Talvi taittuu!

Teemu ja Jeppe ahersivat tänään takapihalla; Teemu kolasi lumet aidan toiselle puolelle, jotta on edes jotain toiveita saada piha sulamaan ja kuivaksi ennen pennun tuloa äitienpäivän viikonloppuna. Pakkasöitä on tosin luvassa vielä ensi viikollekin, joten nurmikon esille saaminen voipi jäädä vain haaveeksi... Ja kuten kuvasta näkyy, lunta on ollut paljon, toi viimeinen kinos on sitä paitsi jo sulanut aika lailla...

Eilisaamuna kävin Jepen kanssa pienellä juoksulenkillä ennen töihin lähtöä, ja kun aurinko vähän pilkisteli, koira päätti sitten jäädä pihalle paistattelemaan. Taisi olla vähän vilu, mutta periksi ei annettu:

Torstaina käytiin vielä kuraisella maneesilla treenaamassa agilitya, kun agilityesteiden siirtotalkoot peruttiin koirakerhon koulutusalueelle johtavan tien kelirikon takia. Saatiin treenailla ihan yksikseen. Löysin netistä ihan kivan treenin, jossa tehtiin sama rata kahdella eri tavalla (erilaiset estejärjestykset). Jostain syystä Jeppe pudotteli aika paljon rimoja kummallakin radalla, joten saatiin aika vähän onnistuneita suorituksia. Mutta pujottelu suijui ekaa yritystä (ohjaajan linjavirhe) lukuunottamatta tosi hienosti ja siihen alkaa jo tulla vauhtiakin!

Tässä helpompi ratavaihtoehto, meille haasteita tuotti lähinnä toi 6. hypyn takaakierto:



Toisella radalla piti käyttää jo vähän erilaisia ohjauskuvioita. Loppusuoralla on aina namikippo, jotta saan koiran irtoamaan viimeisille esteille.



Vielä on matkaa ykkösluokan kisaratoihin, mutta mennään pienin askelin, niin saatetaan oppiakin jotain!

Rentoutusta ja reissaamista

Tällä viikolla jäivät agilitytreenit väliin, sillä torstaina Heidi tuli käymään ja hieroi Jeppeä taas rennommaksi. Tässä ollaan melko rentona,vaikka Heidi räplääkin ärsyttävästi varpaita:

Jumeja saattoi tulla tosin lisää, sillä viikonlopun aikana hurautettiin melkein 2000 km Passatin mittariin. Kävimme sukuloimassa Hyrylässä ja saimme samalla toivottaa tervetulleeksi maailmaan Teemun siskonpojan. Olihan se pikkuinen nyytti, kun käytiin sitä katsomassa alle puolen vuorokauden ikäisenä...

Meidän oma "nyytti" on puolestaan kasvanut kovasti. Se oli heti pentulaatikon reunalla ensimmäisenä vastassa, kun käytiin katsomassa sitä tänään. Oikein reipas pentu, häntä heilui koko ajan ja ihmisten kanssa puuhastelu oli selvästi mieleistä hommaa. Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Käytiin katsomassa myös pentujen isää, Nicceä (Friisin Kaira). Nicce on pentujen emän Sissin tavoin aivan mahtava luonne, otti vieraat vastaan avosylin. Nicce on mukavan kompaktin kokoinen; ei haittaisi, vaikka meidän pentumme tulisi isäänsä koon puolesta.  

Myös ensi viikon agilitytreenit taitavat harmittavasti jäädä sikseen, sillä illat menevät palavereissa ja torstaina siirretään agilityesteet maneesilta kentälle (jos koulutusalueelle johtava tie ei ole kelirikon vallassa). Perjantaina olen mukana mätsärin järjestelyissä. Ehkä lauantaina ehtisi treenailemaan, jos kenttä on jo sulanut...

Ihan helppo agitreeni...

... tai niin ainakin luulin, kun nappasin pikaisella vilkaisulla mukaan agilitytreeneihin netistä joskus tulostamani muutaman esteen ratapätkän. No, siinäpä oli sitten sopivasti putkenpäitä tarjolla ja ohjaajalle useampi valssikohta vauhdikkaalla radalla. Eli soppa oli valmis ja sattumia piisasi!

Tässä on treenin alkupuolelta huiskimalla läpi juostu rata, ihmeesti toi koira vaan eteni radalla harvinaisen sekavasta ohjauksesta huolimatta!



Harjoiteltiin J-putken oikeaan päähän menoa ja muutettiin pujottelua edeltävän hypyn suoritussuunta, jotta saatiin koira putken sijaan pujotteluun...



J-putken haluttu (eli vasemmanpuoleinen) pääkin löytyi kun ohjaaja ymmärsi juosta suoraan (kiitos Heidin tarkan silmän). Pujotteluun mentiin hölmösti takaaleikaten, mutta koirahan kesti senkin. Sillä on aika kova pää sekä kuvainnollisesti että ihan fyysisesti, kuten tämän alla olevan pätkän viimeisestä putkeenmenosta voi päätellä. Ei ihan osunut eka kerralla... Ja loppusuoralla hieno irtoaminen namikipolle (koiran itse valitsemansa palkan eli J-putken sijaan), kun ohjaaja älysi juosta radan ulkolaitaa - kiitos tästäkin oivalluksesta, Heidi!



Positiivista on, että pujottelut sujuvat tosi hienosti, kunhan eka väli löytyy oikein. Putki pujottelun vieressä on vielä vähän vaikea, pitää helpottaa treeniä ja antaa koiran etsiä pujottelun aloituskohta eri tulokulmista ensin ilman putkia lähistöllä ja sitten hiljalleen häiriöputkia lisäten. Ja irtoamista saa näköjään myös harjoitella samalla idealla; ensin ilman putkia ja sitten häiriöputkia pikkuhiljaa lähemmäs tuoden.

Ja ohjaajalle määrätään lisää juoksutreeniä ilman pyllistelyjä ja tönkköjä käsiä...

Meille tulee pentu!

Nyt se on päätetty: Kuusiviidan kennelistä tulee meille käyttölinjainen cockerspanieliuros. Emä on Sanaigmore Jessie (Sissi) ja isä Friisin Kaira. Pennut syntyivät 20.3.2012 ja eilen käytiin niitä katsomassa eka kerran. Pentuja on kolme, kaksi urosta (musta ja maksanvärinen) sekä yksi narttu. Musta uros tulee siis meille. Nimeä pohditaan nyt kuumeisesti! Parin viikon päästä käydään ohikulkumatkalla ihastelemassa taas lisää, ja pentu kotiutuu meille sitten joskus toukokuun puolivälissä. Alla muutama kuva ja lisää kuvia galleriassa.

Meidän "poika"

Koko pesue

Valkoinen viiru rinnassa

Pikkuinen vielä

Teemun tuleva metsästyskoira

Kehitystä kontaktirintamalla

Käytiin taas Aaltosen Mikon ohjauksessa Oulun suunnalla ja takataskuun jäi huima määrä hyviä vinkkejä. Tutumpaa (mutta kummasti mielestä katoavaa) tietoa olivat hypylle ohjaus hypyn ponnistuspaikkaa kohden (+ valssi liikkeelle heti kun koira lukitsee hypyn) ja valssin ohjaus loppuun ns. vanhalla kädellä. Enimmäkseen keskityimme Jepen kanssa niihin valsseihin - tai Jeppe ne toki osasi, minä ihan vielä en, mutta jotain kehitystä oli havaittavissa ;-)

Jepen pujottelu sujui yllättävän hyvin (ihan ilman apuvälineitä), samoin kontaktit menivät kautta linjan hyvillä 2on2off-pysähdyksillä alastulolle. Kotiläksynä kontakteilla kehittymiselle saimme namikipon siirtämisen seuraavan esteen taakse sekä enemmän häiriötreeniä ennen kipolle vapauttamista (enemmän ohjaajan liikettä sinnetänne ja ohjaajan liikkeen jatkuminen reilusti alastulon ohi).



Huisin kivaa oli treenailla hyvissä olosuhteissa ja huippuhyvässä ohjauksessa, toivottavasti Mikko löytää meille vielä jonkun vapaan ajan huhtikuulle. Ja matkantekokin oli mukavaa hyvässä ajosäässä ja erinomaisessa seurassa. Kummasti vain farkkuun mahtui neljä ohjaajaa ja neljä koiraa. Jeppe matkusti apukuskin jalkatilassa, Pate takapenkillä ja Asta ja Urho takakontissa. Ja ihmiset niillä lopuilla paikoilla...  Kiitos taas matka- ja treeniseurasta kavereille!

FI KVA-L Repovaaran Baikal

Oulun luolakokeessa su 18.3. saatiin tavoiteltu A-tulos (A50), eli Jeppe kettuili itsensä käyttövalioksi! Erityisesti mieltä lämmittävänä bonuksena oli saamamamme Kokeen lupaavin koira -palkinto. Lisään tähän vielä tuomarin lausunnon ja palkintokuvia myöhemmin. Sitten kaksoisvaliosuunnitelmia laatimaan, oliskos se agilityvalio seuraava tavoite... Ollaankin juuri matkalla Ouluun agilitytreeneihin Active Dogille Mikko Aaltosen luo, siellähän näitä suunnitelmia voi hioa. Tosipuheissa voipi olla helpompaa saada tää koira metsästysvalioksi!

EDIT 23.3.2012:
Repovaaran Baikal "Jeppe" luolakokeessa Oulussa 18.3.2012, tuomarina Johan Carlson, tulos LUTA50: Koira luolastoon, kaivaa hiekkaesteen hitaasti. Kuuluva ilmoitushaukku luukulla, kettu siirtyy oikeaan päätepesään, jonne luuku auettua koira nopeasti seuraa. Koira ei väistä kettua ja tekee erittäin määrätietoisen työn. Koe keskeytetään eläinsuojelullisista syistä. Koeaika: 11:28-11:30. 

Tässä valiokoira hengailee parhaan kaverinsa kanssa; laumautuminen on hyvässä käynnissä (tosin se on vain treenailua tulevaisuutta ajatellen, ihqu-Luca on meillä vain hetkellisesti hoidossa).

Mutta tulevaisuus voi olla lähempänä kuin uskalsimme kuvitellakaan, sillä 20.3.2012 Joroisilla syntyi käyttölinjaisia cockereita; toiveissa on, että jompi kumpi näistä uroksista tulisi meille Jepen kaveriksi.

Ylläpitotreeniä

Tässä välillä oli pitkä pakkasjakso, joka esti tehokkaasti agilityn treenailemisen. Mentiinkin sitten melkeinpä "kylmiltään" Mikon treeneihin Ouluun viime viikolla. Pientä edistymistä havaittavissa siltikin, ja varmasti tuloksia syntyisi enemmän, jos pystyisi treenaamaan useammin. Tosin pitää muistaa, että esim. kontakteja pystyy treenaamaan kotosallakin kosketusalustan vahvistamisella, tämä tuppaa vain sitten käytännön toimien lomassa unohtumaan.

Tässä radan alkuosaa, se sujui ihan mallikkaasti - tosin puomia piti hinkata hetki yksittäisenä esteenä kun koira ei pysähtynyt oikeaan kohtaan. Uutena oppina: odota, että koira hakeutuu omaehtoisesti kosketusalustalle (älä osoita sille alustaa tms).



Sitten rata jatkui muutaman esteen kautta A:lle, joka oli houkuttavasti mutkaputken välissä. Siihenpä me sitten Jepen kanssa kompastuttiinkin aika monta kertaa. Mikon ohjeiden avulla saatiin vihdoin onnistunut suoritus. Tiedetäänpä nyt, mitä saadaan treenata huolella aina kun on riittävästi treenikavereita liikuttamaan A-estettä ;-) Ja tietty tämä homma rakennetaan sitten hissukseen, eli ensin putkien päät ovat etäänpänä A-esteen ylösmenosta, ja niitä tuodaan pikkuhiljaa lähemmäs A-estettä.



Sitten vuorossa oli pujottelu. Jeppe lähti lapasesta ilman verkkoja, joten kokeiltiin ohjureilla. Jeppe luuli niitä ensin hyppyesteiksi (ja oli ihan riemuissaan, vihdoinkin tässä tylsässä esteessä oli jotain järkeä ;-) mutta muutaman hörhöilyn jälkeen saatiin koira pujottelemaan ja melkoisella vauhdilla jopa! Minun tehtävänäni oli irtaantua pujottelulta kohti putkea ja se onnistui hienosti, jes. Nyt pitää pistää hösseliksi ohjureiden saamiseksi seuralle; tilasin ne Turusta 4dogsilta, mutta ilmeisesti siellä ei ole enää mitään "elämää", joten pitää pistää ohjurit tilaukseen DogAntilta.



Radan loppuosa vaati nopeita jalkoja, ja päästiin vielä kertaalleen kontaktille keinun muodossa. Keinun päähän oli pakko laittaa kosketusalusta, sillä muutoin Jeppe pysähtyi tosi aikaisin, nippanappa kontaktialueen puolella. Ja sama kuin edellä puomilla; koira saa hakeutua kosketusalustalle itsenäisesti.



Treenailtiin sitten tänään maneesilla saman radan loppuosaa vähän soveltaen. Jepellä pujottelussa 2 verkkoa (1 alussa ja 1 lopussa); en lähtenyt näistä vielä karsimaan kun halusin kokeilla omaa irtaantumista pujottelusta putkelle. Homma sujui niin hienosti, että unohdin kokonaan jarruttaa kun lähdettiin toista kertaa suoraan putkeen, enkä olisi itse ehtinyt persjättöön.




Tässäpä sitten jarrutuksen ja persjätön kera, ja keinukin menee vain pienellä korjauksella.

Erittäin Hyvä Jeppe

Aamulla ennen koiranäyttelyyn lähtöä saatiin jännittää, kuinka auto käynnistää -32 C pakkasesta. Puolen tunnin webastokäytön jälkeen Passatti hörähti käyntiin kuin palmun alta. On se hyvä auto, vaikkakin nielee aika reippaasti dieseliä näillä pakkasilla.

Keuruun näyttelytila oli (kuten olin etukäteen keskustelupalstoilta lukenutkin) todella ahdas, mutta hienosti ihmiset ja koirat mahtuivat pieneenkin tilaan. Rotujen välillä oli mukavasti pieni paussi, jona aikana päästiin treenaamaan kehässä kävelyä ja Jeppe sai nuuskutella pöydän pintaa ja tehdä tilanteen selväksi toisille uroksille (ihan pienesti ärisemällä jos joku tuli liian lähelle). Tavattiin myös Jepen velipuoli Repovaaran Esimies, oli kiva nähdä toinen pikkuinen repovaaralainen. Kiitos Henna, että tulit juttelemaan; itse en jännitykseltäni huomannut seurata teidän esiintymistänne junnukehässä ennen meitä! Onnea agilityyn, ehkäpä nähdään virallisissa kisoissa miniluokassa!

Ja itse näyttelytulokseksi saatiin enemmän kuin mitä mentiin hakemaan, sillä meille olisi riittänyt H:n (hyvä) arvoinen tulos, jotta voidaan viedä Jeppe maaliskuussa Oulun luolakokeisiin A-asteeseen. Mutta tuomari Pirjo Aaltonen antoikin Jepelle arvosanan EH (Erittäin Hyvä), hieno juttu! Kisattiin avoimessa luokassa, Jepelle kirjattiin 4. sija (uroksia oli ko. luokassa 4 kpl).

Tässäpä arvostelu:
Hieman takakorkean yleisvaikutelman antava uros. Mittasuhteiltaan tyypillinen. Spannattavissa oleva. Hyvät pään mittasuhteet. Hyvät pään linjat. Kirsupigmentti voisi olla parempi. Häntä kääntyy selälle. Taka-askel jää voimattomaksi.

Ja tässä kuvia; häntää en yrittänytkään asetella, sillä Jeppe istui heti kun koskin sen häntään. Joten koira sai seistä ihan "luomuna", asento ei todellakaan ole mallikelpoinen, mutta ajatuksena oli antaa myös koiralle miellyttävä näyttelykokemus, eikä piinata sitä leipomalla sitä koko ajan haluttuun asentoon.

Hyvillä mielin palailtiin siis mökille. Aurinko paistaa, pakkasta "vain" -26 C. Ehkäpä uskaltaudutaan kohta ulos puuhastelemaan (paitsi Jeppe ei kyllä pistä enää nokkaansa ulos jos ei ole ihan pakko). Tässä Teemun yöllä näppäämä mökkimaisemakuva.

Kakkujen kakku!

Kuusamossa on pidellyt pakkasta, ennätyksiä ollaan rikottu joka päivä ja epävirallisesti -40 C raja on kilahtanut rikki, mutta virallinen ennätys taitaa pyöriä vielä -39 C asteessa. Meillä Rukalla oman kodin mittarissa kylmin lukema on ollut -24 C ja Rukan kylän tasossa lämpöä on ollut -15 C, eli inversio on laskettelijoiden ystävä.

Lähdettiin sitten tänne etelämmäs pakkasta pakoon. Eka pitstop oli Oulussa, -27 C. Tässä Jeppe lämmittelee uunin kupeessa. Leivinuuni hohkasi niin kuumana, ettei siihen pystynyt koskemaan, mutta koira on ihan tyytyväisenä uunin vieressä. Ei mikään arktinen epeli siis!

Jatkettiin sitten hellekelien toiveissa edelleen etelämmäksi, nyt ollaan Ala-Kolkissa mökillä ja pakkasta on -24 C. Sen verran on uusia hajuja, että Jeppekin viihtyy ulkona jopa useamman minuutin ajan...

Mökissä on kuitenkin jo mukavan lämmintä. Soile ja Pepe yllättivät minut ihan huikealla jutulla. Täytän nimittäin pyöreitä vuosia kuun lopulla (enkä aio sen kummemmin juhlia merkkipäivääni, en ole juhlinut niitä edellisiäkään ;-) ja sain nyt kyllä elämäni upeimman kakun - oikeasti hienoimman kakun, minkä olen ikinä nähnyt! Vai mitäs sanotte?

Emäntä ja koira

 

Malli on oikein upeasti tunnistettavissa!

 

Ja mallia on otettu tästä kuvasta.

Maistuis varmaan sullekin, on se niin syötävän söpö!

Huomenna mennään 30 km päähän Keuruulle koiranäyttelyyn tavoittelemaan H:n arvoista tulosta, ja sitten maaliskuulla luolakokeeseen A-astetta yrittämään. Katsotaan, mitenkäs huomenna käy... Joka tapauksessa huomenna on kakkukestit, vaikka toi kakku on kyllä niin hieno, ettei sitä raaskisi syödäkään! Koristeet pistetään ehdottomasti talteen,  varsinkin koriste-Jeppe on ihan fantastinen! Kiitos Liisa, olet kyllä tosi taitava kakkupaakari!

Mission (im)possible, part 2

No niin, nyt on Jeppeä trimmattu hieman lisää. Pepusta, mahtasta ja rinnasta otettiin vielä vähän karvaa pois. Näyttääpi tältä (edestä otettu kuva on hirviösilmillä, kun en jaksanut muokkailla silmiä, punasilmien poisto ei tehoa koirien silmiin...):

Ehkä vielä pitäis saksia peppua enemmän, vai mitäs tuumaatte? Peppua ei pysty nyppimään, se sattuu Jeppeen liikaa, joten harvennan karvoja harvennussaksilla. Mahanalus alkaa kai olla ihan kohdillaan. Entäs rintaryijy?

Sitten pitäisi päättää, yritänkö esittää Jeppeä seisoen (jolloin häntä saa olla vapaasti kippuralla) vai pitelenkö häntää suorempana, jolloin mä joudun kyykkimään koiran takana. Mun seisoessa Jeppe tosin helposti istuu, jolloin mulla menee hetki, ennen kuin mä saan taas pepun ylös (ja pallien alta nostaessa se köyristää aina vähän selkää samoin kuin vatsan alta nostaessakin). Ehkä yritän nostaa sitä tarvittaessa takareisien kohdalta, se saattais toimia parhaiten.

No, näitä ehtii vielä pähkäillä. Tuomarikin vaihtui Tanya Ahlman-Stocmarista Pirjo Aaltoseen, eipä sillä varmaan ole meille mitään merkitystä. Pitää toki varmaan treenailla vielä vähän tuota liikkumistakin, vaikka kylkimyyryksi se varmaan menee... No eikä mene, me mennään hienosti fiiliksellä niinkuin agilityssa!

Ja tämän fantastisen aasinsillan myötä hypätään sitten tiistain Oulun-keikkaan Mikko Aaltosen treeneihin. Olipas taas mahottoman mukavaa, ja kehitystäkin oli havaittavissa, sillä Jeppe pujotteli lyhyellä radanpätkällä ihan oikein ilman verkkoja (jotka eivät mahtuneet kyytiin, kun tultiin yhdellä autolla 4 ihmisen ja 4 koiran voimin). Tältä se näyttää, vauhti on vielä verkkainen, mutta ainakaan koira ei ota tavallisia keppikilareitaan:



Nyt tilattiin sitten Mikon suosituksesta koirakerholle pujotteluohjurit, jotta saadaan jokin välimuoto verkkojen ja pelkkien keppien välille. Jepen kanssa kokeiltiin ohjureita syksyllä Active Dogilla, ja silloin se rynni niiden läpi. Nyt kuitenkin Jepen pujottelussa alkaa olla jo hieman malttia, joten ohjureista saattaisi olla apua.

Tässäpä radan alkupätkää, hienosti meni kunnes sössin itse keinulle viennin:



Korjattiin sitten keinun osuus, Jeppe menee kyllä keinun tosi nätisti:



Tässä Mikon suunnittelemia kiemuroita, voisin taas juosta vähän suorempana, mutta muuten ohjauksissa alkaa jo olla  jotain järkeä. No, eihän koira tietenkään pysähdy pöydälle (jota ei ole harjoiteltu pitkään aikaan) ja painelee puomin sijasta putkeen, tosin sinne taisin itse sen ohjatakin ;-)



Mutta huisin mukavaa oli, yritetään saada Mikolta nyt keväälle treeniaikaa vähintään kerran kuussa. Tänäänkin olisi ollut kova polte mennä toistamaan Mikon rataa maneesille, mutta pakkaskeli pitää meidät juuri nyt sisätiloissa. Ensi viikolla ei ehditä, mutta ehkä sitten näytelmien jälkeen. Siihen asti treenaillaan kotona kaikenlaista pientä kivaa!

Pitkästä aikaa: agilitya

Käytiin eilen treenailemassa agilitya piiiitkän joulutauon jälkeen. Koiralle asiat palailevat mieleen yllättävänkin hyvin, ohjaajalle vähän heikommin ;-)

Tässä Jepen pujottelua neljällä verkolla.



Tässä sitten koko radanpätkä. Keinua edeltävä persjättö on vähän kökkö samoin kuin keinulle vienti, keinun jälkeinen takaaleikkaus hieman pyllöttävä ja valssit edelleen tökkiviä. Putken jälkeen olis pitänyt jarruttaa, mutta kääntyipä toi koira aika napakasti ilman sitäkin. Tokavikan hypyn päällejuoksusta mä oon aika ylpeä. Kerrankin asiat tapahtuivat ajoissa!

Keinulla koira ei pysähdy targetille, sitä pitää vielä tuumailla ja kehitellä. Toisaalta Jeppe kuitenkin jarruttaa tosi hienosti, ja on turvallisempaa, ettei se ryysi ihan keinun päähän. Kontaktialueella käydään kuitenkin, joten sen osalta ei ole huolta. 



Uusi kamera toimii siis ihan mallikkaasti, vaikka maneesissa on tosi vähän valoa.

Ensi viikolla mennään taas Ouluun Aaltosen Mikon oppiin, mukavaa! Sieltä sitten tarkempaa raporttia.

Mission (im)possible: Jeppe näyttelykuosiin?

Nyt ovat hyvät vinkit kullanarvoisia! Jeppe on trimmattu ja näyttää tältä:

Te näyttelyharrastajat ja/tai parsonihmiset: kertokaapas, mitä vielä voitaisiin tälle poikakoiralle tehdä, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä näyttelytulos? Mahan alle (piipun viereen) on jätetty vielä vähän pidempää karvaa, jotta jykevä rintakehä ei korostuisi. Pitäisikö nämä haivenet kuitenkin nyrhiä pois? Entäs pepun tienoo, pitääkö hännän alta vielä nyppiä enemmän karvaa? Häntä on tosi kippura - miten siitä olisi paras pitää kiinni?

Näin hienosti mä en tietty saa sitä seisomaan, kun se vaan kiskoo joka suuntaan (lähinnä narttujen suuntaan). Esittämistä on toki harjoiteltu, mutta uusien koirien läsnäolo on yksinkertaisesti Jepelle ihan liian kiinnostava juttu. Kinkkua otetaan toki apuvälineeksi ja pieni vinkulelu myös, mutta eivätpä ne välttämättä tehoa. Jospa tällä silti se tavoiteltu H irtoaisi...

LUT B-asteet suoritettu!

Jeppe debytoi luolakoirien taipumuskokeessa Karttulassa la 14.1.2012 loistavin tuloksin: B 43 pistettä ja päivän Lupaavin Koira -palkinto. Kokeen järjesti savolaisella leppoisuudella erinomaisen hyvin Itä-Suomen Mäyräkoirat ry. Jos luolakoirien taipumuskoe ei ole entuudestaan tuttu, kokeen kulkuun voi tutustua Kennelliiton sivuilla.

Tuomari Jukka Kinnunen arvioi Jepen suoritusta näin: 

"Ahdinkoputken läpäisy vaivaton. Tyhjän luolan tarkistus muriseva, vajaa (-1p; yksi pesä jäi tarkistamatta). Riistakoe: Koira innokkaasti luolastoon. Raivoisa haukku luukulla. Luukkujen avauduttua kettu oikeaan päätepesään. Koira käyttää hetken hakupesässä, jona aikana kettu siirtyy vasempaan päätepesään. Koira seuraa ja aloittaa määrätietoisen ja kiivaan lähestymisen pyrkien ketun pelotehyökkäyksistä huolimatta samaan tilaan. Koe keskeytetään eläinsuojelullisista syistä. Kiivasluonteinen luolakoira." Kokeen kesto 1 minuutti.

Tyhjän luolan tarkistus oli tosiaan erikoinen, Jeppe ärisi kaikissa pesissä. Yleisöllä oli hauskaa, sillä koiran edetessä luolastossa kuultiin kyllä varsin selvästi, mitä sillä oli mielessä ;-) 

Kokeen jälkeen käytiin vielä tekemässä luonnonluolan tarkistus, jonka Jeppe suoritti hyväksytysti. Tunnelmat olivat huipussaan, vaikka päivä olikin ollut pitkä ja koko porukkaa meinasi viluttaa enemmän tai vähemmän ulkotiloissa vietettyjen tuntien jälkeen. Majoituimme 10 minuutin ajomatkan päähän Eevantaloon, jossa ohjelmassa oli sapuskaa ja saunomista. Mukava majapaikka, kiva omistaja ja ihan kohtuulliset hinnat. Voin suositella lämpimästi! 

Sunnuntain kokeeseen lähdettiin toiveikkain mielin edellispäivän säpäkän suorituksen jälkeen. Ja tällä kertaa tulikin sitten oikein mallikas LUT B 44 pisteen suoritus, jota tuomari Tomi Tarvainen arvioi näin:

"Ahdinkoputken läpäisy hyvä. Tyhjän luolan tarkistus täydellinen, lähes äänetön. Riistakoe: Koira nopeasti luukulle. Luukulla hyvä haukku. Luukun auettua kettu siirtyy oikeaan peräpesään. Koira seuraa nopeasti aloittaen painostuksen ketun lähietäisyydellä. Koe keskeytetään eläinsuojelullisista syistä." Kokeen kesto 1 min. 

Olimme suoritusjärjestyksessä ihan alkupäässä, joten loppupäivä kului sitten tulosten lukua odotellessa. Pakkanen paukkui ulkona -15 C tienoilla ja Teemu piti autoa ja koiraa lämpimällä autoilemalla ympäriinsä. Itse seurasin pikkupakkasessa entisessä navetassa melkeinpä kaikkien viidentoista koirakon suoritukset. Taipumuskoetta on mukava seurata, kun kyseessä ei ole kilpailu, ja kaikki kannustavat vilpittömin mielin toistensa koiria. Suurin osa koiranohjaajista tsemppasi koiraansa ahdinkoputkeen (kavennettu aloitustunneli) tosi mukavasti, koiria ei (muutamaa yksittäistä tapausta lukuunottamatta) mitenkään pakotettu tai painostettu. Toki koirien vieteissä oli selvästi eroa, ja ahdingon vauhdilla selvittäneet koirat työskentelivät selvästi muita rohkeammin kettua painostaen.

Loistavien järkkäreiden ansiosta pääsimme kokeen jälkeen kokeilemaan vielä hiekkaesteen kaivamista A-astetta varten. Ensin tehtiin vähän matalampi hiekkakasa, jonka läpi Jeppe kaivoi vaivatta. Sitten kokeiltiin ns. tavallisen korkuisella hiekkakakulla. Jeppe aloitti kaivamisen, tuumaili ja vinkui hetken ja puski sitten vauhdilla hiekkakasan läpi ketun luo luukulle. Nyt siis ollaan melkein valmiita A-asteen kokeeseen Oulussa 18.3., vain yksi pikkujuttu eli yli 15 kk ikäisenä saavutettu näyttelytulos (vähintään H) puuttuu!

Niinpä eilen Jepestä pestiin ketunkakat pois ja tänään koiraparka pääsi päällimmäisistä karvoistaan. Trimmausta täytyy ehkä vielä vähän jatkaa, edellisestä trimmauskerrasta on sen verran aikaa, että trimmaajakin on taas vähän ulapalla. Keuruun ryhmänäyttelyä 4.2. ollaan nyt katsottu "sillä silmällä", ilmoittautumisaikaa olisi vielä pari päivää. Näyttelyyn meno ei suoraan sanottuna ihan kamalasti houkuttele, sillä Jeppe on ihan liian kiinnostunut muista koirista liikkuakseen fiksusti. Mutta onneksi se käyttäytyy hyvin pöydällä ja liikkumistakin ehditään vielä treenata, joten toivottavasti tavoiteltu H (hyvä) irtoaa. Majoitus järjestynee kätevästi Teemun vanhempien mökiltä Vilppulan tienoilta. Kilometrejä kertyy, mutta mitäpä sitä ei tuon karvakasan eteen tekisi! Kun katsoo alla olevaa kuvaa, on vaikea uskoa, että tuomari arvioi tämän koiran "kiivasluonteiseksi luolakoiraksi", vai mitä mieltä olette?

Repovaaran Baikal LUT B 43 p ja 44 p + päivän Lupaavin Koira -pysti

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuosi vaihtui ihan ohimennen ainakin täällä meidän blogissa. Tosielämässä olikin sitten kiireisempää. Pääsimme Teemun kanssa joulukuussa (sammutustyökurssin käytyämme) mukaan Rukan vapaapalokunnan toimintaan, ja arvata saattaa, että uudenvuoden aikaan oli sitten vähän säpinää. Mutta tämä uusi "harrastuksemme" on tosi palkitseva ja uutta opitaan koko ajan.

Saimme vuodenvaihteeksi Jepen supersuosikin Lucan kyläilemään, ja onnistuimme ylipuhumaan koiran hoitoomme loppiaiseen asti. Naapurin nartun juoksu aiheuttaa "jätkien" välillä hieman haasteita, sillä Jeppe yrittää koko ajan astua Lucaa. Onneksi Lucalla on äärimmäisen pitkä pinna ja mahtavasti auktoriteettia, joten se pistää aika ajoin Jepen tonttiin pelkästään katseen voimalla. Valitettavasti parsonin muisti on tässä(kin) asiassa vain sekuntien mittainen, joten tätä huvittavaa valtataistelua käydään päivässä useita kymmeniä kertoja. 

Alfauros ja groupie. Huomaa tassut.

Jepen älykkyysosamäärä tuntuu aina hieman kasvavan, kun Luca on kyläilemässä; ehkäpä fiksusta koirasta tarttuu joitain vaikutteita? Tosin urpoilun määrä myös tuplaantuu hetkittäin, ja valitettavasti olemme onnistuneet opettamaan Lucalle myös pahoja tapoja: se varasti tänään röyhkeästi ovikellotreeniä varten varattuja kinkunpalasia keittiön apupöydältä (tosin Jeppe ei tällaisia harrasta, liekö liian pieni ruoka-annos vai kasvanut liikuntamäärä johtanut Lucan tähän epätoivoiseen tekoon).

Agilitya käytiin treenailemassa Jepen  kanssa edellisen kerran ennen joulua. Otettiin vähän Oulussa tehtyjen parsontehotreenien toistoa pienissä pätkissä. Tässä ekassa pätkässä ohjaajalla oli haastetta valssaamisen kanssa (pujottelun jälkeinen hyppy).

Seuraavaksi haastettiin taas ohjaajan ehtimistä. Kokeilin erilaisia vaihtoehtoja putkeen ohjaamiseen (jotta ehtisin itse paremmin hypyille), mutta tämä oli ainoa toimiva toteutus; mutkat menevät vähän pitkiksi, mutta ainakin koira menee sinne  minne pitääkin.



Tämä viimeinen treeni oli sitten meille jo aikalailla vaikea, mutta tarkalla ohjauksella koira saatiin menemään putken sijaan pujotteluun (ja etenemään siellä; suurin osa yrityksistä johti siihen, että koira vain pyörähti ekassa välissä ja ilman verkkoja aloitti yleensä vielä väärältä puolelta).



Muutenkin huomattiin, että pitkä tauko tekee pujottelutreenille hallaa; koira ei meinannut selvitä kepeistä millään ilman muutamaa verkkoa. Joten nyt pitää alkaa raivata kalenterista taas aikaa omallakin treenille. 

Jatkossa saattekin treeneistä nähtäväksi hippasen tasokkaampaa materiaalia (ei varmaan niinkään suorituksen kuin tekniikan osalta), sillä joulupukki toi minulle kauan kaivatun videokameran, Sony HDR CX115E. Hyvä paketti edulliseen hintaan, ja kamera on ihan hurjan pieni, menee kätevästi taskuunkin! Mielenkiintoista päästä kokeilemaan sitä maneesille, sillä yksi valintaperuste oli laadukas hämäräkuvaus. Onhan tällä Teemun järkkärilläkin saanut vaikeissa olosuhteissa ihan katsottavaa kuvaa, mutta järkkäri on kuitenkin ensisijaisesti tarkoitettu still-kuvaukseen, joten oletettavasti oikealla videokameralla saadaan parempaa materiaalia. Treenien sisällöllisestä puolesta en tosin anna mitään takeita ;-) 

Luca on siis meillä ainakin perjantaihin asti ja sunnuntaina tilalle tulee mahdollisesti hoitoon heti toinen koirakaveri eli Kamu. Kaverukset ovat tavanneet toisiansa viime aikoina vähän harvakseltaan, joten totuttautumiseen menee varmasti hetki. Mutta aiemmillakin visiiteillä ollaan päästy jo hetken päästä leikkitouhuihin, joten koirien yhteiselo sujunee tälläkin kertaa. Muistin virkistykseksi alla oleva otos (varmaan kolmatta kertaa tässä blogissa, mutta tää on niin maino kuva).

Ja seuraavan viikon lopulla tiedossa on reissu Oulun kautta Karttulaan Jepen ensimmäisiin luolakokeisiin (la-su). Olemme ilmoittautuneet myös Oulussa su 18.3. järjestettävään luolakokeeseen. Jos hyvin menee, kesällä pitäisi sitten hakea vielä vähintään H:n arvoinen näyttelytulos, jotta Jeppe saisi virallisen nimensä eteen hieman arvokkaampia kirjaimia KoiraNetissä. Jännää! Mutta eipä mennä asioiden edelle, parsonin kanssa voi tapahtua ihan mitä vaan!

Raatoja ja Riisin Rääpäsy

Taas on kulunut hetki edellisestä postauksesta. Kiirettä on pitänyt kaikenlaisissa harrasteissa. Poronraatojen etsintäkoulutuksen syksyn viimeinen osio oli tämän viikon alussa, ja Jeppe pääsi komeasti Kalevaan ja Koillissanomiin (viimeksi mainitussa oikein kansikuvapojaksi). Toimittajat olivat kirjoittaneet erittäin fiksut ja asiapitoiset jutut poronraatojen etsinnästä. Kirjoittelin tuttuun tapaan itsekin raportit Koillismaan Koirakerhon Facebookiin. Koulutus jatkuu sitten keväällä kun lumitilanne sallii maastoon lähtemisen. 

Teemun vanhemmat Soile ja Pepe ovat meillä kyläilemässä, ja tänään käytiin Riisitunturilla kävelemässä Riisin Rääpäsy, rapiat 4 km. Sää oli mitä hienoin (ainakin jos edellispäiviin vertaa). Soile ja Teemu räpsivät komeita kuvia maisemista ja vähän ihmisistäkin. Valoa vain tuppaa olemaan aika vähän tähän aikaan vuodesta. Ja vinkkinä muille reitille aikoville: nyt pääsee vielä ilman lumikenkiä, mutta seuraavan lumisateen jälkeen ei kannata ihan jalkaisin yrittääkään huipulle, sen verran hyvin siellä oli jo lunta! Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Agilityssa ollaan keskitytty lähinnä kontaktitreeneihin kotona, mutta kyllä jossain vaiheessa ehditään taas maneesillekin treenailemaan.

Porojen etsintää

Fiilistellään hieman alkuviikon hienon poronraatojen etsintäkoulutuksen tunnelmissa: päästiin vihdoin (tiedossa olevilla raadoilla tehtyjen harjoitusten jälkeen) tositoimiin etsimään raatoja - ja meidän porukka löysi yhden ihan uuden raadon! Remu & Lotta olivat jäljillä (mutta kääntyivät takaisin), ja niin myös Jeppe, jonka tyhmyyksissäni käänsin pois jäljeltä noin 20-30 metriä ennen kuin olisimme löytäneet raadon, sillä edellämme oli jo yksi koirakko. Niinpä Marjaana ja Bim saivat kunnian toimia löytäjinä, hieno homma! Raportti löytyy Koillismaan Koirakerhon Facebook-muistiinpanoista.

Marjaana ja Bim raadolla

Raatoharjoittelua: raato oli hyvin peitelty, mutta niinpä vain Luna löysi jostain kauempaa koivenkappaleen! Nemo lipoo huuliaan osinkojen toivossa ja Mikaa naurattaa ;-)

Oli todella hienoa huomata, miten koirat ovat syttyneet raatojen etsintään. Pikkuhiljaa opin itsekin lukemaan Jepen ilmaisua. Tuon yllämainitun raadon vainuttuaan Jeppe terävöityi selvästi, mutta en ollut vielä varma, jäljestikö se vain jänistä vai oltiinko "oikealla asialla". Nytpä tiedän, miltä koira näyttää kun sillä on oikeasti "työhommat" mielessä!

Toinen kerta toden sanoo

Nyt treenaillaan Oulun oppien mukaan, eilen tehtiin pari pätkää Marin 5.11 olleesta radasta. Tässä näkyy meidän perusongelma välistävedoissa: ohjaaja on ihan liian hidas:



Tässä vähän parempi yritys, silti koira ehtii pysähtyä ennen viimeistä välistävetoa, mutta perille päästiin silti ,-)



Kiva soveltaa oppeja rauhassa, ja perusasiat tosiaan toimivat. Ohjaajan on oltava koiran edellä ja ohjaajan rintamasuunta kertoo koiralle, minne ollaan menossa. Kyllä tästä vielä jotain tulee - hyvää en uskalla vielä luvata, mutta jotain kumminkin ;-)

Uusi alku

Takana on rankka mutta antoisa agilityviikonloppu Mikko Aaltosen ja Mari Kaplaksen opissa Haukiputaalla, parsonien teholeirillä. Tuloksena paljon oivalluksia ja toisaalta myös karun mutta ihanan totuuden hyväksyminen: aloitamme ohjauskuvioiden treenaamisen ihan kokonaan alusta, koiralähtöisesti ja loogisesti. Kun ohjaaja tekee oikeita asioita oikeaan aikaan, koira toimii kuin unelma! Viikonlopun aikana treenattiin neljällä yli 20 esteen radalla, joista jokaisesta saan palasteltua useita pieniä treenejä. Näissä riittää tekemistä koko talveksi!
 

Tästä - koko viikonlopun viimeisestä - suorituksesta olen kaikkein onnellisin, vaikka kyseessä on vain yksi este: Jeppe meni (kuumumatta) vauhdista pujottelun vain yhdellä verkolla! Lisää videoita www.youtube.com/sariruka.

Lisäksi Mari palautti meidät kaikki maan pinnalle koiran huoltoa koskevalla "palopuheellaan", jonka sisältö oli kyllä 100%:sti totta. Koiran tulisi olla tämän lajin (ja ylipäänsäkin koiranomistamisen) keskipiste ja tärkein asia. Koiran hyvinvoinnin pitää siis olla agilitytreeneissäkin aina se ensisijainen seikka. Saimme hyviä vinkkejä lämmittelyyn, koiran valmistamiseen radalle ja jäähdyttelyyn. Kaikki sellaisia juttuja, joista aina puhutaan itsestäänselvyyksinä, mutta joita sitten itse kukin (minä mukaan lukien) toteuttaa vähän sinne päin. Koiran kustannuksella, pahimmassa tapauksessa koiran terveyden kustannuksella.

Mari puhui heti viikonlopun alussa siitä, että jos koira väsyy (henkisesti tai fyysisesti), sen kanssa ei jatketa treeniä. Tämä tuntui aluksi vähän turhalta, mutta niinpä vain esimerkiksi Nyytti väsähti sunnuntai-iltapäivänä niin, että Ansku sai ottaa/joutui ottamaan varakoira-Vanillan kehiin - Nyytti ei olisi voinut saada treeneistä enää enempää irti. Vanillalle tämä tietty sopi kuin nenä päähän ja pikku-V oli onnellinen, kun sai tehdä vähän möllitason treenejä. Jeppekin läähätti viimeisissä starteissa jo kovasti, mutta oli kuitenkin innolla mukana menossa. Vasta illalla kotona ja seuraavana aamuna tajusin, kuinka väsynyt koira oli - se ei suostunut lähtemään pissalle illalla eikä edes aamulla ennen töihin lähtöäni, vaan kävi eka kerran ulkona vasta puolenpäivän jälkeen (onneksi Teemu oli kotosalla, muuten koira olisi pitänyt kantaa aamulla pihalle pissalle). Ja taas koira vetää sikeitä. Venyttelin sen toki illalla ja Teemu venytteli sitä päivällä, ja onnistuivat käymään pienellä palauttavalla kävelylenkilläkin. 

Toki koiran väsymiseen vaikutti myös ylipäänsä reissussa olo. Jeppe ja "tytöt" tulivat tosi hyvin juttuun, ja Vanillan kanssa Jeppe leikki ihan mahtavasti aina iltaisin. Meno oli ihan erilaista kuin "poikien" leikeissä, varsinkin kun leikkikaveri oli samankokoinen. Tähän asti useimmat Jepen leikkikavereista ovat olleet reilusti Jeppeä isompia, ja sekös käy terrierin luonnolle ;-) Kiitos mukavasta matkaseurasta, Ansku, Nyytti ja Vanilla!