Ja taas Oulankajoella

Olimme lauantaina melomassa kolmen sukupolven voimin Oulangalla mahtavan lämpimässä ja aurinkoisessa kesäsäässä. Melontareitti oli sama kuin edellisviikonloppuna, mutta vettä oli reilusti enemmän, joten Kiutakönkäältä Nurmisaarenniemeen meni vain tunti ja siitä kanottien nostopaikalle vain vartti. Joella oli paljon muitakin melojia, joista suurin osa oli melomassa Jäkälämutkaan asti. Meille lyhyempi reitti oli kuitenkin ihan sopiva, sillä nuorin osallistuja Saana 1 v eli olisi varmaan jaksanut iloisesti koko reittiä. Ja olihan mukavaa, sää oli mitä mahtavin ja maisemat upeat! Suosittelen lämpimästi kaikille Kuusamossa asuville ja vieraileville! Alla muutama otos koirista joella, lisää kuvagalleriassa.

Laivakoirat Luca ja Jeppe

Makkara tuoksuu

Tapporavistus

Kimppuun!

Muutenkin meillä on ollut ihan mainio viikko, vaikka olen itse ollut karmeassa flunssassa torstaista lähtien. Meillä oli vieraita tälläkin viikolla: Valtteri, Tea ja Tero. Jeppe pääsi kalalle Kitkalle Teemun, Tean ja Teron kanssa. Taas olivat kuulemma suomut lennelleet kalastuskoiran tainnuttaessa vähempiarvoista kalansaalista.

Torstaina oli myös Henkan vetämät agilitytreenit, joihin lähdin pitkällisen pohdinnan jälkeen flunssasta huolimatta. Ja onneksi menin, sillä treenit sujuivat paremmin kuin koskaan! Alku oli tosin vähintäänkin epäilyttävä, kun Jeppe vain nuuskutteli tyttökoirien hajuja eikä piitannut minusta vähääkään. Vetäisin kuitenkin taas ässän hihasta eli AgilityLelun taskusta, ja koira osoitti jo jonkinlaista kiinnostusta esteiden suuntaan. Se varasteli startissa, joten jouduimme hinkkaamaan lähtöä jonkin aikaa, mutta sitten pääsimme oikeasti radalle ja Jeppe kulki mukana vauhdikkaasti ja innolla! Se vetää mutkat todella tiukasti ja seuraa ohjausta hienosti, kunhan vain itse osaisin ohjata selkeästi ja tarkasti. Jälkikäteen ajatellen se taisi myös komentaa minua aiempaa vähemmän (starttia lukuunottamatta), ja eka kertaa se luovutti lelun omaehtoisesti odottaen selvästi uudelleen radalle pääsyä. Harmi kyllä kepo ei päässyt mukaan kuvaamaan, mutta ehkäpä sitten ensi kerralla saadaan myös todistusaineistoa edistymisestä.

No, on meillä vielä paljon opittavaakin. Lähettäminen takaa kiertoihin ei vielä onnistu alkuunkaan, mutta nyt pitää vielä itse yrittää juosta mukana ja kertoa koiralle tarkasti ja lähellä, mihin ollaan menossa. Pujottelu meillä on myös ihan kesken kun olemme treenanneet sitä verkkokepeillä, mutta siihen pitää vain keskittyä jatkossa erikseen. Kontakteissa jouduimme palaamaan hihnassa treenaamiseen, sillä lelun mukaanoton jälkeen koira ryykää kaikki alastulot vauhdilla, mukaanlukien keinun - nakit eivät kiinnosta pätkääkään. Mutta ollaan silti edistytty valtavasti viime talvesta, kuten kanssatreenaajat muistivat kannustavasti kertoa. Kiitos vielä Henkalle ja muille treenaajille - oli hieno nähdä muiden taitavia suorituksia, ja kaikki koirakot ovat selvästi kehittyneet!