13.10.2013

Jopo 14 vk

Niin se aika rientää, Jopo on ollut meillä jo 7 viikkoa! Ja se on myös kasvanut hurjasti, se alkaa näyttää jo enemmän isolta koiralta kuin pennulta.

Me and mini me 15.9.2013, Jopo 10 vk

Jopon ensimmäinen riistakosketus; riista kiinnosti, ja namit myös! Ikää 10 vk

Iltakävelyllä Maston huipulla - Dumbo (12 vk) ja vilukissa

Jopo 12 vk, taustalla syksyinen Rukatunturi - valmiina talveen!
"Mugshot" Jopo 13 vk

Ollaan harjoiteltu ihan perusjuttuja, leikkimistä, istumista ja odottamista ruoan ja ulos menon yms. yhteydessä sekä luoksetuloa kävelylenkeillä. Jopo pysyy koko ajan kivasti lähietäisyydellä ulkoillessa, siitä olen tosi tyytyväinen. Luoksetulo hoituu myös pillikutsulla, ja nyt aletaan hiljalleen opetella myös muita pillikäskyjä. Jopo on selvästi arempi kuin Jeppe tai Jallu, varsinkin äänille. Se on kyllä sikäli jännä juttu, koska Jopo itse osaa kiljua ihan kamalalla ja kamalan kovalla äänellä, jos se jätetään yksin. Onneksi sillä on koiraseuraa koko ajan, Jallun kanssa se viihtyy tarvittaessa kylppärissä ihan hyvin ja autoon Jopon voi jättää kopassa hetkeksi ilman huolta huutamisesta. 

Jopo alkaa olla jo sisäsiisti, tosin yöllä se tarvitsee yleensä vielä yhden pissakäynnin pihalla. Ja uusissa, jännittävissä paikoissa saattaa pissa lirahtaa sisälle ihan vahingossa kun kaikkea pitää tutkia niin innolla, että pissapuuhat unohtuvat. Herkän vatsan kanssa on ollut vähän haasteita; Applaws ja Natures Menun puppy -kuutiot aiheuttivat aika löysää kakkaa, vaikka tilannetta yritettiin parannella Tehobaktin avulla. Vaihdoin sitten ruoaksi Maukas Junior -pakastepötköt ja tasapainottajaksi Biobak, ja vot, vatsa rauhoittui kerralla! Nyt kokeillaan lisätä vähän Applawsia tuon pakastelihaseoksen kaveriksi ja toivotaan parasta.

Jopo on ollut aika paljon mun mukana töissä, sillä Jallu on opettanut sille yhden erittäin ikävän tavan eli kylppärin ovenkarmien järsimisen. Onneksi ei ehditty vaihtaa Jallun tuhoamia karmeja uusiin ennen Jopon tuloa. Mutta siinä missä Jallu järsii karmeista pientä muhjua, Jopo vetelee irti ihan kunnon säleitä, ja tietenkin pelottaa, että pentu nielaisee näitä säleitä  kun ei olla vahtimassa tekemisiä. Ja toisekseen meillä on näin syksyisin aika paljon iltatreenejä vapaapalokuntaharrastuksen parissa, joten Jopo on saanut olla niinä päivinä minun mukanani töissä ja meidän treenien ajan se on aina ollut "hoidossa". Meillä on aivan upea ystäväpiiri (eikä Jopon söpöyskään yhtään haittaa), joten Jopolle on ollut helppo löytää hoitajia. Ja kerta kerralta se on kotiutunut aina helpommin hoitoon tuttujen ihmisten luo. Yksi suurimmista Jopo-faneista on siskoni Marja, joka oli viime kerralla jättänyt hieman "raporttia" hoitosession sujumisesta (sillä kertaa Marja kävi katsomassa Jopoa päivällä, sillä olin itse työmatkalla koko päivän pitkälle iltaan eikä Teemu ehdi käymään kotona työpäivän aikana). Olipa kiva löytää tällainen viesti pitkän työpäivän jälkeen!

Hoitotädin raportti by Marja
Johonkin kaikki aika vain häviää, Jepen kanssa ollaan käyty agilitytreeneissä kerran viikossa. Koira tuntui jo kehittyvän mielenhallinnan osalta ihan jees, kunnes toissaviikon treeneissä sillä levisi pakka taas tuttuun tapaan. Starteissa oli ehkä vielä jotain malttia havaittavissa, mutta ensimmäinen putkihavainto romutti Jepen pelin ihan totaalisesti. Ja kun siihen putkeen ei siis ollut tarkoitus mennä, mutta Jeppehän tietty meni. Jaakotuksella sain hoidettua ekan putken pois päiväjärjestyksestä, mutta toisessa kohdassa rataa koira karkasi aina parin esteen kaarelta putkeen, vaikka kuinka yritin kääntää sitä takaisinpäin kepeille. Lopulta homma onnistui keppien takaa ne kaksi estettä leijeröiden, mutta varmaan vain yllätysmomentin avulla, eikä koira olisi ikinä irronnut leijeröintiin ekalla yrityksellä. Jotain positiivista kuitenkin: kontaktit menivät pääsääntöisesti hyvin, palkkailin toki edelleen 2on2off mutta koira sentään pysähtyi kontakteille itsenäisesti ja pysyi eritoten keinulla hyvin. 

Vaikka treenit eivät menneet kaksisesti, ilmoittauduin Kajaanin kisoihin 13.10 sillä ajatuksella, että olisin tehnyt päätöksen kisaamaan lähtemisestä tämän viikon torstain treenien perusteella. Mutta kartturin ikääntyvä kroppa päätti toisin; loukkasin uudelleen elo-syyskuun ajan parantelemani jalkapohjan, tällä kertaa todennäköisesti vielä aiempaa pahemmin. Joten torstain treenit ja kisaaminen jäivät vain haaveeksi ja huomenna menen lääkäriin kuulemaan, kuinka pitkä lepo tällä kertaa on tiedossa. Miten voikin ihmisen jalkapohja romuttaa kaikenlaisen harrastamisen! Voi pylly!

Toivottavasti pääsen kuitenkin tulevaisuudessa vielä juoksemaan, ja onneksi nyt voin käyttää sitäkin enemmän aikaa Jopon peruskoulutukseen. Jeppeä käy toki sääliksi, onneksi se on sentään päässyt lintumetsälle isännän kanssa, kun Jallulla ei meinaa kestää niissä hommissa pää eikä kroppa. Jallulla on siis ilmennyt pientä ontumista vasemmassa (leikatussa) etujalassa, ja sen takia koira käytettiin kuvauksissa pari viikkoa sitten. (Nyt pistettiin kuvat myös ihan viralliselle lausuntokierrokselle, ihan omasta mielenkiinnosta, jalostuskäyttöön Jallu ei luonnollisestikaan sovellu.) Kuvissa ei onneksi näkynyt mitään hälyttävää, ilmeisesti kyse on enemmänkin lihaskivusta, varsinkin kun vasen etujalka ei ole likimainkaan normaalin mallinen. Joten Jeppe on päässyt tuurailemaan linnustushommissa, ja välillä se kuulemma on ihan kivasti tehtäviensä tasolla, mutta välillä se erehtyy aina poronetsintään (sitähän sen kanssa on treenattu, joten ei siitäkään voi koiraa moittia). Muutaman poronraadonkin se on löytänyt metsästyksen lomassa. Saalista ei ole juurikaan tullut kun linnut ovat todella säikkyjä, mutta luontokokemuksia ja kivaa ulkoilua on pojille ollut tarjolla sitäkin enemmän.

Kohta Jopo pääsee tutustumaan lumeen elämänsä ensimmäistä kertaa ja me ihmiset pääsemme nauttimaan valaistuvasta ympäristöstä, kun lumetuksen ajan täällä Rukalla "yö on kirkkaampi päivää" varsinkin kun rinnevalot heijastuvat yleensä sekä lumesta että pilvistä. Jospa sitten muistaisin ottaa mysö vähän enemmän valokuvia... 

* * *
Our puppy "Jopo" is no 14 weeks old and starts to look more like a dog and less like a puppy or a toy... He's so smart and quick to learn, he's everything I hoped for! He's a bit softer than our other dogs, and is sometimes a bit sensible for loud and sudden sounds. But he recovers quickly from exciting situations and is eager to investigate new things. We are concentrating on basic training; playing and learning how to sit, wait, and of course come when called. He's such a cute little puppy!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti