Eilen aamulla pääsin vihdoinkin taas koirien kanssa juoksulenkille, kun keli oli (hetken aikaa) kuiva. Matkalla Kamu kohtasi Karmean Hirviön eli kaivinkoneen. Kaivinkone oli noin 50 metrin päässä ja piti ilmeisen pelottavaa kolinaa. Kamu veti sen ohi todella kovasti, joten rauhoittelin koiran, käännyimme takaisin ja palailimme vähän matkaa kaivinkoneen suuntaan. Toistimme tämän muutaman kerran. Jeppe näytti olevan sitä mieltä, että meillä kahdella oli vihdoin irronnut päästä se viimeinenkin mutteri...
Tänä aamuna kävimme juoksemassa saman lenkin ja Karmea Hirviö oli hiljaa, silti se piti Kamun mielestä ohittaa aikamoisella vauhdilla. Eilisen kaltaista päätöntä säntäilyä ei kuitenkaan enää ollut, joten ilmeisesti ohitustreenit auttoivat.
Illalla kävimme ihailemassa Kiutakönkään tulvaa Ilen ja Teemun kanssa, koirat tietty mukana. Liikasenvaarantie oli aika huonossa kunnossa, onneksi oltiin liikkeellä Ilen nelivedolla, Golf GTI olisi kyllä jäänyt välille... Teemulla on polttava melontakuume, joten retkeltä ei jäänyt muistoksi oikein onnistuneita koirakuvia, lähinnä kuvien kohteena oli itse koski. Alla yksi otos veden voimasta.
Kamun kanssa olemme työstäneet korvakarvojen leikkuuprojektia. Projektiin on kuulunut paljon korvien hiplaamista, saksiin tutustumista ja luottamuksellisen ilmapiirin rakentamista namien ja hellittelyjen avulla.
Korvien huopuneet karvatupsut roikkuvat Kamun tapauksessa "ihanteellisesti" maanpinnan tuntumassa ja keräävät kurakeleillä kaiken lian, puhumattakaan ruokakupista liimautuvista "sattumista". Eilen illalla päästiin sitten vihdoin itse leikkuupuuhiin, kun operoinnin kohde oli päivän touhuista niin uupunut, että antautui trimmaukselle rennon rauhallisesti. Siistimishommia jatkettiin tänä aamuna, aletaan olla jo voiton puolella eivätkä korvat roiku enää maassa asti!
Before:
After:
Teemun kommentti korvakarvaoperaation jälkeen: "Ai, mä luulin, että sen korvat olis oikeasti kulmikkaat..." Kieltämättä Kamun ulkonäöstä katosi tiettyä spanielimaista söpöyttä, mutta kuten viimeisimmässä Hienosti hihnassa -ohjelmassakin todettiin, turkinhoidossa on kyse lähtökohtaisesti koiran hyvinvoinnista, eikä huopunut turkki ole terveellinen. Nyt vain vähän jännittää, mahtavatko Tea ja Eki tunnistaa Kamua lainkaan kotiin palatessaan. Lämpöiset terveiset Kreetalle ja kyllä, leikkuuoperaatio perustui rauhalliseen etenemiseen ja palkkaamiseen, no worries!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti