20.3.2012

Kehitystä kontaktirintamalla

Käytiin taas Aaltosen Mikon ohjauksessa Oulun suunnalla ja takataskuun jäi huima määrä hyviä vinkkejä. Tutumpaa (mutta kummasti mielestä katoavaa) tietoa olivat hypylle ohjaus hypyn ponnistuspaikkaa kohden (+ valssi liikkeelle heti kun koira lukitsee hypyn) ja valssin ohjaus loppuun ns. vanhalla kädellä. Enimmäkseen keskityimme Jepen kanssa niihin valsseihin - tai Jeppe ne toki osasi, minä ihan vielä en, mutta jotain kehitystä oli havaittavissa ;-)

Jepen pujottelu sujui yllättävän hyvin (ihan ilman apuvälineitä), samoin kontaktit menivät kautta linjan hyvillä 2on2off-pysähdyksillä alastulolle. Kotiläksynä kontakteilla kehittymiselle saimme namikipon siirtämisen seuraavan esteen taakse sekä enemmän häiriötreeniä ennen kipolle vapauttamista (enemmän ohjaajan liikettä sinnetänne ja ohjaajan liikkeen jatkuminen reilusti alastulon ohi).



Huisin kivaa oli treenailla hyvissä olosuhteissa ja huippuhyvässä ohjauksessa, toivottavasti Mikko löytää meille vielä jonkun vapaan ajan huhtikuulle. Ja matkantekokin oli mukavaa hyvässä ajosäässä ja erinomaisessa seurassa. Kummasti vain farkkuun mahtui neljä ohjaajaa ja neljä koiraa. Jeppe matkusti apukuskin jalkatilassa, Pate takapenkillä ja Asta ja Urho takakontissa. Ja ihmiset niillä lopuilla paikoilla...  Kiitos taas matka- ja treeniseurasta kavereille!

2 kommenttia:

  1. Tä, mä luulin kommentoineeni tänne jo kerran! Mut ei näy ei. Niin siis sitä piti sanomani, et sä valssaat hienosti! Mä en kertakaikkiaan osaa, törmään aina siivekkeeseen, pyörin kun norsuballeriina tai vähintään oon koiran edessä! Sulla noi näyttää niin sujuvilta!

    Mutta vielä tärkeempään, syntyikös Sissin pentueesta teille kauan odotettu pentu? Kaks urosta näytti olevan, tiedätkö onko maksa uros vai narttu? Ei kyllä sillä, mustat on oikeesti komeita kun mitkä, niille tulee tosi paljon hienompi turkki kun esim. punaisille, joilla ei oikein ikinä näy turkin kiilto, vaikka sitä oikeesti oliskin.

    VastaaPoista
  2. Hanna kyllä munkin valssit on vielä kaukana liitävistä ja liikkuvista. Treenataan siis lisää...

    Toinen uroksista on se maksanvärinen ja toiveissa on, että jompi kumpi näistä tulis siis meille. Käydään katsomassa emää ja isää pääsiäisen tienoilla ja lyödään sitten asia "lukkoon". Kumpikin väri passaa meille. Toiseen pentuun liittyy jännä tarina, kerron joskus yksityisesti. Odottavan aika on pitkä, tosin se kuluu metsästyskoiran koulutuskirjoja kerraten ja kotia pentuturvalliseksi valmistellen. Jeppe oli niin hurjan helppo pentu kun se ei ikinä yrittänyt syödä mitään kalusteita tms, nyt pitää taas miettiä homma uusiksi varmuuden vuoksi.

    Toi kommenttien katoaminen on kummaa. Mulla on myös usein ongelmia saada kommentoitua sun blogiin omilla google-tunnareilla (aiemmin systeemi herjasi, että ei ollut käyttöoikeutta), viime aikoina on onnistunut helpommin, tosin ne tunnistekirjaimet tai -numerot on usein tosi vaikeita tunnistaa.

    VastaaPoista