Hyvä hylly, huono hylly

Käytiin mukava mutka Oulussa KAS:n agilitykisoissa juoksemassa yksi hyppyrata ja yksi agilityrata. Hylkäys tuli molemmilta radoilta, tosin hyppyrata olisi mennyt oikein mallikkaasti ilman pujottelua.  Video on valitettavasti pokkarilaatua, mutta kyllä siitä kai koiran ja ohjaajan erottaa.



Agilityradalla Jepellä sen sijaan lähti mopo keulimaan oikein kunnolla. Saimme hyllyn heti kolmannen esteen jälkeen Jepen karattua puomin alastulolta pysähtymättä hypylle väärään suuntaan. Eikä se ollut ainoa väärä este... Kun oltiin sekoiltu pujottelulle asti (jota se ei todellakaan tehnyt oikein), tajusin vihdoin kopata koiran kainaloon ja viheltää itse pelin poikki. Samalla tein päätöksen, että jatkossa lopetan radan suorittamisen heti jos vastaavaa tapahtuu - aivan sama, kuinka kauas kisaa varten on reissattu. Joku roti sentään! Tässä surkuhupaisaa naurunauhaa:



Onneksi kisajoukkueeseemme kuuluivat myös fiksut Ansku ja Nyytti, jotka sijoittuivat kolmannelle sijalle kummassakin lähdössä. Kaivattu nousunolla agilityradalta jäi koirakolta silti vielä uupumaan, eli seuraavaksi aletaan kartoittaa kalenterista uusia kisareissuja.

Ansku ja Nyytti palkintopallilla

* * *
Agility competition in Oulu today: failed both courses, jump course unfortunately due weave poles (not a surprise) despite of otherwise great performance. Agility course was a total disaster and finally I realized to grab the dog and exit, should have done that way earlier ;-) However Ansku and Nyytti finished 3rd on both courses, congratulations to them!

Noutaja-parson

Vesilintujen metsästys alkoi viime lauantaina, ja pyssyleikit ovatkin sitten ollut miesten iltapuhteena jo useampana iltana. Tänään minäkin lähdin mukaan reippailemaan koiranohjaajaksi - Jepellä on sen verran laaja haku ;-) että se täytyy pitää hihnassa. Lähinnä se toimii siis noutajana veteen (rannan lähelle) pudonneelle riistalle.

Ensimmäisellä lammella saatiin saaliiksi ainoastaan komeita kuvia, mutta toisella lammella Teemu ampui alas lehtokurpan ja Jeppe sai tehdä elämänsä ensimmäisen vesinoudon. Ennen lähtöä kotipihalla haapanan siivellä harjoitellessa homma ei vaikuttanut kovin lupaavalta, sillä Jeppe ei suostunut ottamaan siipeä suuhunsa. Mutta tositilanteessa noutaja-parson oli täysin tehtävänsä tasalla; se markkeerasi pudotuksen tarkkaan ja malttoi silti kiertää yhden ison ojan hihnassa kauempaa, jotta Teemu pääsi lähestymään saalista. Noutomatkaa vedessä ei onneksi ollut kuin pari metriä ja lintu oli pieni eli Jepelle helposti kuljetettava. Eikä koira epäröinyt yhtään, tavoite oli sille ihan selvä. Luovutuksen osalta jouduttiin taas hieman keskustelemaan, mutta kyse oli silti vain sekunneista. Koiran ote saaliista on varsin napakka, eli sikäli se soveltuu paremmin vähän isomman saaliin noutamiseen ;-)

Harmillista kyllä saalista ei päästy ihailemaan kotona, sillä innokas metsästäjä sitoi sen laukkuun roikkumaan näin jälkikäteen huonoksi havaitulla narulla ja tirppa putosi kaislikkoon... No, ilta olisikin jo ollut liian täydellinen, jos kaikki olisi mennyt nappiin. Alla kuvia ja lisää kuvagalleriassa.

Teemu vaanii kaislikossa viattomia lehtokurppia, taustalla Konttainen

Henkka ja Jeppe

Näkymä Konttaiselle

Kumpuvaara

Henkka ja joutsen; lampi oli ajoittain liian pieni molemmille.

Myös agilityrintamalla koettiin tänään onnistumisia; treenasimme kotipihalla pujottelua ihan ilman verkkoja, ja varsinkin oikealta puolelta ohjatessa Jeppe suoritti pujottelun ihan nappiin! Vasemmalta puolelta ohjatessa sisäänmeno tuntui olevan koiralle haastava, joten minun pitää merkata se koiralle tarkkaan; oikean sisäänmenokohdan löydyttyä koira kyllä jatkaa pujottelua itsenäisesti ja hyvällä vauhdilla.

Edistystä!

Käytiin tänään treenailemassa Anskun, Nyytin ja Vanillan kanssa. Huolellinen suunnittelu (ja suunnitelman noudattaminen!) toivat tulosta; yksittäisten kontaktien ja pujottelun treenaamisen jälkeen pystyttiin tekemään kohtuullisen järkevä ratasuoritus, jossa Jeppe pysähtyi kaikille kontakteille niin kuin pitääkin, ja meni pujottelun ilman verkkoja ihan oikein (ja vieläpä vasemmalta puolelta ohjattuna). Jippii! Radalla tapahtui toki meille perinteiseen tapaan kaikkea muuta ylimääräistä, mutta sellaiset mokat menevät aina ohjaajan piikkiin. Ensi sunnuntain viralliset kisat Oulussa eivät enää tunnukaan niin epätoivoiselta koitokselta ;-)



Lisää videoita/more videos: www.youtube.com/sariruka. 

* * *

Today I planned our agility training carefully and - more importantly - even managed to follow my plan. After training each contact obstacle separately we linked them on the course and ended up with a considerably clean course (what comes to contact obstacles). Jeppe even managed to run through weave poles in the right way without any helping nets - on a course! I'm soooo pleased with him! We've signed in an official agility competition in Oulu on next Sunday, and after today's training I'm looking forward to the competition!

No news from Stawaskogens yet. Puppies are due by the end of August so we may have to wait until next week... Exciting!

Ihana Oulankajoki

Käytiin tänään melomassa meidän perheen naisväen perinteinen "kolmen sukupolven naisten melonta" Oulankajoella. Aamulla keli oli vähän viileä, pilvinen ja tuulinen, mutta muuttui päivän myötä ihanan aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Jonna 5v jaksoi reissun tosi hienosti, Saana 2 v meinasi vähän pitkästyä pienessä paatissa viimeisellä osuudella. Mukavaa oli, viimeistään vuoden päästä taas uusiksi!

Jeppe jatkoi vielä Teemun kanssa sorsametsälle ("sota" alkoi tänään), tosin Teemu juuri soitteli ja ilmoitti, että koira aivastelee yhtenään ja kirsusta on tullut jopa verta, joten katsotaan tilanne kun metsämiehet kotiutuvat iltalennolta. 

Anneli, Erja, Saana, Jonna, Jeppe, Sari, Luca ja Marja

Luca ja hivenen väsynyt Jeppe

Jeppe tarkkana (näin se päivysti koko melontamatkan)

Luca ottaa rennosti

Viime viikonloppuna käytiin Jepen kanssa haukkumassa kettua Utajärvellä Terrileirillä. Jeppe pääsi (käsittääkseni) tekemään kokeenomaisen harjoituksen ja koira toimi loistavasti: se paineli ahdingon läpi salamana ja etsitytyi ketun luo innolla, haukkui ketun edessä eikä olisi millään lähtenyt pois luolastosta. Kasvasttaja Minna Mustalahti ja miehensä Jani olivat myös paikalla seuraamassa koiran touhuja, ja heidän  mukaansa Jeppe on ihan koevalmis, valitettavasti vain seuraavat Oulussa suoritettavat kokeet ovat vasta ensi vuoden puolella ja muut koepaikkakunnat ovat ihan eteläisessä Suomessa. No, pitää katsella silti koekalenteria tarkkaan, jos vaikka jokin Etelä-Suomen reissu osuisi sopivasti samaan saumaan. 

Samalla reissulla käytiin treenailemassa agilityä Active Dogin kentällä Kiimingissä Erjan & Lucan ja Niinan & Taigan kanssa. Bortsut menivät hienosti, vaikka niillä oli ollut jonkin verran taukoa agitreenien suhteen. Jeppe säntäili totuttuun tapaan ja ryykäsi kontaktit, kuten myös epiksissä keskiviikkona. Kisaavien rataa en edes kehtaa laittaa näytille, tässä möllirata, josta (ilman sääntöhelpotusta eli hylkäävien virheiden muuttamista virhepisteiksi) olisi tullut komea hylly kun koira paineli puomin jälkeen putkeen hypyn sijaan - jäin itse sutimaan puomin alastulolle kun mietin, palautanko sen kontaktille, ja koira päätti sitten paremman ohjeistuksen puutteessa suunnitella ihan oman ratajärjestyksen. 

Agilityssä on siis tapahtunut jopa hieman takapakkia, mutta siitä lannistumatta ilmoittauduin silti 28.8. Ouluun virallisiin agilitykisoihin; emme varmaan saa pujottelua riittävän varmaksi siihen mennessä, mutta käydään silti juoksemassa pari rataa ihan huvin vuoksi.

* * *

Photoes above are from our "traditional" family paddling trip on Oulanka river here in Kuusamo. Girls in three generation! Jeppe and Luca totally enjoyed their trip, though Jeppe's day still continued in duck hunting since the season started today. Teemu just called me and things were not going as planned: Jeppe was sniffing everything eagerly and then started sneezing, even bleeding a bit from his nose. We'll se what's going on once they come home.

Referring to my previous post (unfortunately only in Finnish): we are hoping for a new addition to our family to be born at the end of August, if everything goes well ie. if there are any boys being born at Kennel Stawaskogens. The breed is hunting cocker spaniel, a bit more suitable hunting companion for Teemu and hopefully an agility buddy for me as well.

Lomailua, perhesuunnittelua ja agilitya

Siinäpä tärkeimmät kuulumiset. Loma on lusittu, käytiin mun lomakuukauden lopulla vielä reilun viikon reissu eteläisessä Suomessa nautiskelemassa helteistä. Mökillä meille oli varattu pientä puuhastelua, ja hyvin ehdittiin uimaan ja ongelle myös. Jeppe vietti lomaa varmuuden vuoksi pitkässä liinassa, ja pisti silti hengiltä yhden sammakon ja yhden sisiliskon sekä kaikki Teemun onkimat särjet (viimeksi mainitut luvan kanssa). Kerran olin sitonut liinan huolimattomasti ja Jeppe lähti seikkailemaan, mutta epäonnekseen juuri siihen suuntaa, missä oli ihmisiä.

Jeppe nauttii mökkielämästä

Salamatkustaja (tuli laukussa ilmeisesti mökiltä kotiin asti)

Kotiin paluun tohinoissa unohdin tarkistaa piha-aidan portin lukituksen, ja maanantaina juuri ennen agilitytreenejä Jeppe onnistuikin livahtamaan pihalta karkuteille. Onneksi sillä oli panta kaulassa ja pannassa puhelinnumero. Ehdin juoksennella lähimaastoissa reilut puoli tuntia, kun tuli helpottava puhelu Willi's Westistä; Jeppe oli napattu kiinni viereiseltä Safaritalon pihalta, missä se ilmeisesti vanhasta muistista etsiskeli hiiriä terassin alta. Ihana, että ihmiset vaivautuvat ottamaan kiinni vapaana juoksentelevan koiran, 5-tielle ei ollut tuostakaan paikasta kuin 50 m! Ja Jeppe ei ole mikään helppo napattava ;-( Kun hain koiran, Jeppe huomasi juuri 5-tien vieressä olevan porotokan - sydäntä kylmää ajatellakin lopputulosta, jos se olisi ehtinyt porojen sekaan vilkkaan tien lähistöllä...

Suunnitellaan toisen (ehkäpä hieman fiksumman?) koiran hankintaa, ja nyt on kyselyssä metsästyscockerspanielin urospentu Ruotsista, Kennel Stawaskogens. Kyseinen rotu on Suomessa vielä sen verran harvinainen, että pentueita A-lonkkaisista vanhemmista ei ole ihan jatkuvasti tarjolla. Kyseessä on melkoinen monitoimikoira, ylös ajava ja noutava pieni paketti, jonka kanssa on tarkoitus metsästää lintuja, treenailla agilityä ja ehkä jopa tokoa (nyt se on sanottu ääneen ja voitte laittaa mut tilille tästä myöhemmin!). Löysin samanrotuisen narttukoiran Sinnin ihanan blogin, sieltä voi käydä tsekkaamassa, minkä tyyppinen rotu on kyseessä. Sinni on tosin rotunsa edustajaksi pieni, ja meillekin passaisi mainiosti, jos koira sattuisi olemaan pienenpuoleinen, mutta näitähän ei voi ennalta valita. Meitä miellyttää toi punainen väri, ja Stawaskogensin pentueessa siihen on mahdollisuuksia, sillä isä on punainen ja emä musta, joten pentueessa voi olla monen värisiä koiria. Kaikki muut pentujen kyselijät halusivat nartun, joten olemme "hyvissä asemissa" uroksen saamista ajatellen. Mutta sittenpä nähdään, laskettu aika on elokuun lopulla ja luovutus olisi sitten lokakuussa. Jännää!

Lomareissulla pidettiin viikon tauko agilitystä, kovasti olis kyllä poltellut treenaamaan varsinkin kun meidän reissun ajalle sattui Henkan treeniviikonloppu (jossa oli ollut tarjolla tietty ihan loistavia oppeja, mutta sehän me tiedettiinkin...) Eilen käytiin sitten kisaavien treeneissä ja Sanna toi mukanaan piiiitkän radan piirustukset. Eka kertaa pitkään aikaan piti oikeasti juosta (tai ainakin siltä se tuntui, vaikka ei ehkä näyttänytkään vielä juoksemiselta, jonkinlaista epämääräistä kipitystä edelleen). Ja nykytyyliin radalla oli joka välissä takaakiertoja ja välistävetoja, joissa me Jepen kanssa ei olla kovin välkkyjä. Tältä näytti meno yhdellä pätkällä, ohjaaja unohtaa/ei ehdi valssata ennen puomia ja vie koiran puomin jälkeisellä hypyllä varmistellen ihan liian pitkälle, ja kiirehän siinä tulee... Loppuosan kepeille vienti on epämääräinen roiskaisu, mutta toisella kerralla meni sentään vähän paremmin. Mutta positiivista; Jeppe pysähtui kontaktille ja hyppäsi vauhdissakin renkaan ihan oikein.