Pää pyörällä näyttelytreeneissä

Näyttelytreenien eka kerta oli oppimistilanne sekä koiralle että emännälle. Jeppe keskittyi täysin muiden koirien touhuihin, joten tyylikkäästä ravista ja komeasta esiintymisestä (paikoillaan edustavasti seisten) sai vain uneksia. Tosin Jepen puolustukseksi on sanottava, että emäntä on alkanut opettaa kyseisiä juttuja ihan vastikään. Jeppe ei siis osaa niitä kunnolla vielä häiriöttömässäkään tilassa, puhumattakaan treenihulinasta. Ja vaikka Jeppe halusi kovasti tehdä tuttavuutta kaikkien koirien kanssa, se pysyi kuitenkin hipihiljaa ja ilmaisi intonsa vain kippuraa vatkaamalla.

Treenit itsessään olivat melkoiset parsonien kokoontumisajot, sillä paikalla oli kaiken kaikkiaan viisi rodun edustajaa, toinen toistaan komeampia/kauniimpia (ja kaikki ihan eri näköisiä ;-) Oli mukava nähdä muita saman rodun edustajia omistajineen. Mukana oli yksi jo entuudestaan tuttu parson-poika eli Anskun Otto, jota houkuteltiin kyläilemään Rukalle. Jeppe ja Otto ovat samanikäisiä ja aiemminkin tavatessa koirapojilla oli tosi huisi leikkituokio.

Tämän kokemuksen perusteella keskitytään jatkossa kontaktin ottamiseen emännän ja koiran välillä, jotta Jeppe jaksaisi keskittyä tekemään pyydetyt tehtävät häiriötekijöistä huolimatta. Riittävän houkuttelevan "namin" löytäminen tulee olemaan yksi ratkaiseva tekijä, sillä aiemmin niin herkulliseksi luokitellut maksapalat saivat tänään tylyn tuomion. Uutuusherkku nakki upposi paljon paremmin siinä vaiheessa kun Jeppe pystyi vihdoin keskittymään makupaloihin. Ja kyllähän se vaihtelu virkistää, joten emännän koekeittiöstä pukkaa jatkossa erilaisia lihaisia makupaloja (vaikka emäntä itse onkin tunnetusti kasvissyöjä).

Kamera ei tullut tietenkään mukaan treeneihin lähtiessä, joten pistetään höystöksi mallikuva Jepen poseerauksesta makuullaan (kun se seisominen ei ole vielä ihan hallussa...)

Näyttelytreenien aloitus siirtyi viikolla

Kuusamon Koirakerhon näyttelytreenit pidetään lämmittämättömässä hallissa, joten treeneillä on pakkasraja -15 C. Valitettavasti mittari näytti juuri samaa lukemaa iltapäivällä ja tarkistussoitto vahvisti, että treenit oli peruttu tältä viikolta. Jepellä on ollut muutenkin aktiivinen viikonloppu, joten treenailu kotona on tänään ihan sopivan haastavaa. Saatiin myös lisäaikaa näyttelyhihnan hankkimiseen, kiitos Minnalle hyvästä linkkivinkistä!

Käytiin hiihtelemässä Talvijärven koiraladulla yhden kierroksen verran ja nautiskeltiin samalla ihanan aurinkoisesta kevätpäivästä. Jeppe ei ollut asiasta kovin innoissaan lähtiessä, mutta intoutui juoksemaan vetoapuna varsinkin kun ladulla oli aika paljon muita menijöitä. Alussa Jeppe yritti juosta edellämenijät kiinni ja tehdä tuttavuutta kaikkien kanssa, mutta tajusi hissukseen jutun juonen ja lopussa juosta jolkutti komeasti ohi-komennolla. Teemun ostama paksu kuminauha on ihan loistava vetonaru näin pienelle koiralle, varsinaista vetoa ei juurikaan tule, kun naru joustaa niin paljon.

Aku-koira yökylässä

Viime yönä meillä oli taas Jepen näkövinkkelistä uusi yökylävieras. Akun kotiväki oli reissussa, joten lupauduimme Jepen kanssa ulkoiluttamaan Akua ja otimme sen yöksi meille. Olisihan Aku pärjännyt kotonakin, mutta näin molemmilla koirilla oli vähän mukavammat oltavat. Ja yö sujuikin mukavan rauhallisesti, molemmat koirat vetelivat sujuvasti sikeitä.

Jeppekin ymmärsi olla "härppimättä" Akua alkuinnostuksen jälkeen. Pennun touhuja oli kyllä hupaisa seurata, kun se yritti sinnikkäästi hakea Akua leikkeihin tarjoamalla kaikenlaista lelua. Aamulla ahne pentu ehti tehdä invaasion Akun ruokakupille. Ahneella oli tunnetusti paskanen loppu; isojen kuivaraksujen hotkiminen veti Jepen pillin tukkoon ja se yökkäsi puolet saaliista lattialle. Jospa ottaisi opikseen, todennäköisesti kyllä ei... ;-)

Jepen koirakaverit

Kamu, espanjanvesikoira, omistajat: Tea ja Eki
Kamu ja Jeppe ovat kasvaneet rinta rinnan (vaikka kokoero onkin melkoinen), sillä ikäeroa on vain 1 kk. Kaverukset vierailevat toistensa luona päivittäin ja vieroitusoireet ovat melkoiset, jos leikkihetki jää väliin.

Luca, bordercollie, omistaja: Erja
Luca on siskoni koira ja Jepen oppi-isä. Jepellä on tosi lyhyt muisti, joten se koettelee välillä Lucan hermoja. Onneksi Lucalla on lehmän hermot. Luca rakastaa kaikenlaisia ihmisten määräämiä tehtäviä, joten Jeppekin saattaa oppia jotain Lucan matkassa.

Aku, lapinporokoira, omistajat: Lotta ja Jussi
Aku on Jepen ensimmäinen koirakaveri täällä Rukalla. Myös Akulla on lehmän hermot, sillä 2 kk ikäinen Jeppe roikkui estotta Akun rintaryijyssä ja sylki välillä suustaan Akun karvoja. Aku ei moisesta pikkuhäiriöstä piittaa, välillä toki hakee "erätaukoja" ihmisten turvissa.

Jepen tarina alkaa

Halusin kokeilla blogin kirjoittamista Blogspotin avulla ja luonteva aihe löytyi pentukoiramme Jepen touhujen tiimoilta. Blogin pystyyn pistämisessä on nyt vierähtänyt parisen tuntia, helppoa hommaa. Koirallekin löytyi mielekästä tekemistä tässä välillä, kun espanjanvesikoira Kamu (6 kk) tuli leikkikaveriksi. Jälki näyttää sitten tämmöiseltä: