Kakara kasvaa

Jallu on kyllä ihan mainio pakkaus, ja jopa Jeppe alkaa olla samaa mieltä!

Sopu sijaa antaa

Läskiä läjään

Jallun korvaa kutittaa

Mitäs me karvakorvat

Lisää kuvia kuvagalleriassa >>



Jallu kasvaa ihan silmissä ja oppii joka päivä jotain uuttakin. Luoksetulossa se on aika haka varsinkin jos on sapuskaa palkkana. Jepen ärsyttämisessä se on ihan luonnonlahjakkuus...

***
 Jallu is growing fast and getting along fine with Jeppe. They are playing a lot together, which is a very good thing - I don't need to keep him occupied and out of destroying the furniture.

Hidasta lähentymistä

Jepen ja Jallun yhteiselo kotona on ollut välillä haasteellista, kun naapurustossa on ihanasti juoksussa oleva narttukoira (kiitosta vaan Miina ;-). Näin ollen Jepen herneenkokoisiin aivoihin mahtuu tällä hetkellä vain yksi asia - ja kaikki muut jutut (mukaanlukien Jallu) ovat sitten häiriöitä. Ainoastaan kerran Jepen ärähdys on mennyt ihan Jallun iholle asti, tosin silloinkaan eivät edes karvat kastuneet, mutta pentu kyllä säikähti ja pysyi jopa minuutin verran kauempana. Hetken päästä se oli taas härppimässä Jeppeä leukapielistä, koska "isoveli" on vain kerta kaikkiaan niin ihana...

Käytiin eilen päiväseltään Oulussa ja äitini luona meno oli ihan erilaista, koirat jopa leikkivät vähän keskenään eikä Jepen ärähtelyjä juurikaan tullut. Joten kunhan tästä ympäristön hajumaailma taas vähän helpottuu, eiköhän näistä tule toisilleen hyviä kavereita. Alla on vähän Teemun kännykkäkamerakuvaa tämän aamun lähentymisyrityksistä.

Tässä ollaan jo samalla makuualustalla (Jeppe tosin mököttää).

Pihalla Jallu sai audienssin ihan Jepen kylkeen kiinni!

Tuossa jälkimmäisessä kuvassa Jeppe on pitkässä narussa, koska (kuten kuvastakin näkyy) kuono ilmassa haistellaan koko ajan naapurista tulevia tyttöhajuja. Aidatkaan eivät siis välttämättä pitele kosioretkelle lähtevää, naru ainakin hidastaa vähän menoa.

Jallu on osoittautunut oikein hienoksi autoilijaksi. Se matkustaa omassa kopassaan takapenkillä pääosin ihan tyytyväisenä; vain just ennen nukahtamista saattaa tulla pienoista ulinaa. Kotona toisaalta yksinolon harjoittelu ei olekaan mennyt ihan niin nappiin; kun yritettiin pistää pentu kylppäriin portin taakse, piti hakea pelttorit varastosta, jotta sisällä pystyi olemaan. Ei siis ihme, jos Jepelläkin välillä hermo kiristyy...

Ja kyllähän Jallu on aivan käsittämättömän söpö, varsinkin kun se istahtaa heti alas napottamaan mustilla nappisilmillään, kun se haluaa jotain (ruokaa, syliin, ulos). Tosi fiksu kaveri, ja tunnistaa jo melkeinpä aina oman nimensäkin (nimi on sitten isännän valitsema, kaikille vaan tiedoksi ;-).

Viikonloppuna tehdään Jepen kanssa A-luokan matka parsonien agilityleirille Kaarinaan, ja Jallu puolestaan pääsee (ehkä) Teemun kanssa Ala-Kolkkiin mökille (punkkien, käärmeiden ja muiden mörköjen syötiksi, iik). Laittelen sitten leiriraporttia (toivottavasti videoineen) ja Teemulta tulee varmasti ihania kuvia Jallusta mökkeilemässä.
***
Jeppe and Jallu are slowly starting to get along. There's a sweet bitch in heat in the neighbourhood and Jeppe is a mess due to this. So he thinks Jallu is mostly a disturbance, but luckily there is slow progress, as you can see from photoes above.

Jallu travels fine in his own box on the backseat of my car, without any bigger noise. We are teaching him to be alone in one room at home, but this has proved to be rather challenging: he is howling so loundly that one needs earplugs to be able to stay in the same premises. Hopefully this is just the learning phase...

Pokkaa piisaa!

Juu ei tämä pentu ainakaan arka ole! 

Ilmahyökkäys

Eka yö sujui hienosti, Teemu käytti pentua kerran ulkona pissalla ja puoli seiskan jälkeen heräiltiin sitten uuteen päivään. Kaikki pissat ja kakat on tähän asti tehty ulos, hieno juttu!

Jeppekin alkaa jo innostua leikkimään Jallun kanssa pihalla, tosin Jepen otteet ovat aika ronskit. Aamu on ollut mahtavan aurinoinen (tuulesta huolimatta), joten pojat ovat puuhastelleet pihalla. Teemu haravoi pihan, jotta siellä nähtäisiin joskus taas nurmikkoa. Jallun mielestä harava oli aika pelottava. Ja Kamun haukku oli myös pelottava, joten odotetaan muutama päivä ennen kuin tutustutetaan Jallua uusiin koiriin. Alla muutama otos tältä aamulta ja lisää löytyy kuvagalleriasta.

Jallu tuli taloon!

Käyttölinjainen cockerspanieli Kuusiviidan Lupo "Jallu" muutti tänään Jepen kaveriksi ja meidän toiseksi harrastuskoiraksi. Jepen tavoin Jallun puuhana tulee olemaan linnunmetsästys ja agility. Koetouhuihin pyritään myös jos koira osoittaa siihen taipumuksia (ja ainakin emän ja isän puolelta taipumuksia voisi olla perimässä). Ja tältä se näyttää: 

Kuusiviidan Lupo "Jallu"

Ajelimme tosiaan eilen Joroisille ja testasimme yhden yön verran Hotelli Joronjäljen palveluja (en valitettavasti voi suositella). Aamulla hurautimme Jukka Paroisen luo ja paperihommien jälkeen tutustutimme Jepen ja Jalun toisiinsa. Jallu oli ihan huisin reipas eikä pelännyt Jeppeä yhtään; ennemminkin Jeppe ihmetteli tätä pientä vilperttiä.

Ajomatka sujui oikein mainiosti. Jallu matkusti Teemun sylissä nukkuen suurimman osan aikaa. Pidettiin monta pissatukoa, joista jokaisella Jallu lurautti pissat hienosti pientareelle ja kakkaaminenkin onnistui. Voi sitä "vanhempien" ylpeyttä ;-)

Räntäsateessa pissalla

Iisalmessa nappasimme mäkkäriherkkuja mukaan ja pistimme Jallun ruokailun ajaksi boksiin takapenkille. Tässä vaiheessa selvisi, että meidän uudella pennulla on myös aika kuuluva ääni! Boksissa yksin oleminen ei selvästikään ollut mieluinen juttu... 

Mutta kaiken kaikkiaan matka sujui hienosti. Kotipihalla päästettiin sitten koirat juoksentelemaan ja tutustumaan toisiinsa. Vieraitakin piipahti heti useampia (nuorin 1 v), eikä Jallu ollut menosta moksiskaan. Se vetäisi koko iltana vain muutamat parin minuutin "powernaps" ja sama puuha jatkui. Jeppe oli tulokkaasta selvästi vähän hämillään, välillä yritti pikkasen alistaa sitä ja loppuillasta Jepen päällimmäinen ajatus oli selvästikin "lähtisipä tuo musta salama jo kotiinsa". Nyt molemmat vetävät sikeitä kuorsaten, eli yhteiselo alkoi oikein hienosti. Lisää kuvia kuvagalleriassa.

*** 

In English (after a very long while): We have a new puppy, working cockerspaniel Kuusiviidan Lupo. He's called Jallu. We brougth him to Ruka today from Joroinen (near Kuopio in Central Finland). He's very active, brave and cute - all we hoped for. Jeppe and Jallu get along fine, Jeppe is the boss at the moment even though this little fellow is rather brave for a spaniel.

Uusia juttuja

Myönnetään, nyt vähän jo keulitaan, mutta pennunhakureissulla olon kunniaksi vaihdoin jo blogin otsikkoa ja samalla uudistin vähän ulkoasua. Muutama vanhan ulkoasun elementti tosin tipahti matkan varrella, niiden toteutusta pitää vielä tuumailla.

Vesisateessa ajellaan kohti Joroisia ja huomenna saadaan sitten vihdoin Jallu matkaan. Sitä ollaan kyllä odotettu innolla ja Jeppekin on varmaan vaistonnut tämän odotuksen kun se on käyttäytynyt välillä ihan hassusti. Tai sitten sillä on vaan kevättä rinnassa kun lämpenevät päivät tuovat nokkaan kaikenlaisia jänniä hajuja...

Huomenna sitten lisää kuvia pennusta ja tarinaa kotiutumisesta.

Maisemat auton ulkopuolella ovat aika ankeat, joten pistetäänpä tähän muutama kuva kolmen ja puolen vuoden takaa samoista fiiliksistä ;-)

Jeppe ja Kurre (joka on vieläkin "elossa", tosin moneen kertaan suolistettuna)

Olipas Jeppe silloin pieni

Miten niin tää ei oo sallittua?

 

Supersöpö!

Raadonetsintää ja ulkokenttätreeniä

Viime viikolla jatkettiin poronraatojen etsintäkoulutuksen parissa kahden päivän verran. Eka päivänä heräteltiin koiria hieman lavatreenin avulla. Hajustettua lelua tai poronnahan palasta (koirasta riippuen) sijoiteltiin eri lavan alle ja pyrittiin kohdistamaan koiran huomio nenänkäyttöön ja hajulähteen etsimiseen. Eka päivänä Jeppeä kiinnostivat aika lailla kaikki muutkin hajut, eikä hajustetulla lelulla leikkiminen oikein innostanut. Vaihdettiin lelu poronraadon palaseen, ja leikkiminenkin alkoi kiinnostaa.

Vedettiin myös lähimaastoon pari verijälkeä ja käytiin kahlaamassa ne. Olin pelännyt kelin olevan koiralle haastava, mutta terrierintirri kulki kevyesti hangen päällä - toisin kuin minä! Lumikengistäkään ei aina ollut apua sohjoisessa höttölumessa. Treenipäivä oli suunniteltua lyhyempi, mutta enpä olisi juuri enää jaksanutkaan ainakaan jäljestää, keli vei mehut täysin.

Toisena päivänä jatkettiin lavatreenejä, ja nahanpalasella leikkiminen alkoi kiinnostaa jo Jeppeä tosi kivasti.

Lisäksi treenailtiin myös etsimistä hangen alta, ihan eka kertaa. Jeppe paikansi raadon ihan hyvin, mutta kaivamisesta se ei ensalkuun innostunut. Auttelin sitten vähän kaivamishommissa, ja Jeppe hoiteli raadon tehokkaasti ulos lumiluolasta. Piilotimme tämän treenin jälkeen raadon uudestaan Jepen nähden ja annoimme sen "etsiä"; sillä kertaa se jopa kaivoikin raatoa esille innokkaasti, mutta valitettavasti tämä suoritus ei tallentunut videolle.

Sunnuntaina siirrettiin (reippaan toukokuisen 10 cm lumisateen jälkeen) agilityesteet maneesilta ulkokentälle. Ihanaa! Tänään käytiin sitten treenailemassa eka kertaa. Rakennettiin sama rata kuin mitä treenailin viimeksi yksin maneesilla; tällä kertaa pujottelun viereen saatiin myös ratapiirustuksessa oikeasti ollut rengas.  Videot latautuvat parhaillaan Youtubeen, tässäpä karu yhteenveto: 

• Jeppe pudotteli rimoja (tälläkin kertaa; sama ongelma oli myös viime kerralla). Syy: minä käskytän tai kehun sitä juuri kun se on hyppäämässä. Ratkaisu: lisää hyppytekniikkatreeniä ja ohjaajalle fiksummat aivot ;-)
• Jeppe ei alussa malttanut pujotella (karkaili mm. renkaalle), mutta kun koiran kierroksia sai alas, pujottelu sujui hienosti. Jee! 
• Rengas oli talvitauon jälkeen selvästi mieluinen este, mutta silti vauhdissa se suoritti sen kerran väärin (hyppäsi ali). Syy: liian vähän rengastreeniä. Ratkaisu: lisää rengastreeniä ja ohjaaja sijoittuu tarkkaan, jotta koira näkee ohjauksen ja oman hyppylinjansa renkaan kohdalla. 
• Takaakierto houkutusputken kanssa ei edelleenkään toimi. Lisää haltuunottotreeniä. 

Tässäpä vähän videota. Rengasta ei ole päästy harjoittelemaan koko talvena (kun se ei mahtunut esteiden siirtokuormaan). Niinpä Jeppe huomasi kesken pujottelun, että rengas ois kiva este:



Kyllä meillä oli vähän parempiakin ratoja, ihan nollarataa ei kuitenkaan saatu aikaiseksi kun Jeppe halusi kolistella rimoja alas (huutelin ohjeita just kun se oli ponnistamassa, ajovirheitä siis). Mutta jos kyseessä ollis ollut virallinen kisa, ois oltu oikein onnellisia tuosta kymmenen virhepisteen tuloksesta, tähän asti ollaan noukittu vain hyllyjä...



Huomenna töiden jälkeen suunnataan Passatin keula kohti Joroisia ja meidän käyttölinjaista cockerspanielipentua, jonka nimeksi tulee Jallu (Kuusiviidan Lupo). Nähdään nyt Jallu kolmatta kertaa, ja tällä kertaa se lähtee vihdoin meidän matkassa kotiin. Voi miten jännää!

Talvi taittuu!

Teemu ja Jeppe ahersivat tänään takapihalla; Teemu kolasi lumet aidan toiselle puolelle, jotta on edes jotain toiveita saada piha sulamaan ja kuivaksi ennen pennun tuloa äitienpäivän viikonloppuna. Pakkasöitä on tosin luvassa vielä ensi viikollekin, joten nurmikon esille saaminen voipi jäädä vain haaveeksi... Ja kuten kuvasta näkyy, lunta on ollut paljon, toi viimeinen kinos on sitä paitsi jo sulanut aika lailla...

Eilisaamuna kävin Jepen kanssa pienellä juoksulenkillä ennen töihin lähtöä, ja kun aurinko vähän pilkisteli, koira päätti sitten jäädä pihalle paistattelemaan. Taisi olla vähän vilu, mutta periksi ei annettu:

Torstaina käytiin vielä kuraisella maneesilla treenaamassa agilitya, kun agilityesteiden siirtotalkoot peruttiin koirakerhon koulutusalueelle johtavan tien kelirikon takia. Saatiin treenailla ihan yksikseen. Löysin netistä ihan kivan treenin, jossa tehtiin sama rata kahdella eri tavalla (erilaiset estejärjestykset). Jostain syystä Jeppe pudotteli aika paljon rimoja kummallakin radalla, joten saatiin aika vähän onnistuneita suorituksia. Mutta pujottelu suijui ekaa yritystä (ohjaajan linjavirhe) lukuunottamatta tosi hienosti ja siihen alkaa jo tulla vauhtiakin!

Tässä helpompi ratavaihtoehto, meille haasteita tuotti lähinnä toi 6. hypyn takaakierto:



Toisella radalla piti käyttää jo vähän erilaisia ohjauskuvioita. Loppusuoralla on aina namikippo, jotta saan koiran irtoamaan viimeisille esteille.



Vielä on matkaa ykkösluokan kisaratoihin, mutta mennään pienin askelin, niin saatetaan oppiakin jotain!

Rentoutusta ja reissaamista

Tällä viikolla jäivät agilitytreenit väliin, sillä torstaina Heidi tuli käymään ja hieroi Jeppeä taas rennommaksi. Tässä ollaan melko rentona,vaikka Heidi räplääkin ärsyttävästi varpaita:

Jumeja saattoi tulla tosin lisää, sillä viikonlopun aikana hurautettiin melkein 2000 km Passatin mittariin. Kävimme sukuloimassa Hyrylässä ja saimme samalla toivottaa tervetulleeksi maailmaan Teemun siskonpojan. Olihan se pikkuinen nyytti, kun käytiin sitä katsomassa alle puolen vuorokauden ikäisenä...

Meidän oma "nyytti" on puolestaan kasvanut kovasti. Se oli heti pentulaatikon reunalla ensimmäisenä vastassa, kun käytiin katsomassa sitä tänään. Oikein reipas pentu, häntä heilui koko ajan ja ihmisten kanssa puuhastelu oli selvästi mieleistä hommaa. Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Käytiin katsomassa myös pentujen isää, Nicceä (Friisin Kaira). Nicce on pentujen emän Sissin tavoin aivan mahtava luonne, otti vieraat vastaan avosylin. Nicce on mukavan kompaktin kokoinen; ei haittaisi, vaikka meidän pentumme tulisi isäänsä koon puolesta.  

Myös ensi viikon agilitytreenit taitavat harmittavasti jäädä sikseen, sillä illat menevät palavereissa ja torstaina siirretään agilityesteet maneesilta kentälle (jos koulutusalueelle johtava tie ei ole kelirikon vallassa). Perjantaina olen mukana mätsärin järjestelyissä. Ehkä lauantaina ehtisi treenailemaan, jos kenttä on jo sulanut...

Ihan helppo agitreeni...

... tai niin ainakin luulin, kun nappasin pikaisella vilkaisulla mukaan agilitytreeneihin netistä joskus tulostamani muutaman esteen ratapätkän. No, siinäpä oli sitten sopivasti putkenpäitä tarjolla ja ohjaajalle useampi valssikohta vauhdikkaalla radalla. Eli soppa oli valmis ja sattumia piisasi!

Tässä on treenin alkupuolelta huiskimalla läpi juostu rata, ihmeesti toi koira vaan eteni radalla harvinaisen sekavasta ohjauksesta huolimatta!



Harjoiteltiin J-putken oikeaan päähän menoa ja muutettiin pujottelua edeltävän hypyn suoritussuunta, jotta saatiin koira putken sijaan pujotteluun...



J-putken haluttu (eli vasemmanpuoleinen) pääkin löytyi kun ohjaaja ymmärsi juosta suoraan (kiitos Heidin tarkan silmän). Pujotteluun mentiin hölmösti takaaleikaten, mutta koirahan kesti senkin. Sillä on aika kova pää sekä kuvainnollisesti että ihan fyysisesti, kuten tämän alla olevan pätkän viimeisestä putkeenmenosta voi päätellä. Ei ihan osunut eka kerralla... Ja loppusuoralla hieno irtoaminen namikipolle (koiran itse valitsemansa palkan eli J-putken sijaan), kun ohjaaja älysi juosta radan ulkolaitaa - kiitos tästäkin oivalluksesta, Heidi!



Positiivista on, että pujottelut sujuvat tosi hienosti, kunhan eka väli löytyy oikein. Putki pujottelun vieressä on vielä vähän vaikea, pitää helpottaa treeniä ja antaa koiran etsiä pujottelun aloituskohta eri tulokulmista ensin ilman putkia lähistöllä ja sitten hiljalleen häiriöputkia lisäten. Ja irtoamista saa näköjään myös harjoitella samalla idealla; ensin ilman putkia ja sitten häiriöputkia pikkuhiljaa lähemmäs tuoden.

Ja ohjaajalle määrätään lisää juoksutreeniä ilman pyllistelyjä ja tönkköjä käsiä...

Meille tulee pentu!

Nyt se on päätetty: Kuusiviidan kennelistä tulee meille käyttölinjainen cockerspanieliuros. Emä on Sanaigmore Jessie (Sissi) ja isä Friisin Kaira. Pennut syntyivät 20.3.2012 ja eilen käytiin niitä katsomassa eka kerran. Pentuja on kolme, kaksi urosta (musta ja maksanvärinen) sekä yksi narttu. Musta uros tulee siis meille. Nimeä pohditaan nyt kuumeisesti! Parin viikon päästä käydään ohikulkumatkalla ihastelemassa taas lisää, ja pentu kotiutuu meille sitten joskus toukokuun puolivälissä. Alla muutama kuva ja lisää kuvia galleriassa.

Meidän "poika"

Koko pesue

Valkoinen viiru rinnassa

Pikkuinen vielä

Teemun tuleva metsästyskoira

Kehitystä kontaktirintamalla

Käytiin taas Aaltosen Mikon ohjauksessa Oulun suunnalla ja takataskuun jäi huima määrä hyviä vinkkejä. Tutumpaa (mutta kummasti mielestä katoavaa) tietoa olivat hypylle ohjaus hypyn ponnistuspaikkaa kohden (+ valssi liikkeelle heti kun koira lukitsee hypyn) ja valssin ohjaus loppuun ns. vanhalla kädellä. Enimmäkseen keskityimme Jepen kanssa niihin valsseihin - tai Jeppe ne toki osasi, minä ihan vielä en, mutta jotain kehitystä oli havaittavissa ;-)

Jepen pujottelu sujui yllättävän hyvin (ihan ilman apuvälineitä), samoin kontaktit menivät kautta linjan hyvillä 2on2off-pysähdyksillä alastulolle. Kotiläksynä kontakteilla kehittymiselle saimme namikipon siirtämisen seuraavan esteen taakse sekä enemmän häiriötreeniä ennen kipolle vapauttamista (enemmän ohjaajan liikettä sinnetänne ja ohjaajan liikkeen jatkuminen reilusti alastulon ohi).



Huisin kivaa oli treenailla hyvissä olosuhteissa ja huippuhyvässä ohjauksessa, toivottavasti Mikko löytää meille vielä jonkun vapaan ajan huhtikuulle. Ja matkantekokin oli mukavaa hyvässä ajosäässä ja erinomaisessa seurassa. Kummasti vain farkkuun mahtui neljä ohjaajaa ja neljä koiraa. Jeppe matkusti apukuskin jalkatilassa, Pate takapenkillä ja Asta ja Urho takakontissa. Ja ihmiset niillä lopuilla paikoilla...  Kiitos taas matka- ja treeniseurasta kavereille!

FI KVA-L Repovaaran Baikal

Oulun luolakokeessa su 18.3. saatiin tavoiteltu A-tulos (A50), eli Jeppe kettuili itsensä käyttövalioksi! Erityisesti mieltä lämmittävänä bonuksena oli saamamamme Kokeen lupaavin koira -palkinto. Lisään tähän vielä tuomarin lausunnon ja palkintokuvia myöhemmin. Sitten kaksoisvaliosuunnitelmia laatimaan, oliskos se agilityvalio seuraava tavoite... Ollaankin juuri matkalla Ouluun agilitytreeneihin Active Dogille Mikko Aaltosen luo, siellähän näitä suunnitelmia voi hioa. Tosipuheissa voipi olla helpompaa saada tää koira metsästysvalioksi!

EDIT 23.3.2012:
Repovaaran Baikal "Jeppe" luolakokeessa Oulussa 18.3.2012, tuomarina Johan Carlson, tulos LUTA50: Koira luolastoon, kaivaa hiekkaesteen hitaasti. Kuuluva ilmoitushaukku luukulla, kettu siirtyy oikeaan päätepesään, jonne luuku auettua koira nopeasti seuraa. Koira ei väistä kettua ja tekee erittäin määrätietoisen työn. Koe keskeytetään eläinsuojelullisista syistä. Koeaika: 11:28-11:30. 

Tässä valiokoira hengailee parhaan kaverinsa kanssa; laumautuminen on hyvässä käynnissä (tosin se on vain treenailua tulevaisuutta ajatellen, ihqu-Luca on meillä vain hetkellisesti hoidossa).

Mutta tulevaisuus voi olla lähempänä kuin uskalsimme kuvitellakaan, sillä 20.3.2012 Joroisilla syntyi käyttölinjaisia cockereita; toiveissa on, että jompi kumpi näistä uroksista tulisi meille Jepen kaveriksi.

Ylläpitotreeniä

Tässä välillä oli pitkä pakkasjakso, joka esti tehokkaasti agilityn treenailemisen. Mentiinkin sitten melkeinpä "kylmiltään" Mikon treeneihin Ouluun viime viikolla. Pientä edistymistä havaittavissa siltikin, ja varmasti tuloksia syntyisi enemmän, jos pystyisi treenaamaan useammin. Tosin pitää muistaa, että esim. kontakteja pystyy treenaamaan kotosallakin kosketusalustan vahvistamisella, tämä tuppaa vain sitten käytännön toimien lomassa unohtumaan.

Tässä radan alkuosaa, se sujui ihan mallikkaasti - tosin puomia piti hinkata hetki yksittäisenä esteenä kun koira ei pysähtynyt oikeaan kohtaan. Uutena oppina: odota, että koira hakeutuu omaehtoisesti kosketusalustalle (älä osoita sille alustaa tms).



Sitten rata jatkui muutaman esteen kautta A:lle, joka oli houkuttavasti mutkaputken välissä. Siihenpä me sitten Jepen kanssa kompastuttiinkin aika monta kertaa. Mikon ohjeiden avulla saatiin vihdoin onnistunut suoritus. Tiedetäänpä nyt, mitä saadaan treenata huolella aina kun on riittävästi treenikavereita liikuttamaan A-estettä ;-) Ja tietty tämä homma rakennetaan sitten hissukseen, eli ensin putkien päät ovat etäänpänä A-esteen ylösmenosta, ja niitä tuodaan pikkuhiljaa lähemmäs A-estettä.



Sitten vuorossa oli pujottelu. Jeppe lähti lapasesta ilman verkkoja, joten kokeiltiin ohjureilla. Jeppe luuli niitä ensin hyppyesteiksi (ja oli ihan riemuissaan, vihdoinkin tässä tylsässä esteessä oli jotain järkeä ;-) mutta muutaman hörhöilyn jälkeen saatiin koira pujottelemaan ja melkoisella vauhdilla jopa! Minun tehtävänäni oli irtaantua pujottelulta kohti putkea ja se onnistui hienosti, jes. Nyt pitää pistää hösseliksi ohjureiden saamiseksi seuralle; tilasin ne Turusta 4dogsilta, mutta ilmeisesti siellä ei ole enää mitään "elämää", joten pitää pistää ohjurit tilaukseen DogAntilta.



Radan loppuosa vaati nopeita jalkoja, ja päästiin vielä kertaalleen kontaktille keinun muodossa. Keinun päähän oli pakko laittaa kosketusalusta, sillä muutoin Jeppe pysähtyi tosi aikaisin, nippanappa kontaktialueen puolella. Ja sama kuin edellä puomilla; koira saa hakeutua kosketusalustalle itsenäisesti.



Treenailtiin sitten tänään maneesilla saman radan loppuosaa vähän soveltaen. Jepellä pujottelussa 2 verkkoa (1 alussa ja 1 lopussa); en lähtenyt näistä vielä karsimaan kun halusin kokeilla omaa irtaantumista pujottelusta putkelle. Homma sujui niin hienosti, että unohdin kokonaan jarruttaa kun lähdettiin toista kertaa suoraan putkeen, enkä olisi itse ehtinyt persjättöön.




Tässäpä sitten jarrutuksen ja persjätön kera, ja keinukin menee vain pienellä korjauksella.

Erittäin Hyvä Jeppe

Aamulla ennen koiranäyttelyyn lähtöä saatiin jännittää, kuinka auto käynnistää -32 C pakkasesta. Puolen tunnin webastokäytön jälkeen Passatti hörähti käyntiin kuin palmun alta. On se hyvä auto, vaikkakin nielee aika reippaasti dieseliä näillä pakkasilla.

Keuruun näyttelytila oli (kuten olin etukäteen keskustelupalstoilta lukenutkin) todella ahdas, mutta hienosti ihmiset ja koirat mahtuivat pieneenkin tilaan. Rotujen välillä oli mukavasti pieni paussi, jona aikana päästiin treenaamaan kehässä kävelyä ja Jeppe sai nuuskutella pöydän pintaa ja tehdä tilanteen selväksi toisille uroksille (ihan pienesti ärisemällä jos joku tuli liian lähelle). Tavattiin myös Jepen velipuoli Repovaaran Esimies, oli kiva nähdä toinen pikkuinen repovaaralainen. Kiitos Henna, että tulit juttelemaan; itse en jännitykseltäni huomannut seurata teidän esiintymistänne junnukehässä ennen meitä! Onnea agilityyn, ehkäpä nähdään virallisissa kisoissa miniluokassa!

Ja itse näyttelytulokseksi saatiin enemmän kuin mitä mentiin hakemaan, sillä meille olisi riittänyt H:n (hyvä) arvoinen tulos, jotta voidaan viedä Jeppe maaliskuussa Oulun luolakokeisiin A-asteeseen. Mutta tuomari Pirjo Aaltonen antoikin Jepelle arvosanan EH (Erittäin Hyvä), hieno juttu! Kisattiin avoimessa luokassa, Jepelle kirjattiin 4. sija (uroksia oli ko. luokassa 4 kpl).

Tässäpä arvostelu:
Hieman takakorkean yleisvaikutelman antava uros. Mittasuhteiltaan tyypillinen. Spannattavissa oleva. Hyvät pään mittasuhteet. Hyvät pään linjat. Kirsupigmentti voisi olla parempi. Häntä kääntyy selälle. Taka-askel jää voimattomaksi.

Ja tässä kuvia; häntää en yrittänytkään asetella, sillä Jeppe istui heti kun koskin sen häntään. Joten koira sai seistä ihan "luomuna", asento ei todellakaan ole mallikelpoinen, mutta ajatuksena oli antaa myös koiralle miellyttävä näyttelykokemus, eikä piinata sitä leipomalla sitä koko ajan haluttuun asentoon.

Hyvillä mielin palailtiin siis mökille. Aurinko paistaa, pakkasta "vain" -26 C. Ehkäpä uskaltaudutaan kohta ulos puuhastelemaan (paitsi Jeppe ei kyllä pistä enää nokkaansa ulos jos ei ole ihan pakko). Tässä Teemun yöllä näppäämä mökkimaisemakuva.

Kakkujen kakku!

Kuusamossa on pidellyt pakkasta, ennätyksiä ollaan rikottu joka päivä ja epävirallisesti -40 C raja on kilahtanut rikki, mutta virallinen ennätys taitaa pyöriä vielä -39 C asteessa. Meillä Rukalla oman kodin mittarissa kylmin lukema on ollut -24 C ja Rukan kylän tasossa lämpöä on ollut -15 C, eli inversio on laskettelijoiden ystävä.

Lähdettiin sitten tänne etelämmäs pakkasta pakoon. Eka pitstop oli Oulussa, -27 C. Tässä Jeppe lämmittelee uunin kupeessa. Leivinuuni hohkasi niin kuumana, ettei siihen pystynyt koskemaan, mutta koira on ihan tyytyväisenä uunin vieressä. Ei mikään arktinen epeli siis!

Jatkettiin sitten hellekelien toiveissa edelleen etelämmäksi, nyt ollaan Ala-Kolkissa mökillä ja pakkasta on -24 C. Sen verran on uusia hajuja, että Jeppekin viihtyy ulkona jopa useamman minuutin ajan...

Mökissä on kuitenkin jo mukavan lämmintä. Soile ja Pepe yllättivät minut ihan huikealla jutulla. Täytän nimittäin pyöreitä vuosia kuun lopulla (enkä aio sen kummemmin juhlia merkkipäivääni, en ole juhlinut niitä edellisiäkään ;-) ja sain nyt kyllä elämäni upeimman kakun - oikeasti hienoimman kakun, minkä olen ikinä nähnyt! Vai mitäs sanotte?

Emäntä ja koira

 

Malli on oikein upeasti tunnistettavissa!

 

Ja mallia on otettu tästä kuvasta.

Maistuis varmaan sullekin, on se niin syötävän söpö!

Huomenna mennään 30 km päähän Keuruulle koiranäyttelyyn tavoittelemaan H:n arvoista tulosta, ja sitten maaliskuulla luolakokeeseen A-astetta yrittämään. Katsotaan, mitenkäs huomenna käy... Joka tapauksessa huomenna on kakkukestit, vaikka toi kakku on kyllä niin hieno, ettei sitä raaskisi syödäkään! Koristeet pistetään ehdottomasti talteen,  varsinkin koriste-Jeppe on ihan fantastinen! Kiitos Liisa, olet kyllä tosi taitava kakkupaakari!