22.11.2009

Vaihtelevaa menestystä

Kiirettä on pitänyt ja blogiin kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, pahoittelut siitä runsaalle säännöllisten lukijoiden joukolleni ;-) Tällä tahdilla kyllä vähäisetkin lukijat karisevat matkasta...

Jepen isäntä on Ylläksellä työmatkalla joulukuun puoliväliin asti, joten ollaan yritetty pitää kotia pystyssä kaksistaan Jepen kanssa. Ja vaihtelevasti on mennyt, sillä itsekin olen ollut reissussa tai töissä melkein joka viikonloppu marraskuun alusta lähtien. Nyt on ensimmäinen "vapaaviikonloppu" pitkään aikaan, ja siitä on otettu kyllä kaikki irti! Eilen vietin aikaa kummityttöni Jonnan kanssa; käytiin mäessä ja maalattiin Jonnan kanssa yksi jakkara, Jonna (melkein 4 vee) oli hommassa mukana alusta loppuun asti; Jonna oli Maalari ja mä olin Tasoittaja. (Eli Jonna suti jakkaraan ruskeata kuultomaalia ohjeiden mukaan ja minä tasoitin maalin ja pyyhin rievulla liiat pois, sillä lopputuloksesta ei haluttu liian tummaa.) ja kunhan maalinhajut ovat haihtuneet, ylpeät vanhemmat pääsevät ihastelemaan tyttärensä kätten tulosta!


Mutta koirajuttujahan sitä on tarkoitus kirjoitella, ja taas riittää kerrottavaa! Jeppe on lisännyt karkuretkiensä määrää kahdella, mutta määrääkin merkittävämpää on karkuretkien kesto; eka keikka yli kahdeksan tuntia ja toinenkin yli kolme tuntia. Kummallakin kerralla Eki ja Kamu kunnostautuivat karkurin etsinnässä, toisella kerralla kaveri saatiin kotiin vasta puolenyön jälkeen. Kyllä siinä on ollut jo hätä kädessä emännällä :-(

Jeppe näyttää toki pörräävän karkureissuillan lähimetsissä koko ajan, mutta pidemmän karkuretken aikana jäljet näyttivät menevän 5-tien ylitse... Kummankin karkuretken jälkeen sankarilta evättiin ruokailu; ensin yhden aterian verran ja toisella kerralla väliin jäivät sekä iltaruoka että seuraavan aamun eväs. Sen jälkeen koiran kuulo parani kyllä huomattavasti, mutta taas näyttävät jänisten jäljet houkuttavan makupaloja enemmän. Silloin peliin astuu tiukka kuri, koira kävelee emännän perässä ja kurssi kääntyy kotiin heti jos luoksetulo ei hotsita.

Teemme tässä parhaillaan lähtöä agilityn harrastajaryhmän treeneihin. Yrjölän puuro on porisemassa kattilassa (kiehautan puuron ja pistän sen sitten kattilassa hautumaan sanomalehdillä vuorattuun kylmälaukkuun). Kamu tuli sopivasti kylään kuluttamaan Jepestä isoimmat höyryt ennen treenejä. Käydään vielä kävelyllä kaverusten kanssa ja lähden sitten huristelemaan kohti Määttälänvaaraa Jepen kanssa.

Olen muuten tuskaillut Jepen karvanlähdön kanssa, kun karvaa näyttäisi lähtevän "ihan mukavasti", mutta ei ikinä harjatessa. Kaikenlaisia värkkejä on jo kokeiltu, mutta sain vihdoin lyömättömän vinkin Jukalta (siskoni mies): olemme käyttäneet kumisukaa ihan väärin; sillä ei harjata myötäkarvaan vaan pyörivin liikkein. Testasin vinkkiä aamulla kylppärissä loistavin tuloksin: ensinnäkin karvaa lähti ihan pölisten, ja toiseksi Jeppe tykkäsi hommasta kuin hullu puurosta! Toki tarjoilin sille nameja palkkioksi pitkästä pinnasta karvanhoidon aikana, mutta koira palasi aina itse takaisin kylppäriin vaatimaan lisää... Joka päivä voi siis oppia jotain uutta!