Yhdistetyltä mökkiloma-kajakinvienti-autontestausreissulta päästiin turvallisesti kotiin asti. Tässä vielä "poikien" fiilistelykuva onkiretkeltä, toivottavasti päästään taas pian piipahtamaan mökillä. Ja se aiemmin mainitsemani terassin jatke tuli muuten valettua vesisateesta huolimatta, hyvä Pepe ja Teemu! Lisää kuvia kuvagalleriassa.
Kotona meitä olivat jo odottamassa kyläilemään tulleet Mari ja Rene-vauva. Siinä tohinassa päästin Jepen sisältä takapihalle sen kummempia ajattelematta - huomatakseni viiden minuutin päästä koiran kadonneen pihalta avoimeksi jääneen portin kautta! Ja vielä ilman "rihman kiertämää" eli puhelinnumerolla varustettua pantaa tai valjaita.
Teemu paineli Jepen "vakiomestoille" lähimetsään ja minä ajelin autolla lähitienoon tiet yrittäen paikallistaa koiraa auton ikkunat ja aistit avoinna. Teemu paikallisti vihdoin Jepen vakiomestoilta ja haki aina uskollisen jälkikoiran Kamun kaveriksi. Kamu kyllä löysi Jepen useaan otteeseen, mutta valkoinen pirulainen pyyhälsi aina pakoon jonkin fantastisen hajun perässä. Minulla paloi jo pinna ja palautin hyvin ulkoilutetun (lue: uitetun) jälkikoiran kotiinsa ja painelin itse saunaan. Teemu jatkoi etsintöjä sinnikkäästi ja onneksi myös tuloksekkaasti: Jeppe oli vihdoin kyllästynyt vapauteen ja laukkasi onnellisena Teemun luo (keskellä Riutantietä, eli koiralla ei ole mitään aavistusta liikennekäyttäytymisestä). Onneksi koira löytyi, mutta jatkossa meillä ei ehkä ole näin hyvä tuuri, joten pitää olla tarkempi.
Kotimatkalla mökiltä luin Esa Viitalan naksuttimen käytöstä kirjoittaman Klikkerikirjan. Ajattelin kokeilla Jepen koulutusta naksuttimen kanssa. Ehdottoman palkkion löytyminen on edelleen ongelma (kun tietyissä tilanteissa mikään nami ei ole riittävä houkutin Jepelle), mutta ainakin naksuttimen avulla palkkaaminen on helpompaa kohdistaa ajallisesti oikein.
Jeppe oli kyllä taas sisätiloissa kuin enkeli varsinkin kun oli vauva kylässä. Jeppe olisi halunnut pussailla Reneä ihan mahottomasti (mutta tosi nätisti), ja kiehnäsi koko ajan Marin kyljessä kun Mari syötteli Reneä sitterissä. Muutenkin koira oli taas niiiin kiinnostunut ihmisten tekemisistä ja itse Tarkkaavaisuus, kun lähistöllä oli muitakin ihmisiä kuin omat tylsät omistajat.
Jepestä ja Renestä olisi saanut monta mainiota kuvaa, mutta niinpä vaan jäivät nekin tilaisuudet käyttämättä. Tänä aamuna vieraiden lähdön tuoksinassa muistin ottaa muutaman kuvan, mutta Jeppe ei ollut oikein poseeraustuulella. Sain joka tapauksessa hurmuripojan ja lentäväkorvaisen koiran samaan kuvaan.
Ja vauvoista voidaan tosiaan puhua näinä päivinä monikossa, kun Teemun sisko Tea pyöräytti maailmaan komean poikavauvan eilen 7.7. Tätähän odotettiin kuin kissa pistoksissa mökillä ollessamme, mutta uusi tulokas ei ihan ehtinyt ulkomaailmaan meidän reissun aikana. No, elokuun Etelä-Suomen reissulla päästään ihastelemaan tätäkin sinappikonetta! Onnea onnea, Tea, Tero ja vauva!
Nyt on taas kotosalla kovin rauhallista, joten hain naapurin rastariiviön eli Kamun hengailemaan Jepen seuraksi. Pihalle pahikset eivät tosin pääse, sillä siellä on edelleen aika märkää yöllisten sateiden jälkeen, ja lisäksi peltisepät kiertävät ulkona paikkailemassa talomme vesikouruja. Kamu yritti haukkua heidät jo hiiteen päivälenkiltä tultuamme, ja Jeppe puolestaan pussailisi nämäkin vieraat hengiltä. Joten koirat köllivät sisällä ja ottavat matsia puruluista. Miten voikin olla, että molemmat koirat haluavat kahdesta samanlaisesta puruluusta aina juuri sen saman...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti