Talkoohuumaa

Loman ekat päivät on pyhitetty talkoille; eilen ja tänään pystytettiin koirakerhon koulutuskentän varastorakennusta (jonka Juhani oli rakentanut elementeiksi iltapuhteina, respect) ja huomenna istutettiin kotipihalle yhteistuumin vähän puita ja pensaita. Tänään varastotalkoot loppuivat vähän lyhyeen, kun puolen päivän jälkeen saatiin niskaamme rankkasadekuuro. Taivas näytti niin tasaisen tummalta, että katsottiin paremmaksi jatkaa rakennushommia toisella kertaa. Kutakuinkin tähän asti päästiin:

Eilen illalla piipahdin myös virallisissa terassikauden avajaisissa (naapuripihassa) ja tunnelma oli katossa (vaikka ulkona oltiinkin enin aika), ohjelmassa oli grillailua ja chillailua ;-) Ja seurapelejäkin oli suunniteltu, mutta ehdin poistua unten maille ennen kuin niihin asti päästiin. Osa jatkoi samoilla silmillä kuulemma aamuviiteen, hieno suoritus!

Lomakelit ovat ainakin kohdallaan, ulkona on edelleen yli 20 astetta (vaikka kello on jo yli iltakymmenen). Myös sadekuuroja on tullut, mikä on meidän uuden nurmikon kannalta oikein hyvä juttu - ei tarvitse viritellä letkua ikkunan kautta kylppärin hanaan.

Jeppekin oli mukana talkoilemassa, tosin vietti enimmän osan ajasta mukavasti auton perällä köllötellen ja helteistä nauttien. Nyt Jeppe makaa ihan levynä säkkituolissa ja toinen karvalevy kuorsaa siinä vieressä; Kamu on meillä hoidossa tämän yön kun pojat ovat melomassa Neitikoskella ja Teaa riepotetaan jossain päin Suomenmaata (omissa polttareissaan). Huomenna karvakasat saavat viettää pihalla koko päivän samalla kun mä laittelen pihalle uuden kukkapenkin (kun multaa tuntuis riittävän).

Vain yksi tie

Tämän päivän agilitytreeneissä oli siis paikalla meille uusi ohjaaja Henriikka (Henkka). Juuri ennen meidän treenisettiämme alkoi ukkostaa, tuli rakeita ja rankkasadetta sekä salamoita ja jyrinää. Vettä ripotteli treenien alkuosan ajan, ja Jeppeä ei olisi voinut koko juttu vähemmän kiinnostaa. Se lähti vaeltelemaan nenänsä perässä pitkin rataa, mutta ei sentään karannut radan ulkopuolelle.

Joten aikalailla pohjalta aloitettiin treenit Henkan kanssa ja meillähän oli siten vain yksi tie eli ylöspäin. Pohdittiin hyvä tovi Jepen motivaation löytämistä (mm. nakeilla ei ollut mitään tehoa). Onneksi kepo oli matkassa ja älysi vetäistä hihasta uusimman (ja vähäisillä leikkikerroilla Jepen mielestä ehdottomasti tapettavaksi osoittautuneen) vetovinkulelun, ja Jeppehän syttyi kuin joulukuusi. Lelun saaminen pois siltä vaati tosin pienoista matsia, mutta mitäs siitä, jos jokin asia sai kuitenkin Jepen innostumaan.

Jepen motivaation ohella työstettiin mun säntäilyä kädet ojossa sinne tänne. Keskityttiin siis yhtä aikaa liikkumiseen ja käsien/ylävartalon asentoon. Henkalle iso kiitos kärsivällisyydestä ja mainioista vinkeistä!

Oma muistilistani (josta voi olla apua jollekin toiselle tohelolle):

• Rintamasuunta menosuuntaan, ennakoi tarvittaessa.
• Käytä käsiä, älä pidä niitä tönkkönä edessäsi. Koiran puoleinen käsi ohjaa!
• Koira on kuitenkin nopeampi kuin sinä, joten rauhoita liikkumista ja ohjaa selkeämmin.
• Älä jätä koiraa selän taakse, se juoksee mieluummin sinut kiinni kuin itsenäisesti esteelle.
• Tavoitteena on oppia lähettämään koira edeltä esteille selkeällä ohjaukselle.
• Muista: palkan on oltava tarjolla olevista vaihtoehdoista houkuttelevin!

Lopputulos oli sitten tällainen; ihan puhtaasti ei menty, mutta samalla radalla yhtä aikaa Jepen kanssa ja melkein suoraan esteeltä esteelle - meille torveloille se on iso juttu:

Ikä tuo lisää viisautta...

...sillä Jeppe täytti sunnuntaina kaksi vuotta ja eilen iltalenkillä se oli niiiiin fiksu, kuuliainen ja ihan ihmisen paras kaveri! Tai sitten joku on vaihtanut meille toisen samannäköisen parsonin (todennäköisempi vaihtoehto). Oma osansa saattoi olla sillä, että aamulenkillä se oli ollut aikamoinen riiviö ja Teemu oli joutunut muistuttamaan sen mieliin taas hieman pelisääntöjä.

Tässä kuitenkin meidän upean kaksivuotiaan kakku (huomatkaa luukakkonen Cesar-kakun päällä):

Juhannus meni mukavasti Oulussa perinteisissä merkeissä eli Jeppe karkasi taas (oltiin ehditty olla siellä about pari tuntia). Se oli narussa pihalla ja onnistui keplottelemaan itsensä karkuteille. Onneksi eräs pariskunta oli päätellyt, että pyörätiellä pitkän narun kanssa juokseva pikkukoira ulkoiluttaa nyt ihan itse itseään, ja oli viettänyt rattoisan hetken yrittäen saada sitä kiinni ja siinä vihdoin onnistuen. Helpottava "onko teillä tällainen valkoinen pieni koira" -puhelu tuli siis jo viiden minuutin etsintöjen jälkeen. Tästä meinaa tosiaan tulla perinne, sillä Jeppe on tainnut karata melkein kaikilla Oulun vierailuilla... Tosin löytöeläinkotiin on jouduttu soittamaan vain kerran, onneksi (kun Jeppe karkasi ekan kerran ilman pantaa).

Viime torstain agility oli ihan hanurista, Jeppe oli ihan sekaisin ja jouduin viemään sen takaisin autoon ilman yhdenkään esteen suorittamista kolme kertaa. Miksikö? No, paha mennä sanomaan, mutta ainakin paikalla oli uusia uroskoiria ja ihania narttukoiria. Siinäpä Jepelle syytä kylliksi (kun mukaan lasketaan sen maanantainen episodi Max-uroksen kanssa - Jepellä petti hermo kun Max juoksi SEN pussiin, ja Jeppe paineli perään pienellä rähinällä; onneksi meteliä oli pelissä enemmän kuin hampaita). Tein sille selväksi, että sekopäät ei treenaa, ja kyllähän se sitten rauhoittuikin. Käytiin kävelyllä kaikkien koirakkojen kanssa ja muiden lähdettyä otettiin pari kontaktiestettä - ja hienosti meni. Me voidaan siis treenata ja osallistua ehkä joskus kisoihinkin, jos paikalla ei ole muita koiria tai ihania uusia ihmisiä - jippii!  

Maanantain agitreeneihin en siis ottanut Jeppeä lainkaan mukaan, ja hyvä niin, sillä kentällä oli ilmeisesti ollut joku vielä hieman kiimainen narttu, joten Jeppehän olisi seonnut taas. Tänään meillä on agitreeneissä ihan ulkopuolinen kouluttaja, jännittävää. Olen jo henkisesti valmistunut siihen, että mä saan keskittyä videokuvaukseen (jos Jeppe on yhtä tohelo kuin viimeksi). Mutta koiran kanssa sinne mennään, ja toivottavasti päästään myös treenaamaan!

Kannon nokassa

Ollaan viety temppukoulutusta myös metsään, ja Jeppe tykkää kuin hullu puurosta. Nenä ajautuu aina hetkittäin pupun perään, mutta pääosin Jeppe innostuu mukavasti hyppelemään kannon nokkaan tai puiden ylitse. Kotioloissa tempputreeni näyttää muun muassa tältä:

Agilityssä Jeppe käy välillä taas tosi kuumana. Ohjaajan pitäisi muistaa viheltää aina välillä peli poikki ja antaa koiran rauhoittua, mutta ohjaaja taitaa olla vielä luupäisempi kuin koiransa... Positiivista kuitenin on, että Jeppe ei karkaile radalta, vaan karkaamiset tapahtuvat aina esteille - ollaan siis ehdottomasti edistytty, vaikka se ei aina siltä näyttäisikään ;-)

Maanantain treeneissä mukana oli upeita tulevaisuuden lupauksia, joilla näyttää olevan tiettyjä samankaltaisuuksia: aika monen nimi oli Otto ;-) Tsekkaa uudet kuvat kuvagalleriasta.

Huomenna taas agitreeneihin ja perjantaina juhannuksen viettoon Ouluun terassirempan merkeissä.

Temppuilua

Jepen ollessa kyseessä temppuilu saa yleensä jokseenkin negatiivisen vivahteen, mutta tällä kertaa ollaan temppuiltu ihan tarkoituksella, tavoitteena hauskanpito ja oppiminen. Lueskelin Koirakerhon agilitykansion materiaaleja, ja siellä oli muutama artikkeli muutaman agilityn maailmanmestaruudenkin voittaneesta Silvia Trkmanista. Hän opettaa koiriaan pääosin erilaisten temppujen avulla ja on agiradalla todella nopea. 

Nyt ollaan sitten tutustuttu Silvian temppuoppeihin ja treenailtu muutamaa juttua. Mitään ei ole vielä "valmiina", mutta pienen kehittelyn jälkeen Jeppe on päässyt jyvälle ihan mukavasti ja innostuu ihan kivasti aina kun alamme treenailla temppuja. Tavoitteena on opettaa Jepelle napakampi asento sivulla oloon ja sitä kautta innokasta ja tiivistä seuraamista. Lisäksi kokeillaan Silvian oppeja esteen kiertämisen eri tapoihin ja pyritään saamaan hieman lisää järkeä ohjaamiseen sitä kautta. Voipi olla kaukaa haettua, mutta ainakin meillä on kivaa yhdessä tässä samalla.

Näiden silmien takana asustaa kuulkaas (giganttisen nenän ohjaaman vaiston lisäksi) aimo annos älliä, joka pitää vain valjastaa hyötykäyttöön!

Putkeen menee!

Tänään oltiin taas agilitytreeneissä. Jeppe oli ihan mahtavasti mukana touhuissa, vaikka keksikin taas radalle omia estejärjestyksiä aina tilaisuuden tullen. Näköjään ryhtiliike on auttanut, meillä oli oikeasti kivat treenit kun ei tarvinnut jännittää koko ajan koiran karkaamista jonnekin muualle. Houkutuksia kyllä riitti, sillä raviradan tuntumassa on paljon pesiviä lintuja, joiden perään Jeppe katseli haikeasti lämppärilenkillä.

Lucan kanssa ei päästy treenaamaan (hyvän mielen keppejä lukuunottamatta), sillä se ontui taas takajalkaa pötköteltyään hetken autossa lämmittelylenkin jälkeen. Lucalla olisi ollut kyllä kova into radalle, mutta eihän kipeätä koiraa voi hyppäyttää. Luca oli nimittäin tsekannut radan jo auton ikkunasta ja parkkeerasi itsepintaisesti ekana esteen olleen renkaan eteen, kun yritin houkutella sitä kepeille.

Kamera oli mukana treeneissä, mutta en ehtinyt kuvaamaan itse. Olisi pitänyt olla kepo matkassa... Alla on Teemun ottamia kuvia lähimetsästä.

Luca himmailee

Jeppe topakkana, Luca paimentaa

Luca ja Jeppe ruokarivissä viimeisenä yhteisenä iltana

Yks plus yks

Pari viikkoa on vierähtänyt kahden koiran kanssa, kun Luca on meillä lomahoidossa. Hassua, mutta viihtymisen ja seuran kannalta yks plus yks on paljon enemmän kuin kaks, kun taas hoidon ja vaivannäön suhteen toinen koira menee siinä missä ensimmäinenkin. Ainoa isompi vaiva on tarkempi suihkuttelu sadepäivän ulkoilun jälkeen, mutta sekin on ollut ihan hyvä juttu Jepen kannalta. Jeppe nimittäin inhoaa suihkua, mutta on innostunut asiasta paljon enemmän, kun on nähnyt Lucan saavan nakkia suihkussa. Pari kertaa Jeppe on jopa juossut kylpyhuoneen perälle odottamaan omaa suihkuvuoroansa!

Viime torstaina käytiin tämän kesän ekoissa "oikeissa" agilitytreeneissä raviradan maastoissa ja ennakko-odotuksista huolimatta kaikki meni hurjan hienosti. Jeppe pysyi radalla, vaikkakin suoritteli esteitä ihan omaan tahtiinsa. Luca nautti silmin nähden hommasta ja onkin kyllä ihan kisavalmis koira.

Toinen ääni olikin sitten kellossa eilen harrastajaryhmän treeneissä. Kylkimyyry-Jeppe oli saanut jonkin järisyttävän hajun nenäpoimuihinsa jo kotimaastoissa lenkillä ennen agilityyn lähtöä, joten en uskaltanut päästää sitä vapaaksi treeneissä lainkaan. Treenailtiin sitten puomia, A-estettä ja keppikujaa. Lucalla puolestaan olisi ollut kovastikin menohaluja esteille, mutta valitettavasti se alkoi ontua lauantaina pitkän lenkin ja pihalla pörisemisen jälkeen, joten päästin sen ainoastaan puomille. Ontuminen kyllä lakkasi jo eilen ja koira tuntuisi olevan ihan ok, mutta en aio ottaa mitään riskejä. Ulkoillessakin yritän rauhoitella koiraa juoksemasta itseään kipeäksi, mutta se ei olekaan ihan helppoa kun se nauttii touhusta niin paljon...

Ollaan taas otettu Jepen kanssa Jan Fennellin johtajuusopit kertaukseen, sillä "joukossa tyhmyys tiivistyy" ja jos jompikumpi koirista pöljäilee, toinen lähtee kyllä hanakasti mukaan. Ajoituksen suhteen ollaan kyllä myöhässä, ryhtiliike olisi pitänyt tehdä jo toukokuussa kun ei käyty välillä harrastamassa agilityssä (asiaan liittyy ulkoilun rajoittaminen tarvittaessa). Joka tapauksessa Jeppe saa huomiota aamulla/erossa olon jälkeen vasta kun se todella rauhoittuu ja rentoutuu, ja koira on asiasta ihan ihmeissään. Luca saa toki ihan saman käsittelyn, mutta sille säännöt ja johtajuus ovat niin itsestäänselviä juttuja, että se ei tästä touhusta hätkähdä. Nyt pitäisi vain saada tolkutettua omaan päähän, että tämä ei ole oikeastaan mikään ryhtiliike, vaan pysyvä toimintamalli. Koirahan kyllä osais nää jutut, jos me ihmiset vaan muistettais toimia johdonmukaisesti...

Jeppe sai Hyrylästä fanipostia agilityyn liittyen, ja molemmat koirat pääsivät poseeraamaan lahjan kanssa:

Jeppe the Agility Dog

Luca the Agility Dog

Jeppe and Luca are enjoying their time together. We had our first outdoors agility training for this summer last Thursday and everything went very well; Jeppe did not run away as I feared and Luca on the other hand is such a skilled agility dog that it' a true pleasure to train with him. Yesterday was a totally different story; Luca had a sore leg on Saturday so I did not train any jumps or speedy things at all with him. Jeppe was again overwhelmed by his gigantic nose and some enormously interesting smells, so he was not allowed running free on the course at all.

We've been following Jan Fennell's Amichien Bonding ideas more carefully again and are gaining some results in Jeppe's behavior: he's more alert and eager to function with us instead of following his nose wherever it is leading him (usually into trouble). We human beings are actually having more difficulties in realising that this is more of a way of life with our dog than just one way of training him out of his bad habits. The dog does understand the ideas much easier, although Jeppe does not "lower" his status from the group leader's stand without a fight (non-violent but persistant resistance).

Nonetheless, our gorgeous agility dog Jeppe got some agility fan mail from Southern Finland as you can see in the photoes above ;-)

Korvasienikoirat

Tultiin eilen illalla kotiin Oulun reissulta, ja otettiin vielä pienet hyppytreenit pihalla. Yritettiin saada molemmat koirat hyppäämään yhtä aikaa, mutta startti oli vähän haastava ajoittaa. Valokin meinasi jo loppua iltahämärissä.


Tänään kävin koirien kanssa korvasienijahdissa. Jeppe jahtasi kyllä ihan jotain muuta kuin sieniä (poroja, jäniksiä, riekkoja, pikkulintuja, hiiriä, hämähäkkejä, etanoita - kaikki käy!) ja Luca kyttäsi varjoja, mutta löytyi niitä korvasieniäkin parin tunnin pörinän aikana.


Our bordercollie friend Luca is staying with us for the next three weeks. Today we were chasing for false morels and surprisingly found some (even if Luca was mainly chasing shadows and Jeppe anything that moves and could have been suspected to be alive ;-).

Back on track!

Tänään oli kesän ekat agilitytreenit raviradan maastoissa ja hienosti meni! Siellähän ei ole aitoja pidättelemässä meidän jäniskoiraa, joten jännitystä oli ilmassa. Jeppe nuuskutteli välillä radalla omiansa, mutta sain sen lopettamaan jäljestyksensä tsemppaamalla sitä esteille - eka kertaa ikinä! Toivoa siis on! Ja kiitos hovikuvaaja Teemulle onnistuneista otoksista, kuvagalleriassa lisää.

Vauhtia piisaa (koiralla, ei ohjaajalla)

Ylläripylläri, tämäkin rima pysyi ylhäällä!

Missä nakki?

First training session on the summer agility course. Exciting since there are no fences and Jeppe is bound to run of at any time... He did wander around the course occationally but surprisingly came eagerly back on track whenever I gave him a bit of cheer. Photoes by Teemu, more in >Photo gallery.

Uusia agilityesteitä

Meidän perheen Puuha-Pete on nikkaroinut Jepelle uudet upeat hyppyesteet, ja tänään teimme Ekiltä saadusta verkkoaidasta keppikujan, jonka vien huomenna agilitykentälle (kaikkien lainattavissa). Jeppe tykkää keppikujasta melkein yhtä paljon kuin putkesta, ja se on paljon se! Ei se kyllä vielä oikein tajua keppikujan ja keppien kiertämisen ideaa, mutta paukutteli kuitenkin kujaa pitkin reippaasti nakkipalkalla. Lisää kuvia kuvagalleriassa!

Lähettäjä Jepen kuvia kesä 2010

Our handyman has made some new agility hurdles and today we made a fenced slalom alley (don't know what it's really called, but take a look at the video). Jeppe likes doing slalom this way almost as much as running through the tunnel, although he hasn't really got the idea about the slalom poles yet. Getting there, slowly but surely!

Hellettä ja agilityesteitä

Kesä on täällä! Tänään oli varjossa 21 C ja huomiselle luvataan vielä lämpimämpää. Pojat veivät Tean Ouluun junalle (Tea lähti etelään vielä lämpimämpään) ja kävivät samalla meloskelemassa Koitenkoskella, joten Kamu ja Jeppe paistattelivat päivää meidän pihalla ja alkoivat aikamoisen rallin illan viiletessä.

Väsäsimme eilen agilityesteiden runkoja ja maalasin ne tänään. Pitää vielä kehitellä jonkinlaiset rimankannattimet ja hankkia rimat, ja sitten voidaan treenata hyppyjäkin omalla pihalla. Rengasta ja putkea ollaankin jo otettu, mutta Jeppe kuumuu niin kovaan haukkuun, että pitää vähän säästää naapureiden korvia ja treenata vain vähän aikaa kerrallaan.

Aiemmin uimista karttaneesta Jepestä on myös löytynyt aikamoinen vesipeto viime talven jälkeen. Vein koirat päivällä viilentymään Kalliolampeen jäiden sekaan. Vesikoira Kamu vain kasteli tassujaan, mutta Jeppe pelasti suorastaan raivokkaasti kaikki lampeen nakkelemani risut. Se myös pelasti närkästyneenä uudelleen kaikki Kamun rannan tuntumaan noutamat risut; "uhria" ei oltu sen mielestä selvästikään riittävän turvaetäisyyden päähän vedenrajasta ;-)

Huh hellettä!

Rrrengas!

Taistelutoverit

Kevään viimeiset lumilaikut

Summer is here, +21 C in the shade and getting warmer for tomorrow! Jeppe and Kamu have been enjoying the last bit of snow. I've been building agilty obstacles (hurdles) for Jeppe. We already have a tire jump and a tunnel and we've been training with them. Jeppe tends to bark a lot (even if he usually does not bark at all), so we try to keep our agility training sessions brief.

Photoes by Teemu.

Kaikkea kivaa

Kaikenlaista kivaa on ilmassa, kevään tuoksujen lisäksi. Viime viikon keskiviikkona ja torstaina meillä oli aivan mahtava agilitykoulutus, vetäjänä Anne Savioja. Opittiin vaikka ja mitä. Teimme mm. keppikujan kanaverkosta ja Jeppe juoksi pienen treenin jälkeen sen läpi aivan upeasti! Kyllä jäi hyvä mieli ja mahtava tsemppi treenaamiseen. Kirjoittelin vähän juttuja muistiin ja yritetään pitää jatkossa jonkinlaista treenipäiväkirjaa (mietinnässä on, kirjaanko jutut blogiin vai ainoastaan omaksi iloksi).

Kokeilin ottaa kuvia Teemun kameralla, mutta lisäsalama (ja sähäkämpi kuvaaja) olisi ollut tarpeen. Lisää kuvia kuitenkin kuvagalleriassa. Kuvan vauhtiviiva on Ronja.

Kevät näyttää etenevän vauhdilla, lumet hupenevat hiljalleen, vaikka onneksi myös yöpakkasiakin on ollut. Jeppe nauttii lämpimistä keleistä täysin rinnoin. Tässä se vetää kevättä nenään:

Tällä viikolla ei valitettavasti ehditä agiliitelemään, sillä torstaina on muuta menoa ja sunnuntaina mennään Oulun Haukkukeitaalle kokeilemaan luolajuttuja! Jännittävää!

Kameratestiä ja agiliitoa

Teemun uusi järkkäri on ollut tehokäytössä, kun Teemu on opetellut sen hienouksia. Kuvagalleriasta löytyy rutkasti uusia kuvia. Lisäsalamaa kuulemma kaivattaisiin vielä, jotta esim. agilitykuvista saisi parempia. Niinpä, varustelukierre on loputon...

Pääsiäisen aika on kulunut pääosin ulkoillessa. Varsinkin perjantaina ja lauantaina oli fantastinen keli, eilen ja tänään onkin pääosin sadellut vettä. Kävin hiihtämässä Jepen kanssa torstaina pertsaa 3 km Talvijärvellä. Väärä laji ja väärä koira; pitoteipit eivät pitäneet lainkaan liippaantuneella ladulla ja koiraakin piti hinata perässä. Lauantaiaamuna vaihdoin sitten lajia ja painelin luisteluhiihtämään Kuontivaaran lenkille (20 km) Lucan kanssa. Mahtava keli, aurinko paistoi ja luistoa riitti melkein koko matkalle. Laduilla riitti väkeä ja alamäet jännittivät hieman, kun jouduin turvallisuussyistä päästämään Lucan juoksemaan vapaana - mutta meidän onneksemme yhdessäkään isommassa mäessä ei ollut vastaantulijoita tai ohitettavia. Ihan loppumatkasta aurinko oli lämmittänyt ladun pinnan hieman nihkeäksi, mutta onneksi mahtava vetokoira Luca kiskoi minut kotiin asti ;-)

Teemu urakoi takapihan terassin puhtaaksi lumesta ja kaiveli samalla Jepelle treenitunneleita (25.4. luolatreenien ennakkotunnelmissa). Kamukin uskaltautui puskemaan tunneleihin ja kaveruksilla oli pihalla muutenkin mukavaa, kuten alla olevista kuvista näkyy.

Eilen käytiin myös agilitytreeneissä. Viime viikolla treenit alkoivat kehnosti, kun ensimmäisenä esteenä oli kepit, ja Jeppe kuumui ihan hiiteen. Pistin sen jäähylle, ja pienen tsemppaamisen jälkeen se kyllä intoutui treenailemaan samaan suuntaan minun kanssani. Tällä viikolla treenailtiin lähinnä hyppyjä, ja Jeppe touhuili taas omiaan, jos erehdyin jättämään sen selän taakse. Niinpä treenattiin Jepen lähettämistä oikein innostaen eteen-komennolla herkkutarjoilun luo. Samoja juttuja voidaan onneksi treenata myös kotona lisää!

Up, up and over!

Kamu ja rengasluut

Läskiä läjään - väsyneet kaverukset!

Ulkokehällä tullaan!

We've been enjoying the mostly fantastic Easter weather by skiing both Nordic style with Jeppe for 3 km (bad joice, no grip and reluctant dog) and skating style with Luca for 20 km (great weather and fantastic working dog). Teemu has been playing with snow i.e. cleaning the back yard terrace and some other spots as well, and building tunnels for Jeppe. And of course he's also been playing with his new camera, although he desperately needs an extra flash light and many other cool accessories... More photoes in Photo gallery!

We had also agility training yesterday, concentrating on Jeppe working willingly and independently with certain commands. He's such a smart dog, if only his trainer was a bit more skilled and faster runner...

Kevätlumilla

Kaivoin juuri itseni, siskoni ja siskon naapurin ulos kotoansa metrisen lumikinoksen takaa. Viimeöinen lumipyry motitti osan meidän pihapiirin asunnoista ihan kunnolla! Jeppe the hienohelma käveli tien laitaan, kakkasi ja paineli takaisin sisälle. Luca sen sijaan pörisi lapiointiapuna niin innolla, että sai kertaalleen alumiinilapiosta purukalustoonsa. Verta ei kuitenkaan tullut ja kaikki legot näyttivät olevan tallessa...

Pertsaa ollaan hiihdelty innolla, mukavaa hommaa! Eilen käytiin myös tutustuttamassa Tea ja Valtteri Teemun työpaikkaan ja patikoimassa Myllykoskella, kuvia löytyy kuvagalleriasta (talvi 2009-2010 -kansion lopusta). Nähtiin koskikara ja koettiin jännittäviä hetkiä Myllykosken portaissa. En uskaltanut päästää Jeppeä vapaaksi, joten jouduin kantamaan sen portaat alas...

Tänään on agilitytreenit, jos saan houkuteltua Jepen ovesta ulos ;-)

It's been snowing - again! I had hard time getting out of the door after last night's snowstorm. I rescued my sister and her neighbour since they could not open their doors at all behind a one meter high snow wall.

We've been skiing Nordic style and it's good fun, perfect pace for Jeppe. We also went hiking at Myllykoski with Tea and Valtteri, photoes at photogallery (at the end of Talvi 2009-2010 folder). We saw a white-throated dipper and experienced some exciting moments when carrying Jeppe down the steep stairs (since I didn't dare to let it run loose down the stairs).

Today is agility training day - that is if I can lure Jeppe to step outside, since he just did his "things" quickly in the morning and ran indoors ;-)

Pertsa on pop!

Sain vihdoin eilen illalla voideltua uudet perinteisen sukseni ja pistettyä pitoteipit pohjiin. Ja aamulla olikin odotetusti hulppea hiihtokeli, joten lähdimme lenkille Talvijärvelle kahden koiran voimin. Luca oli minulla vapaana (se juokseen fiksusti ladun laitoja komennosta) ja Jeppe oli vetokoirana. Onhan siinä kieltämättä mittasuhteet vähän pielessä, mutta tuota taskurakettia ei voi tunnetusti päästää vapaaksi...

Perinteinen hiihtotyyli osoittautui Jepen kannalta ehdottomasti paremmaksi vaihtoehdoksi kuin luisteluhiihto. Vauhti oli tasaisempi ja Jeppekin jaksoi juosta aiempaa paremmin. Toki upea sää ja Lucan "henkinen" vetoapu saattoivat auttaa asiaa, mutta hiihdimme eka kertaa tälle talvelle Talvijärven lenkin kahteen kertaan. Kotimatkat mukaan lukien lenkille tuli pituutta hulppeat kuusi kilometriä ;-) Ei mopolla mahottomia...

Kokeilin ottaa myös välillä Lucan vetämään Jepen rinnalle. Sinänsä kahden koiran vetotouhut sujuivat hienosti; Jeppe juoksi innolla kun kaveri kiritti edellä, mutta Lucan vauhti oli niin valtava, ettei hiihto meinannut pysyä oikein kasassa! Luca on siis selvästi luisteluhiihtokoira.

Lähettäjä Jepen kuvia talvi 2009-2010

I finally got my Nordic skis waxed and ready to go! Sunshine, only a couple of minus degrees and great skiing! Nordic style is definitely better for Jeppe than skating style (whereas Luca on the other hand is way too fast for Nordic). We had an enjoyable 6 km ski trip on Talvijärvi lake, Luca running free and happy on the side of the ski track most of the time and Jeppe "skiing" happily with me.

Oppia kerrakseen!

Olin eilen ja tänään palveluskoiraliiton koirankouluttajakurssilla. Tosi mielenkiintoinen kurssi ja paljon jäi mietintäreppuun. Eilen oli teoriapäivä ja tänään meillä oli koiratkin mukana - minulla oikein monikossa, sillä otin matkaan sekä Jepen että Lucan. Kameraa en kylläkään muistanut ottaa mukaan, taaskaan.

Lucan kanssa treenasimme innokkaampaa kontaktia ja napakkaa sivulla oloa/seuraamista. Tavoitteena on saada sen hiipiminen ja paineistus vähenemään. Luca vastasi jämäkämpään ja tavoitteellisempaan ohjaukseen oikein hienosti, se on kyllä niin fiksu koira! Jepen kanssa treenasimme kontaktia, joka sujui alussa yllättävän hyvin (Erja oli keittänyt hyvät lihamakupalat). Käytännön osion lopussa teimme kaikkien koirien kanssa makkararinkiä ja Seuraa johtajaa -leikkiä. Pyysin Päiviä (joka oli joutunut jättämään Rukan kotíin) ohjaamaan Jeppeä ja touhusin itse Lucan kanssa. Päivi sai Jeppeen hienosti kontaktia, vaikkakin Jepestä oli jo kaiken odottelun jälkeen havaittavissa lievää hapannaamaisuutta ja kylkimyyryä. Aiemmin pidättyväinen Luca tykkäsi Päivistä niin estottomasti, että vaihdoimme viimeisessä osiossa koiria ja Luca meni tosi reippaasti Päivin kanssa. Kyllä oli Lucan mamma kotona mielissään! Ja minä raahasin sitten meidän hapannaamaa perässä viimeisen osuuden ;-)

Mutta olen oikein toiveikas sen suhteen, että hapannaamaa vilahtelee jatkossa aina vain vähemmän. Sain paljon hyviä vinkkejä ja oivalluksia Jepen kanssa touhuamiseen. Ensinnäkin meidän pitää opetella leikkimään! Ja lisäksi aletaan harjoitella myös esineiden ja ihmisten etsimistä. Ja luoksetulon yhteydessä voimme hyödyntää viestikokeen ideaa - koira lähetetään yhdeltä ihmiseltä toisen luo. Tätä olemme tehneet jo satunnaisesti, jos Teemu on sattunut tulemaan kotiin juuri kun olemme olleet palaamassa lenkiltä. Nyt aletaan tehdä tätä vähän enemmän treenimielessä. Eli kaikenlaista kivaa on tiedossa!

Jeppe makaa nyt kotona ihan turvoksissa kaikista nameista. Katselin sen vyötärölinjaa muutenkin vähän tarkemmalla silmällä pari päivää sitten, ja nyt pitää jättää nameja vähän vähemmälle tai vaihtaa kevyempiin maksanameihin tms. Frolicissa on kuitenkin aika lailla energiaa. Ja välillä voisi muutenkin vähentää makupaloja, jotta niistä tulisi entistä houkuttelevampia. Konstit on monet!

Kevät tulee!

Kevät tulee kohisten, aurinko lämmittää jo selvästi, vaikka yöt ovatkin kylmiä ja hanget korkeita. Muutamana päivänä on saanut jo miettiä, tarvitseeko Jeppe lainkaan takkia päälle... mutta ollaan kuitenkin pidetty palttoo niskassa vielä varmuuden vuoksi. Ja meidän lähilammelle laskeutuessa mennään kyllä luonnon omaan pakastimeen, siellä on ollut aamuisin ja iltaisin huomattavasti kotipihaa kylmempää.

Sunnuntaina piipahdettiin taas agilityssa, ja ihan hienosti sujui. Jeppe "kuumuu" kerta kerralta vähemmän, mutta on sen sijaan alkanut ottaa varaslähtöjä starteissa, joten treenattiin myös paikoillaan pysymistä lähdöissä. Ja kepit ovat edelleen haastavat. Ja ohjaajahan oli taas hetkittäin auttamattoman töppöjalkainen ja hidasliikkeinen, mistä Jeppe muisti kyllä heti kommentoida... Mutta mukavaa oli, ja mukana oli ihanasti parsontyttöjäkin. Vanillan masu pyöristyy, vielä taisi olla kolme viikkoa H-hetkeen ;-)

Hiihtämään ei olla uskallettu lähteä vähään aikaan mun luomenpoiston takia, mutta huomenna saan tikit pois ja sitten tempaistaan taas ladulle! Aamuisin ollaan aina noukittu Luca-poika matkaan ja mukavaa on, kun koirat pörräävät keskenään ja osittain itsekseenkin. Luca kun kyttää pikkurillin asennostakin kiinnostavaa komentoa, ja Jeppe nuohoaa polkuja kuono maassa, joten niiden kiinnostuksen kohteet ovat aika lailla eri suunnissa. Nyt mietiskelen, onnistuisiko jatkossa aamuhiihto kahden koiran kanssa, voi olla kyllä aika haastavaa...

Jeppe kävi eilen myöskin pitkästä aikaa ulkoiluttamassa itse itseään jänisten jäljillä, kun Rohkea Isäntä päästi sen kulkemaan pelkässä kaulapannassa 30 metriä naapuriin päivälliselle. Samainen Isäntä pääsi sitten ruokapöytään vähän meitä muita myöhemmin, kun oli ensin metsästänyt Jepen kiinni Lucan avustuksella. (Luca taisi kyllä vain pöristä seurana ihan muuten vaan...) Eli pitkän narun treenit jatkuvat edelleen, vapaaksi en kyllä aio Jeppeä päästää. Karkasi se tosin minultakin pari päivää sitten, kun narun pää luiskahti kädestä koiran sännätessä yhtäkkiä huimaan vauhtiin. Se oli haistanut naapurin Miisa-koiran, ja Miisan luo päästyään se näki lammella 100 metrin päässä lisää koiria - ja narun pää vilahti juuri nenäni edestä kun Jepen karkuretki jatkui. Onneksi lammella oli juuri se ainoa lähitienoon koira, jota Jeppe pelkää (Atla), joten hetken päästä Jeppe säntäsi oikein innolla takaisin mamman helmoihin...

Ensi sunnuntaina ei päästäkään agilityyn, sillä osallistun viikonloppuna koirankouluttajakurssille. Kurssilla on mahdollisesti harjoituksia oman koiran kanssa, mutta minäpä ajattelin vetää siihen tilanteeseen ässän hihasta ja pyysin jo ennakkoon Erjalta Lucaa lainaksi tähän tarkoitukseen. Jepen kanssa treenit menevät nimittäin ihan kissanhännänvedoksi, Lucan kanssa saatan itsekin jopa oppia jotain ;-) Ja sen jälkeen oppeja voi testata meidän paksunahkaankin.

Kuvia ei ole tullut räpsittyä, joten alla arkistokuvaa Picasasta; kaverukset Jeppe ja Kamu kylki kyljessä.

Huovutetut tossut, osa 2.

Nonniin, nyt on tossuohjetta pimpattu ja tossuista tuli täydelliset! Neuloin siis yhdellä säikeellä 20 silmukalla 32 kerrosta ja sen jälkeen kavennukset joka kerroksella kullakin puikolla. Tossut olivat kooltaan 8 x 20 cm ennen huovutusta ja huovutuksen jälkeen juuri sopivat!

Venyttelin tossuja hieman ja tälläsin Jepen jalkoihin muokkautumaan, kiristys hiusrenksuilla. Tehtiin testiajo pihalla, tossut toimivat muuten hienosti, mutta kaivattiin selvästikin vielä tiukempaa kiristystä jalkoihin. Ompelin varsiin kuminauhat ja kiinnitin niihin pikakiristyslukot. On ne vaan komeat! Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Tossut ennen huovutusta.

Tossut muokkautumassa tassuissa.

Testitöpöttelyä valmiissa tossuissa

Tossut lähikuvassa

Now I´ve made Jeppe the winter footwear version 2 and they turned out perfect! Jeppe is still not too charmed about the idea of wearing socks, but come the next cold weather, I'm sure he's going to love them! More photoes in the photo gallery.

Pakkanen paukkuu!

Tai ainakin hanki natisee, kun lämpötila on pyörinyt -20 ja -30 C välimaastoissa. Tänään lauhtui jo, nyt on "vain" -16 astetta, eli suorastaan helle. Ja Jepen elämä on meinannut mennä ihan pipariksi pakkasten takia, sillä se ei kerta kaikkiaan tarkene ulkoilla. Jos seura on oikein hyvää (ja sisältää tyttökoiria), sitten Jeppe saattaa kävellä tunturiin ja takaisin, mutta muuten ulkoilu meinaa keskittyä Tykkytien viimeisen 200 metrin pätkälle.

No, minäpä en tästä lannistunut, vaan etsin Jepelle netistä huovutettujen tossujen ohjeen ja kutaisin pikaisesti tossut Jämsän Huopatehtaalta ostamistani huopalangoista. Hienot tuli, ja ihan liian isot. Ihmisten riemulla (ja koiran häpeällä) ei ollut mitään rajaa, kun tossuja soviteltiin. Kuva- ja videoaineistoa alla.

Tossuista tulikin sitten siskon vauvalle kaksi lapasparia, ja nyt yritetään uudelleen yksinkertaisella langalla (eli yhdellä lankasäikeellä) ja vähemmällä silmukkamäärällä. Tein jo testiversion, mutta jätin ohjeiden mukaisen muovipussin harsimatta tossun sisään (kun ei sillä ole tuntunut olevan mitään merkitystä aiemmin), joten testitossu huopuikin yhdeksi mytyksi. Mutta koko näytti olevan muuten kohdillaan, joten pitäisi ehtiä kutaista neljä samankokoista sukkaa ja pestä ne tossuiksi. Se onkin homman helppo osuus, sillä Jepen saaminen kävelemään tossut jalassa on paljon vaikeampi juttu...

It's been really cold for the past few weeks (-20...-30 C) and Jeppe does not like it at all. Our walks have been very brief unless there were some nice "girls" (bitches) with us. Thus I decided to knit Jeppe some woollen socks, but they came out a bit too big. I'm now trying again, let's see how version 2.0 turns out...

Lumikenkäilemässä Juumassa

Tänään oli taas touhun päivä, kun käytiin lumikenkäilemässä Kitkajoen varressa Myllykosken, Aallokkokosken ja Jyrävän maisemissa Linnakalliolle asti. Olimme Teemun asiakasryhmän mukana ja mukavaa oli! Keli oli ihan upea, aurinkokin pilkahteli pari kertaa ja muutama onnekas ryhmäläinen näki saukon kisailevan joen penkalla! Jeppekin haistoi saukon ja "metsästi" sitä sitten koko loppumatkan.

Menimme Basecamp Oulankaan jo eilen illalla ja istuskelimme takkatulen äärellä Teemun asiakkaiden kanssa. Jeppe oli ihan kaikkien suosikki. Lumikenkäily meinasi tosin olla sille liian hidassoutuista touhua, sillä paikoillaan ollessa se tärisi aina surkeasti. Yllättäen tärinä loppui kuin seinään aina kun päästiin liikkeelle...

Alla komeita Jyrävän maisemia ja kuvagalleriassa lisää.

We went snowshoeing in Juuma along Kitka river and saw the Myllykoski and Aallokkokoski rapids as well as Jyrävä waterfall. The weather was great and Teemus's guests clearly enjoyed themselves. A few lucky ones managed to see an otter playing around on the riverbank! More photoes in photo gallery.

Jeppe was everybody's favourite, though not always such a happy puppy when forced to stay in one spot out there occationally. He was shivering sadly despite his warm Hurtta jacket, mutta surprisingly the shivering ended straight away whenever we got going again.

Snowshoeing in Juuma area is definitely a thing to try out. See Basecamp Oulanka for further instructions!