12.8.2012

Oulangalla melomassa

Eilen vietettiin meidän perheen perinteistä melontapäivää Oulankajoella. Sää oli aivan fantastinen, aurinkoinen eikä liian kuuma. Jallulta poistettiin tikit perjantaina ja samalla jätettiin tassuside pois (se oli hangannutkin vähän kainalosta, joten annettiin ihon vähän toipua). Olihan se jalka tosi hervoton pitkän siteissä olon jälkeen, mutta aika nopeasti koira alkoi varata jalalle ja käveli pian melkein ontumatta. Lauantaiaamuna Jallu pisteli jalalla menemään niin koreasti, että ei laitettu uutta sidosta edes jokiretkelle. Ja hienosti meidän toipilas on pärjännyt, tosin menoa pitää kyllä rajoittaa välillä pistämällä kaveri omaan boksiinsa lepäilemään, kun ainakaan kipu tai järki eivät näytä rajoittavan menoa...

Yllättäen reissun jännittävimmästä hetkestä vastasi Jeppe, joka pääsi epäonnisesti omille teilleen kanoottien nostopaikalla (pikkanen takauma parin vuoden takaa melontareissulta, silloin kävi ihan samoin mutta  Jeppe ehti jo aika paljon kauemmas ennen kuin se saatiin kiinni). Kukaan ei hoksannut, että ärrieri vaelteli porukassa hihna perässään, kunnes äitini onneksi näki sen hipsuttelevän tietä pitkin sadan metrin päässä. Äiti kutsui sen takaisin ja koirahan totteli kutsua - hämmästyttävää kyllä - ihan viivana. Ja sai siitä kyllä ihan megahyvät palkat, nakkia posket pullolleen! Kyllä siitä alkaa tulla aika fiksu koira!

Reissusta jäi muistoksi vain muutama kuva, alla parhaimmistoa. Kiitokset taas Erä-Suden Safari Cafen Tapsalle loistavasta palvelusta, ihan paras reissu!

Lähtötunnelmissa

Jonna, Erja ja Luca rantautumassa Nurmisaarenniemeen tauolle

Iloinen joukkio paluumatkalla, Jallu levyttää
Tänään perehdyttiin karavaanarielämään auttamalla äitiä ja siskoa asuntovaunujen siirrossa Rukan vaunualueella (vanhat vaunupaikat poistuivat uuden SkiBistron ja lasten rinnealueen tieltä). Eniten aikaa meni etutelttojen pystyttämisessä uudelleen. Jallu puuhasteli sielläkin innolla apuna, tosin välillä sen meno oli niin vauhdikasta, että se joutui "pakkolepoon". Vajaan parin viikon toipilasaika näytti jo eilen kostautuvan valtavana vauhtina ja korvattomuutena, joten tänään mulla oli taskut täynnä herkkuja (nakkeja ja keitettyä hirven munuaista). Jallu pysyikin näillä eväillä aika mukavasti parin metrin säteellä ja touhusi hienosti mukana. Vielä ei lähdetä varsinaisesti ulkoilemaan, lähinnä tosiaan touhutaan omassa pihapiirissä tai muutoin pienellä alueella. Varmaan vielä tämä viikko menee näin ja sitten aletaan katsoa, miten jalka kestää pieniä hihnalenkkejä. Samalla voidaan treenata luoksetuloa ja hallintaa, joissa tuntui olevan pieniä haasteita ennen leikkausta. Tötteröstäkin päästään varmaan kohta eroon, kun koira ei pyri enää nuolemaan leikkaushaavoja.

Edessä on ihanan vauhdikas harrastusviikko: maanantai-iltana vedän agilityn möllitreenit ja tiistaina ohjatun vapaavuoron (jonne otan varmaan myös Jepen mukaan treenaamaan). Keskiviikkona alkaa Jallun pentukurssi. Torstaina ja perjantaina (jos pystyn livistämään töistä) olisi taas poronraadon etsintäkoulutusta. Torstai-illan kisaavien agilitytreeni jää väliin kun koira saattaapi olla aika sippinä päivän etsintähommista. Ja perjantaina ajellaan Tornioon ja pistetään Bokseri ekaan koko perheen yöpymistestiin (Teemu kävi jo ennakkotestaamassa yöpymisolot kyyhkysmetsällä torstaiyönä); lauantaina Teemu menee varmaan meloskelemaan koskille ja minä käyn katsomassa agilitykisoja eli Elorallin kolmosluokan ratoja. Sunnuntaina meillä on Jepen kanssa sitten kolme omaa starttia. Kotona ollaan varmaan vasta maanantaiyön puolella...

Ruokajutuista vielä sen verran, että Jallulle vaihdettiin nyt Hill'sin penturuoan (Medium Chicken) tilalle kokeiltavaksi Virbacin Baby-ruoka, sillä Jallulle kertyy aika paljon töhnää korviin. Muutoin Hills kyllä tuntui sopivan Jallulle tosi hyvin, sapuska maistui ja kakka oli kiinteää. Tikkien poiston yhteydessä tosin Jallulta tyhjennettiin anaalirauhaset eka kertaa, sillä jostain syystä ne eivät olleet tyhjentyneet itsestään (eivät kuitenkaan olleet tulehtuneet ja neste oli ihan kirkasta). Ja koska Virbac maistuu Jallulle ja kakka pysyi hyvänä, tilaan huomenna varmaan Virbacin Junior-ruokaa (Baby-ruokaa suositellaan syötettäväksi korkeintaan 6 kk asti ja Jalluhan on jo kohta 5 kk ja ruokasäkit on ovat aika isoja, joten sama siirtyä suoraan seuraavan ikäryhmän sapuskaan). Ja Jeppe jatkaa vielä ainakin jonkin aikaa Hill'sin Sensitive Stomach -ruoalla (kakka on kiinteämpää eivätkä anaalit vaivaa, ja ruoka maistuu tosi hyvin).

5 kommenttia:

  1. Aika hurjat nuo Jallun jalat :o toivottavasti tokenee!

    VastaaPoista
  2. Maria onneksi se on vielä pentu ja kehitys jatkuu, joten toiveita paremmasta on! Eivätkä nuo väärät sääret kyllä yhtään hidasta menoa...

    VastaaPoista
  3. Jes, juurikin tuli Tornion kisakirje ja osallistujia on sen verran vähänlaisesti, että kentällä ei tarvitsekaan notkua koko päivää! Mennään ilmoittautumaan ja lämppäämään ysin jälkeen ja omat radat on juostuna jo puoli kahteen mennessä, jee! Jää aikaa vielä vaikka mihin, lue: shoppailuun Ruotsin puolella...

    VastaaPoista
  4. Moikka,
    Sain linkkivinkin tuolta FB:n puolelta. Täällä ilmoittautuu Jallun kohtalotoveri Veli. Velin vasen jalka leikattiin tiistaina Veterissä Tampereella, olen aloitellut pientä potilaspäiväkirjaa...

    VastaaPoista
  5. Moi Kirsi! Kiva kun otit yhteyttä, mukava kuulla kohtalotovereista. Minäkin kävin pyörähtämässä teidän blogissa. Tsemppiä "tötteröaikaan", se menee onneksi nopeasti ohi. Meillä tikkien poiston jälkeen Jallu on saanut touhuta koko ajan ilman jalkasidosta kun sille ei ole ollut tarvetta. Tötterö on vielä päässä hetkittäin jos koira pyrkii nuolemaan käpälää tai kyljen haavaa, tosin nekin ovat parantuneet tosi hyvin. Liikkuminen on jo aika hyvää, paitsi aamuisin ja pidemmän levon jälkeen Jallu ontuu vielä hieman. Jalka on silti vielä arka, väärässä asennossa nostaessa koira ulahtaa. Ollaanpa kuulolla sen suhteen, miten näiden vänkkyräjalkojen koivet lähtevät kehittymään!

    VastaaPoista