Teemu intoutui kuvaamaan lisää talvikuvia iltavalaistuksessa eilen iltalenkillä. Kuvaajan katkokävely sopi mainiosti Jepelle, joka pysähtyy muutenkin nuuskuttelemaan joka välissä. Tällaisia otoksia jäi talteen:
Hyppyrimäki valmiina Nordic Opening -kisoihin 26.-28.11.
Myös freestylen suorituspaikat ovat käyttökunnossa.
Luistelua hiihtoreitin alikulussa
Pitkällä valotusajalla (kiiltomadot Sari ja Jeppe)
Tunturin värivalot
Väsynyt seikkailija
Talviaurinko
* * *
Teemu was learning night shooting during our evening walk yesterday. Venues are just about ready for all the big competition in November and December; FIS Nordic Opening and Freestyle competitions. Jeppe enjoyed our long walk!
Eilen aamulla oli todella kaunis sää, aurinko paistoi ja maisema oli kuorrutettu sokerilla. Tällainen maisema avautuu meidän takapihalta Rukatunturille päin:
Käytiin Jepen kanssa pitkällä aamukävelyllä. Ihan kotipihan nurkilla Jeppe pysähtyi aivan yllättäen ja vainusi selvästi jotain. Tässä Jeppe vainuaa:
Minäkin hoksasin kyllä heti, mistä oli kyse, vaikka en hetkessä paikantanutkaan "saalista"; tikka hakkasi puuta jossain lähellä. (Kuvan voi suurentaa klikkaamalla; hoksaatko jo käpytikan?) Paikanvalinta oli kyllä ainakin meidän mielestä vähän epäonnistunut:
Rinteitä lumetettaessa meidän pihalta on iltaisinkin komeat näkymät tunturiin.
* * *
Yesterday was a really pretty winter day, with a bit of sunshine and sugar coating on the trees. Jeppe found some prey as well in a rather badly chosen spot (naturally I did not allow him to disturbe this spotted woodpecker). Above sceneries are from our back yard towards Ruka Ski Resort.
Facebookissa on pörrännyt video tosi taitavasta jackrussellista, joten mekin aloimme treenata kaikenlaista fiksua ja hönttiäkin. Teemu rakensi pari päivää sitten Jepelle hienon minikokoisen A-esteen, jota "pojat" olivat treenailleet.
Homma lähtee tosin oikeasti käyntiin siitä, että Jeppe opetetaan pysähtymään targetille vaikkapa näin:
Pojat olivat treenailleet myös (Jepen) vartalonhallintaa pallon päällä:
Nyt mä lähden agilityporukan pikkujouluihin. Pojat jää kotimiehiksi ja kuskeiksi ;-)
Edellisestä blogipäivityksestä onkin vierähtänyt aikaa. Kaikenlaista koiratouhua on toki ollut meneillään; käytiin Jepen kanssa Oulussa Aaltosen Mikon opissa, kävin itse agilityn koulutusohjaajakurssin 1. osan Rovaniemellä ja meidän talven agilitytreeneihinkin on löytynyt kaksi (pientä ja kylmää) treenitilaa.
Isompi treenitilamme sijaitsee Poussussa erään seuramme agilityharrastajan pihassa. Saimme eilen ihanien ihmisten fantastisen avun myötä Kokkolasta hiekkatekonurmea betonipohjaisen hallin pehmusteeksi. Matot (3 melkein tonnin painoista rullaa) saapuivat eilen illalla ja parin tunnin ähellyksen jälkeen saimme kaksi rullista sisälle halliin. Rullat olivat niin umpijäässä, että tilaa pitää hieman lämmittää, ennen kuin rullia voidaan yrittääkään levittää ja leikellä tarvittavaan kokoon. Kolmas rulla jäi pihalle odottamaan siirtoa jonnekin pois tieltä, sillä kahdessa rullassa on jo todennäköisesti riittävästi mattoa tämän hallin pohjan peitoksi. Kunhan matot on levitetty, pääsemme aloittamaan omat treenit ja vetämään myös koulutusohjaajakurssin pakolliset harjoitustuokiot tarkoitukseen valituille koirakoille.
Koska Poussuun on meiltä matkaa noin 50 km, kepo-Teemu järjesti minulle ja Jepelle oman yksityisen treenihallin täältä Rukalta. Estevalikoimamme on toki hieman suppea (5 hyppyä, rengas, putki ja koirakerholta lainatut vanhat kepit), mutta Teemu rakensi meille vielä kontaktitreeniä varten hienon A-esteen. Este on itse asiassa A:n ja puomin välimuoto, sillä muoto on kopioitu A-esteestä, mutta leveys on lähempänä puomia. Pienelle koiralle sillä ei ole mitään merkitystä. Tässä naputellaan mattoa paikoilleen (kuten huomaatte, Jeppe ei ole kovin paukkuherkkä ja osallistuu touhuun antaumuksella lähietäisyydeltä):
Matto oli tosin hippasen liian liukas; testeissä saimme hillittömät naurut, kun Jeppe suti sitkeästi A:n huipulle ja lasketteli sitten hujauksella persmäkeä toisen puolen alas asti. Tilanne näytti niin hurjalta, että sitä ei uskaltanut enää toistaa videolle, niin hupaisaa kuin se olikin. Eli poikkipienat pitää vielä kiinnittää maton päälle, onneksi niitäkin varten on materiaalia varastossa kodin remontin jäljiltä.
Kamu-kaveri on selvästikin parantunut ja kaverukset vetävät hillitöntä rallia sisätiloissa (josta yleensä seuraa jäähyjä) ja ulkona. Tässä kiiltomadot vauhdissa meidän takapihalla:
Jeppe on välillä sisällä niin mamman koira kuin olla saattaa. Kun Kamu tuli tervehdyttyään ekoja kertoja meille hoitoon Tean ja Ekin ollessa töissä, Jeppe ilmoitti vähän tähän tyyliin, että "tää mamma on sit mun":
Ulkona toki jeppemäiseen tyyliin ihmiset unohtuvat tyystin ja nenä vie jänisten jäljille. Ollaan oltu tosi tarkkoina, ettei Jeppe pääse enää karkailemaan, sillä viime talvena (ja kesän parin satunnaisen karkureissun aikana) se säilyi kuin ihmeen kaupalla ehjänä eikä mitään sattunut. Tuollaista tuuria ei voi kestää loputtomiin, joten Jeppe ulkoilee vain hihnassa.
Aurinko paistaa ja hanki hohtaa, joten lähdemme ihmettelemään avajaishulinaa Rukan kylään (ja mun visa menee vingahtelemaan uuteen vaatekauppaan ASTEeseen).
* * *
Winter is here at Ruka! Luckily we managed to find two (cold and rather small) spaces for training agility during winter; better than nothing. Above you can see my hubbie Teemu building an obstacle for our own private training hall. We've also been travelling to Oulu to train with Mikko Aaltonen, great thing but we also need to be able at home to make some progress.
Kamu the Spanish Water Dog is finally ok again after being sick for a long time. See video above about the two dogs playing fire flies at our back yard.
Jeppe tends to be a real mama's boy indoors (see photo above) but outside he's a real rabbit hunter; thus he only walks in the leash since he's surely run off otherwise.
Käytiin vielä tänään Jepen kanssa agiliitelemässä, vaikka viime viikolla meinattiin jo pistää kesän treenikausi pakettiin. Saatiin treenailla ihan omassa rauhassa ja valokin hiipui aikamoisella vauhdilla. Touhuiltiin tunnin verran yksinkertaisen haasteen parissa: pysähtyminen targetille puomin päähän stop-komennolla ja vapautus toiselle targetille. Kun tämä alkoi sujua hihnassa, päästin Jepen vapaaksi ja yritin saada pidettyä koiran vauhdin kurissa. Kerran se tuli puomin alastulolle niin vauhdilla, että etutassujen pysähtyessä koiran takapää meinasi jatkaa vielä matkaa ja seurauksena oli lyhyt mutta komea käsilläseisonta ;-) Kun homman juju alkoi valjeta Jepelle, lisättiin vielä yksi hyppy puomin alkuun ja kaarella oleva putki puomin perään tuomaan touhuun radanomaisuutta.
Pysähtymistä ja vapauttamista on treenattu kotona ensin tasaisella ja sitten kallistetulla levyllä, mutta siirtovaikutus agilitykentälle oikeisiin esteisiin tuottaa aika tavalla haastetta. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että Jeppe teki paljon toistoja innokkaasti ja nakit maistuivat. Koira kyllä jo selvästi tietää, mitä sen pitäisi tehdä, mutta maltti meinaa välillä olla hukassa.
Koska valoa ei riittänyt kuvaamiseen (eikä ollut oikein kuvaajaakaan), kaivelin kuva-arkistoista tämän kesän nappiotoksia. Kuvien laatu on vähän heikko mutta kahdessa ekassa kuvassa hauskaa on se, että hyppykohdasta ja -kulmasta huolimatta rimat pysyvät paikoillaan.
Ulkona satelee hiljalleen lunta (lue: räntää) ja kohta siirrytään jo talvilajien pariin!
Ensinnäkin ehdottomasti paras uutinen: koko syksyn sairastellut Kamu-kaveri on vihdoin parantumassa! Kamun sinnikkäät omistajat tutkituttivat koiraa kunnes vaivojen syy vihdoin selvisi: aivokalvontulehdus. Kamu reagoi lääkitykseen saman tien ja alkaa jo olla oma, valloittava itsensä! Vai mitä sanotte tästä Teemun viime kevään nappiotoksesta?
No joo, osaavat noi kaksi olla kyllä ihan ihaniakin:
Rukan eka rinne avattiin jo eilen eli talvi tulla jollottaa, ja onneksi meidän pihakin alkaa olla kohta paketissa talven varalta. Tänä iltana touhuttiin puutarhakalusteet varastoon ja Teemu rakensi suksisauvoille hienon pidikkeen. Agilityesteet (hypyt ja kepit + verkot) ovat vielä vähän tyrkyllä siltä varalta, jos vien ne omaan pieneen treenihalliin (jos koirakerholle ei löydy treenitilaa talveksi, kuten valitettavasti alkaa vähän vaikuttaa). Huomenna siivotaan grilli ja paketoidaan se pressuihin, kun se ei valitettavasti mahdu varastoon.
Tässä on Jepen ja Teemun metsästyksen satoa ylpeän saalistajan kera:
Tältä tiput näyttivät sulkasadon jälkeen (teeri ja kaksi pyytä):
Ja tällainen oli lopputulos, päällimmäisenä tosin poronpaistia, jotta herkkuja riitti kaikille (Ekille ja Tealle suurkiitos padan lainasta, toivottavasti tuotokset maistuivat ;-)
Jos agilityn treenitilaa ei löydy, meidän ohjelmassa on sitten sitäkin enemmän murtsikkaa, ja nimenomaan pertsaa. Mehän ollaan hiihdelty aiemmin luistelutyylillä, mutta Jeppe vetää aina urku auki pari kilsaa ja simahtaa, joten pertsa on meille paljon sopivampi laji. Viime keväänä aloittelin pitoteipeillä, jotka eivät toimineet alkuunkaan kevätlumilla. Yritän vielä säätää niitä, jos toimisivat paremmin kuivemmalla keskitalven lumipinnalla - purkkivoiteisiin siirtyminen ei nimittäin houkuta yhtään. Suuri voidetesti jatkuu hieman myöhemmin. Kuusamossa on jo avoinna 2 km lumetettua latua ja Rukan Stadionin maastoissa 2 km avautuu vastaavasti 23.10, mutta Rukan koiraladulle (Talvijärvi ja Kuontivaara) päästään vasta kun saadaan luonnonlumia.
* * *
Jeppe's dearest dog friend Kamu has been sick for the whole autumn but finally the disease was diagnosed and Kamu is getting better. Soon he will be just as funny and wild as the two first photoes above indicate (from last spring).
Jeppe and Teemu have been hunting this autumn, results above. Winter is coming fast, snow has come and gone a couple of times already and the first slope has been opened at Ruka Ski Resort (our back yard).
Summer agility training is pretty much done. Unfortunately we are still searching for a winter training space so there's a big chance we won't be training much agility for this winter. Thus there'll be more cross-country skiing (Nordic style with Jeppe) as soon as I get my waxing tuned. I tried waxing tape in spring but that did not work at all. I'm still hoping the tape might work a bit better on dry mid-winter snow but if it doesn't, I'm in trouble. The idea of using the "old fashion" wax does no tempt me at all... And by the way, we already have 2 km of ski track open in Kuusamo centre and another 2 km opening at Ruka Stadium on 23rd October, but we'll have to wait for real snow to get the dog skiing trails at Ruka open (Talvijärvi and Kuontivaara).
Taisipa olla viimeisiä agilitytreenejä kun tänään käytiin kisaavien ja kisavalmiiden treeneissä raviradan tuntumassa. Marian tuoma rata oli mukavan vauhdikas setti, johon lisäsimme vielä vähän kontaktiesteitä joukkoon. Valoa riitti niin vähän aikaa, että jokainen koirakko meni radan vain kerran sen kummemmin hieromatta.
Jeppe meni radan yllättävän hyvin, mutta minun pitää nyt oikeasti alkaa vaatia siltä pysähtymistä kontaktin alastulolle ja odottamista vapauttamiseen asti, kun sitä on treenattu jo kyllästymiseen asti kotonakin. Keinulla vauhtia oli taas aika lailla, mutta silti keinu näytti osuvan maahan ennen kuin koira paineli sieltä alas. Otettiin sitten keinu muutaman kerran yksittäisenä esteenä, ja vielä treenien lopuksi puomia pysäytyksen ja vapauttamisen kanssa. Lihapullat olivat oivallinen palkka, ja koira teki alastuloa ihan mallikkaasti.
Teemu oli mukana kokeilemassa uutta statiiviaan (kameran tukijalka). Videota ei tullut juurikaan kuvattua (ja onnistuin poistamaan kameralta Teemun meistä kuvaaman videon), mutta still-kuvaa löytyy kuvagalleriasta.
Jeppe treenien jälkeen
Muutoin ollaan laitettu pihaa talvikuntoon. Hommahan on meikäläisittäin ihan kesken, sillä grilli ja terassikalusteet ovat vielä pihalla. Vaihdoimme nimittäin kevyen verkkoaidan tukevampaan rakenteeseen, kun taloyhtiön autopaikkojen rakentamisen jäljiltä jäi yli juuri sopiva määrä aitaelementtejä. Ensilumikin tulla tömähti, mutta suli onneksi pois. Jospa siis ehtisimme saada terassikalusteet varastoon ennen pysyvää lumipeitettä...
Tänään treenailtiin tuulisessa säässä ja valoa riitti nipin napin vain seiskaan asti. Sanna oli ottanut tarjolle tosi kimurantin kuuden esteen radan, jonka teemana olivat takaakierrot. Pitää yrittää muistaa piirtää se talteen, sitä vois treenata uudestaankin. Jeppe komenteli taas mua, mutta oli kyllä innolla mukana radalla. Se ryykäsi vauhdilla A:n alastulon, joten tehotreeni kotona jatkuu; nyt pitäisi saada treenialustaan enemmän kallistusta. Jospa kepo nikkaroisi meille minikontaktin... Putkihulluus oli tosin vähentynyt, ja muutenkin koira seuraili mun ohjausta aika ok. Ohjaus itsessään oli ajoittain aika epämääräistä, joten ei ihme, että koira komentelee ;-)
Ollaan menossa Aaltosen Mikon oppiin Ouluun kuun lopulla, joten pitää alkaa taas treenailemaan tehokkaammin, vaikka sitten vain kotipihalla. Sannan tämänpäiväinen rata osoitti, että hyvät treenit saa aikaiseksi pienessäkin tilassa ja vähillä esteillä. Meidän pitää keskittyä tarkempaan hyppäämiseen, sillä tänäänkin Jeppe ryykäili hypyillä ja tiputteli rimoja. Kerran se juoksi päin siivekettä, osin mun vika, sillä vein sitä liian tiukalla linjalla.
Tässä meidän paras pätkä, jossa tosin rimat tippuu ja A:n sijaan koira paineli putkeen. A:n alaosakin meni aika vauhdikkaasti (koira ei pysähtynyt vaikka olisi pitänyt). Eli jos tää oli paras setti, voitte itse kuvitella, kuinka kuraa ne muut osiot oli ;-)
Teemu on käynyt lintumetsällä Jepen kanssa, mutta saalista ei ole vielä näkynyt (painopiste on tainnut olla metsässä samoilussa ja hajujen seurailemisessa). Jeppe lähtee aina innolla metsään ja kuulemma pysyy aika hyvin ohjaajan lähellä, mitä nyt parit pikku vauhtimutkat on saattanut ottaa... Mukava, että pojilla on mukavaa!
Okei, pieni tarkennus ettei kuulosta liian mahtipontiselta: kyseessä oli Koillismaan Koirakerhon kesän 2010 epävirallisen agility-cupin mölliluokan minikoirien mestaruus, jonka jaoimme tasapistein kahden muun koirakon kanssa. Meidän pisteemme koostuivat edellisen osakilpailun tuloksesta, joka oli tämän kolmen kisan cupin ainoa hyväksytty suorituksemme. Mutta tulipa pokaali mulle kirjahyllyyn laitettavaksi, ja Jepelle puruluita palkinnoksi. Tässäpä kuva onnellisista voittajista illan hämärtyessä (vasemmalta oikealle: Linda ja Veeruska, Sari ja Jeppe sekä Anne-Mari ja Nyytti; viimeksi mainittu puuttuu kuvasta):
Ja alla on meidän viimeisen osakilpailun möllirata, hyllyhän sieltä kopsahti kun Jeppe säntäsi innoissaan väärälle esteelle (jonne ohjaaja sen kyllä tosipuheissa epähuomiossa ohjasikin). Lisäksi koira karkasi radan loppuosalla putkeen hypyn sijaan (minkä ennustinkin ennalta, sillä tuollainen asetelma on Jepelle aivan liian houkuttava ;-)
Kisaavien rata meni vielä enemmän plörinäksi (vaikka Mari oli vissiin suunnitellut sen ihan Jeppeä varten, putkeen mentiin ainakin kuudesti ;-). Meidän kisarata ja kaikkien muiden osallitujien suoritukset löytyvät Youtubesta www.youtube.com/sariruka.
Ja ohjaaja-pösilö unohti ottaa Jepelle palkan taskuun, joten koira ei tullutkaan enää luokse, kun palkkaa ei tullut heti suorituksen jälkeen. Aiheutettiin noloa viivettä kisassa kun yritin saada koiraa kiinni käyttämällä sitä putkessa pari kertaa, tuloksetta. Onneksi sillä iski äkillinen ihmisrakkaus (ei todellakaan minua kohtaan) ja se meni pussailemaan yleisöä, joten muut saivat sen sitten onneksi kiinni. Eli motivaatioon ja palkkaukseen saadaan taas pistää lisää eforttia!
Torstaina oltiin taas agilitytreeneissä. Leenalla oli onneksi mukana ratapiirustuksia, sillä lähdin kotoa niin vauhdilla, etten muistanut ottaa mitään paperimatskuja mukaan. Leenan rata näytti helpolta, sillä ohjauksen kannalta se vaati periaatteessa vain yhden valssin (Jepen ja mun rataversiossa ei edes sitä, kun teimme tavallisen pujottelun sijaan verkkopujottelun "radan ulkopuolella"). No, helppous oli petollista, sillä kaikki ohjaajat tekivät saman virheen ekan putken jälkeen: radan kääntyessä oikealle ohjaajan linja kääntyi liian aikaisin koiraan nähden, ja koira ohitti ekan hypyn.
Meidän tekemisessä oli nyt eka kertaa havaittavissa ihan selvästi uusi juttu: Jeppe kyseli minulta seuraavaa estettä sen sijaan että olisi valinnut sen ihan itse (yleensähän Jepen valinta osuu sitten putkeen, ylläripylläri ;-) Toivoa siis on! Pöytä tuotti vielä haasteita kun siihen tultiin putkelta täyttä vauhtia, mutta siinäkin onnistuttiin ainakin kertaalleen. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut yrittää juosta sinne suoremmalla linjalla, niin olisin päässyt pysäyttämään koiran aiemmin.
Tässäpä meidän paras rata:
Rukalla on nyt huikaisevan kaunis aamu. Yöllä oli ollut pakkasta eka kertaa - talvi tulee! Käytiin jo aamulenkillä kertaalleen, mutta taidetaan lähteä kohta uudelleen ulos nauttimaan ruskasta ja auringonpaisteesta. Viikonlopun ohjelmassa olisi pujottelukeppien maalausta (pystytän vielä loppusyksyksi verkkopujottelun omalle pihalle), mätsärien valmistelua ja illalla sadonkorjuujuhlat kavereiden luona!
Lauantaina olin katsomassa virallisia agilitykisoja ihka ensimmäistä kertaa. Lähdin siis mukaan ihan kisaturistina, kepona ja kuvaajana, sillä Jeppe ei todellakaan ole vielä kisavalmis (ohjaajasta puhumattakaan). Sää suosi kisoja ja menestystäkin tuli, sillä Ansku ja Nyytti saivat 1-luokassa ensimmäisen nollatuloksensa A-radalla (sij. 5) ja sijoittuivat hienosti kolmanneksi B-radalla (15 vp). Sanna ja Ketku tekivät hyvän A-radan (10 vp) mutta saivat hyllyn B-radalta. Tässäpä molempien kisaradat videoituna:
Ketkun metkuja A-radan keinulla
(koira siis hyppää keinulta alas ennenaikaisesti):
Päivän hauskin kuva: "Mamma, mä en mahdu!"
Päivän "Kaunein karva":
Päivän "Pelottavin otus"
(oikeasti hauska ja vauhdikas espanjanvesikoira ;-)
Kisoja oli mukava seurata ilman omia suorituspaineita, vaikka vähäsen jännittikin tyttöjen ja koirien puolesta. Kisareissu oli mukava, seura oli mitä mainiointa ja samalla tarkistimme OKK:n meille tarjoamat matot treenihallin lattian pehmentämiseksi. Valitettavasti mattoa oli jäljellä vain yksi vajaa, ulkona säilytetty rulla, joten emme ottaneet sitä vielä mukaan vaan pohdimme muita ratkaisuja.
Agilityn kannalta mieleenpainuvin muisto jäi itse asiassa kisaradan ulkopuolelta, kun näin erään bordercollien treenaavan keppejä (oletettavasti 3. luokan koira ainakin suorituksesta päätellen): Ohjaaja lähetti koiransa kepeille varmaan 20 metrin päästä, ja koira haki sisäänmenon upeasti sekä teki kepit uskomattomalla vauhdilla. Ja taas bortsukuume nosti päätään - olisihan se varmasti ihan metkaa treenata sellaisen koiran kanssa, joka oikeasti kuuntelisi ja pyrkisi tekemään parhaansa, eikä vain ryykäisi holtittomasti esteeltä toiselle ;-) Pitänee joskus tehdä myös sellainen kisareissu, jossa pääsee seuraamaan 3. luokan koirakoita (nyt lähdimme parin ensimmäisen 2. luokan koirakon jälkeen, sillä kotimatka oli kuitenkin pitkä).
Seuraavalla kisareissulla yritän saada myös Jepen mahtumaan mukaan (nyt ajatus koiran mukaan ottamisesta heräsi vähän liian myöhään). Jepelle tekee varmasti ihan hyvää haistella ensin kisojen ilmapiiriä (ja kaikkia outoja hajuja), ennen kuin startataan varsinaisesti kisaan. Ja oikeastihan meidän eka startti on vielä valovuosien päässä, sillä keppien ja kontaktien opettelu on vielä kovin kesken. Käyn huomenna hakemassa kotiin agilitykentällä säilyttämäni verkkokeppien verkot sekä Pölkyltä sen verran pyöreää rimaa, että saan verkkokepit pystyyn takapihalle. Tänään päällystin vanhan kovapuisen varastohyllylevyn kumimatolla ja treenaan sillä puomin/A:n alastuloa Jepen kanssa sisällä ja pihalla. Pyrkimyksenä on saada se pysähtymään targetille ja sen jälkeen häivyttää target pienentämällä sitä pikku hiljaa. Hyppyesteillä treenit keskittyvät koiran irtoamisharjoituksiin, joissa tarvitaan tosin useimmiten avustaja kontrolloimaan koiran palkan saamista targetilla, ellen sitten treenaa ihan suoria hyppysarjoja.
Treenailtiin jo tänään sisällä puomin/A:n alastuloa siten, että levy oli ihan tasaisena matolla ja pysäytin Jepen palkaten targetille Stop-komennolla, ja Teemu vapautti sen luokseen Tule-komennolla. Yksin treenaaminen ei oikein onnistu, jos haluan opettaa Jepelle myös jonkin vapautuskomennon; muutoin se ryykää targetilta eteenpäin heti namin syötyään. Toki voisin kokeilla toista targetia kauempana vapautuskomennon kohteena ja olla itse koiran vierellä "puomin" päässä, hmmm... Lisäksi levyn pinnoitetta pitää varmaan vaihtaa, sillä käyttämäni kumimatto on näköjään kosteana liukas, joten sillä ei voi treenata ulkona.
Kamu-koirakaveri on meillä iltapäivähoidossa, edelleen selvästikin toipilaana. Kamun kuumetta pidetään kursissa lääkityksellä ja edelleen Tea ja Eki odottavat eläinlääkäriltä tarkempaa tietoa Kamulta löydetystä bakteerista. Kunhan pöpöstä päästään selville, koira saadaan toivottavasti lääkittyä terveeksi asti. Tällä hetkellä uni näyttäisi olevan paras lääke ;-(
Jepen ja minun sunnuntai oli täynnä agilityä, kouluttajana haukiputaalainen Jari Tienhaara. Meidän ryhmämme treeniaika oli puolen päivän jälkeen, mutta menimme kentälle heti aamusta imemään viisautta aiemman ryhmän touhuista. Videoin samalla kaikki koirakot; jäimme paikalle vielä oman ryhmän jälkeenkin seuraamaan kisaavien/kisavalmiiden treenejä ja kuvaamaan heidätkin. Videot Youtubessa.
Jarin "teesit" lyhykäisyydessään:
Motivointi on kaiken A ja O. Vaihtele motivaation lähdettä (nami, lelu), anna 2 palkkaa samalla radalla (esim. nami matkalla ja lelu lopussa). Pidä nami tai lelu kädessä koiran näkyvissä; kiinnitä tällä tavalla koira käteesi. Älä piilota palkkaa liikkuessasi omaan lähtöpaikkaasi! Tavoitteena on saada koira kiinnostuneemmaksi ohjaajasta kuin mistään muusta radan lähistöllä.
Koira palkataan vain kun se tekee jotain oikein; älä ole ruokinta-automaatti!
Lähdössä käytä tarvittaessa makupalaa koiran suussa, mutta älä anna sille sitä (se ei ole vielä tehnyt varsinaisesti mitään).
Lähdössä muista aina tarkistaa, että koira on edullisessa linjassa seuraavia esteitä (etenemisen suuntaa) ajatellen.
Jos pysähdyt (tai sinulla on aikaa seisoskella) radalla, jotain on mennyt pieleen.
Koira seuraa ylävartalosi linjaa ja pyrkii aina kehosi etupuolelle ("koira seuraa napaasi").
Älä estä koiraa vaan pyri ohjaamaan se haluttuun paikkaan (vrt. putken blokkaaminen Jepen kaltaiselta putkihullulta koiralta voi kiinnittää koiran huomion putkeen eli saa aikaan sen, mitä juurikin yritettiin välttää).
Ylävartalosi näyttää koiralle linjan, liikkeesi näyttää etenemisen suunnan. Voit siis ohjata myös ns. päinvastaisessa asennossa esim. peruuttaen. Tämä on nopeampi tapa kuin kääntyä ympäri, jolloin koira hakee kaikki esteet ko. ympyrän ulkolinjalta.
Eteen lähettämisen opettaminen: ketjuta esteet "takaperin" targetin avulla; näytä koiralle targetin sijainti ja targetilla oleva palkka, ohjaa sen jälkeen koira targetille aina pidentyvillä etäisyyksillä. Samalla koiralle opetetaan uusi asia heti ohjauksen alussa; suorituksen loppuosa on aina tuttu.
Tiukan käännöksen opettaminen: sijoita makupala/lelu koiran nähden sen siivekkeen taakse, jonka ympäri koiran halutaan kääntyvän nopeasti. Lähetä koira hypylle; se saa palkata itse itsensä siivekkeen luona olevalla namilla/lelulla.
Jeppe oli pääosin ihan mukavasti mukana touhussa ja motivoitui hienosti sekä lihapullista että lelusta. Tosin lelun luovuttaminen oli välillä ongelmallista; vaihtokauppa lihapullaan toimi hetken verran, mutta lopulta jouduin komentamaan koiran luovuttamaan lelun. Eteen lähettäminen ei sujunut, vaikka sitä ollaan treenattu kotona. Kotipihalla on kuitenkin sen verran vähän tilaa, että olen lähettänyt Jepen enimmäkseen yhden tai kahden esteen taakse suoralla linjalla ja lyhyillä esteväleillä (hyppysarja). Nyt pitää siis alkaa treenata kaarevia linjoja ja pidempiä estevälejä. Ja minun oma liikkumiseni oli taas laahustamisen ja pyllistelyn yhdistelmä, mutta kivaa oli ja opittiin paljon uusia juttuja ja erilaista näkökulmaa ohjaamiseen. Tältä se näytti parhaimmillaan:
Jepellä oli vielä virtaa jäljellä ja se lähti "iltalennolle" eli sorsastamaan Teemun ja Antin kanssa. Jospa sieltä vihdoin tulisi saalistakin, jotta koira saisi palkkansa lampien rannoilla rämpimisestä. Sehän lähtee toki joka kerta innolla metsälle Teemun kanssa, mutta jos saalista ei koskaan tule, se keksii sitten ihan omat metsästysretket aina tilaisuuden tullen ;-)
Nyt se tapahtui - päästiin vihdoin hyväksytyllä tuloksella maaliin asti Jepen kanssa Koillismaan Koirakerhon epävirallisen Agility-Cupin 2. osakilpailussa 1.9.2010! Ja oltiin kertaheitolla mölli-minien ykkösiä, eikä tätä hienoa sijoitusta himmennä meidän mielestä yhtään se tosiseikka, että oltiin ainoita, jotka saivat hyväksytyn tuloksen ko. sarjassa. Lisäksi aina mieltä lämmittävä seikka (vaikka se ei tule yllätyksenä): Jeppe oli mölliradan nopein koira.
Yhteispeli sujui kuin tanssi (tai ainakin paljon paremmin kuin aiemmin), ja vaikka heti ekalla esteellä tipahti rima, me ei siitä lannistuttu! Jeppe seurasi ohjausta yllättävän tyynesti ja malttoi jopa pysähtyä pöydälle. Ja suoritti renkaan vauhdissa ihan oikein (mitä se ei todellakaan tehnyt kun osallistuttiin vielä menestyksen huumaamina kisaavien sarjaankin ;-) Pitkä matka on kuljettu viime kesän ekasta kisasta, jossa Jeppe karkasi radalta ympäröivään metsään omalle metsästysreissulle. Toivoa siis on, ja pääasia on, että meillä on mukavaa!
Kepo-Teemulle suurkiitos videoinnista ja valokuvaamisesta; lisää kuvia kuvagalleriassa. Alla upea koira ja ylpeä omistajansa sekä palkinnot; luu (joka on jo syöty) ja vinku (jota ei ole vielä syöty).
Viime viikolla treenailtiin Henkan johdolla, taas tuli paljon uutta oppia ja opeteltavaa. Tältä se näytti kun eteen lähettäminen ei oikein sujunut, ja oli mukana muutama muukin kiemura. Ja Jeppe tietty kommentoi touhua aika äänekkäästi koko ajan ;-)
Tällä viikolla Ansku oli tehnyt vauhdikkaan radan, jossa teemana olivat kontaktit. Jeppe suoriutui niistä yllättävän hyvin, tosin meillä oli vielä namit targeteilla ja keinulla & puomilla alastulolla hidastamassa koiraa. Kokeiltiin ottaa myös verkkokepit mukaan radalle, mutta Jeppe kuumui niillä edelleenkin niin, että treenailemme niitä edelleen erikseen. Tällaista meno oli parhaimmillaan (ja Jeppe spiikkaa samalla):
Nyt Jepellä on suorastaan koiranpäivät, sillä se sai viikonlopuksi tyttöseuraa; snautseri Källi tuli meille hoitoon oman kotiväkensä reissun ajaksi. Jeppe on toki haistanut Källin agilitytreeneissä, mutta nyt koirat pääsivät leikkimään pihalle, ja rallia piisasi. Tätä kirjoittaessa koirat vetävät lonkkaa ja Källi on kotiutunut tosi hienosti sille aiemmin vieraaseen paikkaan. Katsotaan sitten viikonlopun jälkeen, oliko tämä hoidokki yhtä helppo kuin miltä nyt näyttää ;-)
Olimme lauantaina melomassa kolmen sukupolven voimin Oulangalla mahtavan lämpimässä ja aurinkoisessa kesäsäässä. Melontareitti oli sama kuin edellisviikonloppuna, mutta vettä oli reilusti enemmän, joten Kiutakönkäältä Nurmisaarenniemeen meni vain tunti ja siitä kanottien nostopaikalle vain vartti. Joella oli paljon muitakin melojia, joista suurin osa oli melomassa Jäkälämutkaan asti. Meille lyhyempi reitti oli kuitenkin ihan sopiva, sillä nuorin osallistuja Saana 1 v eli olisi varmaan jaksanut iloisesti koko reittiä. Ja olihan mukavaa, sää oli mitä mahtavin ja maisemat upeat! Suosittelen lämpimästi kaikille Kuusamossa asuville ja vieraileville! Alla muutama otos koirista joella, lisää kuvagalleriassa.
Laivakoirat Luca ja Jeppe
Makkara tuoksuu
Tapporavistus
Kimppuun!
Muutenkin meillä on ollut ihan mainio viikko, vaikka olen itse ollut karmeassa flunssassa torstaista lähtien. Meillä oli vieraita tälläkin viikolla: Valtteri, Tea ja Tero. Jeppe pääsi kalalle Kitkalle Teemun, Tean ja Teron kanssa. Taas olivat kuulemma suomut lennelleet kalastuskoiran tainnuttaessa vähempiarvoista kalansaalista.
Torstaina oli myös Henkan vetämät agilitytreenit, joihin lähdin pitkällisen pohdinnan jälkeen flunssasta huolimatta. Ja onneksi menin, sillä treenit sujuivat paremmin kuin koskaan! Alku oli tosin vähintäänkin epäilyttävä, kun Jeppe vain nuuskutteli tyttökoirien hajuja eikä piitannut minusta vähääkään. Vetäisin kuitenkin taas ässän hihasta eli AgilityLelun taskusta, ja koira osoitti jo jonkinlaista kiinnostusta esteiden suuntaan. Se varasteli startissa, joten jouduimme hinkkaamaan lähtöä jonkin aikaa, mutta sitten pääsimme oikeasti radalle ja Jeppe kulki mukana vauhdikkaasti ja innolla! Se vetää mutkat todella tiukasti ja seuraa ohjausta hienosti, kunhan vain itse osaisin ohjata selkeästi ja tarkasti. Jälkikäteen ajatellen se taisi myös komentaa minua aiempaa vähemmän (starttia lukuunottamatta), ja eka kertaa se luovutti lelun omaehtoisesti odottaen selvästi uudelleen radalle pääsyä. Harmi kyllä kepo ei päässyt mukaan kuvaamaan, mutta ehkäpä sitten ensi kerralla saadaan myös todistusaineistoa edistymisestä.
No, on meillä vielä paljon opittavaakin. Lähettäminen takaa kiertoihin ei vielä onnistu alkuunkaan, mutta nyt pitää vielä itse yrittää juosta mukana ja kertoa koiralle tarkasti ja lähellä, mihin ollaan menossa. Pujottelu meillä on myös ihan kesken kun olemme treenanneet sitä verkkokepeillä, mutta siihen pitää vain keskittyä jatkossa erikseen. Kontakteissa jouduimme palaamaan hihnassa treenaamiseen, sillä lelun mukaanoton jälkeen koira ryykää kaikki alastulot vauhdilla, mukaanlukien keinun - nakit eivät kiinnosta pätkääkään. Mutta ollaan silti edistytty valtavasti viime talvesta, kuten kanssatreenaajat muistivat kannustavasti kertoa. Kiitos vielä Henkalle ja muille treenaajille - oli hieno nähdä muiden taitavia suorituksia, ja kaikki koirakot ovat selvästi kehittyneet!
Oltiin eilen nautiskelemassa Oulangan upeista maisemista kanootilla meloskellen. Jeppekin karkasi "vain" kerran, tosin sitäkin pelottavammin. Oltiin juuri odottamassa kanoottien noutoa pienen hiekkatien varrella, järjesteltiin tavaroita ja hässäkkää piisasi. Yhtäkkiä huomasin, ettei koiraa näkynyt missään; olin mielestäni laittanut sen hihnasta kiinni vyölenkkiin, mutta ilmeisesti remmin kanssa oli tullut huti. Onneksi aika pian tuli puhelu; Jeppe oli juossut ihan toisen melontaporukan auton perässä ja edellä pitkän matkaa meidän rantautumispaikasta tietä pitkin, kunnes olivat saaneet koiran kiinni. Vilpitön kiitos vielä näille tuntemattomaksi jääneille koiran pelastajille ja onneksi meidän kuski Jarno sattui vielä hurauttamaan autolla heidän kohdallensa puhelun aikaan, jotta Jeppe saatiin oikeaan kyytiin. Ja taas uhkailin tehdä koirasta rukkaset, mutta jääkööt vielä tekemättä.
Muuten päivä joella oli oikein ihana, sää oli hieman pilvinen ja muutama pisarakin tipahti taivaalta, mutta keli kaiken kaikkiaan sopivan lämmin. Luca ja Jeppe nauttivat olostaan silminnähden. Jeppe oli toki jatkuvasti hihnassa, sillä vesilinnut ja porot houkuttivat sitä ihan valtavasti. Parissa joen mutkassa se ehti silti hypätä veteen linnun haistaessaan kun keskityin perän pitämiseen, mutta sen saalisretki päättyi lyhyeen kun hinasin sen takaisin paattiin. Luca ei piitannut muista eläimistä, köllötteli vain tyytyväisenä kanootin pohjalla ja tarkkaili välillä ihmisten hölmöilyjä.
Kesäkauden 2010 ekat (epäviralliset) agilitykilpailut kisattiin keskiviikkona 4.8. ja pääsimme Jepen kanssa yhtä matkaa maaliin asti! (Toisin kuin viime vuonna, kun Jeppe karkasi radalta omille tutkimusmatkoilleen.) Hyväksyttyä tulosta emme kuitenkaan saaneet, sillä Jeppe noudatti ihan omaa estejärjestystä ratatuomarin laatiman mukavan radan sijasta. No, siitä viis, pääasia että meillä oli hauskaa ja mentiin suurin piirtein samaan suuntaan! Ja bonuksena huomasin, että olimme kisan nopein koirakko (vaikka aikaa ei enää virallisesti mitatakaan hylkäämisen jälkeen, mutta pidimme silti kellot käynnissä). Nopea aika syntyi siitäkin huolimatta, että Jeppe kävi pariin otteeseen putkessa ihan itsekseen ja hyppäsi ainakin yhden esteen kertaalleen väärästä suunnasta ennen oikeaa suoritustapaa. Kuvia tai videota omasta tai muiden suorituksista ei valitettavasti saatu, kun kepo ei ollut matkassa kuvaamassa ja itse olin hommissa tulospalvelussa.
Eilen oli melkein yhtä jännittävä päivä, kun kävimme silmä- ja polvitarkastuksissa. Jeppe sai terveen paperit molemmista, polvet 0/0. Silmätutkimuksessa todettiin molemmissa iiriksissä säikeitä (PPM), mutta se ei kuulemma ole vaarallista. Linssiluksaation varaltahan silmät lähtökohtaisesti tutkitaan (jos olen ymmärtänyt asian oikein), eikä siitä ollut merkkejä. Kaksi Jepen sisarusta ja Jepen isäpappa on tutkittu geenitestillä ja todettu terveiksi.
Tänään lähdetään lillimään Oulankajoelle koko päiväksi maailman parhaassa seurassa, eli Erja ja Luca tulevat kanoottiin kavereiksi. Lucalla on ollut taas tassuongelmia, se satutti (nyrjäytti) tassunsa tuossa jokin aika sitten ja on ontunut aika pahasti, mutta tuntuu nyt olevan paranemaan päin. Molemmat koirat ovat oikein mallikelpoisia laivakoiria ja sääennuste on oikein mukava (rapiat parikymmentä astetta ja poutaa), joten luvassa on hieno päivä. Otan Teemun vedenkestävän kameran mukaan (en sitä hienoa järkkäriä), joten luvassa on laadullisesti heikkoja mutta toivottavasti hauskoja tilanneotoksia.
Tässä vielä jo aiemminkin julkaistu kuva meidän agilitykoirasta (ennen nurmikon uudelleenkylvöä):
Helteet alkavat ilmeisesti jo hellittää näin heinäkuun viimeisenä päivänä. Huomiselle luvataan jo alle 20 astetta, mitenkähän siihen taas tottuu?
Tean ja Ekin häät Längelmäellä olivat aivan fantastiset. Morsian oli huikaisevan kaunis, sulhanen oli komea ja meillä oli hurjan hauskaa. Koirat olivat mukana menossa koko ajan. Kamulla oli kova homma juhlavieraiden vahtimisessa (varsinkin kun suurin osa miehistä oli tummassa puvussa, joka taitaa vähän pelottaa Kamua), mutta se hoiti hommansa oikein tyylikkäästi. Jeppe onnistui karkaamaan reissun aikana mökistä kolmesti, mutta tuli - hämmästyttävää kyllä - joka kerralla kutsuttaessa takaisin. Eka kerralla ei tarvinnut käyttää edes mitään houkutinta, seuraavilla kerroilla uimalelu ja vinkulelu saivat koiran palaamaan aiotulta karkureissulta. Häissä Jeppe oli koko ajan hihnassa, varsinkin kun lammasaitaus veti sitä puoleensa vähän liian kutsuvasti. Koirat jaksoivat mukana juhlassa aika pitkään, mutta tanssien alkaessa ne pääsivät nukkumaan autoon hieman etäämmäksi juhlajumusta. Juhlapäivä sattui olemaan hieman viileämpi, joten autossa oli myös mukavan vilpoisaa.
Majoituimme juhlapaikan läheisyydessä mökissä mainion matkaseuramme Handen, Panun ja Tuomaksen kanssa, ja pojat ehtivät myös kalastella hieman. Jeppe pääsi lahtaamaan kaikki saadut kalat, pisteenä iin päällä kilon painoisen lahnan. Olimme Handen kanssa juhlapaikalla kähertämässä tukkaa, joten näin vain rippeet silputusta kalasta, mutta kuulemma suomut ja suolenpätkät olivat lennelleet kun koira pisti kalaa hengiltä. Jeppe pitikin sitten pestä ihan shampoolla kotiin päästyämme, sillä kalan haju ei meinannut lähteä koirasta millään.
Kaverit kalassa
Tuolla ne kalat ui ui ui ui...
Itse aloitin taas työt loman jälkeen maanantaina. Toimistolla on onneksi mukavan viileää, vaikka ulkona on ollut parhaimmillaan +27 astetta. Torstaina piti olla Henkan agilitytreenit, mutta ne jouduttiin perumaan helteen takia. Kuusamolaisittain aika harvinaista ;-) Vaan nyt kelit taitavat tosiaan viiletä - ihan hyvä niin, sillä ensi viikolla on agility-cupin eka osakilpailu, ehkäpä pääsemme maanantaina taas treenaamaan.
Kävin tänään Jepen kanssa hillassa, hieman myöhään sillä suurin osa marjoista oli jo vähän kuivahtanut, mutta sain kuitenkin ihan mukavasti hillaa pakkaseen. Jeppe oli pitkässä narussa ja seuraili mukana ihan kivasti. Yhdessä vaiheessa se sai vainun ilmeisesti jäniksestä ja sinkoili sinne tänne, mutta rauhoittui onneksi aika nopeasti. Mättäiden keskellä hyppely oli vissiin aika uuvuttavaa touhua, sillä koira makaa nyt ihan reporankana ;-)
Kesälomareissu helteisen Vuorijärven rantamaisemissa on ohi, nyyh! Tässä kuvassa vielä hymyilyttää, mutta nyt ollaan jo palattu arkeen ;-)
Palailtiin siis sunnuntaina (onneksi vähemmän helteiseen) Kuusamoon. Käytiin vielä kotimatkalla remppaamassa äidin terassia Oulussa, Jeppe autteli myös sen minkä auringossa köllöttelyltään ehti. Sunnuntaina ehdittiin vielä ottaa vauhtia Haaparannan IKEAn kauttakin, kun piti hakea kehykset pariin julisteeseen (ja kaikkea muuta pientä ja hyödyllistä).
Uimisesta tykkäämisen ja laiturilta hyppäämisen oppimisen lisäksi Jepelle jäi mökkilomasta muitakin pysyviä oppeja; mökkisaunan lempeässä lämmössä Jeppe alkoi taas tykätä saunomisesta. Jeppehän oli pentuna ihan hulluna saunomiseen; se meni lauteille aina ekana ja tuli pois viimeisenä. Kunnes eräällä saunomiskerralla onnistuin lyömään löylyä juuri kun Jeppe tunki nenäänsä kiuasta kohden, ja Jepen saunomisinto tyssäsi siihen. Mutta eilen se puski taas kotisaunaan meidän kanssa ja köllötti ihan lättynä keskilauteella, nautiskellen selvästi olostaan :-)))
Pari päivää on mennyt taas pihahommissa; talon päädyssä oleva jättimäinen multakasa on pikkuhiljaa muuttumassa nurmikoksi ympäriinsä leviteltynä. Omalle pihalle nurmikko pistettiin uusiksi jo ennen reissuun lähtöä, ja vaikka maa oli halkeillut kastelun puutteesta hieman, nurmi oli lähtenyt kasvuun ihan mukavasti. Jeppe on kannustanut mua lapioinnissa, vaikka sillä on ollut ihan omakin urakka: sulatin eilen pakastimen, ja löysin Aku-koiran Jepelle joululahjaksi antaman luun pihalle järsittäväksi (enkä ole ihan varma, tuliko tämä lahja viime jouluna vai sitä edellisenä ;-). Tänä aamuna Jepen ulkoilutus olikin sitten aika erikoista, kun koira kakkasi ainakin kaksikymmentä kertaa ;-) Mutta luu maistui, kiitosta vaan Akulle!
Huomenna aion nitistää loputkin multakasasta. Torstaina on taas agilitytreenit, treenitaukoa onkin tullut pari viikkoa (toki vähäsen ollaan pihalla treenailtu, lähinnä etsitty motivaatiota ja malttia). Perjantaina suunnataan taas eteläiseen Suomeen ystävien häihin. Jeppekin pääsee mukaan, tosin juhlien ajan se saa vetää lonkkaa mökissä. Kyseessä on Kamu-kaverin omistajien Tean ja Ekin häät, joten koirat pääsevät varmaan kirmailemaan keskenään lauantaina ennen hääjuhlaa. Sääennuste näyttää ihan mukavalta, lämpöä parinkympin tienoilla, kunhan ei vain sataisi häiden aikana. Nyt vaan jännitetään, onko Kamulla smokki vai ei ;-)
Ollaan Teemun vanhempien mökillä lomailemassa ja täällä on kivaa! Jeppe ui ja ui ja ui ja ui... Yritin äsken lähteä sen kanssa iltakävelylle, mutta se suostui vain tirauttamaan pienet pissat lähimetsään ja palasi takaisin mökille. Teemu erehtyi nimittäin lupaamaan sille, että se pääsisi uimaan lenkin jälkeen...
Hellettä piisaa, tänään oli varjossa parhaimmillaan 31 astetta. Jepelle se passaa; se makaa ihan levynä pihan kuumimmassa kohdassa. Silloin tällöin se kaivautuu terassin alle viilentymään, tai sitten se käy - yllätys yllätys - viilentymässä uimalla järvessä. Ja kaikki tämä tapahtuu varmuuden vuoksi pitkän narun nokassa, sillä viime kesänä Jeppe käyttäytyi kuin unelma narun ollessa kiinni - ja hävisi saman tien lähimetsään kun naru irrotettiin. Joten tällä kertaa ei oteta riskejä. Tosin uiminen on nyt Jepelle sellainen jättihitti, että se saattaisi ehkä hengaillakin laiturilla mieluummin kuin metsässä. Alussa Jeppeä oli vaikea saada hyppäämään laiturilta ja se vain vinkui vesilelun perään. Sitten Teemun isä alkoi heitellä komeaa vihreää haukiuistinta - ja johan Jeppeä vietiin. Uistimeen se ei toki päässyt käsiksi, mutta sen jälkeen se sinkoutuu järveen aina kun jotain heitetään veteen.
Kävimme Teemun kanssa myös ystäviemme häissä Sastamalassa ja Jeppe oli sillä välin "mummin ja papan" hyvässä hoidossa. Se oli vissiin käyttäytynyt ihan mallikkaasti, vaikka oli tainnut vähän mököttää, kun se ei päässyt matkaan. Nyt se on ollut kyllä ihan ihmisen kaveri, varsinainen Teemun varjo (ainakin kun Teemu lähtee laiturille ongelle).
Ollaan käyty myös melomassa kanootilla. Jeppe oli hyvä laivakoira, vaikkakin meinasi hylätä aluksensa ja lähteä lokin perään. Lisäksi ollaan veneilty sähköperämoottorilla varustetulla veneellä, Jeppe on siinä jo ihan mestari (ja siitä aluksesta se tosin kertaalleen karkasikin uimaan).
Kyllä lomailu on mukavaa! Ja lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta.
