In Memoriam: Helmi

Kääpiösnautseri Helmi vierittää nyt rantakiviä jossain siellä, missä jokivarren kivet ovat täydellisen pyöreitä ja Hemppa pääsee aina mukaan joka reissulle.

Hempan aika oli tullut. Voimia Hempan perheelle!

* * *
Our friends' dog Helmi is now rolling rocks on a riverside where each rock is perfectly round. Now she gets to join every trip and has no more pains. It was her time to go.

Nopea koira, hidas emäntä

Olipas mukava agilitytreeni; Jeppe oli hienosti mukana menossa ja saatiin selville myös syy Jepen kuumumiseen: emäntä laahustaa radalla liian hitaasti! Kokeiltiin nimittäin taitavammilla ohjaajilla ja Jeppe meni kuin ohjus (ainakin emännän mielestä ;-) Eli vauhtia vaan lisää! Toki siinä on omat haasteensa, Jeppeä ei nimittäin auta myöskään jättää taakse ohjatessa, joten ohjaajan pitää olla sekä nopea että tarkka!

* * *

Now we know the reason for our problems on agility course: I'm too slow for Jeppe! So, more speed from now on, though I can't leave Jeppe behind my back either, so we need both speed and accuracy...

Jeppe ja hidas emäntä

Jeppe ja vauhdikkaampi ohjaaja

Liitelyä maneesissa

Torstaina päästiin ensimmäistä kertaan treenailemaan agilityä sisätiloissa Hietalan maneesissa. Vapaissa treeneissä oli onneksi Jepen ja Lucan lisäksi vain neljä muuta koiraa, sillä toiset koirat ovat Jepelle edelleenkin ihan liian iso houkutus, ja se karkasi radalta monta kertaa mennäkseen tervehtimään kavereita. Onneksi muut läsnäolijat auttoivat viskelemällä sahanpurua Jepen päälle, jolloin rata alkoikin kiinnostaa enemmän kuin tyttökoirien moikkaaminen.

Luca ja Erja näyttivät osaamisen mallia minulle ja Jepelle. Luca menee radalla hienosti eikä ontumistakaan tapahtunut, joten jospa pieni painonpudotus ja pidemmät lenkit ovat kuntouttaneet meidän kaverin. Jeppe taas sinkoili radalla sinne tänne ja kuumui tavalliseen tapaansa, joten jätin namit kädestä pois ja yritin kannustaa sitä oikein kimakalla äänellä. Erja treenaili myös Jepen kanssa ja sai sen kulkemaan huomattavasti minun ohjaustani paremmin, mitä oltiin kyllä vähän uumoiltukin. Minä kokeilin myös Lucan ohjastamista, ja Lucahan totteli hienosti, mutta tarkkana sain olla, pienikin vartalon virhesuunta ohjaa vauhdikkaan koiran väärälle esteelle.

Edellispäivänä Jeppe oli treenaillut maastossa ihan itsekseen, sillä se karkasi minulta heti lähdettyämme lenkille töiden jälkeen. Etsimme sitä kolmen tunnin verran, ja se juoksi innokkaasti karkuun aina kun pääsimme lähelle. Lopulta se oli tullut haukkumaan pihalle ja naapurin Janne päästi sen sisälle sillä välin kun olimme etsiskelemässä sitä lähimaastoissa. Ensimmäistä kertaa koira päätyi kotiinsa hakematta sitä metsästä, joten lohdullista tietää, ettei se ainakaan sinne jää. Toisaalta raivostuttavaa, kuinka se huumaantuu vapaudesta niin, että ei anna kiinni kenellekään; kiinniottoyrityksissä olivat nimittäin ansiokkaasti mukana myös Ellu ja Nemo sekä Anni ja Usva, kiitos kaikille!

Nyt treenaillaan ulkoilua taas lyhyellä taluttimella ja vaihtelevasti pitkällä narulla, mutta tiukalla kurilla. Tänään on taas agilitytreenit (harrastajaryhmä). Katsotaan, millaista hässäkkää Jeppe onnistuu siellä aiheuttamaan, kun koiria on läsnä hieman enemmän. Toivottavasti kaikkien pinna kestää meidän terroristia...

Alla näytteitä meidän estejuoksusta.

Erja ja Luca baanalla

Sari ja Jeppe yrittävät mennä samaan suuntaan



Erja ja Jeppe hienossa vauhdissa

We've started our indoors agility season in Hietala stables on Thursday's free trainging. Jeppe is still too interested in other dogs to be able to concentrate on his own performance, but luckily there were just a few dogs and other participants helped me by throwing sawdust on top of him to prevent him from socializing with other dogs.

Erja and Luca gave us inspiration on the course, as well as very good instructions. Erja tried training with Jeppe and - as expected - Jeppe behaved much better with her than me. I tried training with adorable Luca and was clearly too slow and novice for this skilled dog.

Jeppe has also continued his self-contained exercises outdoors by running of on Wed evening. We spent three hours trying to find him in the nearby woods while he ran off again as soon as we saw him. Finally he had arrived home and was let in to our apartment by our neighbour Janne while we were out there looking for him. So he does find his way home (first time for everything), but alltogether it was again really frustrating trying to catch him.

Today we've got agility training in the amateur group. Hopefully Jeppe does behave himself and others don't loose their nerves if he tries to make contact with other dogs. For us it's really important to get to train together with other dogs to try to accustom Jeppe into concentrating in agility course instead of other dogs and people.

Etelänmatka

Palaillaan juuri etelänmatkalta eli siskontytön nimiäisistä Oulusta. Tytöstä tuli Saana Maria ja Jepellä oli mukavaa, kun rapsuttelijoita riitti ja välillä sai leikkiseuraa Lucastakin.

Jepen mielestä reissun kohokohtia taisivat silti olla tämän aamun leikkituokio naapurin suomenlapinkoirien Nasun ja Ilon pihalla sekä siskotytön Penan tapaaminen Haukkukeitaalla. Veljekset Turbo ja Jeppe sen sijaan eivät tulleet toimeen ihan niin hyvin, tappelun tynkää yriteltiin ja kyräiltiin sitten koko ajan iskuetäisyydellä kun juttu jäi vähän kismittämään.

Alla kuva Lucan ja Jepen vetoleikistä. Eero (1,5 v) toimii erotuomarina, pikkujässikkä ei juurikaan koiria pelkää kun kotona on ihana tyttöbortsu Taiga. Siskoni lupaili etukäteen Jepelle leikkituokiota Taigan kanssa, mutta Taigan emäntä ei ollut tästä suunnitelmasta tietoinen, joten Taiga oli jätetty kotiin ;-( Lisää kuvia kuvagalleriassa!

We've been on a trip to Oulu to celebrate the name giving ceremony of my neese. Her name is Saana Maria and she's a cute little thing! Jeppe had so much fun with so many kids petting him. And occasionally my sister's bordercollie Luca deigned to play with Jeppe, too.

Jeppe's dream came true when he got to play with neigbouring Finnish Lappish dogs Nasu and Ilo on their yard. We also met Jeppe's sister Pena and brother Turbo. Jeppe and Turbo didn't get along that well but it's no surprise, two male dogs with one cute girl hanging around...

Above is a photo of Luca and Jeppe playing, with Eero (1,5 yrs) as a referee. Eero is rather famialiar with dogs since he's got a playpal at home, bordercollie girl Taiga. My sister promised Jeppe that he was going to get to play with Taiga but Taiga's "mum" was not aware of this and Taiga was left home ;-( More photoes in photo gallery!

Ikä TUO viisautta!

Tässä ollaan jo hetken aikaa ihmetelty ja ihasteltu sitä, kuinka Jeppe on hissukseen viisastunut ja rauhoittunut. Tänäänkin se oli Teemun mukana töissä ja kulki hienosti matkassa pitkän narun päässä, vaikka sitä selvästi välillä haluttikin lähteä omille teilleen. Samanlaisia kokemuksia on kertynyt viime aikoina enemmän kuin niitä aiemmin niin tuttuja karkureissuja ja tuittuilukohtauksia. Agilitykisoissakin Jeppe pysyi radan tuntumassa, vaikka kävikin moikkailemassa ratahenkilöstöä kesken oman suorituksen.

Ilmeisesti siis ikä tuo viisautta, mutta toinenkin juttu tuntuu vaikuttaneen: aiemmin mainitsemani Jan Fennellin opit alkavat vihdoin tehota. Jepen kohdalla erityisen tehokas on (valitettavasti) äänekäs, matala murahdus tai ärähdys, kun se on aikeissa livistää tiehensä. Kun sille on osoitettu selvästi toiminnan rajat, se pinkoo innolla luo kutsusta. On tätä odotettukin! Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa - odotellaan ja katsellaan, josko tämä olisi oikeasti pysyvä olotila!

Kävijäseurannan perusteella Jepen blogissa käy aika paljon ulkomaalaisia lukijoita, joten aion jatkossa julkaista juttuja osittain englanninkielisinä. Eli samassa postauksessa on jatkossa sekä suomen- että englanninkielinen teksti.

Meillä on kovasti ikävä Kamua, joka (sairas)lomailee eteläisessä Suomessa. Kamu on siis ollut taas kuumeessa ja nyt sen oireiden syytä selvitellään oikein huolella. Toivottavasti syy selviää, jotta saadaan kaveri kuntoon! Alla on pari kuvaa Kamusta agilitytreeneistä 28.9., juuri ennen kuin meille tuli talvi! Jeppe lähettää terveisiä: Kamu, tuu jo kotiin ja leikkimään mun kaa!

According to Google Analytics many of the readers of this blog come from abroad. Thus I decided to start posting in English, too. I'll gather all these posts under one link, too.

Photoes above are taken in our agility training on Sep 28th, just a couple of days before we got permanent snow cover here in Kuusamo (unusually early). Photoes present Jeppe's favourite play pal Kamu (Spanish waterdog).

Briefing about Jeppe: He's now 16 months old and has been a hard trainee due to his stubborn caracter and lust for rabbits. He's locally famous for his unauthorized adventures and otherwise charming character.

I've tried to get him more interested in doing things together with the two-legged instead of chasing game - with varying results. We've been to two unofficial agility competitions: he ran off the course in the first comp (and disappeared for 15 minutes) but managed to get through the course in the second comp though he did also greet everybody in the course personnel during his performance...

We've found Jan Fennell's writings very useful in our dog training efforts. Jeppe clearly has a mind of his own and thus we've been working to gain back our leadership in this family. In Jeppe's case a loud spap or growl works wonders when he's about to elope; he'll stop instantly and wait for us.

Hopefully Jeppe manages to get more friends since he's now bilingual! Please don't be afraid to post a comment if you feel like sharing your ideas about parson russells or dogs in general!

Maaliin asti agilityssa!

Tänään oli Koillismaan Koirakerhon agilitycupin 3. ja samalla viimeinen osakilpailu. Keli oli sanalla sanoen talvinen, sillä lunta oli paikoitellen melkein parikymmentä senttiä. Miniluokan koirille tämä asetti melkoisia haasteita, ja Jeppekin yritti oikoa radalla alittamalla esteen mieluummin kuin ponnistamalla hyppyyn sokerimaisen lumikerroksen päältä.

Me starttasimme kisaan onnennumerolla 1 ja startti tapahtui Jepelle luonteenomaiseen tyyliin: Jeppe syöksyi moikkaamaan ratahenkilökuntaa ja emäntä pinkoi radalla ihan eri suuntaan. Toinen starttiyritys onnistui samaan suuntaan, mutta Jeppe alitti (ja samalla pudotti) ensimmäisen hyppyesteen. Kieltäytymisiäkin tuli radalla melkein joka esteellä ja välillä Jeppe kävi tervehtimässä koko ratahenkilöstön ja valokuvaajat, mutta palasi aina takaisin kinkkupussille. Niin sitä vaan päästiin maaliin asti!

Viimeiseksihän me tulimme, mutta eipä sillä väliä, paremmin meni kuin viime kerralla. Jeppe sai palkinnoksi maukkaan puruluun ja omistaja rutkasti hyvää mieltä. Hienossa säässä oli mukava seurata taitavampien koirakoiden suorituksia. Samalla apumiehet (ja -naiset) pakkailivat agilityesteitä peräkärryihin ja palkintojenjaon jälkeen siirsimme esteet uuteen treenipaikkaan Hietalan maneesiin.

Alla Jepen rotukaverin Nyytin upeaa menoa kisoissa. Lisää kuvia kuvagalleriassa!