Yhteinen suunta agilityssä

Tänään oli upea päivä vaikka keli oli suorastaan kamala, +1 aste ja välillä satoi vettä aika rankasti. Mutta mun mielessä paistoi aurinko, sillä Jeppe oli mukavasti menossa mukana agilitytreeneissä. Pitkästä aikaa onnistuimme kulkemaan yhdessä samaan suuntaan radan alusta loppuun! Se lämmitti sydäntä vaikka muuten meinasikin tulla vilu.

Agilitytreenit pidetään vielä yhden kerran Hirsikankaan raviradan kentällä ja joskus lokakuun puolivälin tienoilla on kuulemma viimeinen agilitycupin osakilpailu. Sen jälkeen esteet siirretään sitten hallille eli jossain päin Määttälänvaaraa sijaitsevaan maneesiin. Itse ainakin odotan innolla treenaamista sisätiloissa; Jeppe saattaisi jopa keskittyä itse asiaan vapaudenkaipuun sijaan.

Jepen karkaamissaldo kasvoi taas lauantaina yhdellä "omatoimiretkellä", kun se livahti jonkun jaloissa ovesta pihalle ollessamme viettämässä iltaa tunturissa. Onneksi Jeppe ei suunnannut tapojensa mukaisesti metsään riistan perään, vaan se päätti yllättäen seurata ihmisiä Karaokekarnevaalien tunnelmaan, joten se napattiin kiinni Zonen kulmilta lyhyehkön karkureissun jälkeen. Koira ei ole kyllä tullut yhtään omistajiinsa, meitä ei nimittäin kovin usein näe tunturin bilepaikkojen tienoilla ;-)

Mutta taas otti kyllä kovasti pattiin, kun koira ei malta millään pysyä meidän seurassa. Tuommoinen pieni pötkylä jää nimittäin pimeässä auton alle aivan liian helposti, vaikka sillä olisi päällä kuinka komeat heijastinvaljaat tahansa... No, "palkkioksi" Jeppe on viettänyt sitten aika lailla aikaa pöydänjalkaan kiinnitettynä aina kun ulko-oven luona on ollut liikennettä. Ei se kyllä tunnu yhdistävän mielessään rikosta ja rangaistusta, mutta eipähän oteta turhia riskejä...

Yritin lisäillä tähän videota Jepen liitelystä, mutta siinä näytti kestävän ikuisuuksia. Pistän videoita ja kuvia tiistaina kuvagalleriaan.

Ensimmäinen pakkasaamu!

Tänä aamuna oli ensimmäisen kerran pakkasta! Kasvien lehdillä oli kuuraa ja lammella upea aamu-usva. Talvi tulee!

Jeppe ei tosin välttämättä innostu koko asiasta ihan kamalasti, sillä nytkin sitä jo vilutti, kun se joutui seisoskelemaan minun valokuvatessani. Pitänee ommella vähän paksumpi palttoo...

Ollaan treenailtu agilityä raviradalla ja kotipihalla. Jepen agilityosaaminen kulkee kahden viikon sykleissä: toissa viikolla Jeppe oli tarkkaavaisena kuin kärppä ja pärjäsi esteillä tosi hienosti. Silloin tosin tehtiinkin enemmän yksittäisiä esteitä ja treenattiin mm. keinua. Tällä viikolla Jeppe karkasi jo ennen treenien alkua, mutta tuli onneksi takaisin hetken harhailtuaan. Treenit menivät loppujen lopuksi ihan mukavasti, mutta Jeppe ei kyllä vielä kestä kovin paljon toistoja tai pitkää rataa. Treenailemme siis enemmän yksittäisiä esteitä ja yritän muistaa palkata Jeppeä radalla aina vähän väliä.

Jepen (ja meidän muidenkin) syksyn kohokohta oli ehdottomasti Kukkiksen synttärimelonta Oulankajoella. Jeppe osoittautui melkoisen taitavaksi laivakoiraksi. Sen paikka oli itseoikeutetusti kanootin keulassa, josta se tähyili vesilintuja ja muuta mielenkiintoista. Leirissä se sai kaverikseen Wendyn ja Naavan, jotka olivat Jepen mielestä aivan fantsuja narttuja. Uskalsin jopa päästää Jepen irti, ja se pysytteli hienosti lähistöllä - siis narttujen lähistöllä, ei suinkaan emäntänsä likellä. Mutta illan mittaan Jeppekin alkoi piipahdella minun luonani kutsusta ja kutsumattakin hakemassa nameja vahvistukseksi.

Varmuuden vuoksi Jepen retkivarustuksena oli pelastusliivi ja vilkkuvalo. Vilkkuvaloa ilkuttiin kyllä hieman homppeliksi, mutta sen avulla Jeppe oli helppo havaita yön pimeydesssäkin. Nuoremmat koirat juoksivat nimittäin rantaa pitkin ristiin rastiin kuin päättömät, mutta Wendy viihtyi leiritulilla ihmisten kainalossa, herkkupatojen äärellä. Ja Kukkiksen järkkäämät padat olivatkin pullollaan maittavia erägourmet-herkkuja!

Jossain vaiheessa iltaa huomasin Jepen kadonneen. Ei hätää, teltan absidissa vilkkui Jepen huomiovalo. Siellähän se Jeppe yritti tehdä lämmintä pesää oman makuualustan ja fleecepeiton avulla. Lämpömittari painui nimittäin uhkaavasti lähelle nollaa. Nukkumaan mennessä otin sitten Jepen telttaan mukaan ja peittelin mukavasti makuualustalleen. Hetken päästä kylkeeni tökittiin vaativasti; myös Jeppe halusi päästä untuvapussiin nukkumaan. Hellämielisenä raotin makuupussin vetoketjua ja sain kainaloon kostean kaverin. Yön mittaan Jepen kuono vain läheni kasvojani ja aamuyöstä Jepellä oli jo pää tyynyllä ;-) Kyllä retkeily on mukavaa!

Aamulla herätessä sateli vielä hieman, mutta hetken päästä aurinko alkoi kuivatella maisemaa. Koirien kielellä tämä tarkoittaa paljon ihania tuoksuja kaikkialla. Jeppe ja Naava katosivat omalla metsästysretkelleen puolen tunnin ajaksi, ja palasivat ihan märkinä ja kuraisina. Mutta kivaa tuntui olleen! Jeppe sai valtavat sydänsurut, kun Naava ja Wendy palailivat kotiin patikoiden, ja me jatkoimme melontaa vielä Jäkälänmutkaan asti.

Ja kotona riitti kyllä unta! Hain Kamun meille kyläilemään, mutta Jeppe ei jaksanut leikkiä lainkaan sen kanssa, vaan kasasi itselleen pyyhkeistä pesän kylpyhuoneeseen ja veteli sikeitä. Kamu keksi itselleen huvia silppuamalla melkein täyden vessapaperirullan olohuoneen matolle. Mysteeriksi jäi, mistä se oli rullan vohkinut... vessan ovi oli nimittäin kiinni! Taitava koira ;-)

Todistusaineistoa: 1. pakkasaamu 18.9.2009


Kalliolammen maisemissa


Annan jo se nami, hanuri jäätyy!


Tyyni pakkasaamu!


Jeppe ei tykkää sadepäivistä, pitää kuivatella kylppärissä ja kaikkea muuta epämukavaa...

Kaksi askelta eteen, kolme taakse...

Siinäpä meidän kuulumiset viimeisen kolmen viikon ajalta. Ollaan otettu edistysaskeleita ja koettu turhankin tuttuja takaiskuja. Jepen agilitykisoissa tapahtuneen karkailutempauksen (ja parin "lisänäytön") jälkeen otettiin kovat keinot käyttöön - ainakin aikaisempaan verrattuna. Agilitytreeneistä saatujen mahtavien vinkkien perusteella lukaistiin pari kirjaa: Jan Fennellin "Koulutan koiraani" ja "Kuuntelen koiraani".

Fennell puhuu pääosin johtajuuden ongelmasta ja hänen esimerkkinsä elävästä elämästä kuulostavat liiankin tutuilta. No, onneksi hänellä tuntuisi olevan konsteja johtajuuden kaappaamiseksi Jepeltä takaisin meille kaksijalkaisille seuraavien tilanteiden mallintamisen avulla:

• Ruokailujärjestys (ihmiset ensin "eleruokintana")
• Tervehtiminen erossa olo jälkeen (ihminen määrää, milloin koira saa tervehtiä)
• "Saalistuksen" johtaminen ulkoillessa
• "Lauman suojelu" kotona, pihalla ja ulkoillessa

Näitä oppeja ollaan siis sovellettu ja selvää edistymistä on tapahtunut. Tähän väliin osui sopivasti myös Jepen (ja Teemun) ensimmäinen linnustusreissu Hailuotoon. Jeppe osoittautui ihan oivalliseksi sorsannoutajaksi yhtä pikkuvikaa lukuunottamatta: linnun luovutus ei vielä ihan oikein onnistu ;-) Mutta Jeppe oli hengaillut metsämiesten luona ihan innoissaan ja sännännyt paikalle aina laukauksen kuultuaan valmiina noutamaan saaliin. Vedessä oleminen ei siis ole mikään ongelma, eikä Jeppe todellakaan ole paukkuarka.

No, takapakkiakin ollaan otettu. Luoksetulo ja sivulla kulkeminen alkoivat sujua ihan loistavasti, joten vaihdoimme taas Jepen taluttimen pitkäksi naruksi. Homma sujui, joten annoimme Jepen kuljeskella vapaana naru perässä. Pari päivää sitten aamulenkillä Jeppe päätti taas ottaa "ritolat" lähimetsässä ja Teemu joutui jättämään sen sinne töihin lähtiessään. Onneksi Ellu ja Nemo ehtivät hätiin ja kävivät noukkimassa Jepen kotiin. Kiitos arjen ritarit! Samana iltana oltiin kyläilemässä ja Jeppe livahti pihalle ilman pantaa tai valjaita. Metsästimme sitten riiviötä lähitienoilla pimeässä, onneksi Jeppe löytyi parisadan metrin päästä jänisten jäljiltä.

Tästä seurasi jääkausi; Jeppeen ei kiinnitetä mitään huomiota paitsi lyhyelle pissalenkille lähtiessä ja ruokailemaan kutsuttaessa. Eipä auttanut, sillä eilisissä agilitytreeneissä Jepen huomio oli ihan jossain muualla kuin emännän kontaktinottoyrityksissä. Nyt Jeppeä saatiin sitten jo etsiä ihan pidemmän kaavan mukaan raviradan lähimaastoista. Jeppeen saatiin kyllä näköyhteys monta kertaa ja se juoksenteli auton perässä, mutta aina auton pysähtyessä lähti karkuun. Olin jo lähettämässä Tean ja Kamun kotimatkalle omalla autollani (ja Teemu olisi tullut kotoa avuksi otsalamppujen kera), kun Jeppe vihdoin päätti ilmaantua laumaan juuri kun saavuimme autolle.

Toisaalta sisätiloissa Jeppe seurailee välillä meidän touhuja ihan intopiukeena, kun sitä ei huomioida muuta kuin luoksetulotreenien yhteydessä. Ja luoksetuloa treenataan ihan koko ajan, sisällä, pihalla ja ulkoillessa. Vaihdettiin kutsusanaksi "Tule", kun "Tänne" oli jo pilattu huonoilla mielleyhtymillä. Ja Jeppehän tulee - kunnes päättää ykskaks olla tulematta. Jeppe joutuu arestiin vierashuoneeseen jos ei tule luokse sisällä tai pihalla ollessaan, mutta eipä se meidän Houdinia paljon masenna, tänäänkin se luikerteli vankeudesta vapauteen liuoven ja seinän välistä puskemalla.

Muitakin omituisuuksia on ilmentynyt: sohvalla nukkuminen öisin on lakannut, mutta sen sijaan Jeppe tulee yläkertaan kun ollaan nukahdettu, jos ei laiteta porttia portaisiin. Sänkyyn se ei sentään yritä, vaan parkkeeraa yleensä päiväpeiton päälle, jos se on mytyssä lattialla. Viime yönä heräsin ja bongasin koiran tuhisemasta tyytyväisenä ison koristetyynyn päältä. Ja kun komensin koiran alakertaan, se livahti oikein surkeana sängyn alle ja pälyili sieltä, kunnes totesi vastarinnan turhaksi. Aamulla löysin sitten koiran nukkumasta vierashuoneen sängystä (oli kuorinut oikein päiväpeiton pois tieltä ja tunkenut itsensä peiton alle). Että näin meillä, kiusaa se on pienikin kiusa.

Alla on kuva Jepestä sorsastamassa sekä kuva väsyneestä sorsanpyytäjästä toiseksi mieluisimmassa puuhassaan (saalistuksen jälkeen).

Agilitytreenit jatkuvat

Agilityn alkeiskurssi päättyi, mutta treenit jatkuvat päätöskisan nolosta menestyksestä (tai oikeammin menestyksen puutteesta) huolimatta. Treenipäivä on maanantai ja treenit alkavat vasta klo 19, joten ei tarvitse hötkyillä töistä ihan hirveän nopeasti.

Eilen oltiin siis jo treenailemassa ja pidin Jepellä pannan ja hihnan varmuuden vuoksi. Jeppe oli kuitenkin taas paljon paremmin mukana touhuissa kuin parilla edellisellä kerralla, ja suoritti rataa ihan innoissaan. Se yritti kyllä vähän komentaakin minua radan loppuosalla kun olin vähän hidas ohjauksessani, mutta muuten meni ihan hyvin. Puomilla se ryykää kamalalla vauhdilla, sitä pitää karsia pois. Hypyt menivät hienosti vaikka rimat kolisivatkin alas hihnan takia. Tarja oli passissa suihkupullon kanssa siltä varalta että Jeppe olisi alkanut nuuskuttelemaan, mutta tällä kertaa ei vielä päästy kokeilemaan suihkupullon tehoa tähän probleemaan, sillä Jepen nenä pysyi ylhäällä.

Oravanhäntäkin oli mukana, mutta Jeppe ei innostunut siitä juurikaan. Muutamaa muuta koiraa se kuitenkin siivitti radalla, joten hyvä niin. Treenien jälkeen jäimme Anskun, Nyytin ja Vanillan seuraksi hieman kuljailemaan metsään ja päästin Jepen vapaaksi. Se pysyi hienosti lähistöllä, tosin yritti kyllä hieroa hieman liian läheistä tuttavuutta Nyyttiin. Luoksetulo oli taas yhtä tuskaa, lopulta sain houkuteltua Jepen lähelle Nyytin avulla. Kiitos Anskulle kärsivällisyydestä, toivottavasti Nyytti ei joutunut paastolle namien takia ;-)

Juteltiin muiden treeniläisten kanssa Jepen ongelmista ja sain hyviä vinkkejä. Tilasinkin jo saman tien Jan Fennellin kirjan "Kuuntelen koiraani" ja käynnistämme tehotreenin johtajuuden palauttamiseksi meille kaksijalkaisille. Kävelylenkeillä hommaa on treenattu jo jonkin aikaa, ja nyt Jeppe kulkee lenkit takana tai vierellä, ihmisen edelle se pyrkii enää vain toisen koiran tai kiinnostavan eläimen hajun huomattuaan. Eikä me lepsuilla: koira palautetaan ruotuun suuntaa vaihtamalla. Aika nopeasti Jeppe tajusi pelin hengen, kun suunta muuttui koko ajan.

Alla videolta napattu otos loistokkaammilta päiviltä eli heinäkuun alusta, kun Jeppe suoritti esteitä ihan innoissaan. Nyt on kotipihalla kyllä ihan hulppea Rengas isolla ärrällä, kiitos Teemu! Siitä ei vielä ole kuvia kun tänään oli sateinen keli enkä viitsinyt mennä kastelemaan itseäni ja koiraa pihalle, mutta laitan kuvia kunhan ehditään treenata renkaalla.

Mahdottomasta totta agilitykisoissa

Niinpä, tänään oli agilityn alkeiskurssin päätöskilpailu, joka oli samalla Koillismaan Koirakerhon agilitycupin 1. osakilpailu. Alkeisryhmän osallistujien rata oli mukavan helppo, eikä radalta voinut saada hylkäystä. Siis periaatteessa. Jeppe nimittäin teki tässäkin tapauksessa mahdottomasta todellista ja karkasi radalta puolivälin jälkeen. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa: minun ja koirani tiet eroavat juurikin tässä...

No, onneksi Jepen itsenäinen ulkoilutus jäi viiden minuutin juoksenteluun ja yksi kurssilaisista sai koiran kiinni. Jeppe nautiskeli sitten autossa istumisesta loppuajan. Se sai kuitenkin osallistumisestaan palkinnoksi ihanan savuntuoksuisen luun, joka tarjoillaan sille jonakin toisena päivänä (kun luun saamiseen on oikeasti aihetta ;-)

Oli kisapäivässä onneksi valopilkkujakin: Kamu oli alkeisryhmän maxiluokan voittaja! Iso käsi Kamulle! Tämä tosin selvisi vasta kaikkien luokkien suoritusten jälkeen, mutta Kamun alkeisryhmän suoritus oli jo niin hyvä, että kannustin Tean lähtemään Kamun kanssa mölliluokkaan. Ja sielläkin tuloksena oli hieno kuudes sija! Hyvähyvä!!

Alkeiskurssilaisten joukossa nähtiin ihan todella hienoja suorituksia. Kuvagalleriassa on muutama otos ja video; valitettavasti kameran akku lopahti kesken kaiken. Kuten Mari lopussa sanoikin, kehitystä on tapahtunut monen koirakon osalta ihan huomattavasti. Onnittelut siis kaikille päiväänsä tyytyväisille! Toivottavasti mahdollisimman moni jatkaa maanantain treeniryhmässä. Minä ainakin ajattelin mennä edelleen treenailemaan Jepen kanssa, vaikka sitä joutuisikin pitämään hihnassa.

Kotimatkalla saatiinkin sitten lottovoitto (tosin kyseinen kurre saattoi olla siitä kovastikin eri mieltä): tiellä oli hengetön orava, jonka nappasin kyytiin ja nipsaisin siltä hännän pois kotona. Pistimme hännän pakkaseen loisten karkottamiseksi, tosin näytin sitä jo hetkeksi Jepelle, joka innostui siitä välittömästi ihan valtavasti. Jospa oravanhännistä ja jäniksenkäpälistä löytyisi se riittävän voimakas kannustin, jolla Jeppekin saataisiin pysymään menossa mukana!

Kisakuntoa etsiskellessä

Torstaina on Jepen ensimmäiset agilitykisat, todella epäviralliset sellaiset. Eli kyseessä on pentukurssin päätöskisat, ja kurssilaisten lisäksi kisaamassa on myös "oikeita" kilpaluokkia. Pohdin vieläkin, uskallanko edes päästää Jeppeä hihnasta irti viimeviikkoisen karkaamisepisodin jälkeen. Kyllä kai se täytyy, muuten kaikki hyppyesteiden rimat tulevat kolisten alas.

Tosin maaliin pääseminenkin on niin epävarmaa, että sikäli tuloksella ei ole väliä. Oltiin nimittäin treenaamassa myös eilen, ja Jepen agility meni ihan nuuskimiseksi. Jatkossa pitää ottaa vesipullo mukaan ja "kannustaa" hieman negatiivisella tavalla muuhun toimintaan kuin maanpinnan nuohoamiseen. Rata oli hieman aiempaa vaativampi eikä maali häämöttänyt meidän osalta missään vaiheessa, suorittaminen jäi Jepeltä aina kesken. No, silti on mukava mennä kannustamaan muita ja ihailemaan muiden kurssilaisten ja taitavampien koirakkojen suorituksia. Jospa se osaaminen olisi vaikka tarttuvaa ;-)

Jossain ollaan kuitenkin onnistuttu. Olen treenannut Jepen kanssa naksuttimen käyttöä ja nyt ollaan päästy siihen mahtavaan vaiheeseen, että ensimmäinen temppu on saatu vietyä vihjesanan alaisuuteen. Kyseessä on kieriminen komennolla "rullaa". Tältä se näyttää:

Takapakkia liitotreeneissä

Torstaina oltiin treenailemassa agilitykentällä omalla pikkuporukalla Tean ja Kamun sekä Anskun, Turon ja Oton kanssa. Kamu ja Otto kehittyvät hienosti koko ajan. Molemmat koirat suoriutuvat kaikista tällä hetkellä käytössä olevista esteistä mallikkaasti. Videoklippejä löytyy kuvagalleriasta, tässä Oton virheetön suoritus malliksi (tässä vaiheessa ohjaajan kosketusta koiraan ei lasketa virheeksi ainakaan meidän omissa "kisasäännöissä" ;-).



Samaa ei sitten voikaan sanoa Jepestä, jonka agilityosaamien menee vastaavalla vauhdilla takapakkia. Jeppe kuumuu varsinkin kepeillä niin totaalisesti, että alkaa kiljua, näykkiä ja vihdoin torstaina karkasi omille teilleen varttitunniksi. (vrt. kuvagallerian video). Olin toki odottanutkin kauhulla sitä päivää, jolloin agilitykaan ei enää kiinnosta meidän riistaviettistä riiviötä. Toisaalta olin salaa toivonut, että sellaista päivää ei tule. No, onneksi koira palasi kierrokseltaan takaisin kentälle ja antoi ottaa itsensä kiinni ihan sopuistasti. Koko treeni oli kuitenkin vastaavaa tappelua, ja aika masentuneissa tunnelmissa lähdettiin kentältä kotiin torstaina.

Tänään ja huomenna piti olla agilitykurssi, mutta valitettavasti ohjaaja joutui perumaan tulonsa koiran sairauden takia. Ihan ymmärrettävää, eikä sellaista tilannetta toivoisi kenellekään koiranomistajalle. Vaikka en tunnekaan kyseistä henkilöä, toivon vilpittömästi, että koira toipuu.

Huomenna menen siis raviradalle talkoilemaan koirakerhon porukan mukana, ja ohjatut treenit pitää vaihtaa kotipihatreeneihin. Meille tekeekin ihan hyvää treenata yhtä estettä kerrallaan. Eikä se este taida juuri nyt olla kepit... ;-(

Ensi torstaina 6.8. on leikkimielinen kilpailu alkeiskurssin päätökseksi. Mukana on myös muita kuin kurssilaisia - tietenkin omissa sarjoissaan - eli ihan urheilujuhlan tuntua taitaa olla ilmassa... Meidän alkeiskurssilaisten radalla on lähinnä hyppyjä sekä putki ja pussi. Kontaktiesteitä ei olla treenattu nyt viime aikoina lainkaan niiden kunnostamistöiden takia, joten niitä ei kuulemma tule kisaan. Eikä myöskään keppejä, joten Jeppekin saattaa selvittää radan loppuun asti!

Maanantaina on vielä yhdet ylimääräiset alkeiskurssin treenit aikataulumuutosten takia. Sinne siis mennään, otetaan kurssista kaikki mahdollinen irti ja yritetään olla vielä jollain ihmeen konstilla edustaviakin sitten torstain kisoissa.

Erinomainen näyttelypäivä!

Oulun KV-näyttelyssä parsonit arvosteli tänään Wim Wellens Hollannista ja Jeppe sai ensimmäisen ERInsä eli laatuarvion "erinomainen"! Päästiin siis "isojen poikien" kehään eli kisaamaan Paras Uros -tittelistä. PU-mittelössä Jepelle ei tullut menestystä toinen toistaan komeampien urosten rinnalla, mutta kokemuksena oli hienoa päästä "etenemään" junnukehästä jatkoon. Tyrkyllä ollut varaserti meni ansiokkaasti Jaffalle, onnittelut Mona ja Jaffa!

Tuomarin arvio Jepestä oli seuraavanlainen:

Tyypillinen nuori uros, spannattavissa, oikean tyyppinen kauniisti muotoutunut pää. Kauniit tummat silmät, valpas katse. Oikea purenta, tasapainoiset kulmaukset, mutta kulmauksia saisi olla hieman enemmän. Tuuhea turkki. Liikkeet oikeanlaiset, mutta askel (? stride ) on hieman lyhyt. Mukava luonne.

Junnuluokassa ei ollut muita kisaajia Santun (Pikkuroosan Rising Star) jäädessä pois ilmeisesti ramppikuumeen takia (Marja-Leenalle ja Santun kotijoukoille tsemppiä seuraavaan kertaan, kyllä Santtukin vielä pääsee loistamaan :-). Jeppe oli siis junnuluokan voittaja eli JUK1. Kaikkein eniten mieltä lämmittivät monien kanssakisaajien onnittelut; vilpitön kiitos kaikille mahtavasta tsemppaamisesta!

Alla kuva erinomaisesta Jepestä tuoreeltaan kisapaikalta ja sitten vielä lähikuva pinkin ruusukkeen kanssa äidin pihamaalla.

Jepen ja minun suosikkimimmi Maki oli taas vauhdissa pokaten sertin lisäksi päivän parhaan nartun tittelin, VSP:n ja varmaan paljon muutakin mistä en pystynyt kärryillä. Onnittelut Maki ja Merru, teidän meno oli taas aivan ihanaa katsottavaa! Onnittelut myös kotipuolen koirille: Rocky & Roosa ja Vanilla & Nyytti esiintyivät oikein hienosti!

Oulun KV-näyttelyn 1. päivä

Junnukehässä käytiin ja arvosana oli H eli hyvä (eli hippasen huonommin kuin eka kerralla, jolloin saatiin EH eli erittäin hyvä). Tuomarina oli Kevin Brown Tanskasta ja laatuarvio kuului seuraavasti:

"12 kk ikäinen, hyvän kokoinen koira. Kauniisti muotoutunut pää, mutta poskiluut ovat hieman jykevät. Korvat ovat aika isot, mutta asettuvat hyvin. Kaunis niska, mutta lapojen sijainti voisi olla parempi. Hieman jykevät lavat. Oikeantyyppinen kehon rakenne. Selkälinja ok. Hännän kiinnitys saisi olla korkeammalla. Takakulmaukset normaalit. Liikkuu kauniisti. Hyvä turkki."

Junnuluokassa kisasi Jepen lisäksi vain Jepen velipoika Turbo (Repovaaran Benelli). Turbo sai EH:n, oikein komean näköinen vesseli ainakin minun silmääni. Jeppe käveli kehässä ihan mallikkaasti, mutta paikoillaan seisominen teetti tällä kertaa tavattomia vaikeuksia. Ahteri tipahti kenttään koko ajan eikä takapään nostaminen seisovaan asentoon ollut todellakaan Jepelle mieleen. Älysin vihdoin kääntää koiran oikean kyljen tuomaria kohden, ja sittenhän se seisoikin kuin valettuna. Asentoa en kyllä uskaltanut lähteä ihmeemmin korjailemaan, pääasia että koira seisoi.

Molemmilla näyttelykerroilla ollaan siis saatu kommenttia Jepen raskastekoisesta etupäästä. Järin mahtavia näyttelytuloksia ei siis ole jatkossa odotettavissa, mutta meille onkin tärkeintä, että koira toimii hienosti kotioloissa ja muissa harrasteissa. Huomenna käydään toki hakemassa vielä uutta arviota Jepestä. Meidän kehäesiintymisemme on klo 9.00 alkaen (eli kehä nro 12 aloittaa parsoneista), joten huomenna voisin jäädä katselemaan myös muiden parsonien menestystä. Tänään meillä oli mukana mahtavat kannustusjoukot, joiden kanssa kierreltiin sitten vielä hetki ympäriinsä ennen ruoanlaittoon lähtöä, mutta ei jaksettu jäädä katselemaan muiden parsonien edesottamuksia.

Putkeen menee!

Siis agilityssä treenattiin tänään taas putkea ja hyppyjä hienolla neljän esteen radalla (hyppy, hyppy, putki kaarella, hyppy). Ohjaajan tavoitteena oli valssata putken edessä vaihtaen puolta viimeisen hypyn ohjaukseen. Ja siitäkös se riemu repesi, sillä me ohjaajat oltiin vielä aika kankeita tämmöisissä hienoissa liikkeissä. Hauskaa siis piisasi ja koirat touhusivat radalla ihan innoissaan.

Salama-Jeppe oli taas ohjaajaansa nopeampi ja hieman kärsimätön paikallaan odottamisen suhteen. Varaslähtöjä tuli siis aika tiuhaan, ja Jepen kärsivällisyys loppui aina putkesta viimeiselle hyppyesteelle tultaessa (kieltäytyminen/ohitus viimeisellä esteellä). Yhden ainoan kerran taidettiin selvittää radan loppuosa oikein, tosin silloin jätettiin eka este tekemättä, jotta pinna riitti viimeisen esteen ylitykseen. Mutta vauhtia ja intoa Jepeltä ei taaskaan puuttunut. Lisäksi ylitettiin taas yksi tärkeä ja jännittävä virstanpylväs: Jeppe oli radalla ilman hihnaa - ja pysyi näpeissä!

Kamu sen sijaan tykitti tasaisen varmoja suorituksia alusta loppuun asti. Alla on video ensimmäiseltä kokeilukerralta, jossa Kamun vauhti on rauhallinen mutta se suorittaa radan puhtaasti alusta loppuun asti. Huomatkaa myös Tean komea valssi, kyllähän tuo tanssijalta näyttää sujuvan! Toisella kierroksella vauhtia oli jo huomattavasti enemmän (ja suorituspuhtaus silti säilyi), mutta valitettavasti kameranainen ei ollut hereillä kyseisen huippusuorituksen kohdalla.

Huomisaamuna suunnataan Ouluun virittäytymään kv-koiranäyttelytunnelmaan. Lauantaina Jeppe pasteeraa kehässä joskus 11.30 tienoilla ja sunnuntaina klo 9 aikoihin. Uunissa pöhisee parhaillaan uusi setti maksaherkkua näyttelyä varten. Lisäksi kävin hakemassa Löytölästä puolenkymmentä pientä pehmolelua Jepelle suolistettavaksi sekä uuden salaisen aseen, karvakauluksen (joka tuli siis nahkatakin kera, mutta aioin vielä purkaa kauluksen irti takista tänä iltana ja käyttää sitä paloina Jepen tsemppaamiseen). Jospa kuono pysyisi tällä kertaa irti maasta ja saataisiin ihailla Jepen lennokasta tepastelua...

Mahtavaa liitoa agiltyssä!

Tänään treenattiin uusina esteinä muuria ja pituushyppyä. Jepelle nämä hyppyesteet eivät tuottaneet vaikeuksia, sillä niitä ei voinut alittaa! Kolmantena esteenä mukana oli rengas, ja kaikista edellä mainituista tehtiin lopuksi sitten kolmen esteen yhtäjaksoinen "ratasuoritus".

Kamu oli aivan elementissään, kuunteli Teaa hienosti ja suoritti esteet tosi komeasti. Vauhtia ei ole vielä valtavasti, mutta ihan hyvä niin, eipähän tule häslättyä. Alla Kamun taidonnäyte.

Jepellä puolestaan riitti vauhtia vaikka muille jaettavaksi, mutta koko kolmen esteen radan suorittaminen meinasi aina tyssätä renkaan suorittamiseen ihan jotain muuta reittiä kuin renkaan läpi. Muutaman kerran päästiin kuitenkin startista maaliin asti, todistusaineistoa alla.




Ollaan kuitenkin edistytty jo ihan valovuoden verran eka kerrasta, sillä Jeppe seuraa aktiivisesti ohjausta suurimman osan ajasta. Oma kokemattomuuteni ja hitauteni antavat Jepelle liikaa pelivaraa, joten se suorittaa rataa aina välillä parhaaksi katsomallaan reitillä, kun en ehdi/osaa ohjastaa sitä oikein.

Omaa vuoroa odoteltaessa treenailtiin myös A-estettä ja keppejä. A-este sujuu hienosti, mutta kepit eivät edelleenkään ole meidän kummankaan lempieste. Jepellä palaa pinna heti, jos se onnistuu starttaamaan väärin ja palautan sen uudelleen alkuun ilman palkkaamista. Tosin on ihan käsittämätöntä, miten se mahtuukin puskemaan väärää reittiä kepin ja mun jalan välistä...

Mutta kivaa oli ja on ihana huomata, miten kaikki koirat ovat edistyneet tosi upeasti! Nyt jäädään odottelemaan, kuinka hienon treenirenkaan Teemu ja Eki osaavatkaan väsätä meidän kotipihalle! (Toimitusajasta ei tosin ole ollut vielä puhetta...)

Välillä pitäis keskittyä hieman myös näyttelytouhuihin, sillä seuraava koitos lähestyy hurjaa vauhtia (Oulun KV 18.-19.7.). Trimmausta on treenailtu ja uusi (sovellettu) trimmauspöytäkin on hankittu Biltemasta. Kävin ostamassa kumimaton pöydälle tänään ja tilasin samalla pyörät Jepen kuljetuskopan alle, ne tulevat ensi tiistaina. Ja lisäksi tilasin Mustista ja Mirristä naksuttimia, ensi viikolla tutustutaan naksutinkoulutukseen käytännössä!

Karkureissuja (taas) ja vauvoja

Yhdistetyltä mökkiloma-kajakinvienti-autontestausreissulta päästiin turvallisesti kotiin asti. Tässä vielä "poikien" fiilistelykuva onkiretkeltä, toivottavasti päästään taas pian piipahtamaan mökillä. Ja se aiemmin mainitsemani terassin jatke tuli muuten valettua vesisateesta huolimatta, hyvä Pepe ja Teemu! Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Kotona meitä olivat jo odottamassa kyläilemään tulleet Mari ja Rene-vauva. Siinä tohinassa päästin Jepen sisältä takapihalle sen kummempia ajattelematta - huomatakseni viiden minuutin päästä koiran kadonneen pihalta avoimeksi jääneen portin kautta! Ja vielä ilman "rihman kiertämää" eli puhelinnumerolla varustettua pantaa tai valjaita.

Teemu paineli Jepen "vakiomestoille" lähimetsään ja minä ajelin autolla lähitienoon tiet yrittäen paikallistaa koiraa auton ikkunat ja aistit avoinna. Teemu paikallisti vihdoin Jepen vakiomestoilta ja haki aina uskollisen jälkikoiran Kamun kaveriksi. Kamu kyllä löysi Jepen useaan otteeseen, mutta valkoinen pirulainen pyyhälsi aina pakoon jonkin fantastisen hajun perässä. Minulla paloi jo pinna ja palautin hyvin ulkoilutetun (lue: uitetun) jälkikoiran kotiinsa ja painelin itse saunaan. Teemu jatkoi etsintöjä sinnikkäästi ja onneksi myös tuloksekkaasti: Jeppe oli vihdoin kyllästynyt vapauteen ja laukkasi onnellisena Teemun luo (keskellä Riutantietä, eli koiralla ei ole mitään aavistusta liikennekäyttäytymisestä). Onneksi koira löytyi, mutta jatkossa meillä ei ehkä ole näin hyvä tuuri, joten pitää olla tarkempi.

Kotimatkalla mökiltä luin Esa Viitalan naksuttimen käytöstä kirjoittaman Klikkerikirjan. Ajattelin kokeilla Jepen koulutusta naksuttimen kanssa. Ehdottoman palkkion löytyminen on edelleen ongelma (kun tietyissä tilanteissa mikään nami ei ole riittävä houkutin Jepelle), mutta ainakin naksuttimen avulla palkkaaminen on helpompaa kohdistaa ajallisesti oikein.

Jeppe oli kyllä taas sisätiloissa kuin enkeli varsinkin kun oli vauva kylässä. Jeppe olisi halunnut pussailla Reneä ihan mahottomasti (mutta tosi nätisti), ja kiehnäsi koko ajan Marin kyljessä kun Mari syötteli Reneä sitterissä. Muutenkin koira oli taas niiiin kiinnostunut ihmisten tekemisistä ja itse Tarkkaavaisuus, kun lähistöllä oli muitakin ihmisiä kuin omat tylsät omistajat.

Jepestä ja Renestä olisi saanut monta mainiota kuvaa, mutta niinpä vaan jäivät nekin tilaisuudet käyttämättä. Tänä aamuna vieraiden lähdön tuoksinassa muistin ottaa muutaman kuvan, mutta Jeppe ei ollut oikein poseeraustuulella. Sain joka tapauksessa hurmuripojan ja lentäväkorvaisen koiran samaan kuvaan.

Ja vauvoista voidaan tosiaan puhua näinä päivinä monikossa, kun Teemun sisko Tea pyöräytti maailmaan komean poikavauvan eilen 7.7. Tätähän odotettiin kuin kissa pistoksissa mökillä ollessamme, mutta uusi tulokas ei ihan ehtinyt ulkomaailmaan meidän reissun aikana. No, elokuun Etelä-Suomen reissulla päästään ihastelemaan tätäkin sinappikonetta! Onnea onnea, Tea, Tero ja vauva!

Nyt on taas kotosalla kovin rauhallista, joten hain naapurin rastariiviön eli Kamun hengailemaan Jepen seuraksi. Pihalle pahikset eivät tosin pääse, sillä siellä on edelleen aika märkää yöllisten sateiden jälkeen, ja lisäksi peltisepät kiertävät ulkona paikkailemassa talomme vesikouruja. Kamu yritti haukkua heidät jo hiiteen päivälenkiltä tultuamme, ja Jeppe puolestaan pussailisi nämäkin vieraat hengiltä. Joten koirat köllivät sisällä ja ottavat matsia puruluista. Miten voikin olla, että molemmat koirat haluavat kahdesta samanlaisesta puruluusta aina juuri sen saman...?

Mökkielämää

Mökillä on mahottoman mukavaa. Oltiin perillä vasta puolenyön tienoilla perjantaina, joten pidettiin Jeppe narun nokassa vielä illalla. Lauantaiaamuna kierrätin Jepen tontin reunoja myöten ja tutkittiin uudet hajut. Jeppe kulki hyvin mukana maksaherkkujen voimalla ja tuntui hengailevan innoissaan meidän ihmisten seurassa. Kokeiltiin sitten päästää koira irti, ja sehän hävisi saman tien pihasta kuin pieru Saharaan. Onneksi se suuntasi suoraan naapurien narttukoiran seuraan, ja naapurit palauttivat sen taluttaen meille ennen kuin ehdittiin edes lähteä noutamaan koko koiraa.

No, sitten Jeppe pääsikin taas visusti narun nokkaan. Välillä tosin tarjoiltiin Jepelle sisäfileen leikkaamisesta tulleita "roippeita" eli lihan kalvoja yms. Ja koira seurasi vierellä kuin hai laivaa. Illalla Teemu onki laiturin nokassa ja Jeppe seurasi kalastusta silmä kovana ihan irrallaan. Otettiin Jeppe sitten saunaan meidän kanssa, ja sieltähän se livahti omille teilleen. Tällä kertaa se löytyi ihan vastakkaisesta suunnasta pusikosta jotain eläintä jahtaamasta. Teemu seuraili sen touhuja metsässä ja sai sen vihdoin kiinni. Enää ei tarvitse testata, koira on selvästikin täysin kuriton ja kuuro kun pääsee vapaaksi.

Mutta kaikenlaista kivaa ollaan harrastettu narun nokassa, mukaanlukien vetouistelua järvellä sähköperämoottorin pukkaamana. Jeppeä ihmetytti ensin koko touhu ja taisi vähän palellakin pelastusliiveistä huolimatta, mutta kun aurinko alkoi vähän pilkottaa pilvien lomasta, Jeppekin innostui kurkkimaan maisemia veneen keulassa istuskellen.

Tänään päästään mökkihommiin jos keli sallii: Pepellä on meneillään terassin lisäosan valuprojekti, joka oli päässyt jo hyvään vaiheeseen, kunnes sementti oli loppunut. Nyt olisi tarkoitus sekoitella lisää sementtiä ja valaa loputkin, jotta miehet pääsevät muurailemaan rakennelman väliseiniä.

Keli on aika tuulinen ja viileä, mutta eipähän ole myöskään itikoita kiusana. Sen verran "korvessa" ollaan (ja mäkisen maaston montussa), että mokkulan nettiyhteys pelittää tosi nihkeästi. Joten kirjoittelen lisää sitten kotimatkalla, ja latailen enemmän kuvia myös kuvagalleriaan.

Ikä tuo kokemusta

Eilen oli taas agilitytreenit, ja hienosti sujui! Jepelle oli tarjolla uutta herkkua, agilitytreenikaveri Tarjan neuvomaaa kuivattua maksapaistosta. Ja ai että se maistuikin! Uusina esteinä treenattiin A-estettä ja rengasta. A-esteen ylitys sujui Jepeltä sen verran vauhdikkaasti, että ehdin hädin tuskin jarruttelemaan koiraa alastulon kontaktialueelle. Mitään arkuutta ei ollut A-esteelle menoon, hyvä niin! Rengas tuotti Jepelle muiden hyppyesteiden tapaan vähän haasteita, varsinkin kun Jepen kokoinen koira mahtuu menemään rengaan ali ja sivuilta ihan heittämällä. Vauhdin kanssa rengas sujuisi varmaan paremmin, mutta nyt oli pakko aloittaa ihan renkaan läheltä, ettei Jeppe päässyt "sluibailemaan" väärää reittiä. Pitänee värkätä omalle pihalle tuommoinen rengas, niin voidaan treenata sitäkin. Putkihan meillä jo onkin (tosin "kevytversio" eli IKEAn lastenosaston kangasputki), ja keppilinja on tehty sauvoista, samoin kuin hyppyesteet.

Emäntää ilahdutti erityisesti se, että eilen keppejä treenatessa Jepellä "naksahti" (hyvällä tavalla ;-) ja koira alkoi kiertää keppejä ihan mielellään, pääosin jopa ihan oikeata reittiäkin. Mukana oli tällä kertaa vain 6 koirakkoa, joten pistettiin pystyyn vielä pieni rata, jossa oli 3 hyppyestettä ja putki. Se sujui Jepeltä tosi vauhdikkaasti, en meinannut itse pysyä millään mukana. Hyppyjen rimat tulevat vielä kolisten alas kun en uskalla jättää Jepeltä hihnaa pois, ja hihna vetää rimat mukanaan alas. Mutta nyt oli jo vähän viitteitä siitä, että Jeppe alkaa oikeasti lämmetä agilitylle. Jospa jossain vaiheessa voisin päästää Jepen jo vapaaksikin...

Ajellaan parhaillaan Teemun vanhempien mökille Vilppulaan viikonlopun viettoon. Pohdimme koko ajan, uskallammeko päästää Jepen vapaaksi. Mökin ympäristö on todella tiheää metsää, jossa koiraa on todella vaikea etsiä, jos se päättää lähteä omille teilleen. No, katsotaan tilanne paikan päällä. Olisihan se oikeata koiran elämää, jos pääsisi kirmailemaan ympäriinsä vapaana!

Pistänpä tähän sen Tarjan neuvoman maksaherkun reseptin, jos joku muukin haluaa kokeilla:

n. 400-500 g maksaa jauhettuna (sauvasekoitin toimi maksapihveille ihan hyvin tähän tarkoitukseen)

1 muna

ripaus suolaa (parantanee säilyvyyttä)

tattarijauhoja sen verran, että taikinasta tulee sakeaa velliä (1-2 kukkurallista rkl)

2-3 valkosipulin kynttä (koiran maun mukaan)

Sakoita ja levitä ohueksi levyksi leivinpaperille pellille (voi tulla 2 pellillistä).

Paista 150 C:ssa kunnes levy jähmettyy nahkeaksi.

Kuivata 100 C:ssa kunnes levy on rapeaa.

Itse leikkasin levyt 1x1 cm paloiksi siinä vaiheessa kun levy oli sen verran napakka, että sitä pystyi liikuttelemaan. Sitten kuivatin nuo palaset yhdellä pellillä kiertoilmauunissa yön ajan kuivatustoiminnalla 50 C:ssä, luukku hieman raollaan. Säilytys oletettavasti kuivassa paikassa, en muistanut vielä tarkistaa tätä Tarjalta. Tattarijauhoja on käytetty varmaan siksi, että ne ovat gluteenittomia (muistaakseni) ja täysjyväjauhoa, eli terveellistä tavaraa. Kilohinta ei päätä huimaa, ostin maksan 50 %:n tarjouksella, joten maksan kilohinnaksi jäi noin 6,5 euroa ja jos lisää muut ainekset, päästään korkeintaan 7 egen pintaan per kilo. Tottahan sähköä kuluu valmistukseen jonkin verran, toisaalta tuloksena on sen verran huumaavat tuoksut, että pelkästään niiden innostamana koira seisoo vaikka päällään pari päivää ;-)

Maksaherkku on myös sikäli erinomainen treeninami, että se on vähärasvaista eikä tahraa lainkaan (voi säilyttää vaikka taskussa, tosin tuoksua voi tulla jonkin verran). Kalkkunadieetillä oleva Kamukin on haaveillut maksaherkusta seurattuaan Jepen herkuttelua. Toivottavasti Kamun dieettiä voidaan kohta "löysätä" ja sallia muutkin namit kuin pelkät keitetyt kalkkunat.

Tämä herkku on selvästi ylivoimainen testivoittaja Jepen namitestissä. Testimenetelmänä on yksinkertainen sisääntulotesti: tuleeko Jeppe pihalta sisälle kyseisen herkun nähtyään vai ei. Tulos: tällä herkulla tulee, millään muulla namilla ei tule (kinkku pois lukien, mutta se on spetsiaaliherkku, joka ei valitettavasti kuitenkaan toimi agilitykentällä, mene ja tiedä miksi ei...) Siis aika selvä peli.

Alla Jeppe nuuskuttelee ilmaa - oisko vaikka maksaherkkua tekeillä, pitäisköhän mennä sisälle valvomaan touhua keittiön tienoille...

Jeppe 1 v!

Jepen 1-vuotissynttäreitä juhlittiin parhaan kaverin Kamun kanssa pihamaalla hellekelistä nautiskellen. Jeppe sai Kamulta lahjaksi mahtavan pehmohirven ja omalta väeltä valtavan kokoisen puruluun (joka tätä kirjoittaessa on jo puoliksi tuhottu...) Ihmiset nauttivat hyvästä ruoasta ja koirat leikkimisestä, olipa toki koirillekin tarjolla "kakkua", tosin siitä pääsi nauttimaan vain Jeppe, kun Kamun dieetti jatkuu (vielä 5 kk...)

Jepen 1-vuotissynttärikakku

Jeppe sai Kamulta lahjaksi hirven

Tällä viikolla on ollut ihanan lämmintä, joten olemme päässeet nauttimaan kivoista kesäharrastuksista. Viikolla leikittiin pihalla porukalla ja käytiin mm. kävelemässä tunturin huipulla Soilin ja Hetan (8 kk) kanssa.

Perjantaina käytiin porukalla uimassa (lue: uittamassa koiria ja Teemua) Basecampin rannassa. Kamu ja Teemu uivat, Jeppe ei.

Agilitytreeneissäkin käytiin torstaina, mutta kummallakaan kaksijalkaisista ei ollut tietenkään kamera matkassa... Uusina esteinä olivat puomi ja pussi, molemmat sujuivat kummallakin koiralla oikein mallikkaasti. Jeppe ärisi taas innoissaan pussiin mennessään, ihan samoin kuin aiemmin putkessa. Kamu aristeli vähän eka kerralla, mutta kerran kokeiltuaan rohkaistui jo menemään pussiin vauhdilla. Lisäksi kierrettiin keppejä. Kepit eivät todellakaan ole Jepen lempieste, se ei ymmärrä niiden merkitystä lainkaan. Eikä emännän hitaus helpota asiaa ollenkaan... No, onneksi niitä voi treenata kotipihalla sauvojen avulla! Onpahan Jepellekin jotain hyötyä omistajien talvilajista ;-)

Muisteltiin vielä Jepen ekaa vuotta (tai 10 kuukautta meidän seurassa). Jeppe on rauhoittunut pentuajoista valtavasti, vaikkei se ole mikään varsinainen tehosekoitin ollutkaan missään vaiheessa. Järkeä on tullut selvästi lisää, toisaalta myös tietynlaista äkillistä, valikoitua "kuuroutta" aina kun pitäisi totella koiran mielestä epämieluisia komentoja. Hetkittäin emäntä ja isäntä ovat jo luulleet, että koira ei (karkureissuille lähdettyään) näe ikinä 1-vuotispäiväänsä, mutta onneksi toisin kävi!

Kaiken kaikkiaan meillä on ihanan itsepäinen mutta meille niin rakas vuoden ikäinen parsonpoika Jeppe!

Lisää kuvia kuvagalleriassa!

Riemukas jälleennäkeminen!

Jepen paras kaveri Kamu on ollut hurjan kipeänä (haimatulehduksessa). Eilen Kamulla oli kutakuinkin kuumeeton päivä, joten tänään uskalsimme vihdoin tulla Kamun luo leikkimään. Voi valtava sitä jälleennäkemisen riemua! Siinä saivat kyytiä vinkupossut ja eritoten Kamun uusin lelu Käärme, jota Jeppe ei ole päässyt vielä aiemmin retuuttamaan.

Kamu väsähti ymmärrettävästi aika nopeasti ja nyt molemmat koirat koisivat vierekkäin (Kamun pää visusti käärmeen päällä, ettei Jeppe pääse vohkimaan sitä kauneusunien aikana). Koirat saavat pötkötellä hetken aikaa ja sitten tarjoilen Kamulle herkkulounaan, riisiä ja keitettyä kalkkunaa. Ruoan pitää kuulemma olla mahdollisimman vähärasvaista, jotta haima pääsee toipumaan.

Tein Jepelle aamulla verijäljen läheiseen metsään. Jeppe jäljesti taas hyvin, itse yritin ohjastaa sitä välillä jopa hieman väärään suuntaan kun tulkitsin omat reittimerkintäni väärin, mutta Jeppe oli koko ajan ihan oikealla reitillä. Hyvänenäinen koira, kuten ollaan jo aiemminkin todettu...

Kamu ja Eki huomasivat minut aamulenkillään kun olin tekemässä jälkeä. Olihan se varmaan sivullisen silmin aika omituista touhua, kun harpoin keskellä metsää kiinnittelemässä puihin punaista kreppinauhaa. Kamu haukkui minut ihan pataluhaksi kunnes ehdin riittävän lähelle, jotta Kamu saattoi tunnistaa minut tutuksi. Sovittiin Ekin kanssa, että teemme seuraavasta verisatsista jäljen myös Kamulle. Kamu työskentelee yleensä hyvin nenällään maajälkeä etsien, joten se pysyy varmasti hyvin myös verijäljellä.

Mukava nähdä Kamu taas pirteänä, vaikka se vielä toipilas onkin. Se oli kyllä hetkittäin aika heikossa kunnossa ja kuume huiteli 40 c:n päällä, joten sen olo on ollut varmasti aika karmea. Koputetaan puuta, ettei vastaavia juttuja tulisi uudelleen (tämänkään tulehduksen syytä ei voi varmasti tietää, mahdollisesti Etelä-Suomen reissun aiheuttama stressi).

Teakin laittoi tuossa välillä tekstarin töistä kahvitunnilta: viime kerran agilitytreeneistä tehty juttu oli eilisen Koillis-Sanomissa. En malta odottaa pääseväni lukemaan sen, juttu ja kuva olivat Tean sanojen mukaan oikein hyviä! Jeppehän kyllä osasi kepin kierrot ja sen semmoiset, mutta minä en meinannut millään pysyä menossa mukana...

Agilitya ja edistystä

Tänään käytiin taas agilitytreeneissä, poikkeuksellisesti keskiviikkona torstain sijaan juhannuksen takia. Osa kurssilaisista oli nimittäin lähdössä muualle juhannuksen viettoon heti torstaina. Ja agility sujui kerrassaan mainiosti edelliskertaan verrattuna!

Tänään treenattiin eka kerrasta tuttuja juttuja eli putkea ja hyppyä, mutta nyt jo peräkkäisinä esteinä. Ja uutena esteenä kokeiltiin pujottelua, tosin näin alussa vasta kolmella kepillä (tavoitemäärä on 12 keppiä). Koira keskittyi enimmäkseen tosi hienosti ja olisi varmasti suoriutunut tehtävistä huomattavasti paremmin, jos ohjaaja (allekirjoittanut) olisi ollut vähän nopeampijalkainen ja -älyinen. Näitä treenataan nyt sitten kotipihalla. Myös muut koirakot pärjäsivät hienosti ja kouluttajat vitsailivatkin osallistujien vaihtuneen jossain välissä, kun olimme olleet kaikki niin "pihalla" edellisellä (eka) kerralla.

Agilityssa en taas tietenkään ehtinyt kuvata Jepen touhuja, mutta videoin kyllä muutaman muun koirakon suorituksia malliksi Tealle Kamua varten. Kamu on nimittäin kovasti kipeänä (kuumeessa) ja syytä selvitellään parhaillaan. Jeppekin on ihan ihmeissään, kun ei pääse leikkimään kaverin kanssa. Kovasti tuntuisi olevan ikävä puolin ja toisin. Niinpä taas yleisön toiveuusintana alla oleva keväinen kuva kaveruksista ikään kuin agilityn merkeissä (koirien saaminen paikoilleen yhtä aikaa ei ole nimittäin ihan helppo temppu ;-)

Agilitya ja karkureissuja

Kesä on täällä, ja itikat! Laitoin Jepelle Bayvantic Vet -liuoksen pari viikkoa sitten, mutta jo vain itikat näyttävät pääsevän syönnille Jepen vähäkarvaiseen alavatsaan. Puremat eivät näytä kaveria ihmeemmin kutittavan, mutta ovat kylläkin kamalan näköisiä parin ensimmäisen päivän ajan. Pitänee käydä vielä apteekissa ja/tai Mustissa ja Mirrissä kyselemässä itikkasuihkeita koiralle.

Kaikenlaista touhua on riittänyt. Olin järkkäilemässä Boatercrossin SM-kisoja Myllykoskella viime lauantaina, ja kisajärjestelyt tuottivat kiirettä koko viime viikonkin. Mutta kaikki meni hyvin ja Jeppekin pääsi hengailemaan kosken partaalle osan aikaa. Keli oli kyllä karmean kylmä, luntakin sateli välillä. Niinpä Jeppe vietti suurimman osan kisapäivää sisällä ja pääsi mukaan mestoille siinä vaiheessa kun Teemu vapautui töistä. Olihan siellä kisatoimistossakin kyllä mukavaa, lämmintä ja paljon uusia ihmisiä ;-) Ja Myllykoskella oli toinenkin russeli, tosin jackrussel-mimmi Mira. Miran rinnalla Jeppe on todellakin urokseksi pienikokoinen, kuten kuvasta näkyy. (Ja Jepellä on ihan uudet pelastusliivit.)

Kisakuvia löytyy Kuusamon Koskimelojien kuvagalleriasta.

Kaikenlaisia uusia juttuja ja paikkoja ollaan kokeltu. Käytiin kiipeilemässä Ruoppivaarassa, mutta se ei ollut oikein Jepelle mieleistä puuhaa, kun piti odotella kallion juurella narun nokassa ihmisten keikkuessa köyden jatkona ylhäällä. Ja ne itikat...

Agilitykurssin eka kerta on myös takana. Treenattiin putkea ja hyppyjä sekä haltuunottoa. Putkessa Jeppe oli ihan haka, ja hauskuutti muita kurssilaisia ärisemällä vimmatusti putkessa juostessaan. Jeppeä ei toki yritettykään pitää vapaana, sillä muut koirat, hevosten hajut ja läheisellä suolla pesivät linnut olisivat kyllä vieneet kuusnolla-voiton agilitystä. Hihnan kanssa touhuilu hankaloitti hieman hyppytreeniä, tosin isoin ongelma taisi olla koiran vähäinen mielenkiinto kyseistä estettä kohtaan ja ne itikat... Kotiläksyksi saatiin haltuunoton treenaus ja Jepen osalta myös ohjaajan tekeytyminen koiran näkövinkkelistä hieman mielenkiintoisemmaksi. Siinäpä haastetta.

No, siinä mielenkiintoisena olemisessa ei olla tosiaan ihan onnistuttu. Vaikka kotipihalla luoksetulo ja leikkiminen sujuvatkin jo paljon paremmin, riistavietti vie silti voiton kaikesta muusta. Jeppe on karannut viikon aikana kolme kertaa lähimaastossa pitkässä narussa ulkoiluttaessa. Eka kerralla etsiskelin sitä pari tuntia, ja kaveri löytyi ryteiköstä narusta kiinni juuttuneena. Toisella kerralla näköyhteys säilyi melkein koko ajan ja sain tallottua narun päälle. Kolmas kerta tapahtui eilen. Kolmen tunnin etsiskelyjen jälkeen sain soiton vieraasta numerosta: ystävälliset ihmiset nappasivat Jepen kiinni pizzerian pihalta, jonne se oli juossut rinteiltä päin. Aikamoisen lenkin koira oli siis tehnyt, ja narustakin oli jäljellä vain lyhyt, poikki purtu pätkä. Osa ajasta oli siis kulunut rattoisasti hyttysten syöttinä jumissa jossain pusikossa...

Konstit alkavat olla aika vähissä, joten päätettiin nyt kouluttaa koiraa hylkäämällä se laumasta karkaamisen jälkeen. Kyllä Jeppe nimittäin ilmeistä ja liikehtimisestä päätellen tiesi, että itsenäinen ulkoiluttaminen ei ollut ihan hyvä juttu. Joten nyt Jeppeä ei huomioida mitenkään, paitsi ruoka-aikana ja ulkoiluttaessa, jos se ottaa itse kontaktia meihin. Koira tuntuisi olevan aika hyvin "hereillä" ja yrittää itse ottaa kontaktia sisällä, mutta nyt jätetään kaikki hellimiset sikseen. Pihalla treenataan vain ja ainoastaan luoksetuloa, ja siihenkin ajattelin ottaa jotain negatiivista kannustetta eli räminäpurkin heittämisen tms., jos homma ei ala muutoin kiinnostaa. Olisihan se kiva, jos koira tulisi luokse pelkästä luoksetulon ilosta (palkinnon ja hellittelyn toivossa), mutta Jepen osalta sellainen haavekuva ei taida toteutua, joten myös luoksetulon tekemättä jättäminen pitää ilmeisesti tehdä Jepen kannalta epäkiitolliseksi touhuksi.

Kaikanlaisia kuvia parin viikon ajalta löytyy Jepen kuvagalleriasta, tosin agilityssa ei juuri ehtinyt kuvata.

Jepen tulos Pello 24.5.2009

Junnuluokassa siis oltiin: EH, JUK2.

Tuomarina Lillian Lieton, Tanska. Arvio Jepestä:
Quite good size. Masculin head, good bite. Quite good ears. Shoulders are a bit heavy. Quite good front and bone. Nice bodylength. Well made hindquarters. Good coat.
Needs a bit of ringtraining. Moves quite well when he wants to.

Sama suomeksi:
Aika hyvän kokoinen. Maskuliininen pää, hyvä purenta. Aika hyvät korva. Hartialinja aika raskas. Aika hyvä etuosa ja luusto. Hyvä vartalon pituus. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkki.
Tarvitsee hieman kehätreeniä. Liikkuu aika hyvin silloin kun haluaa.

Niinpä, kyllähän Jeppe kotona kävelee hienosti, mutta kehä on ihan eri juttu... Mutta hienoa, että tuomari näki Jepessä jotain toivoa treenin myötä.

Hulppea Parson Weekend

Nyt ollaan palattu takaisin kotinurkille Pellon visiitiltä. Turnee alkoi eilen aamulla, kun ajeltiin Pelloon Jepen kanssa. Keli oli ihanan aurinkoinen Pellon laitamille asti, mutta Pellon päällä pyöri komeita ukkospilviä ja iltapäivän mittaan saatiinkin sadetta aika ajoin ihan "maahan asti". Saavuttiin Ritavaaran leirikeskukseen hieman etuajassa ja tutkailtiin tiluksia, kunnes Ari karautti paikalle agilityesteet peräkärryssä. Tutustuttiin leirikeskukseen ja Jeppe teki "Jepet" ja päätti lähteä ulkoiluttamaan itseään omatoimisesti avoimeksi jääneen oven kautta. Koira hävisi kuin pieru Saharaan, sen perään oli turha lähteä laukkomaan juuri sillä hetkellä. Muutkin Parson Weekendin osallistujat kurvailivat paikalle ja tutustuttiin toisiimme sekä koiriin. Mukana olivat Merru ja Sami Sodankylästä Makin ja Dimin kanssa, Moona ja Mikael Oulusta Jaffan kanssa sekä lauantain ajan Anne Pellosta Vildan kanssa. Ja tietenkin "järjestävän seuran" Ari Korteniemi ja Veera!

Maittavan keittolounaan jälkeenkään Jeppeä ei ollut vielä kuulunut takaisin rusakkojahdista, joten paikalla olijat osoittivat loistavaa porukkahenkeä ja muodostimme Jepenetsintäpartion. Tunnin samoilun jälkeen Jepestä saatiin silminnäkijävinkki ja hetken päästä Jeppe löysi minut Ritavaaran laskettelukeskuksen huipulle johtavan tien varrelta. Koira oli ihan läkähdyksissä, mutta muuten kunnossa.

Sitten päästiin varsinaiseen asiaan eli Ari kävi läpi MEJÄn perusteita ja hyökättiin joukolla lähimetsään tekemään jälkeä omille koirille. Tehtiin näin ekakertalaisina ihan suoria, noin 40-50 m pitkiä jälkiä, joissa oli merkattu vain lähtö, sienellä vedetty verijälki ja "kaato". Jäljet saivat muhia reilun parin tunnin ajan (kun kävimme nauttimassa taas maittavia antimia) ja sitten päästiin kokeilemaan koirien kanssa. Kaikilla homma sujui ihan mallikkaasti. Jeppeä piti vähän tuuppia oikeaan suuntaan kun se olisi jäänyt vain kuoputtamaan lähtöpaikkaa. Muutoin Jeppe eteni kyllä ihan hienosti, pari kertaa kävi vähän jäljen ulkopuolella noin 5 m päässä, mutta palasi aina itse takaisin jäljelle. Joten tätä tullaan ehdottomasti treenailemaan omalla porukalla!

Lisäksi kokeiltiin vähän agilityesteitä ja saatiin ainakin todeta, että mikään hyppyeste ei ole Jepelle liian matala alitukseen! Hyppäämistä pitää siis tsempata ihan huolella! Lisäksi käytiin katsomassa Arin ja Johannan parsonin Iineksen edellisyönä syntynyttä pentuetta. Pennut olivat ihan hurjan pieniä! Ilta meni saunoessa, takkatulen ääressä rupatellessa ja reippaampien näyttelyveteraanien kanssa esittämistä treenaillessa. Jeppekin piipahti "stagella" kerran: puoliunessa ja herätyksestä ärtyneenä se juoksi tuvan päästä päähän ja paineli saman tien takaisin omaan koppaan. Jätettiin sitten näyttelytreenit sikseen...

Tänään oli sitten eka virallinen näyttely Pellon Rohki-Hallissa. Tunnelma oli tiivis eli meidän ensikertalaisten kannalta huisin jännittävä. Tilaa oli tosi vähän ja ulkona satoi vettä, joten Jeppe odotteli vuoroaan muiden koirien tavoin omassa kopassaan. Esittäminen meni aika huonosti (eritoten verrattuna edellisviikon väljissä ulkotiloissa olleeseen mätsäriin), mutta silti saatiin EH. En ollut oikein perillä väreistä ja luulin meidän ensin saaneen jopa ERIn (mitä suuresti kyllä hämmästelinkin), mutta olen tosi tyytyväinen siihen, että saatiin meidän "konkoilulla" ylipäänsä hyväksyttävä tulos ja vielä EH:n tasoinen. Otto oli meidän lisäksi ainoa junnu-uros ja sai samoin tulokseksi EH ollen luokkansa paras ja paljon muutakin, mistä en pysynyt lainkaan kärryillä.

Ihasteltiin vielä Jaffan ja Makin upeat esiintymiset, eritoten Maki pärjäsi aivan loistavasti, mutta se onkin kyllä ihan fantastinen nuori narttu! Ja olihan mukana myös muitakin tuttuja, mutta suoraan sanottuna en pysynyt ihan kärryillä muiden menestyksestä. Tulosten pitäisi olla jo näkyvillä Kennelliiton sivuilla (ei näkynyt vielä 20:15). Kiertelin vielä hetken hallissa ja tutustuin tunnelmaan, sitten lähdettiin paahtamaan kotia kohti ja poimittiin Rovaniemeltä Tea kyytiin juttuseuraksi. Koira oli ainakin niin kuittina, ettei siitä ollut oikein "turisemaan".

Kuvat löytyvät kuvagalleriasta ja kirjoittelin tuomarin arvion Jepestä omana tekstinään. Kaiken kaikkiaan mahtava viikonloppu ja iso kiitos vielä Arille erinomaisen onnistuneista järjestelyistä!