Kisamatkailua ja treeniä

Edellinen viikonvaihde ja alkuviikko hurahti tien päällä agilitykisarundilla Kokkolassa ja Oulussa. Kisakoirana Jeppe, turistikoirana Jallu, ja matkaseurana olivat lisäksi Heidi ja kisaava kelpie Pate sekä turistikoira kroatianpaimenkoira Reetu. Menopelinä Heidin paku ja majoitustilana varmaan maailman pieni asuntovaunu Matkaaja 460, hyvin mahduttiin koko porukka! Mä ajoin eteenpäin (pikku-e) ja Heidi taaksepäin (kaverit tietää, kuinka emähuono mä oon peruuttamaan...;-) Kaikki koirat käyttäytyivät todella hienosti. Reetusta löytyi heti eka iltana punkki, tosin vain karvojen päältä. Punkkisyynejäkin tehtiin, mutta onneksi lisää punkkeja ei löytynyt. Kokkolassa vietettiin tiiviisti aikaa radan varressa katsoen muiden luokkien suorituksia, eritoten  tutut koirat/ohjaajat tietty kiinnostivat, ja kolmosluokan huikeat suoritukset. Ja parsonit ja kokkerit ja kelpiet ja kroatit... Oulussa päästiin äidin herkkuruokien ääreen, kiitos vaan huoltojoukoille!

Tulostakin tuli kisoista, tosin meille vain yhden radan verran eli eka agilityradalla Kokkolassa. Nollaa ei saatu juhlia, kolmossijaa kylläkin 10 virhepisteellä. Tässä pönötetään.

Klagi 2012, B-radan 3. sija, 10 vp

Ja tässä meidän tuloksekas rata.


Samoin Heidi ja Pate tekivät elämänsä ekalla yhteisellä radalla hienon tuloksen 30 vp, ja paransivat vielä Oulussa, saldona 10 vp agiradalla. Suunta on siis oikea! Ja helmenä oli Oulussa Anskun ja Nyytin eka nolla kakkosissa, hyppärillä.

Vaikka hyllyratoja tuli kisareissulla paljon, kokemusta saatiin sitäkin enemmän. Jepen ongelmat ovat runsaat ja harvinaisen selvät: varaslähdöt, kuumuminen pujottelulla ja kontaktien ryykäämiset. Pate puolestaan liitelee ja pudottelee rimoja. Lisäksi pujottelu on sille vielä vähän liian paineistava este. Tiedetäänpä, mitä treenata! Lisää kisavideoita: http://www.youtube.com/user/SariRuka/videos ja laita hakusanaksi Klagi tai OKK.

Tänä viikonloppuna treenataan rovaniemeläisen Henrika Itäniemen ohjauksessa. Henkka oli tehnyt meille melkoisen mutkikkaan radan. Tässä radan alkupätkää, pujottelu haastaa Jeppeä:



Ja tässä radan loppuosa, mun valssit ovat ehkä maailman surkeimpia ja sokkopussi on edelleen vaikea... Mutta pujottelu menee hienosti!



Sillä välin kun me juostiin agilityradalla, Teemu ja Jallu kävivät katselemassa kanalintutilannetta Valtavaaralla. Siellä heiteltiin (ja onneksi myös noudettiin) vähän damia ja nautittiin nätistä kesäpäivästä. Lisää kuvia Picasassa.

Huomenna agilitytreenit jatkuvat. Ja kaikenlaista muutakin jännää on tiedossa ensi viikolla: Jallu käy tiistaina tutkimuksissa Oulussa Esa Soppelalla Otuksessa vänkkyröiden etujalkojensa takia. Ja meillä vaihtuu toinen ajopeli - Pasu saa väistyä Boxerin tieltä! Eli kisareissuja helpottamaan meille tulee kompakti kahden hengen retkeilyauto Beugeot Casa-Car Boxer. Sittenpä on aina makkari, olkkari ja keittiö kätevästi mukana. Siihen siis mahtuu nukkumaan kaksi henkeä, mutta matkustuspaikat turvavöineen löytyvät neljälle. Kuvia tulee tyrkylle sitten kun menopeli on oikeasti meidän (noutopäivää ei ole vielä sovittu, mutta ensi viikolla heti kun mahdollista). Ja Pasu menee kätevästi vaihdossa.

Ja siinä se loma sitten menikin, eli ensi viikolla on viimeinen lomaviikkoni. Sitten palataan taas karuun arkeen. Jallu saa taas totutella olemaan päivät "yksin" kotona (poislukien keskipäivän pissatauko). Ja mä totuttelen menemään nukkumaan järkevään aikaan... Nytkin on nukkumatti heittänyt unihiekan jo aikaa sitten, eritoten kun ajattelin aamulla ehtiä katsoa vielä vähän agilityn MM-kisakarsintojen livestreamia kasilta alkaen ennen treeneihin lähtöä, ja koirat pitää ulkoiluttaa tietty ennen sitä... Mutta vakiyleisön paine (terkkuja vaan "mummille") alkoi käydä niin suureksi, että oli pakko päivittää vähän tätä blogia ;-)

Kuumakallen treeniä ja kesäkivaa

Jallu täyttää ensi viikolla 4 kk ja alkaa olla jo Jepen kokoinen. Säkäkorkeudessa se häviää Jepelle vielä muutaman sentin, mutta painoa sillä on jo hieman Jeppeä enemmän.

Agilitya: Tällä viikolla ollaan Jepen kanssa treenattu starteissa paikoillaan pysymistä, pujottelua ja kontaktien alastuloja. Kontaktit sujuvatkin pääosin ihan ok, mutta starteissa paikoillaan pysyminen tekee tiukkaa, samoin pujottelu radalla, jos lähistöllä on putkia tai pussi. Ainoa vaihtoehto on rauhoittaa koira pujottelun alkuun ja tarvittaessa vielä motivoida koiraa häiriöesteiden ohi pistämällä namikippo pujottelun päähän. Kotona laitettiin taas pujottelukepit pystyyn ja tein häirötreeniä; jos namikippo oli tarjolla, vinkulelut tai lelujen nakkelu kesken pujottelun ainoastaan vähän hidastivat koiraa, mutta itse suoritus oli ok. Mutta jos mä itse liikuin liian lähellä koiraa (esim. keppien läpi), sitten kyllä rytmi katosi. Näitä pitää vielä työstää jatkossa, ja poistaa myös namikippo tai vaihtaa se johonkin toiseen palkkaan, ja jatkaa palkkausta satunnaisesti.

Huomenna piipahdetaan ehkä Kemijärvellä epiksissä ja perjantaina suunnataan sitten Kokkolaan KLAGiin. Lauantaina ja sunnuntaina tarjolla on kaksi starttia per päivä. Paluumatkalla on tarkoitus pysähtyä Ouluun, jossa on iltakisat tiistaina 17.7. Jos edes yhdessä näistä starteista sais puhtaan pujottelun, olisin oikein tyytyväinen. Sen enempää ei valitettavasti voi tuon kuumakallen kanssa vaatia, vaikka kuinka treenaisi. Tai ehkä ei pitäiskään treenata - mitä enemmän treenataan, sen kuumemmaksi se tuntuu muuttuvan ;-) Vaan eipähän käy aika pitkäksi kun ei  mitään saa helpolla...

Ihana nolla!

Kuopion Agirotu 2012 oli meille suotuisa, kotiin tuomisina eka tulos, joka oli heti ihanan pyöreä nolla ja kakkossija. Tässä me pönötetään palkintojenjaossa. Ei tule tapahtumaan uudestaan ihan heti, siitä voipi olla aika varma...

Kakkossija, 0-tulos eli eka nousunolla!

Muut kolme starttia olivatkin sitten vähemmän ihania hylsyjä, kaksi viimeistä suorastaan karmeata katsottavaa kun koira karkasi radalla startissa ennen mun lupaa. Ja pujotteluongelma jatkui edelleen tuota nollarataa lukuunottamatta. Lisäksi kontaktit ryysittiin sikäli kuin sinne asti edes ehdittiin radalla, lopetin pujottelun jälkeen heti kun sain metsästettyä koiran kiinni radalta ja pistettyä sen pujottelemaan onnistuneesti (C-radalla se ei edes pujotellut oikein mutta oli pakko häipyä kahden yrityksen jälkeen). Eli treenin aiheet parille seuraavalle viikolle ennen Kokkolan KLAGia ovat hyvinkin selvät ;-)

Alla radat suoritusjärjestyksessä, toinen eli B-rata oli siis se meidän nollarata. Ohjaaja juoksee taas kuin apina, mutta kiire ei kai ollut, kun ehdittiin tuulettaakin välillä...

Näihin tunnelmiin on mukava aloittaa kesäloma; onnistumisia heti plakkarissa ja treenin aiheet tosiaan tuskallisen selvät ;-) Pentukuvia ja kesälomatunnelmia lisää myöhemmin.

Kympin poika

Jepjep, Jallulla alkaa olla jo oma tahto. Tällä hetkellä oma tahto vie pentua keittiön pöydän ja lipastojen tasolle. Uskomatonta, mikä pomppu tuolla koiralla on! Tuholistalla eiliseltä ja tältä aamulta:

• 10 euron seteli (kadonnut kokonaan keittiön pöydältä, Teemun mielestä Jallu ei ole voinut syödä sitä, mutta koiran maha oli sekaisin aamulla) 
• pari työhanskoja - sormet purtu poikki
• Teemun aurinkolasien puhdistusliina - kulmissa uusi nätti pitsirei'itys (Teemu ei vielä tiedä tätä ;-)

No, positiivista tässä on se, että meidän täytyy vihdoinkin alkaa  pitää pöytätasot siisteinä. Meillä kun tuota säilytystilaa piisaa, mutta tavarat ajelehtivat kuitenkin yleensä ihan jossain muualla kuin kaapeissa.

Uskomatonta, mikä riiviö toi pentu voi välillä olla. Kuvan perusteella sitä ei ehkä arvaisi...Tai no joo, kyllähän tuosta ihka Gremlins paistaa...

Jallu opetteli myös uimaan viime viikolla, mutta tuulinen keli (eli aallot) häiritsi vähän opettelua. Mennään uudestaan tyynemmällä säällä.

Eilen oli kesän ekat epäviralliset agilitykisat (epikset). Juostiin komea nollatulos mölliradalla ja turhauttava pujotteluhylly 1. luokan radalla. Konstit meinaa loppua, treeneissä pujottelu toimii, kisoissa ei sitten mitenkään päin... Eli seuraavalla kerralla varaudun siihen, että jos pujottelu ei suju, keskeytän heti kisan ja otan pujottelun ihan rauhallisesti kerran uudelleen (koira paikoilleen, silittelyt, ekan välin osoittaminen jne). Jos ei suju, radalta pois ilman palkkaa. Jos sujuu, mahtileikit palkaksi.

Mutta kontaktit meni aikas hienosti, A ja keinu just oikeen, puomilla koira hyppäsi omituisesti alastulolta puomin sivulle maahan pysähdyksiin - pitää tutkia virallisia sääntöjä, olisiko sekin ollut hylly (kun koiraa ei saa pysäyttää radalle muutoin kuin vähintään yhden tassun koskettaessa kontaktipintaa - mutta toisaalta tässä koira pysähtyi itse). Puomin jälkeen ohjaus meni sit ihan plörinäksi, kolme viimeistä estettä sentään sain ohjattua edes oikessa järjestyksessä.



Mut joo, aika turha tässä on vielä kisaamaan lähteä oikeasti. Mennään silti ensi viikolla agirotuun, otetaan sitten pujottelutreenin kannalta jos ei muutoin suju.

Parhaat kaverit

Viikonloppu on kulunut mukavasti korvasieniä jahdaten, ja kyllähän niitä vähän löytyikin. Lisäksi Jeppe sai vainun jostain raadosta, seurailtiin Jepen nenää ensin aika tuoreelle variksenraadolle ja sitten vanhoille poronluille. Oltiin korkean kallion alla louhikossa ja Jeppe olisi painellut edelleen jonkin hajun perässä ihan isoimpien lohkareiden sekaan. mutta päätimme jättää homman kesken. Siellä saattoi olla jyrkänteeltä pudonnut poro, ehkä käydään tarkistamassa joskus toisten vähän paremmilla jalkineilla ja pitkällä jälkiliinalla.

Tänään tein verijäljen Jepelle ja lyhyen jäljen myös Jallulle. Jepen jälkikään ei ollut mikään kovin pitkä, parisataa metriä, mutta siinä oli pari kulmaa. Hommaa hankaloitti hivenen se, että varis bongasi jäljen päässä olleen makkarakupin ja häiriköi sitten kupin lähistöllä. Jeppeä piti pari kertaa kannustaa takaisin jäljelle, kun se olisi painellut suoraan variksen kimppuun. Jeppe oikoi kulmat ja veteli pääosin jäljen poikki ilmavainulla, olisi pitänyt antaa jäljen vanheta vähän pidempään. Mutta perille päästiin ja koira oli oikein innoissaan.

Jallu ei oikein vielä ymmärtänyt koko touhua, veri oli siitä tosi jännää ja se olisi vain jäänyt nuoleskelemaan sitä. Kokeillaan myöhemmin uudelleen. Käytiin myös kokeilemassa uimista, kun löydettiin lähistöltä yllättäen kiva pieni hiekkaranta. Jallu kahlaili vähäsen, mutta ei intoutunut menemään vielä syvemmälle. Pitää ottaa joku kerta vesilelut mukaan, Jeppe saa näyttää sitten vähän mallia uimisesta. 

Tässäpä niitä kaivattuja kuvia pennusta (joka alkaa olla jo aika iso koira, kohta Jepen kokoinen), ja lisää kuvia kuvagalleriassa.

Dumbo

Jeppe, leiki mun kaa!

Parhaat kaverit

* * *
Jeppe and Jallu are bonding just fine. Jallu is growing fast, we even worry if too fast, but next week we'll have him checked at the vet when having him vaccinated.

Jallu 11 vk, Jeppe kisavalmis?

Meidän blogin aktiivinen seuraajajoukko (terveisiä vaan Hyrylään) oli kuulemma valittanut hidasta päivitystahtia. Pahoittelut! Jallusta ei olla ehditty ottaa kuvia viime päivinä, mutta strategiset tiedot tässä: ikää 11 viikkoa, painoa rapiat 5 kg, riiviöenergiaa riittävästi ;-) Tuholistalla saunan jakkara, kylppärin lattialasta, terassilaudoitusta ja pieniä purujälkiä olkkarin puisissa jakkaroissa. Eli puutavara on tämän mustan paholaisen ruokalistalla kakkosena heti sapuskan jälkeen. Toissailtana aloitettiin ihan ypöyksin nukkumisen harjoittelu eli Jallu siirrettiin alakerran makkarista kylppäriin. Kiljukaula karjui sitten itsensä uneen... Eilisiltana homma sujui jo helpommin (ainakin allekirjoittaneella, kiitos korvatulppien). Ja Jallu jää jo ihan hienosti kylppäriin hengailemaan kun lähdetään aamulla töihin, vähäsen pitää toki auttaa kaveria tekemällä sille kaikenlaisia puuhapurkkeja tai kylvämällä ainakin vähän ruokanappuloita pitkin kylppäriä eron hetken helpottamiseksi.

Teemulle löytyi mukava noutajaharrastajaporukka, jossa hän nyt käy seuraamassa treenejä vielä ilman koiraa. Jallun kanssa harjoitellaan kotona luoksetuloa, istumista ja odottamista. Ruokakupillekin hyökätään vasta luvan kanssa, tosin paria sekuntia pidempää ei tuota nälkäkurkea voi pidätellä. Ruoka on selkeästi maailman mahtavin juttu, tosin nyt seuraillaan, ettei energiaa tule liikaa ettei koira kasvaisi liian nopeasti. Ensi viikolla on rokotus, katsotaan sitten eläinlääkärin kanssa näitä ravintojuttujakin. Siihen asti mennään Hillsin penturuoalla, mutta annoskokoa ei vielä kasvateta (on pienempi kuin 5 kg pennulle annosohjeen mukaisesti annettaisiin). 

Jeppe puolestaan pääsi eilen taas treenailemaan agilitya. Juostiin Anne Saviojan mukava 1. luokan rata ja hämmästyttävää kyllä, päästiin (puomin alastulon korjausta lukuunottamatta) maaliin asti ihan ok, vain yksi rima tuli alas. Riman pudotus oli ohjaajan virhe (niinhän ne kaikki ;-), olisi pitänyt jäädä ohjaamaan koiraa ponnistuspaikkaa kohden kuten Heidi P:lle koko ajan jankutin, mutta itse kiirehdin sitten kuitenkin A-esteelle ihan turhaan... Pujottelu meni upeasti takaaleikaten, harjoittelu tuottaa tulosta! Tosin pujottelun jälkeinen hyppy meinasi mennä pitkäksi (ja siinä Jeppe oli karannut sekä putkeen että takaakiertoon aiemmin, eli ihan "suorilta" tää kohta ei todellakaan meillä toiminut, kuten etukäteen aavistelinkin). Ja valssi ennen keinua on harvinaisen kökkö... Videolta ei onneksi näy, kuinka Jeppe jättää pysähtymättä puomin alastulolle, joten palautin sen siihen (puomi on selkeästi meidän kontakteista se haastavin; Jeppe kuumuu kun itse yritän juosta täysillä). Puomin jälkeen putkesta tultaessa tein oikeinkin kamalan sylkkärin, mutta kummasti se koira kääntyi. Naureskeltiin Anskun kanssa kun me taisteltiin tuossa kohdassa jostain ihmeen syystä sylkkäreillä ja vaikka millä konsteilla, ja sitten Heidi P paukautti siihen Reetun kanssa ihan vaistolla komean persjätön, joka toimi kuin junan vessa kaikilla muilla koirakoilla. Keep it simple stupid!

Nyt pistetään sitten ilmoittautumiset menemään agirotuun ja KLAGiin ja lähdetään hakemaan jotain muuta kuin niitä viime kesänä niin tutuksi tulleita hyllyjä. Pitäkää peukkuja!

Kakara kasvaa

Jallu on kyllä ihan mainio pakkaus, ja jopa Jeppe alkaa olla samaa mieltä!

Sopu sijaa antaa

Läskiä läjään

Jallun korvaa kutittaa

Mitäs me karvakorvat

Lisää kuvia kuvagalleriassa >>



Jallu kasvaa ihan silmissä ja oppii joka päivä jotain uuttakin. Luoksetulossa se on aika haka varsinkin jos on sapuskaa palkkana. Jepen ärsyttämisessä se on ihan luonnonlahjakkuus...

***
 Jallu is growing fast and getting along fine with Jeppe. They are playing a lot together, which is a very good thing - I don't need to keep him occupied and out of destroying the furniture.

Hidasta lähentymistä

Jepen ja Jallun yhteiselo kotona on ollut välillä haasteellista, kun naapurustossa on ihanasti juoksussa oleva narttukoira (kiitosta vaan Miina ;-). Näin ollen Jepen herneenkokoisiin aivoihin mahtuu tällä hetkellä vain yksi asia - ja kaikki muut jutut (mukaanlukien Jallu) ovat sitten häiriöitä. Ainoastaan kerran Jepen ärähdys on mennyt ihan Jallun iholle asti, tosin silloinkaan eivät edes karvat kastuneet, mutta pentu kyllä säikähti ja pysyi jopa minuutin verran kauempana. Hetken päästä se oli taas härppimässä Jeppeä leukapielistä, koska "isoveli" on vain kerta kaikkiaan niin ihana...

Käytiin eilen päiväseltään Oulussa ja äitini luona meno oli ihan erilaista, koirat jopa leikkivät vähän keskenään eikä Jepen ärähtelyjä juurikaan tullut. Joten kunhan tästä ympäristön hajumaailma taas vähän helpottuu, eiköhän näistä tule toisilleen hyviä kavereita. Alla on vähän Teemun kännykkäkamerakuvaa tämän aamun lähentymisyrityksistä.

Tässä ollaan jo samalla makuualustalla (Jeppe tosin mököttää).

Pihalla Jallu sai audienssin ihan Jepen kylkeen kiinni!

Tuossa jälkimmäisessä kuvassa Jeppe on pitkässä narussa, koska (kuten kuvastakin näkyy) kuono ilmassa haistellaan koko ajan naapurista tulevia tyttöhajuja. Aidatkaan eivät siis välttämättä pitele kosioretkelle lähtevää, naru ainakin hidastaa vähän menoa.

Jallu on osoittautunut oikein hienoksi autoilijaksi. Se matkustaa omassa kopassaan takapenkillä pääosin ihan tyytyväisenä; vain just ennen nukahtamista saattaa tulla pienoista ulinaa. Kotona toisaalta yksinolon harjoittelu ei olekaan mennyt ihan niin nappiin; kun yritettiin pistää pentu kylppäriin portin taakse, piti hakea pelttorit varastosta, jotta sisällä pystyi olemaan. Ei siis ihme, jos Jepelläkin välillä hermo kiristyy...

Ja kyllähän Jallu on aivan käsittämättömän söpö, varsinkin kun se istahtaa heti alas napottamaan mustilla nappisilmillään, kun se haluaa jotain (ruokaa, syliin, ulos). Tosi fiksu kaveri, ja tunnistaa jo melkeinpä aina oman nimensäkin (nimi on sitten isännän valitsema, kaikille vaan tiedoksi ;-).

Viikonloppuna tehdään Jepen kanssa A-luokan matka parsonien agilityleirille Kaarinaan, ja Jallu puolestaan pääsee (ehkä) Teemun kanssa Ala-Kolkkiin mökille (punkkien, käärmeiden ja muiden mörköjen syötiksi, iik). Laittelen sitten leiriraporttia (toivottavasti videoineen) ja Teemulta tulee varmasti ihania kuvia Jallusta mökkeilemässä.
***
Jeppe and Jallu are slowly starting to get along. There's a sweet bitch in heat in the neighbourhood and Jeppe is a mess due to this. So he thinks Jallu is mostly a disturbance, but luckily there is slow progress, as you can see from photoes above.

Jallu travels fine in his own box on the backseat of my car, without any bigger noise. We are teaching him to be alone in one room at home, but this has proved to be rather challenging: he is howling so loundly that one needs earplugs to be able to stay in the same premises. Hopefully this is just the learning phase...

Pokkaa piisaa!

Juu ei tämä pentu ainakaan arka ole! 

Ilmahyökkäys

Eka yö sujui hienosti, Teemu käytti pentua kerran ulkona pissalla ja puoli seiskan jälkeen heräiltiin sitten uuteen päivään. Kaikki pissat ja kakat on tähän asti tehty ulos, hieno juttu!

Jeppekin alkaa jo innostua leikkimään Jallun kanssa pihalla, tosin Jepen otteet ovat aika ronskit. Aamu on ollut mahtavan aurinoinen (tuulesta huolimatta), joten pojat ovat puuhastelleet pihalla. Teemu haravoi pihan, jotta siellä nähtäisiin joskus taas nurmikkoa. Jallun mielestä harava oli aika pelottava. Ja Kamun haukku oli myös pelottava, joten odotetaan muutama päivä ennen kuin tutustutetaan Jallua uusiin koiriin. Alla muutama otos tältä aamulta ja lisää löytyy kuvagalleriasta.

Jallu tuli taloon!

Käyttölinjainen cockerspanieli Kuusiviidan Lupo "Jallu" muutti tänään Jepen kaveriksi ja meidän toiseksi harrastuskoiraksi. Jepen tavoin Jallun puuhana tulee olemaan linnunmetsästys ja agility. Koetouhuihin pyritään myös jos koira osoittaa siihen taipumuksia (ja ainakin emän ja isän puolelta taipumuksia voisi olla perimässä). Ja tältä se näyttää: 

Kuusiviidan Lupo "Jallu"

Ajelimme tosiaan eilen Joroisille ja testasimme yhden yön verran Hotelli Joronjäljen palveluja (en valitettavasti voi suositella). Aamulla hurautimme Jukka Paroisen luo ja paperihommien jälkeen tutustutimme Jepen ja Jalun toisiinsa. Jallu oli ihan huisin reipas eikä pelännyt Jeppeä yhtään; ennemminkin Jeppe ihmetteli tätä pientä vilperttiä.

Ajomatka sujui oikein mainiosti. Jallu matkusti Teemun sylissä nukkuen suurimman osan aikaa. Pidettiin monta pissatukoa, joista jokaisella Jallu lurautti pissat hienosti pientareelle ja kakkaaminenkin onnistui. Voi sitä "vanhempien" ylpeyttä ;-)

Räntäsateessa pissalla

Iisalmessa nappasimme mäkkäriherkkuja mukaan ja pistimme Jallun ruokailun ajaksi boksiin takapenkille. Tässä vaiheessa selvisi, että meidän uudella pennulla on myös aika kuuluva ääni! Boksissa yksin oleminen ei selvästikään ollut mieluinen juttu... 

Mutta kaiken kaikkiaan matka sujui hienosti. Kotipihalla päästettiin sitten koirat juoksentelemaan ja tutustumaan toisiinsa. Vieraitakin piipahti heti useampia (nuorin 1 v), eikä Jallu ollut menosta moksiskaan. Se vetäisi koko iltana vain muutamat parin minuutin "powernaps" ja sama puuha jatkui. Jeppe oli tulokkaasta selvästi vähän hämillään, välillä yritti pikkasen alistaa sitä ja loppuillasta Jepen päällimmäinen ajatus oli selvästikin "lähtisipä tuo musta salama jo kotiinsa". Nyt molemmat vetävät sikeitä kuorsaten, eli yhteiselo alkoi oikein hienosti. Lisää kuvia kuvagalleriassa.

*** 

In English (after a very long while): We have a new puppy, working cockerspaniel Kuusiviidan Lupo. He's called Jallu. We brougth him to Ruka today from Joroinen (near Kuopio in Central Finland). He's very active, brave and cute - all we hoped for. Jeppe and Jallu get along fine, Jeppe is the boss at the moment even though this little fellow is rather brave for a spaniel.

Uusia juttuja

Myönnetään, nyt vähän jo keulitaan, mutta pennunhakureissulla olon kunniaksi vaihdoin jo blogin otsikkoa ja samalla uudistin vähän ulkoasua. Muutama vanhan ulkoasun elementti tosin tipahti matkan varrella, niiden toteutusta pitää vielä tuumailla.

Vesisateessa ajellaan kohti Joroisia ja huomenna saadaan sitten vihdoin Jallu matkaan. Sitä ollaan kyllä odotettu innolla ja Jeppekin on varmaan vaistonnut tämän odotuksen kun se on käyttäytynyt välillä ihan hassusti. Tai sitten sillä on vaan kevättä rinnassa kun lämpenevät päivät tuovat nokkaan kaikenlaisia jänniä hajuja...

Huomenna sitten lisää kuvia pennusta ja tarinaa kotiutumisesta.

Maisemat auton ulkopuolella ovat aika ankeat, joten pistetäänpä tähän muutama kuva kolmen ja puolen vuoden takaa samoista fiiliksistä ;-)

Jeppe ja Kurre (joka on vieläkin "elossa", tosin moneen kertaan suolistettuna)

Olipas Jeppe silloin pieni

Miten niin tää ei oo sallittua?

 

Supersöpö!

Raadonetsintää ja ulkokenttätreeniä

Viime viikolla jatkettiin poronraatojen etsintäkoulutuksen parissa kahden päivän verran. Eka päivänä heräteltiin koiria hieman lavatreenin avulla. Hajustettua lelua tai poronnahan palasta (koirasta riippuen) sijoiteltiin eri lavan alle ja pyrittiin kohdistamaan koiran huomio nenänkäyttöön ja hajulähteen etsimiseen. Eka päivänä Jeppeä kiinnostivat aika lailla kaikki muutkin hajut, eikä hajustetulla lelulla leikkiminen oikein innostanut. Vaihdettiin lelu poronraadon palaseen, ja leikkiminenkin alkoi kiinnostaa.

Vedettiin myös lähimaastoon pari verijälkeä ja käytiin kahlaamassa ne. Olin pelännyt kelin olevan koiralle haastava, mutta terrierintirri kulki kevyesti hangen päällä - toisin kuin minä! Lumikengistäkään ei aina ollut apua sohjoisessa höttölumessa. Treenipäivä oli suunniteltua lyhyempi, mutta enpä olisi juuri enää jaksanutkaan ainakaan jäljestää, keli vei mehut täysin.

Toisena päivänä jatkettiin lavatreenejä, ja nahanpalasella leikkiminen alkoi kiinnostaa jo Jeppeä tosi kivasti.

Lisäksi treenailtiin myös etsimistä hangen alta, ihan eka kertaa. Jeppe paikansi raadon ihan hyvin, mutta kaivamisesta se ei ensalkuun innostunut. Auttelin sitten vähän kaivamishommissa, ja Jeppe hoiteli raadon tehokkaasti ulos lumiluolasta. Piilotimme tämän treenin jälkeen raadon uudestaan Jepen nähden ja annoimme sen "etsiä"; sillä kertaa se jopa kaivoikin raatoa esille innokkaasti, mutta valitettavasti tämä suoritus ei tallentunut videolle.

Sunnuntaina siirrettiin (reippaan toukokuisen 10 cm lumisateen jälkeen) agilityesteet maneesilta ulkokentälle. Ihanaa! Tänään käytiin sitten treenailemassa eka kertaa. Rakennettiin sama rata kuin mitä treenailin viimeksi yksin maneesilla; tällä kertaa pujottelun viereen saatiin myös ratapiirustuksessa oikeasti ollut rengas.  Videot latautuvat parhaillaan Youtubeen, tässäpä karu yhteenveto: 

• Jeppe pudotteli rimoja (tälläkin kertaa; sama ongelma oli myös viime kerralla). Syy: minä käskytän tai kehun sitä juuri kun se on hyppäämässä. Ratkaisu: lisää hyppytekniikkatreeniä ja ohjaajalle fiksummat aivot ;-)
• Jeppe ei alussa malttanut pujotella (karkaili mm. renkaalle), mutta kun koiran kierroksia sai alas, pujottelu sujui hienosti. Jee! 
• Rengas oli talvitauon jälkeen selvästi mieluinen este, mutta silti vauhdissa se suoritti sen kerran väärin (hyppäsi ali). Syy: liian vähän rengastreeniä. Ratkaisu: lisää rengastreeniä ja ohjaaja sijoittuu tarkkaan, jotta koira näkee ohjauksen ja oman hyppylinjansa renkaan kohdalla. 
• Takaakierto houkutusputken kanssa ei edelleenkään toimi. Lisää haltuunottotreeniä. 

Tässäpä vähän videota. Rengasta ei ole päästy harjoittelemaan koko talvena (kun se ei mahtunut esteiden siirtokuormaan). Niinpä Jeppe huomasi kesken pujottelun, että rengas ois kiva este:



Kyllä meillä oli vähän parempiakin ratoja, ihan nollarataa ei kuitenkaan saatu aikaiseksi kun Jeppe halusi kolistella rimoja alas (huutelin ohjeita just kun se oli ponnistamassa, ajovirheitä siis). Mutta jos kyseessä ollis ollut virallinen kisa, ois oltu oikein onnellisia tuosta kymmenen virhepisteen tuloksesta, tähän asti ollaan noukittu vain hyllyjä...



Huomenna töiden jälkeen suunnataan Passatin keula kohti Joroisia ja meidän käyttölinjaista cockerspanielipentua, jonka nimeksi tulee Jallu (Kuusiviidan Lupo). Nähdään nyt Jallu kolmatta kertaa, ja tällä kertaa se lähtee vihdoin meidän matkassa kotiin. Voi miten jännää!

Talvi taittuu!

Teemu ja Jeppe ahersivat tänään takapihalla; Teemu kolasi lumet aidan toiselle puolelle, jotta on edes jotain toiveita saada piha sulamaan ja kuivaksi ennen pennun tuloa äitienpäivän viikonloppuna. Pakkasöitä on tosin luvassa vielä ensi viikollekin, joten nurmikon esille saaminen voipi jäädä vain haaveeksi... Ja kuten kuvasta näkyy, lunta on ollut paljon, toi viimeinen kinos on sitä paitsi jo sulanut aika lailla...

Eilisaamuna kävin Jepen kanssa pienellä juoksulenkillä ennen töihin lähtöä, ja kun aurinko vähän pilkisteli, koira päätti sitten jäädä pihalle paistattelemaan. Taisi olla vähän vilu, mutta periksi ei annettu:

Torstaina käytiin vielä kuraisella maneesilla treenaamassa agilitya, kun agilityesteiden siirtotalkoot peruttiin koirakerhon koulutusalueelle johtavan tien kelirikon takia. Saatiin treenailla ihan yksikseen. Löysin netistä ihan kivan treenin, jossa tehtiin sama rata kahdella eri tavalla (erilaiset estejärjestykset). Jostain syystä Jeppe pudotteli aika paljon rimoja kummallakin radalla, joten saatiin aika vähän onnistuneita suorituksia. Mutta pujottelu suijui ekaa yritystä (ohjaajan linjavirhe) lukuunottamatta tosi hienosti ja siihen alkaa jo tulla vauhtiakin!

Tässä helpompi ratavaihtoehto, meille haasteita tuotti lähinnä toi 6. hypyn takaakierto:



Toisella radalla piti käyttää jo vähän erilaisia ohjauskuvioita. Loppusuoralla on aina namikippo, jotta saan koiran irtoamaan viimeisille esteille.



Vielä on matkaa ykkösluokan kisaratoihin, mutta mennään pienin askelin, niin saatetaan oppiakin jotain!

Rentoutusta ja reissaamista

Tällä viikolla jäivät agilitytreenit väliin, sillä torstaina Heidi tuli käymään ja hieroi Jeppeä taas rennommaksi. Tässä ollaan melko rentona,vaikka Heidi räplääkin ärsyttävästi varpaita:

Jumeja saattoi tulla tosin lisää, sillä viikonlopun aikana hurautettiin melkein 2000 km Passatin mittariin. Kävimme sukuloimassa Hyrylässä ja saimme samalla toivottaa tervetulleeksi maailmaan Teemun siskonpojan. Olihan se pikkuinen nyytti, kun käytiin sitä katsomassa alle puolen vuorokauden ikäisenä...

Meidän oma "nyytti" on puolestaan kasvanut kovasti. Se oli heti pentulaatikon reunalla ensimmäisenä vastassa, kun käytiin katsomassa sitä tänään. Oikein reipas pentu, häntä heilui koko ajan ja ihmisten kanssa puuhastelu oli selvästi mieleistä hommaa. Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Käytiin katsomassa myös pentujen isää, Nicceä (Friisin Kaira). Nicce on pentujen emän Sissin tavoin aivan mahtava luonne, otti vieraat vastaan avosylin. Nicce on mukavan kompaktin kokoinen; ei haittaisi, vaikka meidän pentumme tulisi isäänsä koon puolesta.  

Myös ensi viikon agilitytreenit taitavat harmittavasti jäädä sikseen, sillä illat menevät palavereissa ja torstaina siirretään agilityesteet maneesilta kentälle (jos koulutusalueelle johtava tie ei ole kelirikon vallassa). Perjantaina olen mukana mätsärin järjestelyissä. Ehkä lauantaina ehtisi treenailemaan, jos kenttä on jo sulanut...

Ihan helppo agitreeni...

... tai niin ainakin luulin, kun nappasin pikaisella vilkaisulla mukaan agilitytreeneihin netistä joskus tulostamani muutaman esteen ratapätkän. No, siinäpä oli sitten sopivasti putkenpäitä tarjolla ja ohjaajalle useampi valssikohta vauhdikkaalla radalla. Eli soppa oli valmis ja sattumia piisasi!

Tässä on treenin alkupuolelta huiskimalla läpi juostu rata, ihmeesti toi koira vaan eteni radalla harvinaisen sekavasta ohjauksesta huolimatta!



Harjoiteltiin J-putken oikeaan päähän menoa ja muutettiin pujottelua edeltävän hypyn suoritussuunta, jotta saatiin koira putken sijaan pujotteluun...



J-putken haluttu (eli vasemmanpuoleinen) pääkin löytyi kun ohjaaja ymmärsi juosta suoraan (kiitos Heidin tarkan silmän). Pujotteluun mentiin hölmösti takaaleikaten, mutta koirahan kesti senkin. Sillä on aika kova pää sekä kuvainnollisesti että ihan fyysisesti, kuten tämän alla olevan pätkän viimeisestä putkeenmenosta voi päätellä. Ei ihan osunut eka kerralla... Ja loppusuoralla hieno irtoaminen namikipolle (koiran itse valitsemansa palkan eli J-putken sijaan), kun ohjaaja älysi juosta radan ulkolaitaa - kiitos tästäkin oivalluksesta, Heidi!



Positiivista on, että pujottelut sujuvat tosi hienosti, kunhan eka väli löytyy oikein. Putki pujottelun vieressä on vielä vähän vaikea, pitää helpottaa treeniä ja antaa koiran etsiä pujottelun aloituskohta eri tulokulmista ensin ilman putkia lähistöllä ja sitten hiljalleen häiriöputkia lisäten. Ja irtoamista saa näköjään myös harjoitella samalla idealla; ensin ilman putkia ja sitten häiriöputkia pikkuhiljaa lähemmäs tuoden.

Ja ohjaajalle määrätään lisää juoksutreeniä ilman pyllistelyjä ja tönkköjä käsiä...

Meille tulee pentu!

Nyt se on päätetty: Kuusiviidan kennelistä tulee meille käyttölinjainen cockerspanieliuros. Emä on Sanaigmore Jessie (Sissi) ja isä Friisin Kaira. Pennut syntyivät 20.3.2012 ja eilen käytiin niitä katsomassa eka kerran. Pentuja on kolme, kaksi urosta (musta ja maksanvärinen) sekä yksi narttu. Musta uros tulee siis meille. Nimeä pohditaan nyt kuumeisesti! Parin viikon päästä käydään ohikulkumatkalla ihastelemassa taas lisää, ja pentu kotiutuu meille sitten joskus toukokuun puolivälissä. Alla muutama kuva ja lisää kuvia galleriassa.

Meidän "poika"

Koko pesue

Valkoinen viiru rinnassa

Pikkuinen vielä

Teemun tuleva metsästyskoira

Kehitystä kontaktirintamalla

Käytiin taas Aaltosen Mikon ohjauksessa Oulun suunnalla ja takataskuun jäi huima määrä hyviä vinkkejä. Tutumpaa (mutta kummasti mielestä katoavaa) tietoa olivat hypylle ohjaus hypyn ponnistuspaikkaa kohden (+ valssi liikkeelle heti kun koira lukitsee hypyn) ja valssin ohjaus loppuun ns. vanhalla kädellä. Enimmäkseen keskityimme Jepen kanssa niihin valsseihin - tai Jeppe ne toki osasi, minä ihan vielä en, mutta jotain kehitystä oli havaittavissa ;-)

Jepen pujottelu sujui yllättävän hyvin (ihan ilman apuvälineitä), samoin kontaktit menivät kautta linjan hyvillä 2on2off-pysähdyksillä alastulolle. Kotiläksynä kontakteilla kehittymiselle saimme namikipon siirtämisen seuraavan esteen taakse sekä enemmän häiriötreeniä ennen kipolle vapauttamista (enemmän ohjaajan liikettä sinnetänne ja ohjaajan liikkeen jatkuminen reilusti alastulon ohi).



Huisin kivaa oli treenailla hyvissä olosuhteissa ja huippuhyvässä ohjauksessa, toivottavasti Mikko löytää meille vielä jonkun vapaan ajan huhtikuulle. Ja matkantekokin oli mukavaa hyvässä ajosäässä ja erinomaisessa seurassa. Kummasti vain farkkuun mahtui neljä ohjaajaa ja neljä koiraa. Jeppe matkusti apukuskin jalkatilassa, Pate takapenkillä ja Asta ja Urho takakontissa. Ja ihmiset niillä lopuilla paikoilla...  Kiitos taas matka- ja treeniseurasta kavereille!

FI KVA-L Repovaaran Baikal

Oulun luolakokeessa su 18.3. saatiin tavoiteltu A-tulos (A50), eli Jeppe kettuili itsensä käyttövalioksi! Erityisesti mieltä lämmittävänä bonuksena oli saamamamme Kokeen lupaavin koira -palkinto. Lisään tähän vielä tuomarin lausunnon ja palkintokuvia myöhemmin. Sitten kaksoisvaliosuunnitelmia laatimaan, oliskos se agilityvalio seuraava tavoite... Ollaankin juuri matkalla Ouluun agilitytreeneihin Active Dogille Mikko Aaltosen luo, siellähän näitä suunnitelmia voi hioa. Tosipuheissa voipi olla helpompaa saada tää koira metsästysvalioksi!

EDIT 23.3.2012:
Repovaaran Baikal "Jeppe" luolakokeessa Oulussa 18.3.2012, tuomarina Johan Carlson, tulos LUTA50: Koira luolastoon, kaivaa hiekkaesteen hitaasti. Kuuluva ilmoitushaukku luukulla, kettu siirtyy oikeaan päätepesään, jonne luuku auettua koira nopeasti seuraa. Koira ei väistä kettua ja tekee erittäin määrätietoisen työn. Koe keskeytetään eläinsuojelullisista syistä. Koeaika: 11:28-11:30. 

Tässä valiokoira hengailee parhaan kaverinsa kanssa; laumautuminen on hyvässä käynnissä (tosin se on vain treenailua tulevaisuutta ajatellen, ihqu-Luca on meillä vain hetkellisesti hoidossa).

Mutta tulevaisuus voi olla lähempänä kuin uskalsimme kuvitellakaan, sillä 20.3.2012 Joroisilla syntyi käyttölinjaisia cockereita; toiveissa on, että jompi kumpi näistä uroksista tulisi meille Jepen kaveriksi.