Pienen koiran isot luulot

Erittäin Hyvä Jeppe

2012-02-04T14:28:00.000+02:00

Aamulla ennen koiranäyttelyyn lähtöä saatiin jännittää, kuinka auto käynnistää -32 C pakkasesta. Puolen tunnin webastokäytön jälkeen Passatti hörähti käyntiin kuin palmun alta. On se hyvä auto, vaikkakin nielee aika reippaasti dieseliä näillä pakkasilla.

Keuruun näyttelytila oli (kuten olin etukäteen keskustelupalstoilta lukenutkin) todella ahdas, mutta hienosti ihmiset ja koirat mahtuivat pieneenkin tilaan. Rotujen välillä oli mukavasti pieni paussi, jona aikana päästiin treenaamaan kehässä kävelyä ja Jeppe sai nuuskutella pöydän pintaa ja tehdä tilanteen selväksi toisille uroksille (ihan pienesti ärisemällä jos joku tuli liian lähelle). Tavattiin myös Jepen velipuoli Repovaaran Esimies, oli kiva nähdä toinen pikkuinen repovaaralainen. Kiitos Henna, että tulit juttelemaan; itse en jännitykseltäni huomannut seurata teidän esiintymistänne junnukehässä ennen meitä! Onnea agilityyn, ehkäpä nähdään virallisissa kisoissa miniluokassa!

Ja itse näyttelytulokseksi saatiin enemmän kuin mitä mentiin hakemaan, sillä meille olisi riittänyt H:n (hyvä) arvoinen tulos, jotta voidaan viedä Jeppe maaliskuussa Oulun luolakokeisiin A-asteeseen. Mutta tuomari Pirjo Aaltonen antoikin Jepelle arvosanan EH (Erittäin Hyvä), hieno juttu! Kisattiin avoimessa luokassa, Jepelle kirjattiin 4. sija (uroksia oli ko. luokassa 4 kpl).

Tässäpä arvostelu:
Hieman takakorkean yleisvaikutelman antava uros. Mittasuhteiltaan tyypillinen. Spannattavissa oleva. Hyvät pään mittasuhteet. Hyvät pään linjat. Kirsupigmentti voisi olla parempi. Häntä kääntyy selälle. Taka-askel jää voimattomaksi.

Ja tässä kuvia; häntää en yrittänytkään asetella, sillä Jeppe istui heti kun koskin sen häntään. Joten koira sai seistä ihan "luomuna", asento ei todellakaan ole mallikelpoinen, mutta ajatuksena oli antaa myös koiralle miellyttävä näyttelykokemus, eikä piinata sitä leipomalla sitä koko ajan haluttuun asentoon.

Hyvillä mielin palailtiin siis mökille. Aurinko paistaa, pakkasta "vain" -26 C. Ehkäpä uskaltaudutaan kohta ulos puuhastelemaan (paitsi Jeppe ei kyllä pistä enää nokkaansa ulos jos ei ole ihan pakko). Tässä Teemun yöllä näppäämä mökkimaisemakuva.

Kakkujen kakku!

2012-02-03T21:46:00.002+02:00

Kuusamossa on pidellyt pakkasta, ennätyksiä ollaan rikottu joka päivä ja epävirallisesti -40 C raja on kilahtanut rikki, mutta virallinen ennätys taitaa pyöriä vielä -39 C asteessa. Meillä Rukalla oman kodin mittarissa kylmin lukema on ollut -24 C ja Rukan kylän tasossa lämpöä on ollut -15 C, eli inversio on laskettelijoiden ystävä.

Lähdettiin sitten tänne etelämmäs pakkasta pakoon. Eka pitstop oli Oulussa, -27 C. Tässä Jeppe lämmittelee uunin kupeessa. Leivinuuni hohkasi niin kuumana, ettei siihen pystynyt koskemaan, mutta koira on ihan tyytyväisenä uunin vieressä. Ei mikään arktinen epeli siis!

Jatkettiin sitten hellekelien toiveissa edelleen etelämmäksi, nyt ollaan Ala-Kolkissa mökillä ja pakkasta on -24 C. Sen verran on uusia hajuja, että Jeppekin viihtyy ulkona jopa useamman minuutin ajan...

Mökissä on kuitenkin jo mukavan lämmintä. Soile ja Pepe yllättivät minut ihan huikealla jutulla. Täytän nimittäin pyöreitä vuosia kuun lopulla (enkä aio sen kummemmin juhlia merkkipäivääni, en ole juhlinut niitä edellisiäkään ;-) ja sain nyt kyllä elämäni upeimman kakun - oikeasti hienoimman kakun, minkä olen ikinä nähnyt! Vai mitäs sanotte?

Emäntä ja koira

Malli on oikein upeasti tunnistettavissa!

Ja mallia on otettu tästä kuvasta.

Maistuis varmaan sullekin, on se niin syötävän söpö!

Huomenna mennään 30 km päähän Keuruulle koiranäyttelyyn tavoittelemaan H:n arvoista tulosta, ja sitten maaliskuulla luolakokeeseen A-astetta yrittämään. Katsotaan, mitenkäs huomenna käy... Joka tapauksessa huomenna on kakkukestit, vaikka toi kakku on kyllä niin hieno, ettei sitä raaskisi syödäkään! Koristeet pistetään ehdottomasti talteen, varsinkin koriste-Jeppe on ihan fantastinen! Kiitos Liisa, olet kyllä tosi taitava kakkupaakari!

Mission (im)possible, part 2

2012-01-26T20:56:00.000+02:00

No niin, nyt on Jeppeä trimmattu hieman lisää. Pepusta, mahtasta ja rinnasta otettiin vielä vähän karvaa pois. Näyttääpi tältä (edestä otettu kuva on hirviösilmillä, kun en jaksanut muokkailla silmiä, punasilmien poisto ei tehoa koirien silmiin...):

Ehkä vielä pitäis saksia peppua enemmän, vai mitäs tuumaatte? Peppua ei pysty nyppimään, se sattuu Jeppeen liikaa, joten harvennan karvoja harvennussaksilla. Mahanalus alkaa kai olla ihan kohdillaan. Entäs rintaryijy?

Sitten pitäisi päättää, yritänkö esittää Jeppeä seisoen (jolloin häntä saa olla vapaasti kippuralla) vai pitelenkö häntää suorempana, jolloin mä joudun kyykkimään koiran takana. Mun seisoessa Jeppe tosin helposti istuu, jolloin mulla menee hetki, ennen kuin mä saan taas pepun ylös (ja pallien alta nostaessa se köyristää aina vähän selkää samoin kuin vatsan alta nostaessakin). Ehkä yritän nostaa sitä tarvittaessa takareisien kohdalta, se saattais toimia parhaiten.

No, näitä ehtii vielä pähkäillä. Tuomarikin vaihtui Tanya Ahlman-Stocmarista Pirjo Aaltoseen, eipä sillä varmaan ole meille mitään merkitystä. Pitää toki varmaan treenailla vielä vähän tuota liikkumistakin, vaikka kylkimyyryksi se varmaan menee... No eikä mene, me mennään hienosti fiiliksellä niinkuin agilityssa!

Ja tämän fantastisen aasinsillan myötä hypätään sitten tiistain Oulun-keikkaan Mikko Aaltosen treeneihin. Olipas taas mahottoman mukavaa, ja kehitystäkin oli havaittavissa, sillä Jeppe pujotteli lyhyellä radanpätkällä ihan oikein ilman verkkoja (jotka eivät mahtuneet kyytiin, kun tultiin yhdellä autolla 4 ihmisen ja 4 koiran voimin). Tältä se näyttää, vauhti on vielä verkkainen, mutta ainakaan koira ei ota tavallisia keppikilareitaan:

Nyt tilattiin sitten Mikon suosituksesta koirakerholle pujotteluohjurit, jotta saadaan jokin välimuoto verkkojen ja pelkkien keppien välille. Jepen kanssa kokeiltiin ohjureita syksyllä Active Dogilla, ja silloin se rynni niiden läpi. Nyt kuitenkin Jepen pujottelussa alkaa olla jo hieman malttia, joten ohjureista saattaisi olla apua.

Tässäpä radan alkupätkää, hienosti meni kunnes sössin itse keinulle viennin:

Korjattiin sitten keinun osuus, Jeppe menee kyllä keinun tosi nätisti:

Tässä Mikon suunnittelemia kiemuroita, voisin taas juosta vähän suorempana, mutta muuten ohjauksissa alkaa jo olla jotain järkeä. No, eihän koira tietenkään pysähdy pöydälle (jota ei ole harjoiteltu pitkään aikaan) ja painelee puomin sijasta putkeen, tosin sinne taisin itse sen ohjatakin ;-)

Mutta huisin mukavaa oli, yritetään saada Mikolta nyt keväälle treeniaikaa vähintään kerran kuussa. Tänäänkin olisi ollut kova polte mennä toistamaan Mikon rataa maneesille, mutta pakkaskeli pitää meidät juuri nyt sisätiloissa. Ensi viikolla ei ehditä, mutta ehkä sitten näytelmien jälkeen. Siihen asti treenaillaan kotona kaikenlaista pientä kivaa!

Pitkästä aikaa: agilitya

2012-01-20T08:43:00.004+02:00

Käytiin eilen treenailemassa agilitya piiiitkän joulutauon jälkeen. Koiralle asiat palailevat mieleen yllättävänkin hyvin, ohjaajalle vähän heikommin ;-)

Tässä Jepen pujottelua neljällä verkolla.

Tässä sitten koko radanpätkä. Keinua edeltävä persjättö on vähän kökkö samoin kuin keinulle vienti, keinun jälkeinen takaaleikkaus hieman pyllöttävä ja valssit edelleen tökkiviä. Putken jälkeen olis pitänyt jarruttaa, mutta kääntyipä toi koira aika napakasti ilman sitäkin. Tokavikan hypyn päällejuoksusta mä oon aika ylpeä. Kerrankin asiat tapahtuivat ajoissa!

Keinulla koira ei pysähdy targetille, sitä pitää vielä tuumailla ja kehitellä. Toisaalta Jeppe kuitenkin jarruttaa tosi hienosti, ja on turvallisempaa, ettei se ryysi ihan keinun päähän. Kontaktialueella käydään kuitenkin, joten sen osalta ei ole huolta.

Uusi kamera toimii siis ihan mallikkaasti, vaikka maneesissa on tosi vähän valoa.

Ensi viikolla mennään taas Ouluun Aaltosen Mikon oppiin, mukavaa! Sieltä sitten tarkempaa raporttia.

Mission (im)possible: Jeppe näyttelykuosiin?

2012-01-18T22:11:00.000+02:00

Nyt ovat hyvät vinkit kullanarvoisia! Jeppe on trimmattu ja näyttää tältä:

Te näyttelyharrastajat ja/tai parsonihmiset: kertokaapas, mitä vielä voitaisiin tälle poikakoiralle tehdä, jotta saataisiin mahdollisimman hyvä näyttelytulos? Mahan alle (piipun viereen) on jätetty vielä vähän pidempää karvaa, jotta jykevä rintakehä ei korostuisi. Pitäisikö nämä haivenet kuitenkin nyrhiä pois? Entäs pepun tienoo, pitääkö hännän alta vielä nyppiä enemmän karvaa? Häntä on tosi kippura - miten siitä olisi paras pitää kiinni?

Näin hienosti mä en tietty saa sitä seisomaan, kun se vaan kiskoo joka suuntaan (lähinnä narttujen suuntaan). Esittämistä on toki harjoiteltu, mutta uusien koirien läsnäolo on yksinkertaisesti Jepelle ihan liian kiinnostava juttu. Kinkkua otetaan toki apuvälineeksi ja pieni vinkulelu myös, mutta eivätpä ne välttämättä tehoa. Jospa tällä silti se tavoiteltu H irtoaisi...

LUT B-asteet suoritettu!

2012-01-16T22:19:00.001+02:00

Jeppe debytoi luolakoirien taipumuskokeessa Karttulassa la 14.1.2012 loistavin tuloksin: B 43 pistettä ja päivän Lupaavin Koira -palkinto. Kokeen järjesti savolaisella leppoisuudella erinomaisen hyvin Itä-Suomen Mäyräkoirat ry. Jos luolakoirien taipumuskoe ei ole entuudestaan tuttu, kokeen kulkuun voi tutustua Kennelliiton sivuilla.

Tuomari Jukka Kinnunen arvioi Jepen suoritusta näin:

"Ahdinkoputken läpäisy vaivaton. Tyhjän luolan tarkistus muriseva, vajaa (-1p; yksi pesä jäi tarkistamatta). Riistakoe: Koira innokkaasti luolastoon. Raivoisa haukku luukulla. Luukkujen avauduttua kettu oikeaan päätepesään. Koira käyttää hetken hakupesässä, jona aikana kettu siirtyy vasempaan päätepesään. Koira seuraa ja aloittaa määrätietoisen ja kiivaan lähestymisen pyrkien ketun pelotehyökkäyksistä huolimatta samaan tilaan. Koe keskeytetään eläinsuojelullisista syistä. Kiivasluonteinen luolakoira." Kokeen kesto 1 minuutti.

Tyhjän luolan tarkistus oli tosiaan erikoinen, Jeppe ärisi kaikissa pesissä. Yleisöllä oli hauskaa, sillä koiran edetessä luolastossa kuultiin kyllä varsin selvästi, mitä sillä oli mielessä ;-)

Kokeen jälkeen käytiin vielä tekemässä luonnonluolan tarkistus, jonka Jeppe suoritti hyväksytysti. Tunnelmat olivat huipussaan, vaikka päivä olikin ollut pitkä ja koko porukkaa meinasi viluttaa enemmän tai vähemmän ulkotiloissa vietettyjen tuntien jälkeen. Majoituimme 10 minuutin ajomatkan päähän Eevantaloon, jossa ohjelmassa oli sapuskaa ja saunomista. Mukava majapaikka, kiva omistaja ja ihan kohtuulliset hinnat. Voin suositella lämpimästi!

Sunnuntain kokeeseen lähdettiin toiveikkain mielin edellispäivän säpäkän suorituksen jälkeen. Ja tällä kertaa tulikin sitten oikein mallikas LUT B 44 pisteen suoritus, jota tuomari Tomi Tarvainen arvioi näin:

"Ahdinkoputken läpäisy hyvä. Tyhjän luolan tarkistus täydellinen, lähes äänetön. Riistakoe: Koira nopeasti luukulle. Luukulla hyvä haukku. Luukun auettua kettu siirtyy oikeaan peräpesään. Koira seuraa nopeasti aloittaen painostuksen ketun lähietäisyydellä. Koe keskeytetään eläinsuojelullisista syistä." Kokeen kesto 1 min.

Olimme suoritusjärjestyksessä ihan alkupäässä, joten loppupäivä kului sitten tulosten lukua odotellessa. Pakkanen paukkui ulkona -15 C tienoilla ja Teemu piti autoa ja koiraa lämpimällä autoilemalla ympäriinsä. Itse seurasin pikkupakkasessa entisessä navetassa melkeinpä kaikkien viidentoista koirakon suoritukset. Taipumuskoetta on mukava seurata, kun kyseessä ei ole kilpailu, ja kaikki kannustavat vilpittömin mielin toistensa koiria. Suurin osa koiranohjaajista tsemppasi koiraansa ahdinkoputkeen (kavennettu aloitustunneli) tosi mukavasti, koiria ei (muutamaa yksittäistä tapausta lukuunottamatta) mitenkään pakotettu tai painostettu. Toki koirien vieteissä oli selvästi eroa, ja ahdingon vauhdilla selvittäneet koirat työskentelivät selvästi muita rohkeammin kettua painostaen.

Loistavien järkkäreiden ansiosta pääsimme kokeen jälkeen kokeilemaan vielä hiekkaesteen kaivamista A-astetta varten. Ensin tehtiin vähän matalampi hiekkakasa, jonka läpi Jeppe kaivoi vaivatta. Sitten kokeiltiin ns. tavallisen korkuisella hiekkakakulla. Jeppe aloitti kaivamisen, tuumaili ja vinkui hetken ja puski sitten vauhdilla hiekkakasan läpi ketun luo luukulle. Nyt siis ollaan melkein valmiita A-asteen kokeeseen Oulussa 18.3., vain yksi pikkujuttu eli yli 15 kk ikäisenä saavutettu näyttelytulos (vähintään H) puuttuu!

Niinpä eilen Jepestä pestiin ketunkakat pois ja tänään koiraparka pääsi päällimmäisistä karvoistaan. Trimmausta täytyy ehkä vielä vähän jatkaa, edellisestä trimmauskerrasta on sen verran aikaa, että trimmaajakin on taas vähän ulapalla. Keuruun ryhmänäyttelyä 4.2. ollaan nyt katsottu "sillä silmällä", ilmoittautumisaikaa olisi vielä pari päivää. Näyttelyyn meno ei suoraan sanottuna ihan kamalasti houkuttele, sillä Jeppe on ihan liian kiinnostunut muista koirista liikkuakseen fiksusti. Mutta onneksi se käyttäytyy hyvin pöydällä ja liikkumistakin ehditään vielä treenata, joten toivottavasti tavoiteltu H (hyvä) irtoaa. Majoitus järjestynee kätevästi Teemun vanhempien mökiltä Vilppulan tienoilta. Kilometrejä kertyy, mutta mitäpä sitä ei tuon karvakasan eteen tekisi! Kun katsoo alla olevaa kuvaa, on vaikea uskoa, että tuomari arvioi tämän koiran "kiivasluonteiseksi luolakoiraksi", vai mitä mieltä olette?

Repovaaran Baikal LUT B 43 p ja 44 p + päivän Lupaavin Koira -pysti

Uusi vuosi, uudet kujeet

2012-01-04T22:10:00.000+02:00

Vuosi vaihtui ihan ohimennen ainakin täällä meidän blogissa. Tosielämässä olikin sitten kiireisempää. Pääsimme Teemun kanssa joulukuussa (sammutustyökurssin käytyämme) mukaan Rukan vapaapalokunnan toimintaan, ja arvata saattaa, että uudenvuoden aikaan oli sitten vähän säpinää. Mutta tämä uusi "harrastuksemme" on tosi palkitseva ja uutta opitaan koko ajan.

Saimme vuodenvaihteeksi Jepen supersuosikin Lucan kyläilemään, ja onnistuimme ylipuhumaan koiran hoitoomme loppiaiseen asti. Naapurin nartun juoksu aiheuttaa "jätkien" välillä hieman haasteita, sillä Jeppe yrittää koko ajan astua Lucaa. Onneksi Lucalla on äärimmäisen pitkä pinna ja mahtavasti auktoriteettia, joten se pistää aika ajoin Jepen tonttiin pelkästään katseen voimalla. Valitettavasti parsonin muisti on tässä(kin) asiassa vain sekuntien mittainen, joten tätä huvittavaa valtataistelua käydään päivässä useita kymmeniä kertoja.

Alfauros ja groupie. Huomaa tassut.

Jepen älykkyysosamäärä tuntuu aina hieman kasvavan, kun Luca on kyläilemässä; ehkäpä fiksusta koirasta tarttuu joitain vaikutteita? Tosin urpoilun määrä myös tuplaantuu hetkittäin, ja valitettavasti olemme onnistuneet opettamaan Lucalle myös pahoja tapoja: se varasti tänään röyhkeästi ovikellotreeniä varten varattuja kinkunpalasia keittiön apupöydältä (tosin Jeppe ei tällaisia harrasta, liekö liian pieni ruoka-annos vai kasvanut liikuntamäärä johtanut Lucan tähän epätoivoiseen tekoon).

Agilitya käytiin treenailemassa Jepen kanssa edellisen kerran ennen joulua. Otettiin vähän Oulussa tehtyjen parsontehotreenien toistoa pienissä pätkissä. Tässä ekassa pätkässä ohjaajalla oli haastetta valssaamisen kanssa (pujottelun jälkeinen hyppy).

Seuraavaksi haastettiin taas ohjaajan ehtimistä. Kokeilin erilaisia vaihtoehtoja putkeen ohjaamiseen (jotta ehtisin itse paremmin hypyille), mutta tämä oli ainoa toimiva toteutus; mutkat menevät vähän pitkiksi, mutta ainakin koira menee sinne minne pitääkin.

Tämä viimeinen treeni oli sitten meille jo aikalailla vaikea, mutta tarkalla ohjauksella koira saatiin menemään putken sijaan pujotteluun (ja etenemään siellä; suurin osa yrityksistä johti siihen, että koira vain pyörähti ekassa välissä ja ilman verkkoja aloitti yleensä vielä väärältä puolelta).

Muutenkin huomattiin, että pitkä tauko tekee pujottelutreenille hallaa; koira ei meinannut selvitä kepeistä millään ilman muutamaa verkkoa. Joten nyt pitää alkaa raivata kalenterista taas aikaa omallakin treenille.

Jatkossa saattekin treeneistä nähtäväksi hippasen tasokkaampaa materiaalia (ei varmaan niinkään suorituksen kuin tekniikan osalta), sillä joulupukki toi minulle kauan kaivatun videokameran, Sony HDR CX115E. Hyvä paketti edulliseen hintaan, ja kamera on ihan hurjan pieni, menee kätevästi taskuunkin! Mielenkiintoista päästä kokeilemaan sitä maneesille, sillä yksi valintaperuste oli laadukas hämäräkuvaus. Onhan tällä Teemun järkkärilläkin saanut vaikeissa olosuhteissa ihan katsottavaa kuvaa, mutta järkkäri on kuitenkin ensisijaisesti tarkoitettu still-kuvaukseen, joten oletettavasti oikealla videokameralla saadaan parempaa materiaalia. Treenien sisällöllisestä puolesta en tosin anna mitään takeita ;-)

Luca on siis meillä ainakin perjantaihin asti ja sunnuntaina tilalle tulee mahdollisesti hoitoon heti toinen koirakaveri eli Kamu. Kaverukset ovat tavanneet toisiansa viime aikoina vähän harvakseltaan, joten totuttautumiseen menee varmasti hetki. Mutta aiemmillakin visiiteillä ollaan päästy jo hetken päästä leikkitouhuihin, joten koirien yhteiselo sujunee tälläkin kertaa. Muistin virkistykseksi alla oleva otos (varmaan kolmatta kertaa tässä blogissa, mutta tää on niin maino kuva).

Ja seuraavan viikon lopulla tiedossa on reissu Oulun kautta Karttulaan Jepen ensimmäisiin luolakokeisiin (la-su). Olemme ilmoittautuneet myös Oulussa su 18.3. järjestettävään luolakokeeseen. Jos hyvin menee, kesällä pitäisi sitten hakea vielä vähintään H:n arvoinen näyttelytulos, jotta Jeppe saisi virallisen nimensä eteen hieman arvokkaampia kirjaimia KoiraNetissä. Jännää! Mutta eipä mennä asioiden edelle, parsonin kanssa voi tapahtua ihan mitä vaan!

Raatoja ja Riisin Rääpäsy

2011-12-03T16:48:00.001+02:00

Taas on kulunut hetki edellisestä postauksesta. Kiirettä on pitänyt kaikenlaisissa harrasteissa. Poronraatojen etsintäkoulutuksen syksyn viimeinen osio oli tämän viikon alussa, ja Jeppe pääsi komeasti Kalevaan ja Koillissanomiin (viimeksi mainitussa oikein kansikuvapojaksi). Toimittajat olivat kirjoittaneet erittäin fiksut ja asiapitoiset jutut poronraatojen etsinnästä. Kirjoittelin tuttuun tapaan itsekin raportit Koillismaan Koirakerhon Facebookiin. Koulutus jatkuu sitten keväällä kun lumitilanne sallii maastoon lähtemisen.

Teemun vanhemmat Soile ja Pepe ovat meillä kyläilemässä, ja tänään käytiin Riisitunturilla kävelemässä Riisin Rääpäsy, rapiat 4 km. Sää oli mitä hienoin (ainakin jos edellispäiviin vertaa). Soile ja Teemu räpsivät komeita kuvia maisemista ja vähän ihmisistäkin. Valoa vain tuppaa olemaan aika vähän tähän aikaan vuodesta. Ja vinkkinä muille reitille aikoville: nyt pääsee vielä ilman lumikenkiä, mutta seuraavan lumisateen jälkeen ei kannata ihan jalkaisin yrittääkään huipulle, sen verran hyvin siellä oli jo lunta! Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Agilityssa ollaan keskitytty lähinnä kontaktitreeneihin kotona, mutta kyllä jossain vaiheessa ehditään taas maneesillekin treenailemaan.

Porojen etsintää

2011-11-17T14:07:00.001+02:00

Fiilistellään hieman alkuviikon hienon poronraatojen etsintäkoulutuksen tunnelmissa: päästiin vihdoin (tiedossa olevilla raadoilla tehtyjen harjoitusten jälkeen) tositoimiin etsimään raatoja - ja meidän porukka löysi yhden ihan uuden raadon! Remu & Lotta olivat jäljillä (mutta kääntyivät takaisin), ja niin myös Jeppe, jonka tyhmyyksissäni käänsin pois jäljeltä noin 20-30 metriä ennen kuin olisimme löytäneet raadon, sillä edellämme oli jo yksi koirakko. Niinpä Marjaana ja Bim saivat kunnian toimia löytäjinä, hieno homma! Raportti löytyy Koillismaan Koirakerhon Facebook-muistiinpanoista.

Marjaana ja Bim raadolla

Raatoharjoittelua: raato oli hyvin peitelty, mutta niinpä vain Luna löysi jostain kauempaa koivenkappaleen! Nemo lipoo huuliaan osinkojen toivossa ja Mikaa naurattaa ;-)

Oli todella hienoa huomata, miten koirat ovat syttyneet raatojen etsintään. Pikkuhiljaa opin itsekin lukemaan Jepen ilmaisua. Tuon yllämainitun raadon vainuttuaan Jeppe terävöityi selvästi, mutta en ollut vielä varma, jäljestikö se vain jänistä vai oltiinko "oikealla asialla". Nytpä tiedän, miltä koira näyttää kun sillä on oikeasti "työhommat" mielessä!

Toinen kerta toden sanoo

2011-11-11T11:40:00.000+02:00

Nyt treenaillaan Oulun oppien mukaan, eilen tehtiin pari pätkää Marin 5.11 olleesta radasta. Tässä näkyy meidän perusongelma välistävedoissa: ohjaaja on ihan liian hidas:

Tässä vähän parempi yritys, silti koira ehtii pysähtyä ennen viimeistä välistävetoa, mutta perille päästiin silti ,-)

Kiva soveltaa oppeja rauhassa, ja perusasiat tosiaan toimivat. Ohjaajan on oltava koiran edellä ja ohjaajan rintamasuunta kertoo koiralle, minne ollaan menossa. Kyllä tästä vielä jotain tulee - hyvää en uskalla vielä luvata, mutta jotain kumminkin ;-)

Uusi alku

2011-11-07T21:27:00.000+02:00

Takana on rankka mutta antoisa agilityviikonloppu Mikko Aaltosen ja Mari Kaplaksen opissa Haukiputaalla, parsonien teholeirillä. Tuloksena paljon oivalluksia ja toisaalta myös karun mutta ihanan totuuden hyväksyminen: aloitamme ohjauskuvioiden treenaamisen ihan kokonaan alusta, koiralähtöisesti ja loogisesti. Kun ohjaaja tekee oikeita asioita oikeaan aikaan, koira toimii kuin unelma! Viikonlopun aikana treenattiin neljällä yli 20 esteen radalla, joista jokaisesta saan palasteltua useita pieniä treenejä. Näissä riittää tekemistä koko talveksi!

Tästä - koko viikonlopun viimeisestä - suorituksesta olen kaikkein onnellisin, vaikka kyseessä on vain yksi este: Jeppe meni (kuumumatta) vauhdista pujottelun vain yhdellä verkolla! Lisää videoita www.youtube.com/sariruka.

Lisäksi Mari palautti meidät kaikki maan pinnalle koiran huoltoa koskevalla "palopuheellaan", jonka sisältö oli kyllä 100%:sti totta. Koiran tulisi olla tämän lajin (ja ylipäänsäkin koiranomistamisen) keskipiste ja tärkein asia. Koiran hyvinvoinnin pitää siis olla agilitytreeneissäkin aina se ensisijainen seikka. Saimme hyviä vinkkejä lämmittelyyn, koiran valmistamiseen radalle ja jäähdyttelyyn. Kaikki sellaisia juttuja, joista aina puhutaan itsestäänselvyyksinä, mutta joita sitten itse kukin (minä mukaan lukien) toteuttaa vähän sinne päin. Koiran kustannuksella, pahimmassa tapauksessa koiran terveyden kustannuksella.

Mari puhui heti viikonlopun alussa siitä, että jos koira väsyy (henkisesti tai fyysisesti), sen kanssa ei jatketa treeniä. Tämä tuntui aluksi vähän turhalta, mutta niinpä vain esimerkiksi Nyytti väsähti sunnuntai-iltapäivänä niin, että Ansku sai ottaa/joutui ottamaan varakoira-Vanillan kehiin - Nyytti ei olisi voinut saada treeneistä enää enempää irti. Vanillalle tämä tietty sopi kuin nenä päähän ja pikku-V oli onnellinen, kun sai tehdä vähän möllitason treenejä. Jeppekin läähätti viimeisissä starteissa jo kovasti, mutta oli kuitenkin innolla mukana menossa. Vasta illalla kotona ja seuraavana aamuna tajusin, kuinka väsynyt koira oli - se ei suostunut lähtemään pissalle illalla eikä edes aamulla ennen töihin lähtöäni, vaan kävi eka kerran ulkona vasta puolenpäivän jälkeen (onneksi Teemu oli kotosalla, muuten koira olisi pitänyt kantaa aamulla pihalle pissalle). Ja taas koira vetää sikeitä. Venyttelin sen toki illalla ja Teemu venytteli sitä päivällä, ja onnistuivat käymään pienellä palauttavalla kävelylenkilläkin.

Toki koiran väsymiseen vaikutti myös ylipäänsä reissussa olo. Jeppe ja "tytöt" tulivat tosi hyvin juttuun, ja Vanillan kanssa Jeppe leikki ihan mahtavasti aina iltaisin. Meno oli ihan erilaista kuin "poikien" leikeissä, varsinkin kun leikkikaveri oli samankokoinen. Tähän asti useimmat Jepen leikkikavereista ovat olleet reilusti Jeppeä isompia, ja sekös käy terrierin luonnolle ;-) Kiitos mukavasta matkaseurasta, Ansku, Nyytti ja Vanilla!

Agilitytreenailua

2011-10-30T21:45:00.000+02:00

Käytiin piipahtamassa maneesilla, ohjelmassa oli pientä pyöritystä hyppyesteillä ja sekä pujottelun ja keinun treenaamista. Eka kertaa pitkästä aikaa radalla ei ollut lainkaan putkia, outo fiilis sekä koiralle että ohjaajalle ;-)

Tässäpä muutama video. Hyppyesteiden kuvio oli lähinnä aivojumppaa ohjaajalle, koira seurasi hienosti, tosin sitä piti vielä viedä aika lähellä esteitä (saahan sitä toki haaveilla ohjaavansa koiraa vain neliön keskeltä...)

Pujottelussa oli taas parempi päivä (ainakin viime viikkoon verrattuna). Tässä mennään ihan ilman verkkoja!

Keinulle meno viistosti tuottaa haasteita, mutta ongelma on onneksi hoidettavissa, jos itse ohjaan koiraa tarkasti. Tässä Jeppe pysähtyy nätisti ihan keinun päähän (mitä se ei välillä muista tehdä), joten se saa tyylinäytteestään palkinnoksi kaikki loput treeninakit "jackpot"-tyyliin ;-)

Lintumetsällä

2011-10-23T12:22:00.000+03:00

Käytiin eilen Pyhävaarassa lintumetsällä. Saalista ei tullut, mutta maisemat olivat komeat. Lintuja oli kyllä metsässä ihan mukavasti, mutta karkkosivat ennen kuin Teemu sai hyvän ampumalinjan. Jeppe löysi kyllä linnut hienosti, mutta meidän oli vaikea liikkua kuuraisessa metsässä riittävän hiljaisesti.

Alla muutama kuva reissun maisemista, kuvagalleriassa lisää kuvia.

Metsästäjät Teemu ja Jeppe

Kuuraa

Jeppe ja Ruka

Pyhävaaran hiihtoreitin kota

Pyhäjärvi

***
We did a bird hunting trip to a nearby Pyhävaara hill yesterday. The weather was great, though the frozen forest made it difficult to move quietly, so we did not manage to catch any birds this time. More photoes in photo gallery.

Aktiiviset koirat

2011-10-14T22:54:00.000+03:00

Tänään käytiin syksyn eka treenireissu Oulun kupeeseen Active Dogin areenalle Anskun, Nyytin ja Vanillan kanssa (ja tietty myös Jeppe mukana). Mikko Aaltonen veti meille taas erinomaisen treenin, kyytiä saivat niin jalat kuin pääkoppakin. Edellisen kerran käytiin Mikon treeneissä toukokuussa, ja kyllähän onneksi jotain kehitystä on tapahtunut myös tässä välillä.

Treenattiin välistävetoja (kääntyen peruuttamaan), päällejuoksuja (vain vastakäsi/hartialinja kääntyy, alakroppa jatkaa menosuuntaan) ja "käytännön pakosta" aika paljon kontaktien alastuloja, kun Jeppe ryykäili niitä. Ohjauskuviot sujuivat omasta mielestäni yllättävänkin hyvin (paitsi päällejuoksu on mulle vaikea, tuppaan peruuttamaan), mutta voi kökkö meidän kontakteja! Niitä saadaan nyt treenata oikein urakalla ennen marraskuun alun parsonien teholeiriä Active Dogin tiloissa Mikon ja Mari Kaplaksen vetämänä...

Koskapa asiat tuppaavat unohtumaan, kirjasin Mikon ohjeita muistiin. Nämä ovat nimenomaan Jepelle tarkoitettuja juttuja, ei siis kannata yleistää (eritoten toi kurinpito sopii varmaan vain toiselle yhtä kovapäiselle jäärälle kuin meidän Jeppe).

Muutama unohtunut perusasia

Ota koira hihnaan aina suorituksen jälkeen – älä anna sen haahuilla itsekseen äläkä varsinkaan päästä sitä karkaamaan putkeen.
Ärähdä sille kunnolla, kun se törttöilee (varsinkin jos se alkaa räksyttää). Mikko näyttää alla mallia (tuloksena hölmistyneen nöyrä koira ;-)

Kontaktiesteiden treenaaminen

Sijoita namialusta riittävän kauas, jotta koira ei ehdi karata sille suoraan alastulon läpi juosten.
Jos koira ei pysähdy oikein alastulolle, ÄRÄHDÄ KUNNOLLA, palauta se alastulolle ja vapauta, mutta älä palkkaa. Aloita uudelleen sieltä mistä lähdit edelliselläkin kerralla (älä palaa pelkästään kontaktiesteen alkuun, sillä siten koira oppii, että kontaktiesteen alastulon ryykäämällä se saa toistuvasti palkkaa lyhyistä suorituksista).
Liiku alastulon ohi (rauhallisesti, vauhdilla, nopeutta vaihdellen); seisahdu ja vapauta koira namialustalle.
Treenaa ilman namialustaa, lisää namialusta (itse tai avustaja lisää) tai nakkaa lelu palkaksi. Koiran tule kestää liikettä, koira saa liikkua palkalle vasta vapautuskäskyllä. Voit alkaa vapauttaa koiraa ollessasi myös itse liikkeessä.
Sijoita namialusta tai lelu hyppyesteen taakse; koiran tulee kestää se, että palkka tuleekin vasta seuraavan esteen jälkeen.

Tässä meidän viimeinen, jokseenkin onnistunut suoritus A-esteeltä (tosin videon alkuosassa juoksen taas tönkkönä ja kyyryssä, kun keskityn niin kovasti siihen, miten saan koiran kääntymään hypylle putken sijaan).

Pujottelun treenaaminen (verkoilla, ilman verkkoja)

Lähetä koiraa pujotteluun aina muutaman esteen kautta erilaisista kulmista; pyri ohjaamaan se ensimmäiseen väliin selkeästi.
Jos koira tekee virheen, aloita aina uudelleen samasta paikasta (ei pujottelun alusta, vaan estesarjan alusta). Kiellä koiraa päättäväisesti kun se oikoo!

Pujottelua ehdittiin kokeilla vain pari kertaa (aika meinasi loppua hieman kesken, ensi kerralla pitänee varata enemmän kuin 30 min/koira), mutta halusin katsoa, miten Jeppe menee pujottelun vieraassa paikassa. Kotipihalla ja koirakerhon koulutusalueella se nimittäin pujottelee hienosti, mutta kisoissa homma menee ihan pipariksi. Ja näinhän siinä tapahtui myös tällä kertaa. Kokeiltiin ohjureilla (kun minä hölmö unohdin ottaa verkkoja mukaan), mutta Jeppe oikoi ohjurien ali tai yli. Mentiin pari kertaa siten, että Mikko ohjasi Jeppeä hihnalla. Tämän jälkeen mentiin myös (pienellä aloitusvauhdilla) ilman hihnaa. Tämä sujui, mutta pujotteluun meno hypyn kautta ei onnistunut. Tarvitaan siis hulluna toistoja verkkojen kanssa.

Pujottelusta ei ehditty ottaa videokuvaa, mutta tässäpä pätkä radan alkuosalta mukaanlukien mun kankea päällejuoksu (ennen puomia).

Mikko antoi Anskulle ja Vanillalle hyviä vinkkejä irtoamisen treenaamiseen, joten kirjoittelenpa ne samalla tähän, jotta muistan kokeilla niitä myös itse.

Irtoamisen treenaaminen yhdellä hypyllä:

Sijoita palkka hypyn taakse, kutsu itse koira hypylle lähellä palkkaa.
Siirry aina kerta kerralta kauemmaksi palkasta; takaviistoon sivulle.
Toista kunnes olet itse melkein koiran lähtölinjalla.
Tämän jälkeen aloita sama alusta, mutta palkka tulee lentävänä leluna (lähelle edellisen palkan sijaintipaikkaa) sinulta juuri kun koira on hypännyt hypyn yli (juuri ennen kuin koira ehtii katsoa sinua). Siirry aina kerta kerralta kauemmas hypystä takaviistoon sivulle.

Lisää videoita: www.youtube.com/sariruka. Jäi kyllä hyvä mieli treeneistä, ja oli ihana päästä treenaamaan valoisaan, lämpimään sisähalliin. Marraskuussa ei mennä erikseen Mikon treeneihin, kun saadaan nauttia tätä harvaista herkkua kahden päivän ajan parsonleirillä. Mutta muutoin talvella on tarkoitus käydä Mikon luona kerran kuussa. Vaikka hommaan tuhraantuu koko päivä, rutkasti dieseliä ja yksityisopetuksen hinta, on se kyllä sen arvoista!

Lahjattomat treenaa

2011-10-03T21:44:00.000+03:00

Niinpä niin, kun ohjaajalle ei ole suotu noita juoksemisen lahjoja eikä koiralle hyvähermoisuutta, sitä on vaan treenattava kehittyäkseen. Tehtiin Anskun kanssa pikaisesti pikkanen rata ja minä keskityin juoksemaan "lantio edessä" ja koira treenasi pujottelua verkoilla. Ja hyvinhän se meni molempien osalta! Tässä mennään vielä verkoilla (käteen palkaten; alussa tehtiin myös namialustalla), mutta lopulta otettiin kaikki verkot pois, ja ihan yhtä hienosti meni silloinkin. Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu!

Jeppe on ollut innolla Teemun mukana metsäkanalintujahdissa ja saalista on tullut melkeinpä jokaisella metsäkävelyllä; alussa pyitä, nyt jo riekkoja, koppeloita ja metsoakin on jallitettu. Alla olevan kuvan metsoa Jeppe ei tosin ollut kellistämässä (kun sen piti samaan aikaan väistellä pujottelukeppejä Oulussa ;-) mutta koska Jepen hienosti saalistama koppelo jäi kuvaamatta ennen sen karusti kokemaa sulkasatoa, Jeppe pääsi yhteiskuvaan isännän ampumien metson ja jäniksen kanssa.

Jeppe ja pupu

Metso ja Jeppe - saalis on koiraa isompi ;-)

Lisää kuvia kuvagalleriassa ja videoita Youtubessa.

* * *
Agility training with two tasks: me trying to stand tall while running and Jeppe training weave poles with nets. We ended up taking all the nets off in the end and he was just as cool as on the video above (with nets on). Beats me why he can't do the same in competitions.

And also some hunting trophies, some even bigger than the hunter himself ;-)

Operaatio Pujottelu

2011-10-01T21:51:00.001+03:00

Kipiteltiin tänään kolme starttia Oulussa KAS:n kisoissa, ja otettiin kaikista komeat hyllyt. Komeat sikäli, että (jälleen kerran) tulosta olisi syntynyt ilman pujottelua, johon jokainen startti tyssäsi. Siltä osin jäi hyvä fiilis, sillä koira oli tosi motivoitunut ja pysyi hyvin hanskassa. Kontaktit eivät menneet ihan puhtaasti pysähdyksillä, mutta koira kuitenkin jarrutti (ja kontaktien pinnat ovat tosi liukkaat, joten Jepen vauhdilla on aika vaikea stopata A:n alatulolle). Keinun se jarrutti ihan hienosti.

Aiemmin päätin, että jos koira törttöilee, vihellän pelin poikki ja nappaan koiran kainaloon. No näin teinkin A-radalla (agility), kun pujottelu oli kolmanneksi viimeinen este. Koira ei mene pujottelua --> koira kopataan kainaloon. B-radalla (agility) pujottelu oli kolmas este, joten kompasteltiin pujottelua hyllyyn asti ja sen jälkeen jatkettiin sitten loppurata malliikkaasti. C-hyppyradalla pujottelu oli taas kolmanneksi viimeisenä, joten yritin ottaa koiran tarkasti haltuun heti putken jälkeen ja se lähtikin pujotteluun oikein, mutta sen pinna ei kestänyt loppuun asti. Toistettiin samaa mokaa hyllyyn asti ja yritin sitten napata koiran kiinni. No sehän karkasi pois mun luota ja putkeen, ja putkeen, kunnes sain sen kutsuttua hyppyjen kautta maaliin. Kohtuullisen noloa. Tässäpä video C-radasta, suurkiitos kuvaamisesta Eevaliisa Pohjaselle.

Videota katsoessa tajusin: vaikka meillä kummallakin oli mukavaa, onhan tuosta meidän tekemisestä oikeasti riemu kaukana! Koiran näkökulmasta pujottelusta tehtiin nyt tosi paska este, jota ei kannata edes yrittää, kun sen jälkeen tulee kuitenkin "pyyhkeitä" eli koira kopataan syliin.

Vaikka kisaamisesta on ollut varmasti hyötyä (sillä meidän tekeminen on parantunut koko ajan näiden 9 startin aikana), kisoista jää meille molemmille paska fiilis, kun ikinä ei päästä maaliin ilman epäonnistumista. Nyt yritetään kääntää tää homma vielä voitoksi ja aloitetaan operaatio "pujottelu on pop". Siihen sisältyvät varmaan seuraavat elementit:

Verkot takaisin käyttöön.
Tarvittaessa pujottelun lyhentäminen neljään tai kuuteen keppiin.
Ihan hullun hyvät palkat namialustalta, kädestä, avustajalta, sekä leikkimistä ja muuta ilottelua aina kun pujottelu sujuu.
Kisoihin mennään seuraavan kerran vasta kun pujottelu on oikeasti mukavaa.
Hyviä neuvoja otetaan vastaan - kommentoikaa jos teillä on kokemusta tällaisista haasteista!

Onneksi paikalla Peltokosken ratsastusmaneesilla oli paljon taitavia koirakoita, joten oli kiva seurata muiden menoa. Oli mukava tavata pitkästä aikaa Ari Korteniemi, joka järjesti keväällä 2009 mainion parson weekendin; Iines ja silloin syntynyt pentunsa Wilmer kisaavat jo 2. luokassa ja tekivät ihan loistavat suoritukset C-radallaan (hyppyrata), jota jäin katselemaan omien suoritusten jälkeen. Kiitos Ari, että tulit juttelemaan, vaikka en ensin sinua tunnistanutkaan ;-) Ja ollaanhan me edistytty Jepen kanssa hitusen tuosta parson weekendistä, jossa Jeppe järjesti kurssilaisille ohjelmaa karkaamalla heti kättelyssä, jonka jälkeen kurssiohjelma muuttui ensin jepenetsinnäksi, ennen kuin päästiin varsinaisiin aiheisiin... ;-))) Tai ainakin itse olen oivaltanut sen, että Jeppeä EI päästetä vapaaksi, ja toisaalta agilityradalla se kuitenkin tekee jo samaa rataa mun kanssani (mitä ei todellakaan tapahtunut kesällä 2009 kun lajia ajoiteltiin).

Näpsin myös joitakin kuvia, vaikka valo ei meinannutkaan riittää eikä radan sivulle oikein päässyt hyviin kuvausasemiin. Tässä joitakin otoksia ja lisää Picasan kuvagalleriassa:

* * *
Today 3 starts in official agility competitions, all failed due to weave poles. Otherwise progress, Jeppe was eager to run with me (instead of choosing his own course plan), put now we'll put our competition wishes on hold for a while to fix the weave pole problem.

Kaikkea kivaa

2011-09-22T22:27:00.000+03:00

Päivät kiitävät vauhdilla, edellisestä postauksesta on melkein kuukausi. Silloin kirjoittelin agilitykisatunnelmissa ja vähän samoissa tunnelmissa mennään tänäänkin, sillä ilmoittauduin juuri KAS:n kisoihin la 1.10. Ekat hallikisat, jännää! Pujottelu ei tosin suju aina vieläkään, mutta hui hai, osanotto on tärkeintä! ;-) Tai ehkä me yritetään ennätystä hylättyjen kisatulosten määrässä KoiraNetissä...

Ollaan me toki treenattu tässä välillä, viime viikonloppuna oli Jari Tienhaaran erinomainen koulutus täällä Kuusamossa. Treenailtiin kolmosluokan radalla, rakennettiin ratasuoritusta pieninä paloina ja sunnuntaina Jari sai meidät hapoille juoksuttamalla nollaratatreeniä. No eihän me Jepen kanssa ikinä sitä nollaa nähty kun unohdin radan kolmesti samassa kohtaa (how stupid can you be?), mutta muuten oli mukavia kuvioita. Edelleen unohduin välillä kykkimään radalla, mutta sain hyviä vinkkejä ja kokeiltiin kaikenlaista uutta. Alla meidän nollaratatreeniä kunnes mun aivot meni solmuun, loput parhaat palat www.youtube.com/agikoiko (kaikkia videoita en edes ladannut kun niitä oli niin paljon).

Keskiviikkona osallistuimme poronraatojen etsintäkoulutuksen aloitustilaisuuteen, josta kirjoittelin jo erillistä raporttia Koillismaan Koirakerhon Facebookiin. Tosi mielenkiintoista asiaa, ja vaikka Jeppe ei pääsekään tekemään hakua vapaana, tästä voisi löytyä meille uusi, hyödyllinen harrastus (eritoten sitten kun se "oikea" metsästyskoira tulee taloon eikä Jeppeä oteta enää mukaan metsälle, nyyh...) Mihin liittyen: pentuasia ei tällä hetkellä etene oikein mitenkään, odotetaan seuraavia astuttamisia.

Kouluttaja Reijo Hynynen testaa Jepen leikkimistä ja taistelutahtoa

Lokakuun lopussa jatketaan tuota koulutusta hajustamalla lelu poron hajulla ja treenailemalla verijälkeä. Innostuin tosin touhusta niin, että tein lyhyen verijäljen heti eilisiltana lähimetsään ja Teemu veti sitten tänään piiitkän jäljen koulutuskentän lähimaastoon sillä välin kun juostiin Jepen kanssa agilityrataa. Vieläkään Jarin rata ei mennyt ihan nollaratana, mutta jokainen vaikea kohta tehtiin ainakin kerran menestyksekkäästi. Pujottelu sujuu jo välillä ilman verkkoja, tosin koiran huomio herpaantuu heti jos namialusta poistetaan pujottelun päästä. Luvassa siis lisää treeniä kotipihalla käteen palkaten...

Mutta siihen tämän illan verijälkeen: se hajustui vain vajaan tunnin verran pienessä vesisateessa ja tuulessa - enempään ei ollut aikaa ennen pimeän tuloa, ja toisaalta ei oltu aikaisemmin tehty tuommoista 300 m jälkeä, joten pelattiin varman päälle. Jäljelle lähtö takkuili hieman, Jeppe ei meinannut lähteä mihinkään suuntaan (varmaan sai nokkaan liikaa hajuja, sillä läheltä oli juossut porotokka hieman aikaisemmin). Mutta kun alkuun päästiin, niin vain pötkylä paineli jäljen perään komealla tuulivainulla ja pienillä poikkeamilla päästeli jäljen loppuun asti - ja vauhdilla kaadon yli, kun itse jäljestäminen oli niin kivaa! Palautin sen sitten kaadolle, jossa kokeiltiin uutta palkintoa: veressä lilluvia kinkunpaloja. Kyllä maistuivat! Jepelle on siis ihan turha yrittää mitään sorkkia tms, mutta Reijon vinkistä kokeilin verta, ja se tuntui kiinnostavan.

Paluumatkalla autolle löydettiin sitten sattumalta vanha poronraatokin, ja kehuttiin Jeppeä kovasti tästäkin löydöstä. Palkkaa en älynnyt antaa siinä tohinassa, mutta koira tuntui muutenkin olevan itseensä tyytyväinen.

Ja onneksi vielä Jeppe on haluttu kaveri Teemun metsästysreissuille, sillä se jäljestää oivallisesti mahdolliset haavakot ja vainuaa muutenkin lintujen olinpaikat. Jostain syystä Jeppe ja Teemu saalistavat pääosin pyitä, vaikka lähtevät aina hakemaan sitä isoa ukkometsoa ;-) Pakastin täyttyy siis hitaasti, mutta varmasti.

* * *
In short: our days (besides work) are full of agility and grouse hunting. We are taking part in training in finding reindeer carcasses - vey interesting. And also looking for possible puppies and waiting answers from potential kennels. Next agility competition nearby Oulu on Saturday 1.10.2011. Our performance is still a bit "unfinished" but winning is not the point anyhow ;-)

Hyvä hylly, huono hylly

2011-08-28T18:00:00.000+03:00

Käytiin mukava mutka Oulussa KAS:n agilitykisoissa juoksemassa yksi hyppyrata ja yksi agilityrata. Hylkäys tuli molemmilta radoilta, tosin hyppyrata olisi mennyt oikein mallikkaasti ilman pujottelua. Video on valitettavasti pokkarilaatua, mutta kyllä siitä kai koiran ja ohjaajan erottaa.

Agilityradalla Jepellä sen sijaan lähti mopo keulimaan oikein kunnolla. Saimme hyllyn heti kolmannen esteen jälkeen Jepen karattua puomin alastulolta pysähtymättä hypylle väärään suuntaan. Eikä se ollut ainoa väärä este... Kun oltiin sekoiltu pujottelulle asti (jota se ei todellakaan tehnyt oikein), tajusin vihdoin kopata koiran kainaloon ja viheltää itse pelin poikki. Samalla tein päätöksen, että jatkossa lopetan radan suorittamisen heti jos vastaavaa tapahtuu - aivan sama, kuinka kauas kisaa varten on reissattu. Joku roti sentään! Tässä surkuhupaisaa naurunauhaa:

Onneksi kisajoukkueeseemme kuuluivat myös fiksut Ansku ja Nyytti, jotka sijoittuivat kolmannelle sijalle kummassakin lähdössä. Kaivattu nousunolla agilityradalta jäi koirakolta silti vielä uupumaan, eli seuraavaksi aletaan kartoittaa kalenterista uusia kisareissuja.

Ansku ja Nyytti palkintopallilla

* * *
Agility competition in Oulu today: failed both courses, jump course unfortunately due weave poles (not a surprise) despite of otherwise great performance. Agility course was a total disaster and finally I realized to grab the dog and exit, should have done that way earlier ;-) However Ansku and Nyytti finished 3rd on both courses, congratulations to them!

Noutaja-parson

2011-08-23T23:12:00.000+03:00

Vesilintujen metsästys alkoi viime lauantaina, ja pyssyleikit ovatkin sitten ollut miesten iltapuhteena jo useampana iltana. Tänään minäkin lähdin mukaan reippailemaan koiranohjaajaksi - Jepellä on sen verran laaja haku ;-) että se täytyy pitää hihnassa. Lähinnä se toimii siis noutajana veteen (rannan lähelle) pudonneelle riistalle.

Ensimmäisellä lammella saatiin saaliiksi ainoastaan komeita kuvia, mutta toisella lammella Teemu ampui alas lehtokurpan ja Jeppe sai tehdä elämänsä ensimmäisen vesinoudon. Ennen lähtöä kotipihalla haapanan siivellä harjoitellessa homma ei vaikuttanut kovin lupaavalta, sillä Jeppe ei suostunut ottamaan siipeä suuhunsa. Mutta tositilanteessa noutaja-parson oli täysin tehtävänsä tasalla; se markkeerasi pudotuksen tarkkaan ja malttoi silti kiertää yhden ison ojan hihnassa kauempaa, jotta Teemu pääsi lähestymään saalista. Noutomatkaa vedessä ei onneksi ollut kuin pari metriä ja lintu oli pieni eli Jepelle helposti kuljetettava. Eikä koira epäröinyt yhtään, tavoite oli sille ihan selvä. Luovutuksen osalta jouduttiin taas hieman keskustelemaan, mutta kyse oli silti vain sekunneista. Koiran ote saaliista on varsin napakka, eli sikäli se soveltuu paremmin vähän isomman saaliin noutamiseen ;-)

Harmillista kyllä saalista ei päästy ihailemaan kotona, sillä innokas metsästäjä sitoi sen laukkuun roikkumaan näin jälkikäteen huonoksi havaitulla narulla ja tirppa putosi kaislikkoon... No, ilta olisikin jo ollut liian täydellinen, jos kaikki olisi mennyt nappiin. Alla kuvia ja lisää kuvagalleriassa.

Teemu vaanii kaislikossa viattomia lehtokurppia, taustalla Konttainen

Henkka ja Jeppe

Näkymä Konttaiselle

Kumpuvaara

Henkka ja joutsen; lampi oli ajoittain liian pieni molemmille.

Myös agilityrintamalla koettiin tänään onnistumisia; treenasimme kotipihalla pujottelua ihan ilman verkkoja, ja varsinkin oikealta puolelta ohjatessa Jeppe suoritti pujottelun ihan nappiin! Vasemmalta puolelta ohjatessa sisäänmeno tuntui olevan koiralle haastava, joten minun pitää merkata se koiralle tarkkaan; oikean sisäänmenokohdan löydyttyä koira kyllä jatkaa pujottelua itsenäisesti ja hyvällä vauhdilla.

Edistystä!

2011-08-22T22:28:00.001+03:00

Käytiin tänään treenailemassa Anskun, Nyytin ja Vanillan kanssa. Huolellinen suunnittelu (ja suunnitelman noudattaminen!) toivat tulosta; yksittäisten kontaktien ja pujottelun treenaamisen jälkeen pystyttiin tekemään kohtuullisen järkevä ratasuoritus, jossa Jeppe pysähtyi kaikille kontakteille niin kuin pitääkin, ja meni pujottelun ilman verkkoja ihan oikein (ja vieläpä vasemmalta puolelta ohjattuna). Jippii! Radalla tapahtui toki meille perinteiseen tapaan kaikkea muuta ylimääräistä, mutta sellaiset mokat menevät aina ohjaajan piikkiin. Ensi sunnuntain viralliset kisat Oulussa eivät enää tunnukaan niin epätoivoiselta koitokselta ;-)

Lisää videoita/more videos: www.youtube.com/sariruka.

* * *

Today I planned our agility training carefully and - more importantly - even managed to follow my plan. After training each contact obstacle separately we linked them on the course and ended up with a considerably clean course (what comes to contact obstacles). Jeppe even managed to run through weave poles in the right way without any helping nets - on a course! I'm soooo pleased with him! We've signed in an official agility competition in Oulu on next Sunday, and after today's training I'm looking forward to the competition!

No news from Stawaskogens yet. Puppies are due by the end of August so we may have to wait until next week... Exciting!

Ihana Oulankajoki

2011-08-20T22:25:00.001+03:00

Käytiin tänään melomassa meidän perheen naisväen perinteinen "kolmen sukupolven naisten melonta" Oulankajoella. Aamulla keli oli vähän viileä, pilvinen ja tuulinen, mutta muuttui päivän myötä ihanan aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Jonna 5v jaksoi reissun tosi hienosti, Saana 2 v meinasi vähän pitkästyä pienessä paatissa viimeisellä osuudella. Mukavaa oli, viimeistään vuoden päästä taas uusiksi!

Jeppe jatkoi vielä Teemun kanssa sorsametsälle ("sota" alkoi tänään), tosin Teemu juuri soitteli ja ilmoitti, että koira aivastelee yhtenään ja kirsusta on tullut jopa verta, joten katsotaan tilanne kun metsämiehet kotiutuvat iltalennolta.

Anneli, Erja, Saana, Jonna, Jeppe, Sari, Luca ja Marja

Luca ja hivenen väsynyt Jeppe

Jeppe tarkkana (näin se päivysti koko melontamatkan)

Luca ottaa rennosti

Viime viikonloppuna käytiin Jepen kanssa haukkumassa kettua Utajärvellä Terrileirillä. Jeppe pääsi (käsittääkseni) tekemään kokeenomaisen harjoituksen ja koira toimi loistavasti: se paineli ahdingon läpi salamana ja etsitytyi ketun luo innolla, haukkui ketun edessä eikä olisi millään lähtenyt pois luolastosta. Kasvasttaja Minna Mustalahti ja miehensä Jani olivat myös paikalla seuraamassa koiran touhuja, ja heidän mukaansa Jeppe on ihan koevalmis, valitettavasti vain seuraavat Oulussa suoritettavat kokeet ovat vasta ensi vuoden puolella ja muut koepaikkakunnat ovat ihan eteläisessä Suomessa. No, pitää katsella silti koekalenteria tarkkaan, jos vaikka jokin Etelä-Suomen reissu osuisi sopivasti samaan saumaan.

Samalla reissulla käytiin treenailemassa agilityä Active Dogin kentällä Kiimingissä Erjan & Lucan ja Niinan & Taigan kanssa. Bortsut menivät hienosti, vaikka niillä oli ollut jonkin verran taukoa agitreenien suhteen. Jeppe säntäili totuttuun tapaan ja ryykäsi kontaktit, kuten myös epiksissä keskiviikkona. Kisaavien rataa en edes kehtaa laittaa näytille, tässä möllirata, josta (ilman sääntöhelpotusta eli hylkäävien virheiden muuttamista virhepisteiksi) olisi tullut komea hylly kun koira paineli puomin jälkeen putkeen hypyn sijaan - jäin itse sutimaan puomin alastulolle kun mietin, palautanko sen kontaktille, ja koira päätti sitten paremman ohjeistuksen puutteessa suunnitella ihan oman ratajärjestyksen.

Agilityssä on siis tapahtunut jopa hieman takapakkia, mutta siitä lannistumatta ilmoittauduin silti 28.8. Ouluun virallisiin agilitykisoihin; emme varmaan saa pujottelua riittävän varmaksi siihen mennessä, mutta käydään silti juoksemassa pari rataa ihan huvin vuoksi.

* * *

Photoes above are from our "traditional" family paddling trip on Oulanka river here in Kuusamo. Girls in three generation! Jeppe and Luca totally enjoyed their trip, though Jeppe's day still continued in duck hunting since the season started today. Teemu just called me and things were not going as planned: Jeppe was sniffing everything eagerly and then started sneezing, even bleeding a bit from his nose. We'll se what's going on once they come home.

Referring to my previous post (unfortunately only in Finnish): we are hoping for a new addition to our family to be born at the end of August, if everything goes well ie. if there are any boys being born at Kennel Stawaskogens. The breed is hunting cocker spaniel, a bit more suitable hunting companion for Teemu and hopefully an agility buddy for me as well.

Lomailua, perhesuunnittelua ja agilitya

2011-08-05T09:47:00.002+03:00

Siinäpä tärkeimmät kuulumiset. Loma on lusittu, käytiin mun lomakuukauden lopulla vielä reilun viikon reissu eteläisessä Suomessa nautiskelemassa helteistä. Mökillä meille oli varattu pientä puuhastelua, ja hyvin ehdittiin uimaan ja ongelle myös. Jeppe vietti lomaa varmuuden vuoksi pitkässä liinassa, ja pisti silti hengiltä yhden sammakon ja yhden sisiliskon sekä kaikki Teemun onkimat särjet (viimeksi mainitut luvan kanssa). Kerran olin sitonut liinan huolimattomasti ja Jeppe lähti seikkailemaan, mutta epäonnekseen juuri siihen suuntaa, missä oli ihmisiä.

Jeppe nauttii mökkielämästä

Salamatkustaja (tuli laukussa ilmeisesti mökiltä kotiin asti)

Kotiin paluun tohinoissa unohdin tarkistaa piha-aidan portin lukituksen, ja maanantaina juuri ennen agilitytreenejä Jeppe onnistuikin livahtamaan pihalta karkuteille. Onneksi sillä oli panta kaulassa ja pannassa puhelinnumero. Ehdin juoksennella lähimaastoissa reilut puoli tuntia, kun tuli helpottava puhelu Willi's Westistä; Jeppe oli napattu kiinni viereiseltä Safaritalon pihalta, missä se ilmeisesti vanhasta muistista etsiskeli hiiriä terassin alta. Ihana, että ihmiset vaivautuvat ottamaan kiinni vapaana juoksentelevan koiran, 5-tielle ei ollut tuostakaan paikasta kuin 50 m! Ja Jeppe ei ole mikään helppo napattava ;-( Kun hain koiran, Jeppe huomasi juuri 5-tien vieressä olevan porotokan - sydäntä kylmää ajatellakin lopputulosta, jos se olisi ehtinyt porojen sekaan vilkkaan tien lähistöllä...

Suunnitellaan toisen (ehkäpä hieman fiksumman?) koiran hankintaa, ja nyt on kyselyssä metsästyscockerspanielin urospentu Ruotsista, Kennel Stawaskogens. Kyseinen rotu on Suomessa vielä sen verran harvinainen, että pentueita A-lonkkaisista vanhemmista ei ole ihan jatkuvasti tarjolla. Kyseessä on melkoinen monitoimikoira, ylös ajava ja noutava pieni paketti, jonka kanssa on tarkoitus metsästää lintuja, treenailla agilityä ja ehkä jopa tokoa (nyt se on sanottu ääneen ja voitte laittaa mut tilille tästä myöhemmin!). Löysin samanrotuisen narttukoiran Sinnin ihanan blogin, sieltä voi käydä tsekkaamassa, minkä tyyppinen rotu on kyseessä. Sinni on tosin rotunsa edustajaksi pieni, ja meillekin passaisi mainiosti, jos koira sattuisi olemaan pienenpuoleinen, mutta näitähän ei voi ennalta valita. Meitä miellyttää toi punainen väri, ja Stawaskogensin pentueessa siihen on mahdollisuuksia, sillä isä on punainen ja emä musta, joten pentueessa voi olla monen värisiä koiria. Kaikki muut pentujen kyselijät halusivat nartun, joten olemme "hyvissä asemissa" uroksen saamista ajatellen. Mutta sittenpä nähdään, laskettu aika on elokuun lopulla ja luovutus olisi sitten lokakuussa. Jännää!

Lomareissulla pidettiin viikon tauko agilitystä, kovasti olis kyllä poltellut treenaamaan varsinkin kun meidän reissun ajalle sattui Henkan treeniviikonloppu (jossa oli ollut tarjolla tietty ihan loistavia oppeja, mutta sehän me tiedettiinkin...) Eilen käytiin sitten kisaavien treeneissä ja Sanna toi mukanaan piiiitkän radan piirustukset. Eka kertaa pitkään aikaan piti oikeasti juosta (tai ainakin siltä se tuntui, vaikka ei ehkä näyttänytkään vielä juoksemiselta, jonkinlaista epämääräistä kipitystä edelleen). Ja nykytyyliin radalla oli joka välissä takaakiertoja ja välistävetoja, joissa me Jepen kanssa ei olla kovin välkkyjä. Tältä näytti meno yhdellä pätkällä, ohjaaja unohtaa/ei ehdi valssata ennen puomia ja vie koiran puomin jälkeisellä hypyllä varmistellen ihan liian pitkälle, ja kiirehän siinä tulee... Loppuosan kepeille vienti on epämääräinen roiskaisu, mutta toisella kerralla meni sentään vähän paremmin. Mutta positiivista; Jeppe pysähtui kontaktille ja hyppäsi vauhdissakin renkaan ihan oikein.

Taas me remutaan!

2011-07-17T22:58:00.000+03:00

Kylläpäs Jepellä teki tiukkaa pitää pari lepopäivää Heidin ihanan käsittelyn jälkeen! Nyt illalla päästettiin kakara piinasta, kun Remu tuli taas leikkimään. Ja kyllähän kaveruksilla oli taas mukavaa! Alla pari videota ja kuvia kuvagalleriassa.

* * *

Jeppe had some really tuff times trying to rest for a couple of days after massage on Friday. Finally we let him out of his misery and called Remu for a visit. Videos above and photoes at gallery.

Kehityskelpoista

2011-07-14T23:26:00.002+03:00

Tänään meillä oli tehokkaat agilitytreenit pienellä porukalla; Elina ja Tiuhti sekä minä ja Jeppe. Treenailtiin samalla radalla kuin mitä käytin eilen nuorisotoimikunnan agilityn lajiintutustumisessa mallina, joten Jeppe oli mennyt sen jo eilen pariin kertaan. Rata on Anne Saviojan kisaratoja, 9. esteen kohdalla meillä oli putken sijasta pöytä, kun meillä on vain kaksi putkea. Tehtiin sama rata myös "väärin päin", jolloin ohjauskuviot olivat hieman vaikeammat.

Kontaktit menivät meillä taas aika hyvin, keinu ja A ovat jo aika varmoja (Jeppe pysähtyy hienosti), mutta puomilla mopo karkasi pari kertaa käsistä. Samoin pujottelu menee hienosti kuudella verkolla ja erilaiset sisäänmenot toimivat.

Ongelmaksi nousee pikkuhiljaa enemmän ja enemmän rimojen tiputtelu, varsinkin starteissa ja tiukissa käännöksissä. Kokeiltiin laittaa ns. ohjaavat rimat maahan hyppyjen eteen, mutta silti koira ponnisti väärällä rytmillä tai huolimattomasti. Elinan tarkka silmä havaitsi Jepen tuijottavan minua kun olisi pitänyt keskittyä hyppyyn. (Sikäli hauskaa, että aikoinaan agilityä aloittaessa olisin tehnyt mitä vain, jos olisin saanut koiran keskittymään minuun kaiken muun sijaan ;-)

Eli jatkossa minun tulee sijoittaa itseni radalle tarkemmin niin, että pystyn ohjaamaan koiraa selkeämmin. Lisäksi meidän pitää treenata lisää irtoamisia ja rengasta yksittäisenä esteenä, sillä kun radalla oli viimeisinä esteinä rengas ja hyppy, Jeppe jäi suttaamaan renkaan jälkeen ikään kuin kysellen, menikö oikein. Ja pari kertaa Jeppe menikin renkaan väärästä välistä. Eli lisää rengastreeniä! Tässä onnistuneimpia otoksia, ja lisää videoita www.youtube.com/sariruka:

Huomenna Jepellä on hemmottelupäivä eli se pääsee Heidin hierontaan. Ohjelmassa on kranio-sakraalihoitoa, jännää! Sen jälkeen pidetäänkin pari lepopäivää, eli sunnuntaina ei mennä treenaamaan vapaavuorolle. Ensi viikon ohjelma onkin vauhdikas; maanantaina on agilityn alkeiskurssin veto (ja varmaan vähän omaakin treeniä), keskiviikkona agility cupin 2. osakilpailu (jossa minä olen tuomarina, lisää jännäämistä), torstaina kisaavien treenit ja lähdetään siitä saman tien etelän turneelle (Oulu - Hattula - Möksämaa - Oulu). Takaisin tullaan vasta kun siltä tuntuu, eli 31.7. Ja siihen se loma sitten päättyykin ;-)

Just nyt työn raskaan raataja pötköttää säkkituolissa ja haukahtelee ja murisee unissaan. Mistäköhän lie uneksii ;-)

* * *

My posts have lately been in Finnish only, but from now on I'll try to remember write also in English. Above you've seen a couple of videos from our agility training today. There's some nice improvement in A-frame and seesaw (Jeppe stops correctly) as well as weave poles (with 6 nets), but he speeds through the dogwalk landing (instead of stopping). Also he's dropping bars especially in starts and in tight corners. Elina noticed that Jeppe is looking at me when jumping (instead of concentrating in good launching), so I'll have to pay attention to my location and make the route from one hurdle to another as logical as possible.

We've started competing in official competitions in the beginning of July, although Jeppe does not yet succeed in weave poles. But competing is great fun! And thinking of where we started two summers ago, we've made it far - back then Jeppe was not interested in co-operation at all and constantly ran out of the course to hunt rabbits, birds etc. Just look at him now! Things CAN change - just give it time, consideration and a lot of training!

Remuajat

2011-07-12T23:41:00.000+03:00

Jepen painikaveri Remu piipahti kylässä. Rallia riitti ihan loputtomiin, välillä ihmisten piti vähän rauhoitella tilannetta, kun pojilla oli niin kivaa.

Jeppe niskan päällä

Hurrrja Remu

Lisää kuvia kuvagalleriassa. Helteetkin hellittivät ja päästään taas treenailemaan agilityä. Mukavaa!

Herranjee!

2011-07-08T09:57:00.000+03:00

Eilisten agilitytreenien teemana olivat muun muassa erilaiset sisäänmenokulmat pujotteluun. Ensimmäinen harjoitus osoittautui Jepelle vähän haastavaksi ;-) Onneksi meillä on irtoavat verkot ja Jepellä terrierin luonne - kaveri ei ollut tästä moksiskaan.

Saatiin me onneksi myös ihan onnistuneita suorituksia, vaikka ohjaaja olikin ihan "jäässä" suurimman osan aikaa. Pujottelut menivät hienosti kuuden verkon kanssa; koira ei yrittänyt kertaakaa tulla ulos pujottelun keskeltä. Sisäänmenoja toki pitää vielä treenata, ettei tulisi ylimääräisiä kiemuroita. Lisäksi verkkojen poistaminen tuottaa haasteita; yhden verkon voi poistaa alusta, lopusta tai keskeltä, mutta ei sen useampia ilman että koira alkaa oikoa. Se ei siis selvästikään ole oivaltanut vielä pujottelun ideaa, eikä malta tehdä sitä "oikein". Vielä on pitkä tie edessä...

Mutta kehitystä on havaittavissa kontaktirintamalla, sillä kontakteilla koira pysähtyi hienosti joka kerta! Kontaktien teemana oli myös houkutusputki A:n alla, mutta Jeppe ei mennyt vipuun kertaakaan, toki putken päät olivat hieman sokkolinjassakin emmekä lähteneet vaikeuttamana tehtävää vielä tässä vaiheessa. Tässä ohjaaja yrittää ehtiä persjättöön putken jälkeen, mutta häviää kilpajuoksun kuusnolla ;-)

Kisaraportti jatkuu!

2011-07-04T08:48:00.001+03:00

Nyt on kisoista kotiuduttu, hyvällä mielellä mahtavien kokemusten kera, vaikka hylätyt tulokset saatiinkin kaikilta radoilta. Hyppyradalla hylly tuli ihan odotetusti pujottelulta, mutta muilla radoilla ehdittiin mokailla jo ennen pujotteluakin. Siitä huolimatta saldo jäi plussan puolelle ja Jeppe yllätti positiivisesti: se käyttäytyi tosi hienosti koko ajan ja kaikkialla, ei karannut mökistä vaikka sille annettiin kerran siihen mahdollisuuskin, eikä hakkunut radan reunalla vaikka näki ja kuuli muiden suorituksen.

Eilisaamun D-radan jälkeen Jeppe karkasi tosin takaisin radalle kun en ehtinyt palkkaamaan sitä heti kentän laidalle juostessa, mutta tuli kyllä sitten luokse pienen (isoäänisen) neuvottelun jälkeen. Onneksi oltiin viimeisiä osallistujia ko. luokassa, niin ei pilattu toisten suoritusta. Vahingosta viisastuneena kävin ostoksilla tuoteteltalla ja hankin Jepelle uuden lelun sekä leikkimiseen tarkoitetun talutushihnan ja itselleni ohjaajanliivin. Ja sitten leikittiin kuin viimeistä päivää ennen viimeistä starttia! Koira oli tosi motivoitunut ja pujottelua lukuunottamatta vipa startti meni ihan hienosti, tosin mulla meni pakka sekaisin pujottelun jälkeen ja koira karkasi putkeen. Mutta radan alkuosalla sain omasta mielestäni tehtyä mahdottomasti mahdollisen, kun kolmannen hypyn jälkeen sain käännettyä Jepen vasemmanpuoleiseen putken päähän sen sijaan, että se olisi paukutellut suoraan edessä näkyvään, väärään putken päähän. Ja radan loppuosan yksinkertainen "työnnä koira hypyn taakse" (muiden tekemän valssin sijaan) toimi loistavasti, kunnes itse päädyinkin jostain mystisestä ajatusvirheestä johtuen väärälle puolelle loppusuoraa. Tässä meidän viimeinen startti eli E-hyppyrata.

Tuli meidän porukalle onneksi tuloksiakin! Edellisessä postauksessa maínitsin, että Sanna ja Ketku avasivat pelin nollavoitolla A-radalla perjantaina. Ja Ansku ja Nyytti saivat tosiaan lauantaina toiselta radalta tuloksen ollen neljäs. Mutta eilen Ansku ja Nyytti tekivät hyppärissä hienon nollatuloksen, 3. sija! Alla video.

Ja Sanna & Ketku tekivät D-radalla ihan upeaa työtä, kunnes Ketku hyppäsi (Sannan ennalta aavistelemassa kohdassa) yhden hypyn harmillisesti väärään suuntaan, jolloin tulos oli hylätty.

Loput videot www.youtube.com/sariruka. Lauantain videot ovat harmillisesti epätarkkoja (olin onnistunut saamaan kameran huomaamattani manuaalitarkennukselle, enkä huomannut kuvan epätarkkuutta aurinkoisella kelillä näytöstä katsoessa). Videot on kuvattu pääosin tarkentamatta, joten ne kannattaa katsoa Youtuben puolella; koko ruudun suurennos näyttää ainakin minulla jostain syystä mustaa.

Hyllyn hauskaa kisailua

2011-07-03T00:00:00.000+03:00

Meidän kuusamolaistiimin (jossa on siis kaksi nykyistä ja yksi entinen kuusamolainen) KLAG13 alkoi oivallisesti eilen, kun Sanna ja Ketku tekivät nollatuloksen voittaen oman luokkansa A-kisan. Harmillisesti emme ehtineet tätä näkemään.

Nyt on ekat viralliset startit kisattu, hienot hyllyt (hylkäykset) tuli tänään molemmilta radoilta! Jeppe karkasi väärälle esteelle (B-radalla A:lle ja C-radalla putken väärään päähään), ihan ohjaajan virheitä molemmat. Mutta huisin kivaa oli! Jeppe pysyi startissa paikoillaan ja oli tosi motivoitunut tekemään rataa, kuunteli jopa ihan hyvin ohjausta. Ja ekalla radalla maltoin jopa ohjatakin ihan rauhallisesti. Toki siellä tapahtui kaikenlaista jännää, kuten kaikkien kontaktien alastulojen silmitöntä ryykäystä lentokeinua myöten (jonka kyllä sitten kertasin, kun oli jo hylly tullut ennen sitä). Ja pujottelu meni päin prinkkalaa, mutta se oli odotettavissakin.

Kakkosradalla keskityttiin kontakteihin ja Jeppe malttoi jopa vähän jarrutellakin, mutta pysähtymisestä saatoin vain haaveilla. Jeppe kävi kakkosradalla vähän kuumempana ja tiputteli hyppyjä heti startissa.

Ansku teki tuloksen C-radalla ollen neljäs. Radat eivät sinällään olleet (minun mielestäni) vaikeita, mutta silti kaikilla tämän päivän radoilla tuli tosi vähän nollatuloksia. Linkitän tuloksiin myöhemmin (kun ne tulevat nettiin) ja latailen meidän kisavideot Youtubeen; mokkulalla se ei oikein tuntunut onnistuvan.

Meillä on ihana mökki (lue: moderni kesähuvila) Kokkola Campingissa melkeinpä meren rannalla, upealla maisemalla. Meitä on kuuden hengen mökissä kolme ihmistä ja neljä koiraa, ja tilaa piisaa mukavasti. Keli on ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin, eilen sateli mutta tänään oli sääennusteesta poiketen kuivaa. Huomiselle luvataan onneksi vähän viileämpää, sillä jokainen meistä käristi pintaa tänään aurinkovoiteista huolimatta. Kaiken kaikkiaan aivan ihana loman aloitus!

Kisakuumetta

2011-06-29T00:11:00.001+03:00

Meillä oli Luca kylässä pari viikkoa, joten treenailin sen kanssa monta kertaa. Ihana koira! Lucan ongelmana on ollut paineistuminen starteissa (ja se masentuu, jos tulee epäonnistumisia), mutta luonto tarjosi tähänkin ratkaisun: paineistuminen loppui kun Jeppe "ärjyi" radan laidalla odottamassa omaa vuoroaan. Viimeisessä treenissä Luca oli melkeinpä Jeppeä äänekkäämpi, mitä ei olis kyllä ennalta uskonut! Ja Jeppe puolestaan tsemppasi radalla tietäessään, että jos töpeksii, mä vaihdan sen saman tien fiksumpaan koiraan. Winwin!

Viime viikolla oli Agilityn Kuusamo Cupin 1. osakilpailu. Starttasin kaikki mahdolliset lähdöt kummallakin koiralla ja hyvin meni! Mölliradalla oltiin kakkosia ja kisaavien radalla (joka on meidän cup-ratavalinta) ykkösiä! Pokaalia siis pukkasi, Luca sai sen mukanaan Kempeleeseen ja Jeppe kasvattaa palkintohyllyn helyjä. Tässä meidän menoa, perinteiseen tapaan Jeppe käskyttää ja minä tanssin sen pillin mukaan ;-)

Kuvaaja: Mari Aikio

Viikonloppuna ollaan menossa ekaan viralliseen agilitykisaan Kokkolaan. Hommahan on vielä ihan levällään, pujottelu ei mene oikein, mutta mitäpä siitä. Käydään juoksemassa huvin vuoksi neljä rataa ja talkoillaan samalla kisajärjestelyissä.

Tänään oli "tyhjennysharjoitukset" pikkasen kimurantilla radalla. Koko rataa ei ikinä päästy alusta loppuun asti oikein (tai siihen olis mennyt koko ilta ja pirusti nakkeja), mutta jotkut pätkät menivät edes sinne päin (vaikka hylly olis tullut tälläkin suorituksella kun Jeppe hyppäsi - tai pikemminkin jyräsi - yhden hypyn kahteen kertaan). Peruselementit jälleen mukana eli Jeppe käskyttää mua pilli suorana ja minä juoksen kuin apina. Mutta muuten menee koko ajan paremmin ja kivaa on - sehän on tärkeintä!

Ei mopolla mahottomia...

2011-06-04T09:10:00.000+03:00

Taas ollaan treenailtu agilityä, pienin askelin mennään eteenpäin. Kotipihan tai Poussun treeneihin verrattuna koulutuskentällä on niiiiin paljon enemmän häiriöitä, että Jeppe meinaa mennä ihan sekaisin. Toissapäivänä se jopa lähti haahuilemaan radalta ihan kentän toiselle laidalle, ja tänäänkin se kävi moikkaamassa kavereita pikaisesti radan reunalla. Mutta kyllä me edistytäänkin, kontakteja ollaan jo otettu osana rataa, vaikka se vaatii vielä runsaasti avustajia:

Nopia koira, hidas emäntä, lopputulos on sitten enimmäkseen tätä eli emäntä jää koiran jalkoihin:

Mutta huisin kivaa oli ja Jeppekin on aina ihan "eri koira" treenien jälkeen, tosi skarppi ja innokas treenailemaan muutakin.

Maanantaina minä aloitan sitten tositoimissa agilityn alkeiskurssin parissa ja jatkossa meillä on Jepen kanssa treenit torstaisin.

Ja vaikka tää onkin (enimmäkseen) koirajuttuja sisältävä blogi niin voin vähän hehkuttaa, että Jepen Kamu-kaverin perheeseen on tullut ihanaa lisäystä pienen tyttövauvan muodossa. Kohta koko poppoo kotiutuu Rovaniemeltä Rukalle ja jossain vaiheessa päästään varmaan ihmettelemään nyyttiä!

Uusi kenttä korkattu

2011-05-22T21:29:00.001+03:00

Kväimme tänään treenaamassa Hirsikankaan koulutusalueella ihka ensimmäistä kertaa! Kivituhkapinta on kyllä hyvä, ja vielä pitää hankkia kentälle harat, joilla pinnan saa pidettyä tasaisena.

Kävimme testailemassa ensi viikolla alkavan agilityn alkeiskurssin käytännön treenijuttuja parhaalla A-ryhmällä eli minä, Teemu, Jeppe ja Kamu. Minä vedän siis agilityn alkeiskurssia yhdessä Heidi Parkkisenniemen (Jepen ihanan koirahierojan) kanssa. Halusin testailla etukäteen meidän ohjauskuvioihin suunniteltuja ratoja (by Ansku) ja saimme Teemun kanssa idean videoida niitä kurssilaisille etukäteen katsottavaksikin. Alla Teemu ja Kamu näyttävät takaaleikkauksen mallia. Lisää videoita Youtubessa (videoiden nimessä on "Agility alkeet").

Teemu näppäsi Jepestä myös muutaman kuvan, tosin kaveri on niin nopea, että tarkennuksen kanssa tekee tiukkaa.

Siivekettä nuollen (vaikka tilaa olisi muuallakin)

Putkihullu koira tulee hulluna ulos putkesta

Fantastinen Jeppe-koira

2011-05-17T18:24:00.000+03:00

Nyt on kuulkaa pakko hehkuttaa (kuten otsikostakin näkee): meillä on ihan oikeasti fiksu koira! Sitä ei vain aina huomaa, mutta tänään Jeppe yllätti kyllä niin positiivisesti, että mä en olis ikinä uskonut. Meillähän on ollut aiemmin ongelmia Jepen karkaamisen kanssa, joten sitä ei pidetä lainkaan vapaana. Meidän rivariasunnon takapiha on aidattu, siellä Jeppe saa sitten juoksennella. Olin tänään lähdössä kiireellä "kylille" viemään autoa huoltoon ja samalla muille asioille, ja pakkasin fillaria takakonttiin. Laitoin ilmeisesti takapihan portin vähän huolimattomasti kiinni kun hain pyörän. Touhuilin auton luona varmaan viitisen minuuttia ja kun palasin, tuuli oli heittänyt portin auki - mutta mitä teki Jeppe? Istui kuulaisisesti aidan sisäpuolella portin vieressä ja odotti, että vien sen kävelylle ennen lähtöä (kuten olin siinä jo ääneen lupaillut). Teitä skarpimpien koirien omistajia saattaa vähän hymyilyttää tää hehkutus, mutta meidän residenssissä tää on kuulkaas iso juttu!

Uudempia kuvia mm. Kiutakönkäältä on Teemun kamerassa odottamassa muokkaamista, joten tässä maistiaisia meidän ihanan pöljästä terrieristä viime kesältä. Mukana myös ihana Luca, joka tulee meille kesäkuussa hoitoon Erjan & poppoon kesälomareissun ajaksi, ja paras Kamu-kaveri.

Agilityn kesäkausi alkaa, jee!

2011-05-16T22:35:00.000+03:00

Edellisestä postauksesta on taas kulunut hurjan paljon aikaa. Illat ovat täynnä kaikenlaista touhua, mutta aikaa ei meinaa löytyä niistä kirjoittamiseen.

Meilläkin alkaa jo olla kesäistä, puissa tosin ei vielä näy lehtiä, mutta yölämpötila on jo plussan puolella. Tänään siirrettiin agilityesteet Poussun hallilta Hirsikankaalle, nyt meillä on ihanasti tilaa käytettävissä. Pitää yrittää ehtiä treenailemaan jo tulevana viikonloppuna.

Kävimme Anskun & Nyytin ja Jennin & Urhon kanssa Oulussa tämän kevään viimeisissä treeneissä Mikon luona. Sielläkin treenattiin jo ulkokentällä, mikä aiheutti minulle ennalta aika lailla sydämentykytyksiä. Meillä on nimittäin tänä keväänä pihapiirissä valtavasti myyriä, joten Jeppe on ollut "jahtivaihteella" viimeiset kolme viikkoa. Näin ollen olin varma, että en voisi päästää sitä vapaaksi edes agilityradalla (joka oli aitaamaton), sillä oletin koiran katoavan metsästysretkilleen kuin pieru Saharaan. No, Jeppepäs yllätti ja osoitti niin jykevää motivaatiota, että pääsimme jopa juoksemaan muutaman pätkän radallekin. Lisäksi Jeppe teki kontaktit paremmin kuin kertaakaan tähän asti (kotitreenejä lukuunottamatta, mutta niissähän koira käyttäytyy kuin unelma).

Tässä vähän maistiaisia meidän ratatreeneistä:

Ja tässä harjoitellaan keinua:

Siinäpä tärkeimmmät. Nettiyhteyskin alkoi sopivasti pätkiä, joten laitellaan lisää juttua ja uudempia kuvia joskus myöhemmin!

Koirapainia

2011-04-03T11:19:00.000+03:00

Kamu oli meillä yökylässä viime yönä. Koirat jaksavat leikkiä keskenään aina vähän väliä, ja menoa on kyllä hupaisa katsella.

Kamun kyläily osui vähän haastavaan ajankohtaan, sillä parin plusasteen myötä viimeisetkin lumet ja jäät kolisivat alas katolta viime yönä. Meteli taisi vähän pelottaa Kamua, mutta aika reippaasti se kesti koettelemukset. Pari kertaa heräsin siihen, että Kamu tassutteli yläkertaan meidän makuuhuoneeseen.

Aamulla ulkona olikin sitten ehdottomasti nastalenkkarikeli ainakin asfalttiteillä, minkä tajusin vasta aamulenkin puolivälissä Rukariutalla (eikä mulla siis ollut niitä nastalenkkareita alla). No, köpöteltiin varovasti kotiin liukastellen (koirat mukaan lukien), ja iltapäivällä pistetään sitten mulle nastat alle ja valitaan reitti mahdollisimman lumisille teille. Tämä lauha jakso taitaa silti olla vain tilapäinen; eiköhän tässä saada vielä lisää lunta ja pakkasta ennen kuin kesä oikeasti tulee!

Jeppe ja Kurre, molemmat 2 v 8 kk. Kurre on ikääntynyt vähän rajummin ;-)

Lunta ja aurinkoa

2011-03-30T23:17:00.001+03:00

Maanantaina käytiin taas treenailemassa agilityä Poussussa ja kesäaikaan siirtymisen myötä valoa riitti jopa kuvaamiseen (digipokkarilla tosin, kun oma videokamera on vasta hankintalistalla). Alla meidän menoa ja lisää löytyy: www.youtube.com/sariruka

Tänään Jepellä ja Kamulla oli varsinaiset koiranpäivät, kun ihana Salla otti koirat mukaan Pienelle Karhunkierrokselle. Koirilla riitti kuitenkin virtaa vielä frisbeen perässä temuamiseenkin. Huomatkaa Kamun keventynyt look, karvat lähtivät pari viikkoa sitten ja olo on selkeesti höyhenenkevyt ;-) Photoes by Teemu.

Treenatessa kehittyy!

2011-03-15T22:25:00.002+02:00

Tänään oli ohjelmassa agilityn treenireissu Haukiputaalle Active Dogin treenihallille Sannan & Ketkun ja Anskun & Nyytin kanssa. Mikko veti meille mainiot treenit ja kehitystä oli taas selvästi havaittavissa. Jeppe yllätti minut osaamalla taas paljon enemmän kuin odotinkaan, tosin kyllä se sitten töpeksi myös starteissa ihan riittävästi ja välillä kuumui räksyttämään ärsyttävästi. Mutta mukavaa oli, oppia tuli ja ajokelikin oli ihan mainio.

Tässäpä videoita onnistuneemmasta päästä ja lisää (niitä vähemmän onnistuneita, mutta sitäkin opettavaisempia) löytyy Youtubesta. Vanhat tutut elementit mukana: mun tarjotinkädet ja Jepen äänitehosteet... Ja koiraan törmäilyä tapahtuu edelleen, ei mopolla mahottomia!

Ja vielä kuva Ketkusta jäähypenkin takaa, hyllytyksen syynä treenikaverien haukkuminen. Tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että Jeppe joutui jäähyaitioon eli eteiseen samoin perustein heti kolmannella minuutilla ;-)

Kevätaurinkoa odotellessa

2011-03-12T15:44:00.000+02:00

Ulkona pyryttää mahtavasti, tosin aamulla sateli vain hiljalleen ja saimme nauttia tosi kivasta hiihtolenkistä Talvijärvellä ennen kunnon dumpin alkamista. Hiihtelin pertsaa niin hitaasti, että sain Jepen ravaamaan laukkaamisen sijaan. Halusin seurata sen takajalkojen käyttöä, kun se on välillä varonut oikeaa takajalkaansa. Ilmeisesti kyseinen jalka on vain kylmänarka, sillä nyt lämpimämmillä keleillä kintut toimivat ihan niin kuin pitääkin.

Valokuvia en tietenkään saanut hiihtolenkiltä, mutta nyt meillä on ottopoika Kamu "hoidossa" ja tällaista rallia koirat saavat aikaiseksi. Tätä on kestänyt jo reilun tunnin ja edelleen tuntuvat jaksavan - saattaa olla ottopoika illalla kotona aika hiljainen kaveri ;-)

Lähettäjä Jepen touhuja talvella 2010-2011

Pakkasista selvittiin

2011-02-27T21:10:00.000+02:00

Vihdoinkin keli lauhtui! Jeppe on ihan pörinöissään, hyppäsi jopa äsken iltalenkillä ihan omasta halusta hankeen. Ennenkokematonta!

Agilitytreeneistä ei ole näillä pakkasilla tarvinnut kuin haaveilla, mutta lajin parissa ollaan kuitenkin touhuttu: sisällä ollaan treenattu keinun alastuloa ja lisäksi käytiin kisaturisteina Oulussa Sannan ja Ketkun kanssa. Jeppe oli mukana totuttautumassa kisatunnelmaan, ja selviytyikin mallikelpoisesti ilman törttöilyjä ja rähinöitä. Ensimmäiset puoli tuntia meni hallin tekonurmimattoa nuuskutellessa, mutta vihdoin alkoivat myös lihapullat maistua ja treenailtiin luoksetuloa, sivulle tuloa ja keskellä-asentoa muiden koirien keskellä. Ja varsinainen kisapari Sanna ja Ketku onnistuivat myös hienosti hyppyradalla ottaen ekan nousunollansa 2-luokassa.

Tänä viikonloppuna käytiin haukkumassa kettua Oulun Haukkukeitaalla. Aloiteltiin sytyttelystä kuten viime kerralla reilu vuosi sitten, ja edettiin ahdinkoon ja vielä keinoluolaston alkuosaankin. Jeppe jännitti selvästi kettua, mutta kävi silti niin kuumana, että tunki itsensä ahdingosta läpi päästäkseen räyhäämään ketun nenän eteen (toki vielä ristikon tai pellin taakse). Huhtikuussa mennään varmaan sitten seuraavan kerran, jos ajankohta sattuu sopivasti vapaaseen viikonloppuun.

Tänään käytiin myös hiihtelemässä Kempeleen Köykkyrissä koiraladulla Erjan ja Lucan kanssa. Luca oli ihan innoissaan ja yllättäen myös Jeppe luukutti mahtavaa vauhtia. Syynä tähän oli edellä mennyt aivan ihana narttu, jota Jeppe yritti sinnikkäästi tavoittaa. Käytiin vielä Köykkyrin parkkipaikallakin katsomassa, jos tytsy olis ollut vielä siellä lähdössä kotiin, mutta Jepellä ei tällä kertaa ollut onnea "rakkaudessa".

Kun kevätaurinko alkoi helmikuussa jo vähän lämmittää, käytiin kylmästä kelistä huolimatta kävelemässä Konttaisen huipulla. Alla muutamia otoksia ja kuvagalleriassa lisää.

Tuu ny kuvaan!

Konttaiselta Rukalle päin

Konttaiselta alaspäin

Hyvät eväät, parempi mieli

Keskitalven touhuja

2011-01-26T22:46:00.000+02:00

Hiljaista on ollut blogissa kun emäntä on viipottanut maailmalla laskettelemassa ja sen sellaista. Jepen kanssa ollaan käyty vaihtelevasti agilitytreeneissä kylmässä hallissa, hiihdelty pertsaa ja treenailtu kaikenlaista kotosalla. Isäntä räpsii kuvia lähinnä iltalenkeiltä ja sisältä, alla muutama otos myös isännän työpaikalta (lumikenkäilemässä Kitkajoen varrella asiakkaiden kanssa).

Meidän lähilatu (Kalliolampi-Talvijärvi) on vielä hieman heikossa kunnossa kun latupohjaan tehtiin sorapinta vasta lokakuulla, mutta jos saatais edes yksi kosteampi lumisade tämän pakkaslumen päälle, niin tuokin reitti olisi vihdoin hiihdettävissä. Eki ja Kamu olivat käyneet jo luisteluhiihtelemässä Kuontivaaran lenkillä, ja se oli kuulemma hyvässä kunnossa. Jepen kanssa sinne on turha lähteä, saa nimittäin varautua kantamaan koiran repussa pois näillä keleillä. Eli me hiihdellään vaan sitä pertsaa Talvijärvelle ja takaisin.

Samaa huttua jatketaan kunnes aurinko alkaa pilkottaa ja Jepen saa houkuteltua vähän pidemmille lenkeille. Nyt aamulenkki saattaa tyssätä lumipyryn, kylmän tuulen, pakkaskelin tai muuten vaan talven takia jo kotipihan nurkille. Siinä ei jäniskevennyksetkään auta, mutta "pupukusetus" toimii joskus eli sanotaan oikein houkuttelevalla äänensävyllä: "Jeppe, onko pupu mennyt tästä?". Seurauksena yleensä korvien höristys ja säntääminen osoitettuun suuntaan, kunnes homma paljastuu silkaksi valheeksi. Ei oo helppoo olla koira - tai etenkään "koria", kuten sanoo siskontyttö Saana 1,5 v. Toinen Saanan käyttämä, koiraa koskeva nimitys on "poika tänne", jolla hän yrittää komentaa Luca-bortsua.

Haiseva joululahja lyhenee hitaasti

Kitkajoki talvella

Isännän taidekuvia

Outo valoilmio tulossa Jeppeä kohti

Siellähän olivatkin Jussi, Aku ja Remu!

Ruka

Tuumailua

Tossutehtailua

2011-01-05T22:35:00.000+02:00

Jepelle viime keväänä tekemäni tossut katosivat mystisesti jonnekin, joten tehtailimme Teemun kanssa uudet tossut. Tässäpä speksit: Jämsän Huopatehtaalta ostettua huopuvaa lankaa 1-säikeisenä, 20 silmukkaa, sukkapuikot nro 6. Neuloin 32 krs ja sitten kavensin ylivetokavennuksena joka 2. kerroksella, kunnes jäljellä oli yhteensä 8 silmukkaa, jolloin päättelin pujottelemalla langan kahteen kertaan silmukoiden läpi (eli yhteensä kerroksia 38). Tossun leveys 8 cm, korkeus noin 20 cm. Teemu ompeli tossujen sisään muovipusseja sitä mukaa kuin sain tossuja valmiiksi. Huovutin tossut 60-asteisessa pesussa muutaman pyyhkeen kanssa (aiempien testien perusteella meidän koneessa ei 40 astetta riitä huopumiseen). Poistimme muovipussit tossujen sisältä ja venytimme tossuja hieman pidemmpiksi (esim. puinen talouspaperirullateline on tähän oiva väline) sekä ompelimme tossujen varsiin kuminauhat kiristyslaitteineen.

Tossujen koeajo suoritettiin aiemmin tänä iltana, mutta valitettavasti ekan testin perusteella tossuista tuli ihan pikkasen liian isot, sillä ne eivät meinanneet pysyä kunnolla jalassa. Toisaalta etutassujen kiristyslaitteet olivat jo valmiiksi hieman löysät, joten ne ainakin pitää vaihtaa. Kokeilen vielä järeämpää kiristysmekanismia ennen kuin luovutan. Tossut eivät välttämättä myöskään ehtineet kuivua kunnolla ennen koeajoa. Jeppe kyllä kävelee tossut jalassa ulkona ihan reippaasti, kunhan ne vain pysyisivät kunnolla paikallaan.

Tossut ennen huovutusta (kuva ekoista tossuista viime keväältä).

Tossut huovutuksen jälkeen (tämäkin kuva on niistä ekoista tossuista).

Uudet tossut venymässä jaloissa

Tossut lähikuvissa, kiristyksenä hiusrenksut.

Taidekuvia iltavalaistuksessa by Teemu Torvinen

Jeppe nauttii joululahjastaan

Jeppe Collection proudly presents: Neulehaalari

2010-12-28T23:07:00.001+02:00

Edellisestä blogikirjoituksesta on kulunut kamalan kauan, mutta on tässä välillä ollut touhuakin (mm. joulu ja sen semmoista). Illat ovat menneet puikkoja kilistellessä, sillä neuloin villasukat useammallekin sukulaiselle. Lisäksi Jeppe sai justiinsa aivan fantastisen neulehaalarin, sillä pakkanen paukkuu täällä tunturin kupeessa parinkympin paremmalla puolella (tosin ylempänä tunturissa on inversion ansiosta paljon lämpimämpää). Jeppe palelee selvästi näin kylmillä keleillä, joten neuloin sille jo edellistalvena tossut (jotka ovat nyt harmillisesti hukassa, toivottavasti löytyvät) ja palttoon koira ottaa mieluusti päälleen ulkoilemaan lähtiessä. Neulehaalarin ohje tämän tekstin lopussa, tässä kuvia upeasta mallista:

Haalarin sovitusta

Takalahkeet

Etuosa ja vatsa sekä takalahkeet sisäreisien puolelta

Haalari koko komeudessaan

Sovittaminen on makoisaa puuhaa!

Valmis neulehaalari & loimi - kyllä tarkenee!

Haalarissa on hyvä istua...

...ja mennä maahan.

Haalarissa voi myös patsastella (poseerauksesta ei juurikaan voi puhua...)

Haalari vatsapuolelta

Haalarin selkäosa ja takalahkeet

Jappe sai pukinkontista myös Back On Track -loimen, jota jouduin heti hieman modifioimaan; irroitin vatsakappaleen ja siirsin sen mahdollisimman eteen (sillä Jepen "piippu" livahti mahaosan sisään). Tämä ei kuitenkaan riittänyt, joten kavensin vatsan ali menevää osaa, nyt se toimii ok. Loimen takapää aiheuttaa kuitenkin vielä murheita, sillä Jepen kippura saparo ei pysy ojennuksessa loimen sisä- tai ulkopuolella. Loimessa on hännälle aukko, mutta häntä vilahtaa hetken kävelyn jälkeen loiman sisään. Loimi nousee joko tosi korkealle hännän kohdalta (jos reisiremmit ovat irti) tai jos reisien kuminauhat ovat kiinni, häntä nostaa loimea niin, että kummarit hankaavat Jeppeä sisäreisiin. Muutenkin loimen kiristimet ja kuminauhat ovat mielestäni ihan liian tukevaa/isoa tekoa pienelle koiralle, joten saatan vielä vaihtaa kuminauhat kapeampiin; otin jo loimen etuosasta irti yhden möhkälemäisen kiristimen Y-valjaiden tieltä ja harkitsen niskassa olevan kiristimen vaihtamista pienempään, jotta se ei paina valjaiden alla. Loimesta kuvia myöhemmin.

KOIRAN NEULEHAALARI

Ohje on koiralle, jonka kaulan ympärys on 26 cm ja rinnan ympärys 46 cm. Ohje on tehty mukaillen Tuulen koirien sivuilta löytynyttä ohjetta. Lankana Novitan 7 Veljestä (värisävy 060 ruskea), sukkapuikot 3,5. Suosittelen sovittamaan työtä aina välillä poimimalla silmukat puikoilta langalle (itse käytin tolppaneulan puuttuessa parsinneulaa nurin päin eli työnsin neulan tylpän silmäpään silmukoiden läpi). Sovittaessa kului rutkasti nameja, mutta koira pukikin sitten innolla valmiin haalarin päälle!

Luo 60 silmukkaa neljälle sukkapuikolle, esim. 14 tai 16 silmukkaa per puikko (itse vaihtelin puikkojen vaihtumisen kohtaa, jolloin oli helpointa pitää aina vaihtumisen raja aina oikean ja nurjan silmukan välissä). Neulo 2 oikein, 2 nurin joustinneuletta (pyöröneuleena) niin pitkään kun kaulus on mielestäsi sopiva, esim. 7 cm. Kun kaulus on sopiva, aloita sileä neule, neulo siis kaikki silmukat oikein. Kun olet neulonut 1 cm oikeaa, aloita lisäykset. Lisää joka 5 silmukka yksi silmukka => 72 s. Neulo 3 cm sileää, sitten lisää 1 silmukka joka 6. silmukassa => 84 s. Jatka sileää neuletta sitten niin kauan kunnes neule ulottuu koiran etujalkojen eteen sopivasti.

Neulo kerroksen vaihtumiskohdasta laskien 14 + 8 = 22 silmukkaa. Sen jälkeen ota langanpätkille talteen erikseen viimeiset 8 + 14 + 8 silmukkaa. Jatka lopuilla 54 silmukalla sileää neuletta tasona 4 cm (tai kunnes etujalkojen lahkeiden aukot tuntuvat sopivilta. Neulo lahkeiden väliin tulevaa osuutta lankavyyhden toisella päällä 4 cm joustinneuletta 2 oikein ja 2 nurin (kummassakin laidassa on 2 oikein). Luo aukkojen kohdalle uudelleen 8 + 8 silmukkaa ja yhdistä siten neule takaisin pyöröneuleeksi (84 s). Jatka keskellä olevaa joustinneuleen 2 oikein 2 nurin osuutta, muutoin neulo sileää neuletta. Koska Jepen etupää on aika jykevä ja lanteet kapeahkot, neuloin lahkeiden takareunasta laskien 14 cm ja kavensin sitten vatsan joustinneuleen silmukoista joka toisen pois (14 s => 7 s) jatkaen kokonaan sileänä neuleena. Neulo näin 1 krs. Seuraavalla kerroksella kavenna vielä joka 6. ja 7 silmukka oikein yhteen => 65 s (sori jos laskelmat eivät mene ihan nappiin, sovella itse tarvittaessa). Jatka näillä silmukoilla sileää neuletta pojalle pippeliin asti, tytölle takajalkojen eteen asti.

Päättele keskeltä (aiemman joustimen kohdalta) 11 s ja jatka muilla silmukoilla sileää neuletta tasona samallla kaventaen oikealla puolella joka toisella kerroksella reunoista 2 oikein yhteen (itse kavennan aina 2. ja 3 silmukan sekä kolmanneksi ja toiseksi viimeisen silmukan eli en koske laitimmaiseen silmukkaan kaventaessa, reunasta tulee siten siistimpi). Jatka näin 6 kerrosta => 45 s. Jatka sitten sileää neuletta tasona kunnes se yltää ihan hännän eteen (toki hännän kiinnityskohdasta riippuen; tavoitteena on saada neule peittämään myös hieman pakaroita, mutta se tapahtuu osittain takalahkeiden avustuksella). Päättele kaikki silmukat.

Etujalkojen lahkeet: Ota langalta odottavat 8 silmukkaa sukkapuikolle ja poimi virkkuukoukulla ja langalla aukon reunasta lisäksi 8 + 8 + 8 silmukkaa (eli jokainen sivu on saman mittainen), yhteensä lahkeessa on 32 s. Neulo näillä silmukoilla joustinneuletta 2 oikein 2 nurin koiran polviniveleen asti (Jepen tapauksessa 18 krs). Kavenna sitten lahkeen sisäpuolelta kahdesta vierekkäisestä nurjiata "välistä" 2 nurin yhteen kustakin (vähenee 2 s). Neulo 1 krs. Kavenna sitten edellisten kavennusten kohdasta 1 n + 1 o nurin yhteen ja 1 o + 1 n nurin yhteen (vähenee toiset 2 silmukkaa eli yhteensä kavennettu 4 silmukkaa). Näin aiemmat 2 n + 2 + 2 n ovat kaventuneet => 2 n, ja joustinneule jatkuu ihan normaalisti. Neulo jäljelle jääneillä 24 silmukalla joustinneuletta kunnes lahje on sopivan mittainen (mieti, haluatko laittaa siihen aina käänteen vai pidätkö lahjetta suorana). Päättele löysästi oikeat silmukat oikein ja nurjat nurin. Tee toinen lahje samoin.

Takajalkojen lahkeet: Poimi pepun päälle tulevan lärpäkkeen reunasta virkkuukoukun ja langan avulla 34 silmukkaa (eli 34 kerroksen matkalta, 1 s/kerros). Luo lisäksi toiset 34 s (itse tein sen virkkaamalla ketjusilmukoita 34 kpl ja pomimalla niistä seuraavalla kerroksella virkkuukoukun ja langan avulla 34 s, jotta reunasta tuli siisti). Yhteensä lahkeessa on siis 68 s (lahkeista tuli hieman väljät, mutta sikäli kuin eivät hankaa palleja, ovat helpot pukea ja lämmittävät mukavasti jalkoväliä ;-). Tämä kavennusmalli on aika lihaksikkaat reidet omaavalle koiralle: Neulo joustinneuletta 2 oikein 2 nurin 16 krs. Kavenna reiden sisäsyrjällä kuudesta vierekkäisestä nurjasta "välistä" 2 nurin yhteen kustakin (vähenee yhteensä 6 silmukkaa). Neulo 1 krs. Kavenna taas seuraavalla kerroksella *1 n + 1 o nurin yhteen, 1 o + 1 n nurin yhteen, neulo 2 oikein*, toista *-* 3 krt. Myös tällä kerroksella vähenee 6 s, yhteensä vähenee 12 s => jää 56 s.

Neulo 5 krs. Neulo sitten edellisten kavennusten kohdalla neljästä vierekkäisestä nurjasta välistä 2 nurin yhteen kustakin (vähenee 4 s). Neulo 1 krs. Kavenna taas seuraavalla kerroksella 1 n + 1 o nurin yhteen, 1 o + 1 n nurin yhteen, neulo 2 oikein ja kavenna vielä 1 n + 1 o nurin yhteen, 1 o + 1 n nurin yhteen. Myös tällä kerroksella vähenee 4 s, yhteensä vähenee 8 s => jää 48 s.

Neulo 3 krs ja kavenna taas edellisten kavennusten yläpuolella ihan samalla tavalla 4 + 4 silmukkaa => jää 40 s.

Neulo 3 krs ja kavenna taas edellisten kavennusten yläpuolella ihan samalla tavalla 4 + 4 silmukkaa => jää 32 s.

Neulo 3 krs ja kavenna taas edellisten kavennusten yläpuolella ihan samalla tavalla 4 + 4 silmukkaa => jää 24 s.

Yhteensä kavennuksia tulee siis 5 krt. Neulo jäljelle jääneillä 24 silmukalla joustinneuletta kunnes lahje on sopiva. Tee toinen lahje samoin.

Päättele langanpäät ja höyrytä hännän eteen tuleva osa suoraksi jos tuppaa käpristymään. Sitten vain ulkoilemaan!

* * *

I've been knitting warm clothing for Jeppe since the temperatures have dropped below -20 Celsius. He now has this fabulous overall and also the mittens I made last winter, though I seem to have lost them somewhere, hope I still find them. Santa left a soft parcel for Jeppe too: a Back On Track jacket, but I had to modify the stomack part myself and Jeppe's tail causes a bit of trouble (it's too curly to stay comfortably inside or outside through the tail hole).

Iltakävelyllä

2010-11-23T18:44:00.000+02:00

Teemu intoutui kuvaamaan lisää talvikuvia iltavalaistuksessa eilen iltalenkillä. Kuvaajan katkokävely sopi mainiosti Jepelle, joka pysähtyy muutenkin nuuskuttelemaan joka välissä. Tällaisia otoksia jäi talteen:

Hyppyrimäki valmiina Nordic Opening -kisoihin 26.-28.11.

Myös freestylen suorituspaikat ovat käyttökunnossa.

Luistelua hiihtoreitin alikulussa

Pitkällä valotusajalla (kiiltomadot Sari ja Jeppe)

Tunturin värivalot

Väsynyt seikkailija

Talviaurinko

* * *
Teemu was learning night shooting during our evening walk yesterday. Venues are just about ready for all the big competition in November and December; FIS Nordic Opening and Freestyle competitions. Jeppe enjoyed our long walk!

Talvimaisemia

2010-11-21T11:22:00.000+02:00

Eilen aamulla oli todella kaunis sää, aurinko paistoi ja maisema oli kuorrutettu sokerilla. Tällainen maisema avautuu meidän takapihalta Rukatunturille päin:

Käytiin Jepen kanssa pitkällä aamukävelyllä. Ihan kotipihan nurkilla Jeppe pysähtyi aivan yllättäen ja vainusi selvästi jotain. Tässä Jeppe vainuaa:

Minäkin hoksasin kyllä heti, mistä oli kyse, vaikka en hetkessä paikantanutkaan "saalista"; tikka hakkasi puuta jossain lähellä. (Kuvan voi suurentaa klikkaamalla; hoksaatko jo käpytikan?) Paikanvalinta oli kyllä ainakin meidän mielestä vähän epäonnistunut:

Rinteitä lumetettaessa meidän pihalta on iltaisinkin komeat näkymät tunturiin.

* * *
Yesterday was a really pretty winter day, with a bit of sunshine and sugar coating on the trees. Jeppe found some prey as well in a rather badly chosen spot (naturally I did not allow him to disturbe this spotted woodpecker). Above sceneries are from our back yard towards Ruka Ski Resort.

Temppukoulua

2010-11-19T17:49:00.000+02:00

Facebookissa on pörrännyt video tosi taitavasta jackrussellista, joten mekin aloimme treenata kaikenlaista fiksua ja hönttiäkin. Teemu rakensi pari päivää sitten Jepelle hienon minikokoisen A-esteen, jota "pojat" olivat treenailleet.

Homma lähtee tosin oikeasti käyntiin siitä, että Jeppe opetetaan pysähtymään targetille vaikkapa näin:

Pojat olivat treenailleet myös (Jepen) vartalonhallintaa pallon päällä:

Nyt mä lähden agilityporukan pikkujouluihin. Pojat jää kotimiehiksi ja kuskeiksi ;-)

Talvi on jo Rukalla!

2010-11-14T12:31:00.000+02:00

Edellisestä blogipäivityksestä onkin vierähtänyt aikaa. Kaikenlaista koiratouhua on toki ollut meneillään; käytiin Jepen kanssa Oulussa Aaltosen Mikon opissa, kävin itse agilityn koulutusohjaajakurssin 1. osan Rovaniemellä ja meidän talven agilitytreeneihinkin on löytynyt kaksi (pientä ja kylmää) treenitilaa.

Isompi treenitilamme sijaitsee Poussussa erään seuramme agilityharrastajan pihassa. Saimme eilen ihanien ihmisten fantastisen avun myötä Kokkolasta hiekkatekonurmea betonipohjaisen hallin pehmusteeksi. Matot (3 melkein tonnin painoista rullaa) saapuivat eilen illalla ja parin tunnin ähellyksen jälkeen saimme kaksi rullista sisälle halliin. Rullat olivat niin umpijäässä, että tilaa pitää hieman lämmittää, ennen kuin rullia voidaan yrittääkään levittää ja leikellä tarvittavaan kokoon. Kolmas rulla jäi pihalle odottamaan siirtoa jonnekin pois tieltä, sillä kahdessa rullassa on jo todennäköisesti riittävästi mattoa tämän hallin pohjan peitoksi. Kunhan matot on levitetty, pääsemme aloittamaan omat treenit ja vetämään myös koulutusohjaajakurssin pakolliset harjoitustuokiot tarkoitukseen valituille koirakoille.

Koska Poussuun on meiltä matkaa noin 50 km, kepo-Teemu järjesti minulle ja Jepelle oman yksityisen treenihallin täältä Rukalta. Estevalikoimamme on toki hieman suppea (5 hyppyä, rengas, putki ja koirakerholta lainatut vanhat kepit), mutta Teemu rakensi meille vielä kontaktitreeniä varten hienon A-esteen. Este on itse asiassa A:n ja puomin välimuoto, sillä muoto on kopioitu A-esteestä, mutta leveys on lähempänä puomia. Pienelle koiralle sillä ei ole mitään merkitystä. Tässä naputellaan mattoa paikoilleen (kuten huomaatte, Jeppe ei ole kovin paukkuherkkä ja osallistuu touhuun antaumuksella lähietäisyydeltä):

Matto oli tosin hippasen liian liukas; testeissä saimme hillittömät naurut, kun Jeppe suti sitkeästi A:n huipulle ja lasketteli sitten hujauksella persmäkeä toisen puolen alas asti. Tilanne näytti niin hurjalta, että sitä ei uskaltanut enää toistaa videolle, niin hupaisaa kuin se olikin. Eli poikkipienat pitää vielä kiinnittää maton päälle, onneksi niitäkin varten on materiaalia varastossa kodin remontin jäljiltä.

Kamu-kaveri on selvästikin parantunut ja kaverukset vetävät hillitöntä rallia sisätiloissa (josta yleensä seuraa jäähyjä) ja ulkona. Tässä kiiltomadot vauhdissa meidän takapihalla:

Jeppe on välillä sisällä niin mamman koira kuin olla saattaa. Kun Kamu tuli tervehdyttyään ekoja kertoja meille hoitoon Tean ja Ekin ollessa töissä, Jeppe ilmoitti vähän tähän tyyliin, että "tää mamma on sit mun":

Ulkona toki jeppemäiseen tyyliin ihmiset unohtuvat tyystin ja nenä vie jänisten jäljille. Ollaan oltu tosi tarkkoina, ettei Jeppe pääse enää karkailemaan, sillä viime talvena (ja kesän parin satunnaisen karkureissun aikana) se säilyi kuin ihmeen kaupalla ehjänä eikä mitään sattunut. Tuollaista tuuria ei voi kestää loputtomiin, joten Jeppe ulkoilee vain hihnassa.

Aurinko paistaa ja hanki hohtaa, joten lähdemme ihmettelemään avajaishulinaa Rukan kylään (ja mun visa menee vingahtelemaan uuteen vaatekauppaan ASTEeseen).

* * *

Winter is here at Ruka! Luckily we managed to find two (cold and rather small) spaces for training agility during winter; better than nothing. Above you can see my hubbie Teemu building an obstacle for our own private training hall. We've also been travelling to Oulu to train with Mikko Aaltonen, great thing but we also need to be able at home to make some progress.

Kamu the Spanish Water Dog is finally ok again after being sick for a long time. See video above about the two dogs playing fire flies at our back yard.

Jeppe tends to be a real mama's boy indoors (see photo above) but outside he's a real rabbit hunter; thus he only walks in the leash since he's surely run off otherwise.

Kerta kiellon päälle

2010-10-21T20:34:00.000+03:00

Käytiin vielä tänään Jepen kanssa agiliitelemässä, vaikka viime viikolla meinattiin jo pistää kesän treenikausi pakettiin. Saatiin treenailla ihan omassa rauhassa ja valokin hiipui aikamoisella vauhdilla. Touhuiltiin tunnin verran yksinkertaisen haasteen parissa: pysähtyminen targetille puomin päähän stop-komennolla ja vapautus toiselle targetille. Kun tämä alkoi sujua hihnassa, päästin Jepen vapaaksi ja yritin saada pidettyä koiran vauhdin kurissa. Kerran se tuli puomin alastulolle niin vauhdilla, että etutassujen pysähtyessä koiran takapää meinasi jatkaa vielä matkaa ja seurauksena oli lyhyt mutta komea käsilläseisonta ;-) Kun homman juju alkoi valjeta Jepelle, lisättiin vielä yksi hyppy puomin alkuun ja kaarella oleva putki puomin perään tuomaan touhuun radanomaisuutta.

Pysähtymistä ja vapauttamista on treenattu kotona ensin tasaisella ja sitten kallistetulla levyllä, mutta siirtovaikutus agilitykentälle oikeisiin esteisiin tuottaa aika tavalla haastetta. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että Jeppe teki paljon toistoja innokkaasti ja nakit maistuivat. Koira kyllä jo selvästi tietää, mitä sen pitäisi tehdä, mutta maltti meinaa välillä olla hukassa.

Koska valoa ei riittänyt kuvaamiseen (eikä ollut oikein kuvaajaakaan), kaivelin kuva-arkistoista tämän kesän nappiotoksia. Kuvien laatu on vähän heikko mutta kahdessa ekassa kuvassa hauskaa on se, että hyppykohdasta ja -kulmasta huolimatta rimat pysyvät paikoillaan.

Ulkona satelee hiljalleen lunta (lue: räntää) ja kohta siirrytään jo talvilajien pariin!

Syksyn satoa

2010-10-19T22:27:00.000+03:00

Ensinnäkin ehdottomasti paras uutinen: koko syksyn sairastellut Kamu-kaveri on vihdoin parantumassa! Kamun sinnikkäät omistajat tutkituttivat koiraa kunnes vaivojen syy vihdoin selvisi: aivokalvontulehdus. Kamu reagoi lääkitykseen saman tien ja alkaa jo olla oma, valloittava itsensä! Vai mitä sanotte tästä Teemun viime kevään nappiotoksesta?

No joo, osaavat noi kaksi olla kyllä ihan ihaniakin:

Rukan eka rinne avattiin jo eilen eli talvi tulla jollottaa, ja onneksi meidän pihakin alkaa olla kohta paketissa talven varalta. Tänä iltana touhuttiin puutarhakalusteet varastoon ja Teemu rakensi suksisauvoille hienon pidikkeen. Agilityesteet (hypyt ja kepit + verkot) ovat vielä vähän tyrkyllä siltä varalta, jos vien ne omaan pieneen treenihalliin (jos koirakerholle ei löydy treenitilaa talveksi, kuten valitettavasti alkaa vähän vaikuttaa). Huomenna siivotaan grilli ja paketoidaan se pressuihin, kun se ei valitettavasti mahdu varastoon.

Tässä on Jepen ja Teemun metsästyksen satoa ylpeän saalistajan kera:

Tältä tiput näyttivät sulkasadon jälkeen (teeri ja kaksi pyytä):

Ja tällainen oli lopputulos, päällimmäisenä tosin poronpaistia, jotta herkkuja riitti kaikille (Ekille ja Tealle suurkiitos padan lainasta, toivottavasti tuotokset maistuivat ;-)

Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Jos agilityn treenitilaa ei löydy, meidän ohjelmassa on sitten sitäkin enemmän murtsikkaa, ja nimenomaan pertsaa. Mehän ollaan hiihdelty aiemmin luistelutyylillä, mutta Jeppe vetää aina urku auki pari kilsaa ja simahtaa, joten pertsa on meille paljon sopivampi laji. Viime keväänä aloittelin pitoteipeillä, jotka eivät toimineet alkuunkaan kevätlumilla. Yritän vielä säätää niitä, jos toimisivat paremmin kuivemmalla keskitalven lumipinnalla - purkkivoiteisiin siirtyminen ei nimittäin houkuta yhtään. Suuri voidetesti jatkuu hieman myöhemmin. Kuusamossa on jo avoinna 2 km lumetettua latua ja Rukan Stadionin maastoissa 2 km avautuu vastaavasti 23.10, mutta Rukan koiraladulle (Talvijärvi ja Kuontivaara) päästään vasta kun saadaan luonnonlumia.

* * *

Jeppe's dearest dog friend Kamu has been sick for the whole autumn but finally the disease was diagnosed and Kamu is getting better. Soon he will be just as funny and wild as the two first photoes above indicate (from last spring).

Jeppe and Teemu have been hunting this autumn, results above. Winter is coming fast, snow has come and gone a couple of times already and the first slope has been opened at Ruka Ski Resort (our back yard).

Summer agility training is pretty much done. Unfortunately we are still searching for a winter training space so there's a big chance we won't be training much agility for this winter. Thus there'll be more cross-country skiing (Nordic style with Jeppe) as soon as I get my waxing tuned. I tried waxing tape in spring but that did not work at all. I'm still hoping the tape might work a bit better on dry mid-winter snow but if it doesn't, I'm in trouble. The idea of using the "old fashion" wax does no tempt me at all... And by the way, we already have 2 km of ski track open in Kuusamo centre and another 2 km opening at Ruka Stadium on 23rd October, but we'll have to wait for real snow to get the dog skiing trails at Ruka open (Talvijärvi and Kuontivaara).

More photes in photo gallery, check them out!

Talvi tuoksuu jo!

2010-10-14T21:42:00.000+03:00

Taisipa olla viimeisiä agilitytreenejä kun tänään käytiin kisaavien ja kisavalmiiden treeneissä raviradan tuntumassa. Marian tuoma rata oli mukavan vauhdikas setti, johon lisäsimme vielä vähän kontaktiesteitä joukkoon. Valoa riitti niin vähän aikaa, että jokainen koirakko meni radan vain kerran sen kummemmin hieromatta.

Jeppe meni radan yllättävän hyvin, mutta minun pitää nyt oikeasti alkaa vaatia siltä pysähtymistä kontaktin alastulolle ja odottamista vapauttamiseen asti, kun sitä on treenattu jo kyllästymiseen asti kotonakin. Keinulla vauhtia oli taas aika lailla, mutta silti keinu näytti osuvan maahan ennen kuin koira paineli sieltä alas. Otettiin sitten keinu muutaman kerran yksittäisenä esteenä, ja vielä treenien lopuksi puomia pysäytyksen ja vapauttamisen kanssa. Lihapullat olivat oivallinen palkka, ja koira teki alastuloa ihan mallikkaasti.

Teemu oli mukana kokeilemassa uutta statiiviaan (kameran tukijalka). Videota ei tullut juurikaan kuvattua (ja onnistuin poistamaan kameralta Teemun meistä kuvaaman videon), mutta still-kuvaa löytyy kuvagalleriasta.

Jeppe treenien jälkeen

Muutoin ollaan laitettu pihaa talvikuntoon. Hommahan on meikäläisittäin ihan kesken, sillä grilli ja terassikalusteet ovat vielä pihalla. Vaihdoimme nimittäin kevyen verkkoaidan tukevampaan rakenteeseen, kun taloyhtiön autopaikkojen rakentamisen jäljiltä jäi yli juuri sopiva määrä aitaelementtejä. Ensilumikin tulla tömähti, mutta suli onneksi pois. Jospa siis ehtisimme saada terassikalusteet varastoon ennen pysyvää lumipeitettä...

Aidan rakentamista

Syystreeniä

2010-10-07T23:23:00.000+03:00

Tänään treenailtiin tuulisessa säässä ja valoa riitti nipin napin vain seiskaan asti. Sanna oli ottanut tarjolle tosi kimurantin kuuden esteen radan, jonka teemana olivat takaakierrot. Pitää yrittää muistaa piirtää se talteen, sitä vois treenata uudestaankin. Jeppe komenteli taas mua, mutta oli kyllä innolla mukana radalla. Se ryykäsi vauhdilla A:n alastulon, joten tehotreeni kotona jatkuu; nyt pitäisi saada treenialustaan enemmän kallistusta. Jospa kepo nikkaroisi meille minikontaktin... Putkihulluus oli tosin vähentynyt, ja muutenkin koira seuraili mun ohjausta aika ok. Ohjaus itsessään oli ajoittain aika epämääräistä, joten ei ihme, että koira komentelee ;-)

Ollaan menossa Aaltosen Mikon oppiin Ouluun kuun lopulla, joten pitää alkaa taas treenailemaan tehokkaammin, vaikka sitten vain kotipihalla. Sannan tämänpäiväinen rata osoitti, että hyvät treenit saa aikaiseksi pienessäkin tilassa ja vähillä esteillä. Meidän pitää keskittyä tarkempaan hyppäämiseen, sillä tänäänkin Jeppe ryykäili hypyillä ja tiputteli rimoja. Kerran se juoksi päin siivekettä, osin mun vika, sillä vein sitä liian tiukalla linjalla.

Tässä meidän paras pätkä, jossa tosin rimat tippuu ja A:n sijaan koira paineli putkeen. A:n alaosakin meni aika vauhdikkaasti (koira ei pysähtynyt vaikka olisi pitänyt). Eli jos tää oli paras setti, voitte itse kuvitella, kuinka kuraa ne muut osiot oli ;-)

Teemu on käynyt lintumetsällä Jepen kanssa, mutta saalista ei ole vielä näkynyt (painopiste on tainnut olla metsässä samoilussa ja hajujen seurailemisessa). Jeppe lähtee aina innolla metsään ja kuulemma pysyy aika hyvin ohjaajan lähellä, mitä nyt parit pikku vauhtimutkat on saattanut ottaa... Mukava, että pojilla on mukavaa!

Agility-Cupin ykköset!

2010-09-30T21:44:00.000+03:00

Okei, pieni tarkennus ettei kuulosta liian mahtipontiselta: kyseessä oli Koillismaan Koirakerhon kesän 2010 epävirallisen agility-cupin mölliluokan minikoirien mestaruus, jonka jaoimme tasapistein kahden muun koirakon kanssa. Meidän pisteemme koostuivat edellisen osakilpailun tuloksesta, joka oli tämän kolmen kisan cupin ainoa hyväksytty suorituksemme. Mutta tulipa pokaali mulle kirjahyllyyn laitettavaksi, ja Jepelle puruluita palkinnoksi. Tässäpä kuva onnellisista voittajista illan hämärtyessä (vasemmalta oikealle: Linda ja Veeruska, Sari ja Jeppe sekä Anne-Mari ja Nyytti; viimeksi mainittu puuttuu kuvasta):

Ja alla on meidän viimeisen osakilpailun möllirata, hyllyhän sieltä kopsahti kun Jeppe säntäsi innoissaan väärälle esteelle (jonne ohjaaja sen kyllä tosipuheissa epähuomiossa ohjasikin). Lisäksi koira karkasi radan loppuosalla putkeen hypyn sijaan (minkä ennustinkin ennalta, sillä tuollainen asetelma on Jepelle aivan liian houkuttava ;-)

Kisaavien rata meni vielä enemmän plörinäksi (vaikka Mari oli vissiin suunnitellut sen ihan Jeppeä varten, putkeen mentiin ainakin kuudesti ;-). Meidän kisarata ja kaikkien muiden osallitujien suoritukset löytyvät Youtubesta www.youtube.com/sariruka.

Ja ohjaaja-pösilö unohti ottaa Jepelle palkan taskuun, joten koira ei tullutkaan enää luokse, kun palkkaa ei tullut heti suorituksen jälkeen. Aiheutettiin noloa viivettä kisassa kun yritin saada koiraa kiinni käyttämällä sitä putkessa pari kertaa, tuloksetta. Onneksi sillä iski äkillinen ihmisrakkaus (ei todellakaan minua kohtaan) ja se meni pussailemaan yleisöä, joten muut saivat sen sitten onneksi kiinni. Eli motivaatioon ja palkkaukseen saadaan taas pistää lisää eforttia!

Jee me opitaan!

2010-09-18T09:04:00.000+03:00

Torstaina oltiin taas agilitytreeneissä. Leenalla oli onneksi mukana ratapiirustuksia, sillä lähdin kotoa niin vauhdilla, etten muistanut ottaa mitään paperimatskuja mukaan. Leenan rata näytti helpolta, sillä ohjauksen kannalta se vaati periaatteessa vain yhden valssin (Jepen ja mun rataversiossa ei edes sitä, kun teimme tavallisen pujottelun sijaan verkkopujottelun "radan ulkopuolella"). No, helppous oli petollista, sillä kaikki ohjaajat tekivät saman virheen ekan putken jälkeen: radan kääntyessä oikealle ohjaajan linja kääntyi liian aikaisin koiraan nähden, ja koira ohitti ekan hypyn.

Meidän tekemisessä oli nyt eka kertaa havaittavissa ihan selvästi uusi juttu: Jeppe kyseli minulta seuraavaa estettä sen sijaan että olisi valinnut sen ihan itse (yleensähän Jepen valinta osuu sitten putkeen, ylläripylläri ;-) Toivoa siis on! Pöytä tuotti vielä haasteita kun siihen tultiin putkelta täyttä vauhtia, mutta siinäkin onnistuttiin ainakin kertaalleen. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut yrittää juosta sinne suoremmalla linjalla, niin olisin päässyt pysäyttämään koiran aiemmin.

Tässäpä meidän paras rata:

Rukalla on nyt huikaisevan kaunis aamu. Yöllä oli ollut pakkasta eka kertaa - talvi tulee! Käytiin jo aamulenkillä kertaalleen, mutta taidetaan lähteä kohta uudelleen ulos nauttimaan ruskasta ja auringonpaisteesta. Viikonlopun ohjelmassa olisi pujottelukeppien maalausta (pystytän vielä loppusyksyksi verkkopujottelun omalle pihalle), mätsärien valmistelua ja illalla sadonkorjuujuhlat kavereiden luona!

Kisaturistina Oulussa

2010-09-12T15:52:00.005+03:00

Lauantaina olin katsomassa virallisia agilitykisoja ihka ensimmäistä kertaa. Lähdin siis mukaan ihan kisaturistina, kepona ja kuvaajana, sillä Jeppe ei todellakaan ole vielä kisavalmis (ohjaajasta puhumattakaan). Sää suosi kisoja ja menestystäkin tuli, sillä Ansku ja Nyytti saivat 1-luokassa ensimmäisen nollatuloksensa A-radalla (sij. 5) ja sijoittuivat hienosti kolmanneksi B-radalla (15 vp). Sanna ja Ketku tekivät hyvän A-radan (10 vp) mutta saivat hyllyn B-radalta. Tässäpä molempien kisaradat videoituna:

Ketkun metkuja A-radan keinulla
(koira siis hyppää keinulta alas ennenaikaisesti):

Päivän hauskin kuva: "Mamma, mä en mahdu!"

Päivän "Kaunein karva":

Päivän "Pelottavin otus"

(oikeasti hauska ja vauhdikas espanjanvesikoira ;-)

Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Kisoja oli mukava seurata ilman omia suorituspaineita, vaikka vähäsen jännittikin tyttöjen ja koirien puolesta. Kisareissu oli mukava, seura oli mitä mainiointa ja samalla tarkistimme OKK:n meille tarjoamat matot treenihallin lattian pehmentämiseksi. Valitettavasti mattoa oli jäljellä vain yksi vajaa, ulkona säilytetty rulla, joten emme ottaneet sitä vielä mukaan vaan pohdimme muita ratkaisuja.

Agilityn kannalta mieleenpainuvin muisto jäi itse asiassa kisaradan ulkopuolelta, kun näin erään bordercollien treenaavan keppejä (oletettavasti 3. luokan koira ainakin suorituksesta päätellen): Ohjaaja lähetti koiransa kepeille varmaan 20 metrin päästä, ja koira haki sisäänmenon upeasti sekä teki kepit uskomattomalla vauhdilla. Ja taas bortsukuume nosti päätään - olisihan se varmasti ihan metkaa treenata sellaisen koiran kanssa, joka oikeasti kuuntelisi ja pyrkisi tekemään parhaansa, eikä vain ryykäisi holtittomasti esteeltä toiselle ;-) Pitänee joskus tehdä myös sellainen kisareissu, jossa pääsee seuraamaan 3. luokan koirakoita (nyt lähdimme parin ensimmäisen 2. luokan koirakon jälkeen, sillä kotimatka oli kuitenkin pitkä).

Seuraavalla kisareissulla yritän saada myös Jepen mahtumaan mukaan (nyt ajatus koiran mukaan ottamisesta heräsi vähän liian myöhään). Jepelle tekee varmasti ihan hyvää haistella ensin kisojen ilmapiiriä (ja kaikkia outoja hajuja), ennen kuin startataan varsinaisesti kisaan. Ja oikeastihan meidän eka startti on vielä valovuosien päässä, sillä keppien ja kontaktien opettelu on vielä kovin kesken. Käyn huomenna hakemassa kotiin agilitykentällä säilyttämäni verkkokeppien verkot sekä Pölkyltä sen verran pyöreää rimaa, että saan verkkokepit pystyyn takapihalle. Tänään päällystin vanhan kovapuisen varastohyllylevyn kumimatolla ja treenaan sillä puomin/A:n alastuloa Jepen kanssa sisällä ja pihalla. Pyrkimyksenä on saada se pysähtymään targetille ja sen jälkeen häivyttää target pienentämällä sitä pikku hiljaa. Hyppyesteillä treenit keskittyvät koiran irtoamisharjoituksiin, joissa tarvitaan tosin useimmiten avustaja kontrolloimaan koiran palkan saamista targetilla, ellen sitten treenaa ihan suoria hyppysarjoja.

Treenailtiin jo tänään sisällä puomin/A:n alastuloa siten, että levy oli ihan tasaisena matolla ja pysäytin Jepen palkaten targetille Stop-komennolla, ja Teemu vapautti sen luokseen Tule-komennolla. Yksin treenaaminen ei oikein onnistu, jos haluan opettaa Jepelle myös jonkin vapautuskomennon; muutoin se ryykää targetilta eteenpäin heti namin syötyään. Toki voisin kokeilla toista targetia kauempana vapautuskomennon kohteena ja olla itse koiran vierellä "puomin" päässä, hmmm... Lisäksi levyn pinnoitetta pitää varmaan vaihtaa, sillä käyttämäni kumimatto on näköjään kosteana liukas, joten sillä ei voi treenata ulkona.

Kamu-koirakaveri on meillä iltapäivähoidossa, edelleen selvästikin toipilaana. Kamun kuumetta pidetään kursissa lääkityksellä ja edelleen Tea ja Eki odottavat eläinlääkäriltä tarkempaa tietoa Kamulta löydetystä bakteerista. Kunhan pöpöstä päästään selville, koira saadaan toivottavasti lääkittyä terveeksi asti. Tällä hetkellä uni näyttäisi olevan paras lääke ;-(

Treeniä ja edistymistä

2010-09-05T20:58:00.002+03:00

Jepen ja minun sunnuntai oli täynnä agilityä, kouluttajana haukiputaalainen Jari Tienhaara. Meidän ryhmämme treeniaika oli puolen päivän jälkeen, mutta menimme kentälle heti aamusta imemään viisautta aiemman ryhmän touhuista. Videoin samalla kaikki koirakot; jäimme paikalle vielä oman ryhmän jälkeenkin seuraamaan kisaavien/kisavalmiiden treenejä ja kuvaamaan heidätkin. Videot Youtubessa.

Jarin "teesit" lyhykäisyydessään:

Motivointi on kaiken A ja O. Vaihtele motivaation lähdettä (nami, lelu), anna 2 palkkaa samalla radalla (esim. nami matkalla ja lelu lopussa). Pidä nami tai lelu kädessä koiran näkyvissä; kiinnitä tällä tavalla koira käteesi. Älä piilota palkkaa liikkuessasi omaan lähtöpaikkaasi! Tavoitteena on saada koira kiinnostuneemmaksi ohjaajasta kuin mistään muusta radan lähistöllä.
Koira palkataan vain kun se tekee jotain oikein; älä ole ruokinta-automaatti!
Lähdössä käytä tarvittaessa makupalaa koiran suussa, mutta älä anna sille sitä (se ei ole vielä tehnyt varsinaisesti mitään).
Lähdössä muista aina tarkistaa, että koira on edullisessa linjassa seuraavia esteitä (etenemisen suuntaa) ajatellen.
Jos pysähdyt (tai sinulla on aikaa seisoskella) radalla, jotain on mennyt pieleen.
Koira seuraa ylävartalosi linjaa ja pyrkii aina kehosi etupuolelle ("koira seuraa napaasi").
Älä estä koiraa vaan pyri ohjaamaan se haluttuun paikkaan (vrt. putken blokkaaminen Jepen kaltaiselta putkihullulta koiralta voi kiinnittää koiran huomion putkeen eli saa aikaan sen, mitä juurikin yritettiin välttää).
Ylävartalosi näyttää koiralle linjan, liikkeesi näyttää etenemisen suunnan. Voit siis ohjata myös ns. päinvastaisessa asennossa esim. peruuttaen. Tämä on nopeampi tapa kuin kääntyä ympäri, jolloin koira hakee kaikki esteet ko. ympyrän ulkolinjalta.
Eteen lähettämisen opettaminen: ketjuta esteet "takaperin" targetin avulla; näytä koiralle targetin sijainti ja targetilla oleva palkka, ohjaa sen jälkeen koira targetille aina pidentyvillä etäisyyksillä. Samalla koiralle opetetaan uusi asia heti ohjauksen alussa; suorituksen loppuosa on aina tuttu.
Tiukan käännöksen opettaminen: sijoita makupala/lelu koiran nähden sen siivekkeen taakse, jonka ympäri koiran halutaan kääntyvän nopeasti. Lähetä koira hypylle; se saa palkata itse itsensä siivekkeen luona olevalla namilla/lelulla.

Jeppe oli pääosin ihan mukavasti mukana touhussa ja motivoitui hienosti sekä lihapullista että lelusta. Tosin lelun luovuttaminen oli välillä ongelmallista; vaihtokauppa lihapullaan toimi hetken verran, mutta lopulta jouduin komentamaan koiran luovuttamaan lelun. Eteen lähettäminen ei sujunut, vaikka sitä ollaan treenattu kotona. Kotipihalla on kuitenkin sen verran vähän tilaa, että olen lähettänyt Jepen enimmäkseen yhden tai kahden esteen taakse suoralla linjalla ja lyhyillä esteväleillä (hyppysarja). Nyt pitää siis alkaa treenata kaarevia linjoja ja pidempiä estevälejä. Ja minun oma liikkumiseni oli taas laahustamisen ja pyllistelyn yhdistelmä, mutta kivaa oli ja opittiin paljon uusia juttuja ja erilaista näkökulmaa ohjaamiseen. Tältä se näytti parhaimmillaan:

Jepellä oli vielä virtaa jäljellä ja se lähti "iltalennolle" eli sorsastamaan Teemun ja Antin kanssa. Jospa sieltä vihdoin tulisi saalistakin, jotta koira saisi palkkansa lampien rannoilla rämpimisestä. Sehän lähtee toki joka kerta innolla metsälle Teemun kanssa, mutta jos saalista ei koskaan tule, se keksii sitten ihan omat metsästysretket aina tilaisuuden tullen ;-)

Tulos ja voitto!

2010-09-01T23:28:00.000+03:00

Nyt se tapahtui - päästiin vihdoin hyväksytyllä tuloksella maaliin asti Jepen kanssa Koillismaan Koirakerhon epävirallisen Agility-Cupin 2. osakilpailussa 1.9.2010! Ja oltiin kertaheitolla mölli-minien ykkösiä, eikä tätä hienoa sijoitusta himmennä meidän mielestä yhtään se tosiseikka, että oltiin ainoita, jotka saivat hyväksytyn tuloksen ko. sarjassa. Lisäksi aina mieltä lämmittävä seikka (vaikka se ei tule yllätyksenä): Jeppe oli mölliradan nopein koira.

Tulokset Koillismaan Koirakerhon sivuilla >>

Yhteispeli sujui kuin tanssi (tai ainakin paljon paremmin kuin aiemmin), ja vaikka heti ekalla esteellä tipahti rima, me ei siitä lannistuttu! Jeppe seurasi ohjausta yllättävän tyynesti ja malttoi jopa pysähtyä pöydälle. Ja suoritti renkaan vauhdissa ihan oikein (mitä se ei todellakaan tehnyt kun osallistuttiin vielä menestyksen huumaamina kisaavien sarjaankin ;-) Pitkä matka on kuljettu viime kesän ekasta kisasta, jossa Jeppe karkasi radalta ympäröivään metsään omalle metsästysreissulle. Toivoa siis on, ja pääasia on, että meillä on mukavaa!

Kepo-Teemulle suurkiitos videoinnista ja valokuvaamisesta; lisää kuvia kuvagalleriassa. Alla upea koira ja ylpeä omistajansa sekä palkinnot; luu (joka on jo syöty) ja vinku (jota ei ole vielä syöty).

Liitelyä ja naisvieraita

2010-08-27T19:49:00.002+03:00

Viime viikolla treenailtiin Henkan johdolla, taas tuli paljon uutta oppia ja opeteltavaa. Tältä se näytti kun eteen lähettäminen ei oikein sujunut, ja oli mukana muutama muukin kiemura. Ja Jeppe tietty kommentoi touhua aika äänekkäästi koko ajan ;-)

Tällä viikolla Ansku oli tehnyt vauhdikkaan radan, jossa teemana olivat kontaktit. Jeppe suoriutui niistä yllättävän hyvin, tosin meillä oli vielä namit targeteilla ja keinulla & puomilla alastulolla hidastamassa koiraa. Kokeiltiin ottaa myös verkkokepit mukaan radalle, mutta Jeppe kuumui niillä edelleenkin niin, että treenailemme niitä edelleen erikseen. Tällaista meno oli parhaimmillaan (ja Jeppe spiikkaa samalla):

Nyt Jepellä on suorastaan koiranpäivät, sillä se sai viikonlopuksi tyttöseuraa; snautseri Källi tuli meille hoitoon oman kotiväkensä reissun ajaksi. Jeppe on toki haistanut Källin agilitytreeneissä, mutta nyt koirat pääsivät leikkimään pihalle, ja rallia piisasi. Tätä kirjoittaessa koirat vetävät lonkkaa ja Källi on kotiutunut tosi hienosti sille aiemmin vieraaseen paikkaan. Katsotaan sitten viikonlopun jälkeen, oliko tämä hoidokki yhtä helppo kuin miltä nyt näyttää ;-)

Källi lentää

Jeppe lentää

Källi-kaunotar

Ja taas Oulankajoella

2010-08-15T11:26:00.000+03:00

Olimme lauantaina melomassa kolmen sukupolven voimin Oulangalla mahtavan lämpimässä ja aurinkoisessa kesäsäässä. Melontareitti oli sama kuin edellisviikonloppuna, mutta vettä oli reilusti enemmän, joten Kiutakönkäältä Nurmisaarenniemeen meni vain tunti ja siitä kanottien nostopaikalle vain vartti. Joella oli paljon muitakin melojia, joista suurin osa oli melomassa Jäkälämutkaan asti. Meille lyhyempi reitti oli kuitenkin ihan sopiva, sillä nuorin osallistuja Saana 1 v eli olisi varmaan jaksanut iloisesti koko reittiä. Ja olihan mukavaa, sää oli mitä mahtavin ja maisemat upeat! Suosittelen lämpimästi kaikille Kuusamossa asuville ja vieraileville! Alla muutama otos koirista joella, lisää kuvagalleriassa.

Laivakoirat Luca ja Jeppe

Makkara tuoksuu

Tapporavistus

Kimppuun!

Muutenkin meillä on ollut ihan mainio viikko, vaikka olen itse ollut karmeassa flunssassa torstaista lähtien. Meillä oli vieraita tälläkin viikolla: Valtteri, Tea ja Tero. Jeppe pääsi kalalle Kitkalle Teemun, Tean ja Teron kanssa. Taas olivat kuulemma suomut lennelleet kalastuskoiran tainnuttaessa vähempiarvoista kalansaalista.

Torstaina oli myös Henkan vetämät agilitytreenit, joihin lähdin pitkällisen pohdinnan jälkeen flunssasta huolimatta. Ja onneksi menin, sillä treenit sujuivat paremmin kuin koskaan! Alku oli tosin vähintäänkin epäilyttävä, kun Jeppe vain nuuskutteli tyttökoirien hajuja eikä piitannut minusta vähääkään. Vetäisin kuitenkin taas ässän hihasta eli AgilityLelun taskusta, ja koira osoitti jo jonkinlaista kiinnostusta esteiden suuntaan. Se varasteli startissa, joten jouduimme hinkkaamaan lähtöä jonkin aikaa, mutta sitten pääsimme oikeasti radalle ja Jeppe kulki mukana vauhdikkaasti ja innolla! Se vetää mutkat todella tiukasti ja seuraa ohjausta hienosti, kunhan vain itse osaisin ohjata selkeästi ja tarkasti. Jälkikäteen ajatellen se taisi myös komentaa minua aiempaa vähemmän (starttia lukuunottamatta), ja eka kertaa se luovutti lelun omaehtoisesti odottaen selvästi uudelleen radalle pääsyä. Harmi kyllä kepo ei päässyt mukaan kuvaamaan, mutta ehkäpä sitten ensi kerralla saadaan myös todistusaineistoa edistymisestä.

No, on meillä vielä paljon opittavaakin. Lähettäminen takaa kiertoihin ei vielä onnistu alkuunkaan, mutta nyt pitää vielä itse yrittää juosta mukana ja kertoa koiralle tarkasti ja lähellä, mihin ollaan menossa. Pujottelu meillä on myös ihan kesken kun olemme treenanneet sitä verkkokepeillä, mutta siihen pitää vain keskittyä jatkossa erikseen. Kontakteissa jouduimme palaamaan hihnassa treenaamiseen, sillä lelun mukaanoton jälkeen koira ryykää kaikki alastulot vauhdilla, mukaanlukien keinun - nakit eivät kiinnosta pätkääkään. Mutta ollaan silti edistytty valtavasti viime talvesta, kuten kanssatreenaajat muistivat kannustavasti kertoa. Kiitos vielä Henkalle ja muille treenaajille - oli hieno nähdä muiden taitavia suorituksia, ja kaikki koirakot ovat selvästi kehittyneet!

Oulankajoella

2010-08-08T12:43:00.000+03:00

Oltiin eilen nautiskelemassa Oulangan upeista maisemista kanootilla meloskellen. Jeppekin karkasi "vain" kerran, tosin sitäkin pelottavammin. Oltiin juuri odottamassa kanoottien noutoa pienen hiekkatien varrella, järjesteltiin tavaroita ja hässäkkää piisasi. Yhtäkkiä huomasin, ettei koiraa näkynyt missään; olin mielestäni laittanut sen hihnasta kiinni vyölenkkiin, mutta ilmeisesti remmin kanssa oli tullut huti. Onneksi aika pian tuli puhelu; Jeppe oli juossut ihan toisen melontaporukan auton perässä ja edellä pitkän matkaa meidän rantautumispaikasta tietä pitkin, kunnes olivat saaneet koiran kiinni. Vilpitön kiitos vielä näille tuntemattomaksi jääneille koiran pelastajille ja onneksi meidän kuski Jarno sattui vielä hurauttamaan autolla heidän kohdallensa puhelun aikaan, jotta Jeppe saatiin oikeaan kyytiin. Ja taas uhkailin tehdä koirasta rukkaset, mutta jääkööt vielä tekemättä.

Muuten päivä joella oli oikein ihana, sää oli hieman pilvinen ja muutama pisarakin tipahti taivaalta, mutta keli kaiken kaikkiaan sopivan lämmin. Luca ja Jeppe nauttivat olostaan silminnähden. Jeppe oli toki jatkuvasti hihnassa, sillä vesilinnut ja porot houkuttivat sitä ihan valtavasti. Parissa joen mutkassa se ehti silti hypätä veteen linnun haistaessaan kun keskityin perän pitämiseen, mutta sen saalisretki päättyi lyhyeen kun hinasin sen takaisin paattiin. Luca ei piitannut muista eläimistä, köllötteli vain tyytyväisenä kanootin pohjalla ja tarkkaili välillä ihmisten hölmöilyjä.

Jeppe ja Anu

Päästä mut, siellä on PORO!

Koskeloooo, mä tuun kohta!

Tuleeks se mamma jo kohta tuolta vastarannalta?

Taistelua unta vastaan

Yhdessä maaliin!

2010-08-07T07:59:00.000+03:00

Kesäkauden 2010 ekat (epäviralliset) agilitykilpailut kisattiin keskiviikkona 4.8. ja pääsimme Jepen kanssa yhtä matkaa maaliin asti! (Toisin kuin viime vuonna, kun Jeppe karkasi radalta omille tutkimusmatkoilleen.) Hyväksyttyä tulosta emme kuitenkaan saaneet, sillä Jeppe noudatti ihan omaa estejärjestystä ratatuomarin laatiman mukavan radan sijasta. No, siitä viis, pääasia että meillä oli hauskaa ja mentiin suurin piirtein samaan suuntaan! Ja bonuksena huomasin, että olimme kisan nopein koirakko (vaikka aikaa ei enää virallisesti mitatakaan hylkäämisen jälkeen, mutta pidimme silti kellot käynnissä). Nopea aika syntyi siitäkin huolimatta, että Jeppe kävi pariin otteeseen putkessa ihan itsekseen ja hyppäsi ainakin yhden esteen kertaalleen väärästä suunnasta ennen oikeaa suoritustapaa. Kuvia tai videota omasta tai muiden suorituksista ei valitettavasti saatu, kun kepo ei ollut matkassa kuvaamassa ja itse olin hommissa tulospalvelussa.

Eilen oli melkein yhtä jännittävä päivä, kun kävimme silmä- ja polvitarkastuksissa. Jeppe sai terveen paperit molemmista, polvet 0/0. Silmätutkimuksessa todettiin molemmissa iiriksissä säikeitä (PPM), mutta se ei kuulemma ole vaarallista. Linssiluksaation varaltahan silmät lähtökohtaisesti tutkitaan (jos olen ymmärtänyt asian oikein), eikä siitä ollut merkkejä. Kaksi Jepen sisarusta ja Jepen isäpappa on tutkittu geenitestillä ja todettu terveiksi.

Tänään lähdetään lillimään Oulankajoelle koko päiväksi maailman parhaassa seurassa, eli Erja ja Luca tulevat kanoottiin kavereiksi. Lucalla on ollut taas tassuongelmia, se satutti (nyrjäytti) tassunsa tuossa jokin aika sitten ja on ontunut aika pahasti, mutta tuntuu nyt olevan paranemaan päin. Molemmat koirat ovat oikein mallikelpoisia laivakoiria ja sääennuste on oikein mukava (rapiat parikymmentä astetta ja poutaa), joten luvassa on hieno päivä. Otan Teemun vedenkestävän kameran mukaan (en sitä hienoa järkkäriä), joten luvassa on laadullisesti heikkoja mutta toivottavasti hauskoja tilanneotoksia.

Tässä vielä jo aiemminkin julkaistu kuva meidän agilitykoirasta (ennen nurmikon uudelleenkylvöä):

Kesän riemuja

2010-07-31T23:32:00.001+03:00

Helteet alkavat ilmeisesti jo hellittää näin heinäkuun viimeisenä päivänä. Huomiselle luvataan jo alle 20 astetta, mitenkähän siihen taas tottuu?

Tean ja Ekin häät Längelmäellä olivat aivan fantastiset. Morsian oli huikaisevan kaunis, sulhanen oli komea ja meillä oli hurjan hauskaa. Koirat olivat mukana menossa koko ajan. Kamulla oli kova homma juhlavieraiden vahtimisessa (varsinkin kun suurin osa miehistä oli tummassa puvussa, joka taitaa vähän pelottaa Kamua), mutta se hoiti hommansa oikein tyylikkäästi. Jeppe onnistui karkaamaan reissun aikana mökistä kolmesti, mutta tuli - hämmästyttävää kyllä - joka kerralla kutsuttaessa takaisin. Eka kerralla ei tarvinnut käyttää edes mitään houkutinta, seuraavilla kerroilla uimalelu ja vinkulelu saivat koiran palaamaan aiotulta karkureissulta. Häissä Jeppe oli koko ajan hihnassa, varsinkin kun lammasaitaus veti sitä puoleensa vähän liian kutsuvasti. Koirat jaksoivat mukana juhlassa aika pitkään, mutta tanssien alkaessa ne pääsivät nukkumaan autoon hieman etäämmäksi juhlajumusta. Juhlapäivä sattui olemaan hieman viileämpi, joten autossa oli myös mukavan vilpoisaa.

Majoituimme juhlapaikan läheisyydessä mökissä mainion matkaseuramme Handen, Panun ja Tuomaksen kanssa, ja pojat ehtivät myös kalastella hieman. Jeppe pääsi lahtaamaan kaikki saadut kalat, pisteenä iin päällä kilon painoisen lahnan. Olimme Handen kanssa juhlapaikalla kähertämässä tukkaa, joten näin vain rippeet silputusta kalasta, mutta kuulemma suomut ja suolenpätkät olivat lennelleet kun koira pisti kalaa hengiltä. Jeppe pitikin sitten pestä ihan shampoolla kotiin päästyämme, sillä kalan haju ei meinannut lähteä koirasta millään.

Kaverit kalassa

Tuolla ne kalat ui ui ui ui...

Itse aloitin taas työt loman jälkeen maanantaina. Toimistolla on onneksi mukavan viileää, vaikka ulkona on ollut parhaimmillaan +27 astetta. Torstaina piti olla Henkan agilitytreenit, mutta ne jouduttiin perumaan helteen takia. Kuusamolaisittain aika harvinaista ;-) Vaan nyt kelit taitavat tosiaan viiletä - ihan hyvä niin, sillä ensi viikolla on agility-cupin eka osakilpailu, ehkäpä pääsemme maanantaina taas treenaamaan.

Kävin tänään Jepen kanssa hillassa, hieman myöhään sillä suurin osa marjoista oli jo vähän kuivahtanut, mutta sain kuitenkin ihan mukavasti hillaa pakkaseen. Jeppe oli pitkässä narussa ja seuraili mukana ihan kivasti. Yhdessä vaiheessa se sai vainun ilmeisesti jäniksestä ja sinkoili sinne tänne, mutta rauhoittui onneksi aika nopeasti. Mättäiden keskellä hyppely oli vissiin aika uuvuttavaa touhua, sillä koira makaa nyt ihan reporankana ;-)

Piipahtamassa kotona

2010-07-20T23:37:00.002+03:00

Kesälomareissu helteisen Vuorijärven rantamaisemissa on ohi, nyyh! Tässä kuvassa vielä hymyilyttää, mutta nyt ollaan jo palattu arkeen ;-)

Palailtiin siis sunnuntaina (onneksi vähemmän helteiseen) Kuusamoon. Käytiin vielä kotimatkalla remppaamassa äidin terassia Oulussa, Jeppe autteli myös sen minkä auringossa köllöttelyltään ehti. Sunnuntaina ehdittiin vielä ottaa vauhtia Haaparannan IKEAn kauttakin, kun piti hakea kehykset pariin julisteeseen (ja kaikkea muuta pientä ja hyödyllistä).

Uimisesta tykkäämisen ja laiturilta hyppäämisen oppimisen lisäksi Jepelle jäi mökkilomasta muitakin pysyviä oppeja; mökkisaunan lempeässä lämmössä Jeppe alkoi taas tykätä saunomisesta. Jeppehän oli pentuna ihan hulluna saunomiseen; se meni lauteille aina ekana ja tuli pois viimeisenä. Kunnes eräällä saunomiskerralla onnistuin lyömään löylyä juuri kun Jeppe tunki nenäänsä kiuasta kohden, ja Jepen saunomisinto tyssäsi siihen. Mutta eilen se puski taas kotisaunaan meidän kanssa ja köllötti ihan lättynä keskilauteella, nautiskellen selvästi olostaan :-)))

Pari päivää on mennyt taas pihahommissa; talon päädyssä oleva jättimäinen multakasa on pikkuhiljaa muuttumassa nurmikoksi ympäriinsä leviteltynä. Omalle pihalle nurmikko pistettiin uusiksi jo ennen reissuun lähtöä, ja vaikka maa oli halkeillut kastelun puutteesta hieman, nurmi oli lähtenyt kasvuun ihan mukavasti. Jeppe on kannustanut mua lapioinnissa, vaikka sillä on ollut ihan omakin urakka: sulatin eilen pakastimen, ja löysin Aku-koiran Jepelle joululahjaksi antaman luun pihalle järsittäväksi (enkä ole ihan varma, tuliko tämä lahja viime jouluna vai sitä edellisenä ;-). Tänä aamuna Jepen ulkoilutus olikin sitten aika erikoista, kun koira kakkasi ainakin kaksikymmentä kertaa ;-) Mutta luu maistui, kiitosta vaan Akulle!

Huomenna aion nitistää loputkin multakasasta. Torstaina on taas agilitytreenit, treenitaukoa onkin tullut pari viikkoa (toki vähäsen ollaan pihalla treenailtu, lähinnä etsitty motivaatiota ja malttia). Perjantaina suunnataan taas eteläiseen Suomeen ystävien häihin. Jeppekin pääsee mukaan, tosin juhlien ajan se saa vetää lonkkaa mökissä. Kyseessä on Kamu-kaverin omistajien Tean ja Ekin häät, joten koirat pääsevät varmaan kirmailemaan keskenään lauantaina ennen hääjuhlaa. Sääennuste näyttää ihan mukavalta, lämpöä parinkympin tienoilla, kunhan ei vain sataisi häiden aikana. Nyt vaan jännitetään, onko Kamulla smokki vai ei ;-)

Mökillä!

2010-07-12T20:21:00.000+03:00

Ollaan Teemun vanhempien mökillä lomailemassa ja täällä on kivaa! Jeppe ui ja ui ja ui ja ui... Yritin äsken lähteä sen kanssa iltakävelylle, mutta se suostui vain tirauttamaan pienet pissat lähimetsään ja palasi takaisin mökille. Teemu erehtyi nimittäin lupaamaan sille, että se pääsisi uimaan lenkin jälkeen...

Hellettä piisaa, tänään oli varjossa parhaimmillaan 31 astetta. Jepelle se passaa; se makaa ihan levynä pihan kuumimmassa kohdassa. Silloin tällöin se kaivautuu terassin alle viilentymään, tai sitten se käy - yllätys yllätys - viilentymässä uimalla järvessä. Ja kaikki tämä tapahtuu varmuuden vuoksi pitkän narun nokassa, sillä viime kesänä Jeppe käyttäytyi kuin unelma narun ollessa kiinni - ja hävisi saman tien lähimetsään kun naru irrotettiin. Joten tällä kertaa ei oteta riskejä. Tosin uiminen on nyt Jepelle sellainen jättihitti, että se saattaisi ehkä hengaillakin laiturilla mieluummin kuin metsässä. Alussa Jeppeä oli vaikea saada hyppäämään laiturilta ja se vain vinkui vesilelun perään. Sitten Teemun isä alkoi heitellä komeaa vihreää haukiuistinta - ja johan Jeppeä vietiin. Uistimeen se ei toki päässyt käsiksi, mutta sen jälkeen se sinkoutuu järveen aina kun jotain heitetään veteen.

Kävimme Teemun kanssa myös ystäviemme häissä Sastamalassa ja Jeppe oli sillä välin "mummin ja papan" hyvässä hoidossa. Se oli vissiin käyttäytynyt ihan mallikkaasti, vaikka oli tainnut vähän mököttää, kun se ei päässyt matkaan. Nyt se on ollut kyllä ihan ihmisen kaveri, varsinainen Teemun varjo (ainakin kun Teemu lähtee laiturille ongelle).

Ollaan käyty myös melomassa kanootilla. Jeppe oli hyvä laivakoira, vaikkakin meinasi hylätä aluksensa ja lähteä lokin perään. Lisäksi ollaan veneilty sähköperämoottorilla varustetulla veneellä, Jeppe on siinä jo ihan mestari (ja siitä aluksesta se tosin kertaalleen karkasikin uimaan).

Kyllä lomailu on mukavaa! Ja lisää kuvia löytyy kuvagalleriasta.

Talkoohuumaa

2010-07-04T22:17:00.001+03:00

Loman ekat päivät on pyhitetty talkoille; eilen ja tänään pystytettiin koirakerhon koulutuskentän varastorakennusta (jonka Juhani oli rakentanut elementeiksi iltapuhteina, respect) ja huomenna istutettiin kotipihalle yhteistuumin vähän puita ja pensaita. Tänään varastotalkoot loppuivat vähän lyhyeen, kun puolen päivän jälkeen saatiin niskaamme rankkasadekuuro. Taivas näytti niin tasaisen tummalta, että katsottiin paremmaksi jatkaa rakennushommia toisella kertaa. Kutakuinkin tähän asti päästiin:

Eilen illalla piipahdin myös virallisissa terassikauden avajaisissa (naapuripihassa) ja tunnelma oli katossa (vaikka ulkona oltiinkin enin aika), ohjelmassa oli grillailua ja chillailua ;-) Ja seurapelejäkin oli suunniteltu, mutta ehdin poistua unten maille ennen kuin niihin asti päästiin. Osa jatkoi samoilla silmillä kuulemma aamuviiteen, hieno suoritus!

Lomakelit ovat ainakin kohdallaan, ulkona on edelleen yli 20 astetta (vaikka kello on jo yli iltakymmenen). Myös sadekuuroja on tullut, mikä on meidän uuden nurmikon kannalta oikein hyvä juttu - ei tarvitse viritellä letkua ikkunan kautta kylppärin hanaan.

Jeppekin oli mukana talkoilemassa, tosin vietti enimmän osan ajasta mukavasti auton perällä köllötellen ja helteistä nauttien. Nyt Jeppe makaa ihan levynä säkkituolissa ja toinen karvalevy kuorsaa siinä vieressä; Kamu on meillä hoidossa tämän yön kun pojat ovat melomassa Neitikoskella ja Teaa riepotetaan jossain päin Suomenmaata (omissa polttareissaan). Huomenna karvakasat saavat viettää pihalla koko päivän samalla kun mä laittelen pihalle uuden kukkapenkin (kun multaa tuntuis riittävän).

Vain yksi tie

2010-07-01T23:41:00.002+03:00

Tämän päivän agilitytreeneissä oli siis paikalla meille uusi ohjaaja Henriikka (Henkka). Juuri ennen meidän treenisettiämme alkoi ukkostaa, tuli rakeita ja rankkasadetta sekä salamoita ja jyrinää. Vettä ripotteli treenien alkuosan ajan, ja Jeppeä ei olisi voinut koko juttu vähemmän kiinnostaa. Se lähti vaeltelemaan nenänsä perässä pitkin rataa, mutta ei sentään karannut radan ulkopuolelle.

Joten aikalailla pohjalta aloitettiin treenit Henkan kanssa ja meillähän oli siten vain yksi tie eli ylöspäin. Pohdittiin hyvä tovi Jepen motivaation löytämistä (mm. nakeilla ei ollut mitään tehoa). Onneksi kepo oli matkassa ja älysi vetäistä hihasta uusimman (ja vähäisillä leikkikerroilla Jepen mielestä ehdottomasti tapettavaksi osoittautuneen) vetovinkulelun, ja Jeppehän syttyi kuin joulukuusi. Lelun saaminen pois siltä vaati tosin pienoista matsia, mutta mitäs siitä, jos jokin asia sai kuitenkin Jepen innostumaan.

Jepen motivaation ohella työstettiin mun säntäilyä kädet ojossa sinne tänne. Keskityttiin siis yhtä aikaa liikkumiseen ja käsien/ylävartalon asentoon. Henkalle iso kiitos kärsivällisyydestä ja mainioista vinkeistä!

Oma muistilistani (josta voi olla apua jollekin toiselle tohelolle):

Rintamasuunta menosuuntaan, ennakoi tarvittaessa.
Käytä käsiä, älä pidä niitä tönkkönä edessäsi. Koiran puoleinen käsi ohjaa!
Koira on kuitenkin nopeampi kuin sinä, joten rauhoita liikkumista ja ohjaa selkeämmin.
Älä jätä koiraa selän taakse, se juoksee mieluummin sinut kiinni kuin itsenäisesti esteelle.
Tavoitteena on oppia lähettämään koira edeltä esteille selkeällä ohjaukselle.
Muista: palkan on oltava tarjolla olevista vaihtoehdoista houkuttelevin!

Lopputulos oli sitten tällainen; ihan puhtaasti ei menty, mutta samalla radalla yhtä aikaa Jepen kanssa ja melkein suoraan esteeltä esteelle - meille torveloille se on iso juttu:

Ikä tuo lisää viisautta...

2010-06-30T07:11:00.000+03:00

...sillä Jeppe täytti sunnuntaina kaksi vuotta ja eilen iltalenkillä se oli niiiiin fiksu, kuuliainen ja ihan ihmisen paras kaveri! Tai sitten joku on vaihtanut meille toisen samannäköisen parsonin (todennäköisempi vaihtoehto). Oma osansa saattoi olla sillä, että aamulenkillä se oli ollut aikamoinen riiviö ja Teemu oli joutunut muistuttamaan sen mieliin taas hieman pelisääntöjä.

Tässä kuitenkin meidän upean kaksivuotiaan kakku (huomatkaa luukakkonen Cesar-kakun päällä):

Juhannus meni mukavasti Oulussa perinteisissä merkeissä eli Jeppe karkasi taas (oltiin ehditty olla siellä about pari tuntia). Se oli narussa pihalla ja onnistui keplottelemaan itsensä karkuteille. Onneksi eräs pariskunta oli päätellyt, että pyörätiellä pitkän narun kanssa juokseva pikkukoira ulkoiluttaa nyt ihan itse itseään, ja oli viettänyt rattoisan hetken yrittäen saada sitä kiinni ja siinä vihdoin onnistuen. Helpottava "onko teillä tällainen valkoinen pieni koira" -puhelu tuli siis jo viiden minuutin etsintöjen jälkeen. Tästä meinaa tosiaan tulla perinne, sillä Jeppe on tainnut karata melkein kaikilla Oulun vierailuilla... Tosin löytöeläinkotiin on jouduttu soittamaan vain kerran, onneksi (kun Jeppe karkasi ekan kerran ilman pantaa).

Viime torstain agility oli ihan hanurista, Jeppe oli ihan sekaisin ja jouduin viemään sen takaisin autoon ilman yhdenkään esteen suorittamista kolme kertaa. Miksikö? No, paha mennä sanomaan, mutta ainakin paikalla oli uusia uroskoiria ja ihania narttukoiria. Siinäpä Jepelle syytä kylliksi (kun mukaan lasketaan sen maanantainen episodi Max-uroksen kanssa - Jepellä petti hermo kun Max juoksi SEN pussiin, ja Jeppe paineli perään pienellä rähinällä; onneksi meteliä oli pelissä enemmän kuin hampaita). Tein sille selväksi, että sekopäät ei treenaa, ja kyllähän se sitten rauhoittuikin. Käytiin kävelyllä kaikkien koirakkojen kanssa ja muiden lähdettyä otettiin pari kontaktiestettä - ja hienosti meni. Me voidaan siis treenata ja osallistua ehkä joskus kisoihinkin, jos paikalla ei ole muita koiria tai ihania uusia ihmisiä - jippii!

Maanantain agitreeneihin en siis ottanut Jeppeä lainkaan mukaan, ja hyvä niin, sillä kentällä oli ilmeisesti ollut joku vielä hieman kiimainen narttu, joten Jeppehän olisi seonnut taas. Tänään meillä on agitreeneissä ihan ulkopuolinen kouluttaja, jännittävää. Olen jo henkisesti valmistunut siihen, että mä saan keskittyä videokuvaukseen (jos Jeppe on yhtä tohelo kuin viimeksi). Mutta koiran kanssa sinne mennään, ja toivottavasti päästään myös treenaamaan!

Kannon nokassa

2010-06-23T22:40:00.000+03:00

Ollaan viety temppukoulutusta myös metsään, ja Jeppe tykkää kuin hullu puurosta. Nenä ajautuu aina hetkittäin pupun perään, mutta pääosin Jeppe innostuu mukavasti hyppelemään kannon nokkaan tai puiden ylitse. Kotioloissa tempputreeni näyttää muun muassa tältä:

Agilityssä Jeppe käy välillä taas tosi kuumana. Ohjaajan pitäisi muistaa viheltää aina välillä peli poikki ja antaa koiran rauhoittua, mutta ohjaaja taitaa olla vielä luupäisempi kuin koiransa... Positiivista kuitenin on, että Jeppe ei karkaile radalta, vaan karkaamiset tapahtuvat aina esteille - ollaan siis ehdottomasti edistytty, vaikka se ei aina siltä näyttäisikään ;-)

Maanantain treeneissä mukana oli upeita tulevaisuuden lupauksia, joilla näyttää olevan tiettyjä samankaltaisuuksia: aika monen nimi oli Otto ;-) Tsekkaa uudet kuvat kuvagalleriasta.

Huomenna taas agitreeneihin ja perjantaina juhannuksen viettoon Ouluun terassirempan merkeissä.

Temppuilua

2010-06-20T15:47:00.000+03:00

Jepen ollessa kyseessä temppuilu saa yleensä jokseenkin negatiivisen vivahteen, mutta tällä kertaa ollaan temppuiltu ihan tarkoituksella, tavoitteena hauskanpito ja oppiminen. Lueskelin Koirakerhon agilitykansion materiaaleja, ja siellä oli muutama artikkeli muutaman agilityn maailmanmestaruudenkin voittaneesta Silvia Trkmanista. Hän opettaa koiriaan pääosin erilaisten temppujen avulla ja on agiradalla todella nopea.

Nyt ollaan sitten tutustuttu Silvian temppuoppeihin ja treenailtu muutamaa juttua. Mitään ei ole vielä "valmiina", mutta pienen kehittelyn jälkeen Jeppe on päässyt jyvälle ihan mukavasti ja innostuu ihan kivasti aina kun alamme treenailla temppuja. Tavoitteena on opettaa Jepelle napakampi asento sivulla oloon ja sitä kautta innokasta ja tiivistä seuraamista. Lisäksi kokeillaan Silvian oppeja esteen kiertämisen eri tapoihin ja pyritään saamaan hieman lisää järkeä ohjaamiseen sitä kautta. Voipi olla kaukaa haettua, mutta ainakin meillä on kivaa yhdessä tässä samalla.

Näiden silmien takana asustaa kuulkaas (giganttisen nenän ohjaaman vaiston lisäksi) aimo annos älliä, joka pitää vain valjastaa hyötykäyttöön!

Putkeen menee!

2010-06-17T21:20:00.000+03:00

Tänään oltiin taas agilitytreeneissä. Jeppe oli ihan mahtavasti mukana touhuissa, vaikka keksikin taas radalle omia estejärjestyksiä aina tilaisuuden tullen. Näköjään ryhtiliike on auttanut, meillä oli oikeasti kivat treenit kun ei tarvinnut jännittää koko ajan koiran karkaamista jonnekin muualle. Houkutuksia kyllä riitti, sillä raviradan tuntumassa on paljon pesiviä lintuja, joiden perään Jeppe katseli haikeasti lämppärilenkillä.

Lucan kanssa ei päästy treenaamaan (hyvän mielen keppejä lukuunottamatta), sillä se ontui taas takajalkaa pötköteltyään hetken autossa lämmittelylenkin jälkeen. Lucalla olisi ollut kyllä kova into radalle, mutta eihän kipeätä koiraa voi hyppäyttää. Luca oli nimittäin tsekannut radan jo auton ikkunasta ja parkkeerasi itsepintaisesti ekana esteen olleen renkaan eteen, kun yritin houkutella sitä kepeille.

Kamera oli mukana treeneissä, mutta en ehtinyt kuvaamaan itse. Olisi pitänyt olla kepo matkassa... Alla on Teemun ottamia kuvia lähimetsästä.

Luca himmailee

Jeppe topakkana, Luca paimentaa

Luca ja Jeppe ruokarivissä viimeisenä yhteisenä iltana

Yks plus yks

2010-06-15T21:04:00.001+03:00

Pari viikkoa on vierähtänyt kahden koiran kanssa, kun Luca on meillä lomahoidossa. Hassua, mutta viihtymisen ja seuran kannalta yks plus yks on paljon enemmän kuin kaks, kun taas hoidon ja vaivannäön suhteen toinen koira menee siinä missä ensimmäinenkin. Ainoa isompi vaiva on tarkempi suihkuttelu sadepäivän ulkoilun jälkeen, mutta sekin on ollut ihan hyvä juttu Jepen kannalta. Jeppe nimittäin inhoaa suihkua, mutta on innostunut asiasta paljon enemmän, kun on nähnyt Lucan saavan nakkia suihkussa. Pari kertaa Jeppe on jopa juossut kylpyhuoneen perälle odottamaan omaa suihkuvuoroansa!

Viime torstaina käytiin tämän kesän ekoissa "oikeissa" agilitytreeneissä raviradan maastoissa ja ennakko-odotuksista huolimatta kaikki meni hurjan hienosti. Jeppe pysyi radalla, vaikkakin suoritteli esteitä ihan omaan tahtiinsa. Luca nautti silmin nähden hommasta ja onkin kyllä ihan kisavalmis koira.

Toinen ääni olikin sitten kellossa eilen harrastajaryhmän treeneissä. Kylkimyyry-Jeppe oli saanut jonkin järisyttävän hajun nenäpoimuihinsa jo kotimaastoissa lenkillä ennen agilityyn lähtöä, joten en uskaltanut päästää sitä vapaaksi treeneissä lainkaan. Treenailtiin sitten puomia, A-estettä ja keppikujaa. Lucalla puolestaan olisi ollut kovastikin menohaluja esteille, mutta valitettavasti se alkoi ontua lauantaina pitkän lenkin ja pihalla pörisemisen jälkeen, joten päästin sen ainoastaan puomille. Ontuminen kyllä lakkasi jo eilen ja koira tuntuisi olevan ihan ok, mutta en aio ottaa mitään riskejä. Ulkoillessakin yritän rauhoitella koiraa juoksemasta itseään kipeäksi, mutta se ei olekaan ihan helppoa kun se nauttii touhusta niin paljon...

Ollaan taas otettu Jepen kanssa Jan Fennellin johtajuusopit kertaukseen, sillä "joukossa tyhmyys tiivistyy" ja jos jompikumpi koirista pöljäilee, toinen lähtee kyllä hanakasti mukaan. Ajoituksen suhteen ollaan kyllä myöhässä, ryhtiliike olisi pitänyt tehdä jo toukokuussa kun ei käyty välillä harrastamassa agilityssä (asiaan liittyy ulkoilun rajoittaminen tarvittaessa). Joka tapauksessa Jeppe saa huomiota aamulla/erossa olon jälkeen vasta kun se todella rauhoittuu ja rentoutuu, ja koira on asiasta ihan ihmeissään. Luca saa toki ihan saman käsittelyn, mutta sille säännöt ja johtajuus ovat niin itsestäänselviä juttuja, että se ei tästä touhusta hätkähdä. Nyt pitäisi vain saada tolkutettua omaan päähän, että tämä ei ole oikeastaan mikään ryhtiliike, vaan pysyvä toimintamalli. Koirahan kyllä osais nää jutut, jos me ihmiset vaan muistettais toimia johdonmukaisesti...

Jeppe sai Hyrylästä fanipostia agilityyn liittyen, ja molemmat koirat pääsivät poseeraamaan lahjan kanssa:

Jeppe the Agility Dog

Luca the Agility Dog

Jeppe and Luca are enjoying their time together. We had our first outdoors agility training for this summer last Thursday and everything went very well; Jeppe did not run away as I feared and Luca on the other hand is such a skilled agility dog that it' a true pleasure to train with him. Yesterday was a totally different story; Luca had a sore leg on Saturday so I did not train any jumps or speedy things at all with him. Jeppe was again overwhelmed by his gigantic nose and some enormously interesting smells, so he was not allowed running free on the course at all.

We've been following Jan Fennell's Amichien Bonding ideas more carefully again and are gaining some results in Jeppe's behavior: he's more alert and eager to function with us instead of following his nose wherever it is leading him (usually into trouble). We human beings are actually having more difficulties in realising that this is more of a way of life with our dog than just one way of training him out of his bad habits. The dog does understand the ideas much easier, although Jeppe does not "lower" his status from the group leader's stand without a fight (non-violent but persistant resistance).

Nonetheless, our gorgeous agility dog Jeppe got some agility fan mail from Southern Finland as you can see in the photoes above ;-)

Korvasienikoirat

2010-05-31T23:18:00.004+03:00

Tultiin eilen illalla kotiin Oulun reissulta, ja otettiin vielä pienet hyppytreenit pihalla. Yritettiin saada molemmat koirat hyppäämään yhtä aikaa, mutta startti oli vähän haastava ajoittaa. Valokin meinasi jo loppua iltahämärissä.

Tänään kävin koirien kanssa korvasienijahdissa. Jeppe jahtasi kyllä ihan jotain muuta kuin sieniä (poroja, jäniksiä, riekkoja, pikkulintuja, hiiriä, hämähäkkejä, etanoita - kaikki käy!) ja Luca kyttäsi varjoja, mutta löytyi niitä korvasieniäkin parin tunnin pörinän aikana.

Our bordercollie friend Luca is staying with us for the next three weeks. Today we were chasing for false morels and surprisingly found some (even if Luca was mainly chasing shadows and Jeppe anything that moves and could have been suspected to be alive ;-).

Back on track!

2010-05-27T21:29:00.005+03:00

Tänään oli kesän ekat agilitytreenit raviradan maastoissa ja hienosti meni! Siellähän ei ole aitoja pidättelemässä meidän jäniskoiraa, joten jännitystä oli ilmassa. Jeppe nuuskutteli välillä radalla omiansa, mutta sain sen lopettamaan jäljestyksensä tsemppaamalla sitä esteille - eka kertaa ikinä! Toivoa siis on! Ja kiitos hovikuvaaja Teemulle onnistuneista otoksista, kuvagalleriassa lisää.

Vauhtia piisaa (koiralla, ei ohjaajalla)

Ylläripylläri, tämäkin rima pysyi ylhäällä!

Missä nakki?

First training session on the summer agility course. Exciting since there are no fences and Jeppe is bound to run of at any time... He did wander around the course occationally but surprisingly came eagerly back on track whenever I gave him a bit of cheer. Photoes by Teemu, more in >Photo gallery.

Uusia agilityesteitä

2010-05-26T22:00:00.003+03:00

Meidän perheen Puuha-Pete on nikkaroinut Jepelle uudet upeat hyppyesteet, ja tänään teimme Ekiltä saadusta verkkoaidasta keppikujan, jonka vien huomenna agilitykentälle (kaikkien lainattavissa). Jeppe tykkää keppikujasta melkein yhtä paljon kuin putkesta, ja se on paljon se! Ei se kyllä vielä oikein tajua keppikujan ja keppien kiertämisen ideaa, mutta paukutteli kuitenkin kujaa pitkin reippaasti nakkipalkalla. Lisää kuvia kuvagalleriassa!

Lähettäjä Jepen kuvia kesä 2010

Our handyman has made some new agility hurdles and today we made a fenced slalom alley (don't know what it's really called, but take a look at the video). Jeppe likes doing slalom this way almost as much as running through the tunnel, although he hasn't really got the idea about the slalom poles yet. Getting there, slowly but surely!

Hellettä ja agilityesteitä

2010-05-15T21:14:00.007+03:00

Kesä on täällä! Tänään oli varjossa 21 C ja huomiselle luvataan vielä lämpimämpää. Pojat veivät Tean Ouluun junalle (Tea lähti etelään vielä lämpimämpään) ja kävivät samalla meloskelemassa Koitenkoskella, joten Kamu ja Jeppe paistattelivat päivää meidän pihalla ja alkoivat aikamoisen rallin illan viiletessä.

Väsäsimme eilen agilityesteiden runkoja ja maalasin ne tänään. Pitää vielä kehitellä jonkinlaiset rimankannattimet ja hankkia rimat, ja sitten voidaan treenata hyppyjäkin omalla pihalla. Rengasta ja putkea ollaankin jo otettu, mutta Jeppe kuumuu niin kovaan haukkuun, että pitää vähän säästää naapureiden korvia ja treenata vain vähän aikaa kerrallaan.

Aiemmin uimista karttaneesta Jepestä on myös löytynyt aikamoinen vesipeto viime talven jälkeen. Vein koirat päivällä viilentymään Kalliolampeen jäiden sekaan. Vesikoira Kamu vain kasteli tassujaan, mutta Jeppe pelasti suorastaan raivokkaasti kaikki lampeen nakkelemani risut. Se myös pelasti närkästyneenä uudelleen kaikki Kamun rannan tuntumaan noutamat risut; "uhria" ei oltu sen mielestä selvästikään riittävän turvaetäisyyden päähän vedenrajasta ;-)

Huh hellettä!

Rrrengas!

Taistelutoverit

Kevään viimeiset lumilaikut

Summer is here, +21 C in the shade and getting warmer for tomorrow! Jeppe and Kamu have been enjoying the last bit of snow. I've been building agilty obstacles (hurdles) for Jeppe. We already have a tire jump and a tunnel and we've been training with them. Jeppe tends to bark a lot (even if he usually does not bark at all), so we try to keep our agility training sessions brief.

Photoes by Teemu.

Kaikkea kivaa

2010-04-19T22:01:00.007+03:00

Kaikenlaista kivaa on ilmassa, kevään tuoksujen lisäksi. Viime viikon keskiviikkona ja torstaina meillä oli aivan mahtava agilitykoulutus, vetäjänä Anne Savioja. Opittiin vaikka ja mitä. Teimme mm. keppikujan kanaverkosta ja Jeppe juoksi pienen treenin jälkeen sen läpi aivan upeasti! Kyllä jäi hyvä mieli ja mahtava tsemppi treenaamiseen. Kirjoittelin vähän juttuja muistiin ja yritetään pitää jatkossa jonkinlaista treenipäiväkirjaa (mietinnässä on, kirjaanko jutut blogiin vai ainoastaan omaksi iloksi).

Kokeilin ottaa kuvia Teemun kameralla, mutta lisäsalama (ja sähäkämpi kuvaaja) olisi ollut tarpeen. Lisää kuvia kuitenkin kuvagalleriassa. Kuvan vauhtiviiva on Ronja.

Kevät näyttää etenevän vauhdilla, lumet hupenevat hiljalleen, vaikka onneksi myös yöpakkasiakin on ollut. Jeppe nauttii lämpimistä keleistä täysin rinnoin. Tässä se vetää kevättä nenään:

Tällä viikolla ei valitettavasti ehditä agiliitelemään, sillä torstaina on muuta menoa ja sunnuntaina mennään Oulun Haukkukeitaalle kokeilemaan luolajuttuja! Jännittävää!

Kameratestiä ja agiliitoa

2010-04-05T11:19:00.005+03:00

Teemun uusi järkkäri on ollut tehokäytössä, kun Teemu on opetellut sen hienouksia. Kuvagalleriasta löytyy rutkasti uusia kuvia. Lisäsalamaa kuulemma kaivattaisiin vielä, jotta esim. agilitykuvista saisi parempia. Niinpä, varustelukierre on loputon...

Pääsiäisen aika on kulunut pääosin ulkoillessa. Varsinkin perjantaina ja lauantaina oli fantastinen keli, eilen ja tänään onkin pääosin sadellut vettä. Kävin hiihtämässä Jepen kanssa torstaina pertsaa 3 km Talvijärvellä. Väärä laji ja väärä koira; pitoteipit eivät pitäneet lainkaan liippaantuneella ladulla ja koiraakin piti hinata perässä. Lauantaiaamuna vaihdoin sitten lajia ja painelin luisteluhiihtämään Kuontivaaran lenkille (20 km) Lucan kanssa. Mahtava keli, aurinko paistoi ja luistoa riitti melkein koko matkalle. Laduilla riitti väkeä ja alamäet jännittivät hieman, kun jouduin turvallisuussyistä päästämään Lucan juoksemaan vapaana - mutta meidän onneksemme yhdessäkään isommassa mäessä ei ollut vastaantulijoita tai ohitettavia. Ihan loppumatkasta aurinko oli lämmittänyt ladun pinnan hieman nihkeäksi, mutta onneksi mahtava vetokoira Luca kiskoi minut kotiin asti ;-)

Teemu urakoi takapihan terassin puhtaaksi lumesta ja kaiveli samalla Jepelle treenitunneleita (25.4. luolatreenien ennakkotunnelmissa). Kamukin uskaltautui puskemaan tunneleihin ja kaveruksilla oli pihalla muutenkin mukavaa, kuten alla olevista kuvista näkyy.

Eilen käytiin myös agilitytreeneissä. Viime viikolla treenit alkoivat kehnosti, kun ensimmäisenä esteenä oli kepit, ja Jeppe kuumui ihan hiiteen. Pistin sen jäähylle, ja pienen tsemppaamisen jälkeen se kyllä intoutui treenailemaan samaan suuntaan minun kanssani. Tällä viikolla treenailtiin lähinnä hyppyjä, ja Jeppe touhuili taas omiaan, jos erehdyin jättämään sen selän taakse. Niinpä treenattiin Jepen lähettämistä oikein innostaen eteen-komennolla herkkutarjoilun luo. Samoja juttuja voidaan onneksi treenata myös kotona lisää!

Up, up and over!

Kamu ja rengasluut

Läskiä läjään - väsyneet kaverukset!

Ulkokehällä tullaan!

We've been enjoying the mostly fantastic Easter weather by skiing both Nordic style with Jeppe for 3 km (bad joice, no grip and reluctant dog) and skating style with Luca for 20 km (great weather and fantastic working dog). Teemu has been playing with snow i.e. cleaning the back yard terrace and some other spots as well, and building tunnels for Jeppe. And of course he's also been playing with his new camera, although he desperately needs an extra flash light and many other cool accessories... More photoes in Photo gallery!

We had also agility training yesterday, concentrating on Jeppe working willingly and independently with certain commands. He's such a smart dog, if only his trainer was a bit more skilled and faster runner...

Kevätlumilla

2010-03-28T10:08:00.006+03:00

Kaivoin juuri itseni, siskoni ja siskon naapurin ulos kotoansa metrisen lumikinoksen takaa. Viimeöinen lumipyry motitti osan meidän pihapiirin asunnoista ihan kunnolla! Jeppe the hienohelma käveli tien laitaan, kakkasi ja paineli takaisin sisälle. Luca sen sijaan pörisi lapiointiapuna niin innolla, että sai kertaalleen alumiinilapiosta purukalustoonsa. Verta ei kuitenkaan tullut ja kaikki legot näyttivät olevan tallessa...

Pertsaa ollaan hiihdelty innolla, mukavaa hommaa! Eilen käytiin myös tutustuttamassa Tea ja Valtteri Teemun työpaikkaan ja patikoimassa Myllykoskella, kuvia löytyy kuvagalleriasta (talvi 2009-2010 -kansion lopusta). Nähtiin koskikara ja koettiin jännittäviä hetkiä Myllykosken portaissa. En uskaltanut päästää Jeppeä vapaaksi, joten jouduin kantamaan sen portaat alas...

Tänään on agilitytreenit, jos saan houkuteltua Jepen ovesta ulos ;-)

It's been snowing - again! I had hard time getting out of the door after last night's snowstorm. I rescued my sister and her neighbour since they could not open their doors at all behind a one meter high snow wall.

We've been skiing Nordic style and it's good fun, perfect pace for Jeppe. We also went hiking at Myllykoski with Tea and Valtteri, photoes at photogallery (at the end of Talvi 2009-2010 folder). We saw a white-throated dipper and experienced some exciting moments when carrying Jeppe down the steep stairs (since I didn't dare to let it run loose down the stairs).

Today is agility training day - that is if I can lure Jeppe to step outside, since he just did his "things" quickly in the morning and ran indoors ;-)

Pertsa on pop!

2010-03-21T13:58:00.004+02:00

Sain vihdoin eilen illalla voideltua uudet perinteisen sukseni ja pistettyä pitoteipit pohjiin. Ja aamulla olikin odotetusti hulppea hiihtokeli, joten lähdimme lenkille Talvijärvelle kahden koiran voimin. Luca oli minulla vapaana (se juokseen fiksusti ladun laitoja komennosta) ja Jeppe oli vetokoirana. Onhan siinä kieltämättä mittasuhteet vähän pielessä, mutta tuota taskurakettia ei voi tunnetusti päästää vapaaksi...

Perinteinen hiihtotyyli osoittautui Jepen kannalta ehdottomasti paremmaksi vaihtoehdoksi kuin luisteluhiihto. Vauhti oli tasaisempi ja Jeppekin jaksoi juosta aiempaa paremmin. Toki upea sää ja Lucan "henkinen" vetoapu saattoivat auttaa asiaa, mutta hiihdimme eka kertaa tälle talvelle Talvijärven lenkin kahteen kertaan. Kotimatkat mukaan lukien lenkille tuli pituutta hulppeat kuusi kilometriä ;-) Ei mopolla mahottomia...

Kokeilin ottaa myös välillä Lucan vetämään Jepen rinnalle. Sinänsä kahden koiran vetotouhut sujuivat hienosti; Jeppe juoksi innolla kun kaveri kiritti edellä, mutta Lucan vauhti oli niin valtava, ettei hiihto meinannut pysyä oikein kasassa! Luca on siis selvästi luisteluhiihtokoira.

Lähettäjä Jepen kuvia talvi 2009-2010

I finally got my Nordic skis waxed and ready to go! Sunshine, only a couple of minus degrees and great skiing! Nordic style is definitely better for Jeppe than skating style (whereas Luca on the other hand is way too fast for Nordic). We had an enjoyable 6 km ski trip on Talvijärvi lake, Luca running free and happy on the side of the ski track most of the time and Jeppe "skiing" happily with me.

Oppia kerrakseen!

2010-03-14T21:34:00.004+02:00

Olin eilen ja tänään palveluskoiraliiton koirankouluttajakurssilla. Tosi mielenkiintoinen kurssi ja paljon jäi mietintäreppuun. Eilen oli teoriapäivä ja tänään meillä oli koiratkin mukana - minulla oikein monikossa, sillä otin matkaan sekä Jepen että Lucan. Kameraa en kylläkään muistanut ottaa mukaan, taaskaan.

Lucan kanssa treenasimme innokkaampaa kontaktia ja napakkaa sivulla oloa/seuraamista. Tavoitteena on saada sen hiipiminen ja paineistus vähenemään. Luca vastasi jämäkämpään ja tavoitteellisempaan ohjaukseen oikein hienosti, se on kyllä niin fiksu koira! Jepen kanssa treenasimme kontaktia, joka sujui alussa yllättävän hyvin (Erja oli keittänyt hyvät lihamakupalat). Käytännön osion lopussa teimme kaikkien koirien kanssa makkararinkiä ja Seuraa johtajaa -leikkiä. Pyysin Päiviä (joka oli joutunut jättämään Rukan kotíin) ohjaamaan Jeppeä ja touhusin itse Lucan kanssa. Päivi sai Jeppeen hienosti kontaktia, vaikkakin Jepestä oli jo kaiken odottelun jälkeen havaittavissa lievää hapannaamaisuutta ja kylkimyyryä. Aiemmin pidättyväinen Luca tykkäsi Päivistä niin estottomasti, että vaihdoimme viimeisessä osiossa koiria ja Luca meni tosi reippaasti Päivin kanssa. Kyllä oli Lucan mamma kotona mielissään! Ja minä raahasin sitten meidän hapannaamaa perässä viimeisen osuuden ;-)

Mutta olen oikein toiveikas sen suhteen, että hapannaamaa vilahtelee jatkossa aina vain vähemmän. Sain paljon hyviä vinkkejä ja oivalluksia Jepen kanssa touhuamiseen. Ensinnäkin meidän pitää opetella leikkimään! Ja lisäksi aletaan harjoitella myös esineiden ja ihmisten etsimistä. Ja luoksetulon yhteydessä voimme hyödyntää viestikokeen ideaa - koira lähetetään yhdeltä ihmiseltä toisen luo. Tätä olemme tehneet jo satunnaisesti, jos Teemu on sattunut tulemaan kotiin juuri kun olemme olleet palaamassa lenkiltä. Nyt aletaan tehdä tätä vähän enemmän treenimielessä. Eli kaikenlaista kivaa on tiedossa!

Jeppe makaa nyt kotona ihan turvoksissa kaikista nameista. Katselin sen vyötärölinjaa muutenkin vähän tarkemmalla silmällä pari päivää sitten, ja nyt pitää jättää nameja vähän vähemmälle tai vaihtaa kevyempiin maksanameihin tms. Frolicissa on kuitenkin aika lailla energiaa. Ja välillä voisi muutenkin vähentää makupaloja, jotta niistä tulisi entistä houkuttelevampia. Konstit on monet!

Kevät tulee!

2010-03-09T20:52:00.006+02:00

Kevät tulee kohisten, aurinko lämmittää jo selvästi, vaikka yöt ovatkin kylmiä ja hanget korkeita. Muutamana päivänä on saanut jo miettiä, tarvitseeko Jeppe lainkaan takkia päälle... mutta ollaan kuitenkin pidetty palttoo niskassa vielä varmuuden vuoksi. Ja meidän lähilammelle laskeutuessa mennään kyllä luonnon omaan pakastimeen, siellä on ollut aamuisin ja iltaisin huomattavasti kotipihaa kylmempää.

Sunnuntaina piipahdettiin taas agilityssa, ja ihan hienosti sujui. Jeppe "kuumuu" kerta kerralta vähemmän, mutta on sen sijaan alkanut ottaa varaslähtöjä starteissa, joten treenattiin myös paikoillaan pysymistä lähdöissä. Ja kepit ovat edelleen haastavat. Ja ohjaajahan oli taas hetkittäin auttamattoman töppöjalkainen ja hidasliikkeinen, mistä Jeppe muisti kyllä heti kommentoida... Mutta mukavaa oli, ja mukana oli ihanasti parsontyttöjäkin. Vanillan masu pyöristyy, vielä taisi olla kolme viikkoa H-hetkeen ;-)

Hiihtämään ei olla uskallettu lähteä vähään aikaan mun luomenpoiston takia, mutta huomenna saan tikit pois ja sitten tempaistaan taas ladulle! Aamuisin ollaan aina noukittu Luca-poika matkaan ja mukavaa on, kun koirat pörräävät keskenään ja osittain itsekseenkin. Luca kun kyttää pikkurillin asennostakin kiinnostavaa komentoa, ja Jeppe nuohoaa polkuja kuono maassa, joten niiden kiinnostuksen kohteet ovat aika lailla eri suunnissa. Nyt mietiskelen, onnistuisiko jatkossa aamuhiihto kahden koiran kanssa, voi olla kyllä aika haastavaa...

Jeppe kävi eilen myöskin pitkästä aikaa ulkoiluttamassa itse itseään jänisten jäljillä, kun Rohkea Isäntä päästi sen kulkemaan pelkässä kaulapannassa 30 metriä naapuriin päivälliselle. Samainen Isäntä pääsi sitten ruokapöytään vähän meitä muita myöhemmin, kun oli ensin metsästänyt Jepen kiinni Lucan avustuksella. (Luca taisi kyllä vain pöristä seurana ihan muuten vaan...) Eli pitkän narun treenit jatkuvat edelleen, vapaaksi en kyllä aio Jeppeä päästää. Karkasi se tosin minultakin pari päivää sitten, kun narun pää luiskahti kädestä koiran sännätessä yhtäkkiä huimaan vauhtiin. Se oli haistanut naapurin Miisa-koiran, ja Miisan luo päästyään se näki lammella 100 metrin päässä lisää koiria - ja narun pää vilahti juuri nenäni edestä kun Jepen karkuretki jatkui. Onneksi lammella oli juuri se ainoa lähitienoon koira, jota Jeppe pelkää (Atla), joten hetken päästä Jeppe säntäsi oikein innolla takaisin mamman helmoihin...

Ensi sunnuntaina ei päästäkään agilityyn, sillä osallistun viikonloppuna koirankouluttajakurssille. Kurssilla on mahdollisesti harjoituksia oman koiran kanssa, mutta minäpä ajattelin vetää siihen tilanteeseen ässän hihasta ja pyysin jo ennakkoon Erjalta Lucaa lainaksi tähän tarkoitukseen. Jepen kanssa treenit menevät nimittäin ihan kissanhännänvedoksi, Lucan kanssa saatan itsekin jopa oppia jotain ;-) Ja sen jälkeen oppeja voi testata meidän paksunahkaankin.

Kuvia ei ole tullut räpsittyä, joten alla arkistokuvaa Picasasta; kaverukset Jeppe ja Kamu kylki kyljessä.

Huovutetut tossut, osa 2.

2010-02-27T21:11:00.008+02:00

Nonniin, nyt on tossuohjetta pimpattu ja tossuista tuli täydelliset! Neuloin siis yhdellä säikeellä 20 silmukalla 32 kerrosta ja sen jälkeen kavennukset joka kerroksella kullakin puikolla. Tossut olivat kooltaan 8 x 20 cm ennen huovutusta ja huovutuksen jälkeen juuri sopivat!

Venyttelin tossuja hieman ja tälläsin Jepen jalkoihin muokkautumaan, kiristys hiusrenksuilla. Tehtiin testiajo pihalla, tossut toimivat muuten hienosti, mutta kaivattiin selvästikin vielä tiukempaa kiristystä jalkoihin. Ompelin varsiin kuminauhat ja kiinnitin niihin pikakiristyslukot. On ne vaan komeat! Lisää kuvia kuvagalleriassa.

Tossut ennen huovutusta.

Tossut muokkautumassa tassuissa.

Testitöpöttelyä valmiissa tossuissa

Tossut lähikuvassa

Now I´ve made Jeppe the winter footwear version 2 and they turned out perfect! Jeppe is still not too charmed about the idea of wearing socks, but come the next cold weather, I'm sure he's going to love them! More photoes in the photo gallery.

Pakkanen paukkuu!

2010-02-24T22:37:00.008+02:00

Tai ainakin hanki natisee, kun lämpötila on pyörinyt -20 ja -30 C välimaastoissa. Tänään lauhtui jo, nyt on "vain" -16 astetta, eli suorastaan helle. Ja Jepen elämä on meinannut mennä ihan pipariksi pakkasten takia, sillä se ei kerta kaikkiaan tarkene ulkoilla. Jos seura on oikein hyvää (ja sisältää tyttökoiria), sitten Jeppe saattaa kävellä tunturiin ja takaisin, mutta muuten ulkoilu meinaa keskittyä Tykkytien viimeisen 200 metrin pätkälle.

No, minäpä en tästä lannistunut, vaan etsin Jepelle netistä huovutettujen tossujen ohjeen ja kutaisin pikaisesti tossut Jämsän Huopatehtaalta ostamistani huopalangoista. Hienot tuli, ja ihan liian isot. Ihmisten riemulla (ja koiran häpeällä) ei ollut mitään rajaa, kun tossuja soviteltiin. Kuva- ja videoaineistoa alla.

Tossuista tulikin sitten siskon vauvalle kaksi lapasparia, ja nyt yritetään uudelleen yksinkertaisella langalla (eli yhdellä lankasäikeellä) ja vähemmällä silmukkamäärällä. Tein jo testiversion, mutta jätin ohjeiden mukaisen muovipussin harsimatta tossun sisään (kun ei sillä ole tuntunut olevan mitään merkitystä aiemmin), joten testitossu huopuikin yhdeksi mytyksi. Mutta koko näytti olevan muuten kohdillaan, joten pitäisi ehtiä kutaista neljä samankokoista sukkaa ja pestä ne tossuiksi. Se onkin homman helppo osuus, sillä Jepen saaminen kävelemään tossut jalassa on paljon vaikeampi juttu...

It's been really cold for the past few weeks (-20...-30 C) and Jeppe does not like it at all. Our walks have been very brief unless there were some nice "girls" (bitches) with us. Thus I decided to knit Jeppe some woollen socks, but they came out a bit too big. I'm now trying again, let's see how version 2.0 turns out...

Lumikenkäilemässä Juumassa

2010-02-07T18:03:00.003+02:00

Tänään oli taas touhun päivä, kun käytiin lumikenkäilemässä Kitkajoen varressa Myllykosken, Aallokkokosken ja Jyrävän maisemissa Linnakalliolle asti. Olimme Teemun asiakasryhmän mukana ja mukavaa oli! Keli oli ihan upea, aurinkokin pilkahteli pari kertaa ja muutama onnekas ryhmäläinen näki saukon kisailevan joen penkalla! Jeppekin haistoi saukon ja "metsästi" sitä sitten koko loppumatkan.

Menimme Basecamp Oulankaan jo eilen illalla ja istuskelimme takkatulen äärellä Teemun asiakkaiden kanssa. Jeppe oli ihan kaikkien suosikki. Lumikenkäily meinasi tosin olla sille liian hidassoutuista touhua, sillä paikoillaan ollessa se tärisi aina surkeasti. Yllättäen tärinä loppui kuin seinään aina kun päästiin liikkeelle...

Alla komeita Jyrävän maisemia ja kuvagalleriassa lisää.

We went snowshoeing in Juuma along Kitka river and saw the Myllykoski and Aallokkokoski rapids as well as Jyrävä waterfall. The weather was great and Teemus's guests clearly enjoyed themselves. A few lucky ones managed to see an otter playing around on the riverbank! More photoes in photo gallery.

Jeppe was everybody's favourite, though not always such a happy puppy when forced to stay in one spot out there occationally. He was shivering sadly despite his warm Hurtta jacket, mutta surprisingly the shivering ended straight away whenever we got going again.

Snowshoeing in Juuma area is definitely a thing to try out. See Basecamp Oulanka for further instructions!

Koiran ulkoiluttamisen niksit

2010-01-31T13:41:00.002+02:00

Kylymää on piisannut taas tämän viikon ajan. Jepen mielestä pakkanen, tuuli ja lumisade (ja erityisesti näiden yhdistelmät) ovat ihan hanurista. Olemme siis keskittyneet kehittelemään konsteja, joilla koira saataisiin viipymään ulkona edes niin kauan, että se kakkaisi ;-) Ja mielellään vähän pidempäänkin, jotta emännällekin tulisi vähän liikuntaa koiraa ulkoiluttaessa. Jeppen tassuja ei nimittäin yleensä palele, mutta silti koira kieltäytyy kävelemästä yhtään pidemmälle, jos kylmyys alkaa tympiä.

Jeppe itse löysi tähän ratkaisun: auratut tiet. Meillä ei siis ulkoilla enää lähimetsien poluilla, vaan ainoastaan auratuilla teillä. Jos tuuli on tuiskuttanut kinoksen tien laitaan, Jeppe kävelee keskellä tietä. Lumihanki ei kiinnosta pätkääkään. Mutta tällä konstilla onnistuimme ulkoilemaan eilenkin yhteensä hämmästyttävät 2,5 h nätissä talvisäässä -15 asteen pakkasessa.

Alla on Jeppe Basecamp Oulangan eteisessä sillä välin kun minä odottelin sisällä Teemua kyytiin töistä. Kamu ja Luca olivat myös mukana, mutta ne odottelivat iloisesti pihamaalla. Jepelle sen sijaan piti oikein pedata untuvapeti...

Tänään on agilitytreenipäivä. Pakkasmittari pyörii -14 asteen tuntumassa (pakkasraja on -15 astetta). Alan siis selvittää, pidetäänkö treenit - toivottavsti pidetään, sillä tammikuulla on pystytty pitämään kelien puolesta vasta kahdet treenit...

Tyttökuumetta

2010-01-17T12:09:00.005+02:00

Näyttäisi siltä, että meidän pikkupoika Jeppe on vihdoin ymmärtänyt sen suuren eron poikien ja tyttöjen välillä. Jollain naapuruston nartuista on ilmeisesti juoksu, ja Jeppe vinkuu sisällä aivan onnettomana. Se ei olisi tullut edes sisälle aamulenkin jälkeen, vaan jatkoi ihanien tuoksujen nuuskuttelua. Ja nyt se haikailee nokka pystyssä nartun luo, eikä pysty leikkimään Kamun kanssa, päiväunista puhumattakaan.

Tästä lähdettiin reilu vuosi sitten (kuva: Minna Mustalahti):

Ja tähän on tultu:

Kamu ei puolestaan ole moksiksaan ihanista hajuista, kummastelee vain kun Jeppe ei lähde mukaan leikkeihin.

Olen menossa Jepen kanssa iltapäivällä agilitytreeneihin joulutaon jälkeen, saa katsoa mitä siitä tulee, kun koira on noin kiihdyksissä.

* * *

Our small puppy has finally grown and shows signs of a true male. One of the bitches in the neigbourhood is obviously in heat and Jeppe has noticed this! He's restless and whining all the time, can't play with Kamu or rest at all. Our small puppy from the picture above is now in adult!

We'll be going to the first agility training after Christmas break. We'll see what come's out of it when Jeppe's in such a disturbing mood...

Leikkimökkitehtailua

2010-01-16T20:19:00.004+02:00

Oltiin siskon luona rakentamassa siskontytölle komeaa leikkimökkiä tiskikoneen pahvilaatikosta. Homma jäi vielä hieman kesken, joten pistän kuvia sitten kun mökki on valmis.

Sisko asustelee tällä hetkellä samassa pihapiirissä Kamun entisessä kodissa, joten siskon koiran Lucan ja Kamun välit ovat aika mielenkiintoiset. Ulkona kaikki sujuu hienosti, mutta sisällä isäntäkoira Luca (lauhkea kuin lammas) yrittää alistaa Kamua nylkyttämällä. Kamu alistuu kyllä tilanteeseen hienosti, mutta rajansa kaikella. Jos Kamu pistää hanttiin, Luca siirtyy tylyttämään Jeppeä (jolle pelkkä mulkaisu riittää selätykseen). Kaverukset rauhoittuvat kyllä sitten aikansa häslättyään, mutta tilanne on aika erikoinen, sillä vastaavaa ei ole ainakaan tähän mennessä tapahtunut molempien koirien vieraillessa yhtä aikaa meidän luonamme.

Muutoin ottopojan vierailu on sujunut mainiosti. Ruokahalua riittää ja sapuska katoaa kupista ihan hetkessä, kun kumpikin koira hotkii ruokansa päästäkseen toisen kupille. Pakkanenkin hellitti, joten ulkona on mukava peuhata.

Yksi erikoinen seikka näyttää seuranneen Kamun oleskelusta meillä: Jeppe on tosi koko ajan tosi skarppina ja tottelevaisena odottamassa makupaloja. Se odottaa ruokaansa keittiön ulkopuolella kunnes kutsu käy keittiöön, tulee ulos lähdettäessä ovelle vasta pyydettäessä ja on muutenkin ihan ihmisten kaveri - ainakin sisällä! Jos sama seurannaisvaikutus saataisiin siirtymään siihen myös ulkona, sillä olisi toiveita päästä joskus juoksentelemaan vapaanakin...

Alla kolmikko makupalojen toivossa. Huomatkaa terrierin tapa "ylentää" itsensä, vaikka on oikeasti joukon pienin.

Ottopoika Kamu

2010-01-15T00:11:00.007+02:00

Nytpä meillä on koiria oikein kaksin kappalein, kun Kamu on hoidossa viikon verran. Tässäpä veijarit kuivumassa kylppärissä äskeisen iltaulkoilun jälkeen:

Treenattiin heti synkronoituja temppuja, lähdettiin hiukan kunnianhimoisesti kierimisestä liikeelle, se meni puoliksi nappiin eli toinen koirista kieri, toinen ei (vielä). Katsotaan loppuviikosta, miten meidän temppukavalkadi on kehittynyt.

Tsemppiä lomailijoille, joiden matka alkoi myöhästyneellä lennolla ja yllätysyöpymisellä Helsingissä: alku aina hankala, lopussa sitten kivempaa!

Chamonix - koirien taivas

2010-01-09T15:45:00.003+02:00

Alla todistusaineistoa siitä, että koirat pääsevät täällä joka paikkaan: koira lelukaupassa.

Lelukaupan omistaja kertoili, että koira ei ole edes heidän omansa, vaan kuuluu eräälle ystävälle, joka muutti pois Chamonix´sta. Ilmeisesti koira jäi tänne oman onnensa nojaan ja he päästävät sen sisälle liikkeeseen aina päivisin. Kauppiaalla on myös koira, newfoundlandilainen, jota hän ei kuitenkaan voi tuoda töihin kun se on niin iso ja musta, että lapset saattavat pelätä.

Ymmärsin lelukauppiaan puheista myös, että Ranskassa ei oikeasti saisi tuoda koiria sisälle, mutta Chamonix´ssa turistit tykkäävät siitä, joten kukaan ei halua luopua tästä kyseenalaisesta tavasta. Ja kyllähän Jeppekin tykkäis kun pääsisi kalj... siis kahville isännän kanssa!

Pidetään tänään välipäivää rinteestä, kun ei siellä kuitenkaan näkisi yhtään mitään. Huomenna iltapäivällä pitäisi hieman kirkastua. Meidän kyyti kentälle lähtee puoli viiden jälkeen, jotan ehditään kyllä mäkeen, mutta näkyvyys voi olla edelleen aika surkea. Katsotaan, katsotaan...

Kuvia Chamonix´sta

2010-01-08T16:06:00.004+02:00

Kuvia löytyypi siis kuvagalleriasta. Tänään en muistanut ottaa kameraa mukaan mäkeen, mutta oli niin flätti valo, ettei sieltä olis juuri kuvia saanutkaan. Mutkiteltiin pari tuntia Prevent-Flegere -alueella ja hiihdettiin Le Prazin kylään asti, eipä ollut ruuhkaa sillä rinteellä ;-) Mäkkärissä lounaalla ja netissä, Teemu tykkää, veti just kaks bikmäkkiä että heilahti. No, seuraavaksi mennään sitten tutustumaan kahvilakulttuuriin, mun pitää saada joku ihana suklaaherkku tuon Teemun herkuttelun vastapainoksi ;-)

Tässä kuva poikien eiliseltä huippureissulta (mä pidin välipäivää kun kunto ei kestänyt hiihtää).

Ranskanmaalla

2010-01-07T11:09:00.006+02:00

Sava! Täällä sitä patsastellaan ranskanmaalla eli Chamonix´ssa. Teemulla lähti käyntiin kolmas hiihtopäivä, mutta minä pidän välipäivää. Kintut ovat niin hapoilla eka päivän mahtavista puuterihiihdoista, että parempi lepuuttaa vähän. Teemu ja Sami lähtivät huipulle haikkailemaan jotain hienoa reittiä. Harmittaa jäädä "tyttöilemään" kylään, mutta eka päivänä lasku ei kulkenut yhtään (upeista olosuhteista huolimatta tai ehkä juuri niiden takia, sillä lunta oli paaaljon), eikä lasku varmaan kulkisi nytkään.

Kelit ovat olleet upeat, auringonpaistetta molempina päivinä (vaikka eilen olikin pilvistä laaksossa, mutta ylempänä vuorilla paistoi aurinko). Asutaan mukavassa hotellissa ihan keskustassa ja lunta piisaa! Eilen käytiin "tyttöhiihtelemässä" Teemun kanssa Les Grands Montets´lla. Eli hiihdeltiin metsäkaistaleita rinteiden vieressä ja otettiin tauko heti kun mulla rupes hapottaa jaloissa. Kylään asti laskettiin kuitenkin, ja se oli itse asiassa helpoin lasku, kun oltiin matalalla (korkeusmetreissä mitaten), ja rinne oli tasainen. Jostain syystä korkea ilmanala vetää mut ihan hapoille, vaikkei sitä olekaan tapahtunut aiemmin.

Ranska on muuten koirien luvattu maa - koirat saavat näköjään tulla melkein joka paikkaan; baariin, kauppaan, vuorille... Jeppekin viihtyisi täällä isännän kanssa Chambressa oluella ;-) Mutta tällä kertaa se jätettiin hyvään hoitoon Kamun luo, ja kuulemma kaveruksilla on kulunut aika ihan mainiosti leikkiessä ja nukkuessa. Ne saavat jatkaa samaa hupailua kun Eki ja Tea lähtevät reissuun pari päivää meidän paluun jälkeen ja Kamu tulee vuorostaan meille hoitoon.

Pääosin koirat tuntuvat olevan täällä hyvin koulutettuja, vaikkakaan ei välttämättä niin hyvin hoidettuja. Reilusti ylipainoisia koiria näkyy täällä kylässä aika usein. Omistajat näyttävät kuitenkin hyväkuntoisilta, joten ilmeisesti koirat joutuvat viettämään aika paljon aikaa kotosalla omistajien kuntoillessa rinteillä. Olen nähnyt muutaman jackrussellin, mutta en parsoneita (enkä myöskään espanjanvesikoiria). Kultainen noutaja näyttäisi olevan ylivoimaisesti suosituin rotu.

Laitailen iltapäivällä kuvia Picasasaan kunhan Teemu tuo kamerani takaisin (Teemu ei löytänyt omaa kameraansa lähtiessä, joten kaikki kuvat ovat minun kamerassani). Alla oleva kuva on napattu chamonix.com-sivuston webbikamerasivulta.

Uusi vuosi, uudet kujeet!

2010-01-02T13:47:00.003+02:00

Joulukinkut on syöty ja lomailtukin jo pari päivää. Palasin välillä töihin, sillä Teemu sai kuin saikin hieman vapaata (1,5 kk leffantekokeikan lisäksi) ja lähdemme maanantaina Chamonixiin hiihtelemään isommalle kukkulalle viikoksi. Jeppe pääsee hoitoon Tean, Ekin ja Kamun luokse - eikä malttaisi millään odottaa!

Jeppe sai kaikenlaisia ihania syötäviä ja leikittäviä joululahjoja. Kiitokset ja terveiset vaan Hyrylän "mummille ja papalle"; ankka on jo laihtunut jonkin verran Jepen käsittelyssä mutta ääni kuuluu edelleen. Jepellä on paha tapa kiskoa täytteet ulos kaikista pehmoleluista, joten se saa leikkiä niillä vain erittäin valvotuissa olosuhteissa. Yli kymmenen sekuntia on joskus nimittäin jo liian pitkä aika Jepen käsittelyssä...

Jeppe sai myös alla näkyvän hienon makuupussin, jossa on integroitu makuualusta (vedenpitävän pohjan ja makuupussin välissä kaksi kerrosta ohutta makuualustaa). Kyllä nyt tarkenee retkeillä! Kamu sai myös makuupussin ja viihtyi siinä kuulemma saman tien mainiosti! Makuupussit syntyivät vanhasta vanumakuupussista siten, että Kamun makuupussi leikattiin koiran kokoiseksi "pääpäästä" ja ommeltiin vain "jalkopäästä" umpeen; siihen jäivät vetoketju ja kiristysnauha, joten makuupussin saa mukavasti lämpimäksi pussukaksi. Mukana tuli erillinen, paksu makuualusta.

Jepen pussi ommeltiin puolestaan makuupussin loppuosasta siten, että pohjassa on kaksi kerrosta makuupussia (makuualustojen ja vedenpitävän kankaan lisäksi) ja päällä puoliksi kiinnitettynä yksi kerros makuupussia. Jepen pussia ei saa tällä hetkellä täysin umpinaiseksi. Katsotaan, miten tämä demoversio toimii, ja tehdään tarvittaessa sitten parempi. Väritys on kyllä enemmän tyttömäinen, mutta toimivuus ratkaisee!

Kannttaa kurkata myös Picasan kuvagalleriaan, siellä on uusia otoksia Jepestä ja Lucasta pakkaskeleissä lähimaastossa. Muutamassa kuvassa on kuvahaaste: Etsi koira kuvasta! Siskon bordercollie Luca on nimittäin maastoutumisen mestari!

***

Christmas is gone and new year is here! Jeppe got the great sleeping bag above from Santa and loves is already! Kamu (Jeppe's friend, a Spanish Water Dog) got a bit different sleeping bag and likes it, too!

Teemu and I are going skiing in France, Chamonix, for next week, so Jeppe will be sleeping over at Kamu's place for the week. And he can't wait to get there!

Check the photo gallery, there are some new shots from the cold, cold conditions (below -20 C) and a tricky task to find a dog in each photo (my sister's border collie Luca).

Keskitalven hiljaiseloa...

2009-12-13T20:02:00.002+02:00

...ainakin blogissa, sillä ilman koiraa ei ole ollut oikein koiramaisia kirjoittamisen aiheita. Jeppe on Teemun kanssa tekemässä elävää kuvaa Ylläksellä, tosin tuhlaajapojat palaavat kotiin ensi keskiviikkona.

Jeppe on ollut siis poissa kotoa 2,5 vk. Tämä on ollut minulle mukavaa treeniaikaa, sillä ilman koiraa olen ehtinyt mäkeen monena iltana. Toki kävely- ja juoksutreenit ovat jääneet vähemmälle, mutta eilen kävin korkkaamassa maastohiihtokauden Rukan ympärysreitin hiihdolla (ensimmäistä kertaa, vaikka reitti avattiin jo viime kaudella). Olipa mukava hiihdellä tykkylumisten puiden keskellä parin asteen pakkasessa, ja reitti oli jo hyvässä kunnossa. Seuraavaksi lähden lumikenkäillen tekemään koiranulkoilutuspolkua läheisten latujen viereen. Kirjoittelen lisää koirakuulumisia kun koira palaa kotiin!