Hyvä hylly, huono hylly

Käytiin mukava mutka Oulussa KAS:n agilitykisoissa juoksemassa yksi hyppyrata ja yksi agilityrata. Hylkäys tuli molemmilta radoilta, tosin hyppyrata olisi mennyt oikein mallikkaasti ilman pujottelua.  Video on valitettavasti pokkarilaatua, mutta kyllä siitä kai koiran ja ohjaajan erottaa.



Agilityradalla Jepellä sen sijaan lähti mopo keulimaan oikein kunnolla. Saimme hyllyn heti kolmannen esteen jälkeen Jepen karattua puomin alastulolta pysähtymättä hypylle väärään suuntaan. Eikä se ollut ainoa väärä este... Kun oltiin sekoiltu pujottelulle asti (jota se ei todellakaan tehnyt oikein), tajusin vihdoin kopata koiran kainaloon ja viheltää itse pelin poikki. Samalla tein päätöksen, että jatkossa lopetan radan suorittamisen heti jos vastaavaa tapahtuu - aivan sama, kuinka kauas kisaa varten on reissattu. Joku roti sentään! Tässä surkuhupaisaa naurunauhaa:



Onneksi kisajoukkueeseemme kuuluivat myös fiksut Ansku ja Nyytti, jotka sijoittuivat kolmannelle sijalle kummassakin lähdössä. Kaivattu nousunolla agilityradalta jäi koirakolta silti vielä uupumaan, eli seuraavaksi aletaan kartoittaa kalenterista uusia kisareissuja.

Ansku ja Nyytti palkintopallilla

* * *
Agility competition in Oulu today: failed both courses, jump course unfortunately due weave poles (not a surprise) despite of otherwise great performance. Agility course was a total disaster and finally I realized to grab the dog and exit, should have done that way earlier ;-) However Ansku and Nyytti finished 3rd on both courses, congratulations to them!

Noutaja-parson

Vesilintujen metsästys alkoi viime lauantaina, ja pyssyleikit ovatkin sitten ollut miesten iltapuhteena jo useampana iltana. Tänään minäkin lähdin mukaan reippailemaan koiranohjaajaksi - Jepellä on sen verran laaja haku ;-) että se täytyy pitää hihnassa. Lähinnä se toimii siis noutajana veteen (rannan lähelle) pudonneelle riistalle.

Ensimmäisellä lammella saatiin saaliiksi ainoastaan komeita kuvia, mutta toisella lammella Teemu ampui alas lehtokurpan ja Jeppe sai tehdä elämänsä ensimmäisen vesinoudon. Ennen lähtöä kotipihalla haapanan siivellä harjoitellessa homma ei vaikuttanut kovin lupaavalta, sillä Jeppe ei suostunut ottamaan siipeä suuhunsa. Mutta tositilanteessa noutaja-parson oli täysin tehtävänsä tasalla; se markkeerasi pudotuksen tarkkaan ja malttoi silti kiertää yhden ison ojan hihnassa kauempaa, jotta Teemu pääsi lähestymään saalista. Noutomatkaa vedessä ei onneksi ollut kuin pari metriä ja lintu oli pieni eli Jepelle helposti kuljetettava. Eikä koira epäröinyt yhtään, tavoite oli sille ihan selvä. Luovutuksen osalta jouduttiin taas hieman keskustelemaan, mutta kyse oli silti vain sekunneista. Koiran ote saaliista on varsin napakka, eli sikäli se soveltuu paremmin vähän isomman saaliin noutamiseen ;-)

Harmillista kyllä saalista ei päästy ihailemaan kotona, sillä innokas metsästäjä sitoi sen laukkuun roikkumaan näin jälkikäteen huonoksi havaitulla narulla ja tirppa putosi kaislikkoon... No, ilta olisikin jo ollut liian täydellinen, jos kaikki olisi mennyt nappiin. Alla kuvia ja lisää kuvagalleriassa.

Teemu vaanii kaislikossa viattomia lehtokurppia, taustalla Konttainen

Henkka ja Jeppe

Näkymä Konttaiselle

Kumpuvaara

Henkka ja joutsen; lampi oli ajoittain liian pieni molemmille.

Myös agilityrintamalla koettiin tänään onnistumisia; treenasimme kotipihalla pujottelua ihan ilman verkkoja, ja varsinkin oikealta puolelta ohjatessa Jeppe suoritti pujottelun ihan nappiin! Vasemmalta puolelta ohjatessa sisäänmeno tuntui olevan koiralle haastava, joten minun pitää merkata se koiralle tarkkaan; oikean sisäänmenokohdan löydyttyä koira kyllä jatkaa pujottelua itsenäisesti ja hyvällä vauhdilla.

Edistystä!

Käytiin tänään treenailemassa Anskun, Nyytin ja Vanillan kanssa. Huolellinen suunnittelu (ja suunnitelman noudattaminen!) toivat tulosta; yksittäisten kontaktien ja pujottelun treenaamisen jälkeen pystyttiin tekemään kohtuullisen järkevä ratasuoritus, jossa Jeppe pysähtyi kaikille kontakteille niin kuin pitääkin, ja meni pujottelun ilman verkkoja ihan oikein (ja vieläpä vasemmalta puolelta ohjattuna). Jippii! Radalla tapahtui toki meille perinteiseen tapaan kaikkea muuta ylimääräistä, mutta sellaiset mokat menevät aina ohjaajan piikkiin. Ensi sunnuntain viralliset kisat Oulussa eivät enää tunnukaan niin epätoivoiselta koitokselta ;-)



Lisää videoita/more videos: www.youtube.com/sariruka. 

* * *

Today I planned our agility training carefully and - more importantly - even managed to follow my plan. After training each contact obstacle separately we linked them on the course and ended up with a considerably clean course (what comes to contact obstacles). Jeppe even managed to run through weave poles in the right way without any helping nets - on a course! I'm soooo pleased with him! We've signed in an official agility competition in Oulu on next Sunday, and after today's training I'm looking forward to the competition!

No news from Stawaskogens yet. Puppies are due by the end of August so we may have to wait until next week... Exciting!

Ihana Oulankajoki

Käytiin tänään melomassa meidän perheen naisväen perinteinen "kolmen sukupolven naisten melonta" Oulankajoella. Aamulla keli oli vähän viileä, pilvinen ja tuulinen, mutta muuttui päivän myötä ihanan aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Jonna 5v jaksoi reissun tosi hienosti, Saana 2 v meinasi vähän pitkästyä pienessä paatissa viimeisellä osuudella. Mukavaa oli, viimeistään vuoden päästä taas uusiksi!

Jeppe jatkoi vielä Teemun kanssa sorsametsälle ("sota" alkoi tänään), tosin Teemu juuri soitteli ja ilmoitti, että koira aivastelee yhtenään ja kirsusta on tullut jopa verta, joten katsotaan tilanne kun metsämiehet kotiutuvat iltalennolta. 

Anneli, Erja, Saana, Jonna, Jeppe, Sari, Luca ja Marja

Luca ja hivenen väsynyt Jeppe

Jeppe tarkkana (näin se päivysti koko melontamatkan)

Luca ottaa rennosti

Viime viikonloppuna käytiin Jepen kanssa haukkumassa kettua Utajärvellä Terrileirillä. Jeppe pääsi (käsittääkseni) tekemään kokeenomaisen harjoituksen ja koira toimi loistavasti: se paineli ahdingon läpi salamana ja etsitytyi ketun luo innolla, haukkui ketun edessä eikä olisi millään lähtenyt pois luolastosta. Kasvasttaja Minna Mustalahti ja miehensä Jani olivat myös paikalla seuraamassa koiran touhuja, ja heidän  mukaansa Jeppe on ihan koevalmis, valitettavasti vain seuraavat Oulussa suoritettavat kokeet ovat vasta ensi vuoden puolella ja muut koepaikkakunnat ovat ihan eteläisessä Suomessa. No, pitää katsella silti koekalenteria tarkkaan, jos vaikka jokin Etelä-Suomen reissu osuisi sopivasti samaan saumaan. 

Samalla reissulla käytiin treenailemassa agilityä Active Dogin kentällä Kiimingissä Erjan & Lucan ja Niinan & Taigan kanssa. Bortsut menivät hienosti, vaikka niillä oli ollut jonkin verran taukoa agitreenien suhteen. Jeppe säntäili totuttuun tapaan ja ryykäsi kontaktit, kuten myös epiksissä keskiviikkona. Kisaavien rataa en edes kehtaa laittaa näytille, tässä möllirata, josta (ilman sääntöhelpotusta eli hylkäävien virheiden muuttamista virhepisteiksi) olisi tullut komea hylly kun koira paineli puomin jälkeen putkeen hypyn sijaan - jäin itse sutimaan puomin alastulolle kun mietin, palautanko sen kontaktille, ja koira päätti sitten paremman ohjeistuksen puutteessa suunnitella ihan oman ratajärjestyksen. 

Agilityssä on siis tapahtunut jopa hieman takapakkia, mutta siitä lannistumatta ilmoittauduin silti 28.8. Ouluun virallisiin agilitykisoihin; emme varmaan saa pujottelua riittävän varmaksi siihen mennessä, mutta käydään silti juoksemassa pari rataa ihan huvin vuoksi.

* * *

Photoes above are from our "traditional" family paddling trip on Oulanka river here in Kuusamo. Girls in three generation! Jeppe and Luca totally enjoyed their trip, though Jeppe's day still continued in duck hunting since the season started today. Teemu just called me and things were not going as planned: Jeppe was sniffing everything eagerly and then started sneezing, even bleeding a bit from his nose. We'll se what's going on once they come home.

Referring to my previous post (unfortunately only in Finnish): we are hoping for a new addition to our family to be born at the end of August, if everything goes well ie. if there are any boys being born at Kennel Stawaskogens. The breed is hunting cocker spaniel, a bit more suitable hunting companion for Teemu and hopefully an agility buddy for me as well.

Lomailua, perhesuunnittelua ja agilitya

Siinäpä tärkeimmät kuulumiset. Loma on lusittu, käytiin mun lomakuukauden lopulla vielä reilun viikon reissu eteläisessä Suomessa nautiskelemassa helteistä. Mökillä meille oli varattu pientä puuhastelua, ja hyvin ehdittiin uimaan ja ongelle myös. Jeppe vietti lomaa varmuuden vuoksi pitkässä liinassa, ja pisti silti hengiltä yhden sammakon ja yhden sisiliskon sekä kaikki Teemun onkimat särjet (viimeksi mainitut luvan kanssa). Kerran olin sitonut liinan huolimattomasti ja Jeppe lähti seikkailemaan, mutta epäonnekseen juuri siihen suuntaa, missä oli ihmisiä.

Jeppe nauttii mökkielämästä

Salamatkustaja (tuli laukussa ilmeisesti mökiltä kotiin asti)

Kotiin paluun tohinoissa unohdin tarkistaa piha-aidan portin lukituksen, ja maanantaina juuri ennen agilitytreenejä Jeppe onnistuikin livahtamaan pihalta karkuteille. Onneksi sillä oli panta kaulassa ja pannassa puhelinnumero. Ehdin juoksennella lähimaastoissa reilut puoli tuntia, kun tuli helpottava puhelu Willi's Westistä; Jeppe oli napattu kiinni viereiseltä Safaritalon pihalta, missä se ilmeisesti vanhasta muistista etsiskeli hiiriä terassin alta. Ihana, että ihmiset vaivautuvat ottamaan kiinni vapaana juoksentelevan koiran, 5-tielle ei ollut tuostakaan paikasta kuin 50 m! Ja Jeppe ei ole mikään helppo napattava ;-( Kun hain koiran, Jeppe huomasi juuri 5-tien vieressä olevan porotokan - sydäntä kylmää ajatellakin lopputulosta, jos se olisi ehtinyt porojen sekaan vilkkaan tien lähistöllä...

Suunnitellaan toisen (ehkäpä hieman fiksumman?) koiran hankintaa, ja nyt on kyselyssä metsästyscockerspanielin urospentu Ruotsista, Kennel Stawaskogens. Kyseinen rotu on Suomessa vielä sen verran harvinainen, että pentueita A-lonkkaisista vanhemmista ei ole ihan jatkuvasti tarjolla. Kyseessä on melkoinen monitoimikoira, ylös ajava ja noutava pieni paketti, jonka kanssa on tarkoitus metsästää lintuja, treenailla agilityä ja ehkä jopa tokoa (nyt se on sanottu ääneen ja voitte laittaa mut tilille tästä myöhemmin!). Löysin samanrotuisen narttukoiran Sinnin ihanan blogin, sieltä voi käydä tsekkaamassa, minkä tyyppinen rotu on kyseessä. Sinni on tosin rotunsa edustajaksi pieni, ja meillekin passaisi mainiosti, jos koira sattuisi olemaan pienenpuoleinen, mutta näitähän ei voi ennalta valita. Meitä miellyttää toi punainen väri, ja Stawaskogensin pentueessa siihen on mahdollisuuksia, sillä isä on punainen ja emä musta, joten pentueessa voi olla monen värisiä koiria. Kaikki muut pentujen kyselijät halusivat nartun, joten olemme "hyvissä asemissa" uroksen saamista ajatellen. Mutta sittenpä nähdään, laskettu aika on elokuun lopulla ja luovutus olisi sitten lokakuussa. Jännää!

Lomareissulla pidettiin viikon tauko agilitystä, kovasti olis kyllä poltellut treenaamaan varsinkin kun meidän reissun ajalle sattui Henkan treeniviikonloppu (jossa oli ollut tarjolla tietty ihan loistavia oppeja, mutta sehän me tiedettiinkin...) Eilen käytiin sitten kisaavien treeneissä ja Sanna toi mukanaan piiiitkän radan piirustukset. Eka kertaa pitkään aikaan piti oikeasti juosta (tai ainakin siltä se tuntui, vaikka ei ehkä näyttänytkään vielä juoksemiselta, jonkinlaista epämääräistä kipitystä edelleen). Ja nykytyyliin radalla oli joka välissä takaakiertoja ja välistävetoja, joissa me Jepen kanssa ei olla kovin välkkyjä. Tältä näytti meno yhdellä pätkällä, ohjaaja unohtaa/ei ehdi valssata ennen puomia ja vie koiran puomin jälkeisellä hypyllä varmistellen ihan liian pitkälle, ja kiirehän siinä tulee... Loppuosan kepeille vienti on epämääräinen roiskaisu, mutta toisella kerralla meni sentään vähän paremmin. Mutta positiivista; Jeppe pysähtui kontaktille ja hyppäsi vauhdissakin renkaan ihan oikein.

Taas me remutaan!

Kylläpäs Jepellä teki tiukkaa pitää pari lepopäivää Heidin ihanan käsittelyn jälkeen! Nyt illalla päästettiin kakara piinasta, kun Remu tuli taas leikkimään. Ja kyllähän kaveruksilla oli taas mukavaa! Alla pari videota ja kuvia kuvagalleriassa.





* * *

Jeppe had some really tuff times trying to rest for a couple of days after massage on Friday. Finally we let him out of his misery and called Remu for a visit. Videos above and photoes at gallery.

Kehityskelpoista

Tänään meillä oli tehokkaat agilitytreenit pienellä porukalla; Elina ja Tiuhti sekä minä ja Jeppe. Treenailtiin samalla radalla kuin mitä käytin eilen nuorisotoimikunnan agilityn lajiintutustumisessa mallina, joten Jeppe oli mennyt sen jo eilen pariin kertaan. Rata on Anne Saviojan kisaratoja, 9. esteen kohdalla meillä oli putken sijasta pöytä, kun meillä on vain kaksi putkea. Tehtiin sama rata myös "väärin päin", jolloin ohjauskuviot olivat hieman vaikeammat.

Kontaktit menivät meillä taas aika hyvin, keinu ja A ovat jo aika varmoja (Jeppe pysähtyy hienosti), mutta puomilla mopo karkasi pari kertaa käsistä. Samoin pujottelu menee hienosti kuudella verkolla ja erilaiset sisäänmenot toimivat.

Ongelmaksi nousee pikkuhiljaa enemmän ja enemmän rimojen tiputtelu, varsinkin starteissa ja tiukissa käännöksissä. Kokeiltiin laittaa ns. ohjaavat rimat maahan hyppyjen eteen, mutta silti koira ponnisti väärällä rytmillä tai huolimattomasti. Elinan tarkka silmä havaitsi Jepen tuijottavan minua kun olisi pitänyt keskittyä hyppyyn. (Sikäli hauskaa, että aikoinaan agilityä aloittaessa olisin tehnyt mitä vain, jos olisin saanut koiran keskittymään minuun kaiken muun sijaan ;-)

Eli jatkossa minun tulee sijoittaa itseni radalle tarkemmin niin, että pystyn ohjaamaan koiraa selkeämmin. Lisäksi meidän pitää treenata lisää irtoamisia ja rengasta yksittäisenä esteenä, sillä kun radalla oli viimeisinä esteinä rengas ja hyppy, Jeppe jäi suttaamaan renkaan jälkeen ikään kuin kysellen, menikö oikein. Ja pari kertaa Jeppe menikin renkaan väärästä välistä. Eli lisää rengastreeniä! Tässä onnistuneimpia otoksia, ja lisää videoita www.youtube.com/sariruka:

Huomenna Jepellä on hemmottelupäivä eli se pääsee Heidin hierontaan. Ohjelmassa on kranio-sakraalihoitoa, jännää! Sen jälkeen pidetäänkin pari lepopäivää, eli sunnuntaina ei mennä treenaamaan vapaavuorolle. Ensi viikon ohjelma onkin vauhdikas; maanantaina on agilityn alkeiskurssin veto (ja varmaan vähän omaakin treeniä), keskiviikkona agility cupin 2. osakilpailu (jossa minä olen tuomarina, lisää jännäämistä), torstaina kisaavien treenit ja lähdetään siitä saman tien etelän turneelle (Oulu - Hattula - Möksämaa - Oulu). Takaisin tullaan vasta kun siltä tuntuu, eli 31.7. Ja siihen se loma sitten päättyykin ;-)

Just nyt työn raskaan raataja pötköttää säkkituolissa ja haukahtelee ja murisee unissaan. Mistäköhän lie uneksii ;-)

* * *

My posts have lately been in Finnish only, but from now on I'll try to remember write also in English. Above you've seen a couple of videos from our agility training today. There's some nice improvement in A-frame and seesaw (Jeppe stops correctly) as well as weave poles (with 6 nets), but he speeds through the dogwalk landing (instead of stopping). Also he's dropping bars especially in starts and in tight corners. Elina noticed that Jeppe is looking at me when jumping (instead of concentrating in good launching), so I'll have to pay attention to my location and make the route from one hurdle to another as logical as possible.

We've started competing in official competitions in the beginning of July, although Jeppe does not yet succeed in weave poles. But competing is great fun! And thinking of where we started two summers ago, we've made it far - back then Jeppe was not interested in co-operation at all and constantly ran out of the course to hunt rabbits, birds etc. Just look at him now! Things CAN change - just give it time, consideration and a lot of training!

Remuajat

Jepen painikaveri Remu piipahti kylässä. Rallia riitti ihan loputtomiin, välillä ihmisten piti vähän rauhoitella tilannetta, kun pojilla oli niin kivaa.

Jeppe niskan päällä

Hurrrja Remu

Lisää kuvia kuvagalleriassa. Helteetkin hellittivät ja päästään taas treenailemaan agilityä. Mukavaa!

Herranjee!

Eilisten agilitytreenien teemana olivat muun muassa erilaiset sisäänmenokulmat pujotteluun. Ensimmäinen harjoitus osoittautui Jepelle vähän haastavaksi ;-) Onneksi meillä on irtoavat verkot ja Jepellä terrierin luonne - kaveri ei ollut tästä moksiskaan.

Saatiin me onneksi myös ihan onnistuneita suorituksia, vaikka ohjaaja olikin ihan "jäässä" suurimman osan aikaa. Pujottelut menivät hienosti kuuden verkon kanssa; koira ei yrittänyt kertaakaa tulla ulos pujottelun keskeltä. Sisäänmenoja toki pitää vielä treenata, ettei tulisi ylimääräisiä kiemuroita. Lisäksi verkkojen poistaminen tuottaa haasteita; yhden verkon voi poistaa alusta, lopusta tai keskeltä, mutta ei sen useampia ilman että koira alkaa oikoa. Se ei siis selvästikään ole oivaltanut vielä pujottelun ideaa, eikä malta tehdä sitä "oikein". Vielä on pitkä tie edessä...

Mutta kehitystä on havaittavissa kontaktirintamalla, sillä kontakteilla koira pysähtyi hienosti joka kerta! Kontaktien teemana oli myös houkutusputki A:n alla, mutta Jeppe ei mennyt vipuun kertaakaan, toki putken päät olivat hieman sokkolinjassakin emmekä lähteneet vaikeuttamana tehtävää vielä tässä vaiheessa. Tässä ohjaaja yrittää ehtiä persjättöön putken jälkeen, mutta häviää kilpajuoksun kuusnolla ;-)

Kisaraportti jatkuu!

Nyt on kisoista kotiuduttu, hyvällä mielellä mahtavien kokemusten kera, vaikka hylätyt tulokset saatiinkin kaikilta radoilta. Hyppyradalla hylly tuli ihan odotetusti pujottelulta, mutta muilla radoilla ehdittiin mokailla jo ennen pujotteluakin. Siitä huolimatta saldo jäi plussan puolelle ja Jeppe yllätti positiivisesti: se käyttäytyi tosi hienosti koko ajan ja kaikkialla, ei karannut mökistä vaikka sille annettiin kerran siihen mahdollisuuskin, eikä hakkunut radan reunalla vaikka näki ja kuuli muiden suorituksen.

Eilisaamun D-radan jälkeen Jeppe karkasi tosin takaisin radalle kun en ehtinyt palkkaamaan sitä heti kentän laidalle juostessa, mutta tuli kyllä sitten luokse pienen (isoäänisen) neuvottelun jälkeen. Onneksi oltiin viimeisiä osallistujia ko. luokassa, niin ei pilattu toisten suoritusta. Vahingosta viisastuneena kävin ostoksilla tuoteteltalla ja hankin Jepelle uuden lelun sekä leikkimiseen tarkoitetun talutushihnan ja itselleni ohjaajanliivin. Ja sitten leikittiin kuin viimeistä päivää ennen viimeistä starttia! Koira oli tosi motivoitunut ja pujottelua lukuunottamatta vipa startti meni ihan hienosti, tosin mulla meni pakka sekaisin pujottelun jälkeen ja koira karkasi putkeen. Mutta radan alkuosalla sain omasta mielestäni tehtyä mahdottomasti mahdollisen, kun kolmannen hypyn jälkeen sain käännettyä Jepen vasemmanpuoleiseen putken päähän sen sijaan, että se olisi paukutellut suoraan edessä näkyvään, väärään putken päähän. Ja radan loppuosan yksinkertainen "työnnä koira hypyn taakse" (muiden tekemän valssin sijaan) toimi loistavasti, kunnes itse päädyinkin jostain mystisestä ajatusvirheestä johtuen väärälle puolelle loppusuoraa. Tässä meidän viimeinen startti eli E-hyppyrata.

Tuli meidän porukalle onneksi tuloksiakin! Edellisessä postauksessa maínitsin, että Sanna ja Ketku avasivat pelin nollavoitolla A-radalla perjantaina. Ja Ansku ja Nyytti saivat tosiaan lauantaina toiselta radalta tuloksen ollen neljäs. Mutta eilen Ansku ja Nyytti tekivät hyppärissä hienon nollatuloksen, 3. sija! Alla video.

Ja Sanna & Ketku tekivät D-radalla ihan upeaa työtä, kunnes Ketku hyppäsi (Sannan ennalta aavistelemassa kohdassa) yhden hypyn harmillisesti väärään suuntaan, jolloin tulos oli hylätty.

Loput videot www.youtube.com/sariruka. Lauantain videot ovat harmillisesti epätarkkoja (olin onnistunut saamaan kameran huomaamattani manuaalitarkennukselle, enkä huomannut kuvan epätarkkuutta aurinkoisella kelillä näytöstä katsoessa). Videot on kuvattu pääosin tarkentamatta, joten ne kannattaa katsoa Youtuben puolella; koko ruudun suurennos näyttää ainakin minulla jostain syystä mustaa.

Hyllyn hauskaa kisailua

Meidän kuusamolaistiimin (jossa on siis kaksi nykyistä ja yksi entinen kuusamolainen) KLAG13 alkoi oivallisesti eilen, kun Sanna ja Ketku tekivät nollatuloksen voittaen oman luokkansa A-kisan. Harmillisesti emme ehtineet tätä näkemään.

Nyt on ekat viralliset startit kisattu, hienot hyllyt (hylkäykset) tuli tänään molemmilta radoilta! Jeppe karkasi väärälle esteelle (B-radalla A:lle ja C-radalla putken väärään päähään), ihan ohjaajan virheitä molemmat. Mutta huisin kivaa oli! Jeppe pysyi startissa paikoillaan ja oli tosi motivoitunut tekemään rataa, kuunteli jopa ihan hyvin ohjausta. Ja ekalla radalla maltoin jopa ohjatakin ihan rauhallisesti. Toki siellä tapahtui kaikenlaista jännää, kuten kaikkien kontaktien alastulojen silmitöntä ryykäystä lentokeinua myöten (jonka kyllä sitten kertasin, kun oli jo hylly tullut ennen sitä). Ja pujottelu meni päin prinkkalaa, mutta se oli odotettavissakin.

Kakkosradalla keskityttiin kontakteihin ja Jeppe malttoi jopa vähän jarrutellakin, mutta pysähtymisestä saatoin vain haaveilla. Jeppe kävi kakkosradalla vähän kuumempana ja tiputteli hyppyjä heti startissa.

Ansku teki tuloksen C-radalla ollen neljäs. Radat eivät sinällään olleet (minun mielestäni) vaikeita, mutta silti kaikilla tämän päivän radoilla tuli tosi vähän nollatuloksia. Linkitän tuloksiin myöhemmin (kun ne tulevat nettiin) ja latailen meidän kisavideot Youtubeen; mokkulalla se ei oikein tuntunut onnistuvan.

Meillä on ihana mökki (lue: moderni kesähuvila) Kokkola Campingissa melkeinpä meren rannalla, upealla maisemalla. Meitä on kuuden hengen mökissä kolme ihmistä ja neljä koiraa, ja tilaa piisaa mukavasti. Keli on ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin, eilen sateli mutta tänään oli sääennusteesta poiketen kuivaa. Huomiselle luvataan onneksi vähän viileämpää, sillä jokainen meistä käristi pintaa tänään aurinkovoiteista huolimatta. Kaiken kaikkiaan aivan ihana loman aloitus!

Kisakuumetta

Meillä oli Luca kylässä pari viikkoa, joten treenailin sen kanssa monta kertaa. Ihana koira! Lucan ongelmana on ollut paineistuminen starteissa (ja se masentuu, jos tulee epäonnistumisia), mutta luonto tarjosi tähänkin ratkaisun: paineistuminen loppui kun Jeppe "ärjyi" radan laidalla odottamassa omaa vuoroaan. Viimeisessä treenissä Luca oli melkeinpä Jeppeä äänekkäämpi, mitä ei olis kyllä ennalta uskonut! Ja Jeppe puolestaan tsemppasi radalla tietäessään, että jos töpeksii, mä vaihdan sen saman tien fiksumpaan koiraan. Winwin!

Viime viikolla oli Agilityn Kuusamo Cupin 1. osakilpailu. Starttasin kaikki mahdolliset lähdöt kummallakin koiralla ja hyvin meni! Mölliradalla oltiin kakkosia ja kisaavien radalla (joka on meidän cup-ratavalinta) ykkösiä! Pokaalia siis pukkasi, Luca sai sen mukanaan Kempeleeseen ja Jeppe kasvattaa palkintohyllyn helyjä. Tässä meidän menoa, perinteiseen tapaan Jeppe käskyttää ja minä tanssin sen pillin mukaan ;-)

Kuvaaja: Mari Aikio

Viikonloppuna ollaan menossa ekaan viralliseen agilitykisaan Kokkolaan. Hommahan on vielä ihan levällään, pujottelu ei mene oikein, mutta mitäpä siitä. Käydään juoksemassa huvin vuoksi neljä rataa ja talkoillaan samalla kisajärjestelyissä.

Tänään oli "tyhjennysharjoitukset" pikkasen kimurantilla radalla. Koko rataa ei ikinä päästy alusta loppuun asti oikein (tai siihen olis mennyt koko ilta ja pirusti nakkeja), mutta jotkut pätkät menivät edes sinne päin (vaikka hylly olis tullut tälläkin suorituksella kun Jeppe hyppäsi - tai pikemminkin jyräsi - yhden hypyn kahteen kertaan). Peruselementit jälleen mukana eli Jeppe käskyttää mua pilli suorana ja minä juoksen kuin apina. Mutta muuten menee koko ajan paremmin ja kivaa on - sehän on tärkeintä! 

Ei mopolla mahottomia...

Taas ollaan treenailtu agilityä, pienin askelin mennään eteenpäin. Kotipihan tai Poussun treeneihin verrattuna koulutuskentällä on niiiiin paljon enemmän häiriöitä, että Jeppe meinaa mennä ihan sekaisin. Toissapäivänä se jopa lähti haahuilemaan radalta ihan kentän toiselle laidalle, ja tänäänkin se kävi moikkaamassa kavereita pikaisesti radan reunalla. Mutta kyllä me edistytäänkin, kontakteja ollaan jo otettu osana rataa, vaikka se vaatii vielä runsaasti avustajia:



Nopia koira, hidas emäntä, lopputulos on sitten enimmäkseen tätä eli emäntä jää koiran jalkoihin:



Mutta huisin kivaa oli ja Jeppekin on aina ihan "eri koira" treenien jälkeen, tosi skarppi ja innokas treenailemaan muutakin.

Maanantaina minä aloitan sitten tositoimissa agilityn alkeiskurssin parissa ja jatkossa meillä on Jepen kanssa treenit torstaisin.

Ja vaikka tää onkin (enimmäkseen) koirajuttuja sisältävä blogi niin voin vähän hehkuttaa, että Jepen Kamu-kaverin perheeseen on tullut ihanaa lisäystä pienen tyttövauvan muodossa. Kohta koko poppoo kotiutuu Rovaniemeltä Rukalle ja jossain vaiheessa päästään varmaan ihmettelemään nyyttiä!

Uusi kenttä korkattu

Kväimme tänään treenaamassa Hirsikankaan koulutusalueella ihka ensimmäistä kertaa! Kivituhkapinta on kyllä hyvä, ja vielä pitää hankkia kentälle harat, joilla pinnan saa pidettyä tasaisena.

Kävimme testailemassa ensi viikolla alkavan agilityn alkeiskurssin käytännön treenijuttuja parhaalla A-ryhmällä eli minä, Teemu, Jeppe ja Kamu. Minä vedän siis agilityn alkeiskurssia yhdessä Heidi Parkkisenniemen (Jepen ihanan koirahierojan) kanssa. Halusin testailla etukäteen meidän ohjauskuvioihin suunniteltuja ratoja (by Ansku) ja saimme Teemun kanssa idean videoida niitä kurssilaisille etukäteen katsottavaksikin. Alla Teemu ja Kamu näyttävät takaaleikkauksen mallia. Lisää videoita Youtubessa  (videoiden nimessä on "Agility alkeet").



Teemu näppäsi Jepestä  myös muutaman kuvan, tosin kaveri on niin nopea, että tarkennuksen kanssa tekee tiukkaa.

Siivekettä nuollen (vaikka tilaa olisi muuallakin)

Putkihullu koira tulee hulluna ulos putkesta

Fantastinen Jeppe-koira

Nyt on kuulkaa pakko hehkuttaa (kuten otsikostakin näkee): meillä on ihan oikeasti fiksu koira! Sitä ei vain aina huomaa, mutta tänään Jeppe yllätti kyllä niin positiivisesti, että mä en olis ikinä uskonut. Meillähän on ollut aiemmin ongelmia Jepen karkaamisen kanssa, joten sitä ei pidetä lainkaan vapaana. Meidän rivariasunnon takapiha on aidattu, siellä Jeppe saa sitten juoksennella. Olin tänään lähdössä kiireellä "kylille" viemään autoa huoltoon ja samalla muille asioille, ja pakkasin fillaria takakonttiin. Laitoin ilmeisesti takapihan portin vähän huolimattomasti kiinni kun hain pyörän. Touhuilin auton luona varmaan viitisen minuuttia ja kun palasin, tuuli oli heittänyt portin auki - mutta mitä teki Jeppe? Istui kuulaisisesti aidan sisäpuolella portin vieressä ja odotti, että vien sen kävelylle ennen lähtöä (kuten olin siinä jo ääneen lupaillut). Teitä skarpimpien koirien omistajia saattaa vähän hymyilyttää tää hehkutus, mutta meidän residenssissä tää on kuulkaas iso juttu!

Uudempia kuvia mm. Kiutakönkäältä on Teemun kamerassa odottamassa muokkaamista, joten tässä maistiaisia meidän ihanan pöljästä terrieristä viime kesältä. Mukana myös ihana Luca, joka tulee meille kesäkuussa hoitoon Erjan & poppoon kesälomareissun ajaksi, ja paras Kamu-kaveri.

Agilityn kesäkausi alkaa, jee!

Edellisestä postauksesta on taas kulunut hurjan paljon aikaa. Illat ovat täynnä kaikenlaista touhua, mutta aikaa ei meinaa löytyä niistä kirjoittamiseen.

Meilläkin alkaa jo olla kesäistä, puissa tosin ei vielä näy lehtiä, mutta yölämpötila on jo plussan puolella. Tänään siirrettiin agilityesteet Poussun hallilta Hirsikankaalle, nyt meillä on ihanasti tilaa käytettävissä. Pitää yrittää ehtiä treenailemaan jo tulevana viikonloppuna.

Kävimme Anskun & Nyytin ja Jennin & Urhon kanssa Oulussa tämän kevään viimeisissä treeneissä Mikon luona. Sielläkin treenattiin jo ulkokentällä, mikä aiheutti minulle ennalta aika lailla sydämentykytyksiä. Meillä on nimittäin tänä keväänä pihapiirissä valtavasti myyriä, joten Jeppe on ollut "jahtivaihteella" viimeiset kolme viikkoa. Näin ollen olin varma, että en voisi päästää sitä vapaaksi edes agilityradalla (joka oli aitaamaton), sillä oletin koiran katoavan metsästysretkilleen kuin pieru Saharaan. No, Jeppepäs yllätti ja osoitti niin jykevää motivaatiota, että pääsimme jopa juoksemaan muutaman pätkän radallekin. Lisäksi Jeppe teki kontaktit paremmin kuin kertaakaan tähän asti (kotitreenejä lukuunottamatta, mutta niissähän koira käyttäytyy kuin unelma).

Tässä vähän maistiaisia meidän ratatreeneistä:



Ja tässä harjoitellaan keinua:



Siinäpä  tärkeimmmät. Nettiyhteyskin alkoi sopivasti pätkiä, joten laitellaan lisää juttua ja uudempia kuvia joskus myöhemmin!

Koirapainia

Kamu oli meillä yökylässä viime yönä. Koirat jaksavat leikkiä keskenään aina vähän väliä, ja menoa on kyllä hupaisa katsella.



Kamun kyläily osui vähän haastavaan ajankohtaan, sillä parin plusasteen myötä viimeisetkin lumet ja jäät kolisivat alas katolta viime yönä. Meteli taisi vähän pelottaa Kamua, mutta aika reippaasti se kesti koettelemukset. Pari kertaa heräsin siihen, että Kamu tassutteli yläkertaan meidän makuuhuoneeseen.

Aamulla ulkona olikin sitten ehdottomasti nastalenkkarikeli ainakin asfalttiteillä, minkä tajusin vasta aamulenkin puolivälissä Rukariutalla (eikä mulla siis ollut niitä nastalenkkareita alla). No, köpöteltiin varovasti kotiin liukastellen (koirat mukaan lukien), ja iltapäivällä pistetään sitten mulle nastat alle ja valitaan reitti mahdollisimman lumisille teille. Tämä lauha jakso taitaa silti olla vain tilapäinen; eiköhän tässä saada vielä lisää lunta ja pakkasta ennen kuin kesä oikeasti tulee!

Jeppe ja Kurre, molemmat 2 v 8 kk. Kurre on ikääntynyt vähän rajummin ;-)

Lunta ja aurinkoa

Maanantaina käytiin taas treenailemassa agilityä Poussussa ja kesäaikaan siirtymisen myötä valoa riitti jopa kuvaamiseen (digipokkarilla tosin, kun oma videokamera on vasta hankintalistalla). Alla meidän menoa ja lisää löytyy: www.youtube.com/sariruka



Tänään Jepellä ja Kamulla oli varsinaiset koiranpäivät, kun ihana Salla otti koirat mukaan Pienelle Karhunkierrokselle. Koirilla riitti kuitenkin virtaa vielä frisbeen perässä temuamiseenkin. Huomatkaa Kamun keventynyt look, karvat lähtivät pari viikkoa sitten ja olo on selkeesti höyhenenkevyt ;-) Photoes by Teemu.

Treenatessa kehittyy!

Tänään oli ohjelmassa agilityn treenireissu Haukiputaalle Active Dogin treenihallille Sannan & Ketkun ja Anskun & Nyytin kanssa. Mikko veti meille mainiot treenit ja kehitystä oli taas selvästi havaittavissa. Jeppe yllätti minut osaamalla taas paljon enemmän kuin odotinkaan, tosin kyllä se sitten töpeksi myös starteissa ihan riittävästi ja välillä kuumui räksyttämään ärsyttävästi. Mutta mukavaa oli, oppia tuli ja ajokelikin oli ihan mainio. 

Tässäpä videoita onnistuneemmasta päästä ja lisää (niitä vähemmän onnistuneita, mutta sitäkin opettavaisempia) löytyy Youtubesta. Vanhat tutut elementit mukana: mun tarjotinkädet ja Jepen äänitehosteet... Ja koiraan törmäilyä tapahtuu edelleen, ei mopolla mahottomia!





Ja vielä kuva Ketkusta jäähypenkin takaa, hyllytyksen syynä treenikaverien haukkuminen. Tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että Jeppe joutui jäähyaitioon eli eteiseen samoin perustein heti kolmannella minuutilla ;-)

Kevätaurinkoa odotellessa

Ulkona pyryttää mahtavasti, tosin aamulla sateli vain hiljalleen ja saimme nauttia tosi kivasta hiihtolenkistä Talvijärvellä ennen kunnon dumpin alkamista. Hiihtelin pertsaa niin hitaasti, että sain Jepen ravaamaan laukkaamisen sijaan. Halusin seurata sen takajalkojen käyttöä, kun se on välillä varonut oikeaa takajalkaansa. Ilmeisesti kyseinen jalka on vain kylmänarka, sillä nyt lämpimämmillä keleillä kintut toimivat ihan niin kuin pitääkin.

Valokuvia en tietenkään saanut hiihtolenkiltä, mutta nyt meillä on ottopoika Kamu "hoidossa" ja tällaista rallia koirat saavat aikaiseksi. Tätä on kestänyt jo reilun tunnin ja edelleen tuntuvat jaksavan - saattaa olla ottopoika illalla kotona aika hiljainen kaveri ;-) 

Lähettäjä Jepen touhuja talvella 2010-2011