Riemukasta wappua!

Käytiin justiinsa pitkällä lenkillä ja Jussi-Pekan synttäreilläkin piipahdettiin samalla kertaa. Kamu sai juoksennella vapaana kun korvat eivät olleet vain koristeena, toisin kuin Jeppe-terrierillä. Alla olevassa kuvassa tosin Kamu näyttelee tosi isokorvaista pystykorvaa!

Kyllä ruoka maistui ja vapunviettoon juuri saapuneen Lucankin ruoat olisivat maistuneet, mutta isoin koira pisteli kyllä omat herkut omaan kupuun. Nyt meno on rauhallista, kohta saunaan (ihmiset, ei koirat) ja huomenna piknikille yms. wappuhumua!

Ihana kevätaamu!

Kamun ensimmäinen yö "hoitolassa" on takana ja kaikki meni mainiosti. Alakerrasta ei kuulunut pihaustakaan koko yön aikana. Koirat olivat varmaan niin väsyneitä päivän touhujen jälkeen, että nukkuivat kuin tukit.

Aamulenkillä oli ihana auringonpaiste ja koirankantohanki (eli minulla ei ollut asiaa polkujen ulkopuolelle). Latuja ei ole ajettu enää viikkoon, joten seikkailimme niitä pitkin Kalliolammen maastossa. Oli sen verran hiljaista, että päästin Kamun juoksemaan vapaana. Kamu tulee luo kutsusta todella hienosti, joten treenailtiin sitä Kamun kanssa ja pikkuhiljaa Jeppeäkin alkoi moinen touhu kiinnostaa hajuja enemmän. Toki Jeppe ei kovin kaukana ollutkaan, kun se oli mulla koko ajan kiinni, mutta metrikin on sille pitkä matka, jos sillä on jotain muuta mielessä. Loppumatkasta molemmat koirat oikein säntäsivät luokse kutsusta. Kamun mielestä ihmiset ovat selvästi maailman ihanin juttu, joten toivotaan, että Jeppeenkin tarttuisi hippasen samaa asennetta!

Kamulla ei oikein ruoka maistunut eilen illalla. Tänä aamuna molemmat koirat olivat kuitenkin heti tikkana keittiössä kun raksut ropisivat kuppiin. Pistin kummallekin kupin kuonon eteen ja annoin luvan siirtyä syömään. No, molemmat suikkasivat suvasti toisensa ohittaen kaverin kupille. Kamu meinasi hävitä tässä vaihtokaupassa ihan kuusnolla, kun Jepen annos on vain reilu kuudesosa Kamun annoksesta. Niinpä otin Kamun ruoat Jepeltä pois kun se oli syönyt about sopivan määrän, laitoin sekaan vähän Jepen raksuja ja vot, jo maistui Kamulle sen "omakin" sapuska! Taidetaan mennä seuraavat päivät tällä sekaravinnolla, kun molempien mielestä kaverin sapuska on parempaa.

Katsokaapas muuten, miten komeat hanget meillä vielä on täällä Rukalla! Kuvassa lisäksi yksi touhukas koira ja toinen uppiniskainen otus.

Koirakoulussa temppurata!

Koirakoulussa oli tänään "parinvaihtoviikot", kun Jeppe treenaili Teemun kanssa ja Kamu minun kanssani. Teemu taisi päästä vähän jyvälle omista turhautumisen tunteistani "Kylkimyyry"-Jepen kanssa, kun Jeppe yritti koko ajan säntäillä muiden koirien luokse. Mutta Jepen kunniaksi on sanottava se, että kun se vihdoin päätti "osallistua" yhteisiin aktiviteetteihin, tehtävät suoritettiin vauhdilla ja antaumuksella - kunnes taas mielenkiinto lopahti salamannopeasti.

Elina oli rakentanut pentukurssilaisille mainion temppuradan. Jotkut esteistä olivat pennuille vähän pelottavia, mutta kun niitä oli tehty monta kertaa yhdessä (ihmisen avustamana), homma alkoi sujua. Varsinkin putkesta molemmat koirat juoksivat läpi vauhdilla, eritoten kun kaveri kannusti putken toisessa päässä. Kamu sai näyttää muille mallisuoritusta maahan asetettujen rimojen yli kävelyssä. Jepen pujottelusuoritus oli erinomaisen sähäkkä aina kun Jeppe päätti osallistua samaan treeniin yhtä aikaa Teemun kanssa ;-) Enimmäkseen Jepellä oli kyllä totuttuun tapaan ihan omat säntäilytreenit...

Trimmausta ja karkureissuja

Taas on vierähtänyt tovi viimeisimmän blogipostauksen jälkeen. Tässä välissä onkin tapahtunut kaikenlaista, mm. kolme karkureissua ja huolella kasvatetun rintaryijyn menetys.

Ensimmäiset kaksi karkureissua osuivat samalle päivälle toissa viikon sunnuntaina. Emäntä oli Levillä koulutustouhuissa telemark-hiihdon merkeissä ja isäntä työreissussa monessa eri tunturissa viikonlopun aikana. Emännän sisko oli lupautunut kyläilemään koiranhoitajana. Ja tottahan sitä piti testata ja ottaa "ritolat" jopa kahdesti. Eka keikalla emäntä sai soiton Kalliokujalta Leville, toisella kerralla jäin narusta puuhun kiinni ja älysin jopa haukkua, jotta etsijät löysivät minut saman tien. No, vapauden menetyshän siitä sitten seurasi, eli ulkoilutus tapahtuu nyt aina narun nokassa.

On meillä silti ollut ihan mukavaa. Isäntä puhdisti terassia lumesta ja kaiveli samalla minulle lumiluolan, kun piakkoin pääsen varmaan kokeilemaan sitä kettuluolahommaakin. Alla olevassa kuvassa odottelen luvattuja herkkuja luolan läpi puskettuani. Palvelu tuntui olevan aika hidasta, kun isäntä vaan näpsi valokuvia.

Alla olevissa kuvissa sitä karvaa sitten poistetaan, ja sekös vasta oli epämiellyttävää. Kokeilkaapa vaikka itse nyppiä isoja tukkoja ihan tuosta vaan...

Tässäpä komea lopputulos.

Taisin ottaa tuosta trimmauksesta vähän nokkiini, kun päätin lähteä omakustanteiselle seikkailumatkalle emännän äidin kotoa Oulussa maanantaina. Terassin ovi oli muka korvattu sellaisella tosi harvalla ritilällä, eihän se meikäläistä pidätellyt. Minulla oli tosi hauskaa, mutta sillä välin kotiväki ehti polkea pitkin poikin lähitienoota etsintäoperaation aikana. Emäntä joutui sitten soittamaan löytöeläinkotiin ja poliisillekin, ja ehti postata katoamisilmoituksen Karkurit.fi-sivustolle. Onneksi muutama pikkutyttö noukki minut mukaansa (karkasin kyllä heiltäkin vielä kertaalleen) ja toimitti koiraihmiseksi tunnistamansa naapurin luo. Naapuri soitti sitten samaiseen löytöeläinkotiin, ja niin sai emäntä kovasti odotetun puhelun minun olinpaikkaani koskien.

Tunnelmat ovat kyllä olleet siitä asti aika viileät, jonkinlaista hylkäämismeininkiä on vissiin ilmassa. Minäkin olen kyllä yrittänyt käyttäytyä fiksummin. Emännän ääni on muuttunut aika paljon tiukemmaksi, se ei lepertele enää ollenkaan. Ja isäntäkin on melkein käskevän oloinen, vaikka muuten niin leppoisa kaveri onkin.

On tässä onneksi yksi valopilkku - Kamu! Se tuli nimittäin meille hoitoon Tean ja Ekin loman ajaksi. Ja katsokaapa, miten komeasti Kamu on trimmattu!

Keväisiä touhuja

Pääsiäinen vilahti ohi koirakavereiden seurasta nautiskellen. Ensin kylään piipahti westien pentu Robbie, joka näytti Jepelle kaapin paikan (ja mahtui melkein tutkimaan kaapin alusetkin, kun oli vielä niin hurjan pieni, ikää vasta 3 kk). Energisen Robbien myötä saatiin taas uusi todiste siitä, että meillä on loppujen lopuksi aika rauhallinen terrieri. Alla oleva kuva ei tee ihan oikeutta kokoerolle, mutta kylläkin marssijärjestykselle - Robbie oli kukkulan kingi!

Kamu pääsi vihdoin eroon paksusta talviturkistaan (ja samalla pentukarvastaan). Meidän ihmisten mielestä ero oli niin valtava, että ihmettelimme, kuinka koirat nyt tunnistavat toisensa. No eihän se tehnyt tiukkaakaan! Meno oli taas niin villiä. että Kamusta oli vaikea saada poseerauskuvaa uudessa trimmissään. Tyydyin siis näppäämään pikapotretin "erätauolla".

Luca tuli pääsiäisen viettoon ja pisti saman tien pentukoirat järjestykseen. Kuvaaja ei tosin ollut ihan hereillä kun "pomosta" meinasi jäädä pää pois kuvasta. Huomattiin muuten semmoinen juttu, että Kamu oli ihan eri rohkea koira Lucan suhteen aina Ekin läsnäollessa, mutta muuttui ihan lapaseksi kun Eki lähti pois. Isännän läsnäolo tekee siis lampaasta leijonan!

Meillä ihmisillä oli tavattoman hauskaa, kun koirat osallistuivat Teemun kanssa terassin lumenluontiin. Loppujen lopuksi tosin pinna paloi Jepen jatkuvaan kimakkaan haukkuun (jota myös Kamu alkoi matkia huvittavasti), joten joukon ainoa "fiksu" (hmm? ;-) koira sai osallistua lumitöihin loppuun asti. Jepen osaksi jäi päällepäsmäröinti ikkunan takaa...

Koirahiihtoakin tuli taas harrastettua. Aamulla oli hyvä käydä hiihtelemässä yksikseen niin, että Luca oli vapaana ja toimitti Jepelle "sähköjäniksen" virkaa. Ja vauhtia piisasi! Päivisin oli niin paljon muita hiihtelijöitä, että Luca olisi saattanut olla vapaana juostessaan mahdollinen vaaratekijä, vaikka hyvin totteleekin komentoja. Niinpä hiihtelimme Teemun kanssa siten, että Luca veti Teemua ja Jeppe minua. Jeppe oli altavastaajan asemassa, ei kokonsa puolesta vaan emännän huonosti luistavien suksien takia. Vaikka Jeppe kuinka kiskoi, siihen sidottu kuorma ei liikkunut yhtään sen kovempaa vauhtia. Teemulla sen sijaan oli vauhdikkaat kyydit ;-)

Pääsiäiskelit olivat sen verran vetelät, että Luca "pääsi" kuivattelemaan kylpyhuoneeseen aina ulkoilun jälkeen. Yleensä se hivuttautui pikkuhiljaa aulan puolelle, kunnes ihmiset heltyivät vapauttamaan sen "kärsimyksestään". Alla olevassa kuvassa Jeppe päätti ryhtyä Lucan kanssakärsijäksi, tosin oli vaikea sanoa, oliko siitä Lucalle tosissaan mitään apua... Mutta huvittavan näköinen parivaljakko, kaverukset kuin kaksi marjaa - mustikka ja mansikka!

Koira ja sohva

Tänä aamuna kömmin silmät ristissä alakertaan ja olohuoneen lattialla makoili virkeä ja erittäin syyllisen näköinen koira. Kävin tunnustelemassa sohvan pintaa ja sieltähän löytyi lämmin kohta - koira oli siis nukkunut sohvalla! (Ja sehän ei ole sallittua.) Jeppe tietää, että sohvalle ei saa tulla, joten se livahtaa lattialle heti kun yläkerrasta kuuluu ääniä. Tämä on toistunut nyt jo muutamana aamuna, melkeinpä aina kun sohvaa ei muisteta "miinoittaa" tyynyillä nukkumaan mentäessä.

Ja sitten se tapahtui - isäntä alkoi lepsuilla: Kyllähän se koira voi nukkua sohvalla yöllä, sillä on niin mukava kölliä siinä. Ja yö alkaa kun me mennään nukkumaan ja päättyy kun me tullaan alakertaan. Jos on vieraita, silloinkin koira voi nukkua sohvalla. Mutta se ei saa tulla sohvalle, kun ihmiset ovat hereillä. Niin, ja se saa muuten jatkossa tulla yläkertaan jos minä kutsun sitä. Mutta se ei saa tulla yläkertaan ilman lupaa/kutsua. (Jep jep, varsinkin kun se livahtaa nytkin sinne yksin ollessaan jos portaisiin ei laita porttia...)

Lupalogiikka alkoi kuulostaa ihmisenkin korvissa niin käsittämättömältä, että jatkossakaan koira ei saa tulla sohvalle tai yläkertaan yöllä, päivällä, kutsusta, kutsumatta tai ylipäänsä milloinkaan. Katsotaan, kauanko tämä konsensus säilyy ;-)

Nyt koira tuhisee äänekkäästi omassa kopassaan. Alla kuvia meidän päiväkävelyltä, aivan mahtava keli! Frisbee oli mukana houkuttamassa koiraa pois jänisten jäljiltä ja hyvinhän tuo houkutin näyttää toimivan!

Ihme ja kumma!

Meillä oli vieraita alkuviikosta ja ihmettelyä oli ilmassa, kun koiranpentu tutustui ihmislapseen ja toisin päin. Tosin vauvat eivät ole muutenkaan Jepelle vieraita vaan Jepen mielestä aivan ihania olentoja, kiitos ja kunnia kasvatuskodin Siiri-tytölle.

Ahkerasti koirakoulussa

Edellisestä blogikirjoituksesta ehti vierähtää jo tovi kaiken kiireen keskellä. Tässä välillä ollaan kuitenkin käyty sekä näyttelytreeneissä että pentukurssilla. Näyttelytreeneissä oli rauhallinen meininki, pienten koirien puolella oltiin kolmestaan Anskun Vanillan ja Nyytin kanssa (tosin "tytötkin" vierailivat stagella vuorotellen) ja isojen koirien puolellakin oli aika vähän jengiä. Marja oli treenien vetäjänä, joten hänen parsoninsa olivat jääneet tällä kertaa kotiin mentaalitreenailemaan. Jeppe touhuili taas omiaan suurimman osan aikaa, mutta Marjalta ja Anskulta saatiin jälleen kerran hyviä vinkkejä ja tsemppiä treenaamiseen.

Eilen oltiin pentukurssilla ja treenattiin käsittelyn ja katsekontaktin lisäksi kontaktikävelyä vaihtelevalla menestyksellä. Kontaktikävelyssä koiran tulisi siis seurata ihmisensä vasemman jalan tuntumassa, katse ihmisen kasvoissa. Jeppe katseli muita koiria ja hyvällä tuurilla jopa tarjolla olevaa namia, mutta touhusta oli kyllä varsinainen kontakti aika kaukana. Toisaalta Jeppe hanskaa jo Sivu-käskyn kotona (eli häiriöttömässä tilassa), joten treeniä tämäkin homma vain vaatii. Ja käsittelyyn Jeppe suhtautuu oikein mukavasti (kunhan malttaa jättää käsittelijän "pussailun" sikseen), siinäpä ilonaihetta hetkittäin "eitästämitääntule"-masennukseen taipuvalle koirankouluttajalle!

Tässä välillä on mennyt myös yksi merkkipäivä eli Jeppe täytti jo kokonaiset 9 kuukautta 27.3. Kohta on vuosi täynnä ja saadaan synttärikakkua!