Aamulenkillä oli ihana auringonpaiste ja koirankantohanki (eli minulla ei ollut asiaa polkujen ulkopuolelle). Latuja ei ole ajettu enää viikkoon, joten seikkailimme niitä pitkin Kalliolammen maastossa. Oli sen verran hiljaista, että päästin Kamun juoksemaan vapaana. Kamu tulee luo kutsusta todella hienosti, joten treenailtiin sitä Kamun kanssa ja pikkuhiljaa Jeppeäkin alkoi moinen touhu kiinnostaa hajuja enemmän. Toki Jeppe ei kovin kaukana ollutkaan, kun se oli mulla koko ajan kiinni, mutta metrikin on sille pitkä matka, jos sillä on jotain muuta mielessä. Loppumatkasta molemmat koirat oikein säntäsivät luokse kutsusta. Kamun mielestä ihmiset ovat selvästi maailman ihanin juttu, joten toivotaan, että Jeppeenkin tarttuisi hippasen samaa asennetta!
Kamulla ei oikein ruoka maistunut eilen illalla. Tänä aamuna molemmat koirat olivat kuitenkin heti tikkana keittiössä kun raksut ropisivat kuppiin. Pistin kummallekin kupin kuonon eteen ja annoin luvan siirtyä syömään. No, molemmat suikkasivat suvasti toisensa ohittaen kaverin kupille. Kamu meinasi hävitä tässä vaihtokaupassa ihan kuusnolla, kun Jepen annos on vain reilu kuudesosa Kamun annoksesta. Niinpä otin Kamun ruoat Jepeltä pois kun se oli syönyt about sopivan määrän, laitoin sekaan vähän Jepen raksuja ja vot, jo maistui Kamulle sen "omakin" sapuska! Taidetaan mennä seuraavat päivät tällä sekaravinnolla, kun molempien mielestä kaverin sapuska on parempaa.
Katsokaapas muuten, miten komeat hanget meillä vielä on täällä Rukalla! Kuvassa lisäksi yksi touhukas koira ja toinen uppiniskainen otus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti