...sillä Jeppe täytti sunnuntaina kaksi vuotta ja eilen iltalenkillä se oli niiiiin fiksu, kuuliainen ja ihan ihmisen paras kaveri! Tai sitten joku on vaihtanut meille toisen samannäköisen parsonin (todennäköisempi vaihtoehto). Oma osansa saattoi olla sillä, että aamulenkillä se oli ollut aikamoinen riiviö ja Teemu oli joutunut muistuttamaan sen mieliin taas hieman pelisääntöjä.
Tässä kuitenkin meidän upean kaksivuotiaan kakku (huomatkaa luukakkonen Cesar-kakun päällä):
Juhannus meni mukavasti Oulussa perinteisissä merkeissä eli Jeppe karkasi taas (oltiin ehditty olla siellä about pari tuntia). Se oli narussa pihalla ja onnistui keplottelemaan itsensä karkuteille. Onneksi eräs pariskunta oli päätellyt, että pyörätiellä pitkän narun kanssa juokseva pikkukoira ulkoiluttaa nyt ihan itse itseään, ja oli viettänyt rattoisan hetken yrittäen saada sitä kiinni ja siinä vihdoin onnistuen. Helpottava "onko teillä tällainen valkoinen pieni koira" -puhelu tuli siis jo viiden minuutin etsintöjen jälkeen. Tästä meinaa tosiaan tulla perinne, sillä Jeppe on tainnut karata melkein kaikilla Oulun vierailuilla... Tosin löytöeläinkotiin on jouduttu soittamaan vain kerran, onneksi (kun Jeppe karkasi ekan kerran ilman pantaa).
Viime torstain agility oli ihan hanurista, Jeppe oli ihan sekaisin ja jouduin viemään sen takaisin autoon ilman yhdenkään esteen suorittamista kolme kertaa. Miksikö? No, paha mennä sanomaan, mutta ainakin paikalla oli uusia uroskoiria ja ihania narttukoiria. Siinäpä Jepelle syytä kylliksi (kun mukaan lasketaan sen maanantainen episodi Max-uroksen kanssa - Jepellä petti hermo kun Max juoksi SEN pussiin, ja Jeppe paineli perään pienellä rähinällä; onneksi meteliä oli pelissä enemmän kuin hampaita). Tein sille selväksi, että sekopäät ei treenaa, ja kyllähän se sitten rauhoittuikin. Käytiin kävelyllä kaikkien koirakkojen kanssa ja muiden lähdettyä otettiin pari kontaktiestettä - ja hienosti meni. Me voidaan siis treenata ja osallistua ehkä joskus kisoihinkin, jos paikalla ei ole muita koiria tai ihania uusia ihmisiä - jippii!
Maanantain agitreeneihin en siis ottanut Jeppeä lainkaan mukaan, ja hyvä niin, sillä kentällä oli ilmeisesti ollut joku vielä hieman kiimainen narttu, joten Jeppehän olisi seonnut taas. Tänään meillä on agitreeneissä ihan ulkopuolinen kouluttaja, jännittävää. Olen jo henkisesti valmistunut siihen, että mä saan keskittyä videokuvaukseen (jos Jeppe on yhtä tohelo kuin viimeksi). Mutta koiran kanssa sinne mennään, ja toivottavasti päästään myös treenaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti