Tässä ollaan jo hetken aikaa ihmetelty ja ihasteltu sitä, kuinka Jeppe on hissukseen viisastunut ja rauhoittunut. Tänäänkin se oli Teemun mukana töissä ja kulki hienosti matkassa pitkän narun päässä, vaikka sitä selvästi välillä haluttikin lähteä omille teilleen. Samanlaisia kokemuksia on kertynyt viime aikoina enemmän kuin niitä aiemmin niin tuttuja karkureissuja ja tuittuilukohtauksia.
Agilitykisoissakin Jeppe pysyi radan tuntumassa, vaikka kävikin moikkailemassa ratahenkilöstöä kesken oman suorituksen.
Ilmeisesti siis ikä tuo viisautta, mutta toinenkin juttu tuntuu vaikuttaneen:
aiemmin mainitsemani Jan Fennellin opit alkavat vihdoin tehota. Jepen kohdalla erityisen tehokas on (valitettavasti) äänekäs, matala murahdus tai ärähdys, kun se on aikeissa livistää tiehensä. Kun sille on osoitettu selvästi toiminnan rajat, se pinkoo innolla luo kutsusta. On tätä odotettukin! Mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa - odotellaan ja katsellaan, josko tämä olisi oikeasti pysyvä olotila!
Kävijäseurannan perusteella Jepen blogissa käy aika paljon ulkomaalaisia lukijoita, joten aion jatkossa julkaista juttuja osittain englanninkielisinä. Eli samassa postauksessa on jatkossa sekä suomen- että englanninkielinen teksti.
Meillä on kovasti ikävä Kamua, joka (sairas)lomailee eteläisessä Suomessa. Kamu on siis ollut taas kuumeessa ja nyt sen oireiden syytä selvitellään oikein huolella. Toivottavasti syy selviää, jotta saadaan kaveri kuntoon! Alla on pari kuvaa Kamusta agilitytreeneistä 28.9., juuri ennen kuin meille tuli talvi! Jeppe lähettää terveisiä: Kamu, tuu jo kotiin ja leikkimään mun kaa!
According to Google Analytics many of the readers of this blog come from abroad. Thus I decided to start posting in English, too. I'll gather all these posts under one link, too.
Photoes above are taken in our agility training on Sep 28th, just a couple of days before we got permanent snow cover here in Kuusamo (unusually early). Photoes present Jeppe's favourite play pal Kamu (Spanish waterdog).
Briefing about Jeppe: He's now 16 months old and has been a hard trainee due to his stubborn caracter and lust for rabbits. He's locally famous for his unauthorized adventures and otherwise charming character.
I've tried to get him more interested in doing things together with the two-legged instead of chasing game - with varying results. We've been to two unofficial agility competitions: he ran off the course in the first comp (and disappeared for 15 minutes) but managed to get through the course in the second comp though he did also greet everybody in the course personnel during his performance...
We've found Jan Fennell's writings very useful in our dog training efforts. Jeppe clearly has a mind of his own and thus we've been working to gain back our leadership in this family. In Jeppe's case a loud spap or growl works wonders when he's about to elope; he'll stop instantly and wait for us.
Hopefully Jeppe manages to get more friends since he's now bilingual! Please don't be afraid to post a comment if you feel like sharing your ideas about parson russells or dogs in general!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti