Ylläpitotreeniä

Tässä välillä oli pitkä pakkasjakso, joka esti tehokkaasti agilityn treenailemisen. Mentiinkin sitten melkeinpä "kylmiltään" Mikon treeneihin Ouluun viime viikolla. Pientä edistymistä havaittavissa siltikin, ja varmasti tuloksia syntyisi enemmän, jos pystyisi treenaamaan useammin. Tosin pitää muistaa, että esim. kontakteja pystyy treenaamaan kotosallakin kosketusalustan vahvistamisella, tämä tuppaa vain sitten käytännön toimien lomassa unohtumaan.

Tässä radan alkuosaa, se sujui ihan mallikkaasti - tosin puomia piti hinkata hetki yksittäisenä esteenä kun koira ei pysähtynyt oikeaan kohtaan. Uutena oppina: odota, että koira hakeutuu omaehtoisesti kosketusalustalle (älä osoita sille alustaa tms).



Sitten rata jatkui muutaman esteen kautta A:lle, joka oli houkuttavasti mutkaputken välissä. Siihenpä me sitten Jepen kanssa kompastuttiinkin aika monta kertaa. Mikon ohjeiden avulla saatiin vihdoin onnistunut suoritus. Tiedetäänpä nyt, mitä saadaan treenata huolella aina kun on riittävästi treenikavereita liikuttamaan A-estettä ;-) Ja tietty tämä homma rakennetaan sitten hissukseen, eli ensin putkien päät ovat etäänpänä A-esteen ylösmenosta, ja niitä tuodaan pikkuhiljaa lähemmäs A-estettä.



Sitten vuorossa oli pujottelu. Jeppe lähti lapasesta ilman verkkoja, joten kokeiltiin ohjureilla. Jeppe luuli niitä ensin hyppyesteiksi (ja oli ihan riemuissaan, vihdoinkin tässä tylsässä esteessä oli jotain järkeä ;-) mutta muutaman hörhöilyn jälkeen saatiin koira pujottelemaan ja melkoisella vauhdilla jopa! Minun tehtävänäni oli irtaantua pujottelulta kohti putkea ja se onnistui hienosti, jes. Nyt pitää pistää hösseliksi ohjureiden saamiseksi seuralle; tilasin ne Turusta 4dogsilta, mutta ilmeisesti siellä ei ole enää mitään "elämää", joten pitää pistää ohjurit tilaukseen DogAntilta.



Radan loppuosa vaati nopeita jalkoja, ja päästiin vielä kertaalleen kontaktille keinun muodossa. Keinun päähän oli pakko laittaa kosketusalusta, sillä muutoin Jeppe pysähtyi tosi aikaisin, nippanappa kontaktialueen puolella. Ja sama kuin edellä puomilla; koira saa hakeutua kosketusalustalle itsenäisesti.



Treenailtiin sitten tänään maneesilla saman radan loppuosaa vähän soveltaen. Jepellä pujottelussa 2 verkkoa (1 alussa ja 1 lopussa); en lähtenyt näistä vielä karsimaan kun halusin kokeilla omaa irtaantumista pujottelusta putkelle. Homma sujui niin hienosti, että unohdin kokonaan jarruttaa kun lähdettiin toista kertaa suoraan putkeen, enkä olisi itse ehtinyt persjättöön.




Tässäpä sitten jarrutuksen ja persjätön kera, ja keinukin menee vain pienellä korjauksella.

Erittäin Hyvä Jeppe

Aamulla ennen koiranäyttelyyn lähtöä saatiin jännittää, kuinka auto käynnistää -32 C pakkasesta. Puolen tunnin webastokäytön jälkeen Passatti hörähti käyntiin kuin palmun alta. On se hyvä auto, vaikkakin nielee aika reippaasti dieseliä näillä pakkasilla.

Keuruun näyttelytila oli (kuten olin etukäteen keskustelupalstoilta lukenutkin) todella ahdas, mutta hienosti ihmiset ja koirat mahtuivat pieneenkin tilaan. Rotujen välillä oli mukavasti pieni paussi, jona aikana päästiin treenaamaan kehässä kävelyä ja Jeppe sai nuuskutella pöydän pintaa ja tehdä tilanteen selväksi toisille uroksille (ihan pienesti ärisemällä jos joku tuli liian lähelle). Tavattiin myös Jepen velipuoli Repovaaran Esimies, oli kiva nähdä toinen pikkuinen repovaaralainen. Kiitos Henna, että tulit juttelemaan; itse en jännitykseltäni huomannut seurata teidän esiintymistänne junnukehässä ennen meitä! Onnea agilityyn, ehkäpä nähdään virallisissa kisoissa miniluokassa!

Ja itse näyttelytulokseksi saatiin enemmän kuin mitä mentiin hakemaan, sillä meille olisi riittänyt H:n (hyvä) arvoinen tulos, jotta voidaan viedä Jeppe maaliskuussa Oulun luolakokeisiin A-asteeseen. Mutta tuomari Pirjo Aaltonen antoikin Jepelle arvosanan EH (Erittäin Hyvä), hieno juttu! Kisattiin avoimessa luokassa, Jepelle kirjattiin 4. sija (uroksia oli ko. luokassa 4 kpl).

Tässäpä arvostelu:
Hieman takakorkean yleisvaikutelman antava uros. Mittasuhteiltaan tyypillinen. Spannattavissa oleva. Hyvät pään mittasuhteet. Hyvät pään linjat. Kirsupigmentti voisi olla parempi. Häntä kääntyy selälle. Taka-askel jää voimattomaksi.

Ja tässä kuvia; häntää en yrittänytkään asetella, sillä Jeppe istui heti kun koskin sen häntään. Joten koira sai seistä ihan "luomuna", asento ei todellakaan ole mallikelpoinen, mutta ajatuksena oli antaa myös koiralle miellyttävä näyttelykokemus, eikä piinata sitä leipomalla sitä koko ajan haluttuun asentoon.

Hyvillä mielin palailtiin siis mökille. Aurinko paistaa, pakkasta "vain" -26 C. Ehkäpä uskaltaudutaan kohta ulos puuhastelemaan (paitsi Jeppe ei kyllä pistä enää nokkaansa ulos jos ei ole ihan pakko). Tässä Teemun yöllä näppäämä mökkimaisemakuva.

Kakkujen kakku!

Kuusamossa on pidellyt pakkasta, ennätyksiä ollaan rikottu joka päivä ja epävirallisesti -40 C raja on kilahtanut rikki, mutta virallinen ennätys taitaa pyöriä vielä -39 C asteessa. Meillä Rukalla oman kodin mittarissa kylmin lukema on ollut -24 C ja Rukan kylän tasossa lämpöä on ollut -15 C, eli inversio on laskettelijoiden ystävä.

Lähdettiin sitten tänne etelämmäs pakkasta pakoon. Eka pitstop oli Oulussa, -27 C. Tässä Jeppe lämmittelee uunin kupeessa. Leivinuuni hohkasi niin kuumana, ettei siihen pystynyt koskemaan, mutta koira on ihan tyytyväisenä uunin vieressä. Ei mikään arktinen epeli siis!

Jatkettiin sitten hellekelien toiveissa edelleen etelämmäksi, nyt ollaan Ala-Kolkissa mökillä ja pakkasta on -24 C. Sen verran on uusia hajuja, että Jeppekin viihtyy ulkona jopa useamman minuutin ajan...

Mökissä on kuitenkin jo mukavan lämmintä. Soile ja Pepe yllättivät minut ihan huikealla jutulla. Täytän nimittäin pyöreitä vuosia kuun lopulla (enkä aio sen kummemmin juhlia merkkipäivääni, en ole juhlinut niitä edellisiäkään ;-) ja sain nyt kyllä elämäni upeimman kakun - oikeasti hienoimman kakun, minkä olen ikinä nähnyt! Vai mitäs sanotte?

Emäntä ja koira

 

Malli on oikein upeasti tunnistettavissa!

 

Ja mallia on otettu tästä kuvasta.

Maistuis varmaan sullekin, on se niin syötävän söpö!

Huomenna mennään 30 km päähän Keuruulle koiranäyttelyyn tavoittelemaan H:n arvoista tulosta, ja sitten maaliskuulla luolakokeeseen A-astetta yrittämään. Katsotaan, mitenkäs huomenna käy... Joka tapauksessa huomenna on kakkukestit, vaikka toi kakku on kyllä niin hieno, ettei sitä raaskisi syödäkään! Koristeet pistetään ehdottomasti talteen,  varsinkin koriste-Jeppe on ihan fantastinen! Kiitos Liisa, olet kyllä tosi taitava kakkupaakari!