Oulangan lumo

Tähän aikaan kesästä nautitaan aina "takapihan" tarjonnasta eli melonnasta Oulankajoella. Edellisenä viikonloppuna käytiin melomassa siskon tyttöjen ja tuttavaperheen kanssa. Omat kännykällä napatut kuvat eivät olleet kummoisia, mutta onneksi meille kanootit vuokranneen Erä-Suden Mirjalla oli mukana kunnon kamera ja hän sai pari loistavaa otosta Jallusta ja koko porukasta.

Kuva: Erä-Susi/Mirja Pyysiäinen. Mirjan kuvateksti "Etsi kuvasta 3 koiraa" on oikein osuva...

Jallu. Kuva: Erä-Susi/Mirja Pyysiäinen

Jallun sukellus. Kuva: Erä-Susi/Mirja Pyysiäinen

Nuorimmalle melojalle kävi "perinteisesti" eli väsymys yllätti, mutta voimaunien jälkeen puuhaaminen jatkui...

Tänä viikonloppuna lähdettiin taas joelle, tällä kertaa hiihtokoulun porukalla perinteiselle Hiekkaleirille. Kiitos taas Erä-Sudelle loistavasta kanoottivuokrapalvelusta! "What happens in Hiekkaleiri, stays in Hiekkaleiri", mutta tässä muutama otos laivakoira Jepestä nautiskelemassa auringosta ja elämästä.

Jepelle heitettiin pikkasen isompi keppi, ja terrierin peräänantamattomuus toi sen rantaan. Kuva: Erja Kumpuniemi

Turkin kuivausta piehtaroimalla

Taustalla olevan rinteen harjalla kulkee Karhunkierros - komeat on maisemat!

Biitsillä

Mikäs tässä istuskellessa... jokos paistetaan makkarat?

Ja perinteisiin kuuluu ilmeisesti tällä reissulla myös Jepen etsintä, sillä tälläkin kertaa varotoimenpiteistä (pitkällä narulla puunrankaan sitominen) huolimatta Jeppe pääsi karkuun. Koiran karkaaminen huomattiin nopeasti, mutta rannan vierestä alkoi heti tiheä metsä ja etsiminen tuntui aika toivottomalta. Onneksi Jeppe jäi narustaan kiinni puuhun ja haukkui (ilmeisesti poroja) pari haukahdusta, jolloin urhea etsijäpartio Kai & Kalle paikallisti koiran. Pojille iso kiitos! Ja loppuajan Jeppe olikin sitten visusti hihnalla kiinni omistajassaan... Tähän asti olemme periaatteesta jättäneet Trackerit yms. hankkimatta kun olemme ajatelleet, ettei se paljon lohduta nähdä Trackerista, minkä tien varressa se koira makaa auton kolhaisemana raatona, mutta tällaisissa paikoissa siitä olisi kyllä apua. Toki oltiin kansallispuistossa, jossa koirat tulee muutenkin pitää kiinni, joten Trackerin hankinta jää edelleen harkintaan.

Jos sää suosii, säntäämme Oulankajoelle myös ensi viikonloppuna. Siellä on aina niin ihanaa ja reissu on helppo toteuttaa, kun kanoottivuokraan sisältyy nouto alajuoksulta. Nämä kaksi viimeistä reissua ollaan melottu vain Nurmisaarenniemen alapuoliselle maihinnousupaikalle, mutta nälkä kasvaa syödessä ja pohdimme jo siskon kanssa, joko siskontytöt Jonna 8 v ja Saana 4 v jaksaisivat ihan yönylireissun Ansakämpällä (tarvittaessa teltassa) yöpyen. Suunnitellaan, suunnitellaan...

Teemu ja Jallu puolestaan avasivat metsästyskauden eilisaamuna kyyhkylintumetsällä. Saalista tuli ihan kivasti, tosin Teemu keskittyi ampumisen sijaan Jallun rauhoitteluun, kuten oltiin arveltukin etukäteen. Itse luulin koiran huutavan taas pilli suorana kun lintuja lenteli ympäriinsä, mutta kuulemma äänenanto oli jäänyt pieneen vinkumiseen. Jallu oli jopa päässyt etsimään muutamaa hukkaan mennyttä lintua, ja koira löysi yhden linnun elävänäkin - ei uskaltanut itse sitä tappaa tai tuoda elävänä, vaan oli tiedottanut Teemulle tilanteesta komealla haukulla ;-) Ei tuosta taida mitään metsästyskoemestaria tulla, mutta ei se ihan toivotonkaan ole, joten kyllä siitä jonkinlainen metsästyskoira tehdään.

Valmiina "sotaan"

Sotasaalis

Mitäs sitten tehtäis?

* * *
We have spent two weekends on Oulanka river, paddling and enjoying the scenes. We feel blessed to live near such a great place! Planning on a third weekend, maybe staying overnight on a wilderness hut Ansakämppä with my sister's kids too!?

Teemu and Jallu are learning more about spaniel hunting. Hunting season here starts with doves. Jallu was a bit noisy but did not go as nuts as I thought he would. Maybe we'll manage to train him for hunting after all...