Liitelyä ja naisvieraita

Viime viikolla treenailtiin Henkan johdolla, taas tuli paljon uutta oppia ja opeteltavaa. Tältä se näytti kun eteen lähettäminen ei oikein sujunut, ja oli mukana muutama muukin kiemura. Ja Jeppe tietty kommentoi touhua aika äänekkäästi koko ajan ;-)

Tällä viikolla Ansku oli tehnyt vauhdikkaan radan, jossa teemana olivat kontaktit. Jeppe suoriutui niistä yllättävän hyvin, tosin meillä oli vielä namit targeteilla ja keinulla & puomilla alastulolla hidastamassa koiraa. Kokeiltiin ottaa myös verkkokepit mukaan radalle, mutta Jeppe kuumui niillä edelleenkin niin, että treenailemme niitä edelleen erikseen. Tällaista meno oli parhaimmillaan (ja Jeppe spiikkaa samalla):

Nyt Jepellä on suorastaan koiranpäivät, sillä se sai viikonlopuksi tyttöseuraa; snautseri Källi tuli meille hoitoon oman kotiväkensä reissun ajaksi. Jeppe on toki haistanut Källin agilitytreeneissä, mutta nyt koirat pääsivät leikkimään pihalle, ja rallia piisasi. Tätä kirjoittaessa koirat vetävät lonkkaa ja Källi on kotiutunut tosi hienosti sille aiemmin vieraaseen paikkaan. Katsotaan sitten viikonlopun jälkeen, oliko tämä hoidokki yhtä helppo kuin miltä nyt näyttää ;-)

Källi lentää

Jeppe lentää

Källi-kaunotar

Ja taas Oulankajoella

Olimme lauantaina melomassa kolmen sukupolven voimin Oulangalla mahtavan lämpimässä ja aurinkoisessa kesäsäässä. Melontareitti oli sama kuin edellisviikonloppuna, mutta vettä oli reilusti enemmän, joten Kiutakönkäältä Nurmisaarenniemeen meni vain tunti ja siitä kanottien nostopaikalle vain vartti. Joella oli paljon muitakin melojia, joista suurin osa oli melomassa Jäkälämutkaan asti. Meille lyhyempi reitti oli kuitenkin ihan sopiva, sillä nuorin osallistuja Saana 1 v eli olisi varmaan jaksanut iloisesti koko reittiä. Ja olihan mukavaa, sää oli mitä mahtavin ja maisemat upeat! Suosittelen lämpimästi kaikille Kuusamossa asuville ja vieraileville! Alla muutama otos koirista joella, lisää kuvagalleriassa.

Laivakoirat Luca ja Jeppe

Makkara tuoksuu

Tapporavistus

Kimppuun!

Muutenkin meillä on ollut ihan mainio viikko, vaikka olen itse ollut karmeassa flunssassa torstaista lähtien. Meillä oli vieraita tälläkin viikolla: Valtteri, Tea ja Tero. Jeppe pääsi kalalle Kitkalle Teemun, Tean ja Teron kanssa. Taas olivat kuulemma suomut lennelleet kalastuskoiran tainnuttaessa vähempiarvoista kalansaalista.

Torstaina oli myös Henkan vetämät agilitytreenit, joihin lähdin pitkällisen pohdinnan jälkeen flunssasta huolimatta. Ja onneksi menin, sillä treenit sujuivat paremmin kuin koskaan! Alku oli tosin vähintäänkin epäilyttävä, kun Jeppe vain nuuskutteli tyttökoirien hajuja eikä piitannut minusta vähääkään. Vetäisin kuitenkin taas ässän hihasta eli AgilityLelun taskusta, ja koira osoitti jo jonkinlaista kiinnostusta esteiden suuntaan. Se varasteli startissa, joten jouduimme hinkkaamaan lähtöä jonkin aikaa, mutta sitten pääsimme oikeasti radalle ja Jeppe kulki mukana vauhdikkaasti ja innolla! Se vetää mutkat todella tiukasti ja seuraa ohjausta hienosti, kunhan vain itse osaisin ohjata selkeästi ja tarkasti. Jälkikäteen ajatellen se taisi myös komentaa minua aiempaa vähemmän (starttia lukuunottamatta), ja eka kertaa se luovutti lelun omaehtoisesti odottaen selvästi uudelleen radalle pääsyä. Harmi kyllä kepo ei päässyt mukaan kuvaamaan, mutta ehkäpä sitten ensi kerralla saadaan myös todistusaineistoa edistymisestä.

No, on meillä vielä paljon opittavaakin. Lähettäminen takaa kiertoihin ei vielä onnistu alkuunkaan, mutta nyt pitää vielä itse yrittää juosta mukana ja kertoa koiralle tarkasti ja lähellä, mihin ollaan menossa. Pujottelu meillä on myös ihan kesken kun olemme treenanneet sitä verkkokepeillä, mutta siihen pitää vain keskittyä jatkossa erikseen. Kontakteissa jouduimme palaamaan hihnassa treenaamiseen, sillä lelun mukaanoton jälkeen koira ryykää kaikki alastulot vauhdilla, mukaanlukien keinun - nakit eivät kiinnosta pätkääkään. Mutta ollaan silti edistytty valtavasti viime talvesta, kuten kanssatreenaajat muistivat kannustavasti kertoa. Kiitos vielä Henkalle ja muille treenaajille - oli hieno nähdä muiden taitavia suorituksia, ja kaikki koirakot ovat selvästi kehittyneet!

Oulankajoella

Oltiin eilen nautiskelemassa Oulangan upeista maisemista kanootilla meloskellen. Jeppekin karkasi "vain" kerran, tosin sitäkin pelottavammin. Oltiin juuri odottamassa kanoottien noutoa pienen hiekkatien varrella, järjesteltiin tavaroita ja hässäkkää piisasi. Yhtäkkiä huomasin, ettei koiraa näkynyt missään; olin mielestäni laittanut sen hihnasta kiinni vyölenkkiin, mutta ilmeisesti remmin kanssa oli tullut huti. Onneksi aika pian tuli puhelu; Jeppe oli juossut ihan toisen melontaporukan auton perässä ja edellä pitkän matkaa meidän rantautumispaikasta tietä pitkin, kunnes olivat saaneet koiran kiinni. Vilpitön kiitos vielä näille tuntemattomaksi jääneille koiran pelastajille ja onneksi meidän kuski Jarno sattui vielä hurauttamaan autolla heidän kohdallensa puhelun aikaan, jotta Jeppe saatiin oikeaan kyytiin. Ja taas uhkailin tehdä koirasta rukkaset, mutta jääkööt vielä tekemättä.

Muuten päivä joella oli oikein ihana, sää oli hieman pilvinen ja muutama pisarakin tipahti taivaalta, mutta keli kaiken kaikkiaan sopivan lämmin. Luca ja Jeppe nauttivat olostaan silminnähden. Jeppe oli toki jatkuvasti hihnassa, sillä vesilinnut ja porot houkuttivat sitä ihan valtavasti. Parissa joen mutkassa se ehti silti hypätä veteen linnun haistaessaan kun keskityin perän pitämiseen, mutta sen saalisretki päättyi lyhyeen kun hinasin sen takaisin paattiin. Luca ei piitannut muista eläimistä, köllötteli vain tyytyväisenä kanootin pohjalla ja tarkkaili välillä ihmisten hölmöilyjä.

Jeppe ja Anu

Päästä mut, siellä on PORO!

Koskeloooo, mä tuun kohta!

Tuleeks se mamma jo kohta tuolta vastarannalta?

Taistelua unta vastaan

Yhdessä maaliin!

Kesäkauden 2010 ekat (epäviralliset) agilitykilpailut kisattiin keskiviikkona 4.8. ja pääsimme Jepen kanssa yhtä matkaa maaliin asti! (Toisin kuin viime vuonna, kun Jeppe karkasi radalta omille tutkimusmatkoilleen.) Hyväksyttyä tulosta emme kuitenkaan saaneet, sillä Jeppe noudatti ihan omaa estejärjestystä ratatuomarin laatiman mukavan radan sijasta. No, siitä viis, pääasia että meillä oli hauskaa ja mentiin suurin piirtein samaan suuntaan! Ja bonuksena huomasin, että olimme kisan nopein koirakko (vaikka aikaa ei enää virallisesti mitatakaan hylkäämisen jälkeen, mutta pidimme silti kellot käynnissä). Nopea aika syntyi siitäkin huolimatta, että Jeppe kävi pariin otteeseen putkessa ihan itsekseen ja hyppäsi ainakin yhden esteen kertaalleen väärästä suunnasta ennen oikeaa suoritustapaa. Kuvia tai videota omasta tai muiden suorituksista ei valitettavasti saatu, kun kepo ei ollut matkassa kuvaamassa ja itse olin hommissa tulospalvelussa.

Eilen oli melkein yhtä jännittävä päivä, kun kävimme silmä- ja polvitarkastuksissa. Jeppe sai terveen paperit molemmista, polvet 0/0. Silmätutkimuksessa todettiin molemmissa iiriksissä säikeitä (PPM), mutta se ei kuulemma ole vaarallista. Linssiluksaation varaltahan silmät lähtökohtaisesti tutkitaan (jos olen ymmärtänyt asian oikein), eikä siitä ollut merkkejä. Kaksi Jepen sisarusta ja Jepen isäpappa on tutkittu geenitestillä ja todettu terveiksi.

Tänään lähdetään lillimään Oulankajoelle koko päiväksi maailman parhaassa seurassa, eli Erja ja Luca tulevat kanoottiin kavereiksi. Lucalla on ollut taas tassuongelmia, se satutti (nyrjäytti) tassunsa tuossa jokin aika sitten ja on ontunut aika pahasti, mutta tuntuu nyt olevan paranemaan päin. Molemmat koirat ovat oikein mallikelpoisia laivakoiria ja sääennuste on oikein mukava (rapiat parikymmentä astetta ja poutaa), joten luvassa on hieno päivä. Otan Teemun vedenkestävän kameran mukaan (en sitä hienoa järkkäriä), joten luvassa on laadullisesti heikkoja mutta toivottavasti hauskoja tilanneotoksia.

Tässä vielä jo aiemminkin julkaistu kuva meidän agilitykoirasta (ennen nurmikon uudelleenkylvöä):

Kesän riemuja

Helteet alkavat ilmeisesti jo hellittää näin heinäkuun viimeisenä päivänä. Huomiselle luvataan jo alle 20 astetta, mitenkähän siihen taas tottuu?

Tean ja Ekin häät Längelmäellä olivat aivan fantastiset. Morsian oli huikaisevan kaunis, sulhanen oli komea ja meillä oli hurjan hauskaa. Koirat olivat mukana menossa koko ajan. Kamulla oli kova homma juhlavieraiden vahtimisessa (varsinkin kun suurin osa miehistä oli tummassa puvussa, joka taitaa vähän pelottaa Kamua), mutta se hoiti hommansa oikein tyylikkäästi. Jeppe onnistui karkaamaan reissun aikana mökistä kolmesti, mutta tuli - hämmästyttävää kyllä - joka kerralla kutsuttaessa takaisin. Eka kerralla ei tarvinnut käyttää edes mitään houkutinta,  seuraavilla kerroilla uimalelu ja vinkulelu saivat koiran palaamaan aiotulta karkureissulta. Häissä Jeppe oli koko ajan hihnassa, varsinkin kun lammasaitaus veti sitä puoleensa vähän liian kutsuvasti. Koirat jaksoivat mukana juhlassa aika pitkään, mutta tanssien alkaessa ne pääsivät nukkumaan autoon hieman etäämmäksi juhlajumusta. Juhlapäivä sattui olemaan hieman viileämpi, joten autossa oli myös mukavan vilpoisaa.

Majoituimme juhlapaikan läheisyydessä mökissä mainion matkaseuramme Handen, Panun ja Tuomaksen kanssa, ja pojat ehtivät myös kalastella hieman. Jeppe pääsi lahtaamaan kaikki saadut kalat, pisteenä iin päällä kilon painoisen lahnan. Olimme Handen kanssa juhlapaikalla kähertämässä tukkaa, joten näin vain rippeet silputusta kalasta, mutta kuulemma suomut ja suolenpätkät olivat lennelleet kun koira pisti kalaa hengiltä. Jeppe pitikin sitten pestä ihan shampoolla kotiin päästyämme, sillä kalan haju ei meinannut lähteä koirasta millään.

Kaverit kalassa

Tuolla ne kalat ui ui ui ui...

Itse aloitin taas työt loman jälkeen maanantaina. Toimistolla on onneksi mukavan viileää, vaikka ulkona on ollut parhaimmillaan +27 astetta. Torstaina piti olla Henkan agilitytreenit, mutta ne jouduttiin perumaan helteen takia. Kuusamolaisittain aika harvinaista ;-) Vaan nyt kelit taitavat tosiaan viiletä - ihan hyvä niin, sillä ensi viikolla on agility-cupin eka osakilpailu, ehkäpä pääsemme maanantaina taas treenaamaan.

Kävin tänään Jepen kanssa hillassa, hieman myöhään sillä suurin osa marjoista oli jo vähän kuivahtanut, mutta sain kuitenkin ihan mukavasti hillaa pakkaseen. Jeppe oli pitkässä narussa ja seuraili mukana ihan kivasti. Yhdessä vaiheessa se sai vainun ilmeisesti jäniksestä ja sinkoili sinne tänne, mutta rauhoittui onneksi aika nopeasti. Mättäiden keskellä hyppely oli vissiin aika uuvuttavaa touhua, sillä koira makaa nyt ihan reporankana ;-)

Piipahtamassa kotona

Kesälomareissu helteisen Vuorijärven rantamaisemissa on ohi, nyyh! Tässä kuvassa vielä hymyilyttää, mutta nyt ollaan jo palattu arkeen ;-)

Palailtiin siis sunnuntaina (onneksi vähemmän helteiseen) Kuusamoon. Käytiin vielä kotimatkalla remppaamassa äidin terassia Oulussa, Jeppe autteli myös sen minkä auringossa köllöttelyltään ehti. Sunnuntaina ehdittiin vielä ottaa vauhtia Haaparannan IKEAn kauttakin, kun piti hakea kehykset pariin julisteeseen (ja kaikkea muuta pientä ja hyödyllistä).

Uimisesta tykkäämisen ja laiturilta hyppäämisen oppimisen lisäksi Jepelle jäi mökkilomasta muitakin pysyviä oppeja; mökkisaunan lempeässä lämmössä Jeppe alkoi taas tykätä saunomisesta. Jeppehän oli pentuna ihan hulluna saunomiseen; se meni lauteille aina ekana ja tuli pois viimeisenä. Kunnes eräällä saunomiskerralla onnistuin lyömään löylyä juuri kun Jeppe tunki nenäänsä kiuasta kohden, ja Jepen saunomisinto tyssäsi siihen. Mutta eilen se puski taas kotisaunaan meidän kanssa ja köllötti ihan lättynä keskilauteella, nautiskellen selvästi olostaan :-)))

Pari päivää on mennyt taas pihahommissa; talon päädyssä oleva jättimäinen multakasa on pikkuhiljaa muuttumassa nurmikoksi ympäriinsä leviteltynä. Omalle pihalle nurmikko pistettiin uusiksi jo ennen reissuun lähtöä, ja vaikka maa oli halkeillut kastelun puutteesta hieman, nurmi oli lähtenyt kasvuun ihan mukavasti. Jeppe on kannustanut mua lapioinnissa, vaikka sillä on ollut ihan omakin urakka: sulatin eilen pakastimen, ja löysin Aku-koiran Jepelle joululahjaksi antaman luun pihalle järsittäväksi (enkä ole ihan varma, tuliko tämä lahja viime jouluna vai sitä edellisenä ;-). Tänä aamuna Jepen ulkoilutus olikin sitten aika erikoista, kun koira kakkasi ainakin kaksikymmentä kertaa ;-) Mutta luu maistui, kiitosta vaan Akulle!

Huomenna aion nitistää loputkin multakasasta. Torstaina on taas agilitytreenit, treenitaukoa onkin tullut pari viikkoa (toki vähäsen ollaan pihalla treenailtu, lähinnä etsitty motivaatiota ja malttia). Perjantaina suunnataan taas eteläiseen Suomeen ystävien häihin. Jeppekin pääsee mukaan, tosin juhlien ajan se saa vetää lonkkaa mökissä. Kyseessä on Kamu-kaverin omistajien Tean ja Ekin häät, joten koirat pääsevät varmaan kirmailemaan keskenään lauantaina ennen hääjuhlaa. Sääennuste näyttää ihan mukavalta, lämpöä parinkympin tienoilla, kunhan ei vain sataisi häiden aikana. Nyt vaan jännitetään, onko Kamulla smokki vai ei ;-)

Mökillä!

Ollaan Teemun vanhempien mökillä lomailemassa ja täällä on kivaa! Jeppe ui ja ui ja ui ja ui... Yritin äsken lähteä sen kanssa iltakävelylle, mutta se suostui vain tirauttamaan pienet pissat lähimetsään ja palasi takaisin mökille. Teemu erehtyi nimittäin lupaamaan sille, että se pääsisi uimaan lenkin jälkeen...

Hellettä piisaa, tänään oli varjossa parhaimmillaan 31 astetta. Jepelle se passaa; se makaa ihan levynä pihan kuumimmassa kohdassa. Silloin tällöin se kaivautuu terassin alle viilentymään, tai sitten se käy - yllätys yllätys - viilentymässä uimalla järvessä. Ja kaikki tämä tapahtuu varmuuden vuoksi pitkän narun nokassa, sillä viime kesänä Jeppe käyttäytyi kuin unelma narun ollessa kiinni - ja hävisi saman tien lähimetsään kun naru irrotettiin. Joten tällä kertaa ei oteta riskejä. Tosin uiminen on nyt Jepelle sellainen jättihitti, että se saattaisi ehkä hengaillakin laiturilla mieluummin kuin metsässä. Alussa Jeppeä oli vaikea saada hyppäämään laiturilta ja se vain vinkui vesilelun perään. Sitten Teemun isä alkoi heitellä komeaa vihreää haukiuistinta - ja johan Jeppeä vietiin. Uistimeen se ei toki päässyt käsiksi, mutta sen jälkeen se sinkoutuu järveen aina kun jotain heitetään veteen.

Kävimme Teemun kanssa myös ystäviemme häissä Sastamalassa ja Jeppe oli sillä välin "mummin ja papan" hyvässä hoidossa. Se oli vissiin käyttäytynyt ihan mallikkaasti, vaikka oli tainnut vähän mököttää, kun se ei päässyt matkaan. Nyt se on ollut kyllä ihan ihmisen kaveri, varsinainen Teemun varjo (ainakin kun Teemu lähtee laiturille ongelle).

Ollaan käyty myös melomassa kanootilla. Jeppe oli hyvä laivakoira, vaikkakin meinasi hylätä aluksensa ja lähteä lokin perään. Lisäksi ollaan veneilty sähköperämoottorilla varustetulla veneellä, Jeppe on siinä jo ihan mestari (ja siitä aluksesta se tosin kertaalleen karkasikin uimaan).

Kyllä lomailu on mukavaa! Ja lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta.

Talkoohuumaa

Loman ekat päivät on pyhitetty talkoille; eilen ja tänään pystytettiin koirakerhon koulutuskentän varastorakennusta (jonka Juhani oli rakentanut elementeiksi iltapuhteina, respect) ja huomenna istutettiin kotipihalle yhteistuumin vähän puita ja pensaita. Tänään varastotalkoot loppuivat vähän lyhyeen, kun puolen päivän jälkeen saatiin niskaamme rankkasadekuuro. Taivas näytti niin tasaisen tummalta, että katsottiin paremmaksi jatkaa rakennushommia toisella kertaa. Kutakuinkin tähän asti päästiin:

Eilen illalla piipahdin myös virallisissa terassikauden avajaisissa (naapuripihassa) ja tunnelma oli katossa (vaikka ulkona oltiinkin enin aika), ohjelmassa oli grillailua ja chillailua ;-) Ja seurapelejäkin oli suunniteltu, mutta ehdin poistua unten maille ennen kuin niihin asti päästiin. Osa jatkoi samoilla silmillä kuulemma aamuviiteen, hieno suoritus!

Lomakelit ovat ainakin kohdallaan, ulkona on edelleen yli 20 astetta (vaikka kello on jo yli iltakymmenen). Myös sadekuuroja on tullut, mikä on meidän uuden nurmikon kannalta oikein hyvä juttu - ei tarvitse viritellä letkua ikkunan kautta kylppärin hanaan.

Jeppekin oli mukana talkoilemassa, tosin vietti enimmän osan ajasta mukavasti auton perällä köllötellen ja helteistä nauttien. Nyt Jeppe makaa ihan levynä säkkituolissa ja toinen karvalevy kuorsaa siinä vieressä; Kamu on meillä hoidossa tämän yön kun pojat ovat melomassa Neitikoskella ja Teaa riepotetaan jossain päin Suomenmaata (omissa polttareissaan). Huomenna karvakasat saavat viettää pihalla koko päivän samalla kun mä laittelen pihalle uuden kukkapenkin (kun multaa tuntuis riittävän).

Vain yksi tie

Tämän päivän agilitytreeneissä oli siis paikalla meille uusi ohjaaja Henriikka (Henkka). Juuri ennen meidän treenisettiämme alkoi ukkostaa, tuli rakeita ja rankkasadetta sekä salamoita ja jyrinää. Vettä ripotteli treenien alkuosan ajan, ja Jeppeä ei olisi voinut koko juttu vähemmän kiinnostaa. Se lähti vaeltelemaan nenänsä perässä pitkin rataa, mutta ei sentään karannut radan ulkopuolelle.

Joten aikalailla pohjalta aloitettiin treenit Henkan kanssa ja meillähän oli siten vain yksi tie eli ylöspäin. Pohdittiin hyvä tovi Jepen motivaation löytämistä (mm. nakeilla ei ollut mitään tehoa). Onneksi kepo oli matkassa ja älysi vetäistä hihasta uusimman (ja vähäisillä leikkikerroilla Jepen mielestä ehdottomasti tapettavaksi osoittautuneen) vetovinkulelun, ja Jeppehän syttyi kuin joulukuusi. Lelun saaminen pois siltä vaati tosin pienoista matsia, mutta mitäs siitä, jos jokin asia sai kuitenkin Jepen innostumaan.

Jepen motivaation ohella työstettiin mun säntäilyä kädet ojossa sinne tänne. Keskityttiin siis yhtä aikaa liikkumiseen ja käsien/ylävartalon asentoon. Henkalle iso kiitos kärsivällisyydestä ja mainioista vinkeistä!

Oma muistilistani (josta voi olla apua jollekin toiselle tohelolle):

• Rintamasuunta menosuuntaan, ennakoi tarvittaessa.
• Käytä käsiä, älä pidä niitä tönkkönä edessäsi. Koiran puoleinen käsi ohjaa!
• Koira on kuitenkin nopeampi kuin sinä, joten rauhoita liikkumista ja ohjaa selkeämmin.
• Älä jätä koiraa selän taakse, se juoksee mieluummin sinut kiinni kuin itsenäisesti esteelle.
• Tavoitteena on oppia lähettämään koira edeltä esteille selkeällä ohjaukselle.
• Muista: palkan on oltava tarjolla olevista vaihtoehdoista houkuttelevin!

Lopputulos oli sitten tällainen; ihan puhtaasti ei menty, mutta samalla radalla yhtä aikaa Jepen kanssa ja melkein suoraan esteeltä esteelle - meille torveloille se on iso juttu:

Ikä tuo lisää viisautta...

...sillä Jeppe täytti sunnuntaina kaksi vuotta ja eilen iltalenkillä se oli niiiiin fiksu, kuuliainen ja ihan ihmisen paras kaveri! Tai sitten joku on vaihtanut meille toisen samannäköisen parsonin (todennäköisempi vaihtoehto). Oma osansa saattoi olla sillä, että aamulenkillä se oli ollut aikamoinen riiviö ja Teemu oli joutunut muistuttamaan sen mieliin taas hieman pelisääntöjä.

Tässä kuitenkin meidän upean kaksivuotiaan kakku (huomatkaa luukakkonen Cesar-kakun päällä):

Juhannus meni mukavasti Oulussa perinteisissä merkeissä eli Jeppe karkasi taas (oltiin ehditty olla siellä about pari tuntia). Se oli narussa pihalla ja onnistui keplottelemaan itsensä karkuteille. Onneksi eräs pariskunta oli päätellyt, että pyörätiellä pitkän narun kanssa juokseva pikkukoira ulkoiluttaa nyt ihan itse itseään, ja oli viettänyt rattoisan hetken yrittäen saada sitä kiinni ja siinä vihdoin onnistuen. Helpottava "onko teillä tällainen valkoinen pieni koira" -puhelu tuli siis jo viiden minuutin etsintöjen jälkeen. Tästä meinaa tosiaan tulla perinne, sillä Jeppe on tainnut karata melkein kaikilla Oulun vierailuilla... Tosin löytöeläinkotiin on jouduttu soittamaan vain kerran, onneksi (kun Jeppe karkasi ekan kerran ilman pantaa).

Viime torstain agility oli ihan hanurista, Jeppe oli ihan sekaisin ja jouduin viemään sen takaisin autoon ilman yhdenkään esteen suorittamista kolme kertaa. Miksikö? No, paha mennä sanomaan, mutta ainakin paikalla oli uusia uroskoiria ja ihania narttukoiria. Siinäpä Jepelle syytä kylliksi (kun mukaan lasketaan sen maanantainen episodi Max-uroksen kanssa - Jepellä petti hermo kun Max juoksi SEN pussiin, ja Jeppe paineli perään pienellä rähinällä; onneksi meteliä oli pelissä enemmän kuin hampaita). Tein sille selväksi, että sekopäät ei treenaa, ja kyllähän se sitten rauhoittuikin. Käytiin kävelyllä kaikkien koirakkojen kanssa ja muiden lähdettyä otettiin pari kontaktiestettä - ja hienosti meni. Me voidaan siis treenata ja osallistua ehkä joskus kisoihinkin, jos paikalla ei ole muita koiria tai ihania uusia ihmisiä - jippii!  

Maanantain agitreeneihin en siis ottanut Jeppeä lainkaan mukaan, ja hyvä niin, sillä kentällä oli ilmeisesti ollut joku vielä hieman kiimainen narttu, joten Jeppehän olisi seonnut taas. Tänään meillä on agitreeneissä ihan ulkopuolinen kouluttaja, jännittävää. Olen jo henkisesti valmistunut siihen, että mä saan keskittyä videokuvaukseen (jos Jeppe on yhtä tohelo kuin viimeksi). Mutta koiran kanssa sinne mennään, ja toivottavasti päästään myös treenaamaan!

Kannon nokassa

Ollaan viety temppukoulutusta myös metsään, ja Jeppe tykkää kuin hullu puurosta. Nenä ajautuu aina hetkittäin pupun perään, mutta pääosin Jeppe innostuu mukavasti hyppelemään kannon nokkaan tai puiden ylitse. Kotioloissa tempputreeni näyttää muun muassa tältä:

Agilityssä Jeppe käy välillä taas tosi kuumana. Ohjaajan pitäisi muistaa viheltää aina välillä peli poikki ja antaa koiran rauhoittua, mutta ohjaaja taitaa olla vielä luupäisempi kuin koiransa... Positiivista kuitenin on, että Jeppe ei karkaile radalta, vaan karkaamiset tapahtuvat aina esteille - ollaan siis ehdottomasti edistytty, vaikka se ei aina siltä näyttäisikään ;-)

Maanantain treeneissä mukana oli upeita tulevaisuuden lupauksia, joilla näyttää olevan tiettyjä samankaltaisuuksia: aika monen nimi oli Otto ;-) Tsekkaa uudet kuvat kuvagalleriasta.

Huomenna taas agitreeneihin ja perjantaina juhannuksen viettoon Ouluun terassirempan merkeissä.

Temppuilua

Jepen ollessa kyseessä temppuilu saa yleensä jokseenkin negatiivisen vivahteen, mutta tällä kertaa ollaan temppuiltu ihan tarkoituksella, tavoitteena hauskanpito ja oppiminen. Lueskelin Koirakerhon agilitykansion materiaaleja, ja siellä oli muutama artikkeli muutaman agilityn maailmanmestaruudenkin voittaneesta Silvia Trkmanista. Hän opettaa koiriaan pääosin erilaisten temppujen avulla ja on agiradalla todella nopea. 

Nyt ollaan sitten tutustuttu Silvian temppuoppeihin ja treenailtu muutamaa juttua. Mitään ei ole vielä "valmiina", mutta pienen kehittelyn jälkeen Jeppe on päässyt jyvälle ihan mukavasti ja innostuu ihan kivasti aina kun alamme treenailla temppuja. Tavoitteena on opettaa Jepelle napakampi asento sivulla oloon ja sitä kautta innokasta ja tiivistä seuraamista. Lisäksi kokeillaan Silvian oppeja esteen kiertämisen eri tapoihin ja pyritään saamaan hieman lisää järkeä ohjaamiseen sitä kautta. Voipi olla kaukaa haettua, mutta ainakin meillä on kivaa yhdessä tässä samalla.

Näiden silmien takana asustaa kuulkaas (giganttisen nenän ohjaaman vaiston lisäksi) aimo annos älliä, joka pitää vain valjastaa hyötykäyttöön!

Putkeen menee!

Tänään oltiin taas agilitytreeneissä. Jeppe oli ihan mahtavasti mukana touhuissa, vaikka keksikin taas radalle omia estejärjestyksiä aina tilaisuuden tullen. Näköjään ryhtiliike on auttanut, meillä oli oikeasti kivat treenit kun ei tarvinnut jännittää koko ajan koiran karkaamista jonnekin muualle. Houkutuksia kyllä riitti, sillä raviradan tuntumassa on paljon pesiviä lintuja, joiden perään Jeppe katseli haikeasti lämppärilenkillä.

Lucan kanssa ei päästy treenaamaan (hyvän mielen keppejä lukuunottamatta), sillä se ontui taas takajalkaa pötköteltyään hetken autossa lämmittelylenkin jälkeen. Lucalla olisi ollut kyllä kova into radalle, mutta eihän kipeätä koiraa voi hyppäyttää. Luca oli nimittäin tsekannut radan jo auton ikkunasta ja parkkeerasi itsepintaisesti ekana esteen olleen renkaan eteen, kun yritin houkutella sitä kepeille.

Kamera oli mukana treeneissä, mutta en ehtinyt kuvaamaan itse. Olisi pitänyt olla kepo matkassa... Alla on Teemun ottamia kuvia lähimetsästä.

Luca himmailee

Jeppe topakkana, Luca paimentaa

Luca ja Jeppe ruokarivissä viimeisenä yhteisenä iltana

Yks plus yks

Pari viikkoa on vierähtänyt kahden koiran kanssa, kun Luca on meillä lomahoidossa. Hassua, mutta viihtymisen ja seuran kannalta yks plus yks on paljon enemmän kuin kaks, kun taas hoidon ja vaivannäön suhteen toinen koira menee siinä missä ensimmäinenkin. Ainoa isompi vaiva on tarkempi suihkuttelu sadepäivän ulkoilun jälkeen, mutta sekin on ollut ihan hyvä juttu Jepen kannalta. Jeppe nimittäin inhoaa suihkua, mutta on innostunut asiasta paljon enemmän, kun on nähnyt Lucan saavan nakkia suihkussa. Pari kertaa Jeppe on jopa juossut kylpyhuoneen perälle odottamaan omaa suihkuvuoroansa!

Viime torstaina käytiin tämän kesän ekoissa "oikeissa" agilitytreeneissä raviradan maastoissa ja ennakko-odotuksista huolimatta kaikki meni hurjan hienosti. Jeppe pysyi radalla, vaikkakin suoritteli esteitä ihan omaan tahtiinsa. Luca nautti silmin nähden hommasta ja onkin kyllä ihan kisavalmis koira.

Toinen ääni olikin sitten kellossa eilen harrastajaryhmän treeneissä. Kylkimyyry-Jeppe oli saanut jonkin järisyttävän hajun nenäpoimuihinsa jo kotimaastoissa lenkillä ennen agilityyn lähtöä, joten en uskaltanut päästää sitä vapaaksi treeneissä lainkaan. Treenailtiin sitten puomia, A-estettä ja keppikujaa. Lucalla puolestaan olisi ollut kovastikin menohaluja esteille, mutta valitettavasti se alkoi ontua lauantaina pitkän lenkin ja pihalla pörisemisen jälkeen, joten päästin sen ainoastaan puomille. Ontuminen kyllä lakkasi jo eilen ja koira tuntuisi olevan ihan ok, mutta en aio ottaa mitään riskejä. Ulkoillessakin yritän rauhoitella koiraa juoksemasta itseään kipeäksi, mutta se ei olekaan ihan helppoa kun se nauttii touhusta niin paljon...

Ollaan taas otettu Jepen kanssa Jan Fennellin johtajuusopit kertaukseen, sillä "joukossa tyhmyys tiivistyy" ja jos jompikumpi koirista pöljäilee, toinen lähtee kyllä hanakasti mukaan. Ajoituksen suhteen ollaan kyllä myöhässä, ryhtiliike olisi pitänyt tehdä jo toukokuussa kun ei käyty välillä harrastamassa agilityssä (asiaan liittyy ulkoilun rajoittaminen tarvittaessa). Joka tapauksessa Jeppe saa huomiota aamulla/erossa olon jälkeen vasta kun se todella rauhoittuu ja rentoutuu, ja koira on asiasta ihan ihmeissään. Luca saa toki ihan saman käsittelyn, mutta sille säännöt ja johtajuus ovat niin itsestäänselviä juttuja, että se ei tästä touhusta hätkähdä. Nyt pitäisi vain saada tolkutettua omaan päähän, että tämä ei ole oikeastaan mikään ryhtiliike, vaan pysyvä toimintamalli. Koirahan kyllä osais nää jutut, jos me ihmiset vaan muistettais toimia johdonmukaisesti...

Jeppe sai Hyrylästä fanipostia agilityyn liittyen, ja molemmat koirat pääsivät poseeraamaan lahjan kanssa:

Jeppe the Agility Dog

Luca the Agility Dog

Jeppe and Luca are enjoying their time together. We had our first outdoors agility training for this summer last Thursday and everything went very well; Jeppe did not run away as I feared and Luca on the other hand is such a skilled agility dog that it' a true pleasure to train with him. Yesterday was a totally different story; Luca had a sore leg on Saturday so I did not train any jumps or speedy things at all with him. Jeppe was again overwhelmed by his gigantic nose and some enormously interesting smells, so he was not allowed running free on the course at all.

We've been following Jan Fennell's Amichien Bonding ideas more carefully again and are gaining some results in Jeppe's behavior: he's more alert and eager to function with us instead of following his nose wherever it is leading him (usually into trouble). We human beings are actually having more difficulties in realising that this is more of a way of life with our dog than just one way of training him out of his bad habits. The dog does understand the ideas much easier, although Jeppe does not "lower" his status from the group leader's stand without a fight (non-violent but persistant resistance).

Nonetheless, our gorgeous agility dog Jeppe got some agility fan mail from Southern Finland as you can see in the photoes above ;-)

Korvasienikoirat

Tultiin eilen illalla kotiin Oulun reissulta, ja otettiin vielä pienet hyppytreenit pihalla. Yritettiin saada molemmat koirat hyppäämään yhtä aikaa, mutta startti oli vähän haastava ajoittaa. Valokin meinasi jo loppua iltahämärissä.


Tänään kävin koirien kanssa korvasienijahdissa. Jeppe jahtasi kyllä ihan jotain muuta kuin sieniä (poroja, jäniksiä, riekkoja, pikkulintuja, hiiriä, hämähäkkejä, etanoita - kaikki käy!) ja Luca kyttäsi varjoja, mutta löytyi niitä korvasieniäkin parin tunnin pörinän aikana.


Our bordercollie friend Luca is staying with us for the next three weeks. Today we were chasing for false morels and surprisingly found some (even if Luca was mainly chasing shadows and Jeppe anything that moves and could have been suspected to be alive ;-).

Back on track!

Tänään oli kesän ekat agilitytreenit raviradan maastoissa ja hienosti meni! Siellähän ei ole aitoja pidättelemässä meidän jäniskoiraa, joten jännitystä oli ilmassa. Jeppe nuuskutteli välillä radalla omiansa, mutta sain sen lopettamaan jäljestyksensä tsemppaamalla sitä esteille - eka kertaa ikinä! Toivoa siis on! Ja kiitos hovikuvaaja Teemulle onnistuneista otoksista, kuvagalleriassa lisää.

Vauhtia piisaa (koiralla, ei ohjaajalla)

Ylläripylläri, tämäkin rima pysyi ylhäällä!

Missä nakki?

First training session on the summer agility course. Exciting since there are no fences and Jeppe is bound to run of at any time... He did wander around the course occationally but surprisingly came eagerly back on track whenever I gave him a bit of cheer. Photoes by Teemu, more in >Photo gallery.

Uusia agilityesteitä

Meidän perheen Puuha-Pete on nikkaroinut Jepelle uudet upeat hyppyesteet, ja tänään teimme Ekiltä saadusta verkkoaidasta keppikujan, jonka vien huomenna agilitykentälle (kaikkien lainattavissa). Jeppe tykkää keppikujasta melkein yhtä paljon kuin putkesta, ja se on paljon se! Ei se kyllä vielä oikein tajua keppikujan ja keppien kiertämisen ideaa, mutta paukutteli kuitenkin kujaa pitkin reippaasti nakkipalkalla. Lisää kuvia kuvagalleriassa!

Lähettäjä Jepen kuvia kesä 2010

Our handyman has made some new agility hurdles and today we made a fenced slalom alley (don't know what it's really called, but take a look at the video). Jeppe likes doing slalom this way almost as much as running through the tunnel, although he hasn't really got the idea about the slalom poles yet. Getting there, slowly but surely!

Hellettä ja agilityesteitä

Kesä on täällä! Tänään oli varjossa 21 C ja huomiselle luvataan vielä lämpimämpää. Pojat veivät Tean Ouluun junalle (Tea lähti etelään vielä lämpimämpään) ja kävivät samalla meloskelemassa Koitenkoskella, joten Kamu ja Jeppe paistattelivat päivää meidän pihalla ja alkoivat aikamoisen rallin illan viiletessä.

Väsäsimme eilen agilityesteiden runkoja ja maalasin ne tänään. Pitää vielä kehitellä jonkinlaiset rimankannattimet ja hankkia rimat, ja sitten voidaan treenata hyppyjäkin omalla pihalla. Rengasta ja putkea ollaankin jo otettu, mutta Jeppe kuumuu niin kovaan haukkuun, että pitää vähän säästää naapureiden korvia ja treenata vain vähän aikaa kerrallaan.

Aiemmin uimista karttaneesta Jepestä on myös löytynyt aikamoinen vesipeto viime talven jälkeen. Vein koirat päivällä viilentymään Kalliolampeen jäiden sekaan. Vesikoira Kamu vain kasteli tassujaan, mutta Jeppe pelasti suorastaan raivokkaasti kaikki lampeen nakkelemani risut. Se myös pelasti närkästyneenä uudelleen kaikki Kamun rannan tuntumaan noutamat risut; "uhria" ei oltu sen mielestä selvästikään riittävän turvaetäisyyden päähän vedenrajasta ;-)

Huh hellettä!

Rrrengas!

Taistelutoverit

Kevään viimeiset lumilaikut

Summer is here, +21 C in the shade and getting warmer for tomorrow! Jeppe and Kamu have been enjoying the last bit of snow. I've been building agilty obstacles (hurdles) for Jeppe. We already have a tire jump and a tunnel and we've been training with them. Jeppe tends to bark a lot (even if he usually does not bark at all), so we try to keep our agility training sessions brief.

Photoes by Teemu.

Kaikkea kivaa

Kaikenlaista kivaa on ilmassa, kevään tuoksujen lisäksi. Viime viikon keskiviikkona ja torstaina meillä oli aivan mahtava agilitykoulutus, vetäjänä Anne Savioja. Opittiin vaikka ja mitä. Teimme mm. keppikujan kanaverkosta ja Jeppe juoksi pienen treenin jälkeen sen läpi aivan upeasti! Kyllä jäi hyvä mieli ja mahtava tsemppi treenaamiseen. Kirjoittelin vähän juttuja muistiin ja yritetään pitää jatkossa jonkinlaista treenipäiväkirjaa (mietinnässä on, kirjaanko jutut blogiin vai ainoastaan omaksi iloksi).

Kokeilin ottaa kuvia Teemun kameralla, mutta lisäsalama (ja sähäkämpi kuvaaja) olisi ollut tarpeen. Lisää kuvia kuitenkin kuvagalleriassa. Kuvan vauhtiviiva on Ronja.

Kevät näyttää etenevän vauhdilla, lumet hupenevat hiljalleen, vaikka onneksi myös yöpakkasiakin on ollut. Jeppe nauttii lämpimistä keleistä täysin rinnoin. Tässä se vetää kevättä nenään:

Tällä viikolla ei valitettavasti ehditä agiliitelemään, sillä torstaina on muuta menoa ja sunnuntaina mennään Oulun Haukkukeitaalle kokeilemaan luolajuttuja! Jännittävää!

Kameratestiä ja agiliitoa

Teemun uusi järkkäri on ollut tehokäytössä, kun Teemu on opetellut sen hienouksia. Kuvagalleriasta löytyy rutkasti uusia kuvia. Lisäsalamaa kuulemma kaivattaisiin vielä, jotta esim. agilitykuvista saisi parempia. Niinpä, varustelukierre on loputon...

Pääsiäisen aika on kulunut pääosin ulkoillessa. Varsinkin perjantaina ja lauantaina oli fantastinen keli, eilen ja tänään onkin pääosin sadellut vettä. Kävin hiihtämässä Jepen kanssa torstaina pertsaa 3 km Talvijärvellä. Väärä laji ja väärä koira; pitoteipit eivät pitäneet lainkaan liippaantuneella ladulla ja koiraakin piti hinata perässä. Lauantaiaamuna vaihdoin sitten lajia ja painelin luisteluhiihtämään Kuontivaaran lenkille (20 km) Lucan kanssa. Mahtava keli, aurinko paistoi ja luistoa riitti melkein koko matkalle. Laduilla riitti väkeä ja alamäet jännittivät hieman, kun jouduin turvallisuussyistä päästämään Lucan juoksemaan vapaana - mutta meidän onneksemme yhdessäkään isommassa mäessä ei ollut vastaantulijoita tai ohitettavia. Ihan loppumatkasta aurinko oli lämmittänyt ladun pinnan hieman nihkeäksi, mutta onneksi mahtava vetokoira Luca kiskoi minut kotiin asti ;-)

Teemu urakoi takapihan terassin puhtaaksi lumesta ja kaiveli samalla Jepelle treenitunneleita (25.4. luolatreenien ennakkotunnelmissa). Kamukin uskaltautui puskemaan tunneleihin ja kaveruksilla oli pihalla muutenkin mukavaa, kuten alla olevista kuvista näkyy.

Eilen käytiin myös agilitytreeneissä. Viime viikolla treenit alkoivat kehnosti, kun ensimmäisenä esteenä oli kepit, ja Jeppe kuumui ihan hiiteen. Pistin sen jäähylle, ja pienen tsemppaamisen jälkeen se kyllä intoutui treenailemaan samaan suuntaan minun kanssani. Tällä viikolla treenailtiin lähinnä hyppyjä, ja Jeppe touhuili taas omiaan, jos erehdyin jättämään sen selän taakse. Niinpä treenattiin Jepen lähettämistä oikein innostaen eteen-komennolla herkkutarjoilun luo. Samoja juttuja voidaan onneksi treenata myös kotona lisää!

Up, up and over!

Kamu ja rengasluut

Läskiä läjään - väsyneet kaverukset!

Ulkokehällä tullaan!

We've been enjoying the mostly fantastic Easter weather by skiing both Nordic style with Jeppe for 3 km (bad joice, no grip and reluctant dog) and skating style with Luca for 20 km (great weather and fantastic working dog). Teemu has been playing with snow i.e. cleaning the back yard terrace and some other spots as well, and building tunnels for Jeppe. And of course he's also been playing with his new camera, although he desperately needs an extra flash light and many other cool accessories... More photoes in Photo gallery!

We had also agility training yesterday, concentrating on Jeppe working willingly and independently with certain commands. He's such a smart dog, if only his trainer was a bit more skilled and faster runner...