Talvi on jo Rukalla!

Edellisestä blogipäivityksestä onkin vierähtänyt aikaa. Kaikenlaista koiratouhua on toki ollut meneillään; käytiin Jepen kanssa Oulussa Aaltosen Mikon opissa, kävin itse agilityn koulutusohjaajakurssin 1. osan Rovaniemellä ja meidän talven agilitytreeneihinkin on löytynyt kaksi (pientä ja kylmää) treenitilaa.

Isompi treenitilamme sijaitsee Poussussa erään seuramme agilityharrastajan pihassa. Saimme eilen ihanien ihmisten fantastisen avun myötä Kokkolasta hiekkatekonurmea betonipohjaisen hallin pehmusteeksi. Matot (3 melkein tonnin painoista rullaa) saapuivat eilen illalla ja parin tunnin ähellyksen jälkeen saimme kaksi rullista sisälle halliin. Rullat olivat niin umpijäässä, että tilaa pitää hieman lämmittää, ennen kuin rullia voidaan yrittääkään levittää ja leikellä tarvittavaan kokoon. Kolmas rulla jäi pihalle odottamaan siirtoa jonnekin pois tieltä, sillä kahdessa rullassa on jo todennäköisesti riittävästi mattoa tämän hallin pohjan peitoksi. Kunhan matot on levitetty, pääsemme aloittamaan omat treenit ja vetämään myös koulutusohjaajakurssin pakolliset harjoitustuokiot tarkoitukseen valituille koirakoille.

Koska Poussuun on meiltä matkaa noin 50 km, kepo-Teemu järjesti minulle ja Jepelle oman yksityisen treenihallin täältä Rukalta. Estevalikoimamme on toki hieman suppea (5 hyppyä, rengas, putki ja koirakerholta lainatut vanhat kepit), mutta Teemu rakensi meille vielä kontaktitreeniä varten hienon A-esteen. Este on itse asiassa A:n ja puomin välimuoto, sillä muoto on kopioitu A-esteestä, mutta leveys on lähempänä puomia. Pienelle koiralle sillä ei ole mitään merkitystä. Tässä naputellaan mattoa paikoilleen (kuten huomaatte, Jeppe ei ole kovin paukkuherkkä ja osallistuu touhuun antaumuksella lähietäisyydeltä):

Matto oli tosin hippasen liian liukas; testeissä saimme hillittömät naurut, kun Jeppe suti sitkeästi A:n huipulle ja lasketteli sitten hujauksella persmäkeä toisen puolen alas asti. Tilanne näytti niin hurjalta, että sitä ei uskaltanut enää toistaa videolle, niin hupaisaa kuin se olikin. Eli poikkipienat pitää vielä kiinnittää maton päälle, onneksi niitäkin varten on materiaalia varastossa kodin remontin jäljiltä.

Kamu-kaveri on selvästikin parantunut ja kaverukset vetävät hillitöntä rallia sisätiloissa (josta yleensä seuraa jäähyjä) ja ulkona. Tässä kiiltomadot vauhdissa meidän takapihalla:

Jeppe on välillä sisällä niin mamman koira kuin olla saattaa. Kun Kamu tuli tervehdyttyään ekoja kertoja meille hoitoon Tean ja Ekin ollessa töissä, Jeppe ilmoitti vähän tähän tyyliin, että "tää mamma on sit mun":

Ulkona toki jeppemäiseen tyyliin ihmiset unohtuvat tyystin ja nenä vie jänisten jäljille. Ollaan oltu tosi tarkkoina, ettei Jeppe pääse enää karkailemaan, sillä viime talvena (ja kesän parin satunnaisen karkureissun aikana) se säilyi kuin ihmeen kaupalla ehjänä eikä mitään sattunut. Tuollaista tuuria ei voi kestää loputtomiin, joten Jeppe ulkoilee vain hihnassa.

Aurinko paistaa ja hanki hohtaa, joten lähdemme ihmettelemään avajaishulinaa Rukan kylään (ja mun visa menee vingahtelemaan uuteen vaatekauppaan ASTEeseen).

* * *

Winter is here at Ruka! Luckily we managed to find two (cold and rather small) spaces for training agility during winter; better than nothing. Above you can see my hubbie Teemu building an obstacle for our own private training hall. We've also been travelling to Oulu to train with Mikko Aaltonen, great thing but we also need to be able at home to make some progress.

Kamu the Spanish Water Dog is finally ok again after being sick for a long time. See video above about the two dogs playing fire flies at our back yard.

Jeppe tends to be a real mama's boy indoors (see photo above) but outside he's a real rabbit hunter; thus he only walks in the leash since he's surely run off otherwise.