4.8.2012

Koipitoipilas, osa 1

Tiistaina käytiin Jallun jalkaleikkauksessa Oulussa. Kasvuhäiriön takia siis katkaistiin liian hitaasti kasvava kyynärluu ja laitettiin väliin lonkasta vähän rasvaa, tavoitteena saada luu luutumaan hieman nykyistä pidemmäksi. Leikkaus meni hyvin ja illalla ajeltiin takaisin Rukalle. Matkalla koira valitteli jonkin verran kipujaan ja yritti järsiä tassusidettä, joten päädyin matkustamaan takapenkillä, koira oli mun vieressä kopan pohjaosassa ilman kopan kattoa. Se rauhoittui selvästi kun jompikumpi meistä oli sen lähellä.

Kotona järjestelimme vierashuoneen Teemulle ja Jallulle yöpymiskuntoon, mutta Jallu oli itsepintaisesti päättänyt nukkua kylppärissä, joten myös Teemu meni sinne pötköttelemään retkisängyllä. Yöllä Jallu oli alkanut vähän valitella, mutta rauhoittui kun Teemu otti sen viereensä sänkyyn. Se siitä periaatteesta, että meillähän ei koirat nuku ihmisten sängyissä...

Keskiviikko ja torstai sujuivat erittäin hyvin. Jallu oli mun mukana töissä, sillä se yltää järsimään tassusiteen päätä tötteröstä huolimatta. Torstaina eläinlääkäriasema Otuksestakin soiteltiin ja kysyttiin Jallun vointia. Jalluhan oli yhtä energinen kuin yleensäkin eikä tuntunut kipuilevan jalkaa.

Jälkikäteen ajatellen olisi ehkä pitänyt rajoittaa vähän enemmän sen liikkumista, innoissaan se ei varmaan aina huomaa, jos liikkuminen vähän sattuu. Perjantaina ja tänään lauantaina koira on nimittäin ontunut aiempaa enemmän. Eilen vaihdettiin tassuside, joka näytti alkaneen antaa vähän periksi nilkan kohdalta. Haava oli tosi siisti, samoin kuin tuo lonkassa oleva haava. Ensialkuun uusi side näytti tukevan nilkkaa hieman liian vähän, joten Teemu lisäsi toisen itsestäänliimautuvan idealsiteen. Se tuli ilmeisesti liian tiukalle, kun koira alkoi valittaa jalkaa. Jätimme toisen siteen pois yöksi ja Teemu laittoi sen uudelleen tueksi aamulla. Nyt ollaan yritetty pitää koiraa levossa tämän päivän ajan. Kaulurikin on ollut päässä aiempaa enemmän, sillä koira selvästi kipuilee jalkaa välillä ja yrittää järsiä sidettä. Lisäksi tötterö hidastaa vähän koiran menoa muutenkin.

Kotona leikkauksen jälkeen

Tötteröpäät päivänokosilla

Paino selkeästi terveellä etutassulla

Auringonpalvojat
Jallulla on tuo tassuside pari viikkoa ja sitten tikkien poiston jälkeen vielä toinen pari viikkoa rajoitettua liikuntaa. Ikävä yllätys oli se, että kasvuhäiriöt on rajattu koiravakuutuksen ulkopuolelle. Nyt meille räpsähti siis itse maksettavaksi melkein tonnin lasku. Ja jos toisen jalan tilanne huononee, sekin pitää sitten leikata... Toivottavasti ei, mutta pitää joka tapauksessa varautua pahimpaan.

Kaksi jännää seuraamusta tästä Jallun sairastamisesta on ollut: Pissoja tai kakkoja ei ole tullut sisälle eilen tai tänään, kun jompikumpi meistä on ollut jatkuvasti päästämässä koiraa terassille tarpeilleen. Toisaalta yksinolo tuntuu nyt olevan koiralle tosi vaikeata, kun se on tottunut jatkuvaan vierihoitoon. Ensi viikolla voi siis olla vähän vaikeaa, kun en voi enää ottaa sitä töihin mukaan, vaan pääsen ainoastaan tarkistamaan sen vointia lounastauolla. Tosin jos homma menee oikein hankalaksi ja koira on levoton tai repii tassusidettä, voin onneksi varmaan tehdä etätöitä kotoa käsin. Mutta koira lepää varmasti enemmän, jos se on itsekseen kylppärissä.

Jallu on ollut tietenkin kaiken hössötyksen keskipisteenä, mutta onneksi päästiin Jepen kanssa agilitytreenehin torstaina. Ja Jeppehän oli pätevä kuin mikä - alla meidän treenirata (1. lk rata), tuloksena periaatteessa 5 vp (rima ennen keinua), poislukien mun palautus puomin alastulolle. Itse juoksen taas tyypillistä tätijuoksua, mutta koira toimii kyllä ihan kivasti. Pujottelukin menee ok! Ja kerrankin ymmärsin lopettaa kun sujui; otimme eka setissä vain tämän onnistuneen suorituksen ja toisessa setissä sitten neljän esteen sarjan puomille asti, jotta saimme treenattua puomin alastuloa - siinä koira hakee vielä pysähtymispaikkaa, joten puomia pitää muistaa kerrata. Koira oli kyllä kovin hämmentynyt, kun palautin sen boksiin yhden radan jälkeen - sen harasi vastaan ja olisi halunnut uudelleen radalle, mutta kerrankin oli parempi lopettaa onnistumiseen! Ja taas Jeppe lenkkeili lämppärin ja jäähdyttelyn vapaana; alussa korvat olivat vähän koristeena, mutta lopussa koira kulki vaan nätisti vierellä ja suorastaan kerjäsi namipaloja - siis meidän riistaviettinen, ruoalla vaikeasti motivoitavissa oleva tosikko-Jeppe, voitteko uskoa!



Jepen seuraavat agilitykisat ovat tiedossa Torniossa kuun puolivälin jälkeen; sununtaina 19.8. juostaan kolme starttia ja kotona ollaan varmaan sitten vasta maanantaiaamun puolella... Syyskuussa käyn varmaan Jepen kanssa kahdessa kisassa Oulussa; kuun alussa kisakeikkaan yhdistetään ryhmänäyttelyvisiitti Liminkaan. Lokakuussa olisi sitten tiedossa erkkari eteläisessä Suomessa - tavoitteena Jepen saaminen parsonien uroslistalle. Jos molemmat näyttelyt menevät mukavasti, uroslistan vaatimuksista puuttuu enää tuore silmätarkastustulos, eli pitää alkaa kyttäilemään silmätarkastuspaikkaa Kuusamossa.

Meidän autohankinta eli Peugeot Boxer Casa Car on aivan ihana, mutta ei ole ehtitty vielä keskittyä juurikaan sen varustamiseen tässä Jallun jalkahössötyksessä. Jospa huomenna olisi hyvä sää, niin voitaisiin pistää Bokseri parkkiin pihalle ja alkaa tsuumailla tavaroita paikoilleen. Siskoni Erja osti Bokserin "tuparilahjaksi" kevyet kesäpeitot ja äiti liinavaatteet, ja itse kävimme hieman keittiö- ja matkailuautotarvikeostoksille, joten kyllä sillä reissuun voi jo lähteä, kunhan saadaan nämä kamppeet paikoilleen. Testataan Bokseria sitten Tornion kisareissulla! Ja eka pidempi ajo tehtiin tiistaina Ouluun - auto oli yllättävän ketterä ja vakaa ajettava, ja matka-ajossa kulutus oli eka laskelman mukaan alle 8 l/100 km, mikä oli ihan positiivinen yllätys. Minäkin olen uskaltautunut sompailemaan sillä jopa Kuusamon keskustaan, hyvin mahduttiin sinnekin (ainakana ei rutattu ketään tai mitään ;-).

Kääntyvät etupenkit ja "olohuoneessa" istuimet kahdelle turvavöineen

Paljon tavaratilaa sängyn alla!

Ajotila & kääntyvät etupenkit

Makuuhuone

Tupakeittiö-olohuone

1 kommentti:

  1. Voi Jallu-raukkaa, noin pienellä ei noin suuria operaatioita ikinä toivoisi! Toivottavasti toipuu hyvin eikä toinen jalka ala oireilla, vaan pääsette normaaliin arkeen taas kiinni.

    VastaaPoista