15.2.2015

Kevättä kohden

Kuusamossa eletään ennätyksellisen lumista talvea, maisemat ovat mahtavan näköiset. Kevään ensimmäiset merkit ovat jo nähtävissä, tänään on ollut hienon aurinkoinen päivä, pakkasta toki vielä yli 10 astetta. Mitä mainioin päivä hiihtolenkille, mutta kärvistelen kotona flunssan kourissa. Niinpä on aikaa päivittää blogiakin pitkän tauon jälkeen...

Maisemia Rukalta Valtavaaralle päin tammikuussa 2015

Jallu ja Teemu ovat porskuttaneet hienosti eteenpäin pelastuskoiraharrastuksen parissa, ja läpäisivät syksyllä hienosti Suomen Pelastuskoiraliiton loppukokeiden päivä- ja pimeäosuuden. Keväällä/kesällä edessä on viranomaisten suorittama käyttöönottotarkastus ja sen jälkeen pojat ovat valmiina hälyhommiin. Kehitys on ollut vauhdikasta ja mielekäs tekeminen on ollut selvästi avuksi Jallun kanssa myös arkielämässä. Jallu on selvästi mielissään onnistumisista ja moottoriahan Jallusta löytyy, joten oikein motivoituna tekemisessä ei tule ihan heti rajoja vastaan.

Meidän lauma


Jopo onkin sitten aivan erilainen luonne, vaikka silläkin virtaa piisaa ja moottoria löytyy. Jopo on mamman mussu, innokas miellyttämään ja aina valmis antamaan parhaansa yhdessä tekemiseen. Olen panostanut sen kanssa ihan eri lailla rauhoittumisen harjoitteluun, ja pikku hiljaa treeni alkaa tuottaa tulosta. Ja kuten edellisessä postauksessa uhkailin, Jopoltakin tosiaan poistettiin piilokivekset syksyllä terveyssyistä. Vaikka operaatio oli hieman suurempi kuin Jepen tapauksessa, Jopokin parantui hienosti.

Mamman mussu

Metsästysjuttuja treenailtiin hiljakseen syksyn mittaan. Jopo on ollut aika arka ottamaan riistaa suuhunsa, ja kun siihen yhdistettiin vielä sen spontaani halu omia kaikki suuhun saatu "saalis", ollaan tosissaan menty eteenpäni tipuaskelilla. Cockeritiimin treenit ovat olleet meille tosi loistavia tilaisuuksia saada vinkkejä ja nähdä osaavampien koirakoiden etenemistä. Nyt talvella on niissä merkeissä ollut vähän hiljaisempaa, mutta eiköhän taas kohta herätellä treenejä käyntiin. 
Brittien kisaolosuhteet


Metsästyskoulutuksen merkeissä vietin talvilomani tammikuussa vihreällä saarella seuraten Iso-Britannian cockerspanielien mestaruuskokeita. Reissu oli erittäin antoisa ja tapahtumarikas, lähden ehdottomasti uudelleen. Reissu tuli muutenkin sopivaan saumaan kun vuodenvaihteessa meillä vieraili eka kertaa kennelyskä, joten kaikkien lajien treenit olivat "jäissä" melkein 2 kk. Yskä oli kyllä lievintä mahdollista sorttia, kumpikin kokkeri yskähti ehkä kerran ja parsoniinhan ei tietty tartu mikään tauti... Jallu toki jatkoi sitten vielä showtyyliin pienellä pissatulehduksella, mutta siitäkin selvittiin antibioottikuurilla.


Agilityssa ollaan edetty hiljalleen, pysäytyskontakteja ollaan treenattu paljon kotona, mutta muita juttuja voidaan harjoitella vain maneesilla treeneissä. Keinu on Jopolle aika jännä juttu (sekä keinahduksen että paukahduksen takia), joten ollaan nyt keskitytty keinun ja pujottelun treenaamiseen. Pujottelu alkaa olla aika hyvällä mallilla, ollaan jo tehty joitakin kertoja 12 kepin settiä. Opetusmetodinahan meillä on 2 x 2, mutta harmittavasti meiltä ei löydy kahta kuuden kepin settiä, joten ollaan treenattu vähän soveltaen 4 ja 6 kepin seteillä. Käyhän se näköjään niinkin! Jopon pujotteluvauhti oli kuuteen keppiin päästäessä todella hyvä, mutta nyt 12 kepin kanssa vauhti on hieman hiipunut. Palaillaan tarvittaessa hieman takaisinpäin ja palastellaan treenejä, jotta saadaan koiralle hyvä itseluottamus tekemiseen ja rakettimainen vauhti takaisin.

Muu agilityosaaminen on tullut kyllä jotenkin ihan sivussa, parin viime treenin aikana ollaan tehty niistoja ja saksalaisia ihan tuosta vaan, vaikka niitä on treenailtu aiemmin lähinnä yksittäisillä esteillä pieninä osasina. Viime treeneissä Jopo teki eka kertaa sokkoputkea (mutkaputki) ja meni joka kerta täysin oikein, vaikka sellaista ei oltu tehty ikinä aiemmin. Jopo on tosi hienosti kuulolla radalla ja reagoi ihanasti ohjaukseen. Kunhan työrintamalla vähän rauhoittuu, haluaisin päästä treenailemaan Jopon kanssa Aaltosen Mikon luona Kiimingissä, kohta tarvitaan nimittäin uusia oppeja juuri tämän koiran ohjaamiseen. Jeppe on ollut minulle toki erinomainen treenikappale, jos sen kanssa saa jonkun ohjauksen onnistumaan, onnistuu kyllä Joponkin kanssa.

Jeppe talvehtii


Jepen kanssa ollaan tosiaan vain treenailtu agilitya, kisoissa ei olla käyty viime kesän jälkeen. Koira on paljon rauhallisempi kun sille ei laiteta suuria suorituspaineita. Treenaan usein Jopon kanssa ekana, mikä saa selvästi Jepen tsemppaamaan ja keskittymään enemmän kun sen kanssa treenaaminen ei ole enää itsestäänselvyys. Toki Jeppe pääsee varmaan taas kisakentille sitten joskus kun aloitan kisaamisen Jopon kanssa, mutta suuria tulostavoitteita ei ole - Jepen mielenliikkeistä riippuen tavoitteena on joko hauskanpito yhdessä tai ohjaajan hermojen säilyttäminen...

Agilityn ja metsästyskoulutuksen lisäksi treenailen Jopon kanssa edelleen myös pelastuskoirajuttuja. Syksyllä päästiin jo yhdistämään haukkuiilmaisu hakuun, mutta syyspimeillä tajusin, että haukkuilmaisu on todennäköisesti Jopolle hieman liian vaativa. Jopo on ollut pennusta lähtien ns. mörköhaukkuja pimeällä, paikasta ja tilanteesta riippumatta. Se jätti maalimiehen ilmaisematta muutaman kerran syyspimeällä hakutreeneissä. Olin pohtinut ilmaisun vaihtamista ja tammikuun alussa meillä oli sopivasti maalimiesmotivaatioon liittyvä koulutus, jonka kokeneilta kouluttajilta sain apuja myös sopivamman ilmaisutavan pohdintaan. Päätin siirtyä rullailmaisuun, vaikka Jopon halu omia kaikki noutoesineet jännitti kyllä kovasti. Mutta aloitettiin rullatreenit sopivasti "mielenkiinnottoman" esineen ja riittävän hyvän palkan yhdistelmällä, ja treenit tuntuvat etenevän ihan kivasti. Toki koko rullailmaisu on minulle ihan uusi asia, onneksi saan apuja treenikavereilta ja tarvittaessa pitää hakea sitten oppeja vähän kauempaakin. Ja parhaassa tapauksessa tässä käy niin, että rullailmaisun treenaaminen auttaa myös metsästyskoulutuksen luovutusongelmissa!

Pelastuskoiratouhuihin liittyen piipahdettiin myös lumietsinnän kouluttajaseminaarissa Ylläksellä (päästiin Teemun kanssa peruutuspaikoille, eihän me noviisit muuten pyörittäis vielä tuommoisissa piireissä). Oli mukava tavata pelastuskoiraharrastajia ympäri maata, ja mukana oli myös poliisin ja pelastuslaitoksen edustajia sekä Ylläkseltä lumiturvallisuuskouluttaja. Itsellekin tuli uutta tietämystä lumivyöryistä pelastamisen osalta, huippua! Ja ihan näinä päivinä rakennellaan taas omalle treenialueellemme lumipiiloja - päästään treenaamaan sitten taas lumesta etsimistäkin. Seminaarin seurauksena päädyin mukaan lumietsinnän koulutusmateriaaleja kokoavaan ryhmään; mielenkiintoista päästä tutustumaan pelastuskoiraliiton koulutusjärjestelmään siitäkin näkökulmasta.

Talvimaisemia vuoden 2014 viimeisenä päivänä lumikenkäretkeltä Pyhävaaralta

4 kommenttia:

  1. Kiva lukea teidän kuulumisia! Tuo pelastuskoirapuoli kiinnostaisi itseäkin valtavasti, mutta koska siihen en lajina haluaisi suhtautua puolivillaisesti, jää se väkisinkin toistaiseksi haaveeksi - ehkä tulevaisuudessa sekin on mahdollista!

    Joposta on kyllä kasvanut vallan hurmaava nuorukainen :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kata, kiva kuulla että joku lueskelee vaikka päivitykset ovat tulleet nyt harvakseltaan! Ja kyllä toimi pelastuskoiratoiminta on tosiaan aika koukuttavaa, siihen ei voi suhtautua kevyesti. Meillä on Teemun kanssa taustalla Rukan VPK:ssa toimiminen, siitä tuli aika nopeasti elämäntapa ja tää pelastuskoirapuoli on meille aika luontainen jatkumo. Mutta nämä harrastukset vievät kyllä todella paljon aikaa!

    Jopo on ihan mainio pakkaus, kaikkea mitä toivoinkin ja vielä paljon enemmän! Ja kehittyy niin hienosti joka päivä, sen kanssa on kyllä ilo harrastaa kaikenlaista. Toivoisin, että jokainen koiranomistaja saisi edes kerran eläissään näin kivan harrastuskaverin. Jokainen koira on toki rakas mutta sitten on niitä erityisiä tapauksia, Jopo on mulle se elämäni koira!

    VastaaPoista
  3. Mukava lukea juttua muistakin peko-turboista! :)
    Meille rullailmaisu valikoitui aikoinaan automaattisesti, kun koirasta ei saatu haukkua esiin millään, mutta on ollut spanielille sopiva ilmaosu tapa. Tsemppiä treeneihin ja kevään kokeisiin! -Merja ja Qilla

    VastaaPoista
  4. Harrah's casino new resort near Santa Barbara, California
    Harrah's resort has partnered with San Diego County to offer 나주 출장샵 an upscale experience for 제주 출장샵 guests at Valley View 목포 출장안마 Casino. 보령 출장샵 From 제천 출장샵 the stylish rooms to

    VastaaPoista