Agilitya ja karkureissuja

Kesä on täällä, ja itikat! Laitoin Jepelle Bayvantic Vet -liuoksen pari viikkoa sitten, mutta jo vain itikat näyttävät pääsevän syönnille Jepen vähäkarvaiseen alavatsaan. Puremat eivät näytä kaveria ihmeemmin kutittavan, mutta ovat kylläkin kamalan näköisiä parin ensimmäisen päivän ajan. Pitänee käydä vielä apteekissa ja/tai Mustissa ja Mirrissä kyselemässä itikkasuihkeita koiralle.

Kaikenlaista touhua on riittänyt. Olin järkkäilemässä Boatercrossin SM-kisoja Myllykoskella viime lauantaina, ja kisajärjestelyt tuottivat kiirettä koko viime viikonkin. Mutta kaikki meni hyvin ja Jeppekin pääsi hengailemaan kosken partaalle osan aikaa. Keli oli kyllä karmean kylmä, luntakin sateli välillä. Niinpä Jeppe vietti suurimman osan kisapäivää sisällä ja pääsi mukaan mestoille siinä vaiheessa kun Teemu vapautui töistä. Olihan siellä kisatoimistossakin kyllä mukavaa, lämmintä ja paljon uusia ihmisiä ;-) Ja Myllykoskella oli toinenkin russeli, tosin jackrussel-mimmi Mira. Miran rinnalla Jeppe on todellakin urokseksi pienikokoinen, kuten kuvasta näkyy. (Ja Jepellä on ihan uudet pelastusliivit.)

Kisakuvia löytyy Kuusamon Koskimelojien kuvagalleriasta.

Kaikenlaisia uusia juttuja ja paikkoja ollaan kokeltu. Käytiin kiipeilemässä Ruoppivaarassa, mutta se ei ollut oikein Jepelle mieleistä puuhaa, kun piti odotella kallion juurella narun nokassa ihmisten keikkuessa köyden jatkona ylhäällä. Ja ne itikat...

Agilitykurssin eka kerta on myös takana. Treenattiin putkea ja hyppyjä sekä haltuunottoa. Putkessa Jeppe oli ihan haka, ja hauskuutti muita kurssilaisia ärisemällä vimmatusti putkessa juostessaan. Jeppeä ei toki yritettykään pitää vapaana, sillä muut koirat, hevosten hajut ja läheisellä suolla pesivät linnut olisivat kyllä vieneet kuusnolla-voiton agilitystä. Hihnan kanssa touhuilu hankaloitti hieman hyppytreeniä, tosin isoin ongelma taisi olla koiran vähäinen mielenkiinto kyseistä estettä kohtaan ja ne itikat... Kotiläksyksi saatiin haltuunoton treenaus ja Jepen osalta myös ohjaajan tekeytyminen koiran näkövinkkelistä hieman mielenkiintoisemmaksi. Siinäpä haastetta.

No, siinä mielenkiintoisena olemisessa ei olla tosiaan ihan onnistuttu. Vaikka kotipihalla luoksetulo ja leikkiminen sujuvatkin jo paljon paremmin, riistavietti vie silti voiton kaikesta muusta. Jeppe on karannut viikon aikana kolme kertaa lähimaastossa pitkässä narussa ulkoiluttaessa. Eka kerralla etsiskelin sitä pari tuntia, ja kaveri löytyi ryteiköstä narusta kiinni juuttuneena. Toisella kerralla näköyhteys säilyi melkein koko ajan ja sain tallottua narun päälle. Kolmas kerta tapahtui eilen. Kolmen tunnin etsiskelyjen jälkeen sain soiton vieraasta numerosta: ystävälliset ihmiset nappasivat Jepen kiinni pizzerian pihalta, jonne se oli juossut rinteiltä päin. Aikamoisen lenkin koira oli siis tehnyt, ja narustakin oli jäljellä vain lyhyt, poikki purtu pätkä. Osa ajasta oli siis kulunut rattoisasti hyttysten syöttinä jumissa jossain pusikossa...

Konstit alkavat olla aika vähissä, joten päätettiin nyt kouluttaa koiraa hylkäämällä se laumasta karkaamisen jälkeen. Kyllä Jeppe nimittäin ilmeistä ja liikehtimisestä päätellen tiesi, että itsenäinen ulkoiluttaminen ei ollut ihan hyvä juttu. Joten nyt Jeppeä ei huomioida mitenkään, paitsi ruoka-aikana ja ulkoiluttaessa, jos se ottaa itse kontaktia meihin. Koira tuntuisi olevan aika hyvin "hereillä" ja yrittää itse ottaa kontaktia sisällä, mutta nyt jätetään kaikki hellimiset sikseen. Pihalla treenataan vain ja ainoastaan luoksetuloa, ja siihenkin ajattelin ottaa jotain negatiivista kannustetta eli räminäpurkin heittämisen tms., jos homma ei ala muutoin kiinnostaa. Olisihan se kiva, jos koira tulisi luokse pelkästä luoksetulon ilosta (palkinnon ja hellittelyn toivossa), mutta Jepen osalta sellainen haavekuva ei taida toteutua, joten myös luoksetulon tekemättä jättäminen pitää ilmeisesti tehdä Jepen kannalta epäkiitolliseksi touhuksi.

Kaikanlaisia kuvia parin viikon ajalta löytyy Jepen kuvagalleriasta, tosin agilityssa ei juuri ehtinyt kuvata.