Kevät tulee kohisten, aurinko lämmittää jo selvästi, vaikka yöt ovatkin kylmiä ja hanget korkeita. Muutamana päivänä on saanut jo miettiä, tarvitseeko Jeppe lainkaan takkia päälle... mutta ollaan kuitenkin pidetty palttoo niskassa vielä varmuuden vuoksi. Ja meidän lähilammelle laskeutuessa mennään kyllä luonnon omaan pakastimeen, siellä on ollut aamuisin ja iltaisin huomattavasti kotipihaa kylmempää.
Sunnuntaina piipahdettiin taas agilityssa, ja ihan hienosti sujui. Jeppe "kuumuu" kerta kerralta vähemmän, mutta on sen sijaan alkanut ottaa varaslähtöjä starteissa, joten treenattiin myös paikoillaan pysymistä lähdöissä. Ja kepit ovat edelleen haastavat. Ja ohjaajahan oli taas hetkittäin auttamattoman töppöjalkainen ja hidasliikkeinen, mistä Jeppe muisti kyllä heti kommentoida... Mutta mukavaa oli, ja mukana oli ihanasti parsontyttöjäkin. Vanillan masu pyöristyy, vielä taisi olla kolme viikkoa H-hetkeen ;-)
Hiihtämään ei olla uskallettu lähteä vähään aikaan mun luomenpoiston takia, mutta huomenna saan tikit pois ja sitten tempaistaan taas ladulle! Aamuisin ollaan aina noukittu Luca-poika matkaan ja mukavaa on, kun koirat pörräävät keskenään ja osittain itsekseenkin. Luca kun kyttää pikkurillin asennostakin kiinnostavaa komentoa, ja Jeppe nuohoaa polkuja kuono maassa, joten niiden kiinnostuksen kohteet ovat aika lailla eri suunnissa. Nyt mietiskelen, onnistuisiko jatkossa aamuhiihto kahden koiran kanssa, voi olla kyllä aika haastavaa...
Jeppe kävi eilen myöskin pitkästä aikaa ulkoiluttamassa itse itseään jänisten jäljillä, kun Rohkea Isäntä päästi sen kulkemaan pelkässä kaulapannassa 30 metriä naapuriin päivälliselle. Samainen Isäntä pääsi sitten ruokapöytään vähän meitä muita myöhemmin, kun oli ensin metsästänyt Jepen kiinni Lucan avustuksella. (Luca taisi kyllä vain pöristä seurana ihan muuten vaan...) Eli pitkän narun treenit jatkuvat edelleen, vapaaksi en kyllä aio Jeppeä päästää. Karkasi se tosin minultakin pari päivää sitten, kun narun pää luiskahti kädestä koiran sännätessä yhtäkkiä huimaan vauhtiin. Se oli haistanut naapurin Miisa-koiran, ja Miisan luo päästyään se näki lammella 100 metrin päässä lisää koiria - ja narun pää vilahti juuri nenäni edestä kun Jepen karkuretki jatkui. Onneksi lammella oli juuri se ainoa lähitienoon koira, jota Jeppe pelkää (Atla), joten hetken päästä Jeppe säntäsi oikein innolla takaisin mamman helmoihin...
Ensi sunnuntaina ei päästäkään agilityyn, sillä osallistun viikonloppuna koirankouluttajakurssille. Kurssilla on mahdollisesti harjoituksia oman koiran kanssa, mutta minäpä ajattelin vetää siihen tilanteeseen ässän hihasta ja pyysin jo ennakkoon Erjalta Lucaa lainaksi tähän tarkoitukseen. Jepen kanssa treenit menevät nimittäin ihan kissanhännänvedoksi, Lucan kanssa saatan itsekin jopa oppia jotain ;-) Ja sen jälkeen oppeja voi testata meidän paksunahkaankin.
Kuvia ei ole tullut räpsittyä, joten alla arkistokuvaa Picasasta; kaverukset Jeppe ja Kamu kylki kyljessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti