Jopo Jokamiehen Mopo on saapunut!

Nyt ollaan saatu ihastella meidän uutta, rauhallista ja kaikin puolin fiksua (kasvattajan toimesta jo melkeinpä puoliksi koulutettua ;-) tulokastamme käyttölinjaista cockerspanielia Jopoa viikon verran, ja ollaan kyllä todella tyytyväisiä pennun valintaan. Eilen kahdeksan viikkoa täyttänyt pentu istuu jo pyynnöstä paremmin kuin Jallu tai Jeppe, joten nyt lähinnä pelätäänkin, millä kaikilla tavoilla onnistutaan pilaamaan tämä fiksu yksilö...

Kiitos kasvattaja Hanna Hyväriselle luottamuksesta, saimme aivan ihanan pennun! Jopon emään Sinniin (Namusillan Mareta) voit tutustua blogissa Sinni Sinnikäs ja pentujen edesottamuksia löytyy pentublogista Sinnin pennut. Meidän valintamme kohdistui tähän yhdistelmään Sinni & Ace emän ja isän terveystietojen ja luonteen perusteella. Ace (Saxondawn Elton at Breezybrook) on brittikoira, joten sen vanhempien tai esivanhempien osalta ei tosin ole tiedossa terveystutkimusten tuloksia. Pidetään peukkuja, että onnistuimme tällä kertaa saamaan terveen koiran (vrt. Jallun radius curvus). Luonteen puolesta sekä Sinni että Ace ovat ihan loistokoiria, ja myös metsästyksellisiä ansioita koirilta löytyy, vaikka kumpikaan ei ole mikään "champiooni". Joten toiveissa on saada minulle agilitykaveri ja Teemulle metsästyskaveri.

Jopon ainoa haaste tuntuvat olevan kovat äänet, lähinnä koiran kovaääninen haukunta. Käytiin torstaina agilitytreeneissä (suunnitelmissa oli tehdä Jepen kanssa rauhoittumisharjoituksia, mutta pääpainopiste siirtyikin sitten nopeasti Jopon totuttamiseen haukkuviin koiriin.) Siinäkin ollaan edistytty (Jepen tiedottessa usein ja isoäänisesti takapihan ohikulkijoista), joten eiköhän tästäkin jännityksen aiheesta päästä nopeasti ylitse.

Jallu on osoittautunut aivan loistavaksi isoveljeksi, se otti Jopon heti siipiensä suojaan ja leikittää pentua tosi hienosti. Välillä toki Jallunkin pitää ottaa hampaat ja isompi kokonsa aseeksi Jopon teräviä naskaleita vastaan, mutta nekin "koulutustilanteet" ovat sujuneet Jallun toimesta järkevällä voimankäytöllä.

Jeppe on puolestaan edelleen sitä mieltä, että pennun palautusoikeus on varmaankin voimassa ja sitä tulisi käyttää, mutta kyllä meidän mörököllinkin sydän alkaa pikkuhiljaa sulaa Jopon sinnikkäiden lähentymisyritysten edessä. 

Tutustumista

Maailman menon ihmettelyä

Välillä ladataan akkuja

Jopo haluaisi kovasti tutustua Jeppeen

I'll be your wingman forever!

Leiki mun kaa!

Söpöliini

Nukkumisasentoja

Söpöstelyä (2 sekunnin päästä Jopo puri Jallua käpälään ja leikki alkoi)

Kännykän nuuskuttelua

* * *
We have a newcomer, a working cockerspaniel Jopo, now 8 weeks. He's extremely sweet, smart and lovable. Jallu and Jopo are already good mates, Jeppe is still considering returning the puppy to the breeder ;-) But he'll come around slowly but surely too!

Blogin muodonmuutos

Kyllästyin vihdoin Bloggerin dynaamisen mallin puutteisiin, suurimpana niistä tuo kiinteän sivupaneelin puuttuminen; muiden kirjoittamien blogien seuraaminen jää itseltä ihan unholaan kun suosikkiblogien lista ei ole jatkuvasti näkyvissä. Dynaaminen malli ei myöskään toiminut kovin hyvin tabletissa tai kännykässä. Toki se oli visuaalisesti paljon päräyttävämpi. Tässä perinteisessä mallissa mulla ei ole edes yläkuvaa lainkaan näkyvissä koska en saanut sitä näkymään sellaisella tavalla, joka olisi miellyttänyt omaa silmääni.

Dynaamisen mallin etuja oli kuvien mahtuminen blogipostauksiin automaattisesti aika isossa koossa, mutta hetken etsiskeltyäni löysin mallin muokkauksesta mahdollisuuden muuttaa perinteisen mallin blogipostausten leveyttä niin, että blogiin aiemmin leveänä lataamani kuvat näkyvät oikein. Joten tällä mennään, kunnes keksitään jotain mukavamman näköistä ja toimivampaa!

Sorsanmetsästyskausi on alkanut, eikä kotona näy sen kummemmin miestä kuin cockeriakaan. Tältä näyttää onnellinen metsästyskoira:

Kuva: Teemu Torvinen

Jeppe-reppana sen sijaan saa tyytyä pyöräilylenkkeihin emännän kanssa. Juoksulenkille olisi tehnyt mieli, mutta minulla on rasitusvamma oikean jalan jalkapohjassa; sitä parannellaan nyt levolla kolmatta viikkoa, saa katsoa hajoaako pää ennen kuin jalka paranee... Jepen kanssa ollaan treenailtu kotona kontaktien alastuloa laatikkotreenillä (pienin edistysaskelin) ja tehty samalla erilaisia rauhoittumisharjoituksia. Ollaan käyty myös agilitytreeneissä istuskelemassa kentän laidalla ja katsomassa muiden treenaamista - rauhallisesti, huutamatta ja jopa kontaktia ottaen, sekä koira ohjaajaan että ohjaaja koiraan. Viime torstaina Jeppe käyttäytyi sen verran hienosti, että pääsi radalla Jennin ohjastamana - kiitos Jennille, se oli ehdottomasti Jepen viikon kohokohta! Jeppehän lähtee radalle kenen kanssa vain, mutta oli kuitenkin tilanteesta sen verran hämillään, ettei edes älynnyt huutaa startissa. Radalla kyllä kuultiin taas perinteistä nuottienlukua kartturille... Kontakteista radalla olivat mukana A ja keinu; jälkimmäiselle koira kyllä pysähtyi (joskin lukitsi sieltä putken vaikka ohjaus jatkui hypylle) mutta A-esteellä Jeppe valahti vauhdilla alastulon ohi. Eli kontaktitreenit jatkuvat, treenaillaan vielä vauhdikasta lähestymistä laatikolla ja aletaan vasta sitten yhdistää laatikkoa puomiin.

Perjantaina retki-Bokserin keula kääntyy taas kohti eteläistä Suomea ja reitti vie Vuorijärven mökin kautta Kangasalalle, josta mukaan lähtee toivottavasti ja todennäköisesti tällainen ihanuus:

Käyttölinjainen cockerspanieli Sinnikkään Jeejee "Jopo",
s. 5.7.2013, kuva: Hanna Hyvärinen

Oulangan lumo

Tähän aikaan kesästä nautitaan aina "takapihan" tarjonnasta eli melonnasta Oulankajoella. Edellisenä viikonloppuna käytiin melomassa siskon tyttöjen ja tuttavaperheen kanssa. Omat kännykällä napatut kuvat eivät olleet kummoisia, mutta onneksi meille kanootit vuokranneen Erä-Suden Mirjalla oli mukana kunnon kamera ja hän sai pari loistavaa otosta Jallusta ja koko porukasta.

Kuva: Erä-Susi/Mirja Pyysiäinen. Mirjan kuvateksti "Etsi kuvasta 3 koiraa" on oikein osuva...

Jallu. Kuva: Erä-Susi/Mirja Pyysiäinen

Jallun sukellus. Kuva: Erä-Susi/Mirja Pyysiäinen

Nuorimmalle melojalle kävi "perinteisesti" eli väsymys yllätti, mutta voimaunien jälkeen puuhaaminen jatkui...

Tänä viikonloppuna lähdettiin taas joelle, tällä kertaa hiihtokoulun porukalla perinteiselle Hiekkaleirille. Kiitos taas Erä-Sudelle loistavasta kanoottivuokrapalvelusta! "What happens in Hiekkaleiri, stays in Hiekkaleiri", mutta tässä muutama otos laivakoira Jepestä nautiskelemassa auringosta ja elämästä.

Jepelle heitettiin pikkasen isompi keppi, ja terrierin peräänantamattomuus toi sen rantaan. Kuva: Erja Kumpuniemi

Turkin kuivausta piehtaroimalla

Taustalla olevan rinteen harjalla kulkee Karhunkierros - komeat on maisemat!

Biitsillä

Mikäs tässä istuskellessa... jokos paistetaan makkarat?

Ja perinteisiin kuuluu ilmeisesti tällä reissulla myös Jepen etsintä, sillä tälläkin kertaa varotoimenpiteistä (pitkällä narulla puunrankaan sitominen) huolimatta Jeppe pääsi karkuun. Koiran karkaaminen huomattiin nopeasti, mutta rannan vierestä alkoi heti tiheä metsä ja etsiminen tuntui aika toivottomalta. Onneksi Jeppe jäi narustaan kiinni puuhun ja haukkui (ilmeisesti poroja) pari haukahdusta, jolloin urhea etsijäpartio Kai & Kalle paikallisti koiran. Pojille iso kiitos! Ja loppuajan Jeppe olikin sitten visusti hihnalla kiinni omistajassaan... Tähän asti olemme periaatteesta jättäneet Trackerit yms. hankkimatta kun olemme ajatelleet, ettei se paljon lohduta nähdä Trackerista, minkä tien varressa se koira makaa auton kolhaisemana raatona, mutta tällaisissa paikoissa siitä olisi kyllä apua. Toki oltiin kansallispuistossa, jossa koirat tulee muutenkin pitää kiinni, joten Trackerin hankinta jää edelleen harkintaan.

Jos sää suosii, säntäämme Oulankajoelle myös ensi viikonloppuna. Siellä on aina niin ihanaa ja reissu on helppo toteuttaa, kun kanoottivuokraan sisältyy nouto alajuoksulta. Nämä kaksi viimeistä reissua ollaan melottu vain Nurmisaarenniemen alapuoliselle maihinnousupaikalle, mutta nälkä kasvaa syödessä ja pohdimme jo siskon kanssa, joko siskontytöt Jonna 8 v ja Saana 4 v jaksaisivat ihan yönylireissun Ansakämpällä (tarvittaessa teltassa) yöpyen. Suunnitellaan, suunnitellaan...

Teemu ja Jallu puolestaan avasivat metsästyskauden eilisaamuna kyyhkylintumetsällä. Saalista tuli ihan kivasti, tosin Teemu keskittyi ampumisen sijaan Jallun rauhoitteluun, kuten oltiin arveltukin etukäteen. Itse luulin koiran huutavan taas pilli suorana kun lintuja lenteli ympäriinsä, mutta kuulemma äänenanto oli jäänyt pieneen vinkumiseen. Jallu oli jopa päässyt etsimään muutamaa hukkaan mennyttä lintua, ja koira löysi yhden linnun elävänäkin - ei uskaltanut itse sitä tappaa tai tuoda elävänä, vaan oli tiedottanut Teemulle tilanteesta komealla haukulla ;-) Ei tuosta taida mitään metsästyskoemestaria tulla, mutta ei se ihan toivotonkaan ole, joten kyllä siitä jonkinlainen metsästyskoira tehdään.

Valmiina "sotaan"

Sotasaalis

Mitäs sitten tehtäis?

* * *
We have spent two weekends on Oulanka river, paddling and enjoying the scenes. We feel blessed to live near such a great place! Planning on a third weekend, maybe staying overnight on a wilderness hut Ansakämppä with my sister's kids too!?

Teemu and Jallu are learning more about spaniel hunting. Hunting season here starts with doves. Jallu was a bit noisy but did not go as nuts as I thought he would. Maybe we'll manage to train him for hunting after all...

Kesän riemuja

Ollaankin nautittu kesästä niin täysillä, että blogin päivitys on jäänyt nolosti ihan kakkoseksi. Mutta tässäpä pikainen päivitys meidän kesän puuhiin:

Touko-kesäkuussa nautittiin ottopojan seurasta kun Luca oli meillä hoidossa. Koirilla oli kivaa kolmistaan, ja helteinen sää suosi ihanasti.

Jonouintia, Jallu johtaa joukkoja

Kesäkuussa vedin paljon agilitytreenejä ja treenailin itse sekä Jepen että Jallun kanssa; jälkimmäisen kanssa lähinnä enemmän puuhailun merkeissä ja oppiakseni itse ohjaamaan Jallun kaltaista helposti sheipattavissa olevaa koiraa. Jallu tarjoaa aktiivisesti erilaisia ratkaisuja sille annettuihin tehtäviin, joten Susan Garrettin pujottelun (2x2) opettaminen Jallulle on ollut mukava kokeilu.

Kesäkuun puolivälissä käytiin myös pyörähtämässä Lohjalla katsomassa cockeritiimin vesityötreenejä ja agilityn SM-kisoja. Olihan se hienoa seurata Suomen (ja maailmankin) huippujen suorituksia ihan paikan päällä. Sää oli tosin aika vetinen, joten kamppeiden kastumisen myötä päästiin kotimatkalle ihan kohtuullisen aikaisin.

Cockeritiimin vesityötreeneissä kuunteluoppilaina, Teemu soutajana (kuvassa Terhi-Marie, Ilona ja Kuura)

Ja kesäkuussa Jeppe täytti 5 vee, onnea meidän ärrierille!

Jeppe 5 vee 27.6.2013

Heinäkuussa lomailtiin, tosin Bokserin dieselpumppu hajosi Lohjan reissulla ja se saatiin kuntoon vasta heinäkuun puolivälin jälkeen. Joten reilun kahden viikon Etelä-Suomen turnee nipistyi sitten reiluun viikkoon keskisessä Suomessa. Heinäkuun puolivälissä käytiin Heidin ja Eveliinan kanssa pyörähtämässä Kokkolassa Klag 2013 -agilitykisoissa. Juostiin Jepen kanssa kolme starttia, joista eka ja vika komeasti kierroksia ottaen hyllyksi, mutta keskimmäisessä startissa Jeppe oli ihmeellisen rauhallinen ja onnistuttiin nappaamaan 1. sija 5 virhepisteen suorituksella (rima).



Keskimaan turneella keskityttiin lähinnä mökkeilemään. Reissu alkoi ihanasti pohjanmaan kautta ystäviemme Jussin ja Lotan tytön Ronjan ristiäisissä, jotka muuttuivatkin yllättäen myös Jussin ja Lotan häiksi. 80-luvun teemalla juhlittiin pitkälle yöhön, sää suosi ja tunnelma oli totaalisen "peace and love"!

Jussin ja Lotan häät sekä Ronja Jussintyttären ristiäiset

Mökillä kalasteltiin ja nautittiin ihanasta kesäsäästä. Jallu olisi uinut 24/7 jos olisi saanut, mutta räpylöiden kasvamisen pelossa pidettiin koira aina välillä kuivallakin maalla.

Pojat kalassa (Jallu huutää häkissä pää punaisena, se ei vielä osaa "kalastaa" eli hyppää heti kohon perään)

Treenailtiin samalla myös (aika heikolla menestyksellä) vesityöjuttuja, sillä Teemu oli ilmoittanut Jallun vesityökokeeseen Terälahdelle. Ilmeisesti koulutuksesta huolimatta koira oli kuitenkin oppinut  jotain, sillä kokeesta saatiin hieno tulos AVO 3 pistettä (eli juurikin se tulos, jota lähdettiin hakemaan, vaikka ei uskallettu siitä edes haaveilla).



Käytiin myös nuuskuttelemassa erään ihanan cockeriemon pentulaatikon söpöläisiä, mutta siitä lisää sitten myöhemmin...

Mökiltä suunnattiin Joroisille Cockerspanielit ry:n järjestämään metsästyskoulutukseen, jonka vetäjänä oli brittien tämän vuoden cockerimestaruuden voittajakoiran kasvattaja Darren Skidmore (MoelFamau Cockers). Jallu oli selkeästi porukan heikoimmin koulutettu ja kurittomin kakara ja me saimme ihan perustellustikin kuraa niskaan heikosti toteutetusta peruskoulutuksesta, mutta saimme myös hyvät vinkit tilanteen korjaamiseksi. Eihän sitä voi osata kaikkea kun on eka kertaa cockeria kouluttamassa! Teemu onkin nyt treenannut Jallun kanssa perusasioita (istuminen, luoksetulo) monta kertaa päivässä ja treeni alkaa tuottaa tulosta. Skidmoren otteet olivat vähän ronskimmat kuin mitä olemme itse aiemmin käyttäneet, mutta jukuripää-Jallulle tämä lähestymistapa tuntui olevan suoraan sanottuna ihan tarpeenkin. Koira on jo rauhoittunut rutkasti aiemmasta ja alkaa olla ihan kivasti kuulolla.

Olin onneksi varannut vielä pari päivää lomareissusta "palautumiseen", sillä pieni lepo tuli kyllä tarpeeseen ennen pyykkivuoren kimppuun käymistä.

Metsästyskoulutuksesta toipujat & turistiterrieri

Nyt odotellaan metsästyskauden alkamista, Jallu pääsee alussa vain katselemaan metsästystouhuja ja Jeppe saattaa vielä päästä isännän metsästyskaveriksi, kunnes Jallusta saadaan toimiva apuri metsälle. Minä pidän pientä taukoa agilitysta ainakin radalla juoksemisen osalta oikean jalan rasitusvamman takia. Treenaamista ei kuitenkaan unohdeta, sillä teemme Jepen kanssa ratatreenin sijaan rauhoittumistreeniä. Sain erittäin hyvän kirjavinkin "Control Unleashed" ja pyrin nyt soveltamaan kyseisestä kirjasta oppeja Jepen kanssa treenaamiseen.

Jallun kanssa jätetään agility aika lailla pois treeniohjelmasta, sillä Teemu on tehnyt Jallun kanssa uuden aluevaltauksen ja treenaa koiran kanssa nyt pelastuskoirajuttuja. Jallulla on tarkka nenä ja loputtomasti intoa ihmisten (nakkien) etsimiseen. Se on kuulemma myös raunioilla tosi reipas etsijä. Ja joka paikassa ihan salamannopea! Pitkän tähtäimen tavoitteena olisi saada koulutettua Jallusta lumivyöryetsijä, mutta se vaatii toki melkoisesti työtä. Pikku hiljaa nähdään, mihin koiran ja ohjaajan rahkeet (ja aika) riittävät.

* * *
Lots of nice summer holiday memories above in photoes! Some success in agility courses, no zero results though. Jallu took part in his first hunting test (water works) and did really good, we are very pleased about that. We took part in a hunting training and found the lessons of Darren Skidmore very useful. Results remain to be seen...

Vihdoinkin treeni tuottaa tulosta!

Tosin tulosta syntyi vain yhden kisan verran, mutta kuitenkin: Oulussa OKK:n kisoissa saatiin sunnuntaina 12.5. voitto 10 virhepisteellä.

Sari ja Jeppe, OKK 12.5.2013 D-rata, 1. sija, 10 vp

Ilmeisesti Eija Berglundin radat olivat muille jotenkin vaikeita, me kuusamolaiset päästiin sitten pokkailemaan palkintoja vaikka nollaratoja ei juuri tehtykään... Emmi ja Misti olivat kahdesti 3. sijalla 5 virhepisteellä ja Ansku ja Nyytti samoin 3. sijalla muistaakseni 10 virhepisteellä, kunnes pokkasivat voiton nousunollalla, eli tervemenoa kolmosluokkaan!

Lauantaina Jarmo Jämsän radat tekivät meille tiukkaa, Jeppe kävi kovin kuumana (kuten myös sunnuntain hyppärillä...) Mutta tuo yksi onnistunut rata osoitti, että kun koiran vire on oikea, tulosta syntyy. Ja loppujen lopuksi se meidän akilleen kantapää eli pujottelu oli ongelmana vain yhdellä radalla, toki sunnuntain hyppärilläkin koira olisi tehnyt hyllyn vielä toistamiseen valitsemalla pujottelun sijaan putken, mutta kun sain sen takaisin pujottelun alkuun, se kyllä haki pujottelun ekan välinkin ihan oikein ja pujotteli vaihdilla loppuun asti. Kontakteilla vapautin hyvinkin nopeasti, puomi mentiin läpijuosten, koira ei olisi kyennyt suorittamaan sitä oikein tuossa vireessä. Keinu on onneksi varma, ja A-esteelläkin se pysähtyi kun valssasin itse koiran eteen.

Tässäpä video meidän voittotuloksesta, virhepisteet tulivat siis kahdesta kiellosta (ilmeisesti molemmat samalta esteeltä tai sitten toinen kielto tuli pujottelun sisäänmenolta, tuomari ei näy silloin kuvassa):

Tässä muutama kuvakaappaus videoilta, kun järkkäriä ei ehtinyt juurikaan käytellä viikonlopun aikana:

Hups, ei sinne!

Hyppy! Eikä vieläkään onnistunut...

Löytyihän se oikea hyppy vihdoin, ohjaajaa naurattaa...

Lisää kuvia löytyy Picasan kuvagalleriasta. 

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna oltiin Korpilahden Surkeenjärvellä cockerspanielien metsästysleirillä. Jallulle koirien, pikkulintujen ja sulan maan hajujen paljous oli yksinkertaisesti ihan liikaa, koira kävi ihan hurjilla kierroksilla. Sen jälkeen ollaankin otettu rauhoittumistreeniä pihalla istuskellen ja pelkkää hihnalenkkiä opetellen olemaan vetämättä. Eka treeni cockerileirin jälkeisenä maanantain Oulussa äitini pihamaalla veti tosin ohjaajan ihan pankkojäähän, tahtojen taisto kesti nimittäin kokonaista neljä tuntia! Seuraavana päivänä selvittiin jo alle kolmessa tunnissa. Tänään käytiin eka kerran pienellä metsälenkillä ja päästettiin Jallukin vapaaksi, alussa se hengaili hienosti lähistöllä mutta lähti sitten näkymättömiin muutamaksi minuutiksi, joten hihnalenkit jatkuvat...

Jallun rauhoittumisharjoitus, 4 h

Meidän laumamme kasvoi yhdellä lisäjäsenellä seuraavan viiden viikon ajaksi, kun ottopoika Luca tuli lomailemaan oman perheensä kesälomareissun takia. Luca on oikein fiksu yksilö, jospa sen älykkyyttä säteilisi vähän näihin meidänkin apinoihin!

Luca, Jallu, Jeppe ja kongit - leikkilupa-anomus parhaillaan käsittelyssä!

Seuraavia agilitykisoja ei ole vielä tsekattu kalenteriin, jatketaan rauhoittumistreeniä myös Jepen kanssa ja katsotaan taas sitten kisareissua Oulun tai pohjoisen suuntaan.
***
As you can see from the first photo above, we've actually won something in agility competitions! Not the wanted pure zero result though, but first place anyhow, 10 faults. So there's hope after all!

We've also been training with Jallu on a cockerspaniel hunting training in Central Finland, but the amount of dogs, birds and smells was too much for him. So Jallu is just learning how to chill and walk in a leash without pulling to all directions at the same time.

We've also got a third dog for the next 5 weeks, my sister's bordercollie Luca. He's very smart, maybe he'll teach our dogs a trick or two...

Jeppe-agilityn Kultaiset Säännöt

Jeppe-agilityn Kuusi Kultaista Sääntöä

1. Jos koira kuumuu, kuumu sinäkin. 
2. Jos koira huutaa, huuda itse kovempaa. 
3. Älä ohjaa vaan oleta - kyllä koira osaa ja toimii ajatuksen voimalla, osasihan se treeneissäkin. 
4. Kerätkää yhdessä kierroksia juoksemalla mahdollisimman kovaa. 
5. Toista samoja virheitä, kyllä koira tekee joskus vahingossa sen oikein! 
6. Kyllä koirasta saadaan kisavalmis kisaamalla! 

Käytiin siis kisaamassa eilen Oulussa koko talven kestäneen kisatauon jälkeen. Tauolla ollaan yritetty etsiä Jepelle vähän maltillisempaa tapaa suorittaa tätä lajia. Ollaan kyllä edistytty, mutta eipä se paljon kisoissa näkynyt. No jaa, ohjasin kyllä pääosin äänettömästi (kun ei toi huutaja kuitenkaan mitään kuule) ja yritin pysyä viilipyttynä, mutta kyllä tää laji luonnetta kysyy...

Eka radalla (B-rata) koira aloitti karkaamalla radalle ennen mua (kamerakaan ei ehtinyt matkaan) ja kun en ehtinyt ohjaamaan, koira hyppäsi kolmantena esteenä ihan väärän esteen, tästä hylkäys. Kontakteilla Jeppe ei todellakaan pysähtynyt odottamaan vapautuskäskyä (paitsi keinulla, siitä olin iloinen) eikä pujottelunkaan eka keppiväli löytynyt. Juostiin sitten vain reitille sattuneiden esteiden kautta maaliin...

Toisella radalla sain koiran nippanappa pysymään startissa, mutta koiran linja valui ja sitä huomioimatta ohjasin itse koiran liian tiukasti kolmosesteelle eli sen ohi. Keinu meni ihan ok ja kartturikin sai jo vähän vipinää kinttuihin pitkälle viiden esteen kaarteelle, mutta sen jälkeen koira kävikin jo niin kierroksilla, että puuha kosahti pujotteluun. Parin kiellon jälkeen Jeppe vihdoin pujotteli ja oltaisiin saatu jonkinlainen tuloskin, mutta päätin mieluummin viedä kuumakallen maaliin.

Mielenrauha-treenit siis jatkuvat, ja samalla treenaillaan myös startissa pysymistä korkeassa vireessä sekä pujottelun eka välin löytämistä vauhdissa. Ja jos joku haluaa kokeilla kisaamista todella kuuman ja suht nopean koiran kanssa, Jeppe on valmis vaihtamaan kartturia koska vain...

Myös Anskulla ja Nyytilla oli kahden hyllyn päivä, tosin tekivät kaksi ihan erinomaista rataa, mutta A-radalla tuli hiuksenhieno ohjausvirhe ja B-radalla neuvoteltiin hieman liian monta kertaa keinun suorittamisesta (A-radan lentokeinun ja muillakin kontakteilla valumisen jälkeen). Onneksi kisareissu ei ollut ihan tulokseton; ensikertalaiset Emmi ja bordercollie Mistit saivat hienot tulokset kahdelta radaltaan (15 vp ja 10 vp), kaikki virhepisteet kertyivät pudotetuista rimoista, joten ongelma on helppo korjata. Maneesilla ollaan treenattu aika matalilla rimoilla kun hiekka on niin upottavaa, nyt siis nostellaan hieman rimoja Mistille ja kohtahan sitä päästään taas ulkokentille treenaamaan... Anskun kaksi rataa ja Emmin yksi rata näkyvät www.youtube.com/sariruka, sössin valitettavasti Emmin toisen radan videoinnin kun jännitin niin kovasti heidän puolestaan (ja ihan turhaan kun ovat jo niin taitavia).

Jallukin oli mukana kisaturistina, monet kävivät ihastelemassa nättiä cockeria mutta jotenkin vain tämä toinenkin koiramme kävi melkoisilla kierroksilla, kun se olisi halunnut tutustua ihan kaikkiin ihmisiin ja koiriin...  Eipähän ainakaan voi syyttää epäsosiaaliseksi ;-)

* * *
I competed in agility with Jeppe yesterday in Oulu after a long break during winter. We've been searching for a more peacefull vibe for the dog. In training we are already seeing some good results, but no correspondence in competitions yet.

The upper video shows how the dog starts the course without waiting for my permission, thus performing wrong obstacles and we got disqualified. Lots of other mistakes too in contact obstacles and weave poles.

There was a bit more sense in the second course (lower video) but I made a mistake in my handling on the third obstacle. Weave poles were once again our biggest challenge. We could have gained some sort of a result (20 points or so) but I decided to lead the dog out of the course since it was again on such a high vibe.

So we need more training and maybe some competition now and then to progress. Agility can be so frustrating sometimes, espacially with such a dog as Jeppe...

Talvisella retkellä Myllykoskella

Napattiin mukaan siskon muksut ja koira, äitini sekä oma lauma ja lähdettiin retkeilemään talviselle Kitkajoelle Myllykosken suuntaan. Aamulla oli Rukallakin pakkasta parikymmentä astetta, mutta aurinko lämmitti jo mahtavasti, joten retkikeli oli mitä mainioin. Koirilla ja lapsilla oli huisin mukavaa. Jännittävin juttu oli kaikkien mielestä Myllykosken riippusillan ylitys, lapset tykkäsivät eniten pyllymäen laskusta Myllykosken tulistelupaikalla ja koirat puolestaan grillimakkaroista, jotka lapsilta jäivät syömättä melkein kokonaan, kun mäenlasku kutsui. Lisää kuvia kuvagalleriassa.

We enjoyed the most beautiful winter day at Myllykoski along Kitka river, with my mom, sister's kids & do and our own dogs. The most exciting moment for everyone was crossing over Myllykoski along the hanging bridge. More photos in photo gallery.

Lumen iloja

Ja taas hurahti yksi kuukausi ihan silmissä - kevätaurinko paistaa jo lämpimästi vaikka viime yönäkin Rukalla pakkanen käväisi -20 C tuntumassa. 

Tässäpä tulee taas katsaus mennneen kuukauden tunnelmiin (for English speakers: update below photos): 

Jepen kanssa käytiin viime viikonloppuna Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssilla Oulussa. Aivan mahtava kurssi, voin lämpimästi suositella kaikille. Videomateriaalia ja pohdintaa saatte ehkä katsottavaksi joskus myöhemmin, kun ehdin käsitellä videot hidastetuksi koosteeksi. Oman koiran hyppytekniikan puutteiden (ja korjausehdotusten) lisäksi viikonlopusta jäi käteen ihana huomio siitä, että Jeppe alkaa vihdoin osata rauhoittua ja keskittyä tarjolla olevaan tehtävään. Kerran se hieman kuumui kun yritettiin saada se ponnistamaan paremmin takajaloilla (etujaloilla kauhomisen sijaan), mutta muuten koira pysyi nätisti haukkumatta startissa, ja suoritti kuitenkin hyppytehtävät ihan vauhdikkaasti. 

Olen nauttinut valtavasti koiran rauhallisuudesta ja senpä takia päätin vielä jättää maaliskuun kisailut väliin. Haetaan edelleen malttia yhdessä tekemiseen ja kisataan vasta sitten kun koiran vire on sellainen, että se pystyy suoriutumaan radoista ilman kilpajuoksun makua ja kamalaa kuumumista.

Jallun kanssa ollaan aloiteltu pentuagilitykurssia. Meillä on tosi mukava ryhmä, vauhdikkaita ja helposti motivoitavissa olevia koiria. Jallu tuntuu olevan todellinen menijä, mutta onneksi se on myös ihan mukavasti kuulolla. Aika reipaskin se on, tällä kertaa aloiteltiin heti pentujen kanssa keinun opettelusta (keinun alasmenopään "rämpyttelyn" ja alastulon 2on2off-treenin merkeissä), ja Jallu ei kyllä yhtään arastellut keinua. Mentiin keinua hihnassa kokonaissuorituksenakin, mutta siinä ongelmaksi muodostuu koiran vilkkaus; se pysähtyy kyllä 2on2off mutta ehtii pyörähtää jo pari kertaa akselin ympäri ennen kuin sen saa vapautettua namikipolle. Mutta nämäkin haasteet pystytään voittamaan kotitreenillä. Kotona ollaan treenailtu pujottelua 2x2-menetelmällä, siitäkin veivailen sitten videokoostetta kun päästään opinnoissa vähän eteenpäin. Ei olla nyt pidetty kiirettä tuon pujottelutreenin suhteen, kun koira on vasta 11 kk. 

Enimmäkseen ollaan vaan nautittu siitä, että työpäivän jälkeen saattaa jopa vielä ehtiä nauttimaan auringostakin kävelylenkeillä koirien kanssa. Alla jokunen Teemun ottama otos ja lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta. 

 And a couple of words in English, too, since I noticed (to my surprise) that my blog still has quite a lot of readers abroad even if I have forgot to write in English for quite a long time. 

Last time a wrote in English (May 26th 2012) Jallu the working cockerspaniel was a tiny puppy, trying to bond with our parsonrussellterrier Jeppe. Nowadays they are best buddies, playing happily together. Jallu is stll destroying bathroom furniture (mainly door frames) but since his moves are restricted to the bathroom while we are at work and during the night, the amount of demolition is also quite limited. 

When Jallu was 6 months old, I started to get worried about his funny looking front legs. I took him to an expert in Oulu and he was diagnosed with "radius curvus" in both legs (growing disorder). Left leg needed surgery, right leg luckily straightened up on it's own. In the latest X-rays there's slight signs of arthritis visible in left leg (it scored 1 in scale of 0-3, 0 being healthy; right leg scored 0). He got "thumbs up" for working as a hunting dog (short days though, no long hunting trips), but he'll never become a trial agility dog. We are learning the basis of agility just for fun. It's a shame since Jallu clearly has potential in agilty, but such is life. Due to this we have plans for another puppy, more about this theme later...

Jeppe is still competing in class 1 and we haven't actually competed at all during winter, since I'm concentrating in getting some sense and calmness to the dog so that he could actually achieve something on an agility course. Our training is working fine and we'll continue competing during the summer at the latest. There are plenty of agility videos on www.youtube.com/sariruka (also about our training buddies), but mainly our training is just messing around. But since it's also fun for myself and the dog (for the dog now more than ever when he's learning to calm down).

More photos in photo gallery.