Ikä tuo kokemusta

Eilen oli taas agilitytreenit, ja hienosti sujui! Jepelle oli tarjolla uutta herkkua, agilitytreenikaveri Tarjan neuvomaaa kuivattua maksapaistosta. Ja ai että se maistuikin! Uusina esteinä treenattiin A-estettä ja rengasta. A-esteen ylitys sujui Jepeltä sen verran vauhdikkaasti, että ehdin hädin tuskin jarruttelemaan koiraa alastulon kontaktialueelle. Mitään arkuutta ei ollut A-esteelle menoon, hyvä niin! Rengas tuotti Jepelle muiden hyppyesteiden tapaan vähän haasteita, varsinkin kun Jepen kokoinen koira mahtuu menemään rengaan ali ja sivuilta ihan heittämällä. Vauhdin kanssa rengas sujuisi varmaan paremmin, mutta nyt oli pakko aloittaa ihan renkaan läheltä, ettei Jeppe päässyt "sluibailemaan" väärää reittiä. Pitänee värkätä omalle pihalle tuommoinen rengas, niin voidaan treenata sitäkin. Putkihan meillä jo onkin (tosin "kevytversio" eli IKEAn lastenosaston kangasputki), ja keppilinja on tehty sauvoista, samoin kuin hyppyesteet.

Emäntää ilahdutti erityisesti se, että eilen keppejä treenatessa Jepellä "naksahti" (hyvällä tavalla ;-) ja koira alkoi kiertää keppejä ihan mielellään, pääosin jopa ihan oikeata reittiäkin. Mukana oli tällä kertaa vain 6 koirakkoa, joten pistettiin pystyyn vielä pieni rata, jossa oli 3 hyppyestettä ja putki. Se sujui Jepeltä tosi vauhdikkaasti, en meinannut itse pysyä millään mukana. Hyppyjen rimat tulevat vielä kolisten alas kun en uskalla jättää Jepeltä hihnaa pois, ja hihna vetää rimat mukanaan alas. Mutta nyt oli jo vähän viitteitä siitä, että Jeppe alkaa oikeasti lämmetä agilitylle. Jospa jossain vaiheessa voisin päästää Jepen jo vapaaksikin...

Ajellaan parhaillaan Teemun vanhempien mökille Vilppulaan viikonlopun viettoon. Pohdimme koko ajan, uskallammeko päästää Jepen vapaaksi. Mökin ympäristö on todella tiheää metsää, jossa koiraa on todella vaikea etsiä, jos se päättää lähteä omille teilleen. No, katsotaan tilanne paikan päällä. Olisihan se oikeata koiran elämää, jos pääsisi kirmailemaan ympäriinsä vapaana!

Pistänpä tähän sen Tarjan neuvoman maksaherkun reseptin, jos joku muukin haluaa kokeilla:

n. 400-500 g maksaa jauhettuna (sauvasekoitin toimi maksapihveille ihan hyvin tähän tarkoitukseen)

1 muna

ripaus suolaa (parantanee säilyvyyttä)

tattarijauhoja sen verran, että taikinasta tulee sakeaa velliä (1-2 kukkurallista rkl)

2-3 valkosipulin kynttä (koiran maun mukaan)

Sakoita ja levitä ohueksi levyksi leivinpaperille pellille (voi tulla 2 pellillistä).

Paista 150 C:ssa kunnes levy jähmettyy nahkeaksi.

Kuivata 100 C:ssa kunnes levy on rapeaa.

Itse leikkasin levyt 1x1 cm paloiksi siinä vaiheessa kun levy oli sen verran napakka, että sitä pystyi liikuttelemaan. Sitten kuivatin nuo palaset yhdellä pellillä kiertoilmauunissa yön ajan kuivatustoiminnalla 50 C:ssä, luukku hieman raollaan. Säilytys oletettavasti kuivassa paikassa, en muistanut vielä tarkistaa tätä Tarjalta. Tattarijauhoja on käytetty varmaan siksi, että ne ovat gluteenittomia (muistaakseni) ja täysjyväjauhoa, eli terveellistä tavaraa. Kilohinta ei päätä huimaa, ostin maksan 50 %:n tarjouksella, joten maksan kilohinnaksi jäi noin 6,5 euroa ja jos lisää muut ainekset, päästään korkeintaan 7 egen pintaan per kilo. Tottahan sähköä kuluu valmistukseen jonkin verran, toisaalta tuloksena on sen verran huumaavat tuoksut, että pelkästään niiden innostamana koira seisoo vaikka päällään pari päivää ;-)

Maksaherkku on myös sikäli erinomainen treeninami, että se on vähärasvaista eikä tahraa lainkaan (voi säilyttää vaikka taskussa, tosin tuoksua voi tulla jonkin verran). Kalkkunadieetillä oleva Kamukin on haaveillut maksaherkusta seurattuaan Jepen herkuttelua. Toivottavasti Kamun dieettiä voidaan kohta "löysätä" ja sallia muutkin namit kuin pelkät keitetyt kalkkunat.

Tämä herkku on selvästi ylivoimainen testivoittaja Jepen namitestissä. Testimenetelmänä on yksinkertainen sisääntulotesti: tuleeko Jeppe pihalta sisälle kyseisen herkun nähtyään vai ei. Tulos: tällä herkulla tulee, millään muulla namilla ei tule (kinkku pois lukien, mutta se on spetsiaaliherkku, joka ei valitettavasti kuitenkaan toimi agilitykentällä, mene ja tiedä miksi ei...) Siis aika selvä peli.

Alla Jeppe nuuskuttelee ilmaa - oisko vaikka maksaherkkua tekeillä, pitäisköhän mennä sisälle valvomaan touhua keittiön tienoille...

Jeppe 1 v!

Jepen 1-vuotissynttäreitä juhlittiin parhaan kaverin Kamun kanssa pihamaalla hellekelistä nautiskellen. Jeppe sai Kamulta lahjaksi mahtavan pehmohirven ja omalta väeltä valtavan kokoisen puruluun (joka tätä kirjoittaessa on jo puoliksi tuhottu...) Ihmiset nauttivat hyvästä ruoasta ja koirat leikkimisestä, olipa toki koirillekin tarjolla "kakkua", tosin siitä pääsi nauttimaan vain Jeppe, kun Kamun dieetti jatkuu (vielä 5 kk...)

Jepen 1-vuotissynttärikakku

Jeppe sai Kamulta lahjaksi hirven

Tällä viikolla on ollut ihanan lämmintä, joten olemme päässeet nauttimaan kivoista kesäharrastuksista. Viikolla leikittiin pihalla porukalla ja käytiin mm. kävelemässä tunturin huipulla Soilin ja Hetan (8 kk) kanssa.

Perjantaina käytiin porukalla uimassa (lue: uittamassa koiria ja Teemua) Basecampin rannassa. Kamu ja Teemu uivat, Jeppe ei.

Agilitytreeneissäkin käytiin torstaina, mutta kummallakaan kaksijalkaisista ei ollut tietenkään kamera matkassa... Uusina esteinä olivat puomi ja pussi, molemmat sujuivat kummallakin koiralla oikein mallikkaasti. Jeppe ärisi taas innoissaan pussiin mennessään, ihan samoin kuin aiemmin putkessa. Kamu aristeli vähän eka kerralla, mutta kerran kokeiltuaan rohkaistui jo menemään pussiin vauhdilla. Lisäksi kierrettiin keppejä. Kepit eivät todellakaan ole Jepen lempieste, se ei ymmärrä niiden merkitystä lainkaan. Eikä emännän hitaus helpota asiaa ollenkaan... No, onneksi niitä voi treenata kotipihalla sauvojen avulla! Onpahan Jepellekin jotain hyötyä omistajien talvilajista ;-)

Muisteltiin vielä Jepen ekaa vuotta (tai 10 kuukautta meidän seurassa). Jeppe on rauhoittunut pentuajoista valtavasti, vaikkei se ole mikään varsinainen tehosekoitin ollutkaan missään vaiheessa. Järkeä on tullut selvästi lisää, toisaalta myös tietynlaista äkillistä, valikoitua "kuuroutta" aina kun pitäisi totella koiran mielestä epämieluisia komentoja. Hetkittäin emäntä ja isäntä ovat jo luulleet, että koira ei (karkureissuille lähdettyään) näe ikinä 1-vuotispäiväänsä, mutta onneksi toisin kävi!

Kaiken kaikkiaan meillä on ihanan itsepäinen mutta meille niin rakas vuoden ikäinen parsonpoika Jeppe!

Lisää kuvia kuvagalleriassa!

Riemukas jälleennäkeminen!

Jepen paras kaveri Kamu on ollut hurjan kipeänä (haimatulehduksessa). Eilen Kamulla oli kutakuinkin kuumeeton päivä, joten tänään uskalsimme vihdoin tulla Kamun luo leikkimään. Voi valtava sitä jälleennäkemisen riemua! Siinä saivat kyytiä vinkupossut ja eritoten Kamun uusin lelu Käärme, jota Jeppe ei ole päässyt vielä aiemmin retuuttamaan.

Kamu väsähti ymmärrettävästi aika nopeasti ja nyt molemmat koirat koisivat vierekkäin (Kamun pää visusti käärmeen päällä, ettei Jeppe pääse vohkimaan sitä kauneusunien aikana). Koirat saavat pötkötellä hetken aikaa ja sitten tarjoilen Kamulle herkkulounaan, riisiä ja keitettyä kalkkunaa. Ruoan pitää kuulemma olla mahdollisimman vähärasvaista, jotta haima pääsee toipumaan.

Tein Jepelle aamulla verijäljen läheiseen metsään. Jeppe jäljesti taas hyvin, itse yritin ohjastaa sitä välillä jopa hieman väärään suuntaan kun tulkitsin omat reittimerkintäni väärin, mutta Jeppe oli koko ajan ihan oikealla reitillä. Hyvänenäinen koira, kuten ollaan jo aiemminkin todettu...

Kamu ja Eki huomasivat minut aamulenkillään kun olin tekemässä jälkeä. Olihan se varmaan sivullisen silmin aika omituista touhua, kun harpoin keskellä metsää kiinnittelemässä puihin punaista kreppinauhaa. Kamu haukkui minut ihan pataluhaksi kunnes ehdin riittävän lähelle, jotta Kamu saattoi tunnistaa minut tutuksi. Sovittiin Ekin kanssa, että teemme seuraavasta verisatsista jäljen myös Kamulle. Kamu työskentelee yleensä hyvin nenällään maajälkeä etsien, joten se pysyy varmasti hyvin myös verijäljellä.

Mukava nähdä Kamu taas pirteänä, vaikka se vielä toipilas onkin. Se oli kyllä hetkittäin aika heikossa kunnossa ja kuume huiteli 40 c:n päällä, joten sen olo on ollut varmasti aika karmea. Koputetaan puuta, ettei vastaavia juttuja tulisi uudelleen (tämänkään tulehduksen syytä ei voi varmasti tietää, mahdollisesti Etelä-Suomen reissun aiheuttama stressi).

Teakin laittoi tuossa välillä tekstarin töistä kahvitunnilta: viime kerran agilitytreeneistä tehty juttu oli eilisen Koillis-Sanomissa. En malta odottaa pääseväni lukemaan sen, juttu ja kuva olivat Tean sanojen mukaan oikein hyviä! Jeppehän kyllä osasi kepin kierrot ja sen semmoiset, mutta minä en meinannut millään pysyä menossa mukana...

Agilitya ja edistystä

Tänään käytiin taas agilitytreeneissä, poikkeuksellisesti keskiviikkona torstain sijaan juhannuksen takia. Osa kurssilaisista oli nimittäin lähdössä muualle juhannuksen viettoon heti torstaina. Ja agility sujui kerrassaan mainiosti edelliskertaan verrattuna!

Tänään treenattiin eka kerrasta tuttuja juttuja eli putkea ja hyppyä, mutta nyt jo peräkkäisinä esteinä. Ja uutena esteenä kokeiltiin pujottelua, tosin näin alussa vasta kolmella kepillä (tavoitemäärä on 12 keppiä). Koira keskittyi enimmäkseen tosi hienosti ja olisi varmasti suoriutunut tehtävistä huomattavasti paremmin, jos ohjaaja (allekirjoittanut) olisi ollut vähän nopeampijalkainen ja -älyinen. Näitä treenataan nyt sitten kotipihalla. Myös muut koirakot pärjäsivät hienosti ja kouluttajat vitsailivatkin osallistujien vaihtuneen jossain välissä, kun olimme olleet kaikki niin "pihalla" edellisellä (eka) kerralla.

Agilityssa en taas tietenkään ehtinyt kuvata Jepen touhuja, mutta videoin kyllä muutaman muun koirakon suorituksia malliksi Tealle Kamua varten. Kamu on nimittäin kovasti kipeänä (kuumeessa) ja syytä selvitellään parhaillaan. Jeppekin on ihan ihmeissään, kun ei pääse leikkimään kaverin kanssa. Kovasti tuntuisi olevan ikävä puolin ja toisin. Niinpä taas yleisön toiveuusintana alla oleva keväinen kuva kaveruksista ikään kuin agilityn merkeissä (koirien saaminen paikoilleen yhtä aikaa ei ole nimittäin ihan helppo temppu ;-)

Agilitya ja karkureissuja

Kesä on täällä, ja itikat! Laitoin Jepelle Bayvantic Vet -liuoksen pari viikkoa sitten, mutta jo vain itikat näyttävät pääsevän syönnille Jepen vähäkarvaiseen alavatsaan. Puremat eivät näytä kaveria ihmeemmin kutittavan, mutta ovat kylläkin kamalan näköisiä parin ensimmäisen päivän ajan. Pitänee käydä vielä apteekissa ja/tai Mustissa ja Mirrissä kyselemässä itikkasuihkeita koiralle.

Kaikenlaista touhua on riittänyt. Olin järkkäilemässä Boatercrossin SM-kisoja Myllykoskella viime lauantaina, ja kisajärjestelyt tuottivat kiirettä koko viime viikonkin. Mutta kaikki meni hyvin ja Jeppekin pääsi hengailemaan kosken partaalle osan aikaa. Keli oli kyllä karmean kylmä, luntakin sateli välillä. Niinpä Jeppe vietti suurimman osan kisapäivää sisällä ja pääsi mukaan mestoille siinä vaiheessa kun Teemu vapautui töistä. Olihan siellä kisatoimistossakin kyllä mukavaa, lämmintä ja paljon uusia ihmisiä ;-) Ja Myllykoskella oli toinenkin russeli, tosin jackrussel-mimmi Mira. Miran rinnalla Jeppe on todellakin urokseksi pienikokoinen, kuten kuvasta näkyy. (Ja Jepellä on ihan uudet pelastusliivit.)

Kisakuvia löytyy Kuusamon Koskimelojien kuvagalleriasta.

Kaikenlaisia uusia juttuja ja paikkoja ollaan kokeltu. Käytiin kiipeilemässä Ruoppivaarassa, mutta se ei ollut oikein Jepelle mieleistä puuhaa, kun piti odotella kallion juurella narun nokassa ihmisten keikkuessa köyden jatkona ylhäällä. Ja ne itikat...

Agilitykurssin eka kerta on myös takana. Treenattiin putkea ja hyppyjä sekä haltuunottoa. Putkessa Jeppe oli ihan haka, ja hauskuutti muita kurssilaisia ärisemällä vimmatusti putkessa juostessaan. Jeppeä ei toki yritettykään pitää vapaana, sillä muut koirat, hevosten hajut ja läheisellä suolla pesivät linnut olisivat kyllä vieneet kuusnolla-voiton agilitystä. Hihnan kanssa touhuilu hankaloitti hieman hyppytreeniä, tosin isoin ongelma taisi olla koiran vähäinen mielenkiinto kyseistä estettä kohtaan ja ne itikat... Kotiläksyksi saatiin haltuunoton treenaus ja Jepen osalta myös ohjaajan tekeytyminen koiran näkövinkkelistä hieman mielenkiintoisemmaksi. Siinäpä haastetta.

No, siinä mielenkiintoisena olemisessa ei olla tosiaan ihan onnistuttu. Vaikka kotipihalla luoksetulo ja leikkiminen sujuvatkin jo paljon paremmin, riistavietti vie silti voiton kaikesta muusta. Jeppe on karannut viikon aikana kolme kertaa lähimaastossa pitkässä narussa ulkoiluttaessa. Eka kerralla etsiskelin sitä pari tuntia, ja kaveri löytyi ryteiköstä narusta kiinni juuttuneena. Toisella kerralla näköyhteys säilyi melkein koko ajan ja sain tallottua narun päälle. Kolmas kerta tapahtui eilen. Kolmen tunnin etsiskelyjen jälkeen sain soiton vieraasta numerosta: ystävälliset ihmiset nappasivat Jepen kiinni pizzerian pihalta, jonne se oli juossut rinteiltä päin. Aikamoisen lenkin koira oli siis tehnyt, ja narustakin oli jäljellä vain lyhyt, poikki purtu pätkä. Osa ajasta oli siis kulunut rattoisasti hyttysten syöttinä jumissa jossain pusikossa...

Konstit alkavat olla aika vähissä, joten päätettiin nyt kouluttaa koiraa hylkäämällä se laumasta karkaamisen jälkeen. Kyllä Jeppe nimittäin ilmeistä ja liikehtimisestä päätellen tiesi, että itsenäinen ulkoiluttaminen ei ollut ihan hyvä juttu. Joten nyt Jeppeä ei huomioida mitenkään, paitsi ruoka-aikana ja ulkoiluttaessa, jos se ottaa itse kontaktia meihin. Koira tuntuisi olevan aika hyvin "hereillä" ja yrittää itse ottaa kontaktia sisällä, mutta nyt jätetään kaikki hellimiset sikseen. Pihalla treenataan vain ja ainoastaan luoksetuloa, ja siihenkin ajattelin ottaa jotain negatiivista kannustetta eli räminäpurkin heittämisen tms., jos homma ei ala muutoin kiinnostaa. Olisihan se kiva, jos koira tulisi luokse pelkästä luoksetulon ilosta (palkinnon ja hellittelyn toivossa), mutta Jepen osalta sellainen haavekuva ei taida toteutua, joten myös luoksetulon tekemättä jättäminen pitää ilmeisesti tehdä Jepen kannalta epäkiitolliseksi touhuksi.

Kaikanlaisia kuvia parin viikon ajalta löytyy Jepen kuvagalleriasta, tosin agilityssa ei juuri ehtinyt kuvata.

Jepen tulos Pello 24.5.2009

Junnuluokassa siis oltiin: EH, JUK2.

Tuomarina Lillian Lieton, Tanska. Arvio Jepestä:
Quite good size. Masculin head, good bite. Quite good ears. Shoulders are a bit heavy. Quite good front and bone. Nice bodylength. Well made hindquarters. Good coat.
Needs a bit of ringtraining. Moves quite well when he wants to.

Sama suomeksi:
Aika hyvän kokoinen. Maskuliininen pää, hyvä purenta. Aika hyvät korva. Hartialinja aika raskas. Aika hyvä etuosa ja luusto. Hyvä vartalon pituus. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkki.
Tarvitsee hieman kehätreeniä. Liikkuu aika hyvin silloin kun haluaa.

Niinpä, kyllähän Jeppe kotona kävelee hienosti, mutta kehä on ihan eri juttu... Mutta hienoa, että tuomari näki Jepessä jotain toivoa treenin myötä.

Hulppea Parson Weekend

Nyt ollaan palattu takaisin kotinurkille Pellon visiitiltä. Turnee alkoi eilen aamulla, kun ajeltiin Pelloon Jepen kanssa. Keli oli ihanan aurinkoinen Pellon laitamille asti, mutta Pellon päällä pyöri komeita ukkospilviä ja iltapäivän mittaan saatiinkin sadetta aika ajoin ihan "maahan asti". Saavuttiin Ritavaaran leirikeskukseen hieman etuajassa ja tutkailtiin tiluksia, kunnes Ari karautti paikalle agilityesteet peräkärryssä. Tutustuttiin leirikeskukseen ja Jeppe teki "Jepet" ja päätti lähteä ulkoiluttamaan itseään omatoimisesti avoimeksi jääneen oven kautta. Koira hävisi kuin pieru Saharaan, sen perään oli turha lähteä laukkomaan juuri sillä hetkellä. Muutkin Parson Weekendin osallistujat kurvailivat paikalle ja tutustuttiin toisiimme sekä koiriin. Mukana olivat Merru ja Sami Sodankylästä Makin ja Dimin kanssa, Moona ja Mikael Oulusta Jaffan kanssa sekä lauantain ajan Anne Pellosta Vildan kanssa. Ja tietenkin "järjestävän seuran" Ari Korteniemi ja Veera!

Maittavan keittolounaan jälkeenkään Jeppeä ei ollut vielä kuulunut takaisin rusakkojahdista, joten paikalla olijat osoittivat loistavaa porukkahenkeä ja muodostimme Jepenetsintäpartion. Tunnin samoilun jälkeen Jepestä saatiin silminnäkijävinkki ja hetken päästä Jeppe löysi minut Ritavaaran laskettelukeskuksen huipulle johtavan tien varrelta. Koira oli ihan läkähdyksissä, mutta muuten kunnossa.

Sitten päästiin varsinaiseen asiaan eli Ari kävi läpi MEJÄn perusteita ja hyökättiin joukolla lähimetsään tekemään jälkeä omille koirille. Tehtiin näin ekakertalaisina ihan suoria, noin 40-50 m pitkiä jälkiä, joissa oli merkattu vain lähtö, sienellä vedetty verijälki ja "kaato". Jäljet saivat muhia reilun parin tunnin ajan (kun kävimme nauttimassa taas maittavia antimia) ja sitten päästiin kokeilemaan koirien kanssa. Kaikilla homma sujui ihan mallikkaasti. Jeppeä piti vähän tuuppia oikeaan suuntaan kun se olisi jäänyt vain kuoputtamaan lähtöpaikkaa. Muutoin Jeppe eteni kyllä ihan hienosti, pari kertaa kävi vähän jäljen ulkopuolella noin 5 m päässä, mutta palasi aina itse takaisin jäljelle. Joten tätä tullaan ehdottomasti treenailemaan omalla porukalla!

Lisäksi kokeiltiin vähän agilityesteitä ja saatiin ainakin todeta, että mikään hyppyeste ei ole Jepelle liian matala alitukseen! Hyppäämistä pitää siis tsempata ihan huolella! Lisäksi käytiin katsomassa Arin ja Johannan parsonin Iineksen edellisyönä syntynyttä pentuetta. Pennut olivat ihan hurjan pieniä! Ilta meni saunoessa, takkatulen ääressä rupatellessa ja reippaampien näyttelyveteraanien kanssa esittämistä treenaillessa. Jeppekin piipahti "stagella" kerran: puoliunessa ja herätyksestä ärtyneenä se juoksi tuvan päästä päähän ja paineli saman tien takaisin omaan koppaan. Jätettiin sitten näyttelytreenit sikseen...

Tänään oli sitten eka virallinen näyttely Pellon Rohki-Hallissa. Tunnelma oli tiivis eli meidän ensikertalaisten kannalta huisin jännittävä. Tilaa oli tosi vähän ja ulkona satoi vettä, joten Jeppe odotteli vuoroaan muiden koirien tavoin omassa kopassaan. Esittäminen meni aika huonosti (eritoten verrattuna edellisviikon väljissä ulkotiloissa olleeseen mätsäriin), mutta silti saatiin EH. En ollut oikein perillä väreistä ja luulin meidän ensin saaneen jopa ERIn (mitä suuresti kyllä hämmästelinkin), mutta olen tosi tyytyväinen siihen, että saatiin meidän "konkoilulla" ylipäänsä hyväksyttävä tulos ja vielä EH:n tasoinen. Otto oli meidän lisäksi ainoa junnu-uros ja sai samoin tulokseksi EH ollen luokkansa paras ja paljon muutakin, mistä en pysynyt lainkaan kärryillä.

Ihasteltiin vielä Jaffan ja Makin upeat esiintymiset, eritoten Maki pärjäsi aivan loistavasti, mutta se onkin kyllä ihan fantastinen nuori narttu! Ja olihan mukana myös muitakin tuttuja, mutta suoraan sanottuna en pysynyt ihan kärryillä muiden menestyksestä. Tulosten pitäisi olla jo näkyvillä Kennelliiton sivuilla (ei näkynyt vielä 20:15). Kiertelin vielä hetken hallissa ja tutustuin tunnelmaan, sitten lähdettiin paahtamaan kotia kohti ja poimittiin Rovaniemeltä Tea kyytiin juttuseuraksi. Koira oli ainakin niin kuittina, ettei siitä ollut oikein "turisemaan".

Kuvat löytyvät kuvagalleriasta ja kirjoittelin tuomarin arvion Jepestä omana tekstinään. Kaiken kaikkiaan mahtava viikonloppu ja iso kiitos vielä Arille erinomaisen onnistuneista järjestelyistä!

Arkitottelevaisuuskoulutuksessa

Eilen käytiin ensimmäistä kertaa Koirakerhon arkitottelevaisuustreeneissä (arki-toko tai mölli-toko) nyt kun pentukurssi on suoritettu. Kesän aikana treenit pidetään Nilon koulun urheilukentällä. Paikalla oli aika monen tasoisia koiria, joten saimme kaikki hieman yksityisopetusta Elinalta. Jepen kanssa keskitymme edelleenkin kontaktiharjoituksiin ja luoksetulon vahvistamiseen. Tea sai puolestaan vinkkejä siihen, miten Kamua voisi totuttaa isoihin työkoneisiin, rekkoihin yms.

Tänään huomasin Koirakerhon sivuilla tietoa 8.6. alkavasta agilityn alkeiskurssista, mutta valitettavasti koiran tulisi olla 12 kk ikäinen. Jeppe täyttää vuoden vasta 27.6., joten meidän agikurssi taitaa mennä ensi kesään. Pitänee väsätä vähän omia esteitä pihamaalle ja perehtyä agilityn treenaamiseen netin ja kirjallisuuden avulla.

Kamu oli meillä hoidossa ja pitämässä Jepelle seuraa iltapäivällä, jotta sain tehtyä rauhassa töitä. Kamun kahden viikon kyläily on tehnyt Jepelle hyvää, sillä kun lopetin työt ja istuskelin säkkituolissa koirien kanssa, Jeppe tunki ihan kylkeen kiinni ja haki selvästi huomiota, jotta en olisi paijannut Kamua. Mustat sukat, hyvä niin ;-)

Koirat viihtyivät välillä pihalla ihan keskenään, mutta tekivät minulle mukavan jekun sisälle tullessaan: kummallakin oli käpy suussa, mutta en huomannut tätä ennen kuin kävyn siemenet oli levitelty komeasti pitkin mattoja. Siinä sai sitten sutia harjan ja rikkalapion kanssa ympäri kämppää...

Valokuvia en ole ehtinyt ottaa, kun Teemulla on oma kameransa töissä mukanaan ja minun kamerani akku kestää kokonaisen yhden kuvan verran. Pitääkin alkaa tsekkailla, mihin hintaan uuden akun saisi tilattua netistä...

Mätsäristä punainen nauha

Jepen ensimmäinen koiranäyttely on nyt siis takana! Kyseessä on tosin epävirallinen Match Show eli "mätsäri", jossa koirat kisasivat kolmessa luokassa: pennut, aikuiset ja veteraanit. Ensimmäisellä kierroksella kisattiin "koira koiraa vastaan" -periaatteella; punaisen nauhan saanut koira pääsi "jatkoon" ja sinisen nauhan koira oli siis hyvä kakkonen. Tämän "matsin" jälkeen kehään kutsuttiin sinisen nauhan saaneet koirat ja niistä palkittiin kolme parasta. Sitten vastaavasti punaisen nauhan saaneista koirista kolme parasta "sijoittui" palkinnoille. Ihan mätsärin alussa pidettiin myös vielä vähemmän vakavamielinen "lapsi ja koira" -kilpailu, jossa kaikki osallistujat palkittiin.

Punaisten nauhojen voittajien kisassa emme valitettavasti enää pärjänneet komeille kilpakumppaneille, mutta saaliina oli siis "niskavoitto" ensimmäisen kierroksen kilpakumppanista punaisen nauhan arvoisesti. Taisimme (vastoin emännän ennakkoluuloja) pärjätä kyllä treenikokemuksen avulla, sillä Jeppe kulki kehässä todella mallikkaasti ja seisoi myös ihan hienosti aina kun piti esiintyä paikoillaan. Kilpakumppani oli nimittäin komeasti lajiaan edustanut yksilö (laji jäi tosin pistämättä mieleen), mutta ilmeisesti hieman vähemmän treenattu. Ja luokkana oli siis pentuluokka, vaikka oikeassa näyttelyssä päädymme jo junnuluokkaan iän perusteella.

Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen ensimmäiseen kilpailuun, sillä Jeppe käyttäytyi huomattavasti paremmin kuin mitä olin odottanut. Ensimmäisen puolen tunnin ajan ( näyttelyn alkua odotellessa) "Kylkkis" tosin kiskoi menemään aika holtittomasti, mutta kulutti ilmeisesti turhan energian tähän kohkaamiseen ja keskittyi kehätouhuihin loppujen lopuksi tosi hienosti.

Päivän kruunasi näyttelytreenikaveriemme nuoren Matildan ja 8 kk ikäisen Abban upea menestys pentuluokassa 2. sijan arvoisesti. Matilda ja Abba ovat treenanneet valtavasti, ja se kyllä näkyi! Palkintosijoja on tullut kuulemma pentunäyttelyissäkin - iso käsi molemmille!

Parsoneita paikalla oli yhteensä kolmen yksilön verran, kun Ansku toi näytille Vanillan ja Nyytin. Kumpikin sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut luokassaan. Vanilla alkaa olla jo todella rohkea ja reipas tyttö, joten harjoittelu tekee mestarin hieman aremman koirankin kanssa!

Mätsäristä ei valitettavasti jäänyt muita kuvia kuin muistikuvia, kun matkassa ei ollut sen kummemmin kameraa tai kuvaajaakaan. Eikä Teemu olisi näissä "missikisoissa" viihtynytkään; muutama mies manaili tapahtumaa "karmean pitkäveteiseksi", ja ymmärrän kyllä täysin kyseiset kommentit, vaikka tuomarin työskentelytahti olikin ihailtavan ripeä ottaen huomioon, että häneltä riitti mukavasti vinkkejä varsinkin pentuluokan osallistujille.

Nyt suunnataan katseet viikon päähän Pellon näyttelyyn. Sitä ennen tiedossa on trimmausta ja esittämisen eli seisomisen treenausta. Tämän päivän saldona on muutenkin hieman enemmän rentoutunut ja emännän seurassa viihtyvä koira, joka tulee luokse reippaasti kutsun kuultuaan. Mahtavaa! Alla kuva meidän komistuksesta!

Pentukurssin valmistujaiset!

Pentukurssi on nyt kunniakkaasti suoritettu. Kamu käyttäytyi aivan loistavasti, sillä tällä kertaa otimme suihkupullon käyttöön hallin pihalla kun Kamu meinasi möykätä muille koirille (ja aitauksessa oleville hevosille). Muutama suihkauskerta riitti, ja Kamu oli hipihiljaa! Uskomatonta! Jatkossa pitänee hankkia taskuun pieni vesipyssy ja hiljentää Kamu sillä kävelylenkeillä...

Pentukurssin viimeinen kerta sisälsi aiemmin treenattujen harjoitteiden toistoja. Ensimmäinen treeni oli maahanmenoa testaava kilpailu - ja Kamu selvisi upeasti voittajakaksikkoon! Lisäksi tehtiin paljon kontaktikävelyä mahdollisimman lähellä toisia koiria, ja tästäkin Kamu suoriutui hienosti. Ainoa haaste oli oikeastaan Jeppe, jonka luokse Kamu yritti kiskoa itseään hetkittäin.

Jepen suorituminen tehtävistä sujui sen sijaan vähän huonommin. Frolic-napit eivät maistuneet, ja muiden eväät ja koirat kiinnostivat enemmän kuin isännän komennot. Kyllähän Jeppekin teki kaiken mitä pyydettiin, jos siihen vain sai kontaktin... Pitää vaihtaa taas namia vaikkapa lihapulliin, niiden perään se tuntui olevan menossa... (Huomaa Jepen diplomissa lempinimi Kylkkis eli Kylkimyyry-Jeppe ;-)

Tämän jälkeen jatkamme arkitottelevaisuuden alkeisryhmässä (möllitokoksi sitä kai kutsutaan) maanantaisin. Kuulemma Jepen kaltaisetkin jästipäät ovat tervetulleita... Jospa sieltä tarttuisi mukaan lisää viisautta ja yhteistyökykyä!

Onnittelut meidän puolestamme kaikille pentukurssin osallistujille. Kaikki koirat edistyivät hienosti kurssin aikana. Viimeisen kerran rauhallista ryhmätyöskentelyä ei todellakaan olisi voinut kuvitella ensimmäisen kerran perusteella! Toivottavasti näemme samoja "naamoja" myös möllitokossa!

Jännittävä kevät

Tänään aamulenkillä pidin Kamua irti vastoin järjen ääntä, ja sain taas hyvän muistutuksen tyhmyydestäni. Kamu näki jäniksen ja lähti luoksetulokomennosta huolimatta sen perään. Onneksi jäljestyslenkki jäi tosi lyhyeksi ja näköyhteys koiraan säilyi melkein koko ajan, mutta toisinkin olisi voinut käydä.

Jäniksenjälkiä tuntuisi olevan joka paikassa, ja porojakin pyörii lähimaastossa. Eli jatkossa molemmat koirat pysyvät kiinni niin pitkään kuin luonnossa on näin paljon säpinää. Jeppeä en ole uskaltanut muutenkaan päästää vapaaksi muutoin kuin aidatulla kotipihalla. Pihalla ollaan sitten treenattu luoksetuloa, ja pientä edistystä on havaittavissa. Alussa Jeppe oli todellinen "epäluuloinen einari", eikä tullut luokse lainkaan kutsusta. Nyt luoksetulo sekä pihalla että hihnassa on jo enemmän sääntö kuin poikkeus, vaikkakin se tapahtuu usein hitaasti madellen ja kiinnostavia tuoksuja matkan varrella nuuhkien. Jos/kun siinä alkaa ilmetä myös enemmän intoa ja oma-aloitteisuutta, voidaan pohtia Jepen päästämistä vapaaksi joskus kaukaisessa tulevaisuudessa. Ehkä. Tai sitten meidän koira kulkee vain hihnassa, eikä sille mahda sitten mitään. Mutta treenejä jatketaan sinnikkäästi.

Alla kuva Kamusta unilla (silmät auki) lelusika kainalossa.

Huikea temppurata!

Teemu rakensi meidän takapihalle aivan mahtavan temppuradan koirille. Ja kun koiratkin vielä innostuivat siitä, saatiin aikaan hienot treenit. Ellu ja Nemokin liittyivät seuraan loppumetreillä ja Ellu sai loistavan idean: pidetään kesällä kulmakunnan koirien temppukisat! Joten luvassa on treeni-iltamia, jotka huipentuvat mahtavaan kisahuumaan jossain vaiheessa kesää!

Kamu temppuradalla:



Jeppe temppuradalla:




Lisäksi laitoin mukaan pari kuvaa tynnyrien päällä komeilevista koirista. Osassa kuvista ilmeet ovat niin poskettomia, että latasin kuvat pienessä koossa, jolloin kuvaa klikkaamalla saa näkyviin isomman version.

Haravakaruselli

Teemu haravoi tänään takapihaa koirien kanssa. Syksyllä jo huomattiin, että Jeppe ja harava eivät oikein mahdu samalle pihalle. Lopputuloksena on hurvaton haravakaruselli, jossa haravan lisäksi pyörii myös Jeppe ja hommasta hämmetynyt Kamukin:

No, tässäkin tapauksessa sinnikäs treeni tuotti tulosta. Teemu pistin Jepen aina kiinni taluttimeen, jos se yritti käydä haravan kimppuun. Loppujen lopuksi haravointi sujui ihan rauhallisissa merkeissä. Todistusaineistoa alla.

Kevään riemuja

Eilen aamulla pääsin vihdoinkin taas koirien kanssa juoksulenkille, kun keli oli (hetken aikaa) kuiva. Matkalla Kamu kohtasi Karmean Hirviön eli kaivinkoneen. Kaivinkone oli noin 50 metrin päässä ja piti ilmeisen pelottavaa kolinaa. Kamu veti sen ohi todella kovasti, joten rauhoittelin koiran, käännyimme takaisin ja palailimme vähän matkaa kaivinkoneen suuntaan. Toistimme tämän muutaman kerran. Jeppe näytti olevan sitä mieltä, että meillä kahdella oli vihdoin irronnut päästä se viimeinenkin mutteri...

Tänä aamuna kävimme juoksemassa saman lenkin ja Karmea Hirviö oli hiljaa, silti se piti Kamun mielestä ohittaa aikamoisella vauhdilla. Eilisen kaltaista päätöntä säntäilyä ei kuitenkaan enää ollut, joten ilmeisesti ohitustreenit auttoivat.

Illalla kävimme ihailemassa Kiutakönkään tulvaa Ilen ja Teemun kanssa, koirat tietty mukana. Liikasenvaarantie oli aika huonossa kunnossa, onneksi oltiin liikkeellä Ilen nelivedolla, Golf GTI olisi kyllä jäänyt välille... Teemulla on polttava melontakuume, joten retkeltä ei jäänyt muistoksi oikein onnistuneita koirakuvia, lähinnä kuvien kohteena oli itse koski. Alla yksi otos veden voimasta.

Kamun kanssa olemme työstäneet korvakarvojen leikkuuprojektia. Projektiin on kuulunut paljon korvien hiplaamista, saksiin tutustumista ja luottamuksellisen ilmapiirin rakentamista namien ja hellittelyjen avulla.

Korvien huopuneet karvatupsut roikkuvat Kamun tapauksessa "ihanteellisesti" maanpinnan tuntumassa ja keräävät kurakeleillä kaiken lian, puhumattakaan ruokakupista liimautuvista "sattumista". Eilen illalla päästiin sitten vihdoin itse leikkuupuuhiin, kun operoinnin kohde oli päivän touhuista niin uupunut, että antautui trimmaukselle rennon rauhallisesti. Siistimishommia jatkettiin tänä aamuna, aletaan olla jo voiton puolella eivätkä korvat roiku enää maassa asti!

Before:

After:

Teemun kommentti korvakarvaoperaation jälkeen: "Ai, mä luulin, että sen korvat olis oikeasti kulmikkaat..." Kieltämättä Kamun ulkonäöstä katosi tiettyä spanielimaista söpöyttä, mutta kuten viimeisimmässä Hienosti hihnassa -ohjelmassakin todettiin, turkinhoidossa on kyse lähtökohtaisesti koiran hyvinvoinnista, eikä huopunut turkki ole terveellinen. Nyt vain vähän jännittää, mahtavatko Tea ja Eki tunnistaa Kamua lainkaan kotiin palatessaan. Lämpöiset terveiset Kreetalle ja kyllä, leikkuuoperaatio perustui rauhalliseen etenemiseen ja palkkaamiseen, no worries!

Kaupunkikävelyllä pentukurssilla

Eilen Teemun sydän meinasi pakahtua ylpeydestä, kun "oma poika" Jeppe tepasteli tyylikkäästi komentojen mukaan kaupunkikävelyllä. Kylkimyyry-Jeppe vilahteli kuvioissa vain ajoittain, ja kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että meidänkin parsonista voi tulla ihan yhteiskuntakelpoinen koira!

Olimme käyneet treenailemassa kaupunkikävelyä etukäteen Elinan ohjeen mukaan ja sen perusteella oli arvattavaa, että Kamu möykkäisi hieman muille koirille ja ihmisille. Kun toisia koiria alkoi lappaa Postin aukiolle, Kamu aloittikin kunnon konsertin, mutta rentoutui sitten pikkuhiljaa ja haukkui loppujen lopuksi paljon vähemmän kuin mitä olin odottanut. Toki pyrin myös itse olemaan hereillä ja tarjoilemaan muuta ajanvietettä "jännittävien" tilanteiden aikana. Kamu totteli kuitenkin komentoja hienosti ja osittain Kamun levottomuus oli varmaan pelkkää luottamuksen puutetta; Tean tai Ekin kanssa hommat olisivat sujuneet varmasti vielä paljon hienommin.

Treenailimme liikennevaloihin pysähtymistä istuen, portaiden kävelyä taluttajan sivulla tai takana, koiran jättämistä yksin kaupan koiraparkkiin, metallisten kierreportaiden kävelyä ja portista kulkemista taluttajan jälkeen. Molemmat koirat tekivät pyydetyt hommat hienosti, vaikka Kamu möykkäsikin hieman kaupan edustalla eikä Jeppe suostunut laskemaan takapuoltaan märkään asfalttiin.

Kuvia ei tietenkään ehditty ottaa, vaikka Teemulla oli kamera taskussa. Pistänpä liitteeksi videon kaverusten painimatsista sisätiloissa ajalta, jolloin Kamulla oli vähän enemmän karvaa ;-)

Harmaampi arki

Toive kuivasta, aurinkoisesta juoksusäästä ei ihan toteutunut tänä aamuna. Taivas oli harmaa ja paiskoi kosteita räntärättejä. Lämpöä oli vain +2 astetta, mikä toisaaalta mahdollisti kävelylenkin kohtuullisen kantavalla latupohjalla.

Koirat pitivät toisillensa seuraa päivän mittaan. Hauskoja sattumia tulee kyllä vastaan ihan roppakaupalla, niin kuin tänäänkin (harmi että kamera ei ollut käsillä): Kun söin lounasta, Jeppe oli päiväunilla säkkituolissa. Kamu pyöri ympäriinsä levottomana, ilmeisesti se ei oikein löytänyt itselleen mieleistä makuupaikkaa. Niinpä se tallusteli tyynesti säkkituoliin ja pisti pötkölleen Jepen päälle. Jeppe tietysti närkästyi moisesta röyhkeydestä ja antoi Kamulle lähdöt säkkituolista. Kamu hiipi siitä sitten omalle huovalleen koisimaan ja rauha palasi valtakuntaan. Välillä kaverukset kyllä nukkuvat sujuvasti samalla pedillä, kuten alla olevassa kuvassa.

Löysin eilen mielenkiintoista juttua koirien raakaruokinnasta. Ajattelin vaihtaa piakkoin Jepen nappulat luihin, lihaan ja kasvissoseeseen. Jospa alkaisi kakkakin kiinteytyä... Kokeilin jo viime viikonloppuna Yrjölän puuron valmistusta (tosin ilman tattaria ja hirssiä) siskoni ohjeistuksella ja ainakin Jeppe tykkää siitä tosi paljon, se uppoaa paljon paremmin kuin pelkät nappulat. Nyt pitää selvittää kätevin tapa saada kanansiipiä yms. luista lihaa pakasteina. Ja sen jälkeen pitää kokeilla sopivan annoskoon löytämistä, sillä vaikka Jeppe ei ole mikään pullukka, se voisi kyllä olla vähän sutjakammassakin kunnossa.

Nyt lähdetään ulkoilemaan, vaihtelun vuoksi juuri nyt ei sada mitään, vaikka märkää näyttäisi olevankin.

Kuvahaasteen tuotos

Meidätkin on Jepen kanssa haastettu poimimaan 4. kuvakansion 4. kuva ja tällainen otos sieltä löytyi:

Kyseessä ei ole kuusijalkainen ja kaksihäntäinen parson, vaan Otto ja Jeppe (about 3 kk) temuavat keittiön saarekkeen alla. Etualalla siis Otto, ja Jepestä näkyvät vain takajalka ja häntä. Ja hauskaa oli - kaveruksia ei saatu ensimmäisen tunnin aikana pöydän alta mihinkään, sieltä kuului vain hurja kolina (kun päät osuivat pöydän pohjaan) ja hampaiden napse. Ilmeisesti matala leikkipaikka tarjosi tasavertaisen tilanteen, jossa kumpikaan ei päässyt "tylyttämään" toista ;-)

Aurinkoinen arki

Vappu meni vauhdikkaissa merkeissä kolmen koiran kanssa touhutessa. Tässäpä upea kolmikko kuivattelemassa ulkoilun jälkeen pari päivää sitten:

Eilen lapioitiin vielä takapihan hankia pienemmäksi ja koirat saivat juosta ympäri pihaa sydämensä kyllyydestä. Luca lähti kotimatkalle ja Kamu jäi vikisemään haikeana juoksukaverin perään. Jeppe kulkee sattuneesta syystä nykyisin aina narun nokassa, joten siitä ei ole Kamulle riemukkaaksi säntäilyseuraksi, toisin kuin Lucasta.

Illalla piipahdettiin vielä näyttelytreeneissä Raatesalmella. Jeppe kävi siis hallilla treenailemassa ja sillä välin Kamu ulkoilutti Teemua. Koiranäyttelyssä oli muuten toinenkin espanjanvesikoira, aika timmissä kunnossa ja komeasti trimmattu, toivottavasti nähdään kaveri myöhemminkin. Näyttelytreenit menivät aika hyvin, kun "tuomarin" vinkistä ymmärsin antaa Jepelle vähän enemmän löysää hihnaa - löytyihän se yhteinen kävelysävel, ja Jeppe tepasteli kehässä loppujen lopuksi aika mallikkaasti. Samalla saatiin muistutus toukokuun puolivälin mätsäristä, joka olisi tainnut mennä muutoin sivu suun. Täytyy muistaa tsekkailla koirakerhon sivustoa vähän useammin... Mainio homma, että päästään kokeilemaan näyttelyssä käyntiä mätsärin avulla ennen ensimmäistä oikeata näyttelyä Pellossa.

Näyttelytreenien jälkeen jatkettiin "koirakoulua" treenailemalla kaupunkikävelyä pentukurssin kotiläksyn mukaisesti. Vaikka kiivain talvisesonki Rukalla päättyi vappuun eli tunturissa on ihan hiljaista, Kuusamon keskustassa oli mukavasti liikennettä ja sivulla kävely tuotti kummallekin koiralle aika lailla haastetta. Ihan hienosti sujui siltikin, Kamu otti parit haukut ohi kulkeville koirille, mutta suhtautui ihmisiin aika hyvin. Kylkimyyry-Jeppe latoi välillä menemään ihan eri suuntaan kuin taluttajansa, mutta välillä Jeppe kipitti Teemun sivulla tosi hienosti. Toivoa on siis vielä...

Tänä aamuna kävin ensimmäisellä juoksulenkillä yhtä aikaa molempien koirien kanssa. Keli oli ihanan aurinkoinen ja kuiva. Jeppe oli kiinni vyössä hiihdossa käyttämälläni kuminauhalla ja Kamu tavallisessa taluttimessa. Hyvin oli Eki kouluttanut Kamun juoksutouhuihin, se osasi jättää suurimman osan aurausviitoista nuuskuttelematta, toisin kuin Jeppe... Mutta Jeppekin pääsi juonesta kiinni ja meillä oli oikein mukavaa, itsellenikin tuli hiki eli vauhtia oli ihan sopivasti. Toivotaan nyt kuivia kelejä, jotta päästään juoksemaan aamuisin (vedenpitävät lenkkarit ovat vasta tilauksessa...)

Alla kaverukset poseeraavat viimeisillä valkoisilla hangilla (kuvat otettu 30.4, nyt on jo vähemmän valkoista...)

Riemukasta wappua!

Käytiin justiinsa pitkällä lenkillä ja Jussi-Pekan synttäreilläkin piipahdettiin samalla kertaa. Kamu sai juoksennella vapaana kun korvat eivät olleet vain koristeena, toisin kuin Jeppe-terrierillä. Alla olevassa kuvassa tosin Kamu näyttelee tosi isokorvaista pystykorvaa!

Kyllä ruoka maistui ja vapunviettoon juuri saapuneen Lucankin ruoat olisivat maistuneet, mutta isoin koira pisteli kyllä omat herkut omaan kupuun. Nyt meno on rauhallista, kohta saunaan (ihmiset, ei koirat) ja huomenna piknikille yms. wappuhumua!

Ihana kevätaamu!

Kamun ensimmäinen yö "hoitolassa" on takana ja kaikki meni mainiosti. Alakerrasta ei kuulunut pihaustakaan koko yön aikana. Koirat olivat varmaan niin väsyneitä päivän touhujen jälkeen, että nukkuivat kuin tukit.

Aamulenkillä oli ihana auringonpaiste ja koirankantohanki (eli minulla ei ollut asiaa polkujen ulkopuolelle). Latuja ei ole ajettu enää viikkoon, joten seikkailimme niitä pitkin Kalliolammen maastossa. Oli sen verran hiljaista, että päästin Kamun juoksemaan vapaana. Kamu tulee luo kutsusta todella hienosti, joten treenailtiin sitä Kamun kanssa ja pikkuhiljaa Jeppeäkin alkoi moinen touhu kiinnostaa hajuja enemmän. Toki Jeppe ei kovin kaukana ollutkaan, kun se oli mulla koko ajan kiinni, mutta metrikin on sille pitkä matka, jos sillä on jotain muuta mielessä. Loppumatkasta molemmat koirat oikein säntäsivät luokse kutsusta. Kamun mielestä ihmiset ovat selvästi maailman ihanin juttu, joten toivotaan, että Jeppeenkin tarttuisi hippasen samaa asennetta!

Kamulla ei oikein ruoka maistunut eilen illalla. Tänä aamuna molemmat koirat olivat kuitenkin heti tikkana keittiössä kun raksut ropisivat kuppiin. Pistin kummallekin kupin kuonon eteen ja annoin luvan siirtyä syömään. No, molemmat suikkasivat suvasti toisensa ohittaen kaverin kupille. Kamu meinasi hävitä tässä vaihtokaupassa ihan kuusnolla, kun Jepen annos on vain reilu kuudesosa Kamun annoksesta. Niinpä otin Kamun ruoat Jepeltä pois kun se oli syönyt about sopivan määrän, laitoin sekaan vähän Jepen raksuja ja vot, jo maistui Kamulle sen "omakin" sapuska! Taidetaan mennä seuraavat päivät tällä sekaravinnolla, kun molempien mielestä kaverin sapuska on parempaa.

Katsokaapas muuten, miten komeat hanget meillä vielä on täällä Rukalla! Kuvassa lisäksi yksi touhukas koira ja toinen uppiniskainen otus.