Oltiin eilen nautiskelemassa Oulangan upeista maisemista kanootilla meloskellen. Jeppekin karkasi "vain" kerran, tosin sitäkin pelottavammin. Oltiin juuri odottamassa kanoottien noutoa pienen hiekkatien varrella, järjesteltiin tavaroita ja hässäkkää piisasi. Yhtäkkiä huomasin, ettei koiraa näkynyt missään; olin mielestäni laittanut sen hihnasta kiinni vyölenkkiin, mutta ilmeisesti remmin kanssa oli tullut huti. Onneksi aika pian tuli puhelu; Jeppe oli juossut ihan toisen melontaporukan auton perässä ja edellä pitkän matkaa meidän rantautumispaikasta tietä pitkin, kunnes olivat saaneet koiran kiinni. Vilpitön kiitos vielä näille tuntemattomaksi jääneille koiran pelastajille ja onneksi meidän kuski Jarno sattui vielä hurauttamaan autolla heidän kohdallensa puhelun aikaan, jotta Jeppe saatiin oikeaan kyytiin. Ja taas uhkailin tehdä koirasta rukkaset, mutta jääkööt vielä tekemättä.
Muuten päivä joella oli oikein ihana, sää oli hieman pilvinen ja muutama pisarakin tipahti taivaalta, mutta keli kaiken kaikkiaan sopivan lämmin. Luca ja Jeppe nauttivat olostaan silminnähden. Jeppe oli toki jatkuvasti hihnassa, sillä vesilinnut ja porot houkuttivat sitä ihan valtavasti. Parissa joen mutkassa se ehti silti hypätä veteen linnun haistaessaan kun keskityin perän pitämiseen, mutta sen saalisretki päättyi lyhyeen kun hinasin sen takaisin paattiin. Luca ei piitannut muista eläimistä, köllötteli vain tyytyväisenä kanootin pohjalla ja tarkkaili välillä ihmisten hölmöilyjä.
Jeppe ja Anu
Päästä mut, siellä on PORO!
Koskeloooo, mä tuun kohta!
Tuleeks se mamma jo kohta tuolta vastarannalta?
Taistelua unta vastaan
Voi Jeppe mitä koiruuksia Sarille teit.....
VastaaPoistaOnneksi torstaina oli myrsky ettei etelän immeiset joutuneet todistamaan katoamistemppujasi. Johan siinä oli kerrakseen kun keskiviikkoaamuna kävelytit pappuraisen ihan näännyksiin ;);)