15.6.2010

Yks plus yks

Pari viikkoa on vierähtänyt kahden koiran kanssa, kun Luca on meillä lomahoidossa. Hassua, mutta viihtymisen ja seuran kannalta yks plus yks on paljon enemmän kuin kaks, kun taas hoidon ja vaivannäön suhteen toinen koira menee siinä missä ensimmäinenkin. Ainoa isompi vaiva on tarkempi suihkuttelu sadepäivän ulkoilun jälkeen, mutta sekin on ollut ihan hyvä juttu Jepen kannalta. Jeppe nimittäin inhoaa suihkua, mutta on innostunut asiasta paljon enemmän, kun on nähnyt Lucan saavan nakkia suihkussa. Pari kertaa Jeppe on jopa juossut kylpyhuoneen perälle odottamaan omaa suihkuvuoroansa!

Viime torstaina käytiin tämän kesän ekoissa "oikeissa" agilitytreeneissä raviradan maastoissa ja ennakko-odotuksista huolimatta kaikki meni hurjan hienosti. Jeppe pysyi radalla, vaikkakin suoritteli esteitä ihan omaan tahtiinsa. Luca nautti silmin nähden hommasta ja onkin kyllä ihan kisavalmis koira.

Toinen ääni olikin sitten kellossa eilen harrastajaryhmän treeneissä. Kylkimyyry-Jeppe oli saanut jonkin järisyttävän hajun nenäpoimuihinsa jo kotimaastoissa lenkillä ennen agilityyn lähtöä, joten en uskaltanut päästää sitä vapaaksi treeneissä lainkaan. Treenailtiin sitten puomia, A-estettä ja keppikujaa. Lucalla puolestaan olisi ollut kovastikin menohaluja esteille, mutta valitettavasti se alkoi ontua lauantaina pitkän lenkin ja pihalla pörisemisen jälkeen, joten päästin sen ainoastaan puomille. Ontuminen kyllä lakkasi jo eilen ja koira tuntuisi olevan ihan ok, mutta en aio ottaa mitään riskejä. Ulkoillessakin yritän rauhoitella koiraa juoksemasta itseään kipeäksi, mutta se ei olekaan ihan helppoa kun se nauttii touhusta niin paljon...

Ollaan taas otettu Jepen kanssa Jan Fennellin johtajuusopit kertaukseen, sillä "joukossa tyhmyys tiivistyy" ja jos jompikumpi koirista pöljäilee, toinen lähtee kyllä hanakasti mukaan. Ajoituksen suhteen ollaan kyllä myöhässä, ryhtiliike olisi pitänyt tehdä jo toukokuussa kun ei käyty välillä harrastamassa agilityssä (asiaan liittyy ulkoilun rajoittaminen tarvittaessa). Joka tapauksessa Jeppe saa huomiota aamulla/erossa olon jälkeen vasta kun se todella rauhoittuu ja rentoutuu, ja koira on asiasta ihan ihmeissään. Luca saa toki ihan saman käsittelyn, mutta sille säännöt ja johtajuus ovat niin itsestäänselviä juttuja, että se ei tästä touhusta hätkähdä. Nyt pitäisi vain saada tolkutettua omaan päähän, että tämä ei ole oikeastaan mikään ryhtiliike, vaan pysyvä toimintamalli. Koirahan kyllä osais nää jutut, jos me ihmiset vaan muistettais toimia johdonmukaisesti...

Jeppe sai Hyrylästä fanipostia agilityyn liittyen, ja molemmat koirat pääsivät poseeraamaan lahjan kanssa:

Jeppe the Agility Dog


Luca the Agility Dog


Jeppe and Luca are enjoying their time together. We had our first outdoors agility training for this summer last Thursday and everything went very well; Jeppe did not run away as I feared and Luca on the other hand is such a skilled agility dog that it' a true pleasure to train with him. Yesterday was a totally different story; Luca had a sore leg on Saturday so I did not train any jumps or speedy things at all with him. Jeppe was again overwhelmed by his gigantic nose and some enormously interesting smells, so he was not allowed running free on the course at all.

We've been following Jan Fennell's Amichien Bonding ideas more carefully again and are gaining some results in Jeppe's behavior: he's more alert and eager to function with us instead of following his nose wherever it is leading him (usually into trouble). We human beings are actually having more difficulties in realising that this is more of a way of life with our dog than just one way of training him out of his bad habits. The dog does understand the ideas much easier, although Jeppe does not "lower" his status from the group leader's stand without a fight (non-violent but persistant resistance).

Nonetheless, our gorgeous agility dog Jeppe got some agility fan mail from Southern Finland as you can see in the photoes above ;-)

6 kommenttia:

  1. Vai olikos se yksi plus yksi sittenkin neljä? Neljästä koirasta tosin ei voi sanoa, että menisivät yhden vaivalla, mutta muuten...

    Elina
    www.screamcrackers.fi

    VastaaPoista
  2. Elina, älä yllytä ;-) Katsottiin jo "kieli pitkällä" Legon ihanaa pentuetta, mutta maltettiin vielä keskittyä tämän yhden isonenän koulutukseen. Varmaan meille tulee vielä jossain vaiheessa täydennystä laumaan, ei sitä voi loputtomiin välttää ;-) Onneksi päästään jo nyt tunnelmaan teidän ja muiden isompia laumoja omaavien parsonistien blogien avulla!

    VastaaPoista
  3. Kyllä se on kateus, joka saa uskomattomiakin oppimistuloksia aikaan kahden laumassa ;D Tsempityksiä treeneihin ja ei muuta kuin Lucan kanssa starttiin!

    VastaaPoista
  4. @ Jenni: Ehkä meidän pitää sitten kasvattaa laumaa... Eilen saatiin hyvät naurut pitkin iltaa kun Jeppe yritti hakea huomiota kaikenlaisilla konsteilla. Jos ei meiltä irronnut, niin kävi härppimässä Lucaa, joka selätti Jepen (pelkällä irvistyksellä) aina aika-ajoin - ja Jeppe puski aina vain takaisin. Kaikki huomio on Jepen mielestä kotiin päin, vaikka mukana tulisi vähän hammastakin ;-) Ihanainen Luca palaa perjantaina kotiin Kempeleeseen, joten ei ehditä kisailemaan ainakaan täällä kuusamossa. Tänään käydään vielä treeneissä, mukavaa!

    VastaaPoista
  5. Ennen kuin teet lopullisia päätelmiä kahden koiran kanssa elämisestä, ota meiltä lainaksi yksi nautseriskoira (niiden kohdalla yksi plus yksi on noin sata) ;). Ei vaan tosipuheessa kaksi koiraa on ihan optimi - ei vielä varsinainen lauma, mutta koirille on seuraa ja juoksukaveri. Eli ei muuta kuin pentusivuja lueskelemaan! Rapsuja Jepelle ja Lucalle!

    VastaaPoista
  6. @ Sanna: Jeppe ja Luca kiittävät rapsutuksista (etenkin kun kotona niitä ei juurikaan tule) ja myös eilisistä treeneistä, oli mukavaa!

    VastaaPoista