Tänä aamuna kömmin silmät ristissä alakertaan ja olohuoneen lattialla makoili virkeä ja erittäin syyllisen näköinen koira. Kävin tunnustelemassa sohvan pintaa ja sieltähän löytyi lämmin kohta - koira oli siis nukkunut sohvalla! (Ja sehän ei ole sallittua.) Jeppe tietää, että sohvalle ei saa tulla, joten se livahtaa lattialle heti kun yläkerrasta kuuluu ääniä. Tämä on toistunut nyt jo muutamana aamuna, melkeinpä aina kun sohvaa ei muisteta "miinoittaa" tyynyillä nukkumaan mentäessä.
Ja sitten se tapahtui - isäntä alkoi lepsuilla: Kyllähän se koira voi nukkua sohvalla yöllä, sillä on niin mukava kölliä siinä. Ja yö alkaa kun me mennään nukkumaan ja päättyy kun me tullaan alakertaan. Jos on vieraita, silloinkin koira voi nukkua sohvalla. Mutta se ei saa tulla sohvalle, kun ihmiset ovat hereillä. Niin, ja se saa muuten jatkossa tulla yläkertaan jos minä kutsun sitä. Mutta se ei saa tulla yläkertaan ilman lupaa/kutsua. (Jep jep, varsinkin kun se livahtaa nytkin sinne yksin ollessaan jos portaisiin ei laita porttia...)
Lupalogiikka alkoi kuulostaa ihmisenkin korvissa niin käsittämättömältä, että jatkossakaan koira ei saa tulla sohvalle tai yläkertaan yöllä, päivällä, kutsusta, kutsumatta tai ylipäänsä milloinkaan. Katsotaan, kauanko tämä konsensus säilyy ;-)
Nyt koira tuhisee äänekkäästi omassa kopassaan. Alla kuvia meidän päiväkävelyltä, aivan mahtava keli! Frisbee oli mukana houkuttamassa koiraa pois jänisten jäljiltä ja hyvinhän tuo houkutin näyttää toimivan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti