are enjoying our life with our dogs. The hunting season has just started with pigeon hunting, so Teemu will be out there most of the time, but I'll carry on training as usual at least with Jopo. He's not ready for the real gun dog stuff yet, hopefully next August we've improved to that level. I'll try to update the blog a bit more often from now on.