Agilitytreenit jatkuvat

Agilityn alkeiskurssi päättyi, mutta treenit jatkuvat päätöskisan nolosta menestyksestä (tai oikeammin menestyksen puutteesta) huolimatta. Treenipäivä on maanantai ja treenit alkavat vasta klo 19, joten ei tarvitse hötkyillä töistä ihan hirveän nopeasti.

Eilen oltiin siis jo treenailemassa ja pidin Jepellä pannan ja hihnan varmuuden vuoksi. Jeppe oli kuitenkin taas paljon paremmin mukana touhuissa kuin parilla edellisellä kerralla, ja suoritti rataa ihan innoissaan. Se yritti kyllä vähän komentaakin minua radan loppuosalla kun olin vähän hidas ohjauksessani, mutta muuten meni ihan hyvin. Puomilla se ryykää kamalalla vauhdilla, sitä pitää karsia pois. Hypyt menivät hienosti vaikka rimat kolisivatkin alas hihnan takia. Tarja oli passissa suihkupullon kanssa siltä varalta että Jeppe olisi alkanut nuuskuttelemaan, mutta tällä kertaa ei vielä päästy kokeilemaan suihkupullon tehoa tähän probleemaan, sillä Jepen nenä pysyi ylhäällä.

Oravanhäntäkin oli mukana, mutta Jeppe ei innostunut siitä juurikaan. Muutamaa muuta koiraa se kuitenkin siivitti radalla, joten hyvä niin. Treenien jälkeen jäimme Anskun, Nyytin ja Vanillan seuraksi hieman kuljailemaan metsään ja päästin Jepen vapaaksi. Se pysyi hienosti lähistöllä, tosin yritti kyllä hieroa hieman liian läheistä tuttavuutta Nyyttiin. Luoksetulo oli taas yhtä tuskaa, lopulta sain houkuteltua Jepen lähelle Nyytin avulla. Kiitos Anskulle kärsivällisyydestä, toivottavasti Nyytti ei joutunut paastolle namien takia ;-)

Juteltiin muiden treeniläisten kanssa Jepen ongelmista ja sain hyviä vinkkejä. Tilasinkin jo saman tien Jan Fennellin kirjan "Kuuntelen koiraani" ja käynnistämme tehotreenin johtajuuden palauttamiseksi meille kaksijalkaisille. Kävelylenkeillä hommaa on treenattu jo jonkin aikaa, ja nyt Jeppe kulkee lenkit takana tai vierellä, ihmisen edelle se pyrkii enää vain toisen koiran tai kiinnostavan eläimen hajun huomattuaan. Eikä me lepsuilla: koira palautetaan ruotuun suuntaa vaihtamalla. Aika nopeasti Jeppe tajusi pelin hengen, kun suunta muuttui koko ajan.

Alla videolta napattu otos loistokkaammilta päiviltä eli heinäkuun alusta, kun Jeppe suoritti esteitä ihan innoissaan. Nyt on kotipihalla kyllä ihan hulppea Rengas isolla ärrällä, kiitos Teemu! Siitä ei vielä ole kuvia kun tänään oli sateinen keli enkä viitsinyt mennä kastelemaan itseäni ja koiraa pihalle, mutta laitan kuvia kunhan ehditään treenata renkaalla.

Mahdottomasta totta agilitykisoissa

Niinpä, tänään oli agilityn alkeiskurssin päätöskilpailu, joka oli samalla Koillismaan Koirakerhon agilitycupin 1. osakilpailu. Alkeisryhmän osallistujien rata oli mukavan helppo, eikä radalta voinut saada hylkäystä. Siis periaatteessa. Jeppe nimittäin teki tässäkin tapauksessa mahdottomasta todellista ja karkasi radalta puolivälin jälkeen. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: minun ja koirani tiet eroavat juurikin tässä...

No, onneksi Jepen itsenäinen ulkoilutus jäi viiden minuutin juoksenteluun ja yksi kurssilaisista sai koiran kiinni. Jeppe nautiskeli sitten autossa istumisesta loppuajan. Se sai kuitenkin osallistumisestaan palkinnoksi ihanan savuntuoksuisen luun, joka tarjoillaan sille jonakin toisena päivänä (kun luun saamiseen on oikeasti aihetta ;-)

Oli kisapäivässä onneksi valopilkkujakin: Kamu oli alkeisryhmän maxiluokan voittaja! Iso käsi Kamulle! Tämä tosin selvisi vasta kaikkien luokkien suoritusten jälkeen, mutta Kamun alkeisryhmän suoritus oli jo niin hyvä, että kannustin Tean lähtemään Kamun kanssa mölliluokkaan. Ja sielläkin tuloksena oli hieno kuudes sija! Hyvähyvä!!

Alkeiskurssilaisten joukossa nähtiin ihan todella hienoja suorituksia. Kuvagalleriassa on muutama otos ja video; valitettavasti kameran akku lopahti kesken kaiken. Kuten Mari lopussa sanoikin, kehitystä on tapahtunut monen koirakon osalta ihan huomattavasti. Onnittelut siis kaikille päiväänsä tyytyväisille! Toivottavasti mahdollisimman moni jatkaa maanantain treeniryhmässä. Minä ainakin ajattelin mennä edelleen treenailemaan Jepen kanssa, vaikka sitä joutuisikin pitämään hihnassa.

Kotimatkalla saatiinkin sitten lottovoitto (tosin kyseinen kurre saattoi olla siitä kovastikin eri mieltä): tiellä oli hengetön orava, jonka nappasin kyytiin ja nipsaisin siltä hännän pois kotona. Pistimme hännän pakkaseen loisten karkottamiseksi, tosin näytin sitä jo hetkeksi Jepelle, joka innostui siitä välittömästi ihan valtavasti. Jospa oravanhännistä ja jäniksenkäpälistä löytyisi se riittävän voimakas kannustin, jolla Jeppekin saataisiin pysymään menossa mukana!

Kisakuntoa etsiskellessä

Torstaina on Jepen ensimmäiset agilitykisat, todella epäviralliset sellaiset. Eli kyseessä on pentukurssin päätöskisat, ja kurssilaisten lisäksi kisaamassa on myös "oikeita" kilpaluokkia. Pohdin vieläkin, uskallanko edes päästää Jeppeä hihnasta irti viimeviikkoisen karkaamisepisodin jälkeen. Kyllä kai se täytyy, muuten kaikki hyppyesteiden rimat tulevat kolisten alas.

Tosin maaliin pääseminenkin on niin epävarmaa, että sikäli tuloksella ei ole väliä. Oltiin nimittäin treenaamassa myös eilen, ja Jepen agility meni ihan nuuskimiseksi. Jatkossa pitää ottaa vesipullo mukaan ja "kannustaa" hieman negatiivisella tavalla muuhun toimintaan kuin maanpinnan nuohoamiseen. Rata oli hieman aiempaa vaativampi eikä maali häämöttänyt meidän osalta missään vaiheessa, suorittaminen jäi Jepeltä aina kesken. No, silti on mukava mennä kannustamaan muita ja ihailemaan muiden kurssilaisten ja taitavampien koirakkojen suorituksia. Jospa se osaaminen olisi vaikka tarttuvaa ;-)

Jossain ollaan kuitenkin onnistuttu. Olen treenannut Jepen kanssa naksuttimen käyttöä ja nyt ollaan päästy siihen mahtavaan vaiheeseen, että ensimmäinen temppu on saatu vietyä vihjesanan alaisuuteen. Kyseessä on kieriminen komennolla "rullaa". Tältä se näyttää:

Takapakkia liitotreeneissä

Torstaina oltiin treenailemassa agilitykentällä omalla pikkuporukalla Tean ja Kamun sekä Anskun, Turon ja Oton kanssa. Kamu ja Otto kehittyvät hienosti koko ajan. Molemmat koirat suoriutuvat kaikista tällä hetkellä käytössä olevista esteistä mallikkaasti. Videoklippejä löytyy kuvagalleriasta, tässä Oton virheetön suoritus malliksi (tässä vaiheessa ohjaajan kosketusta koiraan ei lasketa virheeksi ainakaan meidän omissa "kisasäännöissä" ;-).



Samaa ei sitten voikaan sanoa Jepestä, jonka agilityosaamien menee vastaavalla vauhdilla takapakkia. Jeppe kuumuu varsinkin kepeillä niin totaalisesti, että alkaa kiljua, näykkiä ja vihdoin torstaina karkasi omille teilleen varttitunniksi. (vrt. kuvagallerian video). Olin toki odottanutkin kauhulla sitä päivää, jolloin agilitykaan ei enää kiinnosta meidän riistaviettistä riiviötä. Toisaalta olin salaa toivonut, että sellaista päivää ei tule. No, onneksi koira palasi kierrokseltaan takaisin kentälle ja antoi ottaa itsensä kiinni ihan sopuistasti. Koko treeni oli kuitenkin vastaavaa tappelua, ja aika masentuneissa tunnelmissa lähdettiin kentältä kotiin torstaina.

Tänään ja huomenna piti olla agilitykurssi, mutta valitettavasti ohjaaja joutui perumaan tulonsa koiran sairauden takia. Ihan ymmärrettävää, eikä sellaista tilannetta toivoisi kenellekään koiranomistajalle. Vaikka en tunnekaan kyseistä henkilöä, toivon vilpittömästi, että koira toipuu.

Huomenna menen siis raviradalle talkoilemaan koirakerhon porukan mukana, ja ohjatut treenit pitää vaihtaa kotipihatreeneihin. Meille tekeekin ihan hyvää treenata yhtä estettä kerrallaan. Eikä se este taida juuri nyt olla kepit... ;-(

Ensi torstaina 6.8. on leikkimielinen kilpailu alkeiskurssin päätökseksi. Mukana on myös muita kuin kurssilaisia - tietenkin omissa sarjoissaan - eli ihan urheilujuhlan tuntua taitaa olla ilmassa... Meidän alkeiskurssilaisten radalla on lähinnä hyppyjä sekä putki ja pussi. Kontaktiesteitä ei olla treenattu nyt viime aikoina lainkaan niiden kunnostamistöiden takia, joten niitä ei kuulemma tule kisaan. Eikä myöskään keppejä, joten Jeppekin saattaa selvittää radan loppuun asti!

Maanantaina on vielä yhdet ylimääräiset alkeiskurssin treenit aikataulumuutosten takia. Sinne siis mennään, otetaan kurssista kaikki mahdollinen irti ja yritetään olla vielä jollain ihmeen konstilla edustaviakin sitten torstain kisoissa.