Menossa Earth Hour!

Istutaan kynttilän valossa osallistuen Earth Hour -tapahtumaan. Jeppe koisii väsyneenä päivän leikeistä Kamun kanssa. Tänään oli taas upea kevätpäivä ja iso-A antoi ihan riittävästi valoa illankin tarpeisiin, eipä tässä enää tälle päivälle keinovaloja tarvitakaan! TV sentään on päällä kun Teemu katsoo ravustajien realitysarjaa Jäämereltä. Ja tietty kannettava kun päivitän tätä blogia.

Kamu ja Jeppe vetivät rallia sisällä monta tuntia putkeen. Kamulla alkoi uusi elämä pari päivää sitten kun sen ihmiset hoksivat kyniä etutukan lyhyemmäksi ja Kamu alkoi vihdoin NÄHDÄ! Koirasta tuli kertaheitolla rauhallisempi, ja lisäksi aivan haka nappaamaan palloja yms. lennosta. Trimmeri on kuulemma tilattu, joten muukin ryijy lyhenee piakkoin radikaalisti eka kertaa pennun elämässä. Eihän sitä enää sitten tunnistakaan, jännittävää! Ihan kuin joulu - mitäköhän sieltä löytyy...?! Harmin paikka, että en huomannut ottaa Kamusta kuvaa tänään kun sen kuono on ihan erinäköinen kuin ennen. No, myöhemmin sitten... Löysin kuva-arkistoistani alla olevan otoksen kaveruksista ystävyytensä kynnyksellä 5 kk sitten. Meno oli jo silloin hurjaa...

Ihana valo!

Mikä on tuo outo valoilmiö? Ovatko ufomiehet tulleet kidnappaamaan Jepen? Ei suinkaan, kevätaurinkohan se siellä loistaa! Jeppe roudasi makuualustansa auringon lämpöön ja tähyää jo kesän helteisiin. Eipä taida pentu tietää, että viime kesänäkin oli vain puolenkymmentä sateetonta päivää...

Tänään oli aivan upea kevätpäivä. Auringon lämpö alkaa vihdoin tuntua, vaikka pakkasta on öisin vielä yli kymmenen astetta. Kävin aamulenkillä hiihtäen Jepen kanssa. Nemo oli meillä hoidossa suurimman osan päivää. Päivän mittaan oli ihan pakko käydä ihastelemassa sinistä taivasta ja valkoisia hankia koirien kanssa. Alla on kuvaa Kalliolammelta, jossa Nemo nautiskeli lumikylvystä ja Jeppe kaivoi ylös kaikki pilkkijöiden hylkäämät sinttiahvenet.

Koirien keskinäinen arvojärjestys on harvinaisen selvä; Nemo on pomo ja Jeppe osaa kyllä osoittaa sen alistuvalla ja varovaisella käytöksellään. Onneksi myös Nemolle löytyy pomo eli ihminen, joten kaikki tulevat juttuun keskenään.

Edistystä koirakoulussa!

Pentukurssin toisella käyntikerralla eilen Jepellä oli jo ihan toinen meininki: käskyjen seuranta ja leikkiminen onnistuivat hienosti! Vielä on pitkä matka oikeasti kuuntelevaan ja tottelevaiseen koiraan, mutta eilisen perusteella toivoa on sentään olemassa. Hallilta lähtiessä oli hyvä mieli sekä omistajilla että koiralla, mahtava juttu!

Edelleen treenataan katsekontaktin ottamista mm. odota-käskyllä. Jeppe onkin kyllä osannut nämä hommat hienosti kotona aina ruokailun, herkkujen antamisen ja ulos menon yhteydessä, mutta häiriötekijöiden lisääntyessä muisti heikkenee eksponentiaalisesti...

Kotiläksynä on myös käsittelytreeniä, siinä Jeppe on onneksi luontaisesti hyvä. Harjoitellaan silti hampaiden tarkistamista kouluttajan ohjeiden mukaan: ensin pidetään kättä kuonon päällä ja palkataan siitä, sitten kuonon alla ja lopuksi molempia käsiä kuonon ympärillä. Lisäksi kokeillaan samaa harjoittelutapaa Jepen "akilleen kantapään" eli etutassujen osalta.

Tässä todistusaineistoa siitä, että jotain kuitenkin jo osataan (kuva ei ole kovin hyvä mutta asia käynee ilmi):

Kevättä rinnassa!

Teemu vei Jepen ja Nemon sekä omat vanhempansa lumikenkäilemään Pienen Karhunkierroksen maisemiin. Sää oli mitä mainioin ja sekä ihmiset että koirat nauttivat kuulemma retkestä täysin siemauksin. Itse vietin päivän tietokoneen ääressä tehokkaasti työskennellen, mutta eiköhän näitä aurinkoisia kevätpäiviä tule vielä muutama omienkin vapaapäivien aikana!

Jepellä olikin eilen näyttelytreeneissä vähän tylsempää, sillä sitä tympi selvästi koko touhu. Kaikenlaista seisomista ja kävelyä ympyrässä ja kolmiossa ja eestaas... omituista ihmisten touhuilua! Illalla kotona hengaillessa Jeppe kartteli minua ja muisti selvästi kokemansa "komentelun". Omat fiilikset olivat myös aika alamaissa, kun muilla koirilla näytti hetkittäin olevan treeneissä ihan kivaa ja ne jaksoivat seurailla ihmistensä käskyjä innokkaasti. Jeppeä ei voinut huijata nameilla tai sulosanoilla; tänä aamuna edes Frolic-palat eivät maistuneet varmaan siitä syystä, että Jeppe liitti ne mielessään eilisiin vähemmän innostaviin toimintoihin.

Mutta eipä tässä auta masentua, täytyy vain treenailla enemmän ja toisaalta pitää treenit Jepen mielestä kiinnostavina. Yritetään kuitenkin päästä näyttelyhommista sen verran jyvälle, että saadaan arvio koiran ominaisuuksista. Sen jälkeen voidaan keskittyä sellaisiin juttuihin, jotka innostavat Jeppeä enemmän!

Niksi-parson, osa 2: (Parsoninkestävät) lelut

Tuoreina koiranomistajina opettelemme leikkimään "oikein" koiramme kanssa. Alussa ostimme Jepelle lelun ja annoimme Jepen leikkiä lelulla mielin määrin. Lopputulos on alla (kuvat saa suurennettua klikkaamalla). Myöhemmin ymmärsimme, että leikkimiseen tarvitaan kolme osapuolta: koira, lelu ja ihminen. Ihminen aloittaa ja lopettaa leikin. Leikki voi olla rajuakin, jos osapuolet sen kestävät. Tässä tapauksessa ihan kaikki eivät selvinneet leikistä "hengissä".

Superkestäväksi mainostettu frisbee: Jeppe nypläsi frisbeen pintaan reiän parissa minuutissa ja suolisti siitä täytteet pihalle ennen kuin ehdimme hätiin. Nyt frisbeellä leikitään vain valvotuissa oloissa ulkona. Reikäinen kohta on peitetty kieputtamalla narua frisbeen ympärille.

Pehmofrisbee: Jepen kaveri Luca järsi saman tien frisbeen keskelle reiän, josta Jeppe kiskoi "äänen" ulos ja tappoi "äänen" tehokkaasti. Tämä frisbee odottaa vielä ompelukoneen käsittelyä päästäkseen takaisin leikkeihin.

Pehmohirven listiminen oli eittämättä Jepen nopein saavutus: viidessä minuutissa hirven sarvessa oli pieni reikä, josta Jeppe nyhti täytteitä ulos. Seuraavalla leikkikerralla Jeppe tuhosi hirven äänen kolmen minuutin ennätysajassa. Hirvi on kursittu kasaan, mutta ääni ei ollut enää pelastettavissa.

Kurre (tai oikeammin marsu, kuten yhdestä nettikaupasta huomasin) on Jepen ensimmäinen lelu, jonka Jeppe sai muistoksi synnyinkodistaan. Kurre on kestänyt menoa hämmästyttävän hyvin. Silmät tosin irtosivat jo hyvin aikaisessa vaiheessa ja ääni katosi myös hyvinkin nopeasti, mutta muutoin Kurre on edelleen ehjä - ja Jepelle todella rakas!

Pupu on itse asiassa lasten tossu, jonka sisään laitettiin kuminen vinkulelu. Tämän loistavan idean keksi Kamun emäntä Tea. Kamulla ja Jepelle oli samanlaiset puputossut, joilla oli aina mahtava leikkiä koirakaverin kanssa.... kunnes Jeppe päätti päästää oman pupunsa autuaammille nurmikoille. Pupu on ensimmäinen lelu, jota ei ole voitu enää pelastaa takaisin leikkeihin.

Narulelu on järjestyksessään toinen lelu, jonka Jeppe tuhosi täysin. Tässäkään tihutyössä ei kestänyt pitkään; "ihan justiinsa käänsin pentukoiralle selkäni ja suit sait tuloksena oli tällainen tuho..." Kuvassa on mallina vastaava (hieman pienempi) ehjä tuote, sillä narulelun tuho oli sen verran totaalinen, että sen alkuperäistä muotoa on ehkä hieman vaikea hahmottaa.

Löysimme muistaakseni varaston perukoilta tällaisen pehmoisen pallon, jolla oli mukava leikkiä koiran kanssa. Tässäkään tapauksessa lelu ei ehtinyt olla koiran hallussa kuin "sekunnin verran", ja siinä oli jo pari reikää, joista Jeppe "suolisti" täytteitä pihalle. Tämän lelun kohtalo on vielä harkinnassa, sitä ei saa ommeltua kasaan, mutta ehkä teippauksesta olisi apua...

Jepen uusin leluhankinta on mäyris, jonka mahan saumat ratkesivat ensimmäisessä leikissä (tällä kertaa lelua ei todellakaan luovutettu Jepelle, vaan sitä ei ehkä oltu tehty terrierinkestäväksi...) Lelu ommeltiin kasaan ja ryhdyttiin uuteen vetoleikkiin. Seuraksena oli ratkennut jalka. Tämäkin vaurio saatiin korjattua ommellen. Kolmannella yrityksellä lelusta lähti ääni, ja Jeppe sai kiskottua myös hännäntöpön irti.

Niksi-parson, osa 1: Namit palkkiona

Koirankoulutusoppaiden mukaan koiran kouluttamisen perustana on koiran jakamaton huomio kouluttajaansa kohtaan. Koiran huomiokyky voi olla voitettavissa puolelleen vastustamattoman ihanilla herkuilla. (Parsonin omistajan huomio: mitä, onko sellainen edes mahdollista? Vrt. kuva - mitä parson katsoo - ei ainakaan herkkuja...)

Kannattaa muistaa pilkkoa herkut sellaisiksi annospaloiksi, että koiran on helppo nielaista ne, mutta myös ihmisen on helppo käsitellä niitä (liian pieni pala ei pysy hyppysissä). Suurin osa alla mainituista nameista on myös kätevä pilkkoa valmiiksi pieniin annospusseihin ja pakastaa; ne sulavat nopeasti käyttökuntoon huoneenlämmössä tai jääkaapissa.

Namien sisältämä energiamäärä pitää muistaa vähentää koiran päivittäisiä aterioita annostellessa. Lisäksi koirankoulutuksessa pätee vanha sääntö: nälkä on hyvä houkutin. Koiraa kannattaa siis kouluttaa ennen aterioita, jolloin namit maistuvat mainiosti tyhjään vatsaan.

Testattuja namivaihtoehtoja:

• Frolic Complete -koiranruoka (varma herkku ja aika edullinen, yksi pala kannattaa pilkkoa neljään osaan)
  
• Sydän tai maksa: keitä tuore sydän/maksa sen verran kypsäksi, että halkaistessa se ei punerra enää keskeltä. Anna jäähtyä ja pilko annospaloiksi. (Yllättävän siisti nami ja koiran mielestä ihan vastustamatonta, mutta saattaa aiheuttaa koiralle pahanhajuisia ilmavaivoja.)
  
• Nakit (Edullinen, mutta ei ollut Jepen mieleen)
  
• Juusto (Siisti käsitellä, ei maistunut Jepelle mutta jotkut koirat tykkäävät kuulemma kuin hullu puurosta)
  
• Lihapullat (Eineksinä tai itse tehtyinä; sottaisia ja einespullat karmean hajuisia, mutta koira tykkää)

Lisäksi koiran palkkiona voi käyttää myös lempilelun antamista tai leikkimistä. Jeppe ei ole moisesta juurikaan innostunut, tosin me ihmisetkään emme varmaan ole osanneet leikkiä koiraa innostavalla tavalla. Perehdymme aiheeseen ja kerromme myöhemmin lisää kokemuksia!

Jotkut koiranomistajat vannovat ylistävästi naksuttimen käytön nimiin. Kerromme tästä lisää jos päädymme testaamaan naksutinta. Naksuttimen käytöstä on tehty monenlaisia oppaita ja netistäkin löytyy googlettamalla paljon vinkkejä.

Niksit parsonin kasvattamiseen

Varsin vähäistä kokemusta omaavina koiranomistajina olemme imeneet itseemme tietoa koiran ja eritoten parsonrussellin terrierin hoidosta, koulutuksesta ja käsittelystä - siis kaikesta mahdollisesta. Erinomaisia tiedonlähteitä ovat mm. seuraavat kirjat ja nettisivut:
- Tuire Kaimio: Pennun kasvatus - Pennusta kunnon koiraksi
- http://www.kumikana.org/

Tästä huolimatta jäimme kaipaamaan kaikenkattavaa koostetta hyviksi havaituista nikseistä. Tästä tarpeesta syntyi Niksiparson-osio, johon toivon runsaasti kommentteja ja kehitysehdotuksia. Pyrin päivittämään niksejä ehdotustenne pohjalta entistäkin kattavammiksi.

Lokoisat oltavat

Jeppe on täpinöissään: Teemun vanhemmat tulivat kyläilemään ja Jepellä on nyt niiiiin monta rapsuttajaa! Kannattaa kuitenkin pysytellä koko ajan ihmisten touhuissa mukana, etteivät vain pääse livahtamaan omille teilleen...

Tänään on taas näyttelytreenipäivä. Emäntä keksi uuden konstin seisomisen opetteluun: hyödynnetään Jepen hienosti osaamaan odota-komentoa, ja vot! Jospa tästä päästäisiin jonkinlaiseen edustavaan näyttelykäytökseen toukokuuhun mennessä...

Luoksetuloa ollaan treenattu varmuuden vuoksi pitkän narun nokassa, ja se sujuu hetkittäin aivan loistavasti! Jeppe suorastaan säntää emännän luokse namin toivossa. Eilen kävi muuten selväksi, että Jepessä ei ole aineksia ainakaan haukkuvaksi lintukoiraksi: Jeppe ajoi Kalliolammen päästä kolme riekkoa lentoon, eikä päästänyt touhun aikana pihaustakaan. Toisaalta Jeppe omaa selvästi taipumuksia agilityyn, sillä penkalle hyppääminen tapahtui suitsait emännän hihkaisemalla ylös-komennolla. No, aika näyttää, millaisiin touhuihin Jeppe itse innostuu!

Jeppe - koirien koira

Alla oleva kuva heijastelee hyvin pentukurssin meininkiä Jepen osalta. Jeppeä eivät kiinnosta tippaakaan ihmisten tekemiset, ainoastaan muut koirat. Emäntä sai Jepen puolesta vaikka seisoa päällään, ja melkein seisoikin... Jepen mielestä emäntä oli mukana lähinnä haittaamassa muihin koiriin tutustumista, jep jep.

Jatkossa treenataan siis kontaktin ottoa häiriötilanteissa eli istumista ja leikkimistä kun lähistöllä on muita koiria. Ja emäntä yrittää muistaa, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin; Jeppe voisi olla arka tai kovaääninen tai vielä kovapäisempi tai....

Onneksi "perhepiirissä" oli yksi positiivinen yllättäjä, Kamu-poika! Pihalla halliin sisäänpääsyä odotellessa muille koirille annettujen "ennakkovaroitusten" jälkeen Kamu keskittyi hienosti ihmisten kanssa pelailuun. Iso käsi Kamulle!

Suuri saalistaja

Nyt on meidän metsästyskoira tappanut sitten virallisesti ensimmäisen saallinsa. Tai no ihan ensimmäinen saalis oli ikkunanpuitteista auringonpaisteeseen herännyt läski kärpänen, mutta pienen kokonsa takia sitä ei taideta laskea mukaan.

Teemu ja Jeppe olivat siis äsken pilkillä "takapihalla" Kalliolammella, ja Teemu sai huijattua koukkuun pikkuisen ahvenen. Teemun vedettyä saaliin hangelle Jeppe hyökkäsi oitis sen kimppuun ja tappoi sen ammattilaisen ottein. (Tämä Teemun estelyistä huolimatta - tuoreen kalan vaarat ovat kyllä tiedossa.) Ahven-parka oli jo päätön siinä vaiheessa kun Teemu sai sen haltuunsa. Tarkkaavainen katselija (klikattuaan kuvan suuremmaksi) näkee, että koko kala on kokenut aikamoisen möyhennyksen.

Nyt Jepen saalis on keitetty ja tarjoiltu "saalistajalle" hieman riisuttuna (evät ja ruodot pois). Hyvin näytti maistuvan!

Hajulla ollaan!

Ei tosin vainuta vielä kettuja tai riistaa, vaan eilisissä näyttelytreeneissä päästiin jo hieman hajulle edustavasta seisomisesta, ainakin emännän mielestä. "Tuomari" sai Jepen oikein edustavaan asentoon ja yhdessä todettiin, että seisominen saattaa onnistua paremmin ilman nameja (jotka saavat välittömästi aikaan "peppu kenttään" -reaktion). Kiitos taas treenien vetäjille! Vielä ei silti ole esiteltävänä hienoja seisomiskuvia, mutta kyllä niitäkin vielä tulee!

Näyttelyyn valmistautuminen
Marja olikin kommentoinut meidän perjantaisia pesupuuhia ja nyt voidaan luvata Jepelle, että vastaava "kiusaaminen" toistuu vain ihan äärimmäisessä hätätilassa (öljyinen koira yms). Saatiin Marjalta asiantuntevaa tietoa ja nyt jätetään shampoopesut sikseen, jotta turkista ei tule liian liukas trimmattavaksi. Pitääkin muistaa alkaa kysellä Minnalta trimmausaikaa, jotta hoidetaan se puoli kuntoon ennen toukokuun lopun Pellon näyttelyä.

Kotimiehet

Emäntä istuu parhaillaan bussissa matkalla Kemijärvelle ja sieltä Helsinkiin työpalaveriin. Teemu ja Jeppe jäivät kotimiehiksi ja lupasivat pyhästi treenata kontaktia emännän poissaollessa. Jeppe malttaa jo katsoa namin toivossa ja kovasti kehumalla katsekontakti pysyy vähän pidempäänkin. Tänään on tosin Aku-koirakin yökylässä kun Akun kotiväki on reissussa, Jussi josain lumiluolassa Saanan kupeessa ja Lotta Torniossa varmaan vähemmän lumisessa opissa. Koirat taitavat treenata possunkorvien syönnin nopeuskilpailuun, ainakin eilen herkut hävisivät ennätysvauhtia.

Kuvassa on Jeppe emännän kursimassa palttoossa. Jeppe pistää takin päälle mielellään kun elohopea tipahtaa -15 C tienoille tai jos on kovin tuulinen keli. Haalarin kanssa onkin sitten ihan toinen juttu...

Kuin uitettu koira...

Jeppe oli eilen Teemun mukana töissä - tosimiesten hommissa - ja palasi kotiin onnellisena, mutta ah niin likaisena. Koska pakkaskelit olivat lauhtuneet sopivasti, päätimme tarjoilla Jepelle elämän realiteetteja ensimmäisen shampoopesun muodossa. Jeppe ei todellakaan innostunut asiasta, mutta hetken rimpuiltuaan alistui pesuoperaatioon tyynen tönkkönä.

Kokeilimme ensin koiran houkuttelua ja lopulta nostamista lasten pesuammeeseen. Yritys aiheutti sen verran pontevaa vastarintaa, että päädyimme lempeämpään lähestymistapaan: Teemu yritti houkutella ruokahalunsa täysin menettänyttä Jeppeä nameilla ja hoiteli samalla suihkutuspuolen, kun taas minä pitelin Jeppeä paikoillaan ja viimeistelin pesuhommat. Kyllähän Jeppe oli märkänä aikamoinen rotta, mutta pyyhekuivauksen jälkeen alkoi taas muistuttaa koiraa, vai mitä mieltä olette kuvan perusteella?

Pentukurssi alkoi!

Koillismaan Koirakerhon järjestämä pentukurssi käynnistyi tänään kurssilaisten tapaamisella (ilman koiria) ja kurssin sisältöä käsittelevällä videolla.

Kotiläksyjä tekemään...
Kurssilaisia on yhteensä melkein parikymmentä, joten koulutus tapahtuu keskiviikkoisin kahdessa ryhmässä. Kamu ja Jeppe ovat molemmat myöhemmässä eli klo 18.30 alkavassa ryhmässä. Tänään saatiin jo kotiläksyä ensimmäisen varsinaisen treenikerran valmistautumiseen: katsekontaktin harjoittelu. Teemu kyselikin treenivinkit saman tien puhelimitse ja treenaili kotona Jepen kanssa sillä välin kun minä kävin uimahallilla melontatreeneissä. Jatkossa pitää yrittää junailla pentutreenit siten, että pääsemme molemmat Teemun kanssa myös hallitreeneihin. Helppoa se ei kyllä tule olemaan...

Kaikenlaista treeniä
Kotona oli kuvan mukainen meininki, "pojat" ottivat rennosti kun palailin uimahallilta. Treenailin itse myös Jepen kanssa kontaktia (tässä vaiheessa vielä lähinnä palkkion odottamista rauhallisesti, varsinaiseen katsekontaktiin päästään myöhemmin). Lisäksi harjoiteltiin käsittelyä ja leikattiin vielä kynnetkin. Takatassut menivät helposti kuten aina, mutta etutassujen kohdalla manikyyrin kohde sätkytteli tuttuun tapaansa. Teemu tunki namia kuonoon minkä ehti, ja kynnet saatiin siistittyä ihan hienosti.

Jeppe-parson

Parson-poika Jeppe asustelee Rukatunturilla emäntänsä Sarin ja isäntänsä Teemun seurassa. Samoilla kulmilla on mukavasti koirakavereita: espanjanvesikoira Kamu, lapin porokoira Aku, Nemo ja paljon muita hyvänpäivän tuttuja. Jepelle opettaa tapoja emännän siskon omistama bordercollie Luca, joka asustaa virallisesti Kempeleessä.

Jeppe on vilkas ja reipas uroskoira, jolla on (emännän mielestä) kaksi hankalaa piirrettä: itsepäinen luonne yhdistettynä voimakkaaseen jäljestysviettiin. Tämän johdosta Jeppe on helposti "hukassa", tosin omasta mielestään juuri siellä, missä pitääkin olla, mutta emännän mielestä asia on ihan toisin.

Jeppeä on pyritty kouluttamaan kotioloissa niin kutsuttuun perustottelevaisuuteen. Tietyt opit ovat menneet hyvin perille, kuten odottaminen ja istuminen. Näyttelytreenien alkamisen jälkeen emäntää tosin tuppaa harmittamaan, että tulikin opetettua koira istumaan - näyttelyissä pitäisi osata seisoa komeasti! Sivulla kulkemista ja sen sellaista opetellaan vielä lisää pentukurssilla.

Kehäkettu? No ei ihan vielä...

Jepen toinen visiitti näyttelytreeneihin sujui jo paljon paremmin; sivulla seuraaminen meni hetkittäin hienosti, seisominenkin onnistui muutaman kerran ja "tuomari" sai ropeloida Jeppeä ihan rauhassa.

Treeneissä oli paljon koiria, joten pienemmät koirat treenailivat hallin alatasanteella. Treenien vetäjä Marja-Leena antoi hyviä vinkkejä ja muistutti kehumisen tärkeydestä aina kun Jeppe toimi oikein - itsellä se oli näköjään unohtunut, kun keskityin vain hokemaan komentoja Jepelle. Ansku näytti hyvät niksit seisomisen opetteluun: nami riittävän kauas eteen (eikä liian korkealle), pepun nosto takaa (ei takajalkojen etupuolelta) ja takapään asettely hännän tyvestä. Näitä treenataan sitten peilin edessä päivittäin!